Lomalla Tanskassa: Blåvandshuk, Ribe, Ringkøping ja Rømø

Kesän Tanskan matkasta on kulunut jo jonkin aikaa ja olen ehtinyt esitellä Kööpenhaminan nähtävyydet sekä hotellimme ja liikkumistavat lomamme aikana. Puoli lomaa vietimme kuitenkin "oikeassa Tanskassa" eli Jyllannissa. Sukulaisteni ansiosta saimme todella paljon tietoa Tanskasta ja pääsimme vierailemaan aina länsirannikolla saakka. Seuraavaksi esittelyssä ovatkin siis Ringkøbing, Ribe, Rømø sekä Blåvandshuk.

Ensimmäisenä iltanamme tutustuimme Herningiin kävellen ja kaupunki näytti kyllä niin tanskalaiselta kuin jokin voi näyttää. Punaisia tiilitaloja oli kaikkialla, suoria katuja, hyvin vähän metsiköitä ja kaikki jotenkin todella järjestelmällistä ja siistiä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunista. Tanskan vähäisiä metsiä kompensoi varmastikin aukeat alueet, joilla muun muassa asusteli lampaita. Kävimme katsomassa ympäristötaideteosta, joka oli samassa aitauksessa kuin joukko lampaita. Lampaat tosin eivät olleet kiinnostuneet meistä, mutta ei Suomessa kyllä kävellä lammasaitaukseen ihastelemaan kivistä tehtyjä sydämiä!

Lauantaina olimme päättäneet lähteä tutustumaan länsirannikkoon. Tanska näytti parastaan ja iltapäivään saakka satoi kaatamalla vettä. Lomamme kaikkina muina päivinä oli todella lämmin ja aurinko paistoi, mutta nyt pääsimme useamman kerran vesisuihkun kohteiksi, kun lähdimme ihastelemaan maisemia - noh, kesä kuivaa minkä kastelee! Täydessä vesisateessa kävimme kuitenkin katselemassa hiekkadyynejä ja myrskyävää merta. Ensimmäinen varsinainen pysäkkimme reissullamme oli Ringkøbing, jossa piipahdimme ihastelemassa kaupunkia ja sen rakennuksia. Sade pääsi kuitenkin taas yllättämään ja hipsimme nopeasti takaisin autoon ja jatkoimme matkaa kohti Tanskan läntisintä pistettä Blåvandshukia. Reittimme kulki Søndervikin ja Vhide Sanden kautta ja matkalla näimme todella kauniita maisemia.

Blåvandshukissa ihailimme huomattavasti tyynempää merta kuin ensimmäisellä pysähdyspaikallamme ja paikalla oli myös vanha majakka. Emme lähteneet kipuamaan majakan huipulle, näytti sen verran korkealta. Tarkoituksena oli mennä kävelemään vielä hiekkarannallekin, mutta jälleen sadekuuro tuli päälle ja koimme parhaaksi jatkaa matkaa, kun olimme edes hitusen kuivia vielä. Matkalla näimme suomalaiselle suhteellisen eksoottisen näyn, nimittäin vuoroveden. En ole koskaan oikein ajatellut, missä vuorovesi-ilmiöön voisi törmätä, mutta kävellessämme merenpohjassa, joka normaalisti olisi veden peitossa, asia konkretisoitui kyllä hyvin selkeästi. Emme viettäneet rannalla varmaan puoltatuntia kauempaa, mutta sinä aikana vesi oli jo lähtenyt selkeästi nousemaan. Turisteille suurin vaara onkin siinä, että autot ajetaan liian pitkälle merelle ja kun vesi alkaa sitten nousta takaisin, auto lilluu keskellä merta ja pahimmillaan ihmiset myös. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuon ilmiön näkeminen oli todella vaikuttavaa ja jäi kyllä kirkkaasti mieleen - ehkä se, kun siitä on aina puhuttu, mutta sitä ei Suomessa oikein voi havaita.

Johan se nälkäkin alkoi pian vaivata, kun pitkä päivä oli jo huruuteltu ympäri Tanskaa. Käväistyämme Lakolkissa olevalla merenrannalla keräämässä simpukoita ihastelemassa merta, suuntasimme Rømø-nimiselle saarelle syömään - mitäs muutakaan kuin kalaa, kun Tanskassa oltiin! Havneby-ravintola oli oikein viihtyisä ja henkilökunta todella ystävällistä. Valitsin itselleni lohipastan, vaikka se olikin ehkä hieman tuttu ja turvallinen valinta. Mikon lautaselta löytyi punakampelaa ja sitä maistellessa mietin, että se olisi voinut olla oikein hyvä vaihtoehto - minä kun vain olen vähän varovainen kokeilemaan uutta.. Jälkiruuaksi valitsin ihanaa suklaakakkua, joka saa vieläkin veden kielelle. Hauskinta oli, että ruokailumme Rømøssä kustansi vähemmän jälkiruokineen päivineen kuin pelkkä pääruoka Nyhavnissa, mutta laatu oli ehdottomasti yhtä hyvää!

Illaksi ajoimme Tanskan vanhimpaan kaupunkiin Ribeen. Ribe oli oikein suloinen ja pieni kaupunki kauniine kujineen ja taloineen. Kaupungissa kulkee myös yövartija, nightwatch, jonka tarkoituksena on ammoisina aikoina ollut vahtia, että kaupungissa on kaikki hyvin ja että siellä on turvallista. Nykyisin kaupungin asukkaat ja vierailijat pääsevät mukaan kierrokselle kuulemaan kertomuksia Riben kaupungista sekä kuuntelemaan yövartijan laulamia lauluja. Hienointa oli, että opastus oli sekä tanskaksi että englanniksi, jolloin myös turistit pystyivät seuraamaan kierrosta vaivatta. Meillä oli onneksi vielä tulkki omasta takaa, joka kertoi meille suomeksi sitten sellaisia asioita, joita englanninkielisessä selostuksessa ei ollut tullut esiin.

Nightwatch-kierros oli kyllä ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä Tanskassa. Viilenevä ja hämärtyvä kesäilta, tarinoita kaukaa historiasta, pieniä kujia, vanhoja taloja ja hyvää seuraa. Jälleen kerran ymmärsin, mitä hyggeily oikeastaan on. Kierroksen jälkeen lähdimme takaisin sisämaahan, minkäs muun kuin sateen saattelemana. Päivä oli ollut täynnä hienoja kokemuksia ja olimme kyllä todella onnellisia, että saimme näinkin lyhyen lomamme aikana nähdä niin erilaisia paikkoja Tanskassa. Onneksi jotain jäi vielä ensi kertaankin, sillä aivan varmasti menemme vielä uudelleen Tanskaan!

Oletteko käyneet jossakin näistä paikoista? Millaiset asiat teille jää lomasta parhaiten mieleen? :)

Kööpenhaminan nähtävyydet, joita ei kannata ohittaa

Nyhavnin satama, Pieni Merenneito -patsas, Tivoli, Strøget ja Amalieborgin linna kuuluvat ehdottomasti must see -listan kärkeen, kun lähdetään lomalle Kööpenhaminaan. Kyytipojaksi täytyy tietenkin valita mereneläviä sekä smörrebrødejä.

Ehdoton suosikkini Tanskan matkallamme oli Nyhavin satama. Olisin voinut ihastella tuota kauniin värikästä poukamaa loputtoman kauan. Vanhoja veneitä, värikkäitä taloja, paljon ruokakojuja ja iloisia ihmisiä. Tunnelma oli täydellinen loman aloitukseen <3 Muistan, kuinka olen ensimmäisen kerran maantiedon kirjassa joskus alaluokilla ihastellut tuota satamaa ja miettinyt, että sinne kun joskus pääsisi. Täytyy sanoa, että paikka oli kaiken odottamisen ja haaveilun arvoinen.

Nyhavn sijaitsee noin kahden ja puolen kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta, joten lähdimme matkaan kävellen tarkoituksenamme syödä matkalla. Matkalle ei kuitenkaan osunut alun paria ravintolaa lukuunottamatta yhtäkään ruokapaikkaa ja meillä alkoi olla aikamoinen nälkä puoli viideltä, kun aamupala oli nautittu aamuyhdeksältä.. Onneksi löysimme kuitenkin ihanan ja tunnelmallisen ruokapaikan, josta saimme ostettua todella maukkaat lohiannokset. Voitte kuvitella, miten hyvältä maistuukaan sitruunalla maustettu lohi sekä perunat pinaattipedillä, kun on odottanut ruokaa koko päivän! Ravintolaamme Havfruenia voin kyllä lämmöllä suositella, vaikka annoksen hinta olikin hieman suolainen, noin 30 euroa, mutta noissa maisemissa hyvällä palvelulla varustetussa ravintolassa voi lomalla vähän pröystäilläkin :)

Nyhavnista jatkoimme matkaa kohti Pientä Merenneitoa. Patsaalle oli Nyhavnista noin puolentoistakilometrin matka ja pienten harhailujen jälkeen pääsimme oikeaan paikkaan. En hämmästynyt patsaan pienuudesta, vaan paikasta, jonne se oli sijoitettu; patsas oli rahtisataman viereisessä puistossa kivikkoisella rannalla. Ei mitenkään kaunis paikka noin kauniille patsaalle. Sijainti selittänee myös sen, miksi patsas on niin monta kertaa turmeltu. Se oli kuitenkin aikuisen naisen kokoinen patsas ja juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Hieno patsas hassulla paikalla! Suosittelen käymään täälläkin, sillä onhan se maailmankuulu.

Matkalla Nyhavniin ja Merenneitopatsaalle kuljimme myös Amalieborgin linnan ohitse ja pysähdyimme hetkeksi aukiolle ihastelemaan rakennuksia. Vartijat aloittivat jonkinlaisen vuoronvaihdon, sillä he marssivat jonossa ympäri aukiota ja puhuttelivat toisiaan. Linnaan ei ole turistien mahdollistakaan päästä ja tanskalaisiakin on päässyt sinne vain kourallinen, mutta aukiolle ei ole mitään estettä mennä ihastelemaan rakennuksia.

Kaiken kiertämisen jälkeen olimme jo aika poikki matkustamisesta ja kävelystä, joten suuntasimme hotellille lämpimään suihkuun ja nukkumaan. Seuraavan päivän aioimme pyhittää Euroopan pisimmällä kävelykadulla, Strøgetilla kävelylle sekä Tivolissa vierailulle. Ennen Strøgetia kävelimme kaupungintalon ohitse, jonka pihamaa keräsi paljon turisteja. Ostoskatu alkoi lähes heti rakennuksen vierestä ja jatkui useita kilometrejä. Kadun varrelta löytyi kaikki kaupat, mitä vain osasi kuvitella aina tavallisista Vero Modan liikkeistä Hilfigerin myymälöihin. Shoppailla emme juurikaan jaksaneet, sillä hintataso ei näyttänyt sen edullisemmalta kuin Suomessakaan. Postimerkkejä ja postikortteja ostaessamme saimme kuitenkin hämmästyä; kuusi korttia ja merkkiä kustansivat 20 euroa! Yksi postimerkki maksoi yli kolme euroa, vaikka korteilla oli hintaa vain alle euro - noh, Tanskassa posti kulkee lauantaisinkin, joten kai se jotenkin täytyy rahoittaa..

Söimme todella maukkaat pizzat hotellimme vieressä sijaitsevassa Frascati-ravintolassa. Edelliseen lounaaseen verrattuna parasta oli, että hinta oli edullinen, kun pizzan sai jo kymmenellä eurolla ja se oli todella hyvää. Suosittelen lämmöllä myös tätä ravintolaa. Arvelimme, että Tivolissa saattaa olla todella paljon ihmisiä ravintoloissa, joten päätimme hieman ennakoida ruuhkia.

Tivoliin pitikin jonottaa hetki ja ostimme vain sisäänpääsyn, sillä huvipuistolaitteet eivät nyt kiinnostaneet. Tivolissa oli kuitenkin paljon nähtävää ilman rannekeitakin, sillä alueelta löytyi kauniita puistoja, pikkuisia kujia, ihania ruokakojuja (yhdestä sain aitoja churrojakin, ihan huippua!), tekolampi, vanha linna ja kauniita kukkaistutukisa. Tunnelma oli kerrassaan rento ja aloin ymmärtää, mitä tanskalaisten hyggeily tarkoittaa.

Smörrebrødejäkin ehdimme syödä Strøgetin varrella olevassa kahvilassa. Olin kuvitellut leivät hyvin erilaisiksi kuin ne lopulta olivat, mutta maistuivathan nuo väärästä olettamuksesta huolimatta. Hintaa leivillä oli aika paljon (reilu 10 euroa) siihen nähden, että kyseessä oli tavallinen vaalean leivän siivu, jonka päällä oli majoneesia, graavilohta, salaattia ja tomaattia. Maku oli kuitenkin todella hyvä!

Kokonaisuudessaan Kööpenhaminassa oli paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan siellä, mikäli mielii matkailla suuressa kaupungissa, jossa on helppoa liikkua kävellen paikasta toiseen. Suosittelen varaamaan ainakin kaksi päivää yleisimpien nähtävyyksien kiertämiseen, kolme päivää on tietenkin aina plussaa, jolloin voi kierrellä vähän enemmän. Me saimme kuitenkin kahdessakin päivässä paljon irti Kööpenhaminasta ja palaamme sinne varmasti joskus uudelleen. Kööpenhaminan jälkeen siirryimmekin Jyllantiin - oikeaan Tanskaan - ja pääsimme näkemään uusia ja kauniita maisemia aina länsirannikkoa myöten. Näistä tunnelmista lisää myöhemmin kuvien kera!

Mikä paikka vaikuttaa mielenkiintoisimmalta? Oletko itse joskus ajatellut vierailla jossakin näistä Kööpenhaminan kohteista? :)

Lomalla Tanskassa: hotelli ja liikkuminen

Ensimmäinen omatoimimatka Tanskassa on lomailtu ja voin sanoa olevani niin ylpeä meistä, sillä kaikki sujui yllättävän vaivattomasti. Ennen matkaa panikoin lähtöselvityksen tekemisestä, jonka vakaasti päätin hoitaa virkailijan kanssa. Vaan miten kävikään lentokentällä; siellä me selvitettiin sekä itsemme lennolle että laukkumme Köpikseen automaateilla (okei, hyvät opastajat olivat vieressä, mutta kumminkin!). Lisäksi onnistuttiin valitsemaan oikea juna keskustaan ja kaupungillakin eksyttiin vain hotellia etsiessä - ei huono saavutus ollenkaan!

Lentomme Kööpenhaminaan kesti vain puolitoista tuntia ja lentosää oli parhaimmasta päästä; inhoan ilmakuoppia eikä niihin törmätty kuin pari kertaa ja nämäkin kuopat olivat hyvin pieniä. Kastrupin lentoasemalle saapuessamme emme olleet lainkaan varmoja, minne suuntaan meidän olisi kuulunut kulkea, sillä opasteet matkalaukkujen noutamiseen näyttivät kahteen eri suuntaan. Käveltyämme ensin toiseen suuntaan totesimme, että alakertaan vievät liukuportaat olisivat todennäköisesti parempi valinta ja sieltä laukut löytyivätkin vain vartin odottelulla - ei varmasti ikinä ole tulleet laukut niin nopeasti.

Olimme päättäneet mennä keskustaan junalla, sillä se oli nopein ja kuulemma kätevin vaihtoehto. Juna lähtikin suoraan lentokentältä, mikä kieltämättä oli todella kätevää! Ostimme liput punaisesta automaatista, johon sai maksaa sekä kortilla että käteisellä. Kaksi lippua keskustaan maksoi 72 kruunua, joka on noin kymmenen euroa. Sitten eikun raiteille odottamaan oikeaa junaa. Hämmennystä aiheutti raiteille pysähtyvät junat, joissa ei lukenut, minne ne olivat menossa, mutta "pelastuksena" konduktöörit vahtivat myös ovella No entry-kylttien vieressä, ettei kukaan nouse niihin - ne olivat ilmeisesti vain jättämässä matkustajia.

Junamatka lentoasemalta keskustaan kesti 15 minuuttia. Yritimme lukea linjakarttaa, mutta Kastrupin kenttää ei kyseisellä nimellä edes löytynyt kartasta. Myöhemmin selvisi, että linjakartassa lukeekin Lufthavn, joten ei ihme, ettei löytynyt.. Kysyimme matkan keston aika-arviota konduktööriltä (joka oli muuten ainoa tylysti puhunut asiakaspalvelija koko matkan aikana!), jolloin hän tiuskaisi aseman olevan seuraava. Päärautatieasema näkyi kuitenkin selkeästi junan ikkunoista, joten ei ollut vaikeuksia tietää, milloin hypätä pois kyydistä.

Nousimme katutasolle rautatieasemalta ja lähdimme suunnistamaan kartan avulla hotellillemme. Suunnistusaikaa olisi saattanut lyhentää kartan oikeinpäin pitäminen, mutta mitä suotta, kivahan se on katsella maisemia ja näyttää niitä vähän matkalaukullekin. Kävelimme siis ensin kilometrin aivan väärään suuntaan, sen jälkeen käytimme Google Mapsia apuna, mutta eihän se toimi kävelyasetuksissa mitenkään. Lopulta näimme yhden Scandicin ja suunnistimme sen eteen. Mikko totesi, että ei näytä kyllä samalta kuin kuvassa ja eihän se näyttänytkään - 14 kerrosta vs. 5 kerrosta.. Onneksi hotellimme Scandic Webers oli kuitenkin tien toisella puolella ja meidän piti vain päästä tietyön ohi, jotta pääsimme kirjautumaan sisään. Hauskintahan on, että hotelliltamme käveli 3 minuuttia juna-asemalle ja käytimme matkan kulkemiseen 45 minuuttia!

Olimme tulostaneet mukaan karttoja, mutta hotellin vastaanotosta saimme oikein tarkan ja selkeän kartan, joten käytimme sitä koko loman ajan. Hotellimme sijaintia ei voi kuin ylistää, sillä se oli niin lähellä ruokapaikkoja, rautatieasemaa, ostoskatua ja Tivolia, että ei lähempänä olisi oikein voinut olla. Hotellihuoneemme oli tanskalaiseen tyyliin kompaktia kokoa, mutta hyvin sinne mahtui - eihän lomaa ollut edes tarkoitus viettää hotellihuoneessa vaan kauniista maisemista nauttien. Lisäksi ruokapaikkojen lisäksi hotellin vieressä oli Lidl, josta sai edullisesti ostettua pientä purtavaa hotellihuoneeseen. Toki ympäri vuorokauden palveleva 7 eleven -kioskikin löytyi naapurista, mutta jos tavallinen karkkipussi kustantaa 60 kruunua (yli 7e!), suuntaamme kilpailijalle.

Liikuimme Kööpenhaminassa kävellen, vaikka Hop on, Hop off -busseja mainostettiinkin kaikkialla. Oli kuitenkin kiva liikkua omaan tahtiin, pysähtyä kuvailemaan, kun tulee kauniita paikkoja ja poiketa vaikka ravintolaan, jos jano yllättää. Välimatkat eivät Köpiksessä kuitenkaan olleen älyttömiä - pisin matka kuljettiin Pienelle Merenneidolle, jonne oli noin kolmen kilometrin matka keskustasta. Nähtävyyksistä teenkin ihan oman postauksen, joka ilmestyy lähipäivinä. Suosittelen kyllä lämmöllä jalan kulkemista, vaikka muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Etenkin pyöräily on Tanskassa suosittua, mutta siellä ne fillaroi autojen seassa hyvin epäselvän oloisesti, joten ehkä ensin täytyisi käydä jokin pyöräilykurssi..

Loman aikana siirryttiin myös Kööpenhaminasta Herningiin sukulaisteni luokse. Matka taittui kätevästi junan kyydissä. Ostimme jo Suomessa etukäteen DSB:n sivuilta junaliput, sillä ne olivat edullisemmat, mitä aiemmin ne osti. Junamatka kesti kolme tuntia ja junalipuilla oli hintaa yhteensä noin 100 euroa eli aikalailla ollaan Suomen hintatasossa ilman opiskelija-alennuksia. Tarjolla olisi ollut myös hyvin edulliset Orange ticket -liput, jotka olisivat maksaneet 200 kruunua eli noin 25 euroa. Ainoa miinuspuoli oli, että junaa olisi pitänyt vaihtaa välissä eikä tämä houkutellut ihmistä, joka ei ole ikinä ulkomailla matkustanut junalla. Junalippujen lisäksi ostimme itsellemme paikat junasta, sillä emme oikein tienneet, miten paikat määräytyvät, mikäli niitä ei ole erikseen ostanut. Junassa oli kuitenkin paljon tyhjää tilaa, joten paikoista olisi ehkä voinut säästää, mutta toisaalta olisihan juna voinut olla aivan täynnäkin eikä paikat maksaneet paria euroa enempää.

Juna Herningiin lähti myös päärautatieasema Københavns Hovednadegårdilta eli København H:lta ja oikea raide löytyi junan numeron ja päätepysäkin avulla opastetauluista, jotka tosin päivittyivät hieman hitaammin kuin Suomessa, sillä lähteviä junia oli niin paljon. Kuitenkin 20 minuuttia aiemmin tiedettiin jo oikea raide. Paikalla oli myös paljon henkilökuntaa käytävillä ihan vain neuvomassa ihmisiä - ihanaa, ettei asiakaspalvelua ole unohdettu muualla maailmassa! Juna myös tuli asemalle 15 minuuttia oletettua aiemmin ja siinähän sitä sitten pähkäiltiinkin, onko tämä oikea juna. Ja juuri kun haluaisi kysyä neuvoa, kaikki ympärillä olevat ihmiset näyttävät yli 70-vuotiailta, jotka eivät puhu englantia. Onneksi laiturilta löytyi hieman englantia puhuva mies, joka neuvoi meidät oikeaan vaunuun ja siellä istuinten päällä jo lukikin mistä minne saakka paikka oli varattu, joten ei jäänyt epäselvyyksiä. Perillä meitä odottikin jo iloiset "Tanskan oppaamme", joiden kanssa vietimme loppuloman tutustuen Jyllantiin - kuulemma siihen oikeaan Tanskaan.

Nähtävyyksistä Kööpenhaminassa sekä Jyllannissa kirjoitan ihan oman postauksen, sillä muuten tämä venähtää liian pitkäksi! Toivottavasti tästä postauksesta kuitenkin on iloa Tanskan matkaa suunnitteleville ja erityisesti Tanskassa liikkumista miettiville. Ja kertokaa ihmeessä, mitä haluaisitte tietää matkasta tai Tanskasta, niin laitan postauksen vireille :)

Ensimmäinen omatoiminen ulkomaanmatka: mikä jännittää?

Kuinka aikaisin lentokentälle pitää mennä? Mitä kaikkea sai olla käsimatkatavaroissa? Löydetäänkö oikealla portille oikeaan aikaan? Mistähän ostetaan junaliput Köpiksen keskustaan? Nämä ja monta muuta kysymystä ovat pyörineet viime päivinä päässä, kun matkakuume on noussut yhä korkeammaksi ja korkeammaksi. Miten selättää matkustusjännitys ja siirtyä rentoon lomatunnelmaan?

Viime päivinä Finavian sivut ovat käyneet tuttuakin tutummaksi, kun olen koittanut selvittää, miten lentokentällä oikeastaan toimitaan. Olen myös soitellut äidille ja kysellyt, mitä minkäkin asian kanssa kannattaa tehdä ja luulen vihdoin olevani suhteellisen valmis matkustamaan Tanskaan Mikon kanssa. Pohdin vain, miten kaikki voikin tuntua niin jännittävältä, vaikka olen ennenkin lentänyt ja matkustellut - mutta silloin toisaalta äiti on ollut vetovastuussa siitä, että selviämme oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Nyt minä hyppään itse niihin saappaisiin (tai noh, ainakin toiseen niistä, koska olen sellainen varmistelija ja pohdiskelija, että Mikko todennäköisesti on se, joka johtaa hommaa..) ja onhan se jo aikakin 23-vuotiaana alkaa perehtyä näihin juttuihin!

Matkustamme siis Kööpenhaminaan lentäen Helsinki-Vantaalta ja vietämme Scandic Webersissä kaksi yötä. Sen jälkeen matkustamme junalla Jyllantiin sukulaisteni luoksi kahdeksi yöksi. Lisää reissusuunnitelmista voit lukea aiemmasta postauksesta. Finavian sivuilta selvisi, että matkaselvitys on tehtävä viimeistään 45 minuuttia ennen koneen lähtöä. Meidät (tai minut..) tuntien menemme kuitenkin kentälle todella hyvissä ajoin, koska tämä on ensimmäinen matkamme eikä ole kiva joutua kiirehtimään. Sitä paitsi aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, ettei kaksi tuntia aiemmin kentällä ole yhtään liikaa - taidetaan varata jopa 2,5 tuntia, koska voihan sitä sitten kierrellä tax freessä ja kahvitella kentällä, jos aikaa jää paljon yli.

Ensimmäinen järkytyksen hetki koitti, kun luin sähköpostiini kilahtaneesta kirjeestä, että lähtöselvitys tehdään kentällä joko automaatilla tai etukäteen kotona netissä tai tekstiviestillä. Ai että kukaan ei ole auttamassa?! Enkö voikaan vain antaa virkailijan hoitaa hommaa? Hemmetin digiaika ja itsepalvelutoiminnot. Lähetin heti epätoivoisen viestin Finnairille ja tiedustelin, että eikö lähtöselvitystä oikeasti voi tehdä virkailijan kautta.

Ennen vastauksen saamista olin katsonut erilaiset videot boarding passien tulostamisesta ja matkalaukkuihin liimattavien lappujen tulostuksesta. Pohdin, miten kukaan englantia taitamaton osaisi laukkunsa lähettää matkaan - ohjevideoista kuin vain toinen oli suomeksi ja sekin painottui lähinnä siihen, että kannustettiin kokeilemaan itsepalvelua sen sijaan, että olisi esitelty, miten homma hoituu. Ei se kamalan vaikealta vaikuttanut, mutta toivoin silti, että asiakaspalvelusta vastattaisiin, että voin myös asioida virkailijan kanssa. Ja niinhän sieltä lopulta vastattiinkin; Finnairilla on edelleen asiakaspalvelijoita näitä juttuja varten, huh.

Luin Anna Tenhun kolumin pari päivää sitten ja nauroin katketakseni, sillä turvatarkastusosuus oli kuin omasta elämästäni. Mietin jo kotoa lähtiessä, onko päällä nyt sellaiset vaatteet, että ne eivät sisällä metallia - entäs jos rintsikoissa on pieni metallinen sydän, huutaakohan se? Pidän myös visusti laukustani kiinni, ettei se hipaise huumekuriirien hihoja, samoin kuin Tehnu kolumnissaan panikoi. Pohdin, olenko pakannut nyt kaiken tarpeellisen mukaan ja sijoittanut ne oikeisiin paikkoihin - pitikö kameran laturi olla käsimatkatavaroissa vai ruumaan menevässä laukussa?

Turvatarkastus on aina jännittävä hetki, vaikka siinä ei olekaan mitään jännitettävää. Tarkastukseen mennessä olen tarkistanut laukkuni noin kymmenen kertaa ja varmistanut, että kaikki nesteet ovat oikeassa paikassa, lääkkeet omassa pussissaan ja laukun pohjalle ei ole unohtunut huulirasvaa tai vastaavaa nesteeksi luokiteltavaa tuotetta. Olen kuitenkin suurimmalla osalla lentokerroistani onnistunut pukemaan päälleni jonkin vaatteen, mikä hälyyttää; milloin ne on olleet kengät, milloin rintsikat ja kerran jopa vyö unohtui päälleni. Ei siis mitään vakavaa, mutta aiheuttaa aina ylimääräistä hämmennystä.

Lento sinänsä ei pelota ihan kamalasti, sillä Köpikseen lentää onneksi vain tunnin ja 40 minuuttia. Viimeksi aloin voida lentokoneessa pahoin, kun en ottanut matkapahoinvointilääkettä. Vahingosta viisastuneena nyt on pillerit haettu, ettei mene ensimmäinen lomapäivä hotellihuoneessa. Ainahan lentäminen on jännittävää, mutta en varsinaisesti pelkää sitä - ostettiin kuitenkin viereiset paikat, että voidaan pitää kädestä kiinni, jos alkaa jänskättämään! Ja purkkaa pitääkin vielä pakata mukaan, sillä ainakin omat korvani menevät helposti lukkoon ja purkka kyllä pelastaa silloin.

Köpiksen suunnalla kaikki on aika hyvin suunniteltu; lentokentältä keskustaan pääsee sekä bussilla että junalla ja lippuja voi ostaa kentältä. Lipunoston jälkeen ei tarvitsekaan kuin löytää oikeaan junaan tai bussiin ja jäädä oikealla pysäkillä pois.. Onneksi tanskalaiset puhuvat kuulemma hyvin englantia, joten eiköhän päädytä oikeaan paikkaan! Karttojakin tulostettiin jo valmiiksi, jotta liikkuminen keskustassa on helpompaa eikä aikaa mene siihen, että eksytään joka toisessa kadunkulmauksessa - oli sitten kuinka turistia hyvänsä, aion avata kartan joka kerta, kun tarve iskee.

Huolimatta kaikesta jännityksestä määränpäähän pääsemiseksi olen todella innoissani tästä matkasta! Ihan huippua päästä lomailemaan Mikon kanssa ja nähdä molemmille uusi maa ja sen nähtävyyksiä. Ja yhdessä matkustaessa on se hyvä puoli, että toinen on aina siinä vieressä kuuntelemassa ja selittämässä, jos kielimuuri iskee tai lentäminen alkaa sittenkin jännittää. Lisäksi on ihana nähdä sukulaisia ja viettää heidän kanssaan aikaa :)

Jännittääkö teitä matkustaminen? Millaisia vinkkejä teillä on yleisesti matkustamiseen tai erityisesti Tanskan matkalle? :)

Suuntana Tanska

Tanska, kuulostaa hyvin Suomen tapaiselta maalta, jossa puhutaan ruotsia peruna suussa. Pikkuruinen valtio, korkea hintataso ja Pieni Merenneito -patsas, niistäkö on Tanska tehty? Tätä lähdetään selvittämään Mikon kanssa elokuun 8. päivä, kun meidän yhteinen kesälomamme alkaa!

Suunniteltiin jo alkutalvesta, että olisi ihana lähteä käymään jossain ulkomailla yhdessä kesälomalla. Ei kuitenkaan keskellä kesää haluttu lähteä minnekään aurinkorannoille Espanjaan ja pikkuhiljaa Tanska alkoi muodostua molempia kiinnostavaksi vaihtoehdoksi. Innoissamme aloimme suunnitella matkaa, mutta epäselvät lomakuviot lopettivat suunnittelumme melko nopeasti. Kun kesälomat sitten lopulta varmistuivat ja saimme kuin saimmekin viikon yhtä aikaa lomaa, päätimme aloittaa suunnittelun uudelleen!

Mietimme, mitä oikeastaan haluaisimme nähdä Tanskassa ja huomasimme, että perinteisten turistikohteiden lisäksi kiintoisaa on nähdä ihan vain uusi maa ja kulttuuri! Varasimme reissumme pari viikkoa sitten ja olemme täydennelleet sitä pitkin matkaa erilaisilla jutuilla. Lennämme Kööpenhaminaan keskiviikkona. Aluksi suunnitelmamme oli lentää Norwegianilla, mutta heidän lentonsa lähtivät aina aamulla kello 7.00 ja me kuitenkin ajamme edeltävänä iltana vasta Vantaalle, joten olisi kiva nukkuakin jossain välissä. Niimpä päädyimme Finnairiin, joka kuljettaa meidät puolen päivän aikaan Köpikseen - ja mikä parasta, Tanskassa kello on tunnin jäljessä, joten meille tulee ylimääräinen tunti matkaamme!

Kööpenhaminassa yövymme Scandic Webersissä. Luimme useita arvosteluja erilaisista hotelleista ja tämä osoittautui meille parhaaksi vaihtoehdoksi sekä sijainniltaan että hintatasoltaan. Webers sijaitsee siis rautatieaseman läheisyydessä ja sieltä on lyhyt kävelymatka kaikkialle. Kuulimme myös, että Kööpenhaminassa hotellihuoneet ovat tyypillisesti todella pieniä, mutta arvelimme, ettemme tule kuitenkaan viettämään lomaamme hotellihuoneessa, joten sen suuruudella tai pienuudella ei ole väliä. Otimme silti hieman tavallista huonetta isomman, jotta siellä mahtuu sentään vähän liikkumaan.

t-paita H&M / jakku VeroModa / farkut JC / kengät Nike / kuva Elli Vormisto

Mitä sitten haluamme nähdä Kööpenhaminassa? Ollaan googlailtu jo paljon erilaisia nähtävyyksiä Kööpenhaminassa ja kyselty siellä vierailleilta tuttaviltamme, missä kannattaisi käydä. Tällä hetkellä vierailulistallamme on Pieni Merenneito -patsas, Nyhavn ja Euroopan pisin kävelykatu Strøget. Lisäksi Tivoli voisi olla kiva kohde käväistä ihan vain kiertelemässä, ei niinkään laitteissa hurvittelemassa. Olen myös aina haaveillut näkeväni oikeita hiekkadyynejä, mutta niitä ei välttämättä Kööpenhaminan keskustassa ainakaan näe, mutta ehkä jossain vähän kauempana.

Ruokapaikkojakin ollaan katseltu jo etukäteen ihan vain huvin vuoksi, sillä eihän meillä ole muuta tavoitetta ruokien suhteen kuin maistaa Smørrebrødeja. Muistan, kuinka luin niistä ja Nyhavnin satamasta jo alakoulussa ympäristöopin kirjasta ja nyt pääsen vihdoin kokemaan ne! Minähän en varsinainen kulinaristi ole ruuan kanssa, mutta joskus on kiva kokeilla jotain aivan uutta :)

Tulen varmasti kirjoittelemaan reissusuunnitelmista lisää kesän edetessä, sillä olen tästä niin innoissani! Ihana lähteä ensimmäiselle vähän pidemmälle ulkomaanmatkalle yhdessä. Ja mikä jännittävintä, tämähän on todellinen omatoimimatka eli olemme varanneet lennot ja hotellit erikseen sekä katselleet juna-aikatauluja esimerkiksi kentältä keskustaan ihan itseksemme. Olen aina ollut valmiilla pakettimatkoilla, jotka ovat olleet oikein mainio ja hyvä valinta, mutta Tanskaan ei valitettavasti tehdä pakettimatkoja. Toisaalta, saadaanpahan kokemusta matkasuunnittelusta ja saadaan valita kaikki asiat itse - ja meille sopivaan hintaan. Muun muassa Tjäreborgilla olisi ollut suunnitella pakettimatka, mutta pelkkä kuljetus lentokentältä keskustaan olisi kustantanut yli 200 euroa - matkaahan on siis junalla noin 15 minuuttia. Että ehkä sittenkin parempi suunnitella itse!

Oletteko käyneet Tanskassa? Millaisia kokemuksia teillä on ja mitä suosittelisitte nähtäväksi? :) Olen innoissani lukenut ihanan Niinan blogia, jossa on kertomuksia Köpiksen reissusta, joten otan mieluusti vastaan kertomuksia ja suosituksia myös muilta :)