tiistai 23. toukokuuta 2017

Kun palaan kotiin

Ihanaa olla taas Bloggerissa ja ylipäätään bloggaamisen parissa. Kevääni oli melko kiireinen, eikä motivaatiota bloggaamiseen löytynyt yhdestä jos toisestakaan syystä, joten olen viettänyt hiljaiseloa kaksi kuukautta. Kaksi kuukautta sitten irtisanouduin So-upilta ja päätin, että keskityn hoitamaan koulujutut kuntoon ennen Bloggeriin muuttamista - ja nyt olen muuttanut eikä postausidealista ole mitenkään lyhyimmästä päästä! Motivaatiotakin on ihan uudella tavalla, huippua olla täällä teidän kanssa <3

Asukuvatkin ovat jo todella vanhat, sillä niiden ottamisen aikaan oli vielä lumi maassa, mutta miusta ne kuitenkin onnistui suhteellisen kivasti, joten julkaisen ne nyt äkkiä ennen tulevia kevät- ja kesäkuvia. Äsken kävinkin lenkillä kameran kanssa, nautin auringosta, haistelin kesää ja fiilistelin kaikkea tätä lämpöä. mikä Joensuun on vallannut. Lämpömittarikin näyttää +23,3, mikä on ehdottomasti tämän kevään korkeimpia lämpötiloja - ja miulla on vapaapäivä kerrankin, kun paistaa aurinko!



Mitä muuta sitten kuuluu kuin blogi-innostusta? Kävin viimeisessä graduohjauksessa eilen ja nyt sitten olen ilmeisesti pätevä kirjoittamaan graduni. Tavoitteenani oli aluksi saada gradu valmiiksi marraskuuhun mennessä, mutta sittemmin aloin pohtia, miksi vitkutella niin kauan, kun tavoiteajan voi asettaa kesäloman alkuun. Näin ollen 21.7. toivon kaiken olevan valmista ja pääsen nauttimaan kolmen viikon kesälomasta ilman ajatustakaan koulujutuista <3

Lisäksi kiireisen kevään selittivät 110 suoritettua opintopistettä, joiden tekemisen ohella olen viettänyt vielä Citymarketin kassan takana noin 15-20 tuntia viikossa. Lisäksi suoritin opetusharjoittelun Norssilla ja koin saaneeni siitä mielettömän paljon eväitä tulevaisuutta ajatellen. Haluaisin jo niin kovasti valmistua ja päästä työelämään - välillä on vähän puuduttavaa opiskella ja tehdä töitä. Mutta tiedän, että kaikki ahkeruus palkitaan, kun paperit on kourassa ja pääsee suunnittelemaan oman kodin hankkimista, työnhakua ja vaikka mitä muuta :)


Ihana Mikko on jaksanut minua koko rankan kevään, vaikka välillä olen ollut sellainen äkäpussi ja laiskamato, etten kehtaa edes kertoa teille. Nyt yritänkin siis panostaa vähän enemmän kotiaskareisiin ja löytää yhteistä aikaa meille, kun keväällä aika oli aika tiukilla. Ensi viikonloppuna suunnataankin Kolille ihailemaan maisemia, syömään hyvin ja rentoutumaan Spahan - voi miten jo odotankaan sitä! <3

Olen myös todenteolla innostunut taas salitreenistä ja intoa puhkuen olen lähtenyt joka kerta treenaamaan. Uusi treeniohjelma motivoi paljon, sillä mukana on vanhoja tuttuja liikkeitä sekä muutamia uusia. Myös ruokapuolella on mennyt hyvin ja ollaan keskitytty syömään terveellistä ruokaa ja alotettiin jopa herkkulakko, jonka on tarkoitus loppua juhannuksena. Saa nähdä, kuinka käy, mutta tyytyväinen olen siihenkin, etten nyt joka viikko mässyttäisi herkkuja!


Nyt täytyykin suunnata pakkaamaan salikamppeet, sillä Mikko pääsee kohta töistä ja mennään treenaamaan. Tänään hankintalistalla on myös uusi tietokone vanhan ja melkoisen hitaan tilalle, joten seuraavan postauksen kirjoittelenkin jo uudella masiinalla!

Mitä teille kuuluu? Vieläkö matkaatte blogini mukana? :)

Diagnoosina neuloosi

Kiireisen arjen keskellä on tärkeää osata myös rentoutua. Olen aina tykännyt käsitöiden tekemisestä sekä askartelusta - jopa niin paljon, että olen leikilläni haaveillut omasta askarteluhuoneesta sitten, kun meillä on oma koti! Tällä hetkellä minulle kuitenkin riittää alue sohvannurkasta sekä isot laatikolliset lankoja sekä askartelutarvikkeita. Vaikka skräppäämisestä paljon tykkäänkin, haluan tässä postauksessa keskittyä neulomiseen!

Viime vuonna näihin aikoihin kuulin ystäväni odottavan ensimmäistä lastaan. Pohdin heti, että haluaisin tehdä pikkuiselle jotain omin käsin, mutta jäin kuitenkin odottelemaan tietoa tulokkaan sukupuolesta. Kun tulokas varmistui tytöksi, laitoin puikot heilumaan ja ylitin itseni useampaan kertaan, nimittäin neuloin tytölle neuletakin, villasukat sekä lapaset. Lapaset ja villasukat olivat suhteellisen helppoa perushommaa, mutta villatakissa piti alkaa jo ihan ajattelemaan - eikä hommaa tietenkään helpottanut se, että tein takkia eripaksuisesta langasta ja erikokoisilla puikoilla kuin ohje neuvoi. Haastetta, mutta ainakin minun silmääni siitä tuli ihan kiva!


Haasteiden kohtaaminen neuletakissa antoi minulle kuitenkin jonkin kaipaamani lisäbuustin neulomiseen, sillä löysin itseni ostamasta erivärisiä lankoja elämäni ensimmäisiin Anelmaisiin. Olimme äitini kanssa ihailleet niitä keväällä ja kuvittelin mielessäni, miten onnelliseksi äiti tulisi, jos tekisin hänelle sellaiset sukat. Pieni epävarmuus kuitenkin kolkutteli takaraivossa, sillä en ollut koskaan tehnyt kirjoneuletta - saati muuten niin vaativia sukkia. Luin kuitenkin ohjeen läpi ja päätin ryhtyä hommiin.

Ensimmäiset sukat opettivat minulle ainakin ohjeenlukutaitoja sekä purkutaitoja, mutta en olisi voinut olla ylpeämpi lopputuloksesta. Olin kuin tulisilla hiilillä kaksi viikkoa sukkien valmistumisen jälkeen, kun odotin äidin ja isän kesälomaa, jolla he suuntasivat Joensuuhun. Neuloin samaan aikaan myös isälleni Scanian logolla varustettuja villasukkia, enkä lopulta malttanut pitää niitäkään piilossa, kun vanhempani sitten Joensuuhun tulivat, vaan annoin ne testattavksi. Äitin ja isin ilmeethän olivat kaiken sen työn ja vaivan arvoiset - siitä kai se kipinä sitten jäikin lopullisesti.


Pian huomasin neulovani polvisukkia jo itsellenikin, kalasukkia Mikolle (joita sain muuten myös purkaa kerran jos toisenkin..), nilkkasukkia siskolle sekä joululahjasukkia ystävälleni. Puikot heiluivat vain illasta toiseen ja en olisi millään malttanut mennä monenakaan iltana nukkumaan, kun "tekisin vielä tämän yhden kohdan". Huomasin, että neulominen rauhoittaa mukavasti illalla, auttaa keskittymään kännykän sijasta televisio-ohjelmaan, joka taustalla pyörii sekä pitämään sormet poissa karkkikipolta. Huomasin, miten mukavaa ja rentouttavaa neulominen oikeastaan on.


Nyt olen pitänyt taukoa muutaman viikon neulomisesta ja täytyy sanoa, että tänä iltana alkavat taas kyllä puikot kilkattaa ja keskeneräinen lastensukka ystäväni pojalle saa luvan valmistua. Olen tehnyt myös parit sukat tilauksesta, mutta en osaa mieltää sitä mitenkään työksi, sillä neulominen ei tunnu pakkopullalta tai siltä, että "vielä täytyy tehdä tälle sukalle pari", vaan se koukuttaa ja vie ajantajun mennessään. Vaikka olen toki neulonut esimerkiksi lapasiakin, villasukkarakkaus on niin syvä, että niitä voisin vääntää kerta toisensa perään yhä erilaisissa malleissa. Lisäksi se on minun ja äitini yhteinen harrastus ja bongailemme mitä ihanampia malleja netistä ja lehdistä!

Onko ketään muuta neulomiseen hurahtanutta? Miten te tykkäätte rentoutua iltaisin? :)

My Day - tuli pari muuttujaa

Sain jonkin aikaa sitten MyDay-postaustoiveen ja päätinkin toteuttaa sen perjantaista. Sinänsä osuva päivä, että perjantai ei kyllä mennyt ihan juuri suunnitelmien mukaan, mutta lopulta sekin kääntyi hauskaksi tapahtumien sarjaksi, jolle voi naureskella myöhemmin! Tässäpä sitä siis tulee :)

Perjantai 3.3.2017

7.55 Kello soi ja päätän jäädä vielä loikoilemaan, sillä väsyttää, eikä minulla ole heti aamusta menoa minnekään. Toivotan silti huomenet Mikolle, jonka on pakko nousta valmistautumaan koulupäivään.

8.25 Mikko tulee sanomaan heipat ennen kouluaan ja minä päätän, että olen nukkunut tarpeeksi. Joskus se 30 minuuttiakin tekee ihmeitä!

8.30 Selaan pikaisesti Facebookin, Snäpin, Instagramin ja Watsapp-viestit läpi. Maailmalla ei ole tapahtunut ihmeellisyyksiä, mutta onneksi Watsapeissa on piristävää ja kevyttä pohdittavaa.

8.35 Nousen ylös ja päätän soittaa kouluihin, joiden toivoisin osallistuvan graduuni tutkittavina henkilöinä. Selaan netistä numerot ja kirjaan ne ylös ennen soittamista.

8.45 En ole vieläkään soittanut yhteenkään kouluun, sillä mietin vain paniikissa, että miten voisin esittää asiani mahdollisimman selkeästi ja kiinnostavasti.

8.50 Kerään kaiken rohkeuteni ja soitan ensimmäiseen kouluun. Kukaan ei vastaa ja puhelu ohjautuu vastaajaan. Tyypillistä, näin miulle käy aina!



8.52 Soitan pienempään kouluun, jossa arvelen olevan välitunti meneillään ja opettajana toimiva rehtori voisi olla tavoitettavissa. Puheluun vastaa ystävällisen kuuloinen mies, joka antaa myöntävän vastauksen gradulleni! Tuuletan mielessäni ja päätän lähettää hänelle tarkemmat tiedot sähköpostilla.

8.55 Soitan seitsemään muuhun kouluun, joista vain yhdessä vastataan ja sieltäkin hyvin stressaantuneesti - soitin ilmeisesti keskelle kiireisintä hetkeä. Lupaan palata asiaan, mutta mielessäni valitsen jo toisen koulun, johon otan yhteyttä.

9.05 Avaan tietokoneen ja naputtelen kahdelle koululle sähköpostiviestin asiastani ja kerron, että yritin ensin tavoittaa heitä puhelimella. Kolmannelle koululle lähetän tarkemmat tiedot tutkimuksestani, jotta rehtori voi perehtyä niihin lomansa jälkeen.

9.20 Alan vihdoin syödä aamupalaa; Propudi, banaani ja itsetehtyjä chilipähkinöitä äidin tekemän marjamehun kanssa <3 Samalla jatkan viestittelyä ystäväni kanssa Watsapissa.

9.40 Menen pesemään naaman, meikkaamaan sekä laittamaan hiukset, sillä olen päättänyt käydä tänään pankissa ja illalla on vieläpä töitä, joten pieni ehostus ei ole pahitteeksi.

9.55 Puen ulkovaatteet päälle ja suuntaan autolle, jota ei onneksi tarvitse harjata, kun aurinko on sulattanut kaiken lumen.

9.58 Lähden ajamaan pihasta ja auto tuntuu jotenkin oudon jäykältä. Hellitän otetta ratista ja se alkaa välittömästi kääntyä oikealle. Eih, taasko on joku jarru jäätynyt. Päätän pysähtyä levikkeelle, joka on vain sadan metrin päässä kodistamme.

10.00 Kierrän auton ja huomaan, että oikea eturengas on aivan tyhjä. Mahtavaa, mitäs minä sille osaan tehdä. Soitan samantien isin päivystävään kriisipuhelimeen ja saan ohjeeksi, etten ainakaan saa ajaa autolla enää ja että rengas pitää vaihtaa. Kartoitamme vaihtoehtoja, kenelle voisin soittaa ja alan soitella Joensuussa asuvia miespuolisia tuttuja läpi. Kukaan vain ei ole puhelimen päässä.

10.15 Olen tonkinut auton takaluukun, yrittänyt irroittaa vararengasta takakontista sekä soittanut noin viisi kertaa vielä Mikollekin, josko hän pystyisi vastaamaan koulussa. Enhän edes muistanut, moneltako Mikko pääsee koulusta, joten aloin jo pohtia, pitääkö soittaa rengashuoltoon vai istua nököttää auton luona montakin tuntia. Ohi ajaa paljon autoja ja yritän ottaa heihin kontaktia, että tarvitsen apua, mutta näköjään olisi pitänyt viuhtoa kuin tuulimylly, että joku olisi tajunnut minun tarvitsevan apua.



10.30 Paikalle ajaa matkailuauto, jonka kuljettaja olisi tullut kysymään minulta reittiä kierrätyskeskukseen. Hän kuitenkin huomaa ahdinkoni ja tarjoutuu vaihtamaan renkaan. Otan avun kiitollisena vastaan ja yhdessä etsimme tarvittavat tavarat, höpöttelemme ja pian rengas onkin jo paikallaan!

10.45 Lupaan vastapalveluksena ajaa miehen edellä kierrätyskeskukselle samalla, kun menen hakemaan Mikon kyytiin, jotta voimme viedä renkaan paikattavaksi. Onneksi Mikon koulupäivä olikin näin lyhyt.

11.05 Olemme TT-renkaan pihassa ja saamme paikkausajan kolmeksi, jotta minä ehdin ensin päästä autolla töihin. En varsinaisesti ole mikään bussiliikenteen ystävä etenkään kiireisinä päivinä..

11.15 Päätän käydä pankissa tallettamassa mukanani olevat rahat, sillä se oli alunperin ollut tarkoitus, miksi ylipäätään lähdin liikkeelle. Pankissa ei onneksi ole jonoa, edelläni on vain kolme ihmistä.

11.20 Graduyhteistyökumppanini soittaa minulle, koska tietenkin olin sopinut ajan 11 ja 12 väliin, kun mitään erityistä ei pitänyt olla sillä aikaa. Sovimme, että hän soittaa minulle tunnin päästä uudelleen, vaikka tiedänkin silloin olevani koulussa.

11.35 Olemme kotona, haukkaamme vähän välipalaa ja nappaamme mukaan tarvittavat tavarat seuraaviin menoihin. Kynä ja kalenteri kouluun, ruoka ja avaimet töihin ja sitten vain menoksi.

12.00 Mikko jättää minut koululle ja kävelen aulaan odottelemaan tunnin alkua. Aulassa juttelen parin kaverin kanssa ja pian tunti jo alkaakin.

12.15 Ehdimme luokkaan ja kuulen ensimmäiset lauseet ennen kuin gradun tiimoilta soitellaan. Puhelussa hurahtaakin 25 minuuttia, mutta saamme asioita hieman järkeistettyä. Pieniä pohdinnan aiheita keskustelu antaa, mutta päätän murhetia niitä vasta myöhemmin.


12.45 Palaan luokkaan ja alamme parini kanssa kirjata jaksosuunnitelmaamme paperille. Tehtävä on helppo, sillä työ oli suunniteltu jo aiemmin ja nyt se piti vain kirjoittaa ylös sekä lyhyesti esitellä muulle luokalle.

13.45 Koulupäivä loppuu ja lähden kävelemään kohti parkkipaikkaa. Tapaan matkalla kaksi työkaveriani, joiden kanssa vaihdan pari sanaa opinnoista ja työkuvioista. Olipas kiva tavata tuttuja ja unohtaa hetkeksi pieni ärsytys, joka vallitsi gradun, koulun ja rikkoutuneen renkaan vuoksi.

13.55 Mikko odottaa minua parkkiksella ja lähdemme ajamaan kohti työpaikkaani. Ajamme vähän pidemmän kautta, jotta ehdimme höpötellä ja "kuluttaa ylimääräistä aikaa" ennen työvuoroa. Höpöttelyn tuloksena miulla on iloinen fiilis ja lähden hyvillä mielin töihin. Annan Mikolle pusun ja huikkaan vielä mennessäni, että "nyt aion syödä hyvin ja lopettaa murhetimisen, kaikkihan on ihan hyvin".

14.20 Kävelen taukohuoneeseen ja totean, että ruoka unohtui auton takapenkille eikä minulla ole näin ollen eväitä. Vaikka juuri päätin olla murhetimatta, alan nauraa päivän kommelluksille itsekseni. Onneksi olen töissä ruokakaupassa, joten eikun ostoksille.

14.30 Istun jälleen taukohuoneessa edessäni leipomosta ostettu suolainen piiras sekä karkkipatukka. Tiesin jo ostaessani, että olisin voinut varmasti valita jotain muutakin, mutta kai sitä joskus voi herkutella - ja vaikken olekaan koira, olin kyllä ansainnut herkkuni..

14.45 Työvuoro alkaa ja kävelen infopisteelle, jossa vietän seuraavat kolme tuntia ennen taukoa. Asiakkaita riittää, mutta onneksi meitä työntekijöitä on sopivasti.

17.45 Lähden 15 minuutin tauolleni. Katson nopeasti yläkerrassa, onko kukaan kaivannut minua, sillä puhelimeni ei toimi taukotilassa. Ei uusia viestejä, joten eikun syömään eväitä.

18.00 Palaan neuvontaan ja jatkan asiakkaiden palvelua.


19.45 Työvuoro loppuu ja Mikko on tullut hakemaan miut töistä. Rengas on korjattu ja korjaus kustansi vain 10 euroa! Siitä oli lopulta ollut jokin venttiilin tappi rikki ja korjaus oli nopea tehdä. Kiitän Mikkoa siitä, ettemme vieneet autoa minnekään Vianorille, kuten ensin ehdotin - taidettiin päästä hieman edullisemmin.

19.55 Soitan iskälle ja kerron päivän kuulumiset ja kyselen, miten heidän päivänsä on sujunut. Höpöttelemme hetken ja toivottelemme hyvät yöt.

20.05 Kävelemme Niinivaaran Pizzapojille ja tilaamme herkulliset pizzat. Totean, että tänään ei ole ruokapuoli mennyt ehkä ihan nappiin, mutta ei kai sen ihan joka päivä tarvitsekaan, joskus voi myös herkutella.

21.00 Pääsemme kotiin ja menemme suihkuun, jotta voimme alkaa katsella tallennukseen menneitä Salkkareita.

21.30 Loikoilemme sohvalla väsyneinä, päivästä huvittuneina ja onnellisina siitä, että kaikki on nyt hallinnassa. Minä iloitsen myös siitä, että rehtorit, joille laitoin gradustani sähköpostia, sanoivat olevansa innostuneita lähtemään mukaan projektiini. Katselemme Salkkarit loppuun ja toteamme, että taitaa olla aika mennä nukkumaan.

22.00 Pesemme hampaat, tarkistelemme, että ulko-ovet on kiinni ja levyt pois päältä (koska en voi nukkua, jos tätä rutiinia ei tehdä :D), höpöttelemme vielä hetken, annamme hyvänyönpusut ja käperrymme nukkumaan toistemme viereen. Unta ei tarvitse kahta minuuttia kauempaa odotella.

Sellainen oli minun perjantaipäiväni, mitä tykkäsitte MyDay-postauksesta? :) Onko muille sattunut mitään kommelluksia viikonlopun aikana?

Ruoka-aika: terveelliset pääruuat

Olipas ihana huomata, miten iloisia kommentteja edellinen Ruoka-aika -postaus kirvoitti - taitaa olla muillakin samaa ongelmaa kuin itselläni, ettei aina tahdo millään keksiä, mitä sitä tänään syötäisiin. Viimeksi tarkastelussa oli välipalavinkkejä, joten tänään keskitytään pääruokiin. Nämä lounaaksi ja päivälliseksi soveltuvat ruuat voi tehdä vähähiilihydraattisina tai kokonaan hiilarittomina ihan oman maun mukaan. Myös terveellisyyttä ja makua voi säädellä vaihtelemalla ruoka-aineita.

Luvassa on simppeleitä perusreseptejä hieman uudenlaisiksi sekä terveellisemmiksi tuunattuna. Nämä kuuluvat niihin pikaruokiin, joiden aineet löytyvät aina kaapista ja jotka pelastavat ne apuaa, koska ehditään kokkaamaan -hetket.

Herkullinen kalkkunamunakas (annos kahdelle)




Tarvitset:
4 kananmunaa
n. 4rkl vettä
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus chilijauhetta
3% fetajuustoa
5% Kadett-juustoa
n. 70g kalkkunaleikkelettä
n. 70g kirsikkatomaatteja
purkkiananasta oman maun mukaan

1. Sekoita kananmunat, vesi sekä mausteet kulhossa.
2. Viipaloi kalkkunaleikkele pieniksi suiroiksi ja raasta Kadett-juustoa mielesi mukainen määrä.
3. Lorauta pannulle hieman kasvipohjaista rasvaa ja kaada kananmunaseos pannulle.
4. Ripottele kalkkuna, fetajuusto, tomaatit ja ananakset kananmunaseoksen päälle.
5. Anna munakkaan hyytyä ja  lisää lopuksi Kadett-juusto munakkaan päälle.
6. Halkaise ja tarjoile heti lämpimänä!

Maailman nopein pizza (yksi annos)




Tarvitset:
1 täysjyvätortillapohja
2-3 rkl tomaattimurskaa tai ketsuppia
1 prk tonnikalaa (voit laittaa myös esimerkiksi 10% naudan paistijauhelihaa)
puoli rasiallista kirsikkatomaatteja
puoli purkkia ananaspaloja
kaksi valkosipulinkynttä
Kadett 5% -juustoa viipaleina
oreganoa maun mukaan

1. Levitä tomaattimurska tai ketsuppi täysjyvätortillan päälle.
2. Laita tonnikana, tomaatit ja ananakset pohjan päälle.
3. Siivuta Kadettia sopiva määrä pizzasi päälle (kuvassa on aika paksu kerros, huomattavasti vähempikin riittää!)
4. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.
5. Kuori valkosipuli.
6. Tarjoile uunituoreena oreganon ja valkosipulin kruunatessa makuelämys.

Pizzapiirakka ilman hiilihydraatteja




Tarvitset:
2 rkl tomaattimurskaa tai ketsuppia
1 prk tonnikalaa
n. 100g kirsikkatomaatteja
puoli purkkia ananaspaloja
kaksi valkosipulinkynttä
Kadett 5% -juustoa viipaleina
oreganoa maun mukaan

1. Laita pieneen uunivuokaan pohjalle purkillinen tonnikalaa.
2. Kaada päälle hieman tomaattimurskaa tai ketsuppia.
3. Lisää ananakset ja tomaatit sekä juustoviipaleet.
4. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
5. Murskaa päälle valkosipuli ja ripottele oreganoa. Syö heti!

Miltäs reseptit kuulostavat? Oletko kokeillut jotain vastaavaa tai menevätkö nämä testilistalle? :)

Ruoka-aika: terveelliset välipalat

Alkuvuoden aikana olen ehtinyt kokeilla montaa uutta reseptiä ja muokata sitäkin useampaa itselleni sopivammaksi - ja maukkaammaksi tietenkin ;) Koska alkuvuosi mentiin ilman sokeria ja vähäisillä hiilihydraateilla, reseptitkin ovat tereveellisiä, vähähiilarisia ja sokerittomia - mutta ihan mielettömän hyviä!

Kun ruokaa laittaa paljon, toivoisi, ettei siihen menisi ihan älyttömästi aikaa. Parasta näissä resepteissä onkin, että niiden valmistamiseen menee aktiivista ruuanlaittoaikaa maksimissaan 15 minuuttia eivätkä herkut ole uunissakaan 30 minuuttia kauempaa!

Ensimmäisessä osassa päätin keskittyä kahteen suosikkivälipalaani, joita voi nauttia aamulla, päivällä tai illalla mielensä mukaan. Seuraavassa osassa olisi sitten luvassa muutama pääruoka.

Kauraomenapaistos (söimme kahdestaan tämän annoksen välipalana)


Tarvitset:
3 keskikokoista tai suurta omenaa
3dl kaurahiutaleita
4 rkl rypsiöljyä
3 rkl steviaa
ripaus suolaa
kanelia maun mukaan
appelsiinin mehu

1. Viipaloi omenat ja asettele ne uunivuuan pohjalle tasaisesti. Ripottele päälle kanelia reilusti ja lorauta hieman öljyä omenoiden päälle.
2. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, öljy, stevia, kaneli ja suola.
3. Kaada seos omenaviipaleiden päälle ja purista päälle appelsiinin mehu.
4. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä on ihan mielettömän maukasta ja täyttävää. Selailin useita ohjeita ja lopulta päädyin muokkaamaan InWellin sivulta löytynyttä ohjetta ja onnekseni siitä tuli oikein hyvä! :)

Paahdetut chilipähkinät (annoskokoa voi pienentää, mutta itse en jaksa koko ajan olla paahtamassa!)


Tarvitset:
400g Cashew-pähkinöitä
1,5 rkl rypsiöljyä
1,5 tl mietoa chilijauhetta
suolaa oman maun mukaan
1. Kaada pähkinät kulhoon ja lorauta niiden päälle rypsiöljyä.
2. Kaada sekaan chilijauhe ja ripottele suolaa päälle.
3. Laita kulhoon kansi ja ravista voimakkaasti, jotta suola ja chili levittyvät tasaisesti kaikkiin pähkinöihin.
4. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 10 minuuttia.

Chilipähkinöihin sain innoituksen Marikan ohjeesta, jolla hän tekee itselleen suolapähkinöitä dieetillään. Itse rakastuin vahvoihin mausteisiin dieettini aikana, joten chilipähkinät kuulostivat enemmän kuin kokeilun arvoiselta - ja kestosuosikkihan siitä tuli. En tykkään cashew-pähkinöistä juurikaan pelkästää, sillä ne maistuvat niin.. pähkinälle. Mausteiden kanssa ne on huippuhyviä ja terveellisiäkin, kun ei lorota tajuttomasti suolaa vaan ihan vain mausteeksi!

Miltä kuulostaa, oletteko kokeilleet jotain vastaavaa tai meneekö nämä testilistalle? Mikä on sinun herkullinen välipalavinkkisi? :)