SOCIAL MEDIA

perjantai 27. lokakuuta 2017

5 x Kappale kestävään ja onnelliseen parisuhteeseen

Tinder laulaa, mutta Sitä Oikeaa ei vain löydy, vaikka on tullut pussattua jo useampaa sammakkoa. Tai ehkä Oikea löytyykin, mutta alkuhuuman kadotessa arki muuttuu ihan tavalliseksi ja sitä myöden tylsäksi. Minne katosivat mahanpohjassa leijailevat perhoset? Olisiko aika laittaa kumppani vaihtoon, koska eihän parisuhteen kuulu olla tavallista! Vai kuuluuko?

Meillä on Mikon kanssa yhteistä taivalta takana jo vuoden 2012 kesäkuusta saakka, mutta tasaisin väliajoin kuullaan kommentteja siitä, kuinka ollaan niin hirmuisen söpöjä - ihan kuin vastarakastuneita. Monia hämmästyttää, etteikö olla jo kuuden vuoden aikana kyllästytty katselemaan toisiamme ja miten vieläkin kävellään käsikädessä kaupungilla. Ajatus on sinänsä huvittava, että haluan olla Mikon kanssa vielä ainakin seuraavat 200 vuotta yhdessä, joten 6 vuotta siitä on aika pieni osa!



Netissä on paljon vinkkejä, miten pystyy rakentamaan kestävän ja onnellisen parisuhteen. En ole lukenut moisia vinkkejä, sillä kertaakaan kuuden vuoden aikana ei ole tullut sellaista oloa, että pitäisi miettiä, mitä tekisin, että saisin tämän kestämään. Olen onnellinen joka päivä, kun näen tuon miehen, saan halata ja pussata häntä ja viettää aikaa yhdessä - mitä muuta oikein voidaan tarvita?

Halusin lähestyä aihetta hieman persoonallisemmasta näkökulmasta, nimittäin poimimalla lauluista lauseita, jotka todellakin pitävät paikkansa ja ovat avainasemassa parisuhteen kestävyyden ja onnellisuuden kannalta. Lauluja on vielä monen monta lisää, mutta tässä ne, jotka korostuvat mielestäni kaikista eniten joka päivä.

Käykää yhtä aikaa nukkumaan, sanokaa ne kolme pientä sanaa (Chisu)

Kun menee yhtä aikaa nukkumaan, elää samassa rytmissä toisen kanssa. Jos toinen menee unille yhdeltä yöllä ja toinen nousee töihin jo viideltä, yhteinen aika kutistuu. Aina ei tietenkään ole mahdollista mennä samaan aikaan nukkumaan, mutta ainakin meillä useimmiten se on mahdollista. Aina ei tietenkään nukuta välttämättä puoli kymmeneltä vielä niin paljoa, että olisi pakko mennä nukkumaan, mutta aika hyvin se uni tulee, kun käpertyy peiton alle ja laittaa silmät kiinni. Tällöin myös aamulla tulee noustua aiemmin, vaikkei välttämättä niin aikaisin kuin toinen lähtee töihin. Rytmi pysyy yllä ja virkeitä ollaan suurin piirtein samaan aikaan päivästä, jolloin on myös helpompi ja kivempi tehdä asioita yhdessä.

Toinen lause kertoo niistä suurista sanoista, jotka olisi hyvä muistaa toiselle sanoa. Voitko sanoa toiselle liian usein, että rakastat häntä? En usko. Ennen kaikkea rakkaus kannattaa näyttää teoilla jokapäiväisessä elämässä, mutta minusta on tärkeää myös muistaa lausua ne sanat toiselle.

Riitojen jälkeen, keskellä arjen, hymyillen sua suutelen (Mikko Harju)

Hellyyden osoittaminen, lähellä oleminen ja yhdessä höpsiminen pitää "alkuhuumankaltaisen" tilan mukana suhteessa silloinkin, kun yhteistä taivalta on takana jo monta vuotta. Mitä taas riitoihin tulee, niitä tulee eteen väistämättä joskus, mutta vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että riitely on aivan turhaa. Siinä tulee vain paha mieli kaikille osapuolille, joten miksi riidellä? Eri mieltä voi olla ja hetken mököttää, mutta oma riitelynsietokykyni on mennyt aika alhaiseksi. Jaksan mököttää maksimissaan puolitoista minuuttia ja sitten riittää ja kuuluu "voitaisko olla taas kavereita". Onneksi ei ole pitkävihaista sorttia tuo toinenkaan!

Kun mä en saa, mitään aikaan, ku pitäis toimia, sä piirrät mulle ranskalaisii viivoja (Sanni)

Toisen tukena ollaan jokaisessa tilanteessa ja toisen ilot, surut ja ongelmat ovat myös toisen iloja, suruja ja ongelmia. Ne ratkotaan yhdessä, kun yksin ei pystytä. Itselleni iskee helposti lapamato-fiilis, jolloin kyllä inhoan itseäni ja omaa saamattomuuttani. Usein tilanne tulee eteen silloin, kun tekemistä on niin paljon, ettei enää tiedä, mistä aloittaa. Muistan tilanteen, jossa makasin itku kurkussa sohvalla, kun tekemistä oli ihan liikaa eikä aika tuntunut riittävän mihinkään. Mikko noukki lattialle heittämäni kalenterin, avasi siitä kuluvan viikon ja alkoi järjestellä hommiani kalenterin tyhjiin kohtiin. Tätä se on meillä konkreettisimmillaan.

Ota minut tällaisena kuin oon (Anna Puu)

Jokainen meistä on tietynlainen eikä toisella ole oikeus yrittää muuttaa toista. On asioita, joissa muuttaminen voi olla ihan hyvästä eikä niin vakavaa; esimerkiksi kannustaminen nuuskankäytön lopettamiseen, opettaminen tavaroiden paikoilleen laittamiseen tai syömään terveellisempää ruokaa. Nämä ovat aika pieniä asioita, joilla on vaikutusta yhteiseloon ja toisen terveyteen. Sen sijaan en lähtisi puuttumaan puolison pukeutumistyyliin, luonteenpiirteisiin, ystävyyssuhteisiin (ellei nyt puhuta jostain todella vaarallisista ystäväpiireistä, mutta sitten mies ei olisi muutenkaan makuuni) tai tapoihin käyttäytyä esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Nämä ovat tapoja ja mieltymyksiä, joita ihmisille on vuosien saatossa tullut eikä se tee kenestäkään parempaa, jos ujosta ihmisestä yritetään väkisin vääntää kaveriporukan äänekkäintä heppua. Se luo tunteen siitä, ettei kelpaa omana itsenään. Ja Sannin laulunsanoja lainatakseni, kun sä oot siinä, ei oo olemassa mörköjä.

Sinä ansaitset kultaa (Jari Sillanpää)

Se toinen ihminen on siulle kultaakin kalliimpaa, tärkeimpiin ihmisiin kuuluva henkilö, perheenjäsen. Hän ansaitsee parasta ja koska hän on valinnut kaikista maailman ihmisistä sinut, sinun tulee olla täyttä kultaa hänelle. Tähän lukeutuu mielestäni kaiken perusta; luottamus, rehellisyys ja rakastaminen koko sydämestä. Joskus (kohdallani 89% ajasta) jää tiskikone tyhjentämättä ja tavarat kasaantuvat sohvankaitelle, mutta nämä ovat asioita, joissa voi koittaa petrata ja muuttaa käytöstään. Jos ei ole luottamusta tai rakkautta, on paha parantaa, kun perustaa ei ole.

Mikä kappale sanoineen puuttui listalta? Mitkä ovat teidän keinonne elää onnellisesti yhdessä? :)
perjantai 20. lokakuuta 2017

Lomalla Tanskassa: Blåvandshuk, Ribe, Ringkøping ja Rømø

Kesän Tanskan matkasta on kulunut jo jonkin aikaa ja olen ehtinyt esitellä Kööpenhaminan nähtävyydet sekä hotellimme ja liikkumistavat lomamme aikana. Puoli lomaa vietimme kuitenkin "oikeassa Tanskassa" eli Jyllannissa. Sukulaisteni ansiosta saimme todella paljon tietoa Tanskasta ja pääsimme vierailemaan aina länsirannikolla saakka. Seuraavaksi esittelyssä ovatkin siis Ringkøbing, Ribe, Rømø sekä Blåvandshuk.

Ensimmäisenä iltanamme tutustuimme Herningiin kävellen ja kaupunki näytti kyllä niin tanskalaiselta kuin jokin voi näyttää. Punaisia tiilitaloja oli kaikkialla, suoria katuja, hyvin vähän metsiköitä ja kaikki jotenkin todella järjestelmällistä ja siistiä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunista. Tanskan vähäisiä metsiä kompensoi varmastikin aukeat alueet, joilla muun muassa asusteli lampaita. Kävimme katsomassa ympäristötaideteosta, joka oli samassa aitauksessa kuin joukko lampaita. Lampaat tosin eivät olleet kiinnostuneet meistä, mutta ei Suomessa kyllä kävellä lammasaitaukseen ihastelemaan kivistä tehtyjä sydämiä!

IMG_5524a IMG_5533 IMG_5540 IMG_5547

Lauantaina olimme päättäneet lähteä tutustumaan länsirannikkoon. Tanska näytti parastaan ja iltapäivään saakka satoi kaatamalla vettä. Lomamme kaikkina muina päivinä oli todella lämmin ja aurinko paistoi, mutta nyt pääsimme useamman kerran vesisuihkun kohteiksi, kun lähdimme ihastelemaan maisemia - noh, kesä kuivaa minkä kastelee! Täydessä vesisateessa kävimme kuitenkin katselemassa hiekkadyynejä ja myrskyävää merta. Ensimmäinen varsinainen pysäkkimme reissullamme oli Ringkøbing, jossa piipahdimme ihastelemassa kaupunkia ja sen rakennuksia. Sade pääsi kuitenkin taas yllättämään ja hipsimme nopeasti takaisin autoon ja jatkoimme matkaa kohti Tanskan läntisintä pistettä Blåvandshukia. Reittimme kulki Søndervikin ja Vhide Sanden kautta ja matkalla näimme todella kauniita maisemia.

IMG_5561 IMG_5565

Blåvandshukissa ihailimme huomattavasti tyynempää merta kuin ensimmäisellä pysähdyspaikallamme ja paikalla oli myös vanha majakka. Emme lähteneet kipuamaan majakan huipulle, näytti sen verran korkealta. Tarkoituksena oli mennä kävelemään vielä hiekkarannallekin, mutta jälleen sadekuuro tuli päälle ja koimme parhaaksi jatkaa matkaa, kun olimme edes hitusen kuivia vielä. Matkalla näimme suomalaiselle suhteellisen eksoottisen näyn, nimittäin vuoroveden. En ole koskaan oikein ajatellut, missä vuorovesi-ilmiöön voisi törmätä, mutta kävellessämme merenpohjassa, joka normaalisti olisi veden peitossa, asia konkretisoitui kyllä hyvin selkeästi. Emme viettäneet rannalla varmaan puoltatuntia kauempaa, mutta sinä aikana vesi oli jo lähtenyt selkeästi nousemaan. Turisteille suurin vaara onkin siinä, että autot ajetaan liian pitkälle merelle ja kun vesi alkaa sitten nousta takaisin, auto lilluu keskellä merta ja pahimmillaan ihmiset myös. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuon ilmiön näkeminen oli todella vaikuttavaa ja jäi kyllä kirkkaasti mieleen - ehkä se, kun siitä on aina puhuttu, mutta sitä ei Suomessa oikein voi havaita.

IMG_5568

Johan se nälkäkin alkoi pian vaivata, kun pitkä päivä oli jo huruuteltu ympäri Tanskaa. Käväistyämme Lakolkissa olevalla merenrannalla keräämässä simpukoita ihastelemassa merta, suuntasimme Rømø-nimiselle saarelle syömään - mitäs muutakaan kuin kalaa, kun Tanskassa oltiin! Havneby-ravintola oli oikein viihtyisä ja henkilökunta todella ystävällistä. Valitsin itselleni lohipastan, vaikka se olikin ehkä hieman tuttu ja turvallinen valinta. Mikon lautaselta löytyi punakampelaa ja sitä maistellessa mietin, että se olisi voinut olla oikein hyvä vaihtoehto - minä kun vain olen vähän varovainen kokeilemaan uutta.. Jälkiruuaksi valitsin ihanaa suklaakakkua, joka saa vieläkin veden kielelle. Hauskinta oli, että ruokailumme Rømøssä kustansi vähemmän jälkiruokineen päivineen kuin pelkkä pääruoka Nyhavnissa, mutta laatu oli ehdottomasti yhtä hyvää!

Illaksi ajoimme Tanskan vanhimpaan kaupunkiin Ribeen. Ribe oli oikein suloinen ja pieni kaupunki kauniine kujineen ja taloineen. Kaupungissa kulkee myös yövartija, nightwatch, jonka tarkoituksena on ammoisina aikoina ollut vahtia, että kaupungissa on kaikki hyvin ja että siellä on turvallista. Nykyisin kaupungin asukkaat ja vierailijat pääsevät mukaan kierrokselle kuulemaan kertomuksia Riben kaupungista sekä kuuntelemaan yövartijan laulamia lauluja. Hienointa oli, että opastus oli sekä tanskaksi että englanniksi, jolloin myös turistit pystyivät seuraamaan kierrosta vaivatta. Meillä oli onneksi vielä tulkki omasta takaa, joka kertoi meille suomeksi sitten sellaisia asioita, joita englanninkielisessä selostuksessa ei ollut tullut esiin.

IMG_5597 IMG_5606

Nightwatch-kierros oli kyllä ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä Tanskassa. Viilenevä ja hämärtyvä kesäilta, tarinoita kaukaa historiasta, pieniä kujia, vanhoja taloja ja hyvää seuraa. Jälleen kerran ymmärsin, mitä hyggeily oikeastaan on. Kierroksen jälkeen lähdimme takaisin sisämaahan, minkäs muun kuin sateen saattelemana. Päivä oli ollut täynnä hienoja kokemuksia ja olimme kyllä todella onnellisia, että saimme näinkin lyhyen lomamme aikana nähdä niin erilaisia paikkoja Tanskassa. Onneksi jotain jäi vielä ensi kertaankin, sillä aivan varmasti menemme vielä uudelleen Tanskaan!

Oletteko käyneet jossakin näistä paikoista? Millaiset asiat teille jää lomasta parhaiten mieleen? :)
maanantai 9. lokakuuta 2017

Viisi vinkkiä laadukkaaseen uneen

Ilman laadukasta ja riittävää unta ihminen ei jaksa arjessa. Hommat jäävät puolitiehen, työpöydän takana leukaluut meinaavat loksahtaa paikoiltaan haukotusten ansiosta ja olo on kaikinpuolin vetämätön ja kärttyisä. Usein syitä uupumiselle ja ärtyneisyydelle lähdetään etsimään stressaavasta elämäntilanteesta, kiireestä tai muusta vastaavasta - harvoin tulee mietittyä, että kaiken takana voisi olla uni.

Sen lisäksi, että riittävä uni auttaa jaksamaan paremmin arjessa, se muun muassa ylläpitää aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä sekä auttaa muistin toiminnassa. Jokaista ei ole kuitenkaan siunattu mahtavilla unenlahjoilla ja toisaalta epäsäännöllinen elämänrytmi, kiireet, stressi ja huonot elintavat saattavat aiheuttaa uniongelmia ja tuntemuksia, että on väsynyt, vaikka on juuri herännyt. 

Monet ovat kysyneet, miten jaksan sellaista arkea, jossa käydään noin 20 tuntia viikossa töissä, opiskellaan, treenataan ja vielä eletään parisuhteessakin. Pysähdyin vähän aikaa sitten miettimään tätä kysymystä ja päädyin lopulta pohtimaan päivärutiinejani ja sieltä vastaus kaikkeen löytyikin; nukun joka yö vähintään kahdeksan tuntia. Pidän myös unirytmini suhteellisen säännöllisenä ja pyrin ennakoimaan tilanteita, joissa minun pitää herätä poikkeuksellisen aikaisin tai valvoa myöhään. Kuten treeneissä ja ruokailuissakin, suunnitelmallisuus on kaiken perusta.

Työskentelen tavaratalossa ja työvuorojeni alkamisajat vaihtelevat aina aamukuuden ja iltapäiväviiden välillä. Kaikki viikon vuorot eivät ole aamuvuoroja tai iltavuoroja, vaan samalla viikolla saattaa olla aamua, iltaa ja kokopäivävuoroa. Vähäiset koulupäiväni alkavat yleensä kymmeneltä, kahdelta tai neljältä eli suhteellisen myöhään. Jos iltavuoropäivinä nukkuisin puolillepäivin ja aamuvuoropäivinä heräisin ennen kukonlaulua, olisin väsähtänyt jo aikoja sitten. Sen sijaan yritän pitää itseni kiinni järkevässä vuorokausirytmissä, jotta iltaisin nukahtaminen on helppoa ja aamulla herääminen edes hitusen helpompaa.


Rakastan valvoa myöhään, katsella telkkaria, neuloa sukkia ja rentoutua vain löhöilemällä. Olen selkeästi kuitenkin tullut vanhaksi, kun puoli yhdentoista aikaan alkaa silmät lurpsahtaa kiinni ja uni voittaa. Toisaalta tämä on todella hyväkin asia, sillä silloin rytmissä pysyy luonnostaan kiinni. Toki tykkään myös aamuisin nukkua pitkään, mutta se tarkoittaa järkevissä rajoissa pitkään; kymmenen on jo todella pitkään. Vuodessa alle kymmenenä aamuna nukun yhteentoista, muuten pyrin heräämään viimeistään kymmeneltä, vaikka olisi vapaapäivä. Näin rytmi ei pääse vapaapäivien aikana kääntymään ihan päälaelleen, vaan illalla on helppo kömpiä kymmeneltä nukkumaan, jos kello soi aamulla kuudelta.

On paljon ihmisiä, jotka valittavat, että heillä ei ole aikaa kaikelle, mille haluaisivat. Silti vapaapäivinä saatetaan nukkua iltapäivään saakka ja illalla istua yömyöhään tietokoneen ääressä. Silloin päivästä menee väistämättä iso siivu hukkaan, sillä esimerkiksi kavereiden tapaaminen keskiviikon ja torstain välisenä yönä kello yksitoista on haasteellisempaa kuin että nousisit aamulla vaikkapa yhdeksältä ja näkisit heitä heti aamupäivästä. Kun herää ajoissa, on päivän aikana paljon enemmän aikaa tehdä niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä.


Entä kun nukkuu huonosti tai yöunista tulee väistämättä liian lyhyet? Satsasimme tänä vuonna uuteen sänkyyn, joka on varmasti ollut tämän vuoden paras sijoitus. Kun selän alla on hyväntuntuinen sänky ja pää asettuu sopivasti tyynylle, ollaan jo pitkällä. Huomasin loppuvuodesta, että nukuin huonosti ja unenpäästä kiinnisaaminen oli haastavaa. Lopulta diagnosoimme sen yli 20 vuotta vanhan sänkymme syyksi ja suuntasimme ostoksille. Nykyään ei tarvitse kuin kellahtaa sänkyyn ja uni tulee kyllä alle kymmenessä minuutissa, vaikka tarkoituksena olisi ollut vielä höpötellä päivän kuulumisia tai lukea kirjaa - erittäin kannattava sijoitus siis!


Olen huomannut, että unenlaatuun vaikuttaa myös se, mitä suustansa pistää alas, miten paljon liikkuu päivän aikana sekä miten paljon stressaa seuraavasta päivästä. Esimerkiksi kesällä kun söin mitä sattui, se heijastui väkisin uneen; yöllä oli jano, olo oli huono, piti käydä vessassa ja nukkuminen oli levotonta. Lisäksi tiedän, että jos seuraavana päivänä on jokin paljon muistettavaa tai muuten vain panostettavaa vaativa tehtävä, kannattaa ajatukset purkaa ennen nukkumaanmenoa. Itse teen aina tärkeistä asioista listan (koska olen listaihminen henkeen ja vereen), jolloin tiedän, että kaikki tärkeä on nyt muistissa. Tällöin asiat eivät pyöri mielessä ja tiedän, että aamulla voin vain napata listan mukaani ja siinä on kaikki tarvittava. Sama pätee myös esimerkiksi tavaroiden pakkaamiseen; jos olen lähdössä matkalle, en jätä pakattavaa enää aamuksi, koska varmasti jotain unohtuu. Myös eväät voi laittaa jo illalla valmiiksi kaappiin, niin niistäkään ei tarvitse aamulla murehtia.

Toisinaan unet vain jäävät syystä tai toisesta liian lyhyiksi, vaikka kuinka pyrkisi nukkumaan riittävästi. Itselleni seitsemän tuntia on ehdoton minimi, jolla jaksan seuraavan päivän, mutta seuraavana iltana pitää päästä aikaisin nukkumaan. Jos yöunet kutistuvat vielä alle seitsemään tuntiin, nukun päiväunet töiden tai koulun jälkeen. Enkä tarkoita nyt mitään tuntien päiväunia, vaan maksimissaan 30 minuutin päivätorkkuja, jotka sopivasti piristävät ja saavat minut luulemaan, että nyt jaksan paremmin loppupäivän. Jos nukkuisin monta tuntia keskellä päivää, yöunet siirtyisivät jälleen ja seuraavana päivänäkin olisi nukuttava päikkärit. Näin yöuni olisi pirstaloituneena moneen osaan; uniin yöllä ja päivällä.

Jaksamiseni salaisuus on siis uni - riittävä ja laadukas uni. Kun syö hyvin, pysyy järkevässä vuorokausirytmissä, nukkuu hyvässä sängyssä, unohtaa stressaamisen eikä venytä päikkäreitä kokopäivän mittaisiksi, jaksaa varmasti paremmin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tämän postauksen vinkkejäni, mikäli uni ei tule silmään tai unenlaatu on kovin heikkoa.

Millaisia keinoja teillä on hyvään uneen? Nukutteko yleensä hyvin ja jos ette, niin mistä arvelette sen johtuvan?
maanantai 2. lokakuuta 2017

Dietillä on tylsää, koska ei saa syödä mitään


Läheiset kärsivät, kun yksi on dietillä, sillä eihän sen aikana voi järjestää illanistujaisia, käydä kaupungilla tai kahvitella sadepäivänä. Dietillä vain käydään salilla eikä syödä oikeastaan mitään - tylsää. Eikä diettailussa edes ole mitään järkeä, koska elämästä pitää nauttia eikä nipottaa jokaisesta suupalasta.

Mitä järkeä sitten on diettailla? Ensinnäkin tykkään nimittää "diettiäni" ennemmin valmennukseksi, sillä se herättää ihmisissä vähemmän negatiivisia tunteita. Se on valmennus, jossa minulle on annettu treeni- ja ruokaohjelmat, joiden mukaan saavutan tavoitteeni. Ruokaohjelma aiheuttaakin eniten kysymyksiä, vinoilua ja naurahtelua, sillä sen olemassa olon monet huomaavat - harva huomaa, miten treenini ovat salilla muuttuneet.


Syön tavallista ja monipuolista ruokaa ohjeen antamien määrien mukaan. Osassa ruuan vaa'an kautta käyttäminen herättää hilpeyttä, sillä onko se nyt niin grammalleen tarkkaa? Yllätyin dietin alussa, miten paljon silmämääräinen arvio voikaan heittää todellisesta ja kuinka raakapaino on erilainen kuin valmiin ruuan paino. Kuitenkin selkeät ohjeet auttavat siinä, että syön oikean määrän oikeita ruoka-aineita ja voin luottaa siihen, että kehitystä syntyy ajan kanssa. Ennen Bikini Challengen alkua olin aika nuutunut ja tuntui, ettei töiden jälkeen jaksanut tehdä oikein muuta kuin ottaa rennosti. Tuli syötyä mitä sattuu ja milloin sattuu eikä liikkuminenkaan napannut, kun energiat olivat vähissä. Nyt koko valmennuksen ajan minulla on ollut energinen ja hyvinvoiva olo, töiden jälkeen jaksaa lähteä vielä treenaamaan eikä nälkä vaivaa missään kohtaa päivää. Olen niin onnellinen tästä fiiliksestä!

Ruokavalion noudattaminen ei myöskään tarkoita sitä, ettenkö voisi viettää aikaa yhdessä rakkaideni kanssa. Totta kai ruokaileminen kuuluu usein rentoihin illanviettoihin, mutta toistaiseksi en ole kokenut tarvetta lipsua omasta ruokavaliostani. Olen nytkin perheeni luona kylässä monta päivää ja kahvittelin myös muiden sukulaisteni kanssa, enkä syönyt mitään ylimääräistä. On ihanaa saada tukea läheisiltä ja nähdä, miten he haluavat tsempata! Silti söin perjantai-iltana pizzaa, kun toisillakin oli lämpöisiä leipiä. Sunnuntaina kävimme shoppailemassa Ideaparkissa ja ruokailimme kaikki yhdessä aivan ruokavalion mukaisesti. Kyse on siis lähinnä siitä, mitä pizzansa päälle valitsee ja minne menee ruokailemaan. Myös ajatus siitä, etteivät kaikki voisi syödä "diettiruokaa" on väärä, sillä savustettu lohi, perunat ja salaatti maistui kyllä ihan koko perheelle samanlaisena.








Etenkin moni perheellinen ajattelee, ettei voi lähteä mihinkään valmennukseen, sillä ei jaksa kokata itselleen eri ruokia kuin perheelleen. Tietenkään muiden perheenjäsenten ei tarvitse luopua omista herkuistaan ja he voivat syödä nakkikastiketta tai kermakastiketta lihapullien kanssa toisinaan, mutta pääosin juuri esimerkiksi Bikini Challengen ruokavaliota on helppo noudattaa kyllä kenen tahansa. Ruokavaliossa ei ole mitään kummallista, siitä on vain jätetty ylimääräiset pois. Voihan vaikka paistaa kilon jauhelihaa, ottaa siitä oman osuutensa erilleen ja heittää muille vähän vehnäjauhoja sekaan ja tehdä näin muiden ruuan kastikkeen muotoon - helppoa!

Plussaa FitFarmin valmennuksissa on ehdottomasti myös se, että ne eivät todellakaan ole mitään nälkäkuureja. Ruokaa saa syödä kyllä paljon, sillä puhdas ruoka ei pääse lihottamaan. Dietti sana usein aiheuttaa ihmisissä sen, että kuvitellaan diettaajan syövän vain rahkaa ja kanaa, vaikka valikoima on oikeasti todella laaja ja monipuolinen. Itse kuitenkin tykkään tehdä isomman satsin ruokaa kerralla niin ei tarvitse joka päivä kokata ja ruokakippo on vain helppo ottaa kaapista, kun ruoka-aika koittaa. Lisäksi on hyvä, ettei ole nälkää (kuten oletan joillain pussikeittodieteillä olevan), sillä silloin ei tule sorruttua hetkellisiin mielitekoihin ja tyhjennettyä karkkipussia vain koska maha kurni.

Paita Vero Moda / Kauluspaita JC / Housut Vero Moda / Kengät Dinsko / Takki Lindex

Valmennuksen aikana olen myös huomannut, miten iso rooli ruualla on kavereiden tapaamisessa. Tuntuu, että ei voida lähteä vain kahville tai teelle, vaan kyytipojaksi täytyisi aina saada joku herkku - jonka maku kuitenkin unohtuu nautiskella, kun hölpöttää niin innoissaan kuulumisiaan toiselle. Tiedän toki itsekin, miltä tuntuu, kun on kahvittelemassa ja omalla lautasella komeilee herkullinen kakkupala ja toisella on pelkkä juoma. Tulee äkkiä olo, että miksi olen tällainen sokerihiiri, enkö olisi voinut jättää kakkua vitriiniin. Kuitenkin välillä on ihan ok herkutella, eikä siitä kannata kantaa huolta, jos toiselle ei juuri sillä kerralla maistu.


Ja herkuttelinhan minäkin ihanan ystäväni läksiäisiltana! Kyseessä oli vapaa-ateria, jonka saimme viime viikolla syödä. Nautiskelimme juustotikkuja, kerroshampurilaiset sekä irtokarkkeja hyvällä omallatunnolla ja sitten palasimme takaisin ruotuun. Kuvittelin etukäteen, että karkit maistuisivat paljon paremmilta ja koukuttavammilta, mutta ihan samoiltahan ne maistuivat kuin ennenkin. Pelkäsin myös, että herkutteluhetki saa aikaan sen, että haluan seuraavana päivänäkin jotain hyvää, mutta miten kävikään; ei tehnyt mieli mitään ruokavalion ulkopuolelta. Itsekuri on selkeästi kehittynyt tänä aikana.

Nyt olen siis valmennuksen puolessa välissä ja edelleen into ja motivaatio ovat korkealla, huippua! Millaisia ennakkoluuloja olette kohdanneet ruokavalioihinne liittyen? Millaisia ajatuksia sinussa herättää, jos joku kertoo noudattavansa tarkkaa ruokavaliota ja kieltäytyy kakkupalasta?