SOCIAL MEDIA

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

150 kertaa liikuntaa & 2 muuta lupausta vuodelle 2019

Vuosi sitten en asettanut mitään lupauksia vuodelle 2018, sillä tiesin tekemistä olevan ilman lupauksiakin ihan riittävästi. Ja niin sitä olikin; valmistuminen luokanopettajaksi vanhan työn ohella ja uuden työn aloittaminen noin alkajaisiksi. Lisäksi vuoteen mahtui ilon ja onnen hetkiä, itkua ja surua sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Tämä vuosi jää varmasti muistoihin monella tavalla.

Olen seurannut koko vuoden Päivänsäteen Menninkäinen -blogissa pyörinyttä sadan treenin vuosihaastetta. Tästä inspiroituneena päätin asettaa itsellenikin liikuntatavoitteen ensi vuodelle ja katsoa, onnistunko toteuttamaan sen! Tavoitteenani on siis harrastaa liikuntaa vähintään 150 kertaa vuoden aikana. Määrä kuulostaa äkkiseltään paljolta, mutta käytännössä se tarkoittaa alle kolmea liikuntasuoritusta viikossa.

IMG_9847

Liikuntasuorituksiksi lasketaan kaikki salitreenit, ryhmäliikunnat, vesijuoksut, lenkit, pyöräilyt ja muut vastaavat. Mikäli kyse on lenkistä, pyöräilystä tai muusta liikunnasta, jonka keston voi helposti itse määrittää, tulee sen olla kestoltaan vähintään 45 minuuttia, jotta se lasketaan mukaan suorituksiin (muutenhan lenkkeilisin lyhyitä 20 minuutin pyrähdyksiä, vaikka pystyisin parempaankin!). Tulette kuulemaan projektin etenemisestä kuukausittain koostepostauksen muodossa ja Instagramissa voitte helposti seurata myös tämän projektin edistymistä! Instasta minut löytää nimimerkillä @emmavormisto.

Toinen lupaukseni tulevalle vuodelle on harjoitella kierrättämistä. Myönnetään, tiedän kyllä, miten noin suurin piirtein tulisi kierrättää, mutta uskottelen vain itselleni sen olevan
a) liian työlästä, koska jokaisen roskan kohdalla pitäisi miettiä, minne se kuuluu
b) turhaa, koska ei yksi ihminen tätä maailmaa pelasta sillä aikaa, kun jättimaat saastuttavat palloamme
c) vaikeaa, koska siihen kuluu aikaa ja roskia pitäisi kuljettaa kierrätyspisteisiin
d) tai tilaavievää, koska nykyisessä kodissa on hyvin pieni roskiskaappi.

IMG_9848

Kun muutamme uuteen kotiin, on käytännössä ulko-ovemme edessä kierrätysastiat ja puuttuvat keräysastiat löytyvät tien toiselta puolelta, joten nyt taitaa tekosyyt olla vähissä. Lisäksi olen miettinyt, että eihän se kokeileminen sinällään mitään maksa ja aina voidaan lakata kierrättämästä, jos se ei tunnu yhtään omalta jutulta. Sanottakoon nyt selvennykseksi, että kierrätämme kyllä nytkin pahvit, paperit ja pullot, mutta parannettavaa olisi!

Kolmas tavoitteeni on tavoitella rohkeasti omia unelmiani. Unelmiahan minulta löytyy monenlaisia ja niitä keksii helposti aina lisää, kun edelliset tulevat täytetyiksi. Tämänhetkiset unelmat liittyvät lähinnä omaan kotiin, rakkaisiin ihmisiin ja työhön. Aion myös muistaa stressittömyyden ja rentoutumisen jalon taidon, jonka olen hiljalleen alkanut löytää! 

IMG_9872 IMG_9873

Kaiken kaikkiaan haluan nauttia tulevasta vuodesta ja siitä, mitä se tuo mukanaan! Aion asennoitua asioihin positiivisella mielellä ja nähdä asioissa niiden hyvät puolet. Vaikka koulu itsessään onkin jo loppunut, haluan silti oppia uusia asioita ja kehittyä muun muassa työssäni. Haluan panostaa myös harrastuksiini, joille ei ole jäänyt aikaa viime vuosien kiireiden keskellä - tuleva vuosi olkoonkin siis hyvän mielen, onnellisuuden ja oppimisen vuosi!

Millaisia tavoitteita teillä on tulevalle vuodelle? Miltä minun tavoitteet kuulostavat ja miten arvelette minun suoriutuvan niistä?


torstai 27. joulukuuta 2018

Takuuvarma uutuusherkku uudenvuoden juhlapöytään

Perinteisesti uudenvuoden herkkuna on pidetty perunasalaattia ja nakkeja, jotka kyllä vuodesta toiseen maistuvat yhtä hyviltä - tai no ainakin ne nakit, sillä en koskaan ole perustanut perinteisestä perunasalaatista. Nyt tällekin nirsolle on löytynyt kuitenkin perunasalaatti, jota voisi syödä mielin määrin ja sen kaveriksi kelpaavat nakkien lisäksi useat muutkin lisukkeet. Alkuperäinen ohje ei sellaisenaan miellyttänyt minua, joten tehtiin siitä kokonaan oma versio. Kreikkalaisen perunasalaatin lisukkeeksi sopivat esimerkiksi lihapullat, kanapihvit tai perinteiset nakit.

Kreikkalaiseen perunasalaattiin tarvitset (pääruokana salaattia riittää tällä ohjeella noin kuudelle, lisukkeena monien muiden ruokien lomassa toki useammalle):

1 kurkku
250g (rasiallinen) kirsikkatomaatteja
2 suippopaprikaa
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
1,2kg yleisperunaa
2 purkkia öljymarinadissa olevia fetajuustoja (esim. K-Menu tai Xtra)
ripaus maustepippuria
suolaa
mietoa chilijauhetta



Valmistus:

1) Pese ja lohko perunat pieniksi kuutioiksi. Sivele ne salaattijuustojen öljyllä ja ripottele päälle chilijauhe sekä suola. Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

2) Pese ja pilko kasvikset ja laita ne kulhoon odottamaan.

3) Valuta fetajuustot ja ota talteen 0,5dl öljystä. Purista valkosipulit puristimella pieneksi ja sekoita öljyyn. Lisää seokseen maustepippuri ja sekoita tasaiseksi.

4) Lado suureen vuokaan vuorotellen vihanneksia ja perunoita ja kaada lopuksi niiden päälle öljymarinadi ja möyhennä vähän lusikalla, jotta valkosipuli valuu kasvisten ja perunoiden sekaan tasaisesti.

5) Kaada päälle fetajuustot ja tarjoile heti sopivan lisukkeen kanssa.

Aikaa valmistukseen kuluu noin kolme varttia, mutta perunasalaatti on kyllä kaiken sen ajan arvoinen. Jos salaattia jää yli, se sopii kivasti nautittavaksi esimerkiksi seuraavana päivänä lisukkeena pääruualle, sillä sitä voi lämmittää mikrossa tai nauttia sellaisenaan jääkaappikylmänä.

Mitä herkkuja sinun uudenvuoden juhlapöydästä löytyy - ajattelitko kokeilla jotain uutta vai pitäytyä perinteisissä ruuissa? :)
sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Ostettiin oma koti!

Perjantaina oli jännittävääkin jännittävämpi päivä, sillä siihen kiteytyi kaksi viikkoa kestänyt odotus, jonka ansiosta olin useampana aamuna noussut kukonlaulun aikaan ja ollut jännittyneempi kuin pikkulapsi jouluaattona. Edessä oli nimittäin oman kodin osto!

Olen haaveillut jo useamman vuoden omasta kodista, sillä vuokralla asuminen tuntuu toisinaan aina hieman rahan haaskaukselta ja toisaalta olisi kiva, että kodista saisi tehdä omannäköisen. Olemme haaveilleet myös lisäneliöistä, sillä tämänhetkinen vuokrakotimme on hyvin pieni (joskin silti kotoisa) kerrostalokaksio. Pikku hiljaa syksyllä aloimme oikeasti katsella asuntoja ja pohtia, millaista kotia olimme oikeastaan hakemassa.

Emman2

Tärkeimpiä kriteerejä kodillemme oli muutamia. Halusimme ehdottomasti, että asunnossamme on sauna, sillä sitä käytetään ainakin viisi kertaa viikossa. Lisäksi minä toivoin keittiötä, jossa olisi paljon laskutilaa, sillä on huomattavasti mukavampi kokata, kun kaikki vempeleet kahvinkeittimestä maustekoriin eivät ole edessä. Lisäksi halusimme jonkun muun kuin omakotitalon ja etäisyyttä keskustaan sai olla kolmisen kilometriä, jotta ei tarvitsisi ostaa toista autoa. Tärkein kriteeri tietenkin oli kodin hyväkuntoisuus ja että sisäilma on raikas - toki homekotia varmasti kukaan ei tieten tahtoen osta.

Kävimme katsomassa useampaakin kotia ja etenkin ensimmäiseen näyttöön meneminen jännitti suuresti. Kuvissa asunto näytti todella hienolta ja avaralta, joten odotukset mahdollista tulevaa kotia kohtaan olivat suuret. Paikanpäällä kuitenkin selvisi, että laajakulmaobjektiivilla saa kodin kuin kodin näyttämään suurelta eikä asunto lopulta kaarevine vessanseinineen ja ahtaine tiloineen vastannutkaan enää unelmakodin määritelmään. Monessa muussakin kohteessa totuus oli hyvin toisenlainen kuin kuvat antoivat ymmärtää ja pintaremonttia olisi päässyt tekemään lähes kaikissa asunnoissa, vaikka kuvien perusteella kaikki pinnat näyttivät siisteiltä.

Emman

Viimeisimpään näyttöön menimme eräänä perjantai-iltana ennen pikkujoulujani. Kuvien perusteella asunto vaikutti todella kivalta, mutta hyvin varauksella lähdimme asuntoa katsomaan, sillä kuvat olivat valehdelleet aiemmillakin kerroilla. Kun astuimme ovesta sisään ja kiersimme alakertaa, tunsin, että tämä tuntuu kodilta. Yritin kalastella miehenkin mielipidettä, mutta halusi jakaa sen vasta autossa - onneksi olimme kuitenkin molemmat yhtä innostuneita asunnosta ja pääsimme katsomaan sitä uudelleen jo saman viikon sunnuntaina, jolloin päätimme myös tehdä kaupat asunnosta.

Kovasti halusimme kaupat ennen joulua, vaikka aikataulu vaikuttikin hieman tiukalta ja siitä se odotus sitten alkoikin. Ensin odotimme pankin vastausta aikatauluun, sitten kosteusmittauksen tuloksia ja lopulta itse kauppapäivää, joka järjestyikin juuri ennen joulua! Voi sitä ilon ja onnen tunnetta, kun nimet oli kirjoitettu kauppakirjoihin ja yhdestä suuresta yhteisestä haaveesta oli tullut totta!

Tammikuun lopussa muutamme siis ikiomaan kotiin, kaksikerroksiseen kolmioon. Toivelistamme mukaisesti asunto sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta ja sieltä löytyy oma remontoitu sauna. Keittiön laskutila oli ehkä se, mistä jouduin vähän tinkimään, mutta koska kaikki muu oli kohdallaan ja koti tuntui kodilta, ei se laskutila tuntunut niin merkittävältä asialta. Lisäksi ratkaisimme ongelman jo pari viikkoa sitten kaavailemalla keittiöön lisäpöytää, josta saa hyvää kokkaustilaa ja toisaalta ruokapöydän keittiöön silloin, kun syödään vain kahdestaan.

Emman3 Emma4
Tämä on kyllä paras joululahja, jonka voimme itsellemme hankkia! Joulun jälkeen voidaankin jatkaa kaappien siivousta ja ylimääräisten tavaroiden karsimista (kyllä, aloitimme projektin jo silloin, kun tiesimme kauppojen toteutuvan, jotta olisi helpompi sitten muuttaa, kun tietäisi, että kaikki kaapeissa ja laatikoissa oleva materiaali pakataan mukaan uuteen kotiin). Ensi vuosi alkaakin siis iloisissa merkeissä oman kodin parissa!

Uskon, että oman kodin myötä myös blogissani tulee enemmän näkymään sisustamiseen liittyvät teemat. Kiinnostaako teitä kuulla enemmänkin koti- ja sisustusjutuista? :)

Rauhallista joulua teille kaikille! Nauttikaa, syökää mahat pullolleen jouluherkkuja ja rentoutukaa! <3
torstai 13. joulukuuta 2018

Viikonloppuloma Holiday Club Saimaalla

Aika vierii vinhaa vauhtia ja Holiday Club Saimaan vierailustakin alkaa olla jo useampi viikko. Sähköpostiin pari kuukautta sitten kilahtanut tarjous houkutteli meidät varaamaan pientä luksusta arjen keskelle ja nappasimme Saimaan kylpylästä huoneen viikonlopuksi. Matkaa Joensuusta Lappeenrantaan kertyi reilun kahden ja puolen tunnin verran, mutta kannatti matkustaa, sillä viikonloppu oli todellakin rentouttava ja ihana.

Kun Joensuusta lähtee kylpylään, täytyy oikeastaan suunnata joko Vuokattiin tai Saimaalle, sillä lähempänä ei juurikaan ole laadukkaita kylpylöitä. Poislukien tietenkin Kolin Relax Spa, joka on todella tasokas kylpylä, mutta joka ei palvele niinkään mikäli mielii uida ja polskia altaissa. Vuokatissa olemme käyneet parikin kertaa aiemmin, mutta Saimaa oli minulle uusi tuttavuus. Koska Vuokattiin olemme olleet todella tyytyväisiä, odotukset Saimaan suhteenkin olivat korkealla.

IMG_9298 IMG_9300 IMG_9299 IMG_9301
Hotellihuoneemme sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa ja oli kooltaan aikamoisen iso. Noin kolmenkymmenen neliön huoneessa mahtui mukavasti majoittumaan ja erityisen kivaa oli, että huoneessa oli erikseen kylpyhuone ja erillinen wc. Hotellihuoneissa, joissa on yksi iso kylpyhuone vessoineen, usein harmittaa, kun käy suihkussa ja lattia jää märäksi, jolloin sukat kastuvat joka kerta, kun tilaan menee. Toki minä luulin ensin, että huoneessamme ei ole laisinkaan suihkua, koska se ei ollut wc:n kanssa samassa tilassa ja olin jo valmis marssimaan vastaanottoon, että emme halua suihkutonta huonetta.. Miten niin hätäinen matkailija?

Kiitosta saavat myös hyvä valaistus kylpyhuoneessa, iso ja pehmeä sänky sekä iso vaatekaappi, jossa oli tallelokero ja paljon säilytystilaa. Emme toki viikonlopun reissulla juurikaan tuota säilytystilaa tarvinneet, mutta mikäli majoittuisi pidempään, olisi se ehdoton plussa.

IMG_9292 IMG_9293 IMG_9297
Lomamme aikana ehdimme käydä myös hotellin kuntosalilla ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt noin tasokasta hotellin salia. Vapaita painoja löytyi pitkä rivi, lämmittelylaitteita oli useita ja Technogymin laadukkaita laitteita löytyi kyllä treenin kuin treenin tekemiseen. Olimmehan kuitenkin asennoituneet niin, että thedään se treeni, mihin löytyy laitteet, mutta ovella saikin todeta, että voi tehdä minkä treenin vain!

Ja täytyyhän sitä kylpylässä tietenkin polskia! Kävimme peräti kolme kertaa lillumassa lämpimissä altaissa ja laskemassa vesiliukumäkiä. Tykkäsin paljon kylpyläosastosta, koska se oli suuri, mutta yksi allas kattoi käytännössä koko kylpyläosaston, minkä vuoksi ei tarvinnut koko ajan nousta vedestä ja vaihtaa allasta. Samoin iso plussa siitä, että kylpyläosaston ilma oli lämmin ja vesikin oli lämmintä - mikään ei ole kurjempaa kuin haalea vesi tai kylmä huoneilma kylpylässä. Ainoa, mitä olisin kaivannut, oli oikeasti kuuma poreallas, mutta eihän sitä kaikkea sentään voi saada.

IMG_9290 IMG_9291 IMG_9296
Lomaamme kuului buffet-aamiainen, joka oli todella herkullinen ja valittavaa löytyikin laidasta laitaan. Itse tykkään niistä perinteisistä jutuista aamupalalla; piirakat, nakit, munakokkeli ja sämpylät täytteineen. Kiva yllätys oli myös, että kahvin ja teen rinnalla oli mahdollista napata aamupalalle Tazza-kaakaota, se jos mikä on todellista herkkua. Päivällispuolen hoidimme lauantaina Classic Pizza -ravintolassa, jollaisessa olimme käyneet myös Katinkullan kylpylässä. Pizzat ovat jättimäisiä ja todella maukkaita, joten ei sitä toista kertaa tarvinnut kyllä samana päivänä syödä. Jos naposteltavaa tai välipalaa kaipasi, R-kioski palveli vastaanoton yhteydessä ympäri vuorokauden ja Black Weekend -kampanjan aikana sieltä saikin ihan kohtuuhintaisia tuotteita.

Kokonaisuudessaan lomamme oli oikein onnistunut ja rentouttava. Oli mukava ihan vain olla ilman, että tekee oikeastaan yhtään mitään. Olisihan ollut mahdollisuuksia esimerkiksi keilaukseenkin, mutta toisaalta oli ihana kylpemisen päälle vain kellahtaa sängylle, laittaa Syke pyörimään Yle Areenasta ja mussutella sipsejä sitä katsoessa. Perfect.

Oletko käynyt Saimaan kylpylässä? Mikä on oma suosikkilomakohteesi Suomessa? :)
tiistai 4. joulukuuta 2018

Luo omat Voittavat tavat

Sain jo jonkin aikaa sitten postissa Voittavat tavat -kirjan, joka lupaa, että sen avulla pystyn saavuttamaan omat tavoitteeni ja luomaan omat voittavat tapani. Samaan aikaan, kun sain kirjan hyppysiini, olin päättänyt yliopisto-opintoni ja käynnissä oli ensimmäiset kuukaudet eskariopena. Olo oli yhtä aikaa stressaantunut ja helpottunut, sillä opinnot olivat takana, mutta uudessa työssä oli vielä vaikka mitä opittavaa (ja tulee olemaan varmaan eläkkeelle saakka!).

Voittavat tavat -kirjassa minun piti asettaa itselleni tavoite, jota kohti halusin lähteä kulkemaan. Sen lisäksi piti pohtia, millaisin keinoin voisin saavuttaa tavoitteeni, millaisia toimenpiteitä ja välitavoitteita minun pitäisi itselleni asettaa ja ylipäätään miksi haluan saavuttaa juuri niitä toivomiani asioita. Kirja herätteli oikeasti pohtimaan asioita ja miettimään, miksi jonkin asian tavoittelu tuntuu niin tärkeältä. Herättävää oli se, että asiat piti perustella itselleen ja jakaa ne pienempiin osiin, jotta konkreettisesti näkisin, mitä minun tulee tehdä ja millaisista asioista iloita, kun saavutan ne esimerkiksi välitavoitteen muodossa.






Kirja jäi kolmen viikon aktiivisen käytön vuoksi hetkeksi syrjään, sillä palasin vanhoihin huonoihin tapoihini ja unohdin sen, mitä kirjassa nimenomaan opetettiin; ottamaan aikaa itselleen, omille ajatuksilleen ja tavoitteilleen. Nyt olen palaillut kirjan pariin ja aion sen parissa pysytelläkin, koska sen lisäksi, että se motivoi kulkemaan kohti omia päämääriä, se myös on oma hauska juttuni, jonka pariin saan syventyä aina aamuisin ja iltaisin. Lisäksi jokaiselle päivälle löytyy ajatelma tai mietelause, josta saa uutta perspektiiviä päivään.

Asetin itselleni monia välitavoitteita, mutta suurimmaksi päätavoitteekseni nousi olla hyvinvoiva, stressitön ja iloinen oma itseni. Varsinkin stressittömyyden kanssa jouduin aluksi painimaan todella kovasti, kun palautuminen opiskelukuormituksesta piti jotenkin saada toimimaan. Nyt stressittömyys on kaikonnut ja olen voinut alkaa keskittyä tarkemmin muuhun hyvinvointiin. Hyvä tästä tulee, mie tiiän sen!





Tällä hetkellä päässä pyörii myös paljon kivoja ajatuksia tulevaisuudesta, sillä asuntokuume on puraissut meitä ihan todella. Haaveilemme omasta kodista, joka olisi juuri meille passeli. Mikään kiire oman kodin löytämisen kanssa ei ole, mutta ihana se on suunnitella ja haaveilla tulevasta! (Näistä haaveista kirjoittelen piakkoin ihan oman postauksensa.) Voittavat tavat -kirja on siitäkin kiva, että sinne jää konkreettisia muistoja päivistä ja tapahtumista, ikään kuin päiväkirjaksi. Sinne voi sitten näitä haaveitakin kirjailla ja myöhemmin palata muistelemaan niitä :)

Oletteko kuullet Voittavat tavat -kirjasta ja millaisia ajatuksia se teissä herättää? Millaisia ovat sinun voittavat tapasi, joilla pyrit kohti unelmiasi? :)

*Postaus toteutettu yhteistyössä Voittavat tavat kanssa.
keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Retkikohdesuositus: Kalliojärven kierros

Etenkin syksyisin on ihana pakata eväät reppuun, kaivaa goretexit varastosta, napata kamera mukaan ja suunnata luontoon retkeilemään. Yksi Joensuun parhaita puolia on se, että retkeilykohteita on lähialueella todella paljon ja luontoon voi lähteä rentoutumaan ihan päiväseltäänkin. Myös pidemmille luontoretkille löytyy paikkoja, mutta me olemme (lue minä olen) suosineet näitä päiväkohteita, koska allekirjoittanut ei ole toistaiseksi uskaltautunut telttaan nukkumaan keskelle metsikköä..






Viimeisin reissumme suuntautui Kalliojärvelle, jonne on Joensuusta vain puolen tunnin ajomatka. Kuvauksien mukaan maasto olisi keskivaikeaa kuljettavaa, joten varustauduimme kunnollisilla vettä pitävillä kengillä ja mukavilla ulkoiluvaatteilla. Lopulta maasto osoittautui kuitenkin melko helppokulkuiseksi muutamia jyrähköjä nousuja lukuun ottamatta, mutta goretexit tulivat kyllä tarpeeseen, sillä paikoin maasto oli aika mutaista ja märkää sekä kanervikon ja heinikon seassa kulkiessa olisi kyllä sukat kastuneet.

Kalliojärven kierros on 3,5 kilometriä pitkä ja lenkki kiertää Kalliojärven ympäri. Järvi näkyy monista kohdin reittiä, mutta koko matkaa ei pääse kulkemaan kauniissa järvimaisemissa. Järven ympäri kiertää leveämpiä ja kapeampia polkuja ja osa matkasta kuljetaan pitkospuita pitkin. Muutamaa jyrkempää nousua huomioimatta maasto on melko tasaista ja sopii hyvin varmasti perheen pienimpienkin kanssa käveltäväksi - ainakin vastarannalla raikasi noin 10-vuotiaiden poikien huudahdukset, kun pidimme taukoa nuotiopaikalla.






Kierros kannattaa kiertää vastapäivään, sillä nuotiopaikka sijaitsee näin melko loppupuolella reittiä. Tietenkin jos makkarannälkä on jo lähtiessä, niin miksei voisi ensin koukata nuotiolle ja sitten sulatella loppukierroksella. Nuotipaikka oli todella kauniilla paikalla; järvi näkyi alapuolella ja ruska oli värjännyt kaikki lehtipuut keltaisiksi. Evästää sai suoraan nuotiolla tai läheisellä pöytäryhmällä. Puita löytyi varastosta ja varaston vieressä olikin kyltti, jonka mukaan paikalla toimi itsepalvelu ja poltettavaa sai hakea kyltin osoittamasta suunnasta.

Satuimme paikalle päivänä, jolloin syysaurinko antoi parastaan, joten paikalla oli runsaasti muitakin retkeilijöitä. Mikäli luonnonrauhaa mielii kuunnella, kannattaa reitille suunnata hieman synkempänä päivänä tai johonkin muuhun ajankohtaan kuin yhdentoista ja iltapäiväkolmen välissä. Etenkin koiria oli paljon liikkeellä ja haukku kuului säännöllisesti rikkoen lumoavan hiljaisuuden. Ja mitä enemmän eri-ikäistä retkeilijää, sen enemmän tietenkin melua, mutta jos täyttä hiljaisuutta retkeltään haluaa, kannattaa varmaan suunnata korpimetsään yleisten kohteiden sijaan. Minulle riitti jo se, että sai kävellä metsän keskellä ja toisinaan nauttia vain siitä, että tuuli humisi ja muuten ei kuulunut mitään.






Jos siis retkeilyjalkaa polttaa, suosittelen esimerkiksi tulevana viikonloppuna hyppäämään autoon ja hurauttamaan Kalliojärvelle. Olen huomannut, että retkeilykohteissa usein parkkipaikat ovat todella kehnot eikä Kalliojärvikään sinällään tee poikkeusta, mutta jos ei mene ruuhkaisimpaan aikaan, on auto helppo saada ihan virallisillekin parkkipaikoille. Itse jätimme tienvarteen, koska tie oli kuitenkin todella leveä ja ohi olisi mahtunut vaikka rekka.

Mikä on teidän suosikkiretkikohteenne? Miten sinä rentoudut arjen keskellä? :)


torstai 8. marraskuuta 2018

Ihmissuhde vaatii läsnäoloa

Olen viimeisen kahden viikon aikana nähnyt enemmän ystäviäni ja perhettäni kuin varmaan kahteen edeltävään kuukauteen yhteensä. Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut mahdollisuuden nähdä ystäviä töiden jälkeen ja toisaalta viettää rentoja koti-iltoja sohvalla huolimatta mistään. Ihanaa, kun vihdoinkin on aikaa heille, jotka kuitenkin ovat niitä elämään suurta iloa tuovia ja jokaisessa tilanteessa tukevia henkilöitä.

Juuri tänään kävin ystäväni luona glögillä (kyllä, marraskuun 8. päivä on oikein hyvä aika aloittaa glögikausi!) ja hän arveli minun ehdottaneen tapaamista vahingossa, sillä olemme kuitenkin menossa lauantaina elokuviin yhdessä. Kerroin kyllä muistaneeni lauantaisenkin tapaamisen, mutta että mielelläni näkisin vaikka kahdestikin samalla viikolla, kun ei olla moneen aikaan ehditty nähdä useasti, aina vain kauheiden järjestelyjen ja aikataulutusten jälkeen. Se pysäytti miettimään, miten mukavaa onkaan nyt, kun on aikaa myös läheisille ihmisille ja aikaa voi viettää yhdessä ilman ylimääräistä kiirettä ja stressin tunnetta!


Monesti oletamme, että ystävät, perhe ja puoliso pysyvät rinnallamme, vaikkemme joka päivä tai viikko näkisikään tai kuulisikaan toisistamme. Perheen tai puolison kanssa en ole kyllä koskaan testannut viikon vuorovaikutushiljaisuutta, mutta ystävien kanssa valitettavasti sitäkin useammin. Siellä he kuitenkin vielä ovat, vaikka välillä itseäni on suunnattomasti harmittanut, että olen ahnehtinut niin paljon kouluhommia ja töitä, ettei ole oikein jäänyt vapaa-aikaa, jonka viettää ystäviä nähden. Toisaalta Mikkokin on saanut kokea sen, että olen fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa, sillä joskus työkuviot ja esseiden palautuspäivät ovat vieneet kaiken huomioni.

Samaan aikaan, kun elämässä on kiire ja huiske, oppii tunnistamaan todelliset ystävät. Vielä lukioikäisenä minulla oli jättimäinen kaveripiiri, jossa oltiin kavereita mahdollisimman monen kanssa, mutta ei todellisia sydänystäviä kovinkaan monen kanssa. Siinä kohtaa, kun tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, tulee mieleen, kannattaisiko panostaa kuitenkin se vähäinen aika niihin oikeisiin ystäviin eikä kaikkiin hyvänpäiväntuttuihin. Tällä hetkellä tuntuu, että elämässäni on ihmisiä, joista oikeasti välitän, jotka välittävät minusta ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat - enää en koe edes tarvetta haalia järkyttävää määrää ihmisiä ympärilleni, joihin pitäisi koko ajan pitää yhteyttä, mutta joille ei kuitenkaan voisi kertoa niitä kaikista tärkeimmille ihmisille kerrottavia asioita.


Aluksi olin niin innoissani ystävien näkemisestä, että huomasin, ettei minulla ollut yhtään sen enempää "vapaa-aikaa" vain löhöilyyn ja rentoiluun kuin ennenkään, mutta tuo rentoilun sijaan tehtävä "tekeminen" eli kavereiden näkeminen oli huomattavasti mukavampaa kuin tenttiin lukeminen. Näin joka päivä eri ihmistä ja ihmettelin monta kertaa, miksi ei olla nähty useammin - no, ei tarvinnut kuin peiliin katsoa ja todeta, että ehkä on ollut vähän liikaa kaikkea muuta.

Päätin ottaa myös aikaa itselleni, koska pitäähän sitä myös itsensä kanssa viettää aikaa. Jäin kotiin lukemaan kirjaa, vaikka Mikko lähti kuntosalille. Aloin miettiä tarkemmin arkeani ja siihen liittyviä toiveita Voittavat tavat -kirjan avulla, johon törmäsin ensi kertaa Vilman blogin kautta ja josta tulen kertomaan teille lähiaikoina enemmänkin. Aloin ymmärtää, että on ihan ok, ettei joka päivä tee töiden jälkeen yhtään mitään. Mentiin yhtenäkin iltana Mikon kanssa viiden aikaan saunaan, kun olin tullut töistä ja syönyt ja sen jälkeen maattiin sohvalla katsomassa televisiota ilman mitään tunnontuskia - ihan vaan, koska välillä on hyvä olla tekemättä mitään. Ja se tuntuu todella hyvältä!


Tämä postaus lienee osin kiitos teille ihanille ihmisille, jotka olette pysyneet rinnallani, vaikka välillä onkin menty pää kolmantena jalkana, ja toisaalta tämä on muistutus siitä, miten tärkeää ystävyyssuhteisiin panostaminen on meille ihan jokaiselle. Kukaan ei ole itsestäänselvyys, ystävyys ja kumppanuus vaatii läsnäoloa. Nämäkin kuvat on otettu ihanan perheeni järjestämissä kihlajaisissa, joista en ole ehtinyt edes postausta kirjoitella! Juhlat olivat kuitenkin aivan ihanat ja tunnelma mitä parhain, kun sai olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä <3

Millaisia ajatuksia postaus herättää teissä? Tunnistatteko itsenne arjen kiirehtijöiksi vai riittääkö teillä aikaa ystäville?

tiistai 30. lokakuuta 2018

Miksi treenipäiväkirja on tärkeä?

Miksi salilla kannattaisi kantaa mukana treenipäiväkirjaa ja kynää? Eikö keskittymistä treenaamiseen vain heikennä, kun välillä pitää kirjoitella asioita ylös ja unohtuu seurata palautumisaikaa sarjojen välissä? Ajattelin itsekin pitkään, etten tarvitse treenipäiväkirjaa, kunnes jossain vaiheessa alkoi tuntua tuskastuttavalta, kun aina piti etsiä uudelleen ja uudelleen sopivia painoja laitteisiin.

Treenipäiväkirja kannattaa pakata salilaukkuun, jotta tiedät, millä painoilla olet edellisellä kerralla treenannut ja millaisia sarjoja on tullut tehtyä. Itseäni ainakin turhauttaa suunnattomasti, kun istahdan vaikkapa treenaamaan etureisiä eikä minulla ole mitään muistikuvaa, mitä painoja olen laitteeseen viimeksi laittanut. Yleensä aina aliarvioin painot ja joudun testailemaan pitkän aikaa, mikä paino tuntuisi riittävältä. Myöskään kehityksen seuraaminen ei onnistu, kun ei muista edellisen treenin painoja ja toistomääriä, jolloin itseltäni jää ainakin pois yksi iso motivaattori; paranevat luvut.

IMG_9171 IMG_9173

Sain Daintysin Personal trainer -treenikalenterin testattavakseni ja kalenterin mukana tuli juurikin myös treenipäiväkirja, johon pystyy täyttämään treenin luvut. Lisäksi sinne täytetään, miten treeni on sujunut, milloin se on tehty ja miten kauan se on kestänyt. Kätevää ja kalenteri on simppelin kokoinen treenilaukkuun pakattavaksi - olen tosin harkinnut sellaisen salipussukan ostamista, jonne voisin laittaa vihkon, Tafferit, avaimen ja pyyhkeen, joiden kuljettaminen alkaa olla aikamoinen työmaa aina laitteelta toiselle siirtyessä.

Itse kalenteri on perinteinen A5-kokoinen kalenteri, jossa näkyy nimipäivät sekä muut juhlapäivät. Lisäksi mukaan on liitetty tsemppilauseita, vinkkejä treeneihin, harjoitukset salille sekä kotiin ja  vinkkejä terveelliseen ruokavalioon sekä palautumiseen. Kalenterista löytyy jopa treeniohjelmia sekä pohjia viikkosuunnitelmille niin ruokailun kuin treenienkin osalta. Lisäksi joka päivä voi seurata esimerkiksi yöunen ja vedenjuonnin määrää. Kokonaisuudessaan kalenterissa on paljon motivaatiota ylläpitävää täytettävää erilaisten taulukoiden ja seurantalaatikoiden muodossa.

IMG_9179 IMG_9177

Nuorempana en osannut käyttää kalentereita lainkaan ja mietin, mihin ihmiset niitä tarvitsevat. Kun aloitin yliopiston, aloin ymmärtää, mikä virka kalentereilla on; niiden avulla on yksinkertaisesti miljoona kertaa helpompaa muistaa asioita. Tällä hetkellä minulla on kaksi kalenteria; toinen vapaa-ajalle ja omille menoille ja toinen työjutuille, sillä en halua sekottaa työtä ja vapaa-aikaa ja löytää esimerkiksi "muista tulostaa värityskuvat" tekstiä vapaa-ajan kalenteristani.

Tällä hetkellä vapaa-ajan kalenterini on huomattavasti tyhjempi kuin opiskellessani, sillä se ei enää täyty luennoista ja harkkaryhmistä sekä deadline-ajoista. Nyt voin kirjata kalenteriin kyllä työajat, mutta niiden lisäksi löytyy lähinnä kavereiden tapaamisia, retkiä sekä erilaisia menoja kuten parturia tai hammaslääkäriä. En osaa luopua kalenterista, vaikka ehkä muistaisinkin nämä jutut myös ilman ylöskirjaamista - toisaalta pari ystävääni on päässyt todistamaan, että mikäli tapaaminen ei ole kirjattuna minnekään, saatan totaalisesti unohtaa sen.. Digitaalisessa muodossa oleva kalenteri ei myöskään tule kysymykseen, sillä minusta kaiken pitää olla konkreettisesti nähtävillä ja tykkään myös tehdä kalenterista omannäköiseni; värejä, tarroja ja kivoja tekstauksia aina fiiliksen mukaan!

IMG_9175 IMG_9178

Millainen kalenteri-ihminen sinä olet? Käytätkö perinteistä kalenteria vai riittääkö kännykän kalenteri? Suosittelen tsekkaamaan Daintysin valikoiman, sillä siellä on vaikka mitä ihania kalentereita; arjen kokonaisvaltaisesta suunnittelusta aina reseptikalentereihin!
keskiviikko 24. lokakuuta 2018

8 vuoden opinnot viidessä vuodessa - mitä teen nyt tällä kaikella vapaa-ajalla?

Jättäydyin reilu kuukausi sitten määrittelemättömälle bloggaustauolle, sillä koin ykkösasiakseni saattaa opinnot valmiiksi. Tuntui, etten jaksaisi istua enää yhtään tietokoneella kirjoittamassa esseitä tai muistiinpanoja tenttikirjoista, mutta pakkohan se oli. Se aika, kun en istunut tietokoneella, meni töissä ja nukkuessa - edes salille en ehtinyt, ryhmäliikunnoissa sentään pari kertaa käväisin. Mutta missä nyt mennään?

Olen allekirjoituksia vaille valmis KASVATUSTIETEIDEN MAISTERI! Sain eilen tietää, että viimeiset palauttamani esseet (jotka tuntuivat lähinnä pienoistutkimuksilta, kun sivujen loppusumma oli yli 40..) menivät täysillä pisteillä läpi ja se tarkoittaa, että voin alkaa hakea tutkintoa itselleni. Totta kai yhteyshenkilö on tämän viikon lomalla, mutta heti ensi viikolla pääsen jättämään hakemukseni tutkinnosta ja odottelemaan maisterin papereita saapuviksi!

IMG_8745

Olo tuntuu nyt niin kevyeltä ja helpottuneelta, vihdoin tuo järjetön urakka on takana päin! Aikaa opintojen suorittamiseen meni 5 vuotta ja 1,5 kuukautta, vaikka suoritin yhteensä kahdeksan vuoden opinnot. Täytyy sanoa, että aika haipakkaa on välillä menty ja on tuntunut, että onkohan tässä vähän liikaa kaikkea, mutta nyt en voi olla kuin ylpeä itsestäni - mie tein sen, mistä haaveilin!

Mitä aion nyt sitten tulevaisuudessa tehdä, kun vapaa-aikaa jää huomattavasti enemmän eikä töiden jälkeen tarvitse harmitella, että voi kun voisi tehdä jotain kivaa eikä tarvitsisi tehdä koulujuttuja? Aion ehdottomasti...

...huolehtia enemmän meidän yhteisestä kodista; siivota, pyykätä ja huolehtia, että kotiin on kiva tulla. Olen ollut niin laiska emäntä kodin suhteen, että nyt voisi olla isännän aika huilata ja minun vähän ottaa takaisin laiskottelujani kotitöiden saralla.

IMG_8749

...liikkua paljon enemmän! Erilaiset ryhmäliikunnat ovat tuntuneet todella mukavalta liikunnalta ja niiden parissa aion ehdottomasti jatkaa nyt, kun aikaa on enemmän. Lisäksi haluan käydä vesijuoksemassa, kuntosalilla ja lenkillä merkittävästi useammin.

...kokata muutakin kuin 15 minuutin helppoja arkiruokia. Lautaseltani on löytynyt aika monta kertaa jauhelihakastiketta ja spaghettia sekä tonnikalaa ja nuudelia. Nyt kuitenkin on aikaa panostaa myös hieman enemmän aikaa vaativiin ruokiin kuten makaroonilaatikkoon, lihapulliin tai vaikka lasagneen. Aion myös kokeilla uusia reseptejä, jos niistä löytyisi hyviä makunautintoja arkeen.

...puuhastella omia mielipuuhia kuten neuloa villasukkia ja lukea vihdoin Antti Tapani -kirja, jonka avaamista olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Lupasin itselleni, että aloitan lukemisen vasta, kun opinnot ovat purkissa, sillä en voisi lukea yhtä aikaa vapaa-ajan kirjaa ja koulukirjoja, aivan liikaa luettavaa.

IMG_8680

...käydä valokuvailemassa aina sopivan tilanteen tullen. Kamera on päässyt viime aikoina aivan liian harvoin ulkoilemaan, joten lisääntyvä vapaa-aika varmasti tuo myös mahdollisuuksia sen käyttöön.

...nähdä enemmän kavereita. Nyt kun ei tarvitse miettiä, mikä tentti seuraavalla viikolla odottaa, voi nähdä ystäviäkin paljon useammin! Ihanan vapauttavaa päästä vaihtamaan kuulumisia useammin ja kunnolla muutenkin kuin viesteillä.

...viettää paljon enemmän yhteistä aikaa Mikon kanssa. Haluan antaa yhteistä aikaa, jolloin ei ole kiire minnekään ja voi tehdä sellaisia juttuja, joille ei ole kaiken kiireen ja stressin keskellä jäänyt aikaa; pelata lautapelejä, ulkoilla, kokata yhdessä, käydä elokuvissa ja ihan vain olla ja höpötellä toisen seurasta nauttien.

...stressata (paljon!) vähemmän. Tiedän, millaista on, kun on sata rautaa tulessa ja tekemistä olisi niin paljon, ettei kellotaulun tuplaaminenkaan auttaisi kaikkien asioiden selvittämiseen. Muistan sen tunteen todella hyvin ja toistaiseksi uskon, etten paljon pahempaa stressiä saa aikaiseksi. Eli muistan, että vaikka joskus olisi paljon asioita mielessä, olen murehtimatta ja stressaamatta, koska tiedän selviäväni niistä. Uskoin jo kauan sitten, että kun tästä opinto-työkombosta selviän, selviän aika monesta muustakin jutusta.

IMG_8732

Moni juttu tuntuu todella arkiselta, mutta miulle ne on isoja juttuja. Haluan elää vähemmän stressitöntä normaalia arkea ja olla oma pirteä itseni rakkaideni kanssa sekä harrastaa itselleni tärkeitä juttuja. Huh, tästä se lähtee; työelämän ensimmäinen päivä ilman opiskelijastatusta!

Mitä teille kuuluu? Millaisia asioita on teidän lähitulevaisuutenne to do -listalla? :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Kevennyspäiväkirjat: toiko liikunnan aloittaminen lisäbuustia projektiin?

Kuten aiemmassa Kevennyspäiväkirjat-postauksessani kirjoitin, olin melkoisen flunssan kourissa ja tympäisi aika pahasti, kun en päässyt liikkumaan edes kevyesti. Kolmen viikon liikuntatauon jälkeen lähdin kuitenkin aloittelemaan liikuntaa tanssitunnin merkeissä sekä kevyillä lenkeillä ja salikerroilla. Eilen ensimmäistä kertaa latasin salilla kunnon painot laitteisiin ja treenasin niin, että tänä aamuna kyllä tiesin jotain tehneeni!

Yllättäen liikunnan harrastaminen ei kuitenkaan ole nopeuttanut laisinkaan painon putoamista! Ajattelin, että se edes vähän vauhdittaisi projektiani, mutta paino on pysynyt ihan samoissa lukemissa liikunnasta huolimatta. Parasta kuitenkin on, että huomaan turvotuksen hävinneen ja olemuksen keventyneen. Mikko käskikin ennemmin katsella peiliä kuin vaakaa ja suunnittelin vieväni vaa'an vaikkapa kahdeksi viikoksi varastoon.


Vaikka paino ei ole tippunut huisaa vauhtia, en ole oikeastaan asiasta harmissani. On ollut mukavan rentoa ja huoletonta syödä tavallista kotiruokaa (tänäänkin tehtiin perunamuusia ja uunilohta, voi nam!), liikkua fiiliksen mukaan ja olla stressaamatta liikaa liikunnasta tai ruuasta. Kun tarkemmin pohdin, olen liikkunut kuitenkin aika hyvin tälläkin viikolla, vaikka ajattelin, että tulikohan sitä oikeastaan edes liikuttua niin kovasti. Takana on kuitenkin kolme salikertaa, tanssitunti, sulkapallovuoro ja kävelylenkki - ja kaikki on ollut mukavaa, vaihtelevaa ja virkistävää liikuntaa! Ja kivaa on ollut, kun on voinut liikkua yhdessä Mikon ja kavereiden kanssa!

Olen myös todennut, että stressaaminen asioista ei ainakaan edistä hyvinvointia. Yritän puristaa tässä vielä kokoon viimeiset 29 opintopistettäni ja töiden jälkeen olen pääasiassa lukenut tentteihin tai tehnyt esseitä. Sitten olen yrittänyt pyhittää aina pari tuntia jollekin kivallekin. Olen alkanut jo haaveilla valmistumisen jälkeisestä elämästä, siitä, kun töiden jälkeen ei tarvitse tehdä mitään tylsää, vaan saa tehdä juuri fiiliksen mukaan sitä, mikä huvittaa! Tuo ajatus kyllä tsemppaa opiskelemaan, koska mitä nopeammin, sitä nopeammin!


Kokonaisuudessaan kevennysprojekti on toiminut kyllä kaikilla elämän osa-alueilla. Tuntuu, että stressi on hävinnyt, vaikka tekemistä on paljon. Olo tuntuu paljon kevyemmältä niin henkisesti kuin fyysisestikin, olen jotenkin oppinut, että hetkestäkin voi nauttia ja toimia sen mukaan, mikä milläkin hetkellä tuntuu parhaimmalta. Aiemmin olen painoprojekteissani jo sunnuntaina yrittänyt aikatauluttaa tulevaa viikkoa ja pohtinut, miten saan kaikki tarvittavat liikuntakerrat mahtumaan kalenteriini ja sitten tuloksena onkin vain ollut stressiä ja pakkopullaa. Nyt en yhtään tiedä, miten aion ensi viikolla liikkua ja kaikki tuntuu mahdolliselta - paljon parempi vaihtoehto! Ehkä tämä kevennys on lähtenytkin ensin liikkeelle päänsisäisistä jutuista ja liikunnan ja syömisen ilon löytämisestä :)

Mitä teille kuuluu? Miten hallitsette stressiä ja aikataulutatteko elämäänne?

P.S. Muistakaa arvonta, jossa voitte voittaa kuuden kuukauden ilmaiset treenit!!