perjantai 5. tammikuuta 2018

Mitä käy, kun luopuu kiireestä?

Ainoa lupaukseni vuodelle 2017 oli muistaa ottaa itselle huiluuaikaa, jolloin ei tehdä koulujuttuja eikä käydä töissä. Huiluuaikana neulotaan sukkia, pelataan lautapelejä miehen kanssa, katsellaan hömppäsarjoja, käydään salilla ja nautitaan elämästä läheisten kanssa. Syy, miksi tämä oli ainoa tavoitteeni, oli se, että vuosi 2016 oli niin täynnä työtä ja touhua, että koin olevani jossain kohtaa jo ihan loppu - jotain oli tehtävä.

Kiiresstä vierottuminen ei missään tapauksessa ollut helppoa. Kun on tottunut olemaan koko ajan tehokas, alkaa tuntea itsensä laiskaksi, kun ei jokaisesta puhelinsoitosta ryntääkään töihin tai suorita sataa opintopistettä vuodessa. (Tosin, suoritinhan minä 140 opintopistettä viime lukukaudella, mutta ne tuli helpoista kursseista suurin osa.) Ensimmäiset kieltäytymiset lisätöistä olivat kaikista haastavimpia, sillä olihan minulla kalenterissa tyhjää ja töissä olisi tarvittu minua. Samoin muutama kurssi piti tiputtaa pois kalenterista, sillä niiden työmäärä olisi ollut jo vähän liikaa. Joka kerta piti palautella mieleen, miksi jätän kalenteriin tyhjää; oman jaksamiseni vuoksi. Ei ole paljon iloa työntekijästä tai opiskelijasta, joka palaa loppuun jossain kohtaa.





Alkuvuosi oli melko opiskelujentäyteinen, sillä kirjoitin graduani ja suoritin muita kursseja alta pois. Kuitenkaan kaikki aikani ei enää mennyt töiden tai opiskelujen parissa, vaan aikaa jäi myös rentoutumiseen; keskellä viikkoa saattoi olla vapaapäivä, jolloin nukuin pitkään, kävin aamulenkillä, siivoilin kotia ja laitoin jotain hyvää ruokaa. Kodin siivoamisesta tuli oikeastaan todella terapeuttista, sillä se ei tuntunut enää stressaavalta kuten aiemmin; minulla oli esimerkiksi aikaa siivota kaapit, joiden sotkuisuutta olin harmitellut pitkään - siivoaminen tuntui vain kivalta eikä lainkaan pakkopullalta.

Kesällä vietin ensimmäisen virallisen kolmen viikon kesälomani, jonka aikana keskityin vain kivoihin asioihin; vietin aikaa perheeni kanssa, rentouduin ja lomailin. Kesällä vapaa-aika alkoi oikeastaan tuntua jo hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta asialta - ei huvittanut enää ollenkaan täyttää kalenteria liialla tekemisellä. Laiskistuinko? En tiedä, mutta ainakin oloni on paljon parempi näin, vaikken syksyllä onnistunutkaan suorittamaan kovin montaa kurssia verrattuna aiempiin syksyihin.





Nyt vietän viimeistä vapaapäivää neljän päivän vapaistani ja olo on oikeasti rentoutunut. Joulu on kiireistä aikaa kaupan alalla ja töitä on saanut tehdä ihan urakalla vain ykkösvapaapäivien turvin. Oli ihanaa huilata neljä päivää ilman stressiä mistään. Toki eksyinhän minä naputtelemaan koulutehtäviäni, mutta vain sopivissa määrin. Ehdin uudistaa blogin ulkoasua, kirjoittaa jälleen postauksia, neuloa sukkaa, katsella suosikkisarjojani, liikkua, syödä hyvin ja viettää aikaa Mikonkin kanssa iltaisin. Niin ja lukea sanomalehden sängyssä ilman kiirettä ja lukea loppuun myös vuosi sitten aloittamani kirjan.

Kalenterissa on vieläkin tyhjiä päiviä joka viikko. Ja siellä ne myös pysyvät tyhjinä hyvällä omallatunnolla. On ihanaa, kun ei ole kiire eikä stressi päällä ja voi keskittyä elämästä nauttimiseen ja siihen, että elämässä on muutakin tärkeää kuin raha ja opiskelu. Tuntuu, että elämäni on tällä hetkellä hyvässä tasapainossa, siinä on sopivasti kaikkea ja juuri riittävästi ei mitään. Välillä huolin siitä, etten ole tehnyt juurikaan oman alani sijaisuuksia ja pohdin, miten saisin haalittua kokemusta. Sitten katsoin taas kalenteria ja totesin, että yksi työ saa riittää kerrallaan - toki tilaisuuden tullen otan kyllä ilomielin sijaisuuden vastaan, mutta nyt juuri en usko niitä tulevan, sillä saan tehdä jo nyt nelipäiväistä viikkoa töissä ja se tuntuu juuri sopivalta opintojen ohessa. Ja mikä kiire miulla on, koko elämä edessä! :)



Millaisia tunteita kiireestä luopuminen teissä herättää? Osaatteko vai onko se edelleen to do -listalla?

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

5 Vinkkiä ruotuun palaamiseen

Joulun ja vuodenvaihteen jälkeen peilistä katsoo vähän plösö maha, vaaka näyttää hurjia lukemia ja silti keittiön pöydällä olevat suklaakonvehdit houkuttelevat. Viikko jos toinenkin on saattanut mennä rennosti syöden eikä salikorttikaan ole päässyt ulkoilemaan lompakosta viikkokausiin. Ja nyt sitten pitäisi palata ruotuun. Ei ole helppoa.

Sokeriin jää helposti koukkuun ja kun jouluna ainakin itse on tullut syötyä konvehti jos toinenkin joulutorttujen kyytipoikana, ei kierteen katkaiseminen olekaan enää niin helppoa. Toisaalta jouluna ja uudenvuoden aikaan ollaan ehkä panostettu ruokaan kunnolla ja seisty hellan vieressä useampi tunti, jolloin mieleen hiipuu ajatus, että miten helppo vaihtoehto se Hese olisikaan - ei tarvitsisi kokata ja saisi vain äkkiä ruokaa. Kokosin viisi vinkkiä, joiden avulla ruotuun palaaminen on helpompaa eikä ne suklaakonvehditkaa enää houkuttele niin paljon.





1. Aloita maltillisesti

"Tänään menen salille ja siihen päälle heitän parin tunnin lenkin. Syön palautusruuaksi salaattia ja ihan vähän kanaa. Niin ja vettä, sitä litkin ainakin viisi litraa, että aineenvaihdunta käynnistyy!" Ei näin. Into saattaa lopahtaa hyvinkin äkkiä, jos kaikki muutokset yrittää tehdä kerralla. Helpompi on päättää, että tänään käy reippaalla kävelylenkillä eikä napsi suklaata. Ei haittaa, vaikka ruokana olisi vielä sitä cheddar-lasagnea, lenkki ja napostelemattomuus on jo askel parempaan. Seuraavana päivänä voi sitten suunnitella vaikka salia.

2. Huijaa itsesi syömään kasviksia

Salaatti voi kaikkien herkkuruokien jälkeen kuulostaa vähän tylsältä ja liian terveelliseltä, jotta lasku normaaliin elämään olisi pehmeä. Sen sijaan kun salaatin käärii tortillalätun sisään jauhelihan kanssa, se ei kuulosta salaatilta enää oikeastaan ollenkaan. Jauhelihan voi maustaa myös itse, jolloin säästyy mausteseoksen suola- ja sokerimäärältä. Lättysen sisään ei ole myöskään pakko laittaa kermaviilidippiä vaan esimerkiksi öljy toimittaa kastikkeen virkaa loistavasti. Näin kasviksia tulee syötyä ihan huomaamatta!



3. Vaihda aterioiden paikkaa

Aamulla on helppo olla vahva ja päättäväinen, illalla se on paljon hankalampaa, kun alkaa jo vähän väsyttää ja mieli saattaa huudella jotain hyvää. Vaihtamalla aamupalan ja iltapalan paikkaa, illalla ei tule eteen tilannetta, jossa pitäisi keksiä, mitä tekee mieli syödä. Kun tiedän, että iltapalaksi syön lautasellisen puuroa mehukeitolla sekä raejuustoa tai vaikka ProPudin, iltanapostelu jää minimiin. Aamulla taas jaksan ihan hyvin banaanilla, proteiinilähteellä ja pähkinöillä. Tietenkin jos tiedän, että lounaaseen on pitkä aika, aamulla täytyy syödä vähän enemmän.

4. Kikkaile uusilla resepteillä

Kun kävelet lehtihyllylle tai avaan blogisivuston, löydät taatusti uusia ruokareseptejä, jotka tähän aikaan vuodesta on tehty teemalla "kevyempää ja terveellisempää". Mikäs sen mukavampaa kuin kokeilla uusia reseptejä, koska varmasti jokaiselle tulee toisinan eteen se tilanne, että taas syödään tätä samaa, joskus täytyisi kokeilla jotain uutta. Uudet makuyhdistelmät tuovat vaihtelua arkeen ja kun ainekset tiettyyn reseptiin on jo ostettu, ei tee mieli enää kurvata Hesburgerin autokaistalle töiden jälkeen.



5. Käytä mausteita

Muistin taas pari päivää sitten, miten suuri merkitys mausteilla onkaan ruuan houkuttelevuuden kannalta. Kaivoin kaapista chilin ja valkosipulin jauhelihan joukkoon ja voi miten hyvältä se maistuikaan! Samoin kaikki purkissa olevat mausteet tuovat vaihtelua tuttuihin makuihin ja joskus sitä ihan hämmästyy, miten hyvää joku perusruoka onkaan, kun sitä on tuunannut hieman uusilla mausteilla. Mausteisiin pätee siis sama kuin uusiin resepteihin; uudet maut vievät mennessään!

Näillä vinkeillä lähden itse kohti vuotta 2018 ja alan valmistautua tammikuun 15. päivä alkavaan Bikini Challenge -valmennukseen. Valmennuksessahan on helppoa, kun joku muu kertoo, mitä syödään, mutta tapoja on helpompi lähteä korjaamaan paremmalle tasolle jo ennen intensiivijakson alkua, niin pääsee sitten heti täysillä hommaan kiinni!

Löytyykö teiltä muita vinkkejä keventämiseen ja ruotuun palaamiseen? :)

perjantai 22. joulukuuta 2017

Milloin jouluvalmisteluista tuli pakkopullaa?

Joulu on vuoden parasta aikaa; kaikkialla on tunnelmallisia valoja, joululaulut soivat kaiuttimissa, lahjapaperit käärivät sisälleen ihania muistamisia rakkaille ihmisille ja olo on kaikin puolin iloinen ja onnellinen. Näistä asioista minunkin viime viikot ovat koostuneet - ja tietenkin joulusiivouksesta, joululeivonnasta, joulukorttien askartelusta ja jouluryysiksestä työpaikalla.'

Joulun alla ihmisillä on poikkeuksetta kiire ja stressi. Joululahjat on pakko ostaa, täytyy tehdä jouluruokia ja siivota koti joulukuntoon sekä tietenkin stressata tekemättömistä asioista - ja sitten kummastellaan, kun ei ole yhtään joulumieltä. Joulu tulee joka vuosi, halusit tai et. On kuitenkin jokaisen oma asia, millaisen joulustaan tekee, miten paljon haluaa nähdä vaivaa esimerkiksi joulusiivoukseen tai joulupöydän menuun. Kenenkään ei ole pakko paistaa laatikoita, jos ei tahdo. Kukaan ei myöskään pakota pesemään lattioita tai vaihtamaan jouluverhoja. 

Usein jouluun valmistautumisen taustalla on ajatus, että kun tekee paljon jouluun liittyviä asioita, joulumieli löytyy ja aattona voi sitten nauttia vain olemisesta. Jos kuitenkin ennen joulua stressaat aivan kaikesta eikä jouluun valmistautuminen tunnu mukavalta, miten voisit jouluna nauttia, kun näet ympärilläsi siistin kodin ja jättimäisen kattauksen jouluruokia, joiden valmistelun aikana olet onnistunut riitelemään puolisosi kanssa ja tiuskimaan jopa itsellesi? Ei se ole joulun tarkoitus.

Olen jouluihminen päästä varpaisiin. Rakastan joulukorttien askartelua, joululeipomista, kodin joulukuntoon laittamista ja ylipäätään sitä tunnelmaa, mikä kaikesta joulupuuhastelusta tulee. Aloitan jouluvalmistelut myös hyvissä ajoin; esimerkiksi joulukortit tein jo marraskuussa, koska kun on töissä päivittäistavarakaupassa, voi olla varma, ettei joulukortteja askarrella enää joulukuussa 8-9 tunnin työpäivien jälkeen. Näin kortit olivat ajoissa valmiina eikä niiden tekemisestä tullut stressiä tai pakkoa

Sunnuntaina oli miun toisiksi viimeinen vapaapäiväni ennen joulua. Oltiin suunniteltu jo aikoja sitten, että silloin leivotaan joulutortut, piirakat ja laatikot joulua varten ja illalla mennään laulamaan Kauneimpia joululauluja. Voitte uskoa, millaisia katseita sain, kun lauantaina iloitsin, että huomenna saa tehdä piirakoita ja muita joululeivonnaisia, kun on koko päivä vapaata. Jepjep, muiden mielestä se oli täytymistä, ei saamista, koska nehän on pakko tehdä ennen joulua.

Koko sunnuntain olin ihan joulufiiliksissä, piirakat onnistuivat paremmin kuin ikinä ja mikä parasta; kokkailtiin ja leivottiin Mikon kanssa yhdessä, jolloin homma sujui leikiten. Tällä viikolla olen ollut pääasiassa iltavuoroissa ja eilen päätin käyttää aamun tunnit tehokkaasti. Järjestelin kaikki tavarat omille paikoilleen, pyyhin pölyt ja pesin vessan. Pyysin Mikkoa vielä näyttämään imuria lattioille, minkä jälkeen koko koti olisi siisti katosta lattiaan. Ja mikä onnen tunne miut valtasikaan, kun tulin töistä kotiin; jouluvalot loistivat kauniisti ikkunoissa, kaikkialla oli siistiä ja joulun tunnelma leijui kodissamme. Silloin tiesin, että nyt joulu saa tulla.

Kaikki on siis valmista yhtä kauppareissua lukuunottamatta, mutta senkin lupasi parempi puoliskoni hoitaa sillä välin, kun minä seison kassapöydän takana myymässä arpoja pukinkontiin (se on muuten oikeasti hyvä lahjaidea, sopii kaikenkokoiselle ja -ikäiselle). Meidän joulu on kuitenkin juuri meidän näköinen; rentoa yhdessäoloa, Joulupukin Kuuma Linja, hyvää ruokaa, joulusauna ja lahjoja. Joulupöydästä löytyy omia suosikkejamme kuten lihapullia, lohta, karjalanpiirakoita, porkkanalaatikkoa, salaatteja, kananmunia, juustoja ja kinkkua.

Jouluruuan menu on kuitenkin meidännäköisemme ja koostuu niistä ruuista, joita haluamme jouluna syödä ja jotka olemme halunneet tehdä valmiiksi. Ei ole kuitenkaan yhtään väärin, jos joulupöydästä löytyy "vain" kinkku ja rosolli tai jos katettuna onkin seitsemän ruokalajin illallinen, se on jokaisen joulunjuhlijan oma valinta. Ei ole pakko myöskään hankkia kuusta - tai yhtään lahjaa. Ei tarvitse mennä saunaan eikä kuunnella joululauluja. Ylipäätään kannattaa muistaa, että jouluna ei ole pakko. Joulu on ihana ja tunnelmallinen juhla, josta jokainen saa tehdä ihan omannäköisen.



Unohdetaanhan siis joulukiire ja -strssi ja keskitytään siihen oleellisimpaan; yhdessäoloon ja joulun tunnelmasta nauttimiseen. Unohdetaan myös pakko ja täytyminen, muistetaan, että saadaan viettää joulua ja valmistautua siihen kukin omalla tavallamme eikä kenenkään tapa ole sen huonompi tai parempi kuin toisen.

Tämän pohdinnan myötä haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua! <3

tiistai 7. marraskuuta 2017

FitFarmin Bikini Challenge - hitti vai huti?

Kun vuosia sitten suunnittelin lähteväni johonkin treenivalmennukseen mukaan, googlailin paljon myös kokemuksia FitFarmista. Ja kuten voitte arvata, löysin lähinnä niitä Vauva.fi -keskustelupalstojen valituksia siitä, miten rahka tursuaa korvista ja dietti on niin pyllystä, kun sitä ei voi normaali ihminen arjessaan noudaattaa. Ainiin ja lisäksi dietin loputtua kaikki kilot tulee tuplana takaisin - ja vielä ihan itsestään, se on ohjelmoitu siihen ruokavalioon sillain!

FitFarm herättää toisissa ihmisissä todella vahvoja negatiivisia tunteita. Valmennukset mielletään lähinnä "ihmedieteiksi", joissa syödään vain parsakaalia ja kanaa eikä niillä saavuteta pysyviä tuloksia saati omaksuta uudenlaista elämäntapaa. Ajatellaan, että ruokavalio on hyvin yksipuolinen, treenit aivan älyttömiä ja että ihminen menee vain surkeampaan jamaan valmennusten aikana. Eihän kukaan nimittäin voi kieltäytyä ravintola-annoksesta naapurin koiran syntymäpäivänä tai pullasta sunnuntain kahvipöydässä, sehän on ihan luonnotonta.


Kaikista negatiivisista kommenteista huolimatta aloitin FitFarm-matkani alkuvuodesta Superdietillä ja jatkoin sitä loppukesästä alkaneella Bikini Challengella, jonka "intensiivijakso" loppui sunnuntaina. Molemmat dietit toimivat erinomaisesti eikä minulla ole niiden sisällöstä nokan koputtamista. Itse kuitenkin rakastuin ihan täysin Bikini Challengeen (BC) ja koska valmennus on niin kutsuttu jatkuva valmennus eli intensiivijaksojen välissä on myös valmennusta, päätin jatkaa hyväksi havaitsemallani tiellä. Parasta on, että yksi parhaista ystävistänikin on mukana jatkossa ja voidaan yhdessä porskuttaa eteen päin molempia innostavassa valmennuksessa!

No söinkö sitten kymmenen viikon aikana sata purkkia rahkaa ja kolmekymmentä raejuustopurkkia? En, en syönyt yhtäkään rahkaa ja raejuustoakin nautin yhteensä kahdella aterialla koko valmennuksen aikana! Miettikää, kahdella ruualla 350 ateriasta eli jos et tykkää rahkasta tai raejuustosta, niin ei tarvitse valmennuksen takia opetellakaan tykkäämään. Itse kyllä tykkään raejuustosta, mutta jotenkin en vain muistanut syödä sitä. Sen sijaan rahkasta en tykkää ollenkaan, joten hylkäsin sen suosiolla heti. Silti minulla riitti vaikka miten paljon vaihtoehtoja syömiseen ja oman viitseliäisyyden mukaan pystyi toteuttamaan ihan todellisia gourmet-aterioitakin!

Arjessa suosittiin helppoja ja yksinkertaisia ruokia ilman sen suurempia kikkailuja. Määrät oli helppo mitata valmiiksi muovirasioihin ja napata mukaan aina töihin lähtiessä - ja mikä parasta, ruokaa ei tarvinnut tehdä joka päivä! Viikonloppuisin saatettiin joskus panostaa hieman enemmän ruuanlaittoon ja tehtiin muun muassa pihvejä lohkoperunoilla, täytettyjä uuniperunoita ja erilaisia pizzoja. Mihinkään ruokaan en ehtinyt kyllästyä kymmenen viikon aikana ja vaihtoehtoja olisi ollut reseptipankissa vielä ihan mielettömästi, mutta niitä voi sitten kokkailla myöhemmin. Lisäksi kahden viikon välein vaihtuvat ruokavalio-ohjeet antoivat paljon mahdollisuuksia vaihteluun ja uusien reseptien kokeilemiseen.

Treenitkin sai valita ihan omien aikataulujen, kiinnostuksen ja käytettävissä olevien puitteiden mukaan ja jokaiselle löytyi varmasti sopiva treeniohjelma. Itse kävin salilla ja tein toiminnallisia treenejä sekä lenkkeilin kävellen. Saliohjelmat ja toiminnalliset treenit päivittyivät valmennuksen aikana useasti eli samaa ohjelmaa ei tarvinnut puurtaa kymmentä viikkoa. Jalkapöytieni nivelsiteet venähtivät valmennuksen 8. viikolla, jolloin jouduin unohtamaan osan treeneistä hetkeksi, mutta tuloksia tuli silti, joten ei se kauaa menoa hidastanut.

Itselleni huippujuttu oli myös todella aktiivinen ja tsemppaava Facebook-ryhmä, jossa meitä treenaajia oli ihan älytön määrä! Facebookissa sai paljon vertaistukea, siellä pystyi jakamaan omia kokemuksiaan, kyselemään vinkkejä ja seuraamaan muiden kehitystä. Ja tietenkin kuuntelemaan valmentajan vinkkejä ja tsemppejä! Verrattuan Superdiettiin BC:llä on paljon someaktiivisempia ihmisiä ja miusta on ihanaa, että valmentaja on niin konkrettiisesti mukana tekemisessä niin somessa kuin valmennuksen omalla foorumillakin. Apua saa aina ja Satu on kyllä huikea nainen!

Millaisia tuloksia sitten tuli? Ensimmäisen viiden viikon aikana ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään ja mietinkin jo monesti, että teenkö jotain väärin, vaikka noudatan ohjeita 100 prosenttisesti. Valmennuksessa on eri ryhmät eri tavotteille (esimerkiksi haluatko kasvattaa lihasta vai kiinteytyä) ja siirryinkin "tiukimmasta" ryhmästä seuraavaan diettiryhmään, jolloin muutosta alkoi tapahtua ihan rytinällä! Olihan sitä muutosta tapahtunut varmasti koko ajan, mutta näkyvät muutokset alkoivat viikon viisi jälkeen. Kropalla kesti varmasti aika kauan käynnistyä, sillä olin syönyt kesän kyllä ihan miten sattuu.

Koska luvut kiinnostavat varmasti kaikkia, laitetaan niitä nyt hieman tulemaan. Onnekseni muutokset näkyvät myös peilissä ja lempparifarkutkaan eivät aiheuta enää jenkkakahvoja, joten tästä on hyvä jatkaa eteen päin suurella innolla! Kävin myös kehonkoostumusmittauksessa valmennuksen alussa ja valmennuksen lopussa ja liitän myös niiden tiedot mittojen perään.

Paino: -5,1kg
Vyötärö navan kohdalta: -16cm
Lantio: -6,5cm
Reidet: -2cm/jalka
Rasvaprosentti: -5,1 %-yksikköä (alun mittaus saattaa heittää hieman olosuhteista johtuen, mutta ei kuitenkaan ihan älyttömästi)
Viskeraalinen rasva: -1


Olin myös todella iloinen siitä, että lähes kaikki pudottamani kilot olivat lähteneet rasvasta ja pelkästään keskivartalosta oli humpsahtanut 3,5 kiloa rasvaa! Itse olen tyytyväinen tuloksiin ja toivon, että kehitys jatkuu hyvänä, sillä huolimatta pudonneesta rasvaprosentista, rasvaa olisi vielä polteltavana, mutta ei onneksi läheskään niin paljoa kuin ennen valmennusta.

Millaisia tunteita FitFarm teissä herättää? Entä millaisissa valmennuksissa itse olette olleet mukana ja voitteko suositella niitä? :)

perjantai 27. lokakuuta 2017

5 x Kappale kestävään ja onnelliseen parisuhteeseen

Tinder laulaa, mutta Sitä Oikeaa ei vain löydy, vaikka on tullut pussattua jo useampaa sammakkoa. Tai ehkä Oikea löytyykin, mutta alkuhuuman kadotessa arki muuttuu ihan tavalliseksi ja sitä myöden tylsäksi. Minne katosivat mahanpohjassa leijailevat perhoset? Olisiko aika laittaa kumppani vaihtoon, koska eihän parisuhteen kuulu olla tavallista! Vai kuuluuko?

Meillä on Mikon kanssa yhteistä taivalta takana jo vuoden 2012 kesäkuusta saakka, mutta tasaisin väliajoin kuullaan kommentteja siitä, kuinka ollaan niin hirmuisen söpöjä - ihan kuin vastarakastuneita. Monia hämmästyttää, etteikö olla jo kuuden vuoden aikana kyllästytty katselemaan toisiamme ja miten vieläkin kävellään käsikädessä kaupungilla. Ajatus on sinänsä huvittava, että haluan olla Mikon kanssa vielä ainakin seuraavat 200 vuotta yhdessä, joten 6 vuotta siitä on aika pieni osa!



Netissä on paljon vinkkejä, miten pystyy rakentamaan kestävän ja onnellisen parisuhteen. En ole lukenut moisia vinkkejä, sillä kertaakaan kuuden vuoden aikana ei ole tullut sellaista oloa, että pitäisi miettiä, mitä tekisin, että saisin tämän kestämään. Olen onnellinen joka päivä, kun näen tuon miehen, saan halata ja pussata häntä ja viettää aikaa yhdessä - mitä muuta oikein voidaan tarvita?

Halusin lähestyä aihetta hieman persoonallisemmasta näkökulmasta, nimittäin poimimalla lauluista lauseita, jotka todellakin pitävät paikkansa ja ovat avainasemassa parisuhteen kestävyyden ja onnellisuuden kannalta. Lauluja on vielä monen monta lisää, mutta tässä ne, jotka korostuvat mielestäni kaikista eniten joka päivä.

Käykää yhtä aikaa nukkumaan, sanokaa ne kolme pientä sanaa (Chisu)

Kun menee yhtä aikaa nukkumaan, elää samassa rytmissä toisen kanssa. Jos toinen menee unille yhdeltä yöllä ja toinen nousee töihin jo viideltä, yhteinen aika kutistuu. Aina ei tietenkään ole mahdollista mennä samaan aikaan nukkumaan, mutta ainakin meillä useimmiten se on mahdollista. Aina ei tietenkään nukuta välttämättä puoli kymmeneltä vielä niin paljoa, että olisi pakko mennä nukkumaan, mutta aika hyvin se uni tulee, kun käpertyy peiton alle ja laittaa silmät kiinni. Tällöin myös aamulla tulee noustua aiemmin, vaikkei välttämättä niin aikaisin kuin toinen lähtee töihin. Rytmi pysyy yllä ja virkeitä ollaan suurin piirtein samaan aikaan päivästä, jolloin on myös helpompi ja kivempi tehdä asioita yhdessä.

Toinen lause kertoo niistä suurista sanoista, jotka olisi hyvä muistaa toiselle sanoa. Voitko sanoa toiselle liian usein, että rakastat häntä? En usko. Ennen kaikkea rakkaus kannattaa näyttää teoilla jokapäiväisessä elämässä, mutta minusta on tärkeää myös muistaa lausua ne sanat toiselle.

Riitojen jälkeen, keskellä arjen, hymyillen sua suutelen (Mikko Harju)

Hellyyden osoittaminen, lähellä oleminen ja yhdessä höpsiminen pitää "alkuhuumankaltaisen" tilan mukana suhteessa silloinkin, kun yhteistä taivalta on takana jo monta vuotta. Mitä taas riitoihin tulee, niitä tulee eteen väistämättä joskus, mutta vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että riitely on aivan turhaa. Siinä tulee vain paha mieli kaikille osapuolille, joten miksi riidellä? Eri mieltä voi olla ja hetken mököttää, mutta oma riitelynsietokykyni on mennyt aika alhaiseksi. Jaksan mököttää maksimissaan puolitoista minuuttia ja sitten riittää ja kuuluu "voitaisko olla taas kavereita". Onneksi ei ole pitkävihaista sorttia tuo toinenkaan!

Kun mä en saa, mitään aikaan, ku pitäis toimia, sä piirrät mulle ranskalaisii viivoja (Sanni)

Toisen tukena ollaan jokaisessa tilanteessa ja toisen ilot, surut ja ongelmat ovat myös toisen iloja, suruja ja ongelmia. Ne ratkotaan yhdessä, kun yksin ei pystytä. Itselleni iskee helposti lapamato-fiilis, jolloin kyllä inhoan itseäni ja omaa saamattomuuttani. Usein tilanne tulee eteen silloin, kun tekemistä on niin paljon, ettei enää tiedä, mistä aloittaa. Muistan tilanteen, jossa makasin itku kurkussa sohvalla, kun tekemistä oli ihan liikaa eikä aika tuntunut riittävän mihinkään. Mikko noukki lattialle heittämäni kalenterin, avasi siitä kuluvan viikon ja alkoi järjestellä hommiani kalenterin tyhjiin kohtiin. Tätä se on meillä konkreettisimmillaan.

Ota minut tällaisena kuin oon (Anna Puu)

Jokainen meistä on tietynlainen eikä toisella ole oikeus yrittää muuttaa toista. On asioita, joissa muuttaminen voi olla ihan hyvästä eikä niin vakavaa; esimerkiksi kannustaminen nuuskankäytön lopettamiseen, opettaminen tavaroiden paikoilleen laittamiseen tai syömään terveellisempää ruokaa. Nämä ovat aika pieniä asioita, joilla on vaikutusta yhteiseloon ja toisen terveyteen. Sen sijaan en lähtisi puuttumaan puolison pukeutumistyyliin, luonteenpiirteisiin, ystävyyssuhteisiin (ellei nyt puhuta jostain todella vaarallisista ystäväpiireistä, mutta sitten mies ei olisi muutenkaan makuuni) tai tapoihin käyttäytyä esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Nämä ovat tapoja ja mieltymyksiä, joita ihmisille on vuosien saatossa tullut eikä se tee kenestäkään parempaa, jos ujosta ihmisestä yritetään väkisin vääntää kaveriporukan äänekkäintä heppua. Se luo tunteen siitä, ettei kelpaa omana itsenään. Ja Sannin laulunsanoja lainatakseni, kun sä oot siinä, ei oo olemassa mörköjä.

Sinä ansaitset kultaa (Jari Sillanpää)

Se toinen ihminen on siulle kultaakin kalliimpaa, tärkeimpiin ihmisiin kuuluva henkilö, perheenjäsen. Hän ansaitsee parasta ja koska hän on valinnut kaikista maailman ihmisistä sinut, sinun tulee olla täyttä kultaa hänelle. Tähän lukeutuu mielestäni kaiken perusta; luottamus, rehellisyys ja rakastaminen koko sydämestä. Joskus (kohdallani 89% ajasta) jää tiskikone tyhjentämättä ja tavarat kasaantuvat sohvankaitelle, mutta nämä ovat asioita, joissa voi koittaa petrata ja muuttaa käytöstään. Jos ei ole luottamusta tai rakkautta, on paha parantaa, kun perustaa ei ole.

Mikä kappale sanoineen puuttui listalta? Mitkä ovat teidän keinonne elää onnellisesti yhdessä? :)