Miksi treenipäiväkirja on tärkeä?

Miksi salilla kannattaisi kantaa mukana treenipäiväkirjaa ja kynää? Eikö keskittymistä treenaamiseen vain heikennä, kun välillä pitää kirjoitella asioita ylös ja unohtuu seurata palautumisaikaa sarjojen välissä? Ajattelin itsekin pitkään, etten tarvitse treenipäiväkirjaa, kunnes jossain vaiheessa alkoi tuntua tuskastuttavalta, kun aina piti etsiä uudelleen ja uudelleen sopivia painoja laitteisiin.

Treenipäiväkirja kannattaa pakata salilaukkuun, jotta tiedät, millä painoilla olet edellisellä kerralla treenannut ja millaisia sarjoja on tullut tehtyä. Itseäni ainakin turhauttaa suunnattomasti, kun istahdan vaikkapa treenaamaan etureisiä eikä minulla ole mitään muistikuvaa, mitä painoja olen laitteeseen viimeksi laittanut. Yleensä aina aliarvioin painot ja joudun testailemaan pitkän aikaa, mikä paino tuntuisi riittävältä. Myöskään kehityksen seuraaminen ei onnistu, kun ei muista edellisen treenin painoja ja toistomääriä, jolloin itseltäni jää ainakin pois yksi iso motivaattori; paranevat luvut.

Sain Daintysin Personal trainer -treenikalenterin testattavakseni ja kalenterin mukana tuli juurikin myös treenipäiväkirja, johon pystyy täyttämään treenin luvut. Lisäksi sinne täytetään, miten treeni on sujunut, milloin se on tehty ja miten kauan se on kestänyt. Kätevää ja kalenteri on simppelin kokoinen treenilaukkuun pakattavaksi - olen tosin harkinnut sellaisen salipussukan ostamista, jonne voisin laittaa vihkon, Tafferit, avaimen ja pyyhkeen, joiden kuljettaminen alkaa olla aikamoinen työmaa aina laitteelta toiselle siirtyessä.

Itse kalenteri on perinteinen A5-kokoinen kalenteri, jossa näkyy nimipäivät sekä muut juhlapäivät. Lisäksi mukaan on liitetty tsemppilauseita, vinkkejä treeneihin, harjoitukset salille sekä kotiin ja  vinkkejä terveelliseen ruokavalioon sekä palautumiseen. Kalenterista löytyy jopa treeniohjelmia sekä pohjia viikkosuunnitelmille niin ruokailun kuin treenienkin osalta. Lisäksi joka päivä voi seurata esimerkiksi yöunen ja vedenjuonnin määrää. Kokonaisuudessaan kalenterissa on paljon motivaatiota ylläpitävää täytettävää erilaisten taulukoiden ja seurantalaatikoiden muodossa.

Nuorempana en osannut käyttää kalentereita lainkaan ja mietin, mihin ihmiset niitä tarvitsevat. Kun aloitin yliopiston, aloin ymmärtää, mikä virka kalentereilla on; niiden avulla on yksinkertaisesti miljoona kertaa helpompaa muistaa asioita. Tällä hetkellä minulla on kaksi kalenteria; toinen vapaa-ajalle ja omille menoille ja toinen työjutuille, sillä en halua sekottaa työtä ja vapaa-aikaa ja löytää esimerkiksi "muista tulostaa värityskuvat" tekstiä vapaa-ajan kalenteristani.

Tällä hetkellä vapaa-ajan kalenterini on huomattavasti tyhjempi kuin opiskellessani, sillä se ei enää täyty luennoista ja harkkaryhmistä sekä deadline-ajoista. Nyt voin kirjata kalenteriin kyllä työajat, mutta niiden lisäksi löytyy lähinnä kavereiden tapaamisia, retkiä sekä erilaisia menoja kuten parturia tai hammaslääkäriä. En osaa luopua kalenterista, vaikka ehkä muistaisinkin nämä jutut myös ilman ylöskirjaamista - toisaalta pari ystävääni on päässyt todistamaan, että mikäli tapaaminen ei ole kirjattuna minnekään, saatan totaalisesti unohtaa sen.. Digitaalisessa muodossa oleva kalenteri ei myöskään tule kysymykseen, sillä minusta kaiken pitää olla konkreettisesti nähtävillä ja tykkään myös tehdä kalenterista omannäköiseni; värejä, tarroja ja kivoja tekstauksia aina fiiliksen mukaan!

Millainen kalenteri-ihminen sinä olet? Käytätkö perinteistä kalenteria vai riittääkö kännykän kalenteri? Suosittelen tsekkaamaan Daintysin valikoiman, sillä siellä on vaikka mitä ihania kalentereita; arjen kokonaisvaltaisesta suunnittelusta aina reseptikalentereihin!

Kevennyspäiväkirjat: Mistä niitä kiloja taas on tullut?

Kevennyspäiväkirjat on uusi postaussarja, jota pääset seuraamaan minun ja Camillan blogeissa, mutta myös Kevennyspäiväkirjat-blogissa. Me tytöt päätettiin, että nyt on aika alkaa karistaa taas mystisesti vyötärölle hiipineitä kiloja, löytää lisäenergiaa arkeen sekä  nauttia liikunnasta. Asetettiin projektillemme myös aivan konkreettiset numerotavoitteet tukemaan matkaamme - itseäni motivoi ainakin ihan valtavasti vaa'an lukemat, joten eikun hommiin!

Sairastellessani olen katsonut kymmeniä jaksoja erilaisia treeniohjelmia; pääasiassa Jutta ja 10 suurta unelmaa sekä Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjat ovat pyörineet läppärillä ja televisiossamme. Minusta on ihana nähdä, miten ihmiset onnistuvat saavuttamaan tavoitteitaan ja samalla se motivoi myös asettamaan omalle toiminnalle suuntaviivoja. Sairastelun aikana olen ehtinyt ainakin kerätä valtavan määrän motivaatiota syksyn treeneihin sekä suunnitella, millaisella ruokailupolitiikalla lähden kohti tavoitteitani.

Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelmassa juontaja aina kysyy, paljonko laihduttaja on lihonut esimerkiksi viime vuosien tai parisuhteen aikana. Aloin miettiä, että Joensuuhun muuttaessani painoin kymmenen kiloa vähemmän kuin nyt! Toki paino on vuosien aikana vaihdellut suuntaan ja toiseen useammankin kilon. Ja ei, lihominen ei ole parisuhteen syytä, ihan olen itse herkut suuhuni laittanut - myös silloin, kun toinen osapuoli on sanonut tarjoamilleni suklaarusinoille ei kiitos. Kaksi kiloa vuodessa ei ole älytön määrä, mutta se on kuitenkin sen verran, että tällä hetkellä olen painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen!! Toki vain reilun kilon verran, mutta kuitenkin se herättää pohtimaan, että jotain on tehtävä.

Tällä kertaa se jotain ei ole tiukka valmennus, jossa halutaan maksimaalliset tulokset minismaallisessa ajassa. Ei. Tällä kertaa se on aiemmassa postauksessani kertomaa fiksua syömistä, normaalia kotiruokaa, säännöllistä liikuntaa ja herkkuhetket sallivaa painonpudotusta. Tällä kertaa tarkoitus ei ole myöskään hikoilla vain salin puolella ajatuksena, että vain jalkaprässiä tekemällä voi laihduttaa fiksusti. Haluan, että viikossani on monipuolista liikuntaa, jota voi tehdä myös fiiliksen mukaan; ei siis neljää salitreeniä viikossa, jos ei tee mieli, vaan esimerkiksi kaksi kävelylenkkiä, ryhmäliikuntatunti ja yksi salikerta. Pääasia, että on liikuntaa!

Ruokavalio on kuitenkin se, mikä eniten vaikuttaa tuloksiin. Arpaonni suosi minua pari viikkoa sitten ja sain ilmaisen pt-kerran läheiselle salille. Kävimme pt:n kanssa läpi saliohjelmaa, mutta keskustelimme myös paljon ravinnosta ja sen merkityksestä treenatessa. Ammattilaisen mielipide oli helpottava; jos viikon syö nätisti, voi hyvillä mielin pitää vaikkapa lauantaina herkkupäivän, jolloin tulee enemmän kaloreita. Hänen mukaansa tällainen toiminta buustaa aineenvaihduntaa sen sijaan, että se lihottaisi. Tieto oli aika helpottava, sillä aiemmat laihdutuskuurinihan ovat perustuneet nimenomaan herkuttomuuteen. Olen jo nyt huomannut, että koska tiedän yhtenä päivänä viikossa voivani pitää perinteisen karkkipäivän, ei minun tee edes juurikaan mieli herkkuja.

Kolmas aiemmasta poikkeava seikka on aikataulu. Pisin diettini on kestänyt 10 viikkoa ja olen kyseisessä ajassa pudottanut parhaimmillaan 6 kiloa eli yli 0,5 kiloa viikossa. Nyt olemme Camillan kanssa asettaneet pudotuksillemme tavoitteeksi helmikuun ensimmäisen päivän, jolloin keventäjäsiskoni lähtee nauttimaan tuloksistaan Kanarialle. Aikaa on siis peräti viisi kuukautta ja karistettavaa 8 kiloa! Määrä kuulostaa yllättävän suurelta, mutta ensimmäiset pari kiloa ovat vain nestettä ja pudotuksen jälkeenkään en ole vielä niin hoikka kuin olin Joensuuhun muuttaessa, mutta se ei ole tarkoituskaan - olen pudotuksen jälkeen painoindeksin mukaan noin normaalipainon keskikohdassa ja uskon, että vaikutukset jaksamiseen ja terveyteen ovat mittavat tuolla pudotuksella. Tiesittekö muuten, että ihmiset, jotka syövät, nukkuvat ja liikkuvat huonosti, sairastelevat muita enemmän ihan perusflunssiakin!

Muutosta lähdetään siis tekemään maltilla, järjellä ja hyvällä mielellä! Parasta on, että miulla on samassa jamassa oleva tsemppisisko puhelimen päässä ja saamme tukea toisistamme plus voimme jakaa hyvät treenivinkit! Tänään olen jo aloitellut projektia ruokavalion puolelta, sillä sairaslomani jatkuu vielä huomisen enkä senkään jälkeen voi heti rynnätä treenaamaan, ettei tule mitään jälkitauteja. Ruokavalion merkitys on kuitenkin 80% tuloksista, joten siitä on hyvä aloittaa. Ainiin ja suunnitellahan voi aina; edessä siintää uusi harrastus tanssin parissa ja saattaa olla, että salin vaihtaminenkin tulee ajankohtaiseksi - tästä on hyvä jatkaa!

Onko ketään muuta purrut kevennyskärpänen näin syksyn lähestyessä? Millaista liikuntaa tykkäätte harrastaa? :)

Dietillä on tylsää, koska ei saa syödä mitään

Läheiset kärsivät, kun yksi on dietillä, sillä eihän sen aikana voi järjestää illanistujaisia, käydä kaupungilla tai kahvitella sadepäivänä. Dietillä vain käydään salilla eikä syödä oikeastaan mitään - tylsää. Eikä diettailussa edes ole mitään järkeä, koska elämästä pitää nauttia eikä nipottaa jokaisesta suupalasta.

Mitä järkeä sitten on diettailla? Ensinnäkin tykkään nimittää "diettiäni" ennemmin valmennukseksi, sillä se herättää ihmisissä vähemmän negatiivisia tunteita. Se on valmennus, jossa minulle on annettu treeni- ja ruokaohjelmat, joiden mukaan saavutan tavoitteeni. Ruokaohjelma aiheuttaakin eniten kysymyksiä, vinoilua ja naurahtelua, sillä sen olemassa olon monet huomaavat - harva huomaa, miten treenini ovat salilla muuttuneet.

Syön tavallista ja monipuolista ruokaa ohjeen antamien määrien mukaan. Osassa ruuan vaa'an kautta käyttäminen herättää hilpeyttä, sillä onko se nyt niin grammalleen tarkkaa? Yllätyin dietin alussa, miten paljon silmämääräinen arvio voikaan heittää todellisesta ja kuinka raakapaino on erilainen kuin valmiin ruuan paino. Kuitenkin selkeät ohjeet auttavat siinä, että syön oikean määrän oikeita ruoka-aineita ja voin luottaa siihen, että kehitystä syntyy ajan kanssa. Ennen Bikini Challengen alkua olin aika nuutunut ja tuntui, ettei töiden jälkeen jaksanut tehdä oikein muuta kuin ottaa rennosti. Tuli syötyä mitä sattuu ja milloin sattuu eikä liikkuminenkaan napannut, kun energiat olivat vähissä. Nyt koko valmennuksen ajan minulla on ollut energinen ja hyvinvoiva olo, töiden jälkeen jaksaa lähteä vielä treenaamaan eikä nälkä vaivaa missään kohtaa päivää. Olen niin onnellinen tästä fiiliksestä!

Ruokavalion noudattaminen ei myöskään tarkoita sitä, ettenkö voisi viettää aikaa yhdessä rakkaideni kanssa. Totta kai ruokaileminen kuuluu usein rentoihin illanviettoihin, mutta toistaiseksi en ole kokenut tarvetta lipsua omasta ruokavaliostani. Olen nytkin perheeni luona kylässä monta päivää ja kahvittelin myös muiden sukulaisteni kanssa, enkä syönyt mitään ylimääräistä. On ihanaa saada tukea läheisiltä ja nähdä, miten he haluavat tsempata! Silti söin perjantai-iltana pizzaa, kun toisillakin oli lämpöisiä leipiä. Sunnuntaina kävimme shoppailemassa Ideaparkissa ja ruokailimme kaikki yhdessä aivan ruokavalion mukaisesti. Kyse on siis lähinnä siitä, mitä pizzansa päälle valitsee ja minne menee ruokailemaan. Myös ajatus siitä, etteivät kaikki voisi syödä "diettiruokaa" on väärä, sillä savustettu lohi, perunat ja salaatti maistui kyllä ihan koko perheelle samanlaisena.

Etenkin moni perheellinen ajattelee, ettei voi lähteä mihinkään valmennukseen, sillä ei jaksa kokata itselleen eri ruokia kuin perheelleen. Tietenkään muiden perheenjäsenten ei tarvitse luopua omista herkuistaan ja he voivat syödä nakkikastiketta tai kermakastiketta lihapullien kanssa toisinaan, mutta pääosin juuri esimerkiksi Bikini Challengen ruokavaliota on helppo noudattaa kyllä kenen tahansa. Ruokavaliossa ei ole mitään kummallista, siitä on vain jätetty ylimääräiset pois. Voihan vaikka paistaa kilon jauhelihaa, ottaa siitä oman osuutensa erilleen ja heittää muille vähän vehnäjauhoja sekaan ja tehdä näin muiden ruuan kastikkeen muotoon - helppoa!

Plussaa FitFarmin valmennuksissa on ehdottomasti myös se, että ne eivät todellakaan ole mitään nälkäkuureja. Ruokaa saa syödä kyllä paljon, sillä puhdas ruoka ei pääse lihottamaan. Dietti sana usein aiheuttaa ihmisissä sen, että kuvitellaan diettaajan syövän vain rahkaa ja kanaa, vaikka valikoima on oikeasti todella laaja ja monipuolinen. Itse kuitenkin tykkään tehdä isomman satsin ruokaa kerralla niin ei tarvitse joka päivä kokata ja ruokakippo on vain helppo ottaa kaapista, kun ruoka-aika koittaa. Lisäksi on hyvä, ettei ole nälkää (kuten oletan joillain pussikeittodieteillä olevan), sillä silloin ei tule sorruttua hetkellisiin mielitekoihin ja tyhjennettyä karkkipussia vain koska maha kurni.

Paita Vero Moda / Kauluspaita JC / Housut Vero Moda / Kengät Dinsko / Takki Lindex

Valmennuksen aikana olen myös huomannut, miten iso rooli ruualla on kavereiden tapaamisessa. Tuntuu, että ei voida lähteä vain kahville tai teelle, vaan kyytipojaksi täytyisi aina saada joku herkku - jonka maku kuitenkin unohtuu nautiskella, kun hölpöttää niin innoissaan kuulumisiaan toiselle. Tiedän toki itsekin, miltä tuntuu, kun on kahvittelemassa ja omalla lautasella komeilee herkullinen kakkupala ja toisella on pelkkä juoma. Tulee äkkiä olo, että miksi olen tällainen sokerihiiri, enkö olisi voinut jättää kakkua vitriiniin. Kuitenkin välillä on ihan ok herkutella, eikä siitä kannata kantaa huolta, jos toiselle ei juuri sillä kerralla maistu.

Ja herkuttelinhan minäkin ihanan ystäväni läksiäisiltana! Kyseessä oli vapaa-ateria, jonka saimme viime viikolla syödä. Nautiskelimme juustotikkuja, kerroshampurilaiset sekä irtokarkkeja hyvällä omallatunnolla ja sitten palasimme takaisin ruotuun. Kuvittelin etukäteen, että karkit maistuisivat paljon paremmilta ja koukuttavammilta, mutta ihan samoiltahan ne maistuivat kuin ennenkin. Pelkäsin myös, että herkutteluhetki saa aikaan sen, että haluan seuraavana päivänäkin jotain hyvää, mutta miten kävikään; ei tehnyt mieli mitään ruokavalion ulkopuolelta. Itsekuri on selkeästi kehittynyt tänä aikana.

Nyt olen siis valmennuksen puolessa välissä ja edelleen into ja motivaatio ovat korkealla, huippua! Millaisia ennakkoluuloja olette kohdanneet ruokavalioihinne liittyen? Millaisia ajatuksia sinussa herättää, jos joku kertoo noudattavansa tarkkaa ruokavaliota ja kieltäytyy kakkupalasta?

Mistä on rautainen itsekuri tehty?

Koulu on startannut, työt opintojen ohella jatkuvat (ja miulle on luvassa ihan uusia haasteita siellä!) ja arki kaikenkaikkiaan on alkanut syksyn tullen. Takana on myös kesän pöhöttynyt ja väsynyt olo, sillä alotin elokuun lopussa FitFarmin Bikini Challenge -valmennuksessa ja se on antanut miulle valtavasti energiaa jaksaa arjessa. Viime viikot ovat näyttäneet hieman samalta kuin viime kevään kiireiset ajat, kun tein sataa hommaa yhtä aikaa. Jälleen tässä vannon, että en enää ahnehdi liikaa puuhaa itselleni - tässä asiassa miulla ei ole rautainen itsekuri, mutta mitä tulee ruokavaliossa pysymiseen..

Bikini Challengella eli BC:llä on tarkka ruokavalio, jota noudatetaan. Samoin treeniohjelmat ovat tarkat ja paketista löytyy kaikki tekniikkavideoista korvaaviin liikkeisiin, joten valmennuksessa on vaivatonta olla. Ruokavalio on kuitenkin yksi suuri tekijä, jonka avulla muutoksia saadaan aikaan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen toisinaan melkoinen herkkuhiiri ja voisin syödä makeaa mahan täydeltä. Kesän aikana sain kuitenkin huomata, että epäsäännöllisesti syöminen sai aikaan laiskan ja vetämättömän fiiliksen. Tämä olo on kuitenkin vaihtunut energisyyteen ja iloisuuteen valmennuksen myötä.

Monelle ruokavaliossa pysyminen on haasteellista; ajatellaan, että "en saa syödä sitä enkä tätä, täytyy syödä vain tuota ja tuota". Minulle oli alusta lähtien selvää, että kun valmennukseen lähdetään, se tehdään täysillä eli ei lipsuilla ruokavaliosta eikä sovelleta. Valmennuksen kolmas viikko on nyt lopuillaan enkä ole lipsunut kertaakaan (okei, yhden kerran unohdin syödä aterian pähkinät, mutta se ei taida maata kaataa)! Karkkeja tai muitakaan herkkuja ei ole tehnyt ollenkaan mieli, sillä ruokaa on ollut riittävästi ja tasaisin väliajoin. Naposteluun ei ole siis tarvetta.

Mitä sitten tapahtui yhdessä yössä, sillä ennen BC:n alkua söin kyllä vähintään yhden namin tai suklaapalan joka toinen päivä ihan vain "koska mä voin"? Yön aikana tapahtui päätös. Päätös pysyä ruokavaliossa ja olla syömättä herkkuja. Se on periaate. Mitä järkeä on lähteä mukaan valmennukseen, jos haluaa leffaillan tullen vähän maistella irtokarkkeja kumppanin pussista tai anopin kahvipöydässä ei osaa sanoa herkuille ei? Eihän se kenenkään maata varmasti kaada, mutta äkkiä joka toinen ilta on leffailta. Lisäksi valmennus on kymmenen viikon tiukka rutistus, eiköhän se aika pärjätä ilman lipsumisia?

Viimeisen kolmen viikon aikana työpaikallamme useampi työtoveri on tuonut läksiäiskarkkeja kasapäin ja karkin tuoksu leijailee toimistossa koko ajan. Mutta ei tee mieli, koska olen sitoutunut projektiini ja haluan saavuttaa tässä mahdollisimman hyvät tulokset - en pilata mahdollisuuksiani siksi, että mutustaisin karkkeja. Ja onhan se ollut hienoa kuulla, kun työkaveri sanoo, että "nostan kyllä hattua itsekurillesi", kun kieltäydyn nameista. Ja ei, kukaan ei ole kummastellut päätöstäni eikä pahastunut siitä, että olen kieltäytynyt - tätähän moni usein pelkää, että loukkaako talon emäntää, jos ei syö tarjottavia. Sanoo vain, että "Kiitos, mutta miulla on nyt valmennus, jossa on tiukka ruokavalio enkä voi syödä ylimääräisiä, vaikka ruuat näyttävätkin hyvältä".

Rautainen itsekuri on siis tehty päätöksestä ja periaatteesta. Päätös siitä, että sitoutuu omaan projektiinsa täysillä ja periaate siitä, että toimii ohjeiden mukaan eikä sooloile. Päätösten ja periaatteiden pitäminen ei välttämättä ole helppoa, ellei asiaa ole ajatellut siltä kannalta, että ne on tehty noudatettaviksi. Minulla on muitakin periaatteita; en esimerkiksi ohita liikenteessä autoja, ellei ole pakko. Olen myös päättänyt, etten osta H&M:ltä vaatteita, koska niiden laatu on surkea. Ja molempia noudatan; en ohittele ja aiheuta vaaratilanteita enkä shoppaile huonolaatuisia rytkyjä. Hyvin erilaiset asiat, mutta molempia on helppo noudattaa, kun ne lähtevät omasta halusta ja tahdosta toimia tietyllä tavalla. Kokeilkaa vaikka!

Mistä sinun itsekurisi on tehty? Millaisia vinkkejä antaisit muille?

Fiiliksen mukaan liikkuminen aiheutti treeni-ikävän

Jutta Gustafsberg puhui tänään livevideollaan tekosyistä olla huolehtimatta itsestään. Kaikillahan meillä niitä on, koska aina ei treenaaminen, terveellinen syöminen ja riittävä lepo ole se helpoin ja yksinkertaisin tie. Joskus pitkän päivän jälkeen mielessä käy, että kipaisen kerrosaterian Hesestä ja katson loppuillan leffaa sohvanpohjalla. Mikä sitten motivoi huolehtimaan itsestään?

Videon alussa Jutta esitteli Bull Mentulan testin siitä, miten tekosyyt voi kääntää syiksi liikkua. Itselläni tekosyitä ovat usein se, että oli niin pitkä päivä töissä, välillä pitää levätä, ihan kuin vähän koskisi polveen ja ei nyt ehdi, kun on jotain muuta tekemistä. Nämä tekosyyt pitäisi listata paperille tekosyyt-otsikon alle ja lopuksi ruksitetaan sitten se alkuosa pois, jolloin tekosyyt muuttuvat syiksi liikkua ja elää terveellisesti. Se on totta; liikkumalla saa lisää energiaa ja se auttaa jaksamaan arjessa. Liikunnalla voi myös ehkäistä sairauksia ja kolotuksia eikä terveellisen ruuan syömisellä ja riittävällä unella ole yhtään sen pienempää roolia kokonaisuudessa.

Kesän alussa luovuin tietynlaisen ruokavalion tavoittelusta ja päätin liikkua fiiliksen mukaan, koska koin olleeni niin uupunut kiireisestä kouluvuodesta. Halusin elää kesän fiiliksen mukaan, nauttia jäätelöä auringonpaisteessa ja käydä järvessä uimassa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Kuinka sitten kävi? Kesän aikana olen liikkunut lähinnä vain ne hyötyliikunnat muutamaa treeni- ja lenkkikertaa lukuunottamatta. Kun en ole treenannut, en ole myöskään välittänyt siitä, mitä syön. Tuloksena on pari kiloa lihonut neiti, joka alkoi kaipaamaan kaikkea sitä järjestystä ruuan ja treenin suhteen - sitä energistä oloa, mikä tulee, kun ruokavalio ja liikunta on kunnossa. Unen kanssahan miulla ei ole koskaan ollut ongelmia, sillä nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä ja siitä en tingi.

Tauko kaikesta nipottamisesta teki siis sen, minkä toivoinkin sen tekevän; se sai minut kaipaamaan treenaamista. Kuten kesän alussa suunnittelinkin, lähden mukaan 28.8. alkavaan FitFarmin Bikini Challenge -valmennukseen. Samaan aikaan starttaa myös miehille suunniteltu Alpha-valmennus, johon parempi puoliskoni lähtee mukaan. Myös kaveripariskunta lähtee mukaan näihin valmennuksiin, joten meillä on hyvä tsemppiverkosto alusta lähtien. Tällä hetkellä olen kuitenkin kipeänä kotona - eikä tämä muuten ole tekosyy, sillä siitä on lääkärinlausunto! Otan ensi viikon vielä hyvin rauhallisesti ja parantelen itseni kuntoon - tämä järkyttävä yskä kun näyttää olevan hyvin sitkeä eikä yleisolotilakaan ihan huipussaan ole..

Mitä sitten odotan valmennukselta? Kiinteytymistä tietenkin! Se on se lopullinen tavoite, mutta tällä hetkellä odotan sitä, että pääsen taas noudattamaan ohjeita ja voin hyvin. Olin talvella Superdieetti-valmennuksessa ja totesin, että nettivalmennus on miulle juuri oikea vaihtoehto; tarkat ohjeet, treenit omaan tahtiin, apua ammattilaisilta tarvittaessa ja iso ryhmä kanssatreenaajia Facebook-ryhmässä. Toimii ainakin täällä! Olen todella onnellinen, että aikanaan ostin sen ensimmäisen valmennuksen, vaikka olinkin epäileväinen kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen, joita olin lukenut keskustelupalstoilta. Positiiviset painoivat kuitenkin paljon enemmän ja onneksi näin; en voi kuin suositella.

Mitä tulee tekosyihin tulevan valmennuksen aikana; niitä saa olla, mutta niiden takia ei jätetä treenejä tai lenkkejä välistä. Onneksi meillä on toisemme täällä kotona, jotta voidaan tsempata toinen toistamme (lue Mikko minua, koska mie oon meistä se mestaritekosyykeksijä) joka päivä. Lisäksi saadaan liikkua yhdessä sekä hifistellä ruokien kanssa. On ihan mahtavaa, että rinnalla on ihminen, jolla on samoja tavotteita ja mielenkiinnonkohteita. Jos toinen ei ollenkaan ymmärtäisi innostusta treenata tai syödä järkevästi, voisi olla hieman haasteellista itsekään motivoitua. 

Sama pätee tietenkin kaikkien kiinnostuksenkohteiden kanssa; toisen pitää saada tehdä myös sellaisia juttuja, joista itse pitää ja jotka tuottavat hyvää oloa. Joskus on niin surullista, kun kaikki muu laitetaan oman hyvinvoinnin edelle, koska vaikka kuinka olisi kiire, paljon koulua, lapsia, asuntolaina, pitkät työpäivät tai miljoonat muut syyt, omasta hyvinvoinnista pitää huolehtia, jotta jaksaa huolehtia kaikesta muusta. Itsekin olen joskus laittanut koulun, työt ja muut hössötykset etusijalle, mutta ilman liikuntaa, lepoa ja ruokaa ei kyllä kauaa jaksa laittaa niitä etusijalle. Ja kuten Jutan videolla kävi ilmi, tunnin liikuntasuoritus vie 4% päivästä - ei paha!

Onko muita kesän jälkeen liikuntaan motivoituneita? Mitkä ovat teidän tekosyitä jäädä huilimaan kotiin? Onko muita Bikini Challengelle lähteviä? :)

Ruoka-aika: terveelliset pääruuat

Olipas ihana huomata, miten iloisia kommentteja edellinen Ruoka-aika -postaus kirvoitti - taitaa olla muillakin samaa ongelmaa kuin itselläni, ettei aina tahdo millään keksiä, mitä sitä tänään syötäisiin. Viimeksi tarkastelussa oli välipalavinkkejä, joten tänään keskitytään pääruokiin. Nämä lounaaksi ja päivälliseksi soveltuvat ruuat voi tehdä vähähiilihydraattisina tai kokonaan hiilarittomina ihan oman maun mukaan. Myös terveellisyyttä ja makua voi säädellä vaihtelemalla ruoka-aineita.

Luvassa on simppeleitä perusreseptejä hieman uudenlaisiksi sekä terveellisemmiksi tuunattuna. Nämä kuuluvat niihin pikaruokiin, joiden aineet löytyvät aina kaapista ja jotka pelastavat ne apuaa, koska ehditään kokkaamaan -hetket.

Herkullinen kalkkunamunakas (annos kahdelle)

Tarvitset:

4 kananmunaa
n. 4rkl vettä
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
ripaus chilijauhetta
3% fetajuustoa
5% Kadett-juustoa
n. 70g kalkkunaleikkelettä
n. 70g kirsikkatomaatteja
purkkiananasta oman maun mukaan

1. Sekoita kananmunat, vesi sekä mausteet kulhossa.

2. Viipaloi kalkkunaleikkele pieniksi suiroiksi ja raasta Kadett-juustoa mielesi mukainen määrä.

3. Lorauta pannulle hieman kasvipohjaista rasvaa ja kaada kananmunaseos pannulle.

4. Ripottele kalkkuna, fetajuusto, tomaatit ja ananakset kananmunaseoksen päälle.

5. Anna munakkaan hyytyä ja  lisää lopuksi Kadett-juusto munakkaan päälle.

6. Halkaise ja tarjoile heti lämpimänä!

Maailman nopein pizza (yksi annos)

Tarvitset:

1 täysjyvätortillapohja
2-3 rkl tomaattimurskaa tai ketsuppia
1 prk tonnikalaa (voit laittaa myös esimerkiksi 10% naudan paistijauhelihaa)
puoli rasiallista kirsikkatomaatteja
puoli purkkia ananaspaloja
kaksi valkosipulinkynttä
Kadett 5% -juustoa viipaleina
oreganoa maun mukaan

1. Levitä tomaattimurska tai ketsuppi täysjyvätortillan päälle.

2. Laita tonnikana, tomaatit ja ananakset pohjan päälle.

3. Siivuta Kadettia sopiva määrä pizzasi päälle (kuvassa on aika paksu kerros, huomattavasti vähempikin riittää!)

4. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

5. Kuori valkosipuli.

6. Tarjoile uunituoreena oreganon ja valkosipulin kruunatessa makuelämys.

Pizzapiirakka ilman hiilihydraatteja

Tarvitset:

2 rkl tomaattimurskaa tai ketsuppia
1 prk tonnikalaa
n. 100g kirsikkatomaatteja
puoli purkkia ananaspaloja
kaksi valkosipulinkynttä
Kadett 5% -juustoa viipaleina
oreganoa maun mukaan

1. Laita pieneen uunivuokaan pohjalle purkillinen tonnikalaa.

2. Kaada päälle hieman tomaattimurskaa tai ketsuppia.

3. Lisää ananakset ja tomaatit sekä juustoviipaleet.

4. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

5. Murskaa päälle valkosipuli ja ripottele oreganoa. Syö heti!

Miltäs reseptit kuulostavat? Oletko kokeillut jotain vastaavaa tai menevätkö nämä testilistalle? :)

Ruoka-aika: terveelliset välipalat

Alkuvuoden aikana olen ehtinyt kokeilla montaa uutta reseptiä ja muokata sitäkin useampaa itselleni sopivammaksi - ja maukkaammaksi tietenkin ;) Koska alkuvuosi mentiin ilman sokeria ja vähäisillä hiilihydraateilla, reseptitkin ovat tereveellisiä, vähähiilarisia ja sokerittomia - mutta ihan mielettömän hyviä!

Kun ruokaa laittaa paljon, toivoisi, ettei siihen menisi ihan älyttömästi aikaa. Parasta näissä resepteissä onkin, että niiden valmistamiseen menee aktiivista ruuanlaittoaikaa maksimissaan 15 minuuttia eivätkä herkut ole uunissakaan 30 minuuttia kauempaa!

Ensimmäisessä osassa päätin keskittyä kahteen suosikkivälipalaani, joita voi nauttia aamulla, päivällä tai illalla mielensä mukaan. Seuraavassa osassa olisi sitten luvassa muutama pääruoka.

Kauraomenapaistos (söimme kahdestaan tämän annoksen välipalana)

Tarvitset:

3 keskikokoista tai suurta omenaa
3dl kaurahiutaleita
4 rkl rypsiöljyä
3 rkl steviaa
ripaus suolaa
kanelia maun mukaan
appelsiinin mehu

1. Viipaloi omenat ja asettele ne uunivuuan pohjalle tasaisesti. Ripottele päälle kanelia reilusti ja lorauta hieman öljyä omenoiden päälle.

2. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, öljy, stevia, kaneli ja suola.

3. Kaada seos omenaviipaleiden päälle ja purista päälle appelsiinin mehu.

4. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä on ihan mielettömän maukasta ja täyttävää. Selailin useita ohjeita ja lopulta päädyin muokkaamaan InWellin sivulta löytynyttä ohjetta ja onnekseni siitä tuli oikein hyvä! :)

Paahdetut chilipähkinät (annoskokoa voi pienentää, mutta itse en jaksa koko ajan olla paahtamassa!)

Tarvitset:

400g Cashew-pähkinöitä
1,5 rkl rypsiöljyä
1,5 tl mietoa chilijauhetta
suolaa oman maun mukaan

1. Kaada pähkinät kulhoon ja lorauta niiden päälle rypsiöljyä.

2. Kaada sekaan chilijauhe ja ripottele suolaa päälle.

3. Laita kulhoon kansi ja ravista voimakkaasti, jotta suola ja chili levittyvät tasaisesti kaikkiin pähkinöihin.

4. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 10 minuuttia.

Chilipähkinöihin sain innoituksen Marikan ohjeesta, jolla hän tekee itselleen suolapähkinöitä dieetillään. Itse rakastuin vahvoihin mausteisiin dieettini aikana, joten chilipähkinät kuulostivat enemmän kuin kokeilun arvoiselta - ja kestosuosikkihan siitä tuli. En tykkään cashew-pähkinöistä juurikaan pelkästää, sillä ne maistuvat niin.. pähkinälle. Mausteiden kanssa ne on huippuhyviä ja terveellisiäkin, kun ei lorota tajuttomasti suolaa vaan ihan vain mausteeksi!

Miltä kuulostaa, oletteko kokeilleet jotain vastaavaa tai meneekö nämä testilistalle? Mikä on sinun herkullinen välipalavinkkisi? :)

Superdieetti kuvina ja lukuina

Kuuden viikon Superdieetti on nyt takana päin. Minun piti kirjoittaa teille tunnelmista jo heti maanantaina, mutta empäs sitten ehtinytkään ja sitten ajatus ystävänpäiväpostauksesta kiilasi dieettikuulumisten edelle. Toisaalta, nyt olen pari päivää ehtinyt jo hengähtää ja pohtia, mitä kaikkea dieetti todella toi elämääni.

Ainakin dieetti vei mennessään kiloja ja senttejä ympäri kroppaa. Kiloja lähti yhteensä 3,7kg eli jäin tavoitteestani neljästä kilosta vain 300 grammaa - olen tyytyväinen! Senttejä lähti yhteensä 32, aika tasaisesti ympäri kroppaa. Suurin muutos tapahtui varmasti vyötärönseudulla, josta lähti 6,5 senttiä dieetin aikana. Myös lantion alueelta hävisi 3,5 senttiä ja vaikka nämä kuulostavat (ainakin miusta) pieniltä lukemilta, niin on niillä jo paljon vaikutusta siihen, että housut eivät enää purista ja kuvissa näkyvät nahkahousutkin mahtuvat jälleen jalkaan!

paita Bershka / housut MyDoris / kengät Impuls

Senttien lähteminen ja painon putoaminen totta kai vaikuttavat itsevarmuuteen ja siihen, ettei halua joka aamu pukea ylleen vain löysiä vaatteita, vaan muutama ihonmyötäisempikin vaate on jo eksynyt päälle. Myös energisyyttä tuli dieetillä lisää ja onnistumisen tunne maanantaiaamuna herätessä oli mieletön, kun tajusin selvinneeni koko dieetin alusta loppuun. Kuitenkin viimeisellä viikolla etenkin oli jonkin verran näläntunnetta ja kyllästymistä jatkuvaan kokkaamiseen ja samoihin treeneihin.

Suurin onnistuminen dieetillä kuitenkin on karkittomuus ja herkuttomuus! Olin kuusi viikkoa syömättä namin namia tai pullan pullaa (jäätelöpalat söin silloin kevennetyn syömisen päivänä, kuten oli sallittua), en olisi ikinä uskonut pystyväni siihen. Tämä todisti miulle, että miulla on vahva itsekuri, kun vaan oikeasti päätän ja pysyn päätöksessäni. Eikä minun oikeastaan enää tehnyt edes karkkeja mieli. Dieetin aikana ehkä kolme kertaa tuli olo, että olisipas kiva syödä vähän salmiakkia, mikä todistaa, etten tarvitsisi sitä karkkipäivää edes kerran viikossa, vaan harvemminkin riittäisi.

Moni kysyy, aionko jatkaa nyt samalla linjalla dieetin jälkeenkin. Tämän ensimmäisen viikon pidän ohjeen mukaan lepoa treenistä ja itse päätin, että syön vähän rennommin, mutta en silti ala hölmöillä. Ensi viikolla aloitan taas treenit ja suuntaan tekemiseni rasvanpolton sijaan (tai lisäksi) lihasten kasvattamiseen. Aion syödä perusterveellistä ruokaa ja huolehtia tasaisista ruokailuajoista. En myöskään syö herkkuja siihen malliin kuin ennen dieettiä, mutta en enää aiheuta harmaita hiuksia kahvitteluhetkissäkään kieltäytymällä kaikesta. Tämä Superdieetti oli kuitenkin hyvä buusti tälle hommalle enkä todellakaan aio heittää tuloksia hukkaan - sitä paitsi dieetin ruokavalio oli kuitenkin sellainen, mitä voi noudattaa arjessa ihan hyvin!

Kuten aiemmin kerroin, Bikini Challenge houkuttelisi minua, mutta se valmennus alkaisi vasta toukokuun toisella viikolla, enkä ole ehtinyt ajatella elämääni vielä sinne saakka. Ehdottomasti voin kuitenkin suositella FitFarmin valmennuksia kokemukseni perusteella, sillä kyllähän näillä tuloksia saa aikaiseksi - ja ainakin voittaa itsensä! Hommaan täytyy kuitenkin olla valmis sitoutumaan, pitää osata sietää pettymyksiä ja jaksaa jatkaa silloinkin, kun ei yhtään huvita - mutta eihän niitä tuloksia tehdäkään mukavuusalueen sisäpuolella.

Loppuun haluan vielä juhlallisesti kiittää tsemppareitani, jotka ovat auttaneet vaikeina hetkinä. Kiitos teille, jotka olette kuunnelleet marinaani kehittymättömyydestä ja tsempanneet jatkamaan. Kiitos, että olette vieneet ajatukset muualle silloin, kun on tehnyt mieli karkkia tai hampurilaista. Kiitos, että olette olleet tukena, ette ole kyseenalaistaneet dieettiäni tai epäilleet onnistumistani. On myös ollut kiva, että dieetin aikana olen tutustunut paremmin samanhenkisiin ihmisiin ja saanut sitä kautta vertaistukea :)

Onko teillä hyviä vinkkejä dieetin jälkeiseen elämään? Millaisiin asioihin kiinnitätte arjessa huomiota voidaksenne hyvin?

Superdieetti - viikko 5

Viimeinen dieettiviikko pyörähti käyntiin tänään ja aikamoisen taipaleen olenkin jo tähän saakka tullut. Vihdoinkin peilikuvassa alkaa näkyä pieniä muutoksia ja kaapista etsiytyy päälle muutakin kuin löysiä vaatteita. Oletteko muuten huomanneet itsessänne tai ympärillänne olevissa ihmisissä sen ilmiön, että kun kiloja alkaa kertyä, päällä on vain löysiä vaatteita ja Facebookin profiilikuva ei enää päivity - muutama kilo tuo heti lisää epävarmuutta monelle, mutta entäs, kun ne kilot karisevatkin jälleen pois?

Viides viikko sujui melko mallikkaasti eikä ruokalautaselle eksynyt ketsuppia ja salaatinkastiketta lukuunottamatta kiellettyjä ainesosia. Treenit sen sijaan alkavat kyllästyttää ja korvasinkin viime viikolla treenejä jo omilla aiemmilla tai siinä hetkessä keksityillä treeneillä. Treenien kyllästyttävyydestä kertonee se, että eilen illalla halusin aivan välttämättä lähteä hiihtämään (edellisestä kerrasta on siis kaksi vuotta, enkä taatusti ole ollut koskaan mikään hiihtoihminen) sen sijaan, että olisin mennyt salille. Yksi lihaskuntotreeni jäi siis tekemättä, mutta olen varma, että reipastahtinen 8 kilometrin hiihto kulutti enemmän kaloreita kuin väkisin väännetty kotitreeni - ja ainakin mielelle se oli parempi!

Mikä treeneissä sitten kyllästyttää? Superdieetin treenit on tehty hyvin rasvaapolttaviksi ja ne ovat siten perusrakenteeltaan hyvin samanlaisia, liikkeet vain vaihtuvat. Tai no, monessa treenissä on mielettömästi samoja liikkeitä - tehokkaita ja hyvin rasvaapolttavia, mutta pidemmän päälle ei huvittaisi tehdä samaa liikettä joka treenissä. Aloin kaivata jo kunnon käsitreenirääkkiä ja hieman lyhyempiä sarjoja kovemmilla painoilla, joten tekaisin itselleni siinä hetkessä tehokkaan käsitreenin (oli kuulemma niin tehokkaan näköinen, että Mikko jo käski kirjata sen ylös tulevaisuutta varten!).

Olen jo miettinyt tulevaa ja pohdinkin, että keväämmällä voisin lähteä treenailemaan Bikini Challenge -valmennuksessa, jossa oletan treenien olevan hieman erilaisia kuin Superdieetillä, sillä tavoitteet ovat erilaiset. Vaihtelevuus liikkeissä on miulle aika ehdoton juttu, sillä helposti kyllästyn, jos pitää tehdä neljä-viisi treeniä viikossa ja joka kerta tehtäisiin vähintään yksi sama liike kuin muillakin kerroilla. Tietysti, jos liikkeitä on paljon, tämä tapahtunee varmasti, mutta noin niinkun ylipäänsä.

Painoa on tähän mennessä tippunut 2,9kg ja voi sitä onnentunnetta, kun näin lukeman vaa'alla. On se vain hienoa huomata edistyvänsä, vaikka alussa toivoikin, että muutosta tapahtuisi nopeammin. Nyt painonpudotus on mennyt kuitenkin sitä turvallista noin -0,5kg/viikko -vauhtia ja se on varmasti ihan hyvä tahti. Parasta on, että housut eivät enää kiristä ja rohkenen taas käyttää tiukempiakin vaatteita, jotka ovat jääneet kaappiin pölyyntymään aiemmin. Ja huippua on myös se, etten ole alkanut keräämään mitään post-it -lappua jääkaapin oveen, että nämä kaikki syön sitten, kun dieetti on ohi.

Kuudes viikko ei varmasti ole se helpoin, sillä viimehetken rutistukset ovat kuitenkin käynnissä ja mieli harhailee jo tulevassa ja siinä, miten homma jatkuu dieetin jälkeen. Tästä ajattelin kirjoitella ensi viikolla enemmän, vaikka olen sitä jo hyvin paljon miettinytkin. Aion kuitenkin jatkaa terveellisellä linjalla ja tehdä jatkossakin niitä viisaita valintoja; jos arkena tekee mieli herkkuja, voin syödä ihan hyvin esimerkiksi terveyskaurapaistosta sokeri-voi-kaurapaistoksen sijaan - ihan vain siksi, että se on kevyempi valinta, mutta maku on käytännössä sama.

Dieetin aikana olen löytänyt yhä uusia ja uusia reseptejä ja ajattelin, että jakaisin myös teille uudet löytöni. Jokaisen ihmisen lempipuuhaahan on selata keittokirjoja ja miettiä, mitä ruokaa tai herkkua sitä tekisi, mutta jos keittokirjat käy tylsiksi, miun vinkit voi olla pelastus ;) Tästä lisää ihan parin päivän sisällä!

Mikä sinua kyllästyttää treenaamisessa tai syömisessä?

Neljäs viikko Superdieettiä

Alkuviikosta pohdin, että tämä viikkohan on sama asia. kun aloittaisi dieetin alusta ja päätyisi samaan pisteeseen kuin tämän viikon maanantaina. Mietin, että matkaa on vielä paljon jäljellä, mutta viikko menikin yhtäkkiä todella nopeasti ja huomenna alkaa jo viides viikko. Mitä tällä viikolla on tullut sitten puuhailtua?

Treenit ja syömingit ovat edenneet tutun kaavan mukaan, vaikkakin jotkut ateriat aiheuttavat päänvaivaa, kun joka päivä ei haluaisi syödä lounaalla samaa pöperöä.. Jokaviikkoiset muutokset ruokavaliossa ovat aiheuttaneet toisina päivinä myös ikävää päänsärkyä, mutta nyt loppuviikosta tätäkään ei ole enää juurikaan ilmennyt - onneksi! Ruokavaliosta olen tällä viikolla lipsunut yhden ylimääräisen pastalisukkeen ja ketsupin verran sekä tänään söin eiliseltä tankkauspäivältä jääneen cheddar-juustoviipaleen ja kaksi teelusikallista dippikastiketta.

Eilen tosiaan oli tankkauspäivä ja tarkoituksena oli täydentää hiilarivarastoja. Olen lukenut tankkauspäivien eduista jo ennen dieettiä ja hiilaritankkaus kyllä on tarpeellista dieetillä, jos hiilareita ei saa samalla tavalla kuin "vapaasti syödessään". Tankkauspäivän sai toteuttaa joko ohjeen mukaan, täysin oman pään mukaan tai sitten siltä väliltä. Valitsin suoritustavan siltä väliltä, sillä se tuntui parhaalta vaihtoehdolta.

Eilen suuhuni päätyi siis pääpiirteissään terveellistä kauraomenapaistosta, valkosipulivoipatonkia, itsetehtyjä hampurilaisia dippikastikkeella ja cheddar-juustoviipaleilla sekä iltapalalla lettuja jäätelöllä ja nonparelleilla. Näiden lisäksi tietenkin meni muutakin ihan dieetin mukaista ruokaa, mutta voin sanoa, että jokaisen höttöhiilariruokailun jälkeen maha oli ihan yltiö täynnä, mutta aamulla se kurisi niin kuin en olisi syönyt viikkoon mitään! Mutta olihan nuo hyviä, vaikkakaan ei kovin pitkään täyttäviä.

neule H&M / paita Vero Moda / farkut Vero Moda / kengät Impuls / koru Guess

Olin kuitenkin iloinen siitä, että minun ei eilen oikeastaan edes tehnyt mieli mitään sen kummempia herkkuja - ei karkkia, sipsiä, kakkuja tai muitakaan vastaavia. Olen löytänyt niin hyviä korvikkeita epäterveellisemmille herkuille, että nautin niitä enemmän kuin mielelläni. Ja voin vain kuvitella, miten makealta sokeriherkut maistuvatkaan, jos dieetin jälkeen päätän niitä suuhuni laittaa! En kuitenkaan aio dieetin jälkeenkään muuttaa hyväksi havaittuja ruokailutapoja, vaan noudattaa niitä myös jatkossa, sillä eihän nyt kuudessa viikossa omaksuttuja tapoja kannata hukkaan heittää - ja saada kaikkia kiloja taas takaisin.

Eilen oli muutenkin todella ihana päivä, sillä päätettiin viettää oikein rento lauantai tehden vain kivoja juttuja. Pelattiin suosikkipeliäme Carcassonnea, käytiin eväsretkellä luonnonhelmassa, syötiin hyvää ruokaa, käytiin ajelemassa ja katseltiin OC:ta. Ihan huippulauantai ja sunnuntai on jatkettu melkoisen samalla linjalla - nyt on taas hyvä palata koulun ja töiden pariin, kun on saanut rentoutua ja ladata akkuja <3

Mitäs teidän viikonloppuunne kuuluu? :)

Näin hankit hyvän personal trainerin

Moni uskoo, että personal trainerin avulla pääsee parempiin tuloksiin ja treenaaminen on tehokkaampaa. Ajatellaan, että kun ammattilainen suunnittelee minulle ohjelman, neuvoo tekniikoissa ja vahtii syömistä, kehitys tapahtuu helpommin kuin yksin puurtaessa. Tämä onkin aivan totta, mutta tärkeää on valita personal trainer huolella, sillä huonolla pt:llä ei tee mitään.

Pidempään blogiani seuranneet muistavat, että olin kesällä ravintovalmennuksessa harjoitusasiakkaana. Ikään kuin sattuman kautta päädyin Heidin valmennukseen ja lähdin remppailemaan ruokailutottumuksia, jotka olivat ehkä hieman levähtäneet käsiin. Kolmen kuukauden aikana kävimme yksityiskohtaisesti läpi syömisiä, korjattavia osa-alueita ja asetimme välitavoitteita. Kommunikointimme tapahtui henkilökohtaisissa tapaamisissa parin viikon välein sekä watsapin avulla, sillä se oli kummallekin helpoin tapa lähetellä kysymyksiä ja vastauksia.

Heidin valmennus oli kannustavaa, ohjaavaa ja herättelevää. Keskusteluiden avuilla havahduin huomaamaan asioita, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt edes huomiota - mutta en sillä tavalla, että olisin tuntenut itseni surkeammaksi yksilöksi tapojeni vuoksi. Keskustelut käytiin aina hyvässä hengessä, kannustaen ja todeten, että muilla ihmisillä on ihan samanlaisia ongelmia - valmentaja ei korostanut omaa paremmuuttaan tai näyttänyt turhautumistaan minun tapojani kohtaan.

Tänä syksynä kokeilin myös personal trainer -palveluita liikunnan puolella, sillä paikallisella kuntosalilla järjestettiin ryhmävalmennusta ja arvelin sen olevan hyvä lisäpotku ravintovalmennuksen perään. Alussa kaikki vaikutti innostavalta ja hyvältä, mutta viikkojen edetessä sain huomata, että oli melko yhdentekevää oliko minulla valmentaja vai ei - ryhmässä treenasimme kerran viikossa, mutta siinä se sitten olikin. Saliohjelma oli ihan mukiinmenevä, vaikkakin pidemmän päälle tylsä, ja ruokapuolesta tiesin jo ravintovalmennuksen ansiosta kaiken oleellisen. Lisäksi salin vapaa käyttö jakson aikana oli plussaa ja treenikaverit olivat mukavia - olisi tietysti ollut hauska tietää heidän nimensä ja tutustua vaikka ensimmäisellä kerralla.

Valmentaja vaikutti ensitapaamisella mukavalta, mutta en ollut kuullut hänestä minkäänlaista aiempaa palautetta. Viikkojen edetessä valmentaja alkoi tuntua hyvin etäiseltä, sillä esimerkiksi lomamatkani jälkeen hän ei ollut edes kiinnostunut, miten treenailu tai ruokailu lomalla oli sujunut. Hän sanoi ensimmäisillä kerroilla, että mitä enemmän kyselemme asioita häneltä, sitä enemmän saamme valmennuksesta. Kysymyksiä ei ilmaantunut, sillä ohjeet olivat selvät ja toimin niiden mukaan. Tämä aiheuttikin sitten sen, ettei myöskään minulta kysytty, miten etenee tai onko ollut joitain haasteita. Kommunikointia ei oikeastaan ollut muuten kuin liikkeiden korjauksessa lyhyitä virkkeitä, joten aika hylätty olohan siinä tuli. Myös positiivinen palaute yhteistreeneissä olisi varmasti kannustanut parempiin tuloksiin - mutta me teimme jumpan ja hajaannuimme kuka minnekin, so simple.

Näistä kokemuksista viisastuneena haluan jakaa teillekin muutaman kullan arvoisen vinkin, jos suunnittelette personal trainerin, ravintovalmentajan tai jonkun muun koutsin palkkaamista.

1. Kuulostele, millaisia kokemuksia ihmisillä on valmentajasta; onko joku ollut hänen valmennuksessaan tai löytyykö netistä suosituksia tai moitteita hänestä. Mieti, millaista palaute on ja onko sillä merkitystä sinulle.

2. Kysy, miten paljon valmennettavia hänellä on ja mikä on hänen motiivinsa tehdä työtä; jos valmennettavia on monia kymmeniä, miten paljon hän pystyy paneutumaan juuri sinuun? Entä onko motiivina tehdä esimerkiksi kymmenillä asiakkailla hyvä tili vai pienemmällä asiakasmäärällä laadukkaampaa työtä?

3. Keskustele paljon yleisistä asioista sekä arvoista ja asenteista; oletteko samanlaisia ihmisiä, onko hänellä sellaisia piirteitä, joita toivot valmentajallasi olevan ja tuntisitko olosi mukavaksi hänen valmennuksessaan?

4. Vertaile hintoja; millaisilla hinnoilla valmentajat työtään tekevät ja millaisia asioita kenenkin pakettiin sisältyy. On eri asia olla verkkovalmennuksessa, ryhmävalmennuksessa ja yksilövalmennuksessa - mieti, millainen valmennus on sinulle se paras vaihtoehto.

5. Mieti tavoitteet, joita kohti haluat lähteä pyrkimään; varmista, että valmentaja on kiinnostunut projektistasi ja ammattitaitoinen sekä motivoitunut siinä toimimaan. Huonolla ja epämotivoituneella personal trainerilla et tee mitään.

Onko muilla kokemuksia personal trainereista, ravintovalmentajista, mentaalivalmentajista tai muista koutseista? :)

Liikunnanvihaajasta treeni-intoilijaksi

Kasa erilaisia herkkuja karkkipäivänä, pullaa kahvilatreffeillä, koko viikko pilalla yhden repsahduksen takia ja mieletön määrä tietoista ajattelua siitä, mitä ei saa syödä. Ulkona sataa vettä, joten ei tarvitse mennä lenkille, mutta ei huvita lähteä salillekaan - ei kai se yksi kerta nyt kuitenkaan haittaa, ensiviikolla sitten taas skarppataan!

Vielä keväällä terveelliset elämäntavat etenivät juurikin tämän kaavan mukaan; viikko tai kaksi saattoi mennä hyvin, mutta sitten tuli repsahdus esimerkiksi karkkipussin muodossa ja se sitten muka pilasikin koko viikon ruokailut. Eli suomeksi sanottuna herkuttelin sitten muinakin päivinä. Sama koski myös sitä, jos kiireen tai laiskuuden vuoksi treenejä jäi välistä - ensiviikolla sitten lupaan treenata kahta kauheammin.

paita Vero Moda / farkkuliivi Kypros / nahkahousut Vero Moda / saapikkaat Sokos

Kesän, ja etenkin syksyn aikana, opin mielettömän määrän uusia juttuja treenin ja ruuan maailmasta. Jos mietitään ruokapuolta, olen ymmärtänyt, ettei se yksi pulla tai suklaapatukka ihan oikeasti näy missään. Sen sijaan jos koen epäonnistuvani syötyäni pari keksiä ja päätän laittaa se takia koko viikon läskiksi, epäonnistun ihan oikeasti kiinteytymisessä - en silloinkaan ihmisenä vaan meneillään olevassa projektissani. Ja mikä parasta; keksit, karkit ja sipsit maistuvat niin paljon paremmalta, kun niitä saa harvemmin ja silloin, kun niitä ihan oikeasti tekee mieli.

Nyt voin rehellisesti sanoa, että olen myös luopunut ajatuksesta, että joitain ruoka-aineita ei saisi syödä. Kaikkeahan saa syödä, kun syö järkevästi. Tämän ajattelutavan ansiosta myös mielitekoja on paljon vähemmän, kun kaikki on sallittua, mutta oman itsekurin varassa on se, mitä suuhunsa sitten laittaa. Kun on koko päivän syönyt hyvin ja illalla alkaa tehdä mieli jotain herkkua, pyrin miettimään, että tässä on pari tuntia nukkumaanmenoon, että pystyn kyllä välttämään kiusauksen - ja niin pystyn, kun otan sukkapuikot käteen ja alan keskittyä johonkin ihan muuhun.

Olen myös oppinut syömään kolmen tunnin välein. Aiemmin osasin siirtää nälkää, jos tiesin, etten juuri sillä hetkellä pääse syömään, mutta nyt olen yrittänyt suunnitella syömiset aina sen mukaan, ettei ruokailuvälit venyisi ainakaan yli neljään tuntiin. Tämä on todella iso apu herkkuhimon hallinnassa ja yleisessä jaksamisessa - toki tuntuu siltä, että koko ajan saa olla syömässä!

Isoin asia, mistä olen tällä hetkellä iloinen, on treeni! Olen jotenkin saanut siinä ihan uuden vaihteen päälle; salille lähteminen tuntuu mukavalta, lenkkeily on ihan huippua ja treenien jälkeen on hyvä olo. Aiemmin olen ajatellut treenaamistakin nimenomaan pakollisena liikuntana, mutta nyt siitä on tullut ihan oikea ja mieluisa harrastus.

Totta kai tulokset motivoivat mielettömästi jatkamaan treenausta. Kun salilla saa lisätä painoja kerta toisensa jälkeen, tulee olo, että tässähän alkaa kehittyä. Lisäksi olen huomannut, että aiemmin olen treenannutkin ihan liian pienillä painoilla sen takia, että olen pelännyt suurilla painoilla treenaamisen olevan vaarallista. Nyt kun tekniikat ovat muun muassa pt-opastuksen, treenikaverien neuvojen ja erilaisten ohjevideoiden myötä kunnossa, olen turvallisin mielin laittanut muutamia kiloja lisää ja todennut, että vain kunnon painoilla lihaksetkin voi kehittyä.

Suuresti liikuntaan rakastumisessa on auttaneet ihmiset ympärillä. Kun huomaan, miten innoissaan ystävät ja perheenjäsenet ovat treenaamisesta, innostun siitä itsekin. Lisäksi on mahtavaa omata samassa tilanteessa oleva kaveri, jonka kanssa vaihtaa vinkkejä ja kokemuksia - siitä saa paljon voimaa itsellekin! Ystäviini kuuluu myös monia innokkaita liikkujia, joiden kanssa voi lähteä lenkille eikä pahitteeksi ole samassa ruokapöydässä syövä tsempparikaan, joka houkuttelee liikkumaan silloinkin, kun on ihan mato-olo.

Alan totisesti uskoa siihen, että ympärillä olevien ihmisten arvostuksenkohteet ja asenteet vaikuttavat omaankin käyttäytymiseen. Ympärilläni olevat ihmsiet suhtautuvat treenaamiseen ja syömiseen kunnianhimoisesti mutta terveellä järjellä, jolloin heidän kanssaan on helppo viettää aikaa ja jopa treenata yhdessä.

Tänään käytiin ihanan ystäväni Sannin kanssa kuvailemassa ja kiitos postauksen kuvista kuuluu hänelle! Nyt alan valmistautua illan treeniin ja sen jälkeen menen hyvillä mielin juhlistamaan toisen ystäväni nimipäivää Subwayhin - ja viikkoni ei muuten siitä 15 sentistä mene pilalle ;)

Millaisia ajatuksia pohdintani herättävät? Miten sinä olet löytänyt tai menettenyt kipinäsi terveellisiin elämäntapohin?