SOCIAL MEDIA

perjantai 5. tammikuuta 2018

Mitä käy, kun luopuu kiireestä?

Ainoa lupaukseni vuodelle 2017 oli muistaa ottaa itselle huiluuaikaa, jolloin ei tehdä koulujuttuja eikä käydä töissä. Huiluuaikana neulotaan sukkia, pelataan lautapelejä miehen kanssa, katsellaan hömppäsarjoja, käydään salilla ja nautitaan elämästä läheisten kanssa. Syy, miksi tämä oli ainoa tavoitteeni, oli se, että vuosi 2016 oli niin täynnä työtä ja touhua, että koin olevani jossain kohtaa jo ihan loppu - jotain oli tehtävä.

Kiiresstä vierottuminen ei missään tapauksessa ollut helppoa. Kun on tottunut olemaan koko ajan tehokas, alkaa tuntea itsensä laiskaksi, kun ei jokaisesta puhelinsoitosta ryntääkään töihin tai suorita sataa opintopistettä vuodessa. (Tosin, suoritinhan minä 140 opintopistettä viime lukukaudella, mutta ne tuli helpoista kursseista suurin osa.) Ensimmäiset kieltäytymiset lisätöistä olivat kaikista haastavimpia, sillä olihan minulla kalenterissa tyhjää ja töissä olisi tarvittu minua. Samoin muutama kurssi piti tiputtaa pois kalenterista, sillä niiden työmäärä olisi ollut jo vähän liikaa. Joka kerta piti palautella mieleen, miksi jätän kalenteriin tyhjää; oman jaksamiseni vuoksi. Ei ole paljon iloa työntekijästä tai opiskelijasta, joka palaa loppuun jossain kohtaa.





Alkuvuosi oli melko opiskelujentäyteinen, sillä kirjoitin graduani ja suoritin muita kursseja alta pois. Kuitenkaan kaikki aikani ei enää mennyt töiden tai opiskelujen parissa, vaan aikaa jäi myös rentoutumiseen; keskellä viikkoa saattoi olla vapaapäivä, jolloin nukuin pitkään, kävin aamulenkillä, siivoilin kotia ja laitoin jotain hyvää ruokaa. Kodin siivoamisesta tuli oikeastaan todella terapeuttista, sillä se ei tuntunut enää stressaavalta kuten aiemmin; minulla oli esimerkiksi aikaa siivota kaapit, joiden sotkuisuutta olin harmitellut pitkään - siivoaminen tuntui vain kivalta eikä lainkaan pakkopullalta.

Kesällä vietin ensimmäisen virallisen kolmen viikon kesälomani, jonka aikana keskityin vain kivoihin asioihin; vietin aikaa perheeni kanssa, rentouduin ja lomailin. Kesällä vapaa-aika alkoi oikeastaan tuntua jo hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta asialta - ei huvittanut enää ollenkaan täyttää kalenteria liialla tekemisellä. Laiskistuinko? En tiedä, mutta ainakin oloni on paljon parempi näin, vaikken syksyllä onnistunutkaan suorittamaan kovin montaa kurssia verrattuna aiempiin syksyihin.





Nyt vietän viimeistä vapaapäivää neljän päivän vapaistani ja olo on oikeasti rentoutunut. Joulu on kiireistä aikaa kaupan alalla ja töitä on saanut tehdä ihan urakalla vain ykkösvapaapäivien turvin. Oli ihanaa huilata neljä päivää ilman stressiä mistään. Toki eksyinhän minä naputtelemaan koulutehtäviäni, mutta vain sopivissa määrin. Ehdin uudistaa blogin ulkoasua, kirjoittaa jälleen postauksia, neuloa sukkaa, katsella suosikkisarjojani, liikkua, syödä hyvin ja viettää aikaa Mikonkin kanssa iltaisin. Niin ja lukea sanomalehden sängyssä ilman kiirettä ja lukea loppuun myös vuosi sitten aloittamani kirjan.

Kalenterissa on vieläkin tyhjiä päiviä joka viikko. Ja siellä ne myös pysyvät tyhjinä hyvällä omallatunnolla. On ihanaa, kun ei ole kiire eikä stressi päällä ja voi keskittyä elämästä nauttimiseen ja siihen, että elämässä on muutakin tärkeää kuin raha ja opiskelu. Tuntuu, että elämäni on tällä hetkellä hyvässä tasapainossa, siinä on sopivasti kaikkea ja juuri riittävästi ei mitään. Välillä huolin siitä, etten ole tehnyt juurikaan oman alani sijaisuuksia ja pohdin, miten saisin haalittua kokemusta. Sitten katsoin taas kalenteria ja totesin, että yksi työ saa riittää kerrallaan - toki tilaisuuden tullen otan kyllä ilomielin sijaisuuden vastaan, mutta nyt juuri en usko niitä tulevan, sillä saan tehdä jo nyt nelipäiväistä viikkoa töissä ja se tuntuu juuri sopivalta opintojen ohessa. Ja mikä kiire miulla on, koko elämä edessä! :)



Millaisia tunteita kiireestä luopuminen teissä herättää? Osaatteko vai onko se edelleen to do -listalla?
keskiviikko 3. tammikuuta 2018

5 Vinkkiä ruotuun palaamiseen

Joulun ja vuodenvaihteen jälkeen peilistä katsoo vähän plösö maha, vaaka näyttää hurjia lukemia ja silti keittiön pöydällä olevat suklaakonvehdit houkuttelevat. Viikko jos toinenkin on saattanut mennä rennosti syöden eikä salikorttikaan ole päässyt ulkoilemaan lompakosta viikkokausiin. Ja nyt sitten pitäisi palata ruotuun. Ei ole helppoa.

Sokeriin jää helposti koukkuun ja kun jouluna ainakin itse on tullut syötyä konvehti jos toinenkin joulutorttujen kyytipoikana, ei kierteen katkaiseminen olekaan enää niin helppoa. Toisaalta jouluna ja uudenvuoden aikaan ollaan ehkä panostettu ruokaan kunnolla ja seisty hellan vieressä useampi tunti, jolloin mieleen hiipuu ajatus, että miten helppo vaihtoehto se Hese olisikaan - ei tarvitsisi kokata ja saisi vain äkkiä ruokaa. Kokosin viisi vinkkiä, joiden avulla ruotuun palaaminen on helpompaa eikä ne suklaakonvehditkaa enää houkuttele niin paljon.





1. Aloita maltillisesti

"Tänään menen salille ja siihen päälle heitän parin tunnin lenkin. Syön palautusruuaksi salaattia ja ihan vähän kanaa. Niin ja vettä, sitä litkin ainakin viisi litraa, että aineenvaihdunta käynnistyy!" Ei näin. Into saattaa lopahtaa hyvinkin äkkiä, jos kaikki muutokset yrittää tehdä kerralla. Helpompi on päättää, että tänään käy reippaalla kävelylenkillä eikä napsi suklaata. Ei haittaa, vaikka ruokana olisi vielä sitä cheddar-lasagnea, lenkki ja napostelemattomuus on jo askel parempaan. Seuraavana päivänä voi sitten suunnitella vaikka salia.

2. Huijaa itsesi syömään kasviksia

Salaatti voi kaikkien herkkuruokien jälkeen kuulostaa vähän tylsältä ja liian terveelliseltä, jotta lasku normaaliin elämään olisi pehmeä. Sen sijaan kun salaatin käärii tortillalätun sisään jauhelihan kanssa, se ei kuulosta salaatilta enää oikeastaan ollenkaan. Jauhelihan voi maustaa myös itse, jolloin säästyy mausteseoksen suola- ja sokerimäärältä. Lättysen sisään ei ole myöskään pakko laittaa kermaviilidippiä vaan esimerkiksi öljy toimittaa kastikkeen virkaa loistavasti. Näin kasviksia tulee syötyä ihan huomaamatta!



3. Vaihda aterioiden paikkaa

Aamulla on helppo olla vahva ja päättäväinen, illalla se on paljon hankalampaa, kun alkaa jo vähän väsyttää ja mieli saattaa huudella jotain hyvää. Vaihtamalla aamupalan ja iltapalan paikkaa, illalla ei tule eteen tilannetta, jossa pitäisi keksiä, mitä tekee mieli syödä. Kun tiedän, että iltapalaksi syön lautasellisen puuroa mehukeitolla sekä raejuustoa tai vaikka ProPudin, iltanapostelu jää minimiin. Aamulla taas jaksan ihan hyvin banaanilla, proteiinilähteellä ja pähkinöillä. Tietenkin jos tiedän, että lounaaseen on pitkä aika, aamulla täytyy syödä vähän enemmän.

4. Kikkaile uusilla resepteillä

Kun kävelet lehtihyllylle tai avaan blogisivuston, löydät taatusti uusia ruokareseptejä, jotka tähän aikaan vuodesta on tehty teemalla "kevyempää ja terveellisempää". Mikäs sen mukavampaa kuin kokeilla uusia reseptejä, koska varmasti jokaiselle tulee toisinan eteen se tilanne, että taas syödään tätä samaa, joskus täytyisi kokeilla jotain uutta. Uudet makuyhdistelmät tuovat vaihtelua arkeen ja kun ainekset tiettyyn reseptiin on jo ostettu, ei tee mieli enää kurvata Hesburgerin autokaistalle töiden jälkeen.



5. Käytä mausteita

Muistin taas pari päivää sitten, miten suuri merkitys mausteilla onkaan ruuan houkuttelevuuden kannalta. Kaivoin kaapista chilin ja valkosipulin jauhelihan joukkoon ja voi miten hyvältä se maistuikaan! Samoin kaikki purkissa olevat mausteet tuovat vaihtelua tuttuihin makuihin ja joskus sitä ihan hämmästyy, miten hyvää joku perusruoka onkaan, kun sitä on tuunannut hieman uusilla mausteilla. Mausteisiin pätee siis sama kuin uusiin resepteihin; uudet maut vievät mennessään!

Löytyykö teiltä muita vinkkejä keventämiseen ja ruotuun palaamiseen? :)