Sallitut ja kielletyt ruuat

Milloin kanasta ja riisistä tuli sallittua ja perinteisestä makaroonilaatikosta kiellettyä? Koska jauheliha muuttui hyväksi ja kalapuikot pahaksi? Erilaiset ruokavaliot ovat olleet pinnalla jo useamman vuoden, mutta yhteistä monelle ruokavaliolle ovat sallitut ja kielletyt ruuat. Olen itse ollut mukana FitFarmin valmennuksissa ja kokeillut sallitut-kielletyt -yhdistelmää saaden mieluisia tuloksia. Loppuelämää ajatellen kiellettyjen ja sallittujen ruokien määrittely ei kuitenkaan tunnu omalta, mutta pääseekö ajattelutavasta eroon?

Kävin läpi aikanaan yhden FitFarmin Superdietin ja kolme Bikini Challenge -valmennusta, joissa kaikissa oli tarkkaan määritelty se, mitä sai syödä ja mitä ei. Tietenkin sen piti olla tarkkaan määriteltyä, jotta valmennuksista sai irti sen, mitä niiden luvattiin antavan. Bikini Challenge -kuplassani minusta ajatus sallituista ja kielletyistä ruuista tuntui täysin normaalilta ja ymmärrettävältä, sillä eihän tuloksia tulisi, jos söisin jauhelihakastiketta, johon olen lisännyt kolme ruokalusikallista jauhoja kastikkeen sakeuttamiseksi. Vai tulisiko?

Päätimme Mikon kanssa valmennusten jälkeen siirtyä syömään ihan tavallista kotiruokaa. Noh, kesä meni miten meni ja kotiruuan lisäksi tuli kyllä syötyä jäätelö jos toinenkin samoin kuin muita kesäherkkuja. Kun oli aika palata ruotuun, piti taas miettiä uudelleen, miten tästä eteen päin toimisin; tarkka puhdas ruokavalio ilman kastikkeita vai tavallista kotiruokaa? Takaraivoon ehti juurtua valmennusten aikana melko hyvin ajatus kielletyistä ja sallituista ruuista eikä esimerkiksi makaroonilaatikkoon lisättävä Koskenlaskijajuusto kuulunut sallittuihin. Oliko makaroonilaatikkoni nyt siis epäterveellistä, lihottavaa ruokaa?

Mitä me ihmiset tähän saakka olemme syöneet? Siis ennen kuin syömisestä tuli niin vaikeaa. No sitä tavallista kotiruokaa! Päätin lähteä kotiruokalinjalle, sillä miksi minun pitäisi syödä kuin fitnessurheilija, jos en ole fitnessurheilija? Eikö tavallinen treenaaja voi syödä ihan tavallista ruokaa? Ensimmäinen askeleeni oli yrittää luopua siitä ajatuksesta, että kaikki se, mitä ei ole erikseen ruokavalioiden ohjeissa sallittu, ei ole kiellettyä. Kalapuikkoja saa syödä, jauhelihakastikkeeseen voi laittaa jauhoja eikä hernekeiton sisältämä sokeri oikeasti kaada maailmaa. 

Toinen askeleeni oli syödä kouluruokaa. En ole syönyt kouluruokaa oikeastaan omana kouluaikanani lainkaan, sillä nirsona ihmisenä minulle ei maistuneet vetistyneet perunat, keinotekoisen makuiset lihakastikkeet tai hailakat riisit. Työni myötä koen helpommaksi syödä lasten kanssa samaa ruokaa ja olen opetellut syömään myös niitä ei-niin-mieluisia makuja. Ja hyvin on sujunut. Edelleenkin huomaan ajattelevani esimerkiksi kouluruuan kohdalla, miten hiilihydraattipainotteista ruoka on. Sen jälkeen yritän muistuttaa itselleni, että lapset tarvitsevat proteiinia vähemmän kuin aikuiset ja ruoka on kuitenkin pääasiassa suunnattu lapsille, mutta että kyllä sillä aikuinenkin jaksaa - ja sitten eikun pinaattivelliä ääntä kohden. 

Aamupala- ja välipalamallit ovat aika hyvin juurtuneet valmennuksista omaan ruokavalioon ja koen, että ne ovat sellaisia, joita pystyn ja haluan noudattaa jatkossakin. Proteiinipitoinen jugurtti ja juotava proteiinipirtelö kuuluvat aikalailla jokaiseen välipalaani, mutta enää en kammoksu ottaa hedelmää proteiininlähteen kaveriksi; hedelmissä on sokeria, mutta on niitä nyt sata kertaa helpompi kuljettaa laukussa kuin pakastemansikoita. Aamupaloista kerroinkin tarkemmin tässä postauksessa ja aikalailla samalla kaavalla olen mennyt jo vuoden!

Onko se kotiruoka sitten lihottanut? Ei ole ainakaan minua. Kun jätin herkkujen syömisen vähemmälle ja söin tasaisin väliajoin, paino lähti laskuun ihan samalla tavalla kuin silloin, kun ajattelin kastikkeettoman, kermattoman, maidottoman, juustottoman ja ties minkä olevan ainoa tie laihdutukseen. On ollut aika helpottavaa, kun on voinut tehdä lasagnettea tai kalapuikkoja ja maitokastiketta ajattelematta, että tässä on kyllä sitä ja sitä kiellettyä eli epäterveellistä ainesosaa. En usko, että mikään raaka-aine itsessään on epäterveellistä, kyse on varmasti ennemmin määrästä ja siitä, kuinka usein raaka-ainetta käyttää.

Kun kielletty-sallittu -listan on kerran saanut päähänsä, siitä eroon pääseminen ei ole helppoa. Muistan kyllä tarkalleen, paljonko tuotteessa pitäisi olla proteiinia, jotta se olisi optimaalinen proteiininlähde sekä mikä määrä pähkinöitä korvaa tietyn määrän öljyä. Elämä vaan on aika matemaattista ja yksipuolista niin. Toki katson esimerkiksi proteiininlähteiden kohdalla, onko niissä oikeesti proteiinia, koska sillä on merkitystä kylläisyydentunteen kanssa - uusimmassa proteiinijugurttilöydöksessäni on kuitenkin vain 14g proteiinia purkkia kohden, vaikka noin 20 grammaa olisi hyvä määrä. Maha tulee kuitenkin täyteen ja seuraavalla aterialla voi sitten syödä vaikka vähän enemmän lihaa, joten ei kaada maailmaa - ei siis ole kiellettyä.

Yritän tietoisesti olla analysoimatta liikaa ruokien terveellisyyttä ja epäterveellisyyttä, sillä kuten aiemmin totesin, tähänkin saakka ihmiset ovat eläneet tavallisella kotiruualla. Pikku hiljaa ajatukset alkavat kääntyä siihen suuntaan, ettei ole hyviä ja pahoja raaka-aineita, mutta se on vaatinut paljon aikaa. Hyvähän se on tiedostaa, mitä ruoka sisältää ja osata lukea ravintosisältöjä, mutta kielletty-sallittu -komboon en enää halua lähteä. Aiemmin ajattelin, että ammattilaisten laatimat ohjeet ovat niitä ainoita oikeita, mutta nykyään ajattelen jo hieman toisin. Esimerkiksi pelkkä omena välipalana ei toimi minulle, sillä jään nälkäiseksi, mutta jollakulla toisella se voi toimia - ihmiset on erilaisia ja siksi meillä on laaja kirjo erilaisia ruokiakin.

Onko kukaan muu ajautunut sallitut-kielletyt -kierteeseen ja miten olette siitä selvinneet? Onko teillä olemassa tarkka ajatus siitä, mikä on hyvää ravintoa ja mikä ei niinkään?

FitFarmin Bikini Challenge - miten kävi, kun valmennus loppui?

Mikä tulee nopeasti, menee myös nopeasti? Aika monen ajatus erilaisista treeni- ja ravintovalmennuksista on, että kun intensiivijakso loppuu, vedetään koko elämä risaiseksi ja palataan vanhoihin tapoihin sekä saadaan kaikki karistetut kilot takaisin. Ensimmäinen FitFarmin Bikini Challengeni alkoi vuosi sitten elokuussa ja se päättyi sopivasti reilusti ennen joulua. Sitten oltiin kymmenen viikkoa rennommalla otteella, jonka jälkeen tammikuussa alkoi uusi valmennus. Tammikuun valmennuksen ja uuden valmennukseen väliin jäi neljä rentoa viikkoa. No lihoinko rennommilla jaksoilla?

Ensimmäisen Bikini Challengen jälkeen lihoin käytännössä takaisin lähtöpisteeseen! Syitähän herkuttelulle löytyi, sillä oli pikkujoulua, joulua, uutta vuotta ja ties mitä lisäherkkupäiviä vain siitä ilosta, että vielä sai syödä ennen seuraavaa valmennusta (vaikka ohjeet olisi ollut noudatettavaksi kyllä tähän väliajallekin, mutta kyllähän minä nyt itsekin osasin...). Toisella BC:llä päätin, että seuraava balance-jakso menee hyvin enkä repsahda samalla tavalla kuin aiemmin ja olisihan sen helpompi toteutaakin, kun se olisi lyhyempi. No menihän se huomattavasti paremmin kuin edellinen ja kroppaan kertyi lähinnä nestettä, joka lähti, kun valmennus taas starttasi. Mutta tuli niitä herkkuja silti syötyä turhan paljon ja olo oli välillä kuin ilmapallolla. Ongelma olisi ratkaistava.

paita NerYorker / takki Vero Moda / housut Vero Moda

Havaitsin ongelmaksi sen, että miulla on rautainen itsekuri, kun niin haluan, mutta jos tahtoa ei ole riittävästi, itsekuri ei riitä. Kun uusi Bikini Challenge starttasi kaksi viikkoa sitten tiesin, että ensimmäisenä viikonloppuna on mieheni syntymäpäivä ja vanhempani tulevat viikonlopuksi kylään. Olimme päättäneet ilomielin, että syömme kakkua (eihän se nyt ole synttäri eikä mikään, jos ei ole kakkua!) ja muutenkin ottaa rennommin, jos keksitään kaupassa vaikka ostaa ranskalaisia iltapalalle. Viikonloppu sujui ihanasti, otettiin rennosti, nautittiin toistemme seurasta, käytiin kaupungilla, lenkkeiltiin, saunottiin ja syötiin hyvällä omalla tunnolla. Syötiin joitakin ruokia ruokavalion ulkopuolelta, mutta se ei tuntunut yhtään huonolta - päinvastoin tuntui ihanalta voida nauttia myös ruuasta hyvillä mielin ja ajattelematta koko ajan, että nyt jää tämäkin ranskalainen vyötärölle.

Tämän valmennuksen aikana tulee eteen myös vappu tottakai huomenna, omat nimipäiväni toukokuun puolessa välissä (kyllä, meillä on juhlittu niitä aina!), mieheni valmistujaiset ja juhannuskin tupsahtaa vielä intensiivijakson viimeiselle viikonlopulle. Kaikkihan pystyy menemään herkuttelematta ihan ruokavalion mukaan, mutta onko se tarpeellista? Tulenko onnellisemmaksi vedellessäni purkista omia eväitä, kun muut syövät valmistujaisissa herkullista juhlaruokaa? Tuskinpa. Näytänkö paremmalta, jos juhannuksena grillaan kanapihviä makkaran sijasta? Ehkä hetkellisesti, mutten pidemmän päälle. Toisaalta tekeekö minua yhtään onnellisemmaksi syödä herkkuja aina kun sattuu vähääkään tekemään mieli? Ei varmasti.

Päätin ottaa järjen käteen. Kun vanhempani lähtivät kotimatkalle, emme herkutelleet enää, vaan palasimme takaisin ruotuun (okei, syötiin kyllä se viimeinen kakkupala ja mie pistelin juustosiivut sekä juustolevitteen, jotka jäi!) ja ei ollut mitään ongelmia noudattaa ohjeita. Perjantaina työkaveri toi läskiäiskarkkejaan töihin ja sen kummemmin ajattelematta nappasin pari salmiakkia kiposta. Maailma ei kaatunutkaan! Silloin se ajatus syntyi; en kiellä enää joka ikistä ruoka-ainetta ruokavalion ulkopuolelta vaan pyrin siihen kuuluisaan 80/20 ajatteluun, jossa 80% ajasta kun syö hyvin, voi 20% olla vähän laaduttomampaakin syötävää. Jos alan harjoitella sitä nyt intensiivijaksolla, jolloin miulla on muutenkin suuri into treenata ja syödä hyvin, pystyn varmasti jatkamaan sitä myös valmennuksen jälkeen, sillä aion tämän valmennuksen jälkeen jatkaa omillani saatuani hyvät eväät tulevaan.

Tuon päätöksen myötä kaikki alkoi yhtäkkiä tuntua paljon helpommalta, kevyemmältä ja enemmän elämäntapamaiselta. Olen nyt kokeillut sen 100% ohjeiden noudattamisen ja kieltäytynyt jopa mummun leipomista kekseistä (se on varmasti sydäntäraastavin kokemus tuossa kieltäytymisessä!). Tiedän, että pystyn sellaiseen, jos haluan. Tällä hetkellä olen kuitenkin ylläpitoruokavaliolla ja tarkoitus on kasvattaa lihasta eikä niinkään karistaa kiloja. Voin hyvin ja jaksan treenata ihan erilailla kuin aiemmin ja olen oikeastaan aika ylpeä siitä, että lihasta on jopa alkanut riittävän ravinnon ansiosta tarttua!

Tärkeintä varmastikin on, että miulla on vahva tunne siitä, että opin vihdoin takaisin siihen, että yksi karkkipäivä viikossa riittää ja joskus voi teen kanssa syödä pullan, jos vaikka kaveri sattuu tarjoamaan. Joensuuhun muuttaessanihan miulla oli aina yksi herkkupäivä viikossa kuten kotonakin asuessani, mutta sitten se vain lähti lipsumaan. Ennen kaikkea olen varma siitä, että houkutukset vähenee, kun mikään ei ole kiellettyä. Lisäksi olen tällä hetkellä tyytyväinen itseeni; olen normaalipainoinen, elämäniloinen ja kaikenkaikkiaan oikein tyytyväinen itseeni, vaikka aina välillä ajattelenkin, että voisihan sitä vähän timmimpi olla. Nyt en halua kuitenkaan laihduttaa, vaan keskittyä tekemään lihasta, nauttimaan hyvästä olosta ja kehittymään yhä enemmän sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Valmennuksessa jatkan treenien osalta aivan täysillä, mutta ruokavalion suhteen en nipota samalla tavalla kuin kahdella ensimmäisellä kerralla - toivon todella, että tämä on se viisas päätös, joka olisi voinut putkahtaa päähäni jo aikoja sitten! Olen ihaillut jo vuosia erästä ystävääni sekä siskoani, jotka voivat herkutella hyvällä omallatunnolla silti kuitenkaan lihomatta. Syynä on nimenomaan varmasti se, että he syövät vähintään sen 80 prosenttia ajasta puhtaasti ja terveellisesti, jolloin herkku tai pari ei lihota. Ja varmasti asiaa auttaa sekin, ettei stressaa joka suupalasta.

Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko 80/20-syöjiä vai miten pidätte syömisenne balanssissa? Mikä on teille vaikeinta syömisessä vai voiko syöminen edes olla vaikeaa? :)

FitFarmin Bikini Challenge - 10 viikon tulokset

FitFarmin Bikini Challenge -valmennus päättyi virallisesti viime sunnuntaina, mutta itselläni viimeinen valmennusviikko oli jo lepoviikko, sillä viikko olisi ollut töiden, koulun ja pienen lomareissun takia niin kiireinen, etten olisi ehtinyt treenaamaan. Nyt ollaan hieman löysemmällä Balance-jaksolla ennen huhtikuun puolessavälissä starttaavaa uutta Bikini Challengea. Mitä edellinen valmennus sitten antoi ja millaisia tuloksia tuli?

Poikkeuksena edeltävään BC:hen, paino lähti tippumaan heti alussa, kun ruokavalio ja treenit saatiin kohdilleen. Vaihdoin tällä kertaa rankimman diettiryhmän isompikaloriseen diettiryhmään ja se sopi keholleni kuin unelma. Painoa karisi ensimmäisten 7 viikon aikana jopa viisi kiloa! Vaikka valmennuksessa opetetaankin, ettei vaakalukema kerro kaikkea, toimii se ainakin itselläni hyvänä motivaattorina ja kehityksen seurantamenetelmänä. Vaa'an kaverina miulla oli mittanauha sekä ennen-jälkeen -kuvat, joissa kaikissa huomaan kyllä eroa. Erityisesti kyytiä saivat vyötärön rasvat, sillä vyötäröltä katosi jopa 9,5cm ja oma ongelmakohtani - lantionseutu - kutistui 4cm. Olen tyytyväinen näin numeerisiin muutoksiin, sillä kun kilot lähtevät oikeista paikoista, ulkomuoto muuttuu selkeästi.

Mitä sitten tapahtui kahdeksannella viikolla, kun rasvaa oli tiristelty 5 kiloa pois? Pitkän pohdinnan ja mietinnän päätteeksi siirryin ylläpitoryhmään eli dietti sai väistyä ja tilalle tulivat jättilautaselliset ruokaa. Ylläpitoon siirtyminen on jokaisella joskus edessä, sillä aina ei voi dietata, koska kroppa ei kestä sitä ja jossain kohtaa dietti lakkaa etenemästä. Omalla kohdallani ei ollut ongelmaa siitä, etteikö dietti olisi varmasti vielä edennyt, mutta samaan aikaan alkava FitBelfie & Core -valmennus houkutteli ja lihastahan ei tiettävästi voi kasvattaa miinuskaloreilla. Siispä hyppy tuntemattomaan oli edessä ja täytyy myöntää, että aika jännittävältä se tuntui ja mietin monta kertaa, oliko päätös oikea.

Parasta valmennuksessa kuitenkin on, että valmentajamme Satu Kalmi on tavoitettavissa foorumilla ja hän osaa arvioida, onko esimerkiksi ylläpitoryhmään siirtyminen ajankohtaista. Satu ja BC:ssä mukana oleva ystäväni kannustivat molemmat siirtymään lihaksenkasvatusryhmään, joten lopulta uskalsin sinne siirtyä. Toisin kuin ajattelin, isot ruokamäärät eivät lähteneetkään nostamaan painoa tai turvottamaan, vaan parin päivän jälkeen ruoka alkoi uppoamaan ilman sen kummempaa miettimistä! Lisäksi treeneihin tuli todella paljon lisää tehoja, joten päätös ei todellakaan ollut huono. Ehdin noudattaa BC:n puolella kaksi viikkoa uutta ruokavaliota eikä sentit muuttuneet loppumittaukseen käytännössä ollenkaan - kyllä puhdasta ruokaa vaan saa syödä ison määrän lihomatta!

Myös ajatustasolla menin tässä valmennuksessa hurjan paljon eteen päin. En enää oikeastaan preppaillut ruokia valmiiksi, sillä tykkään enemmän "tuoreesta" ruuasta kuin littaantuneesta pastasta eväskipossa. Silti ruuanlaittoon ei kulunut sen enempää aikaa. Koska korvaavuudet alkoivat olla hallussa, oli myös helppoa soveltaa erilaisempia ruokia kuten uunikanaa tacokastikkeella tai lohta pinaattipedillä. Monipuolisuus ja arjen luksusruuat tuovat vaihtelua ja muistuttavat, ettei tämä ruokavalion noudattaminen vaikeaa ole. Ymmärsin mentaalipuolen jutuista myös sen, ettei tämän projektin kanssa ole kiire; muutosta ei tarvitse tapahtua joka päivä eikä tuloksista kannata stressata. Tämä oivallus auttoi myös päätöksessäni siirtyä ylläpitoruokavalioon.

Mahtavaa valmennuksessa oli myös se, että saatiin aikataulut sopimaan yksiin Sadun kanssa ja pääsin treenaamaan hänen opastuksellaan Helsingin Mayorsilla! Ihan vain treenin takia Helsinkiin ei tule lähdettyä, mutta koska olin menossa rakkaan siskoni kanssa Sunrise Avenuen keikalle (siitä lisää myöhemmin!), olin jo muutenkin menossa isolle kirkolle. Treenissä käytiin läpi selkäliikkeitä, sillä jostain syystä se ei vain uppoa; selkäpäivän jälkeen hauikset on treenattu hyvin, mutta selässä ei tunnu mitää. Jankattiin liikkeitä pitkään ja arvostan sitä, että Satu teetätti liikkeitä niin kauan, että ne menivät perille ja sain onnistuneita toistoja. Nämä opit vieläpä jäivät päähän, sillä seuraavana selkäpäivänä liikkeet oikeasti tuntuivat selässä!! Voi sitä onnen ja ilon tunnetta, kun tuntuma on vihdoin kohdelihaksessa - ennen tätä pt-ohjausta inhosin selkäpäiviä, koska ne tuntuivat niin turhilta.

Nyt on siis meneillään Balance-jakso, jonka aikana olen päättänyt olla vähän rennommin (jep, tänään aiotaan napostella ystäväni kanssa juustoja ja lipitellä viiniä). Parin viikon päästä alkaa jälleen intensiivijakso, joka kestää jälleen 10 viikkoa. Tuntuu, että saattaisin jo pärjätä omillani, mutta koska minulla oli kilpailun kautta saamani ilmainen valmennus käyttämättä, niin totta kai käytän sen, sillä kyllä ryhmästä saa voimaa, uudet treeniohjelmat houkuttelevat ja valmentajan tuki on todella tärkeää! Ylläpitoruokavaliolla aion jatkaa ainakin syyskuuhun asti, sillä lihakset kasvavat hitaasti ja ne tarvitsevat ruokaa kasvaakseen. Ja eihän sitä tiedä, miten paljon kroppa muokkaantuu pelkällä kovalla treenillä ja sillä, että lihakset alkaa kasvaa - ties vaikka ei tarvitsisikaan dietata tai ainakin jos tarvii, lopputulos on varmasti hyvin erilainen, kun rasvan alta löytyy lihasta!

Miltä kuulostaa muutokset? Oletko harkinnut joskus lähteväsi mukaan Bikini Challengelle, mutta joku asia mietityttää?

FitFarm, personal trainer vai Treeniohjelma.org? Näin löydät sinulle sopivan valmennuksen!

Olen kokeillut pudottaa painoa ja kiinteytyä monin eri konstein vuosien varrella. On ollut lehdestä napattua ruokavaliota, live personal traineria, Treeniohjelma.orgia ja viimeisimpänä FitFarm. Minulta onkin kysytty kokemuksia liittyen erilaisiin valmennuksiin ja tässä postauksessa vastaan toiveisiin; mitkä valmennukset toimivat sekä mitkä ovat niiden plussat ja miinukset.

Lehden ruokavalio + treeniohjelma (Ilona & Hyväolo)

Leikkasin kerran Iltasanomien liitelehdestä itselleni talteen ruokavalion, joka oli suunniteltu kolmelle viikolle. Kaloreita oli noin 1500-1700kcal päivässä ja liikunnasta taisi olla ohjeistuksena pari lenkkiä ja salitreeniä viikkoon. Liikunnan tarkempaan ohjeistukseen ei oltu panostettu sen enempää, vaan se jäi jokaisen oman selvittelyn varaan. Ruokavalio sen sijaan oli monipuolinen eikä erityisen tiukka; sai syödä jopa hedelmäsalaattia vaniljakastikkeella ja puolikkaan pakastepizzan perjantaiherkkuna.

Plussat ja miinukset:

+ Sopii elämäntapamuutosta aloittelevalle, sillä ei ole paljoa kieltoja ja herkkujakin sallitaan kohtuudella.

+ Saa syödä monipuolista kotiruokaa kuten jauhelihapihvejä tai lohta ja koko perhe voi syödä samaa (en muuten ymmärrä sitä, miksi koko perhe ei voisi dietillä syödä samaa ruokaa).

- Ruokavalio sisälsi kirjoitusvirheitä, jotka nostavat kalorimäärää reilusti. Esimerkiksi vaniljakastiketta sai syödä desin (ainakin omaan korvaan kuulostaa älyttömältä määrältä) sekä päivällisellä 100 lohta. Kalliiksi kyllä käy tuolla menolla!

- Korvaavuustaulukkoa ei ole, joten ruokavaliota on noudatettava orjallisesti silloinkin, kun kanapihvit olisi tarjouksessa, mutta ruokavaliossa lukee lihapullat.

- Sama ruokavalio kaikille tilanteesta riippumatta; osalle 1500kcal päivässä on aivan liian vähän.

- Ruokavalio koostui aika yleisistä (osin laaduttomistakin) ruuista. Pakastepizzan kaloreihin olisi saanut syödä esimerkiksi aika ison satsin pastaa ja jauhelihaa.

Treeniohjelma.org

Treeniohjelma.org oli ensimmäinen maksullinen valmennukseni, johon lähdin mukaan. Sivusto on täysin luotettava ja valmentajaan saa yhteyden esimerkiksi sähköpostilla. Sivustolla on useita erilaisia ja erimittaisia saliohjelmia niin miehille kuin naisille aloittelijasta konkarille. Liikepankista löytyy suoritustekniikat liikkeille ja foorumilla voi pyytää apua, jos jokin arveluttaa. Ohjelmissa on huomioitu monipuolinen kehitys ja treenien syklitys, mikä on tärkeää, sillä osa ohjelmista on suunniteltu jopa vuoden mittaiseksi.

Ruokavaliokin Treeniohjelma.orgista löytyy sekä Excel, jonka avulla voi suunnitella myös itse itselleen ruokavalion haluamilleen makroille. Lisäksi tarjolla on mentaalipuolen valmennusta, jonka merkitystä ei pidä väheksyä elämäntapamuutoksessa. Hintaa valmennuksella on 4,95e/kk tai vuosimaksulla  50 euroa, jolloin ohjelmat ovat käytössäsi koko vuoden. Hankin aikanaan ikijäsenyyden, kun se oli kampanjassa. Ihanaa, että ohjelmat ovat tallessa tulevaisuutta varten, sillä ohjelmia löytyy niin moneen elämäntilanteeseen ja tavoitteeseen.

Plussat ja miinukset

+ Monipuoliset treeniohjelmat, joista on helppo löytää omiin tavoitteisiin sopivat ohjeet.

+ Valmentajan läsnäolo foorumilla sekä tarkat tekniikkavideot treeniliikkeiden suorittamiseen.

+ Hyvää materiaalia mentaalipuolen vahvistamiseen.

- Ruokavalioista puuttuu korvaavuusvaihtoehdot eli täytyy osata itse soveltaa, jos haluaa vaihdella ruoka-aineita. Perusrunko on kuitenkin järkevä ja tavotteita tukeva.

Oikea "live" personal trainer

Kokemusta live personal trainereista on useammastakin paikasta. Aikanaan ensimmäinen pt-kokemukseni tuli nyt jo toimintansa lopettaneelta naisille suunnatulta kuntosalilta - ja kokemus ei todellakaan ollut miellyttävä. Olin mukana ryhmävalmennuksessa ja vaikka treenikaverit olivat mukavia, pt:n puutteelliset pedagogiset ja sosiaaliset taidot saivat kivaksi tarkoitetun harrastuksen tuntumaan painajaiselta. Jäi kammo kyllä sitä ammattikuntaa kohtaan.

Siirryttyäni treenaamaan Forever Joensuulle, päädyin ottamaan pt-kertoja tekniikoiden löytämiseen ja tavotteiden saavuttamiseen salin personal trainerilta. Tämä personal trainer muutti käsitykseni ammattikunnasta, sillä hän on todella ammattitaitoinen, pedagogisesti ja sosiaalisilta taidoiltaan lahjakas, empaattinen ja kannustava. Hänen valmennuksessaan oli ilo treenata ja sainkin myönteisiä kokemuksia salitreenistä ja löysin liikunnan ilon aivan todella. Tämän jälkeen olen käynyt kerran myös salin toisella personal trainerilla, eikä kyllä valittamista hänestäkään!

Plussat ja miinukset

+ Helppo opetella tekniikoita, kun toinen on vieressä korjaamassa ja opastamassa.

+ Henkilökohtainen ruokavalio ja treeniohjelma, joka on suunniteltu juuri omien tavotteiden saavuttamiseen.

+ "Positiivinen paine" pysyä ruodussa, kun pt:n kohtaa livenä aika ajoin.

- Aika kallista lystiä, jos ei ole käytössä esimerkiksi Smartum-seteleitä.

- Olet kuitenkin itse vastuussa tekemisestäsi eikä pt:n lisäksi ole välttämättä muuta tukiverkkoa.

- Hyvän pt:n löytäminen ei ole helppoa ja kun hyvän löytää, hänelle ei välttämättä saa aikoja silloin kun niitä haluaisi (etenkin suosittujen personal trainereiden kanssa tämä ongelma korostuu).

FitFarm

Olen aloittanut FitFarmin matkassa Superdietillä marraskuussa 2016. Bikini Challengelle lähdin elokuussa 2017 ja nyt olen ollut mukana Bikini Challengella jo puoli vuotta enkä ole edelleenkään hyppäämässä kyydistä pois. Lisäksi olen mukana Fitbelfie & Core -valmennuksessa, josta kerron myöhemmin omassa postauksessaan.

Bikini Challenge on ehdottomasti enemmän minua varten, sillä Superdiettiin verrattuna BC:n tavoitteet ja ohjeet ovat enemmän omiin tavoitteisiini sopivia. Lisäksi ryhmän tuki on ainutlaatuista BC:llä ja vaikka valmennuksen tavoitteet täytyykin saavuttaa itse, on vertaistuesta mieletön apu. Yhteinen Facebook-ryhmä on hyvä alusta jakaa vinkkejä, tunteita ja ajatuksia ja mikä parasta valmentaja on mukana myös Facebookissa. Lisäksi valmennussivuilla on monia erilaisia treeniohjelmia, ruokavaliot, liikepankki, foorumi kysymyksille ja tiedot valmennuksen päivityksistä. Myös mentaalivalmennus kuuluu pakettiin ja sitä on tarjolla esimerkiksi erilaisten haasteiden muodossa ja Superdietillä oli ihan rentoutusharjoituksiakin.

Bikini Challengella on hintaa 99 euroa ja sen kesto on 10 viikkoa. Superdietti kustantaa 59€/12 viikkoa ja FitBelfie & Corelle tuli hintaa 39€/6 viikkoa (ei sisällä tarkkaa ruokavaliota).

Plussat ja miinukset (lähinnä Bikini Challenge, josta enemmän kokemusta)

+ Tuloksia tulee taatusti, kun toimii ohjeen mukaan ja mikäli kehitys ei etene, valmentaja räätälöi (veloituksetta) ohjelmaa sinulle sopivammaksi foorumilla.

+ Aktiivinen Facebook-ryhmä, jossa on muita samassa tilanteessa olevia ja joiden kanssa voi hehkuttaa niitä "vyötäröltä lähtenyt 4cm" juttuja ilman, että tuntee itsensä vähän pöhköksi.

+ Valmentajan aktiivinen läsnäolo sekä foorumilla että Facebookissa livevideoiden ja kommenttien muodossa.

+ Monipuolinen ruokavalio korvaavuustaulukoineen sekä useita erilaisia saliohjelmia ja kotitreenejä, joista oman treeniviikon saa koostettua. Saliohjelma myös päivittyy valmennuksen aikana.

+ Mahdollisuus yhteistreeneihin, valmentajan kanssa treenaamiseen tai soitteluun (lisämaksusta) ja siten valmennuksen vieminen henkilökohtaisemmalle tasolle.

+ Jatkuva valmennus eli jos jatkaa seuraavaan valmennukseen, saa treeni- ja ruokaohjeet myös valmennusten väliselle ajalle sekä aktiivisen ryhmän ja valmentajan tuen.

- Bikini Challenge alkaa kolme neljä kertaa vuodessa, joten ensimmäistä aloituskertaa voi joutua odottamaan kuukausiakin, mutta kun kelkkaan pääsee, ei malta lopettaa.

- Rentoutusharjoituksia kaipaisin myös Bikini Challengelle, sillä ne olivat ihan parhaita Superdietillä. Puolessa tunnissa ehtii hyvin rauhoittua ja sitten taas jaksaa energisenä jatkaa päivää.

Kuten ehkä plussien määrästä voitte päätellä, FitFarm on vienyt sydämeni laadukkailla, monipuolisilla ja uudistuvilla valmennuksillaan, jotka tukevat omia tavotteitani. Ohjeita on helppo noudattaa, kun ruokavaliosta ja treeniohjelmasta löytyy vaihtelevuutta ja valmentajalta saa kaikki tarvittavat vinkit homman kunnialla suorittamiseen. Huonona vaihtoehtona en missään nimessä pidä myöskään Treeniohjelma.orgia, mikäli kokee, ettei tarvitse ryhmän tukea valmennuksessaan.

P.S. Perjantaina hyödynnän personal trainer palveluita ja pääsen treenaamaan koutsini Satu Kalmin kanssa selkää - josko vihdoin alkaisi selkäliikkeetkin tuntua jossakin!

Mitä valmennuksia, ruokavalioita tai treeniohjelmia olette kokeilleet? Mikä on vakuuttanut teidät parhaiten?

Kaikki, mitä olet halunnut tietää Cheat daysta

Cheat day eli tankkauspäivä kuuluu oleellisena osana diettaamiseen. Cheat dayna on tarkoitus täydentää hiilarivarastoja, jotka dietillä aika ajoin huutavat tyhjyyttään eli lihakset ovat ikään kuin tyhjät. Samalla suuren hiilarimäärän syöminen kiihdyttää aineenvaihduntaa ja dietti lähtee taas etenemään, jos se on hetken junnannut paikallaan.

Tankkauspäiviä voi toteuttaa erilaisilla tavoilla riippuen tavoitteesta. Tankkausta voidaan toteuttaa pitämällä viikossa päivä, jolloin saatu ravinto on kulutuksen tasolla, tankkaamalla pari päivää peräkkäin enemmän hiilareita tai pitämällä minunkin pitämäni mättöpäivä. Mättöpäiviä ei voi kuitenkaan pitää niin usein kuin muita tankkauksia, sillä jos joka viikko söisi yhden päivän miten sattuu, energiavaje ei jäisi viikkotasolla riittävän suureksi. Yhtenä päivänä ei siis ole tarkoitus tuhota kaikkea tehtyä työtä, vaan buustata aineenvaihduntaa ja saada lisää energiaa diettaamiseen.

Oma cheat dayni oli valmennuksen viikolla 5 eli kokolailla puolivälissä. En ollut ennen viettänyt cheat dayta, sillä edellisellä Bikini Challengella meillä oli cheat meal eli vapaa ateria kokonaisen päivän sijasta. Ajatus siitä, että koko päivän saisi mätätä ruokaa mielinmäärin, tuntui ihanalta ja päivää oikein odotti vesi kielellä! Ja toteutinkin tankkauksen huolella; croisantteja, riisipiirakoita, irtokarkkeja, Amarillon Big burger, kaurakeksejä ja Gifflareita. Söin niin, että maha oli illalla ihan piukeana eikä sinne mahtunut enää murustakaan. Mutta olihan se olokin tietenkin sen mukainen.. Joka tapauksessa tankkaus teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin - samalla se teki aineenvaihdunnalle hyvää ja oli tavallaan pieni palkinto tehdystä työstä.

Mitä järkeä ensin olla herkkulakossa ja sitten syödä kauheasti yhtenä päivänä? kysyi yksi jos toinenkin. No onhan siinä paljonkin! Jos haluaa muokata kehoa tehokkaasti, täytyy osata luopua epäterveellisistä kahvipullista, lauantaikarkeista ja perjantaisidukoista. Osalla alkaa tekemään pidemmän herkuttomuuden jälkeen esimerkiksi mieli syödä jotain sokerista ja kun saa pitää yhden herkkupäivän tai aterian, saa tuon kolottavan karkkihampaan paikattua. Yhtenä päivänä mättäämällä ei voi kuitenkaan tuhota kaikkea tehtyä työtä, sillä hiilihydraatit kertyvät ensiksi lihaksiin ja maksaan. Tutkimuksen mukaan vähähiilarisella ruokavaliolla olleiden koehenkilöiden syötyä kolme päivää hiilareita, niistä ei kertynyt lainkaan rasvaa kehoon. Vasta kun maksan ja lihasten hiilarivarastot ovat täynnä, hiilari alkaa kertyä rasvaksi. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että täytyy tyhjentää varastot ennen kuin alkaa tankata - eikä se tapahdu ihan muutamassa päivässä.*

Fyysisten vaikutusten lisäksi cheat dayssa kyse on myös mentaalisista vaikutuksista. Omana cheat daynani söin viisi ateriaa ja kaikilla jotain epäterveellistä. Olo oli illalla myös sen mukainen, kun olisi ollut ruokakrapula. Alkoholia en tietenkään juonut (ihan kun joisin juuri muulloinkaan :D), sillä se keskeyttää välittömästi rasvanpolton ja voi vaikuttaa aineenvaihduntaan vielä todella pitkään juomisen jälkeen. Ruokakrapulassa tulikin heti mieleen, että miten ihanaa onkaan palata taas tarkkaan ruokavalioon seuraavana päivänä.

Kroppa tottuu nopeasti terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan, jolloin epäterveellisen ruuan vaikutukset huomaa nopeasti. Toki myös epäterveelliseen oloon tottuu ja pöhöttynyt olo tuntuu ihan normaalilta - kokeiltu on. Nyt kun on kokeiltu tätä säännöllistä ruokarytmiä ja puhtaan ruuan syömistä, tuntuu niin paljon paremmalta. Ensimmäisellä BC:lläni pelkkä cheat meal aiheutti food baby -efektin eli näytin siltä kuin olisin ollut viimeisilläni raskaana, kun maha pullotti piukeana. Nyt cheat day ei aiheuttanut onneksi samaa ilmiötä, mutta ei sen lauantain jälkeen tehnyt herkkujakaan mieli - ja minä jos kuka rakastan herkkuja!

Oletteko törmänneet cheat day- tai cheat meal -ilmauksiin? Millaisia ajatuksia herkkupäivän pitäminen herättää teissä? Olisiko parempi syödä aina kun tekee mieli vai keskittää jollekin tietylle päivälle?

*Tutkimustietoa ja faktaa tietoihin otettu Timo Haikaraisen Lihaskasvu ja rasvanpoltto -kirjasta.

Hankkiudu eroon aloittamisen vaikeudesta - painonpudotus alkakoon!

Sunnuntai-iltana karkkipussin jämiä syödessä vannotaan, että huomenna se sitten alkaa; painonpudotus ja kunnon tehodietti ennen kesää! Tiistaihin mennessä on jo siirretty aloittaminen huhtikuun alkuun, koska eihän se nyt onnistu, kun on pääsiäinenkin tulossa - ja työpaikan illanistujaiset, miehen synttärit ja kissan puolivuotispäivä!

Aloittaminen on se kaikista hankalin juttu, koska siihen tarvitaan motivaatiota, omaa tahtoa ja itsekuria. Vaikka olisit napannut netistä itsellesi ruokavalion ja treeniohjelman, ei se yksinään tuo tuloksia. Tulosten eteen pitää nähdä vaivaa ja toimia pitkäjänteisesti. Todennäköistä on, ettei ensimmäiseen pariin viikkoon tapahdu yhtikäs mitään, jos olet aiemmin syönyt miten sattuu, sillä elimistöllä kestää käynnistyä ja tottua uuteen ruokavalioon.

Koska muutosta ei näe ensimmäisen diettipäivän iltana, tarvitaan itsekuria. Sokeriin tottuneella ensimmäiset neljä päivää ovat hankalia, koska makeaa tekee koko ajan mieli. Noutoruokaa työpäivinään nauttiville saattaa olla kova paikka joutua raahaamaan omat eväät töihin ja muun perheen napostellessa sipsejä telkkarin ääressä, on vain pysyttävä lujana. Mutta miksi niin moni ei kuitenkaan sitten pysy, vaan nappaa itselleenkin kulhollisen popsittavaa?

Usein laihduttamisen tarve lähtee siitä tunteesta, että on vähän ylimääräistä ja pitäisi ruveta laihduttamaan, koska halutaan näyttää paremmilta ja mahtua niihin farkkuihin, jotka kävivät pieniksi puoli vuotta sitten. Täytyminen tai pakko ei ole kuitenkaan kovin kauaskantoinen motivaattori, vaan kannattaa keksiä myös muita syitä elämäntapamuutokselle. Levinneestä naamasta se lähti minullakin. Totesin, että olen syönyt itselleni pulleat posket ja siirtynyt käyttämään vallan collegehousuja farkkujen sijaan, koska ne eivät kiristä. Oli kuitenkin toinenkin syy. Töiden jälkeen lysähdin sohvalle, ei huvittanut siivota, ei ulkoilla, ei tehdä koulujuttuja, ei oikeastaan mitään. Energiat olivat ihan loppu, kun ruokailussa ei ollut mitään rytmiä ja ruokien makrotkin menivät miten sattuu. Ei näin voinut jatkua, koska tarvitsin enemmän energiaa nauttiakseni elämästä!

Kun terveellisempi ruokavalio alkoi, jäi herkut välittömästi sivuun, päivään tuli viisi monipuolista ateriaa sekä 4-5 treeniä viikkoon. Tiesin, että kun näin toimin, tuloksia tulee niin energiatasoihin kuin ulkoiseenkin olemukseen. Olin päättänyt onnistua ja tiesin, että itsekuria löytyy tarvittaessa. Ensimmäiset sortuvat herkkupaloihin jo ensimmäisellä viikolla, mutta sen sijaan, että menisi mukaan herkutteluun, täytyy vain ajatella, että "vitsi miten hyvä, että olen itse pysynyt ruodussa, saan olla ylpeä". Itseään pitää muistaa kehua ja kannustaa! Ja minne ne herkut tästä maailmasta laihdutuksen aikana katoavat? Ei minnekään, päinvastoin, niitähän tulee koko ajan lisää! Juuri taisi Fazer lanseerata jonkin Dominosuklaankin..

Itsekuria tarvitaan niin kauan kuin ensimmäiset tulokset alkavat näkyä, sillä kun huomaat vyötärön kaventuneen tai energiatasojen nousseen, tulokset alkavat ruokkia motivaatiota ja itsekurille ei ole enää niin suurta tarvetta. Dietti lähtee siis sujumaan lähes leikiten normaalioloissa. Eteen tulee kuitenkin niitä tilanteita, kun työkaveri naureskelee eväillesi, kaveri nalkuttaa, että mikset voi lähteä hänen kanssaan pizzalle perjantain kunniaksi (ps. kutsu kaveri luoksesi pizzalle, ohje löytyy tästä!) ja kauppareissulla kaikki karkkipussit vain huutavat nimeäsi. Silloin tarvitaan jälleen ripaus itsekuria, mutta aimo annos ajattelua.

Ajattelua mistä? No siitä, miksi tähän touhuun on lähtenyt ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut sinuun. Kun alat pohtia, mitä kaikkea olet saavuttanut syömällä säännöllisesti, monipuolisesti ja terveellisesti, ei se karkkipussi enää huudakaan nimeä. Mieti, miten vyötärö on kaventunut, posket eivät enää pullota, voit käyttää farkkuja (tai ainakin niiden käyttöajankohta lähestyy koko ajan), jaksat paremmin arjessa, olet iloisampi ja eloisampi, itsetuntosi on parantunut, shoppailu onkin taas mukavaa, et häpeä kulkea peilin ohi ja niitä satoja muita asioita, joita olet jo saavuttanut. Pelkästään ajatusten kohdistaminen toiseen asiaan auttaa pääsemään herkkuhimosta yli.

Tietenkään kaikille ei sovi moinen kaikki tai ei mitään -toiminta eikä sen ole varmasti kenellekään tarkoitus sopiakaan koko elämää. Alussa on kuitenkin tehtävä päätös ja pysyttävä lujana, koska jos ensimmäisellä viikolla jo antaa itselleen luvan lipsua, se lipsuminen jatkuu myöhemminkin - eikä niitä tuloksia lähde tulemaan niin nopeasti ja silloin myös itsekuria tarviitaisiin kipeästi. Itsekään en halua kieltäytyä kaikista herkuista, vaan vähentää herkut vain karkkipäiviin.

Oletteko ryhtyneet laihduttamaan tai muokkaamaan kehonkoostumustanne? Millä keinoilla itse kuljette kohti määränpäätä?

FitFarmin Bikini Challenge - hitti vai huti?

Kun vuosia sitten suunnittelin lähteväni johonkin treenivalmennukseen mukaan, googlailin paljon myös kokemuksia FitFarmista. Ja kuten voitte arvata, löysin lähinnä niitä Vauva.fi -keskustelupalstojen valituksia siitä, miten rahka tursuaa korvista ja dietti on niin pyllystä, kun sitä ei voi normaali ihminen arjessaan noudaattaa. Ainiin ja lisäksi dietin loputtua kaikki kilot tulee tuplana takaisin - ja vielä ihan itsestään, se on ohjelmoitu siihen ruokavalioon sillain!

FitFarm herättää toisissa ihmisissä todella vahvoja negatiivisia tunteita. Valmennukset mielletään lähinnä "ihmedieteiksi", joissa syödään vain parsakaalia ja kanaa eikä niillä saavuteta pysyviä tuloksia saati omaksuta uudenlaista elämäntapaa. Ajatellaan, että ruokavalio on hyvin yksipuolinen, treenit aivan älyttömiä ja että ihminen menee vain surkeampaan jamaan valmennusten aikana. Eihän kukaan nimittäin voi kieltäytyä ravintola-annoksesta naapurin koiran syntymäpäivänä tai pullasta sunnuntain kahvipöydässä, sehän on ihan luonnotonta.

Kaikista negatiivisista kommenteista huolimatta aloitin FitFarm-matkani alkuvuodesta Superdietillä ja jatkoin sitä loppukesästä alkaneella Bikini Challengella, jonka "intensiivijakso" loppui sunnuntaina. Molemmat dietit toimivat erinomaisesti eikä minulla ole niiden sisällöstä nokan koputtamista. Itse kuitenkin rakastuin ihan täysin Bikini Challengeen (BC) ja koska valmennus on niin kutsuttu jatkuva valmennus eli intensiivijaksojen välissä on myös valmennusta, päätin jatkaa hyväksi havaitsemallani tiellä. Parasta on, että yksi parhaista ystävistänikin on mukana jatkossa ja voidaan yhdessä porskuttaa eteen päin molempia innostavassa valmennuksessa!

No söinkö sitten kymmenen viikon aikana sata purkkia rahkaa ja kolmekymmentä raejuustopurkkia? En, en syönyt yhtäkään rahkaa ja raejuustoakin nautin yhteensä kahdella aterialla koko valmennuksen aikana! Miettikää, kahdella ruualla 350 ateriasta eli jos et tykkää rahkasta tai raejuustosta, niin ei tarvitse valmennuksen takia opetellakaan tykkäämään. Itse kyllä tykkään raejuustosta, mutta jotenkin en vain muistanut syödä sitä. Sen sijaan rahkasta en tykkää ollenkaan, joten hylkäsin sen suosiolla heti. Silti minulla riitti vaikka miten paljon vaihtoehtoja syömiseen ja oman viitseliäisyyden mukaan pystyi toteuttamaan ihan todellisia gourmet-aterioitakin!

Arjessa suosittiin helppoja ja yksinkertaisia ruokia ilman sen suurempia kikkailuja. Määrät oli helppo mitata valmiiksi muovirasioihin ja napata mukaan aina töihin lähtiessä - ja mikä parasta, ruokaa ei tarvinnut tehdä joka päivä! Viikonloppuisin saatettiin joskus panostaa hieman enemmän ruuanlaittoon ja tehtiin muun muassa pihvejä lohkoperunoilla, täytettyjä uuniperunoita ja erilaisia pizzoja. Mihinkään ruokaan en ehtinyt kyllästyä kymmenen viikon aikana ja vaihtoehtoja olisi ollut reseptipankissa vielä ihan mielettömästi, mutta niitä voi sitten kokkailla myöhemmin. Lisäksi kahden viikon välein vaihtuvat ruokavalio-ohjeet antoivat paljon mahdollisuuksia vaihteluun ja uusien reseptien kokeilemiseen.

Treenitkin sai valita ihan omien aikataulujen, kiinnostuksen ja käytettävissä olevien puitteiden mukaan ja jokaiselle löytyi varmasti sopiva treeniohjelma. Itse kävin salilla ja tein toiminnallisia treenejä sekä lenkkeilin kävellen. Saliohjelmat ja toiminnalliset treenit päivittyivät valmennuksen aikana useasti eli samaa ohjelmaa ei tarvinnut puurtaa kymmentä viikkoa. Jalkapöytieni nivelsiteet venähtivät valmennuksen 8. viikolla, jolloin jouduin unohtamaan osan treeneistä hetkeksi, mutta tuloksia tuli silti, joten ei se kauaa menoa hidastanut.

Itselleni huippujuttu oli myös todella aktiivinen ja tsemppaava Facebook-ryhmä, jossa meitä treenaajia oli ihan älytön määrä! Facebookissa sai paljon vertaistukea, siellä pystyi jakamaan omia kokemuksiaan, kyselemään vinkkejä ja seuraamaan muiden kehitystä. Ja tietenkin kuuntelemaan valmentajan vinkkejä ja tsemppejä! Verrattuan Superdiettiin BC:llä on paljon someaktiivisempia ihmisiä ja miusta on ihanaa, että valmentaja on niin konkrettiisesti mukana tekemisessä niin somessa kuin valmennuksen omalla foorumillakin. Apua saa aina ja Satu on kyllä huikea nainen!

Millaisia tuloksia sitten tuli? Ensimmäisen viiden viikon aikana ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään ja mietinkin jo monesti, että teenkö jotain väärin, vaikka noudatan ohjeita 100 prosenttisesti. Valmennuksessa on eri ryhmät eri tavotteille (esimerkiksi haluatko kasvattaa lihasta vai kiinteytyä) ja siirryinkin "tiukimmasta" ryhmästä seuraavaan diettiryhmään, jolloin muutosta alkoi tapahtua ihan rytinällä! Olihan sitä muutosta tapahtunut varmasti koko ajan, mutta näkyvät muutokset alkoivat viikon viisi jälkeen. Kropalla kesti varmasti aika kauan käynnistyä, sillä olin syönyt kesän kyllä ihan miten sattuu.

Koska luvut kiinnostavat varmasti kaikkia, laitetaan niitä nyt hieman tulemaan. Onnekseni muutokset näkyvät myös peilissä ja lempparifarkutkaan eivät aiheuta enää jenkkakahvoja, joten tästä on hyvä jatkaa eteen päin suurella innolla! Kävin myös kehonkoostumusmittauksessa valmennuksen alussa ja valmennuksen lopussa ja liitän myös niiden tiedot mittojen perään.

Paino: -5,1kg

Vyötärö navan kohdalta: -16cm

Lantio: -6,5cm

Reidet: -2cm/jalka

Rasvaprosentti: -5,1 %-yksikköä (alun mittaus saattaa heittää hieman olosuhteista johtuen, mutta ei kuitenkaan ihan älyttömästi)

Viskeraalinen rasva: -1

Olin myös todella iloinen siitä, että lähes kaikki pudottamani kilot olivat lähteneet rasvasta ja pelkästään keskivartalosta oli humpsahtanut 3,5 kiloa rasvaa! Itse olen tyytyväinen tuloksiin ja toivon, että kehitys jatkuu hyvänä, sillä huolimatta pudonneesta rasvaprosentista, rasvaa olisi vielä polteltavana, mutta ei onneksi läheskään niin paljoa kuin ennen valmennusta.

Millaisia tunteita FitFarm teissä herättää? Entä millaisissa valmennuksissa itse olette olleet mukana ja voitteko suositella niitä? :)

Dietillä on tylsää, koska ei saa syödä mitään

Läheiset kärsivät, kun yksi on dietillä, sillä eihän sen aikana voi järjestää illanistujaisia, käydä kaupungilla tai kahvitella sadepäivänä. Dietillä vain käydään salilla eikä syödä oikeastaan mitään - tylsää. Eikä diettailussa edes ole mitään järkeä, koska elämästä pitää nauttia eikä nipottaa jokaisesta suupalasta.

Mitä järkeä sitten on diettailla? Ensinnäkin tykkään nimittää "diettiäni" ennemmin valmennukseksi, sillä se herättää ihmisissä vähemmän negatiivisia tunteita. Se on valmennus, jossa minulle on annettu treeni- ja ruokaohjelmat, joiden mukaan saavutan tavoitteeni. Ruokaohjelma aiheuttaakin eniten kysymyksiä, vinoilua ja naurahtelua, sillä sen olemassa olon monet huomaavat - harva huomaa, miten treenini ovat salilla muuttuneet.

Syön tavallista ja monipuolista ruokaa ohjeen antamien määrien mukaan. Osassa ruuan vaa'an kautta käyttäminen herättää hilpeyttä, sillä onko se nyt niin grammalleen tarkkaa? Yllätyin dietin alussa, miten paljon silmämääräinen arvio voikaan heittää todellisesta ja kuinka raakapaino on erilainen kuin valmiin ruuan paino. Kuitenkin selkeät ohjeet auttavat siinä, että syön oikean määrän oikeita ruoka-aineita ja voin luottaa siihen, että kehitystä syntyy ajan kanssa. Ennen Bikini Challengen alkua olin aika nuutunut ja tuntui, ettei töiden jälkeen jaksanut tehdä oikein muuta kuin ottaa rennosti. Tuli syötyä mitä sattuu ja milloin sattuu eikä liikkuminenkaan napannut, kun energiat olivat vähissä. Nyt koko valmennuksen ajan minulla on ollut energinen ja hyvinvoiva olo, töiden jälkeen jaksaa lähteä vielä treenaamaan eikä nälkä vaivaa missään kohtaa päivää. Olen niin onnellinen tästä fiiliksestä!

Ruokavalion noudattaminen ei myöskään tarkoita sitä, ettenkö voisi viettää aikaa yhdessä rakkaideni kanssa. Totta kai ruokaileminen kuuluu usein rentoihin illanviettoihin, mutta toistaiseksi en ole kokenut tarvetta lipsua omasta ruokavaliostani. Olen nytkin perheeni luona kylässä monta päivää ja kahvittelin myös muiden sukulaisteni kanssa, enkä syönyt mitään ylimääräistä. On ihanaa saada tukea läheisiltä ja nähdä, miten he haluavat tsempata! Silti söin perjantai-iltana pizzaa, kun toisillakin oli lämpöisiä leipiä. Sunnuntaina kävimme shoppailemassa Ideaparkissa ja ruokailimme kaikki yhdessä aivan ruokavalion mukaisesti. Kyse on siis lähinnä siitä, mitä pizzansa päälle valitsee ja minne menee ruokailemaan. Myös ajatus siitä, etteivät kaikki voisi syödä "diettiruokaa" on väärä, sillä savustettu lohi, perunat ja salaatti maistui kyllä ihan koko perheelle samanlaisena.

Etenkin moni perheellinen ajattelee, ettei voi lähteä mihinkään valmennukseen, sillä ei jaksa kokata itselleen eri ruokia kuin perheelleen. Tietenkään muiden perheenjäsenten ei tarvitse luopua omista herkuistaan ja he voivat syödä nakkikastiketta tai kermakastiketta lihapullien kanssa toisinaan, mutta pääosin juuri esimerkiksi Bikini Challengen ruokavaliota on helppo noudattaa kyllä kenen tahansa. Ruokavaliossa ei ole mitään kummallista, siitä on vain jätetty ylimääräiset pois. Voihan vaikka paistaa kilon jauhelihaa, ottaa siitä oman osuutensa erilleen ja heittää muille vähän vehnäjauhoja sekaan ja tehdä näin muiden ruuan kastikkeen muotoon - helppoa!

Plussaa FitFarmin valmennuksissa on ehdottomasti myös se, että ne eivät todellakaan ole mitään nälkäkuureja. Ruokaa saa syödä kyllä paljon, sillä puhdas ruoka ei pääse lihottamaan. Dietti sana usein aiheuttaa ihmisissä sen, että kuvitellaan diettaajan syövän vain rahkaa ja kanaa, vaikka valikoima on oikeasti todella laaja ja monipuolinen. Itse kuitenkin tykkään tehdä isomman satsin ruokaa kerralla niin ei tarvitse joka päivä kokata ja ruokakippo on vain helppo ottaa kaapista, kun ruoka-aika koittaa. Lisäksi on hyvä, ettei ole nälkää (kuten oletan joillain pussikeittodieteillä olevan), sillä silloin ei tule sorruttua hetkellisiin mielitekoihin ja tyhjennettyä karkkipussia vain koska maha kurni.

Paita Vero Moda / Kauluspaita JC / Housut Vero Moda / Kengät Dinsko / Takki Lindex

Valmennuksen aikana olen myös huomannut, miten iso rooli ruualla on kavereiden tapaamisessa. Tuntuu, että ei voida lähteä vain kahville tai teelle, vaan kyytipojaksi täytyisi aina saada joku herkku - jonka maku kuitenkin unohtuu nautiskella, kun hölpöttää niin innoissaan kuulumisiaan toiselle. Tiedän toki itsekin, miltä tuntuu, kun on kahvittelemassa ja omalla lautasella komeilee herkullinen kakkupala ja toisella on pelkkä juoma. Tulee äkkiä olo, että miksi olen tällainen sokerihiiri, enkö olisi voinut jättää kakkua vitriiniin. Kuitenkin välillä on ihan ok herkutella, eikä siitä kannata kantaa huolta, jos toiselle ei juuri sillä kerralla maistu.

Ja herkuttelinhan minäkin ihanan ystäväni läksiäisiltana! Kyseessä oli vapaa-ateria, jonka saimme viime viikolla syödä. Nautiskelimme juustotikkuja, kerroshampurilaiset sekä irtokarkkeja hyvällä omallatunnolla ja sitten palasimme takaisin ruotuun. Kuvittelin etukäteen, että karkit maistuisivat paljon paremmilta ja koukuttavammilta, mutta ihan samoiltahan ne maistuivat kuin ennenkin. Pelkäsin myös, että herkutteluhetki saa aikaan sen, että haluan seuraavana päivänäkin jotain hyvää, mutta miten kävikään; ei tehnyt mieli mitään ruokavalion ulkopuolelta. Itsekuri on selkeästi kehittynyt tänä aikana.

Nyt olen siis valmennuksen puolessa välissä ja edelleen into ja motivaatio ovat korkealla, huippua! Millaisia ennakkoluuloja olette kohdanneet ruokavalioihinne liittyen? Millaisia ajatuksia sinussa herättää, jos joku kertoo noudattavansa tarkkaa ruokavaliota ja kieltäytyy kakkupalasta?

Mistä on rautainen itsekuri tehty?

Koulu on startannut, työt opintojen ohella jatkuvat (ja miulle on luvassa ihan uusia haasteita siellä!) ja arki kaikenkaikkiaan on alkanut syksyn tullen. Takana on myös kesän pöhöttynyt ja väsynyt olo, sillä alotin elokuun lopussa FitFarmin Bikini Challenge -valmennuksessa ja se on antanut miulle valtavasti energiaa jaksaa arjessa. Viime viikot ovat näyttäneet hieman samalta kuin viime kevään kiireiset ajat, kun tein sataa hommaa yhtä aikaa. Jälleen tässä vannon, että en enää ahnehdi liikaa puuhaa itselleni - tässä asiassa miulla ei ole rautainen itsekuri, mutta mitä tulee ruokavaliossa pysymiseen..

Bikini Challengella eli BC:llä on tarkka ruokavalio, jota noudatetaan. Samoin treeniohjelmat ovat tarkat ja paketista löytyy kaikki tekniikkavideoista korvaaviin liikkeisiin, joten valmennuksessa on vaivatonta olla. Ruokavalio on kuitenkin yksi suuri tekijä, jonka avulla muutoksia saadaan aikaan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen toisinaan melkoinen herkkuhiiri ja voisin syödä makeaa mahan täydeltä. Kesän aikana sain kuitenkin huomata, että epäsäännöllisesti syöminen sai aikaan laiskan ja vetämättömän fiiliksen. Tämä olo on kuitenkin vaihtunut energisyyteen ja iloisuuteen valmennuksen myötä.

Monelle ruokavaliossa pysyminen on haasteellista; ajatellaan, että "en saa syödä sitä enkä tätä, täytyy syödä vain tuota ja tuota". Minulle oli alusta lähtien selvää, että kun valmennukseen lähdetään, se tehdään täysillä eli ei lipsuilla ruokavaliosta eikä sovelleta. Valmennuksen kolmas viikko on nyt lopuillaan enkä ole lipsunut kertaakaan (okei, yhden kerran unohdin syödä aterian pähkinät, mutta se ei taida maata kaataa)! Karkkeja tai muitakaan herkkuja ei ole tehnyt ollenkaan mieli, sillä ruokaa on ollut riittävästi ja tasaisin väliajoin. Naposteluun ei ole siis tarvetta.

Mitä sitten tapahtui yhdessä yössä, sillä ennen BC:n alkua söin kyllä vähintään yhden namin tai suklaapalan joka toinen päivä ihan vain "koska mä voin"? Yön aikana tapahtui päätös. Päätös pysyä ruokavaliossa ja olla syömättä herkkuja. Se on periaate. Mitä järkeä on lähteä mukaan valmennukseen, jos haluaa leffaillan tullen vähän maistella irtokarkkeja kumppanin pussista tai anopin kahvipöydässä ei osaa sanoa herkuille ei? Eihän se kenenkään maata varmasti kaada, mutta äkkiä joka toinen ilta on leffailta. Lisäksi valmennus on kymmenen viikon tiukka rutistus, eiköhän se aika pärjätä ilman lipsumisia?

Viimeisen kolmen viikon aikana työpaikallamme useampi työtoveri on tuonut läksiäiskarkkeja kasapäin ja karkin tuoksu leijailee toimistossa koko ajan. Mutta ei tee mieli, koska olen sitoutunut projektiini ja haluan saavuttaa tässä mahdollisimman hyvät tulokset - en pilata mahdollisuuksiani siksi, että mutustaisin karkkeja. Ja onhan se ollut hienoa kuulla, kun työkaveri sanoo, että "nostan kyllä hattua itsekurillesi", kun kieltäydyn nameista. Ja ei, kukaan ei ole kummastellut päätöstäni eikä pahastunut siitä, että olen kieltäytynyt - tätähän moni usein pelkää, että loukkaako talon emäntää, jos ei syö tarjottavia. Sanoo vain, että "Kiitos, mutta miulla on nyt valmennus, jossa on tiukka ruokavalio enkä voi syödä ylimääräisiä, vaikka ruuat näyttävätkin hyvältä".

Rautainen itsekuri on siis tehty päätöksestä ja periaatteesta. Päätös siitä, että sitoutuu omaan projektiinsa täysillä ja periaate siitä, että toimii ohjeiden mukaan eikä sooloile. Päätösten ja periaatteiden pitäminen ei välttämättä ole helppoa, ellei asiaa ole ajatellut siltä kannalta, että ne on tehty noudatettaviksi. Minulla on muitakin periaatteita; en esimerkiksi ohita liikenteessä autoja, ellei ole pakko. Olen myös päättänyt, etten osta H&M:ltä vaatteita, koska niiden laatu on surkea. Ja molempia noudatan; en ohittele ja aiheuta vaaratilanteita enkä shoppaile huonolaatuisia rytkyjä. Hyvin erilaiset asiat, mutta molempia on helppo noudattaa, kun ne lähtevät omasta halusta ja tahdosta toimia tietyllä tavalla. Kokeilkaa vaikka!

Mistä sinun itsekurisi on tehty? Millaisia vinkkejä antaisit muille?

Fiiliksen mukaan liikkuminen aiheutti treeni-ikävän

Jutta Gustafsberg puhui tänään livevideollaan tekosyistä olla huolehtimatta itsestään. Kaikillahan meillä niitä on, koska aina ei treenaaminen, terveellinen syöminen ja riittävä lepo ole se helpoin ja yksinkertaisin tie. Joskus pitkän päivän jälkeen mielessä käy, että kipaisen kerrosaterian Hesestä ja katson loppuillan leffaa sohvanpohjalla. Mikä sitten motivoi huolehtimaan itsestään?

Videon alussa Jutta esitteli Bull Mentulan testin siitä, miten tekosyyt voi kääntää syiksi liikkua. Itselläni tekosyitä ovat usein se, että oli niin pitkä päivä töissä, välillä pitää levätä, ihan kuin vähän koskisi polveen ja ei nyt ehdi, kun on jotain muuta tekemistä. Nämä tekosyyt pitäisi listata paperille tekosyyt-otsikon alle ja lopuksi ruksitetaan sitten se alkuosa pois, jolloin tekosyyt muuttuvat syiksi liikkua ja elää terveellisesti. Se on totta; liikkumalla saa lisää energiaa ja se auttaa jaksamaan arjessa. Liikunnalla voi myös ehkäistä sairauksia ja kolotuksia eikä terveellisen ruuan syömisellä ja riittävällä unella ole yhtään sen pienempää roolia kokonaisuudessa.

Kesän alussa luovuin tietynlaisen ruokavalion tavoittelusta ja päätin liikkua fiiliksen mukaan, koska koin olleeni niin uupunut kiireisestä kouluvuodesta. Halusin elää kesän fiiliksen mukaan, nauttia jäätelöä auringonpaisteessa ja käydä järvessä uimassa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Kuinka sitten kävi? Kesän aikana olen liikkunut lähinnä vain ne hyötyliikunnat muutamaa treeni- ja lenkkikertaa lukuunottamatta. Kun en ole treenannut, en ole myöskään välittänyt siitä, mitä syön. Tuloksena on pari kiloa lihonut neiti, joka alkoi kaipaamaan kaikkea sitä järjestystä ruuan ja treenin suhteen - sitä energistä oloa, mikä tulee, kun ruokavalio ja liikunta on kunnossa. Unen kanssahan miulla ei ole koskaan ollut ongelmia, sillä nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä ja siitä en tingi.

Tauko kaikesta nipottamisesta teki siis sen, minkä toivoinkin sen tekevän; se sai minut kaipaamaan treenaamista. Kuten kesän alussa suunnittelinkin, lähden mukaan 28.8. alkavaan FitFarmin Bikini Challenge -valmennukseen. Samaan aikaan starttaa myös miehille suunniteltu Alpha-valmennus, johon parempi puoliskoni lähtee mukaan. Myös kaveripariskunta lähtee mukaan näihin valmennuksiin, joten meillä on hyvä tsemppiverkosto alusta lähtien. Tällä hetkellä olen kuitenkin kipeänä kotona - eikä tämä muuten ole tekosyy, sillä siitä on lääkärinlausunto! Otan ensi viikon vielä hyvin rauhallisesti ja parantelen itseni kuntoon - tämä järkyttävä yskä kun näyttää olevan hyvin sitkeä eikä yleisolotilakaan ihan huipussaan ole..

Mitä sitten odotan valmennukselta? Kiinteytymistä tietenkin! Se on se lopullinen tavoite, mutta tällä hetkellä odotan sitä, että pääsen taas noudattamaan ohjeita ja voin hyvin. Olin talvella Superdieetti-valmennuksessa ja totesin, että nettivalmennus on miulle juuri oikea vaihtoehto; tarkat ohjeet, treenit omaan tahtiin, apua ammattilaisilta tarvittaessa ja iso ryhmä kanssatreenaajia Facebook-ryhmässä. Toimii ainakin täällä! Olen todella onnellinen, että aikanaan ostin sen ensimmäisen valmennuksen, vaikka olinkin epäileväinen kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen, joita olin lukenut keskustelupalstoilta. Positiiviset painoivat kuitenkin paljon enemmän ja onneksi näin; en voi kuin suositella.

Mitä tulee tekosyihin tulevan valmennuksen aikana; niitä saa olla, mutta niiden takia ei jätetä treenejä tai lenkkejä välistä. Onneksi meillä on toisemme täällä kotona, jotta voidaan tsempata toinen toistamme (lue Mikko minua, koska mie oon meistä se mestaritekosyykeksijä) joka päivä. Lisäksi saadaan liikkua yhdessä sekä hifistellä ruokien kanssa. On ihan mahtavaa, että rinnalla on ihminen, jolla on samoja tavotteita ja mielenkiinnonkohteita. Jos toinen ei ollenkaan ymmärtäisi innostusta treenata tai syödä järkevästi, voisi olla hieman haasteellista itsekään motivoitua. 

Sama pätee tietenkin kaikkien kiinnostuksenkohteiden kanssa; toisen pitää saada tehdä myös sellaisia juttuja, joista itse pitää ja jotka tuottavat hyvää oloa. Joskus on niin surullista, kun kaikki muu laitetaan oman hyvinvoinnin edelle, koska vaikka kuinka olisi kiire, paljon koulua, lapsia, asuntolaina, pitkät työpäivät tai miljoonat muut syyt, omasta hyvinvoinnista pitää huolehtia, jotta jaksaa huolehtia kaikesta muusta. Itsekin olen joskus laittanut koulun, työt ja muut hössötykset etusijalle, mutta ilman liikuntaa, lepoa ja ruokaa ei kyllä kauaa jaksa laittaa niitä etusijalle. Ja kuten Jutan videolla kävi ilmi, tunnin liikuntasuoritus vie 4% päivästä - ei paha!

Onko muita kesän jälkeen liikuntaan motivoituneita? Mitkä ovat teidän tekosyitä jäädä huilimaan kotiin? Onko muita Bikini Challengelle lähteviä? :)