SOCIAL MEDIA

perjantai 22. joulukuuta 2017

Milloin jouluvalmisteluista tuli pakkopullaa?

Joulu on vuoden parasta aikaa; kaikkialla on tunnelmallisia valoja, joululaulut soivat kaiuttimissa, lahjapaperit käärivät sisälleen ihania muistamisia rakkaille ihmisille ja olo on kaikin puolin iloinen ja onnellinen. Näistä asioista minunkin viime viikot ovat koostuneet - ja tietenkin joulusiivouksesta, joululeivonnasta, joulukorttien askartelusta ja jouluryysiksestä työpaikalla.'

Joulun alla ihmisillä on poikkeuksetta kiire ja stressi. Joululahjat on pakko ostaa, täytyy tehdä jouluruokia ja siivota koti joulukuntoon sekä tietenkin stressata tekemättömistä asioista - ja sitten kummastellaan, kun ei ole yhtään joulumieltä. Joulu tulee joka vuosi, halusit tai et. On kuitenkin jokaisen oma asia, millaisen joulustaan tekee, miten paljon haluaa nähdä vaivaa esimerkiksi joulusiivoukseen tai joulupöydän menuun. Kenenkään ei ole pakko paistaa laatikoita, jos ei tahdo. Kukaan ei myöskään pakota pesemään lattioita tai vaihtamaan jouluverhoja. 

Usein jouluun valmistautumisen taustalla on ajatus, että kun tekee paljon jouluun liittyviä asioita, joulumieli löytyy ja aattona voi sitten nauttia vain olemisesta. Jos kuitenkin ennen joulua stressaat aivan kaikesta eikä jouluun valmistautuminen tunnu mukavalta, miten voisit jouluna nauttia, kun näet ympärilläsi siistin kodin ja jättimäisen kattauksen jouluruokia, joiden valmistelun aikana olet onnistunut riitelemään puolisosi kanssa ja tiuskimaan jopa itsellesi? Ei se ole joulun tarkoitus.

Olen jouluihminen päästä varpaisiin. Rakastan joulukorttien askartelua, joululeipomista, kodin joulukuntoon laittamista ja ylipäätään sitä tunnelmaa, mikä kaikesta joulupuuhastelusta tulee. Aloitan jouluvalmistelut myös hyvissä ajoin; esimerkiksi joulukortit tein jo marraskuussa, koska kun on töissä päivittäistavarakaupassa, voi olla varma, ettei joulukortteja askarrella enää joulukuussa 8-9 tunnin työpäivien jälkeen. Näin kortit olivat ajoissa valmiina eikä niiden tekemisestä tullut stressiä tai pakkoa

Sunnuntaina oli miun toisiksi viimeinen vapaapäiväni ennen joulua. Oltiin suunniteltu jo aikoja sitten, että silloin leivotaan joulutortut, piirakat ja laatikot joulua varten ja illalla mennään laulamaan Kauneimpia joululauluja. Voitte uskoa, millaisia katseita sain, kun lauantaina iloitsin, että huomenna saa tehdä piirakoita ja muita joululeivonnaisia, kun on koko päivä vapaata. Jepjep, muiden mielestä se oli täytymistä, ei saamista, koska nehän on pakko tehdä ennen joulua.

Koko sunnuntain olin ihan joulufiiliksissä, piirakat onnistuivat paremmin kuin ikinä ja mikä parasta; kokkailtiin ja leivottiin Mikon kanssa yhdessä, jolloin homma sujui leikiten. Tällä viikolla olen ollut pääasiassa iltavuoroissa ja eilen päätin käyttää aamun tunnit tehokkaasti. Järjestelin kaikki tavarat omille paikoilleen, pyyhin pölyt ja pesin vessan. Pyysin Mikkoa vielä näyttämään imuria lattioille, minkä jälkeen koko koti olisi siisti katosta lattiaan. Ja mikä onnen tunne miut valtasikaan, kun tulin töistä kotiin; jouluvalot loistivat kauniisti ikkunoissa, kaikkialla oli siistiä ja joulun tunnelma leijui kodissamme. Silloin tiesin, että nyt joulu saa tulla.

Kaikki on siis valmista yhtä kauppareissua lukuunottamatta, mutta senkin lupasi parempi puoliskoni hoitaa sillä välin, kun minä seison kassapöydän takana myymässä arpoja pukinkontiin (se on muuten oikeasti hyvä lahjaidea, sopii kaikenkokoiselle ja -ikäiselle). Meidän joulu on kuitenkin juuri meidän näköinen; rentoa yhdessäoloa, Joulupukin Kuuma Linja, hyvää ruokaa, joulusauna ja lahjoja. Joulupöydästä löytyy omia suosikkejamme kuten lihapullia, lohta, karjalanpiirakoita, porkkanalaatikkoa, salaatteja, kananmunia, juustoja ja kinkkua.

Jouluruuan menu on kuitenkin meidännäköisemme ja koostuu niistä ruuista, joita haluamme jouluna syödä ja jotka olemme halunneet tehdä valmiiksi. Ei ole kuitenkaan yhtään väärin, jos joulupöydästä löytyy "vain" kinkku ja rosolli tai jos katettuna onkin seitsemän ruokalajin illallinen, se on jokaisen joulunjuhlijan oma valinta. Ei ole pakko myöskään hankkia kuusta - tai yhtään lahjaa. Ei tarvitse mennä saunaan eikä kuunnella joululauluja. Ylipäätään kannattaa muistaa, että jouluna ei ole pakko. Joulu on ihana ja tunnelmallinen juhla, josta jokainen saa tehdä ihan omannäköisen.



Unohdetaanhan siis joulukiire ja -strssi ja keskitytään siihen oleellisimpaan; yhdessäoloon ja joulun tunnelmasta nauttimiseen. Unohdetaan myös pakko ja täytyminen, muistetaan, että saadaan viettää joulua ja valmistautua siihen kukin omalla tavallamme eikä kenenkään tapa ole sen huonompi tai parempi kuin toisen.

Tämän pohdinnan myötä haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua! <3
tiistai 7. marraskuuta 2017

FitFarmin Bikini Challenge - hitti vai huti?

Kun vuosia sitten suunnittelin lähteväni johonkin treenivalmennukseen mukaan, googlailin paljon myös kokemuksia FitFarmista. Ja kuten voitte arvata, löysin lähinnä niitä Vauva.fi -keskustelupalstojen valituksia siitä, miten rahka tursuaa korvista ja dietti on niin pyllystä, kun sitä ei voi normaali ihminen arjessaan noudaattaa. Ainiin ja lisäksi dietin loputtua kaikki kilot tulee tuplana takaisin - ja vielä ihan itsestään, se on ohjelmoitu siihen ruokavalioon sillain!

FitFarm herättää toisissa ihmisissä todella vahvoja negatiivisia tunteita. Valmennukset mielletään lähinnä "ihmedieteiksi", joissa syödään vain parsakaalia ja kanaa eikä niillä saavuteta pysyviä tuloksia saati omaksuta uudenlaista elämäntapaa. Ajatellaan, että ruokavalio on hyvin yksipuolinen, treenit aivan älyttömiä ja että ihminen menee vain surkeampaan jamaan valmennusten aikana. Eihän kukaan nimittäin voi kieltäytyä ravintola-annoksesta naapurin koiran syntymäpäivänä tai pullasta sunnuntain kahvipöydässä, sehän on ihan luonnotonta.


Kaikista negatiivisista kommenteista huolimatta aloitin FitFarm-matkani alkuvuodesta Superdietillä ja jatkoin sitä loppukesästä alkaneella Bikini Challengella, jonka "intensiivijakso" loppui sunnuntaina. Molemmat dietit toimivat erinomaisesti eikä minulla ole niiden sisällöstä nokan koputtamista. Itse kuitenkin rakastuin ihan täysin Bikini Challengeen (BC) ja koska valmennus on niin kutsuttu jatkuva valmennus eli intensiivijaksojen välissä on myös valmennusta, päätin jatkaa hyväksi havaitsemallani tiellä. Parasta on, että yksi parhaista ystävistänikin on mukana jatkossa ja voidaan yhdessä porskuttaa eteen päin molempia innostavassa valmennuksessa!

No söinkö sitten kymmenen viikon aikana sata purkkia rahkaa ja kolmekymmentä raejuustopurkkia? En, en syönyt yhtäkään rahkaa ja raejuustoakin nautin yhteensä kahdella aterialla koko valmennuksen aikana! Miettikää, kahdella ruualla 350 ateriasta eli jos et tykkää rahkasta tai raejuustosta, niin ei tarvitse valmennuksen takia opetellakaan tykkäämään. Itse kyllä tykkään raejuustosta, mutta jotenkin en vain muistanut syödä sitä. Sen sijaan rahkasta en tykkää ollenkaan, joten hylkäsin sen suosiolla heti. Silti minulla riitti vaikka miten paljon vaihtoehtoja syömiseen ja oman viitseliäisyyden mukaan pystyi toteuttamaan ihan todellisia gourmet-aterioitakin!

Arjessa suosittiin helppoja ja yksinkertaisia ruokia ilman sen suurempia kikkailuja. Määrät oli helppo mitata valmiiksi muovirasioihin ja napata mukaan aina töihin lähtiessä - ja mikä parasta, ruokaa ei tarvinnut tehdä joka päivä! Viikonloppuisin saatettiin joskus panostaa hieman enemmän ruuanlaittoon ja tehtiin muun muassa pihvejä lohkoperunoilla, täytettyjä uuniperunoita ja erilaisia pizzoja. Mihinkään ruokaan en ehtinyt kyllästyä kymmenen viikon aikana ja vaihtoehtoja olisi ollut reseptipankissa vielä ihan mielettömästi, mutta niitä voi sitten kokkailla myöhemmin. Lisäksi kahden viikon välein vaihtuvat ruokavalio-ohjeet antoivat paljon mahdollisuuksia vaihteluun ja uusien reseptien kokeilemiseen.

Treenitkin sai valita ihan omien aikataulujen, kiinnostuksen ja käytettävissä olevien puitteiden mukaan ja jokaiselle löytyi varmasti sopiva treeniohjelma. Itse kävin salilla ja tein toiminnallisia treenejä sekä lenkkeilin kävellen. Saliohjelmat ja toiminnalliset treenit päivittyivät valmennuksen aikana useasti eli samaa ohjelmaa ei tarvinnut puurtaa kymmentä viikkoa. Jalkapöytieni nivelsiteet venähtivät valmennuksen 8. viikolla, jolloin jouduin unohtamaan osan treeneistä hetkeksi, mutta tuloksia tuli silti, joten ei se kauaa menoa hidastanut.

Itselleni huippujuttu oli myös todella aktiivinen ja tsemppaava Facebook-ryhmä, jossa meitä treenaajia oli ihan älytön määrä! Facebookissa sai paljon vertaistukea, siellä pystyi jakamaan omia kokemuksiaan, kyselemään vinkkejä ja seuraamaan muiden kehitystä. Ja tietenkin kuuntelemaan valmentajan vinkkejä ja tsemppejä! Verrattuan Superdiettiin BC:llä on paljon someaktiivisempia ihmisiä ja miusta on ihanaa, että valmentaja on niin konkrettiisesti mukana tekemisessä niin somessa kuin valmennuksen omalla foorumillakin. Apua saa aina ja Satu on kyllä huikea nainen!

Millaisia tuloksia sitten tuli? Ensimmäisen viiden viikon aikana ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään ja mietinkin jo monesti, että teenkö jotain väärin, vaikka noudatan ohjeita 100 prosenttisesti. Valmennuksessa on eri ryhmät eri tavotteille (esimerkiksi haluatko kasvattaa lihasta vai kiinteytyä) ja siirryinkin "tiukimmasta" ryhmästä seuraavaan diettiryhmään, jolloin muutosta alkoi tapahtua ihan rytinällä! Olihan sitä muutosta tapahtunut varmasti koko ajan, mutta näkyvät muutokset alkoivat viikon viisi jälkeen. Kropalla kesti varmasti aika kauan käynnistyä, sillä olin syönyt kesän kyllä ihan miten sattuu.

Koska luvut kiinnostavat varmasti kaikkia, laitetaan niitä nyt hieman tulemaan. Onnekseni muutokset näkyvät myös peilissä ja lempparifarkutkaan eivät aiheuta enää jenkkakahvoja, joten tästä on hyvä jatkaa eteen päin suurella innolla! Kävin myös kehonkoostumusmittauksessa valmennuksen alussa ja valmennuksen lopussa ja liitän myös niiden tiedot mittojen perään.

Paino: -5,1kg
Vyötärö navan kohdalta: -16cm
Lantio: -6,5cm
Reidet: -2cm/jalka
Rasvaprosentti: -5,1 %-yksikköä (alun mittaus saattaa heittää hieman olosuhteista johtuen, mutta ei kuitenkaan ihan älyttömästi)
Viskeraalinen rasva: -1


Olin myös todella iloinen siitä, että lähes kaikki pudottamani kilot olivat lähteneet rasvasta ja pelkästään keskivartalosta oli humpsahtanut 3,5 kiloa rasvaa! Itse olen tyytyväinen tuloksiin ja toivon, että kehitys jatkuu hyvänä, sillä huolimatta pudonneesta rasvaprosentista, rasvaa olisi vielä polteltavana, mutta ei onneksi läheskään niin paljoa kuin ennen valmennusta.

Millaisia tunteita FitFarm teissä herättää? Entä millaisissa valmennuksissa itse olette olleet mukana ja voitteko suositella niitä? :)
perjantai 27. lokakuuta 2017

5 x Kappale kestävään ja onnelliseen parisuhteeseen

Tinder laulaa, mutta Sitä Oikeaa ei vain löydy, vaikka on tullut pussattua jo useampaa sammakkoa. Tai ehkä Oikea löytyykin, mutta alkuhuuman kadotessa arki muuttuu ihan tavalliseksi ja sitä myöden tylsäksi. Minne katosivat mahanpohjassa leijailevat perhoset? Olisiko aika laittaa kumppani vaihtoon, koska eihän parisuhteen kuulu olla tavallista! Vai kuuluuko?

Meillä on Mikon kanssa yhteistä taivalta takana jo vuoden 2012 kesäkuusta saakka, mutta tasaisin väliajoin kuullaan kommentteja siitä, kuinka ollaan niin hirmuisen söpöjä - ihan kuin vastarakastuneita. Monia hämmästyttää, etteikö olla jo kuuden vuoden aikana kyllästytty katselemaan toisiamme ja miten vieläkin kävellään käsikädessä kaupungilla. Ajatus on sinänsä huvittava, että haluan olla Mikon kanssa vielä ainakin seuraavat 200 vuotta yhdessä, joten 6 vuotta siitä on aika pieni osa!



Netissä on paljon vinkkejä, miten pystyy rakentamaan kestävän ja onnellisen parisuhteen. En ole lukenut moisia vinkkejä, sillä kertaakaan kuuden vuoden aikana ei ole tullut sellaista oloa, että pitäisi miettiä, mitä tekisin, että saisin tämän kestämään. Olen onnellinen joka päivä, kun näen tuon miehen, saan halata ja pussata häntä ja viettää aikaa yhdessä - mitä muuta oikein voidaan tarvita?

Halusin lähestyä aihetta hieman persoonallisemmasta näkökulmasta, nimittäin poimimalla lauluista lauseita, jotka todellakin pitävät paikkansa ja ovat avainasemassa parisuhteen kestävyyden ja onnellisuuden kannalta. Lauluja on vielä monen monta lisää, mutta tässä ne, jotka korostuvat mielestäni kaikista eniten joka päivä.

Käykää yhtä aikaa nukkumaan, sanokaa ne kolme pientä sanaa (Chisu)

Kun menee yhtä aikaa nukkumaan, elää samassa rytmissä toisen kanssa. Jos toinen menee unille yhdeltä yöllä ja toinen nousee töihin jo viideltä, yhteinen aika kutistuu. Aina ei tietenkään ole mahdollista mennä samaan aikaan nukkumaan, mutta ainakin meillä useimmiten se on mahdollista. Aina ei tietenkään nukuta välttämättä puoli kymmeneltä vielä niin paljoa, että olisi pakko mennä nukkumaan, mutta aika hyvin se uni tulee, kun käpertyy peiton alle ja laittaa silmät kiinni. Tällöin myös aamulla tulee noustua aiemmin, vaikkei välttämättä niin aikaisin kuin toinen lähtee töihin. Rytmi pysyy yllä ja virkeitä ollaan suurin piirtein samaan aikaan päivästä, jolloin on myös helpompi ja kivempi tehdä asioita yhdessä.

Toinen lause kertoo niistä suurista sanoista, jotka olisi hyvä muistaa toiselle sanoa. Voitko sanoa toiselle liian usein, että rakastat häntä? En usko. Ennen kaikkea rakkaus kannattaa näyttää teoilla jokapäiväisessä elämässä, mutta minusta on tärkeää myös muistaa lausua ne sanat toiselle.

Riitojen jälkeen, keskellä arjen, hymyillen sua suutelen (Mikko Harju)

Hellyyden osoittaminen, lähellä oleminen ja yhdessä höpsiminen pitää "alkuhuumankaltaisen" tilan mukana suhteessa silloinkin, kun yhteistä taivalta on takana jo monta vuotta. Mitä taas riitoihin tulee, niitä tulee eteen väistämättä joskus, mutta vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että riitely on aivan turhaa. Siinä tulee vain paha mieli kaikille osapuolille, joten miksi riidellä? Eri mieltä voi olla ja hetken mököttää, mutta oma riitelynsietokykyni on mennyt aika alhaiseksi. Jaksan mököttää maksimissaan puolitoista minuuttia ja sitten riittää ja kuuluu "voitaisko olla taas kavereita". Onneksi ei ole pitkävihaista sorttia tuo toinenkaan!

Kun mä en saa, mitään aikaan, ku pitäis toimia, sä piirrät mulle ranskalaisii viivoja (Sanni)

Toisen tukena ollaan jokaisessa tilanteessa ja toisen ilot, surut ja ongelmat ovat myös toisen iloja, suruja ja ongelmia. Ne ratkotaan yhdessä, kun yksin ei pystytä. Itselleni iskee helposti lapamato-fiilis, jolloin kyllä inhoan itseäni ja omaa saamattomuuttani. Usein tilanne tulee eteen silloin, kun tekemistä on niin paljon, ettei enää tiedä, mistä aloittaa. Muistan tilanteen, jossa makasin itku kurkussa sohvalla, kun tekemistä oli ihan liikaa eikä aika tuntunut riittävän mihinkään. Mikko noukki lattialle heittämäni kalenterin, avasi siitä kuluvan viikon ja alkoi järjestellä hommiani kalenterin tyhjiin kohtiin. Tätä se on meillä konkreettisimmillaan.

Ota minut tällaisena kuin oon (Anna Puu)

Jokainen meistä on tietynlainen eikä toisella ole oikeus yrittää muuttaa toista. On asioita, joissa muuttaminen voi olla ihan hyvästä eikä niin vakavaa; esimerkiksi kannustaminen nuuskankäytön lopettamiseen, opettaminen tavaroiden paikoilleen laittamiseen tai syömään terveellisempää ruokaa. Nämä ovat aika pieniä asioita, joilla on vaikutusta yhteiseloon ja toisen terveyteen. Sen sijaan en lähtisi puuttumaan puolison pukeutumistyyliin, luonteenpiirteisiin, ystävyyssuhteisiin (ellei nyt puhuta jostain todella vaarallisista ystäväpiireistä, mutta sitten mies ei olisi muutenkaan makuuni) tai tapoihin käyttäytyä esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Nämä ovat tapoja ja mieltymyksiä, joita ihmisille on vuosien saatossa tullut eikä se tee kenestäkään parempaa, jos ujosta ihmisestä yritetään väkisin vääntää kaveriporukan äänekkäintä heppua. Se luo tunteen siitä, ettei kelpaa omana itsenään. Ja Sannin laulunsanoja lainatakseni, kun sä oot siinä, ei oo olemassa mörköjä.

Sinä ansaitset kultaa (Jari Sillanpää)

Se toinen ihminen on siulle kultaakin kalliimpaa, tärkeimpiin ihmisiin kuuluva henkilö, perheenjäsen. Hän ansaitsee parasta ja koska hän on valinnut kaikista maailman ihmisistä sinut, sinun tulee olla täyttä kultaa hänelle. Tähän lukeutuu mielestäni kaiken perusta; luottamus, rehellisyys ja rakastaminen koko sydämestä. Joskus (kohdallani 89% ajasta) jää tiskikone tyhjentämättä ja tavarat kasaantuvat sohvankaitelle, mutta nämä ovat asioita, joissa voi koittaa petrata ja muuttaa käytöstään. Jos ei ole luottamusta tai rakkautta, on paha parantaa, kun perustaa ei ole.

Mikä kappale sanoineen puuttui listalta? Mitkä ovat teidän keinonne elää onnellisesti yhdessä? :)
perjantai 20. lokakuuta 2017

Lomalla Tanskassa: Blåvandshuk, Ribe, Ringkøping ja Rømø

Kesän Tanskan matkasta on kulunut jo jonkin aikaa ja olen ehtinyt esitellä Kööpenhaminan nähtävyydet sekä hotellimme ja liikkumistavat lomamme aikana. Puoli lomaa vietimme kuitenkin "oikeassa Tanskassa" eli Jyllannissa. Sukulaisteni ansiosta saimme todella paljon tietoa Tanskasta ja pääsimme vierailemaan aina länsirannikolla saakka. Seuraavaksi esittelyssä ovatkin siis Ringkøbing, Ribe, Rømø sekä Blåvandshuk.

Ensimmäisenä iltanamme tutustuimme Herningiin kävellen ja kaupunki näytti kyllä niin tanskalaiselta kuin jokin voi näyttää. Punaisia tiilitaloja oli kaikkialla, suoria katuja, hyvin vähän metsiköitä ja kaikki jotenkin todella järjestelmällistä ja siistiä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunista. Tanskan vähäisiä metsiä kompensoi varmastikin aukeat alueet, joilla muun muassa asusteli lampaita. Kävimme katsomassa ympäristötaideteosta, joka oli samassa aitauksessa kuin joukko lampaita. Lampaat tosin eivät olleet kiinnostuneet meistä, mutta ei Suomessa kyllä kävellä lammasaitaukseen ihastelemaan kivistä tehtyjä sydämiä!

IMG_5524a IMG_5533 IMG_5540 IMG_5547

Lauantaina olimme päättäneet lähteä tutustumaan länsirannikkoon. Tanska näytti parastaan ja iltapäivään saakka satoi kaatamalla vettä. Lomamme kaikkina muina päivinä oli todella lämmin ja aurinko paistoi, mutta nyt pääsimme useamman kerran vesisuihkun kohteiksi, kun lähdimme ihastelemaan maisemia - noh, kesä kuivaa minkä kastelee! Täydessä vesisateessa kävimme kuitenkin katselemassa hiekkadyynejä ja myrskyävää merta. Ensimmäinen varsinainen pysäkkimme reissullamme oli Ringkøbing, jossa piipahdimme ihastelemassa kaupunkia ja sen rakennuksia. Sade pääsi kuitenkin taas yllättämään ja hipsimme nopeasti takaisin autoon ja jatkoimme matkaa kohti Tanskan läntisintä pistettä Blåvandshukia. Reittimme kulki Søndervikin ja Vhide Sanden kautta ja matkalla näimme todella kauniita maisemia.

IMG_5561 IMG_5565

Blåvandshukissa ihailimme huomattavasti tyynempää merta kuin ensimmäisellä pysähdyspaikallamme ja paikalla oli myös vanha majakka. Emme lähteneet kipuamaan majakan huipulle, näytti sen verran korkealta. Tarkoituksena oli mennä kävelemään vielä hiekkarannallekin, mutta jälleen sadekuuro tuli päälle ja koimme parhaaksi jatkaa matkaa, kun olimme edes hitusen kuivia vielä. Matkalla näimme suomalaiselle suhteellisen eksoottisen näyn, nimittäin vuoroveden. En ole koskaan oikein ajatellut, missä vuorovesi-ilmiöön voisi törmätä, mutta kävellessämme merenpohjassa, joka normaalisti olisi veden peitossa, asia konkretisoitui kyllä hyvin selkeästi. Emme viettäneet rannalla varmaan puoltatuntia kauempaa, mutta sinä aikana vesi oli jo lähtenyt selkeästi nousemaan. Turisteille suurin vaara onkin siinä, että autot ajetaan liian pitkälle merelle ja kun vesi alkaa sitten nousta takaisin, auto lilluu keskellä merta ja pahimmillaan ihmiset myös. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuon ilmiön näkeminen oli todella vaikuttavaa ja jäi kyllä kirkkaasti mieleen - ehkä se, kun siitä on aina puhuttu, mutta sitä ei Suomessa oikein voi havaita.

IMG_5568

Johan se nälkäkin alkoi pian vaivata, kun pitkä päivä oli jo huruuteltu ympäri Tanskaa. Käväistyämme Lakolkissa olevalla merenrannalla keräämässä simpukoita ihastelemassa merta, suuntasimme Rømø-nimiselle saarelle syömään - mitäs muutakaan kuin kalaa, kun Tanskassa oltiin! Havneby-ravintola oli oikein viihtyisä ja henkilökunta todella ystävällistä. Valitsin itselleni lohipastan, vaikka se olikin ehkä hieman tuttu ja turvallinen valinta. Mikon lautaselta löytyi punakampelaa ja sitä maistellessa mietin, että se olisi voinut olla oikein hyvä vaihtoehto - minä kun vain olen vähän varovainen kokeilemaan uutta.. Jälkiruuaksi valitsin ihanaa suklaakakkua, joka saa vieläkin veden kielelle. Hauskinta oli, että ruokailumme Rømøssä kustansi vähemmän jälkiruokineen päivineen kuin pelkkä pääruoka Nyhavnissa, mutta laatu oli ehdottomasti yhtä hyvää!

Illaksi ajoimme Tanskan vanhimpaan kaupunkiin Ribeen. Ribe oli oikein suloinen ja pieni kaupunki kauniine kujineen ja taloineen. Kaupungissa kulkee myös yövartija, nightwatch, jonka tarkoituksena on ammoisina aikoina ollut vahtia, että kaupungissa on kaikki hyvin ja että siellä on turvallista. Nykyisin kaupungin asukkaat ja vierailijat pääsevät mukaan kierrokselle kuulemaan kertomuksia Riben kaupungista sekä kuuntelemaan yövartijan laulamia lauluja. Hienointa oli, että opastus oli sekä tanskaksi että englanniksi, jolloin myös turistit pystyivät seuraamaan kierrosta vaivatta. Meillä oli onneksi vielä tulkki omasta takaa, joka kertoi meille suomeksi sitten sellaisia asioita, joita englanninkielisessä selostuksessa ei ollut tullut esiin.

IMG_5597 IMG_5606

Nightwatch-kierros oli kyllä ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä Tanskassa. Viilenevä ja hämärtyvä kesäilta, tarinoita kaukaa historiasta, pieniä kujia, vanhoja taloja ja hyvää seuraa. Jälleen kerran ymmärsin, mitä hyggeily oikeastaan on. Kierroksen jälkeen lähdimme takaisin sisämaahan, minkäs muun kuin sateen saattelemana. Päivä oli ollut täynnä hienoja kokemuksia ja olimme kyllä todella onnellisia, että saimme näinkin lyhyen lomamme aikana nähdä niin erilaisia paikkoja Tanskassa. Onneksi jotain jäi vielä ensi kertaankin, sillä aivan varmasti menemme vielä uudelleen Tanskaan!

Oletteko käyneet jossakin näistä paikoista? Millaiset asiat teille jää lomasta parhaiten mieleen? :)
maanantai 9. lokakuuta 2017

Viisi vinkkiä laadukkaaseen uneen

Ilman laadukasta ja riittävää unta ihminen ei jaksa arjessa. Hommat jäävät puolitiehen, työpöydän takana leukaluut meinaavat loksahtaa paikoiltaan haukotusten ansiosta ja olo on kaikinpuolin vetämätön ja kärttyisä. Usein syitä uupumiselle ja ärtyneisyydelle lähdetään etsimään stressaavasta elämäntilanteesta, kiireestä tai muusta vastaavasta - harvoin tulee mietittyä, että kaiken takana voisi olla uni.

Sen lisäksi, että riittävä uni auttaa jaksamaan paremmin arjessa, se muun muassa ylläpitää aineenvaihduntaa ja vastustuskykyä sekä auttaa muistin toiminnassa. Jokaista ei ole kuitenkaan siunattu mahtavilla unenlahjoilla ja toisaalta epäsäännöllinen elämänrytmi, kiireet, stressi ja huonot elintavat saattavat aiheuttaa uniongelmia ja tuntemuksia, että on väsynyt, vaikka on juuri herännyt. 

Monet ovat kysyneet, miten jaksan sellaista arkea, jossa käydään noin 20 tuntia viikossa töissä, opiskellaan, treenataan ja vielä eletään parisuhteessakin. Pysähdyin vähän aikaa sitten miettimään tätä kysymystä ja päädyin lopulta pohtimaan päivärutiinejani ja sieltä vastaus kaikkeen löytyikin; nukun joka yö vähintään kahdeksan tuntia. Pidän myös unirytmini suhteellisen säännöllisenä ja pyrin ennakoimaan tilanteita, joissa minun pitää herätä poikkeuksellisen aikaisin tai valvoa myöhään. Kuten treeneissä ja ruokailuissakin, suunnitelmallisuus on kaiken perusta.

Työskentelen tavaratalossa ja työvuorojeni alkamisajat vaihtelevat aina aamukuuden ja iltapäiväviiden välillä. Kaikki viikon vuorot eivät ole aamuvuoroja tai iltavuoroja, vaan samalla viikolla saattaa olla aamua, iltaa ja kokopäivävuoroa. Vähäiset koulupäiväni alkavat yleensä kymmeneltä, kahdelta tai neljältä eli suhteellisen myöhään. Jos iltavuoropäivinä nukkuisin puolillepäivin ja aamuvuoropäivinä heräisin ennen kukonlaulua, olisin väsähtänyt jo aikoja sitten. Sen sijaan yritän pitää itseni kiinni järkevässä vuorokausirytmissä, jotta iltaisin nukahtaminen on helppoa ja aamulla herääminen edes hitusen helpompaa.


Rakastan valvoa myöhään, katsella telkkaria, neuloa sukkia ja rentoutua vain löhöilemällä. Olen selkeästi kuitenkin tullut vanhaksi, kun puoli yhdentoista aikaan alkaa silmät lurpsahtaa kiinni ja uni voittaa. Toisaalta tämä on todella hyväkin asia, sillä silloin rytmissä pysyy luonnostaan kiinni. Toki tykkään myös aamuisin nukkua pitkään, mutta se tarkoittaa järkevissä rajoissa pitkään; kymmenen on jo todella pitkään. Vuodessa alle kymmenenä aamuna nukun yhteentoista, muuten pyrin heräämään viimeistään kymmeneltä, vaikka olisi vapaapäivä. Näin rytmi ei pääse vapaapäivien aikana kääntymään ihan päälaelleen, vaan illalla on helppo kömpiä kymmeneltä nukkumaan, jos kello soi aamulla kuudelta.

On paljon ihmisiä, jotka valittavat, että heillä ei ole aikaa kaikelle, mille haluaisivat. Silti vapaapäivinä saatetaan nukkua iltapäivään saakka ja illalla istua yömyöhään tietokoneen ääressä. Silloin päivästä menee väistämättä iso siivu hukkaan, sillä esimerkiksi kavereiden tapaaminen keskiviikon ja torstain välisenä yönä kello yksitoista on haasteellisempaa kuin että nousisit aamulla vaikkapa yhdeksältä ja näkisit heitä heti aamupäivästä. Kun herää ajoissa, on päivän aikana paljon enemmän aikaa tehdä niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä.


Entä kun nukkuu huonosti tai yöunista tulee väistämättä liian lyhyet? Satsasimme tänä vuonna uuteen sänkyyn, joka on varmasti ollut tämän vuoden paras sijoitus. Kun selän alla on hyväntuntuinen sänky ja pää asettuu sopivasti tyynylle, ollaan jo pitkällä. Huomasin loppuvuodesta, että nukuin huonosti ja unenpäästä kiinnisaaminen oli haastavaa. Lopulta diagnosoimme sen yli 20 vuotta vanhan sänkymme syyksi ja suuntasimme ostoksille. Nykyään ei tarvitse kuin kellahtaa sänkyyn ja uni tulee kyllä alle kymmenessä minuutissa, vaikka tarkoituksena olisi ollut vielä höpötellä päivän kuulumisia tai lukea kirjaa - erittäin kannattava sijoitus siis!


Olen huomannut, että unenlaatuun vaikuttaa myös se, mitä suustansa pistää alas, miten paljon liikkuu päivän aikana sekä miten paljon stressaa seuraavasta päivästä. Esimerkiksi kesällä kun söin mitä sattui, se heijastui väkisin uneen; yöllä oli jano, olo oli huono, piti käydä vessassa ja nukkuminen oli levotonta. Lisäksi tiedän, että jos seuraavana päivänä on jokin paljon muistettavaa tai muuten vain panostettavaa vaativa tehtävä, kannattaa ajatukset purkaa ennen nukkumaanmenoa. Itse teen aina tärkeistä asioista listan (koska olen listaihminen henkeen ja vereen), jolloin tiedän, että kaikki tärkeä on nyt muistissa. Tällöin asiat eivät pyöri mielessä ja tiedän, että aamulla voin vain napata listan mukaani ja siinä on kaikki tarvittava. Sama pätee myös esimerkiksi tavaroiden pakkaamiseen; jos olen lähdössä matkalle, en jätä pakattavaa enää aamuksi, koska varmasti jotain unohtuu. Myös eväät voi laittaa jo illalla valmiiksi kaappiin, niin niistäkään ei tarvitse aamulla murehtia.

Toisinaan unet vain jäävät syystä tai toisesta liian lyhyiksi, vaikka kuinka pyrkisi nukkumaan riittävästi. Itselleni seitsemän tuntia on ehdoton minimi, jolla jaksan seuraavan päivän, mutta seuraavana iltana pitää päästä aikaisin nukkumaan. Jos yöunet kutistuvat vielä alle seitsemään tuntiin, nukun päiväunet töiden tai koulun jälkeen. Enkä tarkoita nyt mitään tuntien päiväunia, vaan maksimissaan 30 minuutin päivätorkkuja, jotka sopivasti piristävät ja saavat minut luulemaan, että nyt jaksan paremmin loppupäivän. Jos nukkuisin monta tuntia keskellä päivää, yöunet siirtyisivät jälleen ja seuraavana päivänäkin olisi nukuttava päikkärit. Näin yöuni olisi pirstaloituneena moneen osaan; uniin yöllä ja päivällä.

Jaksamiseni salaisuus on siis uni - riittävä ja laadukas uni. Kun syö hyvin, pysyy järkevässä vuorokausirytmissä, nukkuu hyvässä sängyssä, unohtaa stressaamisen eikä venytä päikkäreitä kokopäivän mittaisiksi, jaksaa varmasti paremmin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tämän postauksen vinkkejäni, mikäli uni ei tule silmään tai unenlaatu on kovin heikkoa.

Millaisia keinoja teillä on hyvään uneen? Nukutteko yleensä hyvin ja jos ette, niin mistä arvelette sen johtuvan?
maanantai 2. lokakuuta 2017

Dietillä on tylsää, koska ei saa syödä mitään


Läheiset kärsivät, kun yksi on dietillä, sillä eihän sen aikana voi järjestää illanistujaisia, käydä kaupungilla tai kahvitella sadepäivänä. Dietillä vain käydään salilla eikä syödä oikeastaan mitään - tylsää. Eikä diettailussa edes ole mitään järkeä, koska elämästä pitää nauttia eikä nipottaa jokaisesta suupalasta.

Mitä järkeä sitten on diettailla? Ensinnäkin tykkään nimittää "diettiäni" ennemmin valmennukseksi, sillä se herättää ihmisissä vähemmän negatiivisia tunteita. Se on valmennus, jossa minulle on annettu treeni- ja ruokaohjelmat, joiden mukaan saavutan tavoitteeni. Ruokaohjelma aiheuttaakin eniten kysymyksiä, vinoilua ja naurahtelua, sillä sen olemassa olon monet huomaavat - harva huomaa, miten treenini ovat salilla muuttuneet.


Syön tavallista ja monipuolista ruokaa ohjeen antamien määrien mukaan. Osassa ruuan vaa'an kautta käyttäminen herättää hilpeyttä, sillä onko se nyt niin grammalleen tarkkaa? Yllätyin dietin alussa, miten paljon silmämääräinen arvio voikaan heittää todellisesta ja kuinka raakapaino on erilainen kuin valmiin ruuan paino. Kuitenkin selkeät ohjeet auttavat siinä, että syön oikean määrän oikeita ruoka-aineita ja voin luottaa siihen, että kehitystä syntyy ajan kanssa. Ennen Bikini Challengen alkua olin aika nuutunut ja tuntui, ettei töiden jälkeen jaksanut tehdä oikein muuta kuin ottaa rennosti. Tuli syötyä mitä sattuu ja milloin sattuu eikä liikkuminenkaan napannut, kun energiat olivat vähissä. Nyt koko valmennuksen ajan minulla on ollut energinen ja hyvinvoiva olo, töiden jälkeen jaksaa lähteä vielä treenaamaan eikä nälkä vaivaa missään kohtaa päivää. Olen niin onnellinen tästä fiiliksestä!

Ruokavalion noudattaminen ei myöskään tarkoita sitä, ettenkö voisi viettää aikaa yhdessä rakkaideni kanssa. Totta kai ruokaileminen kuuluu usein rentoihin illanviettoihin, mutta toistaiseksi en ole kokenut tarvetta lipsua omasta ruokavaliostani. Olen nytkin perheeni luona kylässä monta päivää ja kahvittelin myös muiden sukulaisteni kanssa, enkä syönyt mitään ylimääräistä. On ihanaa saada tukea läheisiltä ja nähdä, miten he haluavat tsempata! Silti söin perjantai-iltana pizzaa, kun toisillakin oli lämpöisiä leipiä. Sunnuntaina kävimme shoppailemassa Ideaparkissa ja ruokailimme kaikki yhdessä aivan ruokavalion mukaisesti. Kyse on siis lähinnä siitä, mitä pizzansa päälle valitsee ja minne menee ruokailemaan. Myös ajatus siitä, etteivät kaikki voisi syödä "diettiruokaa" on väärä, sillä savustettu lohi, perunat ja salaatti maistui kyllä ihan koko perheelle samanlaisena.








Etenkin moni perheellinen ajattelee, ettei voi lähteä mihinkään valmennukseen, sillä ei jaksa kokata itselleen eri ruokia kuin perheelleen. Tietenkään muiden perheenjäsenten ei tarvitse luopua omista herkuistaan ja he voivat syödä nakkikastiketta tai kermakastiketta lihapullien kanssa toisinaan, mutta pääosin juuri esimerkiksi Bikini Challengen ruokavaliota on helppo noudattaa kyllä kenen tahansa. Ruokavaliossa ei ole mitään kummallista, siitä on vain jätetty ylimääräiset pois. Voihan vaikka paistaa kilon jauhelihaa, ottaa siitä oman osuutensa erilleen ja heittää muille vähän vehnäjauhoja sekaan ja tehdä näin muiden ruuan kastikkeen muotoon - helppoa!

Plussaa FitFarmin valmennuksissa on ehdottomasti myös se, että ne eivät todellakaan ole mitään nälkäkuureja. Ruokaa saa syödä kyllä paljon, sillä puhdas ruoka ei pääse lihottamaan. Dietti sana usein aiheuttaa ihmisissä sen, että kuvitellaan diettaajan syövän vain rahkaa ja kanaa, vaikka valikoima on oikeasti todella laaja ja monipuolinen. Itse kuitenkin tykkään tehdä isomman satsin ruokaa kerralla niin ei tarvitse joka päivä kokata ja ruokakippo on vain helppo ottaa kaapista, kun ruoka-aika koittaa. Lisäksi on hyvä, ettei ole nälkää (kuten oletan joillain pussikeittodieteillä olevan), sillä silloin ei tule sorruttua hetkellisiin mielitekoihin ja tyhjennettyä karkkipussia vain koska maha kurni.

Paita Vero Moda / Kauluspaita JC / Housut Vero Moda / Kengät Dinsko / Takki Lindex

Valmennuksen aikana olen myös huomannut, miten iso rooli ruualla on kavereiden tapaamisessa. Tuntuu, että ei voida lähteä vain kahville tai teelle, vaan kyytipojaksi täytyisi aina saada joku herkku - jonka maku kuitenkin unohtuu nautiskella, kun hölpöttää niin innoissaan kuulumisiaan toiselle. Tiedän toki itsekin, miltä tuntuu, kun on kahvittelemassa ja omalla lautasella komeilee herkullinen kakkupala ja toisella on pelkkä juoma. Tulee äkkiä olo, että miksi olen tällainen sokerihiiri, enkö olisi voinut jättää kakkua vitriiniin. Kuitenkin välillä on ihan ok herkutella, eikä siitä kannata kantaa huolta, jos toiselle ei juuri sillä kerralla maistu.


Ja herkuttelinhan minäkin ihanan ystäväni läksiäisiltana! Kyseessä oli vapaa-ateria, jonka saimme viime viikolla syödä. Nautiskelimme juustotikkuja, kerroshampurilaiset sekä irtokarkkeja hyvällä omallatunnolla ja sitten palasimme takaisin ruotuun. Kuvittelin etukäteen, että karkit maistuisivat paljon paremmilta ja koukuttavammilta, mutta ihan samoiltahan ne maistuivat kuin ennenkin. Pelkäsin myös, että herkutteluhetki saa aikaan sen, että haluan seuraavana päivänäkin jotain hyvää, mutta miten kävikään; ei tehnyt mieli mitään ruokavalion ulkopuolelta. Itsekuri on selkeästi kehittynyt tänä aikana.

Nyt olen siis valmennuksen puolessa välissä ja edelleen into ja motivaatio ovat korkealla, huippua! Millaisia ennakkoluuloja olette kohdanneet ruokavalioihinne liittyen? Millaisia ajatuksia sinussa herättää, jos joku kertoo noudattavansa tarkkaa ruokavaliota ja kieltäytyy kakkupalasta?
lauantai 30. syyskuuta 2017

Kööpenhaminan nähtävyydet, joita ei kannata ohittaa

Nyhavnin satama, Pieni Merenneito -patsas, Tivoli, Strøget ja Amalieborgin linna kuuluvat ehdottomasti must see -listan kärkeen, kun lähdetään lomalle Kööpenhaminaan. Kyytipojaksi täytyy tietenkin valita mereneläviä sekä smörrebrødejä.

Ehdoton suosikkini Tanskan matkallamme oli Nyhavin satama. Olisin voinut ihastella tuota kauniin värikästä poukamaa loputtoman kauan. Vanhoja veneitä, värikkäitä taloja, paljon ruokakojuja ja iloisia ihmisiä. Tunnelma oli täydellinen loman aloitukseen <3 Muistan, kuinka olen ensimmäisen kerran maantiedon kirjassa joskus alaluokilla ihastellut tuota satamaa ja miettinyt, että sinne kun joskus pääsisi. Täytyy sanoa, että paikka oli kaiken odottamisen ja haaveilun arvoinen.

Nyhavn sijaitsee noin kahden ja puolen kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta, joten lähdimme matkaan kävellen tarkoituksenamme syödä matkalla. Matkalle ei kuitenkaan osunut alun paria ravintolaa lukuunottamatta yhtäkään ruokapaikkaa ja meillä alkoi olla aikamoinen nälkä puoli viideltä, kun aamupala oli nautittu aamuyhdeksältä.. Onneksi löysimme kuitenkin ihanan ja tunnelmallisen ruokapaikan, josta saimme ostettua todella maukkaat lohiannokset. Voitte kuvitella, miten hyvältä maistuukaan sitruunalla maustettu lohi sekä perunat pinaattipedillä, kun on odottanut ruokaa koko päivän! Ravintolaamme Havfruenia voin kyllä lämmöllä suositella, vaikka annoksen hinta olikin hieman suolainen, noin 30 euroa, mutta noissa maisemissa hyvällä palvelulla varustetussa ravintolassa voi lomalla vähän pröystäilläkin :)



Nyhavnista jatkoimme matkaa kohti Pientä Merenneitoa. Patsaalle oli Nyhavnista noin puolentoistakilometrin matka ja pienten harhailujen jälkeen pääsimme oikeaan paikkaan. En hämmästynyt patsaan pienuudesta, vaan paikasta, jonne se oli sijoitettu; patsas oli rahtisataman viereisessä puistossa kivikkoisella rannalla. Ei mitenkään kaunis paikka noin kauniille patsaalle. Sijainti selittänee myös sen, miksi patsas on niin monta kertaa turmeltu. Se oli kuitenkin aikuisen naisen kokoinen patsas ja juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Hieno patsas hassulla paikalla! Suosittelen käymään täälläkin, sillä onhan se maailmankuulu.

Matkalla Nyhavniin ja Merenneitopatsaalle kuljimme myös Amalieborgin linnan ohitse ja pysähdyimme hetkeksi aukiolle ihastelemaan rakennuksia. Vartijat aloittivat jonkinlaisen vuoronvaihdon, sillä he marssivat jonossa ympäri aukiota ja puhuttelivat toisiaan. Linnaan ei ole turistien mahdollistakaan päästä ja tanskalaisiakin on päässyt sinne vain kourallinen, mutta aukiolle ei ole mitään estettä mennä ihastelemaan rakennuksia.

Kaiken kiertämisen jälkeen olimme jo aika poikki matkustamisesta ja kävelystä, joten suuntasimme hotellille lämpimään suihkuun ja nukkumaan. Seuraavan päivän aioimme pyhittää Euroopan pisimmällä kävelykadulla, Strøgetilla kävelylle sekä Tivolissa vierailulle. Ennen Strøgetia kävelimme kaupungintalon ohitse, jonka pihamaa keräsi paljon turisteja. Ostoskatu alkoi lähes heti rakennuksen vierestä ja jatkui useita kilometrejä. Kadun varrelta löytyi kaikki kaupat, mitä vain osasi kuvitella aina tavallisista Vero Modan liikkeistä Hilfigerin myymälöihin. Shoppailla emme juurikaan jaksaneet, sillä hintataso ei näyttänyt sen edullisemmalta kuin Suomessakaan. Postimerkkejä ja postikortteja ostaessamme saimme kuitenkin hämmästyä; kuusi korttia ja merkkiä kustansivat 20 euroa! Yksi postimerkki maksoi yli kolme euroa, vaikka korteilla oli hintaa vain alle euro - noh, Tanskassa posti kulkee lauantaisinkin, joten kai se jotenkin täytyy rahoittaa..


Söimme todella maukkaat pizzat hotellimme vieressä sijaitsevassa Frascati-ravintolassa. Edelliseen lounaaseen verrattuna parasta oli, että hinta oli edullinen, kun pizzan sai jo kymmenellä eurolla ja se oli todella hyvää. Suosittelen lämmöllä myös tätä ravintolaa. Arvelimme, että Tivolissa saattaa olla todella paljon ihmisiä ravintoloissa, joten päätimme hieman ennakoida ruuhkia.

Tivoliin pitikin jonottaa hetki ja ostimme vain sisäänpääsyn, sillä huvipuistolaitteet eivät nyt kiinnostaneet. Tivolissa oli kuitenkin paljon nähtävää ilman rannekeitakin, sillä alueelta löytyi kauniita puistoja, pikkuisia kujia, ihania ruokakojuja (yhdestä sain aitoja churrojakin, ihan huippua!), tekolampi, vanha linna ja kauniita kukkaistutukisa. Tunnelma oli kerrassaan rento ja aloin ymmärtää, mitä tanskalaisten hyggeily tarkoittaa.

Smörrebrødejäkin ehdimme syödä Strøgetin varrella olevassa kahvilassa. Olin kuvitellut leivät hyvin erilaisiksi kuin ne lopulta olivat, mutta maistuivathan nuo väärästä olettamuksesta huolimatta. Hintaa leivillä oli aika paljon (reilu 10 euroa) siihen nähden, että kyseessä oli tavallinen vaalean leivän siivu, jonka päällä oli majoneesia, graavilohta, salaattia ja tomaattia. Maku oli kuitenkin todella hyvä!

Kokonaisuudessaan Kööpenhaminassa oli paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan siellä, mikäli mielii matkailla suuressa kaupungissa, jossa on helppoa liikkua kävellen paikasta toiseen. Suosittelen varaamaan ainakin kaksi päivää yleisimpien nähtävyyksien kiertämiseen, kolme päivää on tietenkin aina plussaa, jolloin voi kierrellä vähän enemmän. Me saimme kuitenkin kahdessakin päivässä paljon irti Kööpenhaminasta ja palaamme sinne varmasti joskus uudelleen. Kööpenhaminan jälkeen siirryimmekin Jyllantiin - oikeaan Tanskaan - ja pääsimme näkemään uusia ja kauniita maisemia aina länsirannikkoa myöten. Näistä tunnelmista lisää myöhemmin kuvien kera!

Mikä paikka vaikuttaa mielenkiintoisimmalta? Oletko itse joskus ajatellut vierailla jossakin näistä Kööpenhaminan kohteista? :)
tiistai 26. syyskuuta 2017

Blogin ensimmäinen videopostaus

Heippa ihanaiset! Se olisi blogihistoriani ensimmäisen videopostauksen aika, joten ottakaa mukava asento ja katsokaa, miten kävi kameraa jännittävälle bloggaajalle ;) Ja antakaahan palautetta, miten meni!


Mitä teille kuuluu? Mihin olette viime aikoina käyttäneet aikanne? :)
torstai 14. syyskuuta 2017

Mistä on rautainen itsekuri tehty?

Koulu on startannut, työt opintojen ohella jatkuvat (ja miulle on luvassa ihan uusia haasteita siellä!) ja arki kaikenkaikkiaan on alkanut syksyn tullen. Takana on myös kesän pöhöttynyt ja väsynyt olo, sillä alotin elokuun lopussa FitFarmin Bikini Challenge -valmennuksessa ja se on antanut miulle valtavasti energiaa jaksaa arjessa. Viime viikot ovat näyttäneet hieman samalta kuin viime kevään kiireiset ajat, kun tein sataa hommaa yhtä aikaa. Jälleen tässä vannon, että en enää ahnehdi liikaa puuhaa itselleni - tässä asiassa miulla ei ole rautainen itsekuri, mutta mitä tulee ruokavaliossa pysymiseen..

Bikini Challengella eli BC:llä on tarkka ruokavalio, jota noudatetaan. Samoin treeniohjelmat ovat tarkat ja paketista löytyy kaikki tekniikkavideoista korvaaviin liikkeisiin, joten valmennuksessa on vaivatonta olla. Ruokavalio on kuitenkin yksi suuri tekijä, jonka avulla muutoksia saadaan aikaan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen toisinaan melkoinen herkkuhiiri ja voisin syödä makeaa mahan täydeltä. Kesän aikana sain kuitenkin huomata, että epäsäännöllisesti syöminen sai aikaan laiskan ja vetämättömän fiiliksen. Tämä olo on kuitenkin vaihtunut energisyyteen ja iloisuuteen valmennuksen myötä.

Monelle ruokavaliossa pysyminen on haasteellista; ajatellaan, että "en saa syödä sitä enkä tätä, täytyy syödä vain tuota ja tuota". Minulle oli alusta lähtien selvää, että kun valmennukseen lähdetään, se tehdään täysillä eli ei lipsuilla ruokavaliosta eikä sovelleta. Valmennuksen kolmas viikko on nyt lopuillaan enkä ole lipsunut kertaakaan (okei, yhden kerran unohdin syödä aterian pähkinät, mutta se ei taida maata kaataa)! Karkkeja tai muitakaan herkkuja ei ole tehnyt ollenkaan mieli, sillä ruokaa on ollut riittävästi ja tasaisin väliajoin. Naposteluun ei ole siis tarvetta.

Mitä sitten tapahtui yhdessä yössä, sillä ennen BC:n alkua söin kyllä vähintään yhden namin tai suklaapalan joka toinen päivä ihan vain "koska mä voin"? Yön aikana tapahtui päätös. Päätös pysyä ruokavaliossa ja olla syömättä herkkuja. Se on periaate. Mitä järkeä on lähteä mukaan valmennukseen, jos haluaa leffaillan tullen vähän maistella irtokarkkeja kumppanin pussista tai anopin kahvipöydässä ei osaa sanoa herkuille ei? Eihän se kenenkään maata varmasti kaada, mutta äkkiä joka toinen ilta on leffailta. Lisäksi valmennus on kymmenen viikon tiukka rutistus, eiköhän se aika pärjätä ilman lipsumisia?

Viimeisen kolmen viikon aikana työpaikallamme useampi työtoveri on tuonut läksiäiskarkkeja kasapäin ja karkin tuoksu leijailee toimistossa koko ajan. Mutta ei tee mieli, koska olen sitoutunut projektiini ja haluan saavuttaa tässä mahdollisimman hyvät tulokset - en pilata mahdollisuuksiani siksi, että mutustaisin karkkeja. Ja onhan se ollut hienoa kuulla, kun työkaveri sanoo, että "nostan kyllä hattua itsekurillesi", kun kieltäydyn nameista. Ja ei, kukaan ei ole kummastellut päätöstäni eikä pahastunut siitä, että olen kieltäytynyt - tätähän moni usein pelkää, että loukkaako talon emäntää, jos ei syö tarjottavia. Sanoo vain, että "Kiitos, mutta miulla on nyt valmennus, jossa on tiukka ruokavalio enkä voi syödä ylimääräisiä, vaikka ruuat näyttävätkin hyvältä".

Rautainen itsekuri on siis tehty päätöksestä ja periaatteesta. Päätös siitä, että sitoutuu omaan projektiinsa täysillä ja periaate siitä, että toimii ohjeiden mukaan eikä sooloile. Päätösten ja periaatteiden pitäminen ei välttämättä ole helppoa, ellei asiaa ole ajatellut siltä kannalta, että ne on tehty noudatettaviksi. Minulla on muitakin periaatteita; en esimerkiksi ohita liikenteessä autoja, ellei ole pakko. Olen myös päättänyt, etten osta H&M:ltä vaatteita, koska niiden laatu on surkea. Ja molempia noudatan; en ohittele ja aiheuta vaaratilanteita enkä shoppaile huonolaatuisia rytkyjä. Hyvin erilaiset asiat, mutta molempia on helppo noudattaa, kun ne lähtevät omasta halusta ja tahdosta toimia tietyllä tavalla. Kokeilkaa vaikka!

Mistä sinun itsekurisi on tehty? Millaisia vinkkejä antaisit muille?

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Fiiliksen mukaan liikkuminen aiheutti treeni-ikävän

Jutta Gustafsberg puhui tänään livevideollaan tekosyistä olla huolehtimatta itsestään. Kaikillahan meillä niitä on, koska aina ei treenaaminen, terveellinen syöminen ja riittävä lepo ole se helpoin ja yksinkertaisin tie. Joskus pitkän päivän jälkeen mielessä käy, että kipaisen kerrosaterian Hesestä ja katson loppuillan leffaa sohvanpohjalla. Mikä sitten motivoi huolehtimaan itsestään?

Videon alussa Jutta esitteli Bull Mentulan testin siitä, miten tekosyyt voi kääntää syiksi liikkua. Itselläni tekosyitä ovat usein se, että oli niin pitkä päivä töissä, välillä pitää levätä, ihan kuin vähän koskisi polveen ja ei nyt ehdi, kun on jotain muuta tekemistä. Nämä tekosyyt pitäisi listata paperille tekosyyt-otsikon alle ja lopuksi ruksitetaan sitten se alkuosa pois, jolloin tekosyyt muuttuvat syiksi liikkua ja elää terveellisesti. Se on totta; liikkumalla saa lisää energiaa ja se auttaa jaksamaan arjessa. Liikunnalla voi myös ehkäistä sairauksia ja kolotuksia eikä terveellisen ruuan syömisellä ja riittävällä unella ole yhtään sen pienempää roolia kokonaisuudessa.

Kesän alussa luovuin tietynlaisen ruokavalion tavoittelusta ja päätin liikkua fiiliksen mukaan, koska koin olleeni niin uupunut kiireisestä kouluvuodesta. Halusin elää kesän fiiliksen mukaan, nauttia jäätelöä auringonpaisteessa ja käydä järvessä uimassa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Kuinka sitten kävi? Kesän aikana olen liikkunut lähinnä vain ne hyötyliikunnat muutamaa treeni- ja lenkkikertaa lukuunottamatta. Kun en ole treenannut, en ole myöskään välittänyt siitä, mitä syön. Tuloksena on pari kiloa lihonut neiti, joka alkoi kaipaamaan kaikkea sitä järjestystä ruuan ja treenin suhteen - sitä energistä oloa, mikä tulee, kun ruokavalio ja liikunta on kunnossa. Unen kanssahan miulla ei ole koskaan ollut ongelmia, sillä nukun vähintään kahdeksan tuntia yössä ja siitä en tingi.

Tauko kaikesta nipottamisesta teki siis sen, minkä toivoinkin sen tekevän; se sai minut kaipaamaan treenaamista. Kuten kesän alussa suunnittelinkin, lähden mukaan 28.8. alkavaan FitFarmin Bikini Challenge -valmennukseen. Samaan aikaan starttaa myös miehille suunniteltu Alpha-valmennus, johon parempi puoliskoni lähtee mukaan. Myös kaveripariskunta lähtee mukaan näihin valmennuksiin, joten meillä on hyvä tsemppiverkosto alusta lähtien. Tällä hetkellä olen kuitenkin kipeänä kotona - eikä tämä muuten ole tekosyy, sillä siitä on lääkärinlausunto! Otan ensi viikon vielä hyvin rauhallisesti ja parantelen itseni kuntoon - tämä järkyttävä yskä kun näyttää olevan hyvin sitkeä eikä yleisolotilakaan ihan huipussaan ole..

Mitä sitten odotan valmennukselta? Kiinteytymistä tietenkin! Se on se lopullinen tavoite, mutta tällä hetkellä odotan sitä, että pääsen taas noudattamaan ohjeita ja voin hyvin. Olin talvella Superdieetti-valmennuksessa ja totesin, että nettivalmennus on miulle juuri oikea vaihtoehto; tarkat ohjeet, treenit omaan tahtiin, apua ammattilaisilta tarvittaessa ja iso ryhmä kanssatreenaajia Facebook-ryhmässä. Toimii ainakin täällä! Olen todella onnellinen, että aikanaan ostin sen ensimmäisen valmennuksen, vaikka olinkin epäileväinen kaikkien negatiivisten kommenttien jälkeen, joita olin lukenut keskustelupalstoilta. Positiiviset painoivat kuitenkin paljon enemmän ja onneksi näin; en voi kuin suositella.

Mitä tulee tekosyihin tulevan valmennuksen aikana; niitä saa olla, mutta niiden takia ei jätetä treenejä tai lenkkejä välistä. Onneksi meillä on toisemme täällä kotona, jotta voidaan tsempata toinen toistamme (lue Mikko minua, koska mie oon meistä se mestaritekosyykeksijä) joka päivä. Lisäksi saadaan liikkua yhdessä sekä hifistellä ruokien kanssa. On ihan mahtavaa, että rinnalla on ihminen, jolla on samoja tavotteita ja mielenkiinnonkohteita. Jos toinen ei ollenkaan ymmärtäisi innostusta treenata tai syödä järkevästi, voisi olla hieman haasteellista itsekään motivoitua. 

Sama pätee tietenkin kaikkien kiinnostuksenkohteiden kanssa; toisen pitää saada tehdä myös sellaisia juttuja, joista itse pitää ja jotka tuottavat hyvää oloa. Joskus on niin surullista, kun kaikki muu laitetaan oman hyvinvoinnin edelle, koska vaikka kuinka olisi kiire, paljon koulua, lapsia, asuntolaina, pitkät työpäivät tai miljoonat muut syyt, omasta hyvinvoinnista pitää huolehtia, jotta jaksaa huolehtia kaikesta muusta. Itsekin olen joskus laittanut koulun, työt ja muut hössötykset etusijalle, mutta ilman liikuntaa, lepoa ja ruokaa ei kyllä kauaa jaksa laittaa niitä etusijalle. Ja kuten Jutan videolla kävi ilmi, tunnin liikuntasuoritus vie 4% päivästä - ei paha!

Onko muita kesän jälkeen liikuntaan motivoituneita? Mitkä ovat teidän tekosyitä jäädä huilimaan kotiin? Onko muita Bikini Challengelle lähteviä? :)

lauantai 19. elokuuta 2017

Lomalla Tanskassa: hotelli ja liikkuminen

Ensimmäinen omatoimimatka Tanskassa on lomailtu ja voin sanoa olevani niin ylpeä meistä, sillä kaikki sujui yllättävän vaivattomasti. Ennen matkaa panikoin lähtöselvityksen tekemisestä, jonka vakaasti päätin hoitaa virkailijan kanssa. Vaan miten kävikään lentokentällä; siellä me selvitettiin sekä itsemme lennolle että laukkumme Köpikseen automaateilla (okei, hyvät opastajat olivat vieressä, mutta kumminkin!). Lisäksi onnistuttiin valitsemaan oikea juna keskustaan ja kaupungillakin eksyttiin vain hotellia etsiessä - ei huono saavutus ollenkaan!

Lentomme Kööpenhaminaan kesti vain puolitoista tuntia ja lentosää oli parhaimmasta päästä; inhoan ilmakuoppia eikä niihin törmätty kuin pari kertaa ja nämäkin kuopat olivat hyvin pieniä. Kastrupin lentoasemalle saapuessamme emme olleet lainkaan varmoja, minne suuntaan meidän olisi kuulunut kulkea, sillä opasteet matkalaukkujen noutamiseen näyttivät kahteen eri suuntaan. Käveltyämme ensin toiseen suuntaan totesimme, että alakertaan vievät liukuportaat olisivat todennäköisesti parempi valinta ja sieltä laukut löytyivätkin vain vartin odottelulla - ei varmasti ikinä ole tulleet laukut niin nopeasti.





Olimme päättäneet mennä keskustaan junalla, sillä se oli nopein ja kuulemma kätevin vaihtoehto. Juna lähtikin suoraan lentokentältä, mikä kieltämättä oli todella kätevää! Ostimme liput punaisesta automaatista, johon sai maksaa sekä kortilla että käteisellä. Kaksi lippua keskustaan maksoi 72 kruunua, joka on noin kymmenen euroa. Sitten eikun raiteille odottamaan oikeaa junaa. Hämmennystä aiheutti raiteille pysähtyvät junat, joissa ei lukenut, minne ne olivat menossa, mutta "pelastuksena" konduktöörit vahtivat myös ovella No entry-kylttien vieressä, ettei kukaan nouse niihin - ne olivat ilmeisesti vain jättämässä matkustajia.

Junamatka lentoasemalta keskustaan kesti 15 minuuttia. Yritimme lukea linjakarttaa, mutta Kastrupin kenttää ei kyseisellä nimellä edes löytynyt kartasta. Myöhemmin selvisi, että linjakartassa lukeekin Lufthavn, joten ei ihme, ettei löytynyt.. Kysyimme matkan keston aika-arviota konduktööriltä (joka oli muuten ainoa tylysti puhunut asiakaspalvelija koko matkan aikana!), jolloin hän tiuskaisi aseman olevan seuraava. Päärautatieasema näkyi kuitenkin selkeästi junan ikkunoista, joten ei ollut vaikeuksia tietää, milloin hypätä pois kyydistä.

Nousimme katutasolle rautatieasemalta ja lähdimme suunnistamaan kartan avulla hotellillemme. Suunnistusaikaa olisi saattanut lyhentää kartan oikeinpäin pitäminen, mutta mitä suotta, kivahan se on katsella maisemia ja näyttää niitä vähän matkalaukullekin. Kävelimme siis ensin kilometrin aivan väärään suuntaan, sen jälkeen käytimme Google Mapsia apuna, mutta eihän se toimi kävelyasetuksissa mitenkään. Lopulta näimme yhden Scandicin ja suunnistimme sen eteen. Mikko totesi, että ei näytä kyllä samalta kuin kuvassa ja eihän se näyttänytkään - 14 kerrosta vs. 5 kerrosta.. Onneksi hotellimme Scandic Webers oli kuitenkin tien toisella puolella ja meidän piti vain päästä tietyön ohi, jotta pääsimme kirjautumaan sisään. Hauskintahan on, että hotelliltamme käveli 3 minuuttia juna-asemalle ja käytimme matkan kulkemiseen 45 minuuttia!


Olimme tulostaneet mukaan karttoja, mutta hotellin vastaanotosta saimme oikein tarkan ja selkeän kartan, joten käytimme sitä koko loman ajan. Hotellimme sijaintia ei voi kuin ylistää, sillä se oli niin lähellä ruokapaikkoja, rautatieasemaa, ostoskatua ja Tivolia, että ei lähempänä olisi oikein voinut olla. Hotellihuoneemme oli tanskalaiseen tyyliin kompaktia kokoa, mutta hyvin sinne mahtui - eihän lomaa ollut edes tarkoitus viettää hotellihuoneessa vaan kauniista maisemista nauttien. Lisäksi ruokapaikkojen lisäksi hotellin vieressä oli Lidl, josta sai edullisesti ostettua pientä purtavaa hotellihuoneeseen. Toki ympäri vuorokauden palveleva 7 eleven -kioskikin löytyi naapurista, mutta jos tavallinen karkkipussi kustantaa 60 kruunua (yli 7e!), suuntaamme kilpailijalle.

Liikuimme Kööpenhaminassa kävellen, vaikka Hop on, Hop off -busseja mainostettiinkin kaikkialla. Oli kuitenkin kiva liikkua omaan tahtiin, pysähtyä kuvailemaan, kun tulee kauniita paikkoja ja poiketa vaikka ravintolaan, jos jano yllättää. Välimatkat eivät Köpiksessä kuitenkaan olleen älyttömiä - pisin matka kuljettiin Pienelle Merenneidolle, jonne oli noin kolmen kilometrin matka keskustasta. Nähtävyyksistä teenkin ihan oman postauksen, joka ilmestyy lähipäivinä. Suosittelen kyllä lämmöllä jalan kulkemista, vaikka muitakin vaihtoehtoja on tarjolla. Etenkin pyöräily on Tanskassa suosittua, mutta siellä ne fillaroi autojen seassa hyvin epäselvän oloisesti, joten ehkä ensin täytyisi käydä jokin pyöräilykurssi..

Loman aikana siirryttiin myös Kööpenhaminasta Herningiin sukulaisteni luokse. Matka taittui kätevästi junan kyydissä. Ostimme jo Suomessa etukäteen DSB:n sivuilta junaliput, sillä ne olivat edullisemmat, mitä aiemmin ne osti. Junamatka kesti kolme tuntia ja junalipuilla oli hintaa yhteensä noin 100 euroa eli aikalailla ollaan Suomen hintatasossa ilman opiskelija-alennuksia. Tarjolla olisi ollut myös hyvin edulliset Orange ticket -liput, jotka olisivat maksaneet 200 kruunua eli noin 25 euroa. Ainoa miinuspuoli oli, että junaa olisi pitänyt vaihtaa välissä eikä tämä houkutellut ihmistä, joka ei ole ikinä ulkomailla matkustanut junalla. Junalippujen lisäksi ostimme itsellemme paikat junasta, sillä emme oikein tienneet, miten paikat määräytyvät, mikäli niitä ei ole erikseen ostanut. Junassa oli kuitenkin paljon tyhjää tilaa, joten paikoista olisi ehkä voinut säästää, mutta toisaalta olisihan juna voinut olla aivan täynnäkin eikä paikat maksaneet paria euroa enempää.


Juna Herningiin lähti myös päärautatieasema Københavns Hovednadegårdilta eli København H:lta ja oikea raide löytyi junan numeron ja päätepysäkin avulla opastetauluista, jotka tosin päivittyivät hieman hitaammin kuin Suomessa, sillä lähteviä junia oli niin paljon. Kuitenkin 20 minuuttia aiemmin tiedettiin jo oikea raide. Paikalla oli myös paljon henkilökuntaa käytävillä ihan vain neuvomassa ihmisiä - ihanaa, ettei asiakaspalvelua ole unohdettu muualla maailmassa! Juna myös tuli asemalle 15 minuuttia oletettua aiemmin ja siinähän sitä sitten pähkäiltiinkin, onko tämä oikea juna. Ja juuri kun haluaisi kysyä neuvoa, kaikki ympärillä olevat ihmiset näyttävät yli 70-vuotiailta, jotka eivät puhu englantia. Onneksi laiturilta löytyi hieman englantia puhuva mies, joka neuvoi meidät oikeaan vaunuun ja siellä istuinten päällä jo lukikin mistä minne saakka paikka oli varattu, joten ei jäänyt epäselvyyksiä. Perillä meitä odottikin jo iloiset "Tanskan oppaamme", joiden kanssa vietimme loppuloman tutustuen Jyllantiin - kuulemma siihen oikeaan Tanskaan.

Nähtävyyksistä Kööpenhaminassa sekä Jyllannissa kirjoitan ihan oman postauksen, sillä muuten tämä venähtää liian pitkäksi! Toivottavasti tästä postauksesta kuitenkin on iloa Tanskan matkaa suunnitteleville ja erityisesti Tanskassa liikkumista miettiville. Ja kertokaa ihmeessä, mitä haluaisitte tietää matkasta tai Tanskasta, niin laitan postauksen vireille :)