tiistai 29. marraskuuta 2016

Blogi muuttaa uuteen osoitteeseen

Huomenna se tapahtuu - tai oikeastaan alle neljän tunnin kuluttua! Uusi blogiportaali So-up avaa ovensa ensi yönä ja sen myötä blogini muuttaa uuteen osoitteeseen. So-up -portaalin taustavaikuttajana toimii Karjalainen, ja portaalista löytää yli kolmekymmentä ihanaa bloggaajaa, joihin kannattaa käydä tutustumassa.

Muuton myötä siis blogini osoite muuttuu ja pääset seurailemaan postauksiani jatkossa osoitteesta http://so-up.fi/emma-karoliina . Voit lisätä blogini kätevästi lukulistallesi myös Bloggerissa hallintapaneelissa, jolloin postaukseni päivittyvät entiseen tapaan uutissyötteeseesi :)

Toivon, että siirrytte mukanani uuteen osoitteeseen, sillä olen iloinen ihan teistä jokaisesta lukijasta, jakamistanne mielipiteistä, lähettämistänne kommenteista ja vuorovaikutuksesta kanssanne. Tätä Bloggerin puolella olevaa blogia en enää päivitä, mutta uudessa osoitteessa jatkan samalla elämänmyönteisellä asenteella kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kirjoitellen :)

Muistakaa myös, että blogiani voi seurata myös Facebook-sivujeni kautta osoitteessa  https://www.facebook.com/eemmaot ja Instagramista minut löytää nimimerkillä @emmavormisto

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Maailman paras Isi

Katselen kotikotona huoneeni ikkunasta ulos, kun Isi laittaa jänisverkkoja pensaiden ympärille. Näyttää sujuvan kuin vanhalta tekijältä, vaikka tekijä ei olekaan vanha. Mutta tekijä kyllä; mikä ikinä meneekään rikki, Isi kyllä osaa korjata sen - tai ainakin keksiä hyvän patenttiratkaisun, jos tavarasta ei ihan uudenveroista enää saa. Aika monta Barbia, Bratzia, koulukirjaa, ulkolelua ja pikkutavaraa on käynyt Isin korjaamolla - Barbi on saanut jalkansa takaisin tuossa tuokiossa ja rutistunut koulukirja näyttänyt kontaktimuovauksen jälkeen uudelta (kontaktimuovaus kuuluu muuten isien tehtäviin vielä lukiossakin - kiitos, että olet säästänyt minut hermoromahduksilta ilmakuplien kanssa!).

vanhojentanssit

vanhojentanssit
Sanotaan, että isät ovat tyttäriensä ensirakkauksia. En muista, olenko joskus ilmoittanut meneväni Isin kanssa naimisiin, sillä olen saattanut tietenkin hyvän geeniperimäni ansiosta olla keskivertoa älykkäämpi ja ymmärtää, että Isi on jo naimisissa Äitin kanssa. Isi on kuitenkin ollut minulle aina - ja on edelleen - maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia ihmisiä <3 Isille voin puhua kaikesta, hän kuuntelee ja ymmärtää (tai ainakin leikkii ymmärtävänsä siinä kohtaa, kun aletaan puhua esimerkiksi blogimaailman ihmeellisyyksistä), antaa neuvoja ja pysyy rauhallisena myös silloin, kun minä äkkipikaisena suutun jostakin.

Scania
Isi on lempeä, auttavainen ja ihana <3 Isiltä ei myöskään puutu huumorintajua tai itseluottamusta, sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on naurettu jollekin ihan isin tyyliselle vitsille. Isi osaa myös nauraa itselleen, olla sopivan ylpeä omista saavutuksistaan ja huomioida toiset. Isin tyylisistä jutuista on tullut myös tuttu käsite yhdelle jos toiselle; kun radiosta pärähtää soimaan joku kunnon kasarihitti tai kummallistakin kummallisempi vanha iskelmä, kaikki tietävät jo toisiaan katsoessa, että tää on nyt Isin musaa, radioa kovemmalle.

Isi on yrittäjä ja sydämestään automies. Olen aina tykännyt istua Isin kuorma-auton kyydissä, katsella maisemia, höpötellä kaikesta ja piipahtaa lounastauolla Nesteellä höyrymakkaralla. Nyt kun asun Joensuussa, en oikein arkipäivisin ehdi kuorppurin kyytiin istumaan, mutta viime kesänä koitti sekin onnenpäivä, kun vuosien jälkeen pääsin Isin mukaan töihin. Eipä minusta töiden kannalta mitään apua ole, mutta suu käy kuin papupadalla, joten ehkä kuitenkin seurakoirana olen ihan pätevä!

moottorikelkka
luminen auto
Isi myös automiehenä huolehtii meidän kaikkien menopeleistä. Puhelinneuvonta toimii Tampereelta Joensuuhun vaivatta ja kotikotona ollessa renkaat, öljyt ja muut auton osat vaihtuvat kädenkäänteessä. Esimerkiksi viime talvena lähdin ajamaan autolla ja en päässyt puolta kilometriä eteenpäin, kun havahduin kamalaan meteliin. Soitto Isille, toimintaa ohjeiden mukaan ja that's it, autoa ei tarvinnutkaan työntää korjaamolle, koska "Isi korjaa".

Olen maailman onnellisin, että minulla on Isi, joka on aina tukena ja turvana, soittaa ja kysyy kuulumisia, halaa ja kertoo sekä näyttää rakastavansa minua. Isi pitää huolta ja antaa neuvoja - Isille on myös helppo markkinoida uusia juttuja, sillä pohdiskelevan luonteensa ansiosta minä ja siskoni saamme perspektiiviä villityksiimme ja tulemme ajatelleeksi asioita monelta kannalta. Isi on kannustava ja muistaa kertoa olevansa ylpeä lastensa tekemisistä ja saavutuksista - en voisi ikinä toivoa parempaa isää, sillä minulla on ollut aina ja tulee aina olemaan Maailman Paras Isi, jota rakastan koko sydämestäni! <3

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Näin hankit hyvän personal trainerin

Moni uskoo, että personal trainerin avulla pääsee parempiin tuloksiin ja treenaaminen on tehokkaampaa. Ajatellaan, että kun ammattilainen suunnittelee minulle ohjelman, neuvoo tekniikoissa ja vahtii syömistä, kehitys tapahtuu helpommin kuin yksin puurtaessa. Tämä onkin aivan totta, mutta tärkeää on valita personal trainer huolella, sillä huonolla pt:llä ei tee mitään.

Pidempään blogiani seuranneet muistavat, että olin kesällä ravintovalmennuksessa harjoitusasiakkaana. Ikään kuin sattuman kautta päädyin Heidin valmennukseen ja lähdin remppailemaan ruokailutottumuksia, jotka olivat ehkä hieman levähtäneet käsiin. Kolmen kuukauden aikana kävimme yksityiskohtaisesti läpi syömisiä, korjattavia osa-alueita ja asetimme välitavoitteita. Kommunikointimme tapahtui henkilökohtaisissa tapaamisissa parin viikon välein sekä watsapin avulla, sillä se oli kummallekin helpoin tapa lähetellä kysymyksiä ja vastauksia.

Heidin valmennus oli kannustavaa, ohjaavaa ja herättelevää. Keskusteluiden avuilla havahduin huomaamaan asioita, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt edes huomiota - mutta en sillä tavalla, että olisin tuntenut itseni surkeammaksi yksilöksi tapojeni vuoksi. Keskustelut käytiin aina hyvässä hengessä, kannustaen ja todeten, että muilla ihmisillä on ihan samanlaisia ongelmia - valmentaja ei korostanut omaa paremmuuttaan tai näyttänyt turhautumistaan minun tapojani kohtaan.

Tänä syksynä kokeilin myös personal trainer -palveluita liikunnan puolella, sillä paikallisella kuntosalilla järjestettiin ryhmävalmennusta ja arvelin sen olevan hyvä lisäpotku ravintovalmennuksen perään. Alussa kaikki vaikutti innostavalta ja hyvältä, mutta viikkojen edetessä sain huomata, että oli melko yhdentekevää oliko minulla valmentaja vai ei - ryhmässä treenasimme kerran viikossa, mutta siinä se sitten olikin. Saliohjelma oli ihan mukiinmenevä, vaikkakin pidemmän päälle tylsä, ja ruokapuolesta tiesin jo ravintovalmennuksen ansiosta kaiken oleellisen. Lisäksi salin vapaa käyttö jakson aikana oli plussaa ja treenikaverit olivat mukavia - olisi tietysti ollut hauska tietää heidän nimensä ja tutustua vaikka ensimmäisellä kerralla.

Valmentaja vaikutti ensitapaamisella mukavalta, mutta en ollut kuullut hänestä minkäänlaista aiempaa palautetta. Viikkojen edetessä valmentaja alkoi tuntua hyvin etäiseltä, sillä esimerkiksi lomamatkani jälkeen hän ei ollut edes kiinnostunut, miten treenailu tai ruokailu lomalla oli sujunut. Hän sanoi ensimmäisillä kerroilla, että mitä enemmän kyselemme asioita häneltä, sitä enemmän saamme valmennuksesta. Kysymyksiä ei ilmaantunut, sillä ohjeet olivat selvät ja toimin niiden mukaan. Tämä aiheuttikin sitten sen, ettei myöskään minulta kysytty, miten etenee tai onko ollut joitain haasteita. Kommunikointia ei oikeastaan ollut muuten kuin liikkeiden korjauksessa lyhyitä virkkeitä, joten aika hylätty olohan siinä tuli. Myös positiivinen palaute yhteistreeneissä olisi varmasti kannustanut parempiin tuloksiin - mutta me teimme jumpan ja hajaannuimme kuka minnekin, so simple.

Näistä kokemuksista viisastuneena haluan jakaa teillekin muutaman kullan arvoisen vinkin, jos suunnittelette personal trainerin, ravintovalmentajan tai jonkun muun koutsin palkkaamista.

1. Kuulostele, millaisia kokemuksia ihmisillä on valmentajasta; onko joku ollut hänen valmennuksessaan tai löytyykö netistä suosituksia tai moitteita hänestä. Mieti, millaista palaute on ja onko sillä merkitystä sinulle.

2. Kysy, miten paljon valmennettavia hänellä on ja mikä on hänen motiivinsa tehdä työtä; jos valmennettavia on monia kymmeniä, miten paljon hän pystyy paneutumaan juuri sinuun? Entä onko motiivina tehdä esimerkiksi kymmenillä asiakkailla hyvä tili vai pienemmällä asiakasmäärällä laadukkaampaa työtä?

3. Keskustele paljon yleisistä asioista sekä arvoista ja asenteista; oletteko samanlaisia ihmisiä, onko hänellä sellaisia piirteitä, joita toivot valmentajallasi olevan ja tuntisitko olosi mukavaksi hänen valmennuksessaan?

4. Vertaile hintoja; millaisilla hinnoilla valmentajat työtään tekevät ja millaisia asioita kenenkin pakettiin sisältyy. On eri asia olla verkkovalmennuksessa, ryhmävalmennuksessa ja yksilövalmennuksessa - mieti, millainen valmennus on sinulle se paras vaihtoehto.

5. Mieti tavoitteet, joita kohti haluat lähteä pyrkimään; varmista, että valmentaja on kiinnostunut projektistasi ja ammattitaitoinen sekä motivoitunut siinä toimimaan. Huonolla ja epämotivoituneella personal trainerilla et tee mitään.

Onko muilla kokemuksia personal trainereista, ravintovalmentajista, mentaalivalmentajista tai muista koutseista? :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Näin tyhjä kalenteri täytetään

Olen tänä syksynä saanut nauttia hieman rennommasta otteesta koulun suhteen, sillä lukujärjestykseeni on eksynyt yllättävän vähän kursseja, joilla pitäisi olla fyysisesti paikalla. Reippaana tietenkin ajattelin jo alkusyksystä, että nyt onkin hyvää aikaa suorittaa kirjatenttejä sekä muita itsenäisesti tehtäviä kursseja, mutta..

Viime lukuvuosi oli varmasti yksi rankimpia koko kouluaikanani, kun palautettavaa tuntui olevan mielinmäärin, koulussa piti istua monta tuntia päivässä, oli opetusharjoittelua ja siihen päälle vielä töitä. Jokin pieni ääni yrittää muistuttaa minua siitä, että sellaista se opiskelu on ja minä pärjäsin ihan hyvin, vaikka olikin mieletön hässäkkä.

nails

Kun syksyllä sitten ei ollutkaan pakollista koulua, päätin ottaa rennommin - olinhan sen ansainnut. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä kevyt syksy on tullut enemmän kuin tarpeeseen, sillä nyt olen ehtinyt tehdä ihan mukaviakin asioita sen sijaan, että juoksisin koko ajan pää kolmantena jalkana kodin, koulun ja työpaikan väliä. Minulla on ihan oikeasti ollut aikaa nähdä ystäviäni, käydä useamman kerran viikossa salilla, lenkkeillä, neuloa, lukea, valokuvailla ja ihan vain olla.

Viime viikkoina olen kuitenkin potenut saamattomuuden tunnetta, sillä tuntuu, etten saa aikaiseksi mitään - enhän ole tehnyt asioita samalla tahdilla kuin esimerkiksi keväällä. Kalenterin sivut kyllä täyttyvät koulu- ja työpäivistä sekä kavereiden tapaamisesta, mutta silti aika tuntuu vain sujahtavan kauheaa vauhtia, enkä ole tehnyt oikeastaan mitään.

glitter

Olenhan minä tehnyt, en vain sellaisia asioita, joita viime lukuvuonna tahkosin kauhealla vauhdilla. Työt ovat ajoittuneet jonkin verran viikonloppuihin, joilloin viikolla on jäänyt enemmän aikaa muulle tekemiselle. Tavallaan viikonlopun vapaa-aika on siirtynyt arki-illoille ja tämä saattaa olla osasyy siihen, miksi tuntuu, etten ole tehnyt mitään - enhän ennenkään viikonloppuisin kuluttanut aikaani koulutehtäviin tai työntekoon.

nails

Mitä sitten olen tehnyt viimeaikoina?

- Kokannut ruokia, joita ei kiireessä tule koskaan tehtyä, kun pitää vain äkkiä saada syötävää.

- Nähnyt perhettäni sekä ystäviäni ilman kiirettä ja tiukkaa aikataulua siitä, milloin pitää olla menossa minnekin.

- Viettänyt ihanat pari päivää rakkaan siskoni kanssa shoppaillen, kasvo- ja jalkahoitoja tehden, herkutellen, höpötellen ja nauraen sydämemme kyllyydestä <3 Myös kuvissa näkyvät ihanat kynnet ovat Ellin käsialaa!

- Nauttinut liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä fiiliksestä. Kun saa treenata tai lenkkeillä rauhassa, tekemisessä on ihan erilainen tunnelma kuin että olisi tunti aikaa ja siinä ajassa pitäisi selvitä salille ja takaisin.

- Leiponut pitkästä aikaa pullaa ja sämpylöitä. Vanilijahyrristä tuli niin järkyttävän näköisiä, etteivät ne päätyneet blogiin, mutta sämpylät onnistuivat sekä maultaan että ulkonäöltään.

Valio
- Siivonnut kauan sotkussa olleet kaapit ja heittänyt paljon turhaa paperia ja vanhentuneita juttuja sen myötä pois.

- Tehnyt omia suosikkijuttuja; neulonut monen monta sukkaa, katsellut suosikkisarjoja, kuunnellut hyvää musiikkia, lukenut kirjoja ja miettinyt pieniä muutoksia sisustukseen.

- Käynyt tunnollisesti koulussa kahtena päivänä viikossa - jopa niillä luennoilla, joilla en opi yhtään mitään. Eilen alkoi myös viennankarjalan kurssi, joten uusi kielikin on opeteltavana!

- Käynyt töissä ja oppinut paljon uusia juttuja työnkuvaani liittyen.

- Rentoutunut Imatran kylpylässä päiväkäynnillä ja kierrellyt kauppoja shoppailun merkeissä pariinkin otteeseen.

- Viettänyt aikaa Mikon kanssa, koska hänenkään lukujärjestys ei ole kovin täysi. Ollaan käyty salilla, ajelemassa ja lenkillä, paistettu lettuja iltamyöhällä, höpötelty jouluvalojen loisteessa, nukuttu aamuisin pitkään ja nautittu vapaa-ajasta <3

- Ollut yhden lukukauden stressaamatta koulujutuista luottaen siihen, että kaikki järjestyy. Ja tähän mennessä on hyvin järjestynytkin!

itsetehty
Lopulta olen tehnyt paljon kaikkea, mutta ehkä juuri se, että jatkuva stressi ei ole niskassa, kertoo siitä, että olen tehnyt oikeita asioita. Tiedän myös, että opinnot etenevät ihan hyvässä aikataulussa, vaikka en koko ajan niitä miettisikään. Välillä täytyy ottaa aikaa itselleen ja läheisilleen, ja kolme vuotta kun on tehnyt oikein uutterasti töitä, voi kai yhden syksyn ottaa rennommin. Näin minulle ainakin on kerrottu!

Miten teidän syksynnne? Oletteko olleet ahkeria vai löytyykö muita, jotka ovat vähäksi aikaa löysentäneet otetta tiukasta arjesta?

torstai 13. lokakuuta 2016

Liikunnanvihaajasta treeni-intoilijaksi

Kasa erilaisia herkkuja karkkipäivänä, pullaa kahvilatreffeillä, koko viikko pilalla yhden repsahduksen takia ja mieletön määrä tietoista ajattelua siitä, mitä ei saa syödä. Ulkona sataa vettä, joten ei tarvitse mennä lenkille, mutta ei huvita lähteä salillekaan - ei kai se yksi kerta nyt kuitenkaan haittaa, ensiviikolla sitten taas skarppataan!

Vielä keväällä terveelliset elämäntavat etenivät juurikin tämän kaavan mukaan; viikko tai kaksi saattoi mennä hyvin, mutta sitten tuli repsahdus esimerkiksi karkkipussin muodossa ja se sitten muka pilasikin koko viikon ruokailut. Eli suomeksi sanottuna herkuttelin sitten muinakin päivinä. Sama koski myös sitä, jos kiireen tai laiskuuden vuoksi treenejä jäi välistä - ensiviikolla sitten lupaan treenata kahta kauheammin.

asukuva
Emma Karoliina
paita Vero Moda / farkkuliivi Kypros / nahkahousut Vero Moda / saapikkaat Sokos

Kesän, ja etenkin syksyn aikana, opin mielettömän määrän uusia juttuja treenin ja ruuan maailmasta. Jos mietitään ruokapuolta, olen ymmärtänyt, ettei se yksi pulla tai suklaapatukka ihan oikeasti näy missään. Sen sijaan jos koen epäonnistuvani syötyäni pari keksiä ja päätän laittaa se takia koko viikon läskiksi, epäonnistun ihan oikeasti kiinteytymisessä - en silloinkaan ihmisenä vaan meneillään olevassa projektissani. Ja mikä parasta; keksit, karkit ja sipsit maistuvat niin paljon paremmalta, kun niitä saa harvemmin ja silloin, kun niitä ihan oikeasti tekee mieli.

Nyt voin rehellisesti sanoa, että olen myös luopunut ajatuksesta, että joitain ruoka-aineita ei saisi syödä. Kaikkeahan saa syödä, kun syö järkevästi. Tämän ajattelutavan ansiosta myös mielitekoja on paljon vähemmän, kun kaikki on sallittua, mutta oman itsekurin varassa on se, mitä suuhunsa sitten laittaa. Kun on koko päivän syönyt hyvin ja illalla alkaa tehdä mieli jotain herkkua, pyrin miettimään, että tässä on pari tuntia nukkumaanmenoon, että pystyn kyllä välttämään kiusauksen - ja niin pystyn, kun otan sukkapuikot käteen ja alan keskittyä johonkin ihan muuhun.

nahkasaapikkaat
asukuva
Olen myös oppinut syömään kolmen tunnin välein. Aiemmin osasin siirtää nälkää, jos tiesin, etten juuri sillä hetkellä pääse syömään, mutta nyt olen yrittänyt suunnitella syömiset aina sen mukaan, ettei ruokailuvälit venyisi ainakaan yli neljään tuntiin. Tämä on todella iso apu herkkuhimon hallinnassa ja yleisessä jaksamisessa - toki tuntuu siltä, että koko ajan saa olla syömässä!

Isoin asia, mistä olen tällä hetkellä iloinen, on treeni! Olen jotenkin saanut siinä ihan uuden vaihteen päälle; salille lähteminen tuntuu mukavalta, lenkkeily on ihan huippua ja treenien jälkeen on hyvä olo. Aiemmin olen ajatellut treenaamistakin nimenomaan pakollisena liikuntana, mutta nyt siitä on tullut ihan oikea ja mieluisa harrastus.

graffitti
Totta kai tulokset motivoivat mielettömästi jatkamaan treenausta. Kun salilla saa lisätä painoja kerta toisensa jälkeen, tulee olo, että tässähän alkaa kehittyä. Lisäksi olen huomannut, että aiemmin olen treenannutkin ihan liian pienillä painoilla sen takia, että olen pelännyt suurilla painoilla treenaamisen olevan vaarallista. Nyt kun tekniikat ovat muun muassa pt-opastuksen, treenikaverien neuvojen ja erilaisten ohjevideoiden myötä kunnossa, olen turvallisin mielin laittanut muutamia kiloja lisää ja todennut, että vain kunnon painoilla lihaksetkin voi kehittyä.

Suuresti liikuntaan rakastumisessa on auttaneet ihmiset ympärillä. Kun huomaan, miten innoissaan ystävät ja perheenjäsenet ovat treenaamisesta, innostun siitä itsekin. Lisäksi on mahtavaa omata samassa tilanteessa oleva kaveri, jonka kanssa vaihtaa vinkkejä ja kokemuksia - siitä saa paljon voimaa itsellekin! Ystäviini kuuluu myös monia innokkaita liikkujia, joiden kanssa voi lähteä lenkille eikä pahitteeksi ole samassa ruokapöydässä syövä tsempparikaan, joka houkuttelee liikkumaan silloinkin, kun on ihan mato-olo.



Alan totisesti uskoa siihen, että ympärillä olevien ihmisten arvostuksenkohteet ja asenteet vaikuttavat omaankin käyttäytymiseen. Ympärilläni olevat ihmsiet suhtautuvat treenaamiseen ja syömiseen kunnianhimoisesti mutta terveellä järjellä, jolloin heidän kanssaan on helppo viettää aikaa ja jopa treenata yhdessä.

Tänään käytiin ihanan ystäväni Sannin kanssa kuvailemassa ja kiitos postauksen kuvista kuuluu hänelle! Nyt alan valmistautua illan treeniin ja sen jälkeen menen hyvillä mielin juhlistamaan toisen ystäväni nimipäivää Subwayhin - ja viikkoni ei muuten siitä 15 sentistä mene pilalle ;)

Millaisia ajatuksia pohdintani herättävät? Miten sinä olet löytänyt tai menettenyt kipinäsi terveellisiin elämäntapohin?