Kuukauden kuulumiset

Aika on vierinyt aivan älytöntä vauhtia, sillä viimeisimmästä postauksesta on kulunut jo kolme viikkoa. Siinä ajassa onkin ehtinyt tapahtua mielettömän paljon ihania ja suuriakin juttuja, joita haluankin teille jakaa. Nämä jutut ovat kyllä tehokkaasti vieneet aikaa blogilta, mutta ehkäpä nyt kaiken hässäkän tasaannuttua miulla on enemmän aikaa postaillakin - ehdin päästä jo niin kivaan vauhtiin blogin kanssa ennen tammikuun loppua!

Viime viikkoina olen..

...muuttanut ihka omaan kotiin! Tammikuun viimeisellä viikolla pakkailtiin tehokkaasti ja vielä tehokkaammin siivottiin vanhaa sekä uutta kotia. Puunaamista riitti kyllä etenkin uudessa kodissa, mutta ainakin nyt tietää, että asuu puhtaassa, itse siivotussa kodissa, jonne on mukava tulla.

...helmikuun toisena päivänä muutettiin loputkin tavarat uuteen kotiin, nostettiin jalat sohvalle ja kilisteltiin kuoharilla! Oma koti, josta saa tehdä juuri meidännäköisen tuntuu edelleen yhtä ihanalta kuin tuona lauantaina <3

...sairastanut kaksi flunssaa. Ensimmäinen flunssa tuli kolmisen viikkoa sitten ja kun siitä paranin ja ehdin muutaman päivän olla terveenä, sain uuden flunssan, joka vei voimat niin, että olin sairaslomallakin kolme päivää. Toivotaan, että nyt on flunssat tältä talvea sairasteltu!

...nähnyt paljon rakkaita ihmisiä. Meillä on käynyt ennätyspaljon vieraita kuluneen kahden viikon aikana (ja olen sen myötä syönyt myös ennätysmäärän pullaa vieraiden kanssa kahvitellessa :D). On ollut kiva kutsua läheisiä kylään katsomaan meidän uutta kotia ja turisemaan kuulumisia - itsehän en malttaisi oikein töiden jälkeen muualla ollakaan kuin kotona!

...käynyt kasvohoidossa Joensuun Ecobeautyssa sekä hieronnassa JenniMovesilla. Molemmat hemmottelut olivat valmistujaislahjojani, jotka pääsin vihdoinkin käyttämään ja ne tulivat kyllä täydelliseen saumaan <3

...käynyt Sotkassa, Maskussa ja Askossa niin monta kertaa, että saan varmaan kohta liikkeisiin jonkin kanta-asiakaskortin.. Ollaan etsitty milloin mitäkin juttua kotiimme ja kierretty näissä liikkeissä useampaankin kertaan. Nyt ainakin hetkeksi vaikuttaa siltä, että meillä on tärkeimmät jutut hankittuna - verhojahan voi shoppailla netistäkin ;) Vinkatkaa joensuulaiset muuten, jos teillä on suositella myymälää, jossa olisi kivoja kappaverhoja!

...viettänyt aikaa ihan vain oleillen. Sohvalla loikoilu, villasukan neulonta ja saunominen ovat olleet aivan ykkösjuttuja yhdessä rentoutumiseen <3

...liikkunut kovin vähän sairasteluista johtuen. Eilen pääsin kuitenkin ihanan ystäväni kanssa oikein pitkälle kävelylenkille ja kartoitimmekin uuden kotimme lähimaastot ja lenkkeilymahdollisuudet perinpohjaisesti.

...haaveillut blogin päivittämisestä. Onneksi tämä haave nyt vihdoin tänään toteutui ja huomenna arvelin jo valmistella seuraavia postauksia, jotta pääsen taas kiinni siihen kivaan rytmiin, joka minulla oli ennen muuttohässäkkää!

Mitäs teille kuuluu? :) 

Muuttohommia ja illanviettoja

Muuttohommia, uuden lukukauden aloitusta, ystävien näkemistä ja vapaa-ajanviettoa on mahtunut kuluneeseen viikkooni. Blogin päivittäminen on pyörinyt monena päivänä mielessä, mutta tekemistä on ollut jotekin hirmuisesti. Vihdoinkin on aikaa istahtaa alas ja kertoa hieman viime päivien kuulumisia teille. Opiskeluaikojen jälkeen en enää ollenkaan kaipaa sitä tunnetta, että koko ajan on kiire ja tuntuu, että nyt juuri viime päivät ovat menneet aika huiskeessa - nyt on aika jo rentoutua!

Muuttohommat ovat edistyneet oikein mallikkaasti. Kävimme viikonloppuna jälleen huonekalukaupoilla (ja kysyinkin, saammeko jonkin klubikortin, kun käymme joka sunnuntai kiertelemässä ja kaartelemassa kaupoissa) tarkoituksenamme hieman katsastaa vaihtoehtoja rappusten alle tulevaan säilytysratkaisuun. Kierrettyämme muutaman myymälän, aloimme pohtia, tarvitsemmeko sinne heti säilytysratkaisun vai pärjäisimmekö kenties olohuoneen lipastolla. Lopulta etsinnässä olikin lipasto olohuoneeseen, sillä päätimme hankkia portaiden alle säilytysratkaisun sitten, kun näemme, mille pitää vielä löytää paikka.

Oikeastaan tykkään ihan hirmuisesti kierrellä huonekaluliikkeissä; niissä saa fiilistellä omaa tulevaa kotia ja miettiä, millaiset jutut tekisivät kodista meidän näköisen. Voin kierrellä niissä ihan vain katselemassakin ilman ostoaikeita, koska on kiva nähdä erilaisia vaihtoehtoja, joista voi sitten myöhemmin valita itselleen sopivan. Sunnuntaina kuitenkin löysimme ihanan lipaston olohuoneeseemme, ja mikä parasta, se oli vielä miehen ehdottama ja erityisesti hän piti siitä! Olen miettinyt, päällepäsmäröinkö minä liikaa toiveideni kanssa, mutta ilmeisesti meillä on vain hyvin samanlainen maku, sillä molemmat ihastuimme lipastoon!

Työt ovat sujuneet omalla painollaan ja olen taas päässyt kiinni eskarirytmiin. Tuntuu, että päässä on paljon kivoja jaksoideoita, joita lasten kanssa haluan päästä toteuttamaan! Silloin on oikeastaan aika kiva käydä töissä, kun itsellä on fiilis, että "tänään tehdään kivoja juttuja oppien samalla jotain uutta". Ainakin vahvasti tiedän, että opettaminen on miulle ihan oikea ammatti.

Ystäviäkin ollaan ehditty nähdä useampana päivänä. Ollaan vietetty pariskuntailtaa Jennin ja hänen miehensä kanssa sekä toisen ystäväni kanssa vietettiin rentouttava perjantai-ilta pizzaa valmistaen, saunoen ja höpötellen! Tuollaiset rennot illanvietot on kyllä niin parhautta ja saavat hymyn huulille vielä pitkäksi ajaksi. Pitäisi vain näin aikuisenakin useammin muistaa kyläillä ja kutsua ystäviä käymään - jotenkin sitä aina vain ajattelee, että kaikilla on varmaan omat menonsa ja että ihmiset haluaa jo rentoutua perjantai- ja lauantai-iltaisin eikä raahautua kyläilemään, vaikka nytkin kaikki olivat mielissään, että nähtiin!

Viikonlopun suunnitelmina on taltuttaa tämä kurja flunssa, joka yrittää iskeä kyntensä minuun. Toivon, että suuremmilta flunssailuilta säästyn, sillä ystäväni Tuuli olisi tulossa käymään lauantaina ja voi miten olen odottanut hänenkin näkemistään! Mikäli flunssa hellittää, voisin sunnuntaina tai alkuviikosta jälleen pakkailla muuttolaatikoihin lisää tavaraa, koska on mukavampi tehdä muuttoa pikku hiljaa kuin rysäyttää kaikki tavarat yhtenä päivänä laatikoihin!

Mitäs teille kuuluu? :)

Kevennyspäiväkirjat: toiko liikunnan aloittaminen lisäbuustia projektiin?

Kuten aiemmassa Kevennyspäiväkirjat-postauksessani kirjoitin, olin melkoisen flunssan kourissa ja tympäisi aika pahasti, kun en päässyt liikkumaan edes kevyesti. Kolmen viikon liikuntatauon jälkeen lähdin kuitenkin aloittelemaan liikuntaa tanssitunnin merkeissä sekä kevyillä lenkeillä ja salikerroilla. Eilen ensimmäistä kertaa latasin salilla kunnon painot laitteisiin ja treenasin niin, että tänä aamuna kyllä tiesin jotain tehneeni!

Yllättäen liikunnan harrastaminen ei kuitenkaan ole nopeuttanut laisinkaan painon putoamista! Ajattelin, että se edes vähän vauhdittaisi projektiani, mutta paino on pysynyt ihan samoissa lukemissa liikunnasta huolimatta. Parasta kuitenkin on, että huomaan turvotuksen hävinneen ja olemuksen keventyneen. Mikko käskikin ennemmin katsella peiliä kuin vaakaa ja suunnittelin vieväni vaa'an vaikkapa kahdeksi viikoksi varastoon.

Vaikka paino ei ole tippunut huisaa vauhtia, en ole oikeastaan asiasta harmissani. On ollut mukavan rentoa ja huoletonta syödä tavallista kotiruokaa (tänäänkin tehtiin perunamuusia ja uunilohta, voi nam!), liikkua fiiliksen mukaan ja olla stressaamatta liikaa liikunnasta tai ruuasta. Kun tarkemmin pohdin, olen liikkunut kuitenkin aika hyvin tälläkin viikolla, vaikka ajattelin, että tulikohan sitä oikeastaan edes liikuttua niin kovasti. Takana on kuitenkin kolme salikertaa, tanssitunti, sulkapallovuoro ja kävelylenkki - ja kaikki on ollut mukavaa, vaihtelevaa ja virkistävää liikuntaa! Ja kivaa on ollut, kun on voinut liikkua yhdessä Mikon ja kavereiden kanssa!

Olen myös todennut, että stressaaminen asioista ei ainakaan edistä hyvinvointia. Yritän puristaa tässä vielä kokoon viimeiset 29 opintopistettäni ja töiden jälkeen olen pääasiassa lukenut tentteihin tai tehnyt esseitä. Sitten olen yrittänyt pyhittää aina pari tuntia jollekin kivallekin. Olen alkanut jo haaveilla valmistumisen jälkeisestä elämästä, siitä, kun töiden jälkeen ei tarvitse tehdä mitään tylsää, vaan saa tehdä juuri fiiliksen mukaan sitä, mikä huvittaa! Tuo ajatus kyllä tsemppaa opiskelemaan, koska mitä nopeammin, sitä nopeammin!

Kokonaisuudessaan kevennysprojekti on toiminut kyllä kaikilla elämän osa-alueilla. Tuntuu, että stressi on hävinnyt, vaikka tekemistä on paljon. Olo tuntuu paljon kevyemmältä niin henkisesti kuin fyysisestikin, olen jotenkin oppinut, että hetkestäkin voi nauttia ja toimia sen mukaan, mikä milläkin hetkellä tuntuu parhaimmalta. Aiemmin olen painoprojekteissani jo sunnuntaina yrittänyt aikatauluttaa tulevaa viikkoa ja pohtinut, miten saan kaikki tarvittavat liikuntakerrat mahtumaan kalenteriini ja sitten tuloksena onkin vain ollut stressiä ja pakkopullaa. Nyt en yhtään tiedä, miten aion ensi viikolla liikkua ja kaikki tuntuu mahdolliselta - paljon parempi vaihtoehto! Ehkä tämä kevennys on lähtenytkin ensin liikkeelle päänsisäisistä jutuista ja liikunnan ja syömisen ilon löytämisestä :)

Mitä teille kuuluu? Miten hallitsette stressiä ja aikataulutatteko elämäänne?

P.S. Muistakaa arvonta, jossa voitte voittaa kuuden kuukauden ilmaiset treenit!!

Kevennyspäiväkirjat: näin ensimmäiset viikot ovat sujuneet

Touhukas työviikko, iltapäivien kouluhommat, järkyttävä flunssa ja herkutteluksi mennyt viikonloppu eivät kuulosta ehkä optimaallisimmilta tavoilta painonpudotusprojektiin. Niin siis ainakin aina ennen olisin uskotellut. Nyt täytyy kuitenkin todistaa toisin, sillä kevennyksen ideahan oli nimenomaan sovittaa painonpudotusprojekti oikeaan arkeen - ei siis sovittaa arkea painonpudotusprojektiin!

Ensimmäinen viikko oli totuttelua enkä ottanut stressiä mistään, sillä tiesin, ettei liikkumaan pääsystäkään ollut vielä edes toiveita, sillä olin alkuviikon sairaslomalla pahan flunssan ja poskiontelotulehduksen vuoksi. Onneksi viikonlopuksi olo helpottui ja päästiin meidän Lahden reissulle! Ollaan yövytty nyt pääosin Scandicin hotelleissa ja heillä on pistejärjestelmä, jolla saa ilmaisia hotelliöitä riittävän monen yöpymisen jälkeen. Niinpä lähdimme nauttimaan minilomasta shoppailun, syöpöttelyn ja ennen kaikkea rentoutumisen merkeissä. Shoppailtavaa ei löytynyt yhtä ihanaa hupparia lukuun ottamatta, mutta pääasia, että saatiin viettää aikaa yhdessä, kierrellä Lahtea ja nauttia olostamme.

Viikonloppu toikin painoa kilon lisää! Olin järkyttynyt vaa'alla, mutta tiesin, ettei rasva kerry kahdessa päivässä, vaan kyse on nesteistä, joita mussuttamani hiilihydraatit ovat sitoneet itseensä. Ja niinhän se oli, sillä nyt ollaan samassa tilanteessa kuin ennen viikonloppuakin. Vaikka paino ei ole vielä kummasti pudonnutkaan, on olo kuitenkin energisempi ja olen tehnyt paljon terveellisempiä valintoja arjessa toisaalta kieltäytymättä työkaverin tarjoamasta munkkirinkilän puolikkaasta. Juuri tätä minä projektissa tavoittelen ja tämän viikon jälkeen näyttää ainakin siltä, että miulla on kaikki mahdollisuudet onnistua!

Olen myös ottanut jälleen käyttöön FatSecret-sovelluksen, josta olen aiemminkin kirjoitellut täällä. Sen avulla näkee helposti, miten paljon päivän aikana on tullut syötyä ja olisiko pitänyt syödä enemmän tai vähemmän. Aika kätevää, eikä sovellus jaottele ruokia kiellettyihin ja sallittuihin, vaan laskee puhtaasti vain kalorit ja näyttää makrojakauman - itselle jää huolehdittavaksi, millaisia valintoja tekee. Esimerkiksi huomasin, että töissä minulle riittää lounaalla salaatti jollakin lihalla oikein mainiosti, sillä ruokailu on niin aikaisin, ettei aamupalasta useinkaan ole kulunut kovin kauaa. Tavan vuoksi olin vain aina syönyt pastat tai perunat lounaan kaverina.

Tänään kävin töiden päälle ensimmäisen kerran kahteen viikkoon kävelyllä. Nautin raikkaasta ulkoilmasta, kauniista auringonpaisteesta ja rauhallisesta musiikista kuulokkeissa. Kävin myös lunastamassa kokeilukorttini uudelle salille ja sen käyttöaika starttaa maanantaina, sillä halusin vielä ottaa kevyesti pitkän flunssan jälkeen. En koe, että on järkevää lähteä liian aikaisin huhkimaan salille tai lenkille, ettei tule takapakkia ja pahimmillaan pahojakin jälkitauteja. Varmaankin ensimmäinen käynti menee kyllä tiistaille, sillä maanantaina pääsemme taas pyörähtelemään tanssikurssin merkeissä! Ihanaa kuitenkin päästä taas aloittelemaan liikkumista pikkuhiljaa, uskon sen nimittäin vauhdittavan painonpudotusprojektiakin!

Myös teille lukijoille on tiedossa huippujuttu, mikäli mielitte lähteä karistamaan kesäkiloja tai muuten vain kohottamaan kuntoanne! Tästä ylläristä lisää sunnuntaina, joten pysy kuulolla ;)

Onko muita kevennyksen alottaneita? Miten on sujunut? Milloin sinusta on sopiva aika lähteä liikkumaan pitkän sairastelun jälkeen?

Voiko kaikki hyvä tapahtua kerralla?

Tällä hetkellä voin sanoa olevani äärettömän onnellinen, hämmentynyt ja kaikinpuolin tyytyväinen elämääni. Olen pohtinut viime viikot, voiko kaikki hyvä oikeasti tapahtua yhtä aikaa ja olen tullut siihen päätelmään, että se todellakin on mahdollista! Nämä muutokset elämässäni ovatkin syitä siihen, miksi blogi on elellyt hetken hiljaiseloa, mutta nyt on aika kuuluttaa teillekin onnellisuuteni aiheet!

Kaksi viikkoa sitten, keskellä helteisen paahtavaa keskiviikkoa, Mikko pyysi minua vaimokseen! En ollut mitenkään osannut aavistaa kosintaa - etenkään en osannut ajatella, että se tapahtuisi silloin, kun olen vähän vähemmän edustavan näköinen seitsemän tunnin työpäivän jäljiltä hiukset sekaisin ja hiki otsalla helteestä. Mutta jälkeen päin ajateltuna se oli juuri niin täydellinen ajoitus - Mikko rakastaa minua juuri minuna itsenäni kuten minäkin häntä, viis siitä, onko ulkokuosi tiptop! Ja kyllähän monet naurahtelivatkin, että jos minun olisi käsketty meikata ja laittaa mekko päälle, olisin todennäköisesti arvannut jotain erityistä tapahtuvaksi! Nyt kaikki tuli täytenä yllätyksenä - ihan parasta! <3

Kuvat: Tuuli

Kosinnan aiheuttama kestohymy ei ole tainnut vieläkään kadota kasvoiltani kuten ei myöskään pari päivää kosimisen jälkeen, jolloin astelin elämäni ensimmäiseen oman alan työhaastatteluun. Kyseessä oli eskariopettajan paikka, joka alkaisi elokuun alussa ja päättyisi toukokuun lopussa. Olin jo mielettömän onnellinen, että minut oli pyydetty haastatteluun, sillä yliopistokaupungissa ei ole ihan kiveen kirjoitettu, että jokainen hakemuksen laittanut pääsee haastatteluun - enkä ollut minäkään ikinä ennen päässyt. Ajattelin, että kävi miten kävi, ainakin saan kokemusta siitä, mitä haastatteluissa kysytään ja pystyn tulevaisuudessa hyödyntämään tätä tietoa - tietenkin tein parhaani paikan saamiseksi, mutta samaan aikaan mietin, että varmasti löytyy joku kokeneempi tai jo valmistunut hakija, joka lopulta saa paikan.

Viime perjantaina puhelimeni vihdoin soi (epäilin sen olevan jo rikki, sillä odotin kahta soittoa, eikä kumpaakaan ollut kuulunut, vaikka miten olin tuijottanut luuria!). Soittaja oli sama nainen, joka haastatteli minua ja hän halusi tietää, miten haastattelu oli omasta mielestäni mennyt. Totesin sen menneen mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että se oli ensimmäinen oman alan työpaikkahaastatteluni ja vaikka olin unohtanut kertoakin paljon asioita, jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis haastattelun jälkeen. Haastattelija oli samaa mieltä, että hyvin oli mennyt, mutta odottelin hänen vain lausuvan lohduttelevasti sanat "hyvin meni meistäkin, mutta nyt emme valitettavasti valinneet sinua". VAAN TOISIN KÄVI! Luurista kuuluikin lause "haluaisimme sinut meille töihin"!

Onnenkyyneleet alkoivat valua silmistäni ja koko tilanne tuntui niin epätodelliselta! Nainen kyllä vakuutteli, että tämä on ihan totta ja alkoi kertoa toimintaohjeita tulevaa varten. Kirjoitin ilosta vapisevin käsin yhteystietoja ja osotteita ylös, kunnes puhelun jälkeen kiljuin riemusta ja hypin  onnellisena tasajalkaa keittiön lattialla! Minusta tulee ihka oikea eskariope!! Eilen kävin tutustumassa esimieheeni ja talon tapoihin ja jäi todella hyvä tunne siitä, että maanantaina alkaa aivan uudenlaiset työt, jotka on kuin miulle tehty - ja mikä parasta, ympärilläni häärää kuusi muutakin eskariopea, joiden kanssa voidaan tehdä yhteistyötä!

Näiden onnellisten tapahtumien lisäksi yliopistolla on uudistunut opetussuunnitelma ja näyttää siltä, että suuren osan jäljellä olevista kursseistani pystyy tenttimään sähköisessä tentissä eli itse haluamanani ajankohtana! Tähän asti olen elänyt siinä uskossa, että vain tietyt päivät sopivat tenttimiseen, mutta nyt vaihtoehtoja tuli rutkasti lisää ja valmistuminen voi olla lähempänä kuin uskonkaan! Mutta tämä asia tarkentunee maanantaina, kun yliopistohenkilökuntaa palailee lomilta ja he voivat vahvistaa, voiko miulla oikeasti käydä näin hyvä tuuri vielä opintojenkin kanssa!

Tässä siis suurimmat syyt miun blogihiljaisuuteen; isoja juttuja, onnellisia juttuja <3 Mitä teidän elämäänne kuuluu ja tuntuuko teistäkin joskus siltä, että kaikki hyvä vaan tapahtuu yhtä aikaa?

Viime viikkoina olen...

Aika on kulunut kuin siivillä auringosta ja lomapäivistä nauttiessa. Sisälle ei malttaisi iltaisin tulla ollenkaan, kun haluaisin vain nauttia noista säistä ja ottaa rennosti. Salikäynneistä ei ole tietoakaan, mutta lenkkeilyt ulkosalla ovat olleet pinnalla sitäkin enemmän. Mitä kaikkea viime viikkoihin onkaan siis mahtunut;



...rauhallisia kävelylenkkejä luonnon keskellä
...paljon grillausta omalla parvekkeella
...inspiroivia työpäiviä
...ystävän kanssa ensimmäisistä aurinkoisista päivistä nauttimista heidän terassillaan
...luonnon kukkaanpuhkeamisen ihmettelyä
...muutama hikinen salitreeni
...vaatekaapin inventaariota
...niiden ärsyttävien pikkujuttujen siivousta (kuten tahmatassuista tulleet jäljet kaappien ovissa)



...uuden joensuulaisen Café Rosen ihanien kakkujen maistelua ystävien kanssa
...päiväreissu Lappeenrantaan ystäväni Tuulin luokse
...Mikon valmistujaisten suunnittelua
...kesälomapäivistä nauttimista
...silkkaa lorvimista ilman mitään päämäärää
...pyöräilyä
...kesävaatteiden etsintää ja sovittelua



...pullavohveleita ystävän kanssa Vesikioskilla
...rusketuksen metsästystä
...Mikon valmistujaismatkalla rentoutumista Vuokatin Katinkullassa
...minigolffia
...omasta valmistumisesta haaveilua
...tentteihin pänttäämistä
...saunomista hellepäivien päälle (sinne vain kaipaa aina)
...kampaamokäynti, jolla kampaajani loihti miulle aivan uudenlaiset ihanat hiukset



...valokuvailua luonnon keskellä
...Spotifyn soittolistoja
...järvivesien lämpenemisestä haaveilua
...kesälomasuunnitelmien tekoa
...uusien kuulokkeiden metsästystä ja testailua
...suosikkisarjoja iltaisin telkkarista
...parvekkeen kesäkuntoon laittamista
...letityksen opettelua



Mitä teidän viikkoihinne on mahtunut? :) Oletteko ehtineet nauttia näistä lämpimistä keleistä? Me lähdemme ystäväni kanssa tänään nauttimaan auringosta sup-laudoilla, en malta odottaa iltaa!

Blogin ensimmäinen videopostaus

Heippa ihanaiset! Se olisi blogihistoriani ensimmäisen videopostauksen aika, joten ottakaa mukava asento ja katsokaa, miten kävi kameraa jännittävälle bloggaajalle ;) Ja antakaahan palautetta, miten meni!

Mitä teille kuuluu? Mihin olette viime aikoina käyttäneet aikanne? :)

My Day - tuli pari muuttujaa

Sain jonkin aikaa sitten MyDay-postaustoiveen ja päätinkin toteuttaa sen perjantaista. Sinänsä osuva päivä, että perjantai ei kyllä mennyt ihan juuri suunnitelmien mukaan, mutta lopulta sekin kääntyi hauskaksi tapahtumien sarjaksi, jolle voi naureskella myöhemmin! Tässäpä sitä siis tulee :)

Perjantai 3.3.2017

7.55 Kello soi ja päätän jäädä vielä loikoilemaan, sillä väsyttää, eikä minulla ole heti aamusta menoa minnekään. Toivotan silti huomenet Mikolle, jonka on pakko nousta valmistautumaan koulupäivään.

8.25 Mikko tulee sanomaan heipat ennen kouluaan ja minä päätän, että olen nukkunut tarpeeksi. Joskus se 30 minuuttiakin tekee ihmeitä!

8.30 Selaan pikaisesti Facebookin, Snäpin, Instagramin ja Watsapp-viestit läpi. Maailmalla ei ole tapahtunut ihmeellisyyksiä, mutta onneksi Watsapeissa on piristävää ja kevyttä pohdittavaa.

8.35 Nousen ylös ja päätän soittaa kouluihin, joiden toivoisin osallistuvan graduuni tutkittavina henkilöinä. Selaan netistä numerot ja kirjaan ne ylös ennen soittamista.

8.45 En ole vieläkään soittanut yhteenkään kouluun, sillä mietin vain paniikissa, että miten voisin esittää asiani mahdollisimman selkeästi ja kiinnostavasti.

8.50 Kerään kaiken rohkeuteni ja soitan ensimmäiseen kouluun. Kukaan ei vastaa ja puhelu ohjautuu vastaajaan. Tyypillistä, näin miulle käy aina!

8.52 Soitan pienempään kouluun, jossa arvelen olevan välitunti meneillään ja opettajana toimiva rehtori voisi olla tavoitettavissa. Puheluun vastaa ystävällisen kuuloinen mies, joka antaa myöntävän vastauksen gradulleni! Tuuletan mielessäni ja päätän lähettää hänelle tarkemmat tiedot sähköpostilla.

8.55 Soitan seitsemään muuhun kouluun, joista vain yhdessä vastataan ja sieltäkin hyvin stressaantuneesti - soitin ilmeisesti keskelle kiireisintä hetkeä. Lupaan palata asiaan, mutta mielessäni valitsen jo toisen koulun, johon otan yhteyttä.

9.05 Avaan tietokoneen ja naputtelen kahdelle koululle sähköpostiviestin asiastani ja kerron, että yritin ensin tavoittaa heitä puhelimella. Kolmannelle koululle lähetän tarkemmat tiedot tutkimuksestani, jotta rehtori voi perehtyä niihin lomansa jälkeen.

9.20 Alan vihdoin syödä aamupalaa; Propudi, banaani ja itsetehtyjä chilipähkinöitä äidin tekemän marjamehun kanssa <3 Samalla jatkan viestittelyä ystäväni kanssa Watsapissa.

9.40 Menen pesemään naaman, meikkaamaan sekä laittamaan hiukset, sillä olen päättänyt käydä tänään pankissa ja illalla on vieläpä töitä, joten pieni ehostus ei ole pahitteeksi.

9.55 Puen ulkovaatteet päälle ja suuntaan autolle, jota ei onneksi tarvitse harjata, kun aurinko on sulattanut kaiken lumen.

9.58 Lähden ajamaan pihasta ja auto tuntuu jotenkin oudon jäykältä. Hellitän otetta ratista ja se alkaa välittömästi kääntyä oikealle. Eih, taasko on joku jarru jäätynyt. Päätän pysähtyä levikkeelle, joka on vain sadan metrin päässä kodistamme.

10.00 Kierrän auton ja huomaan, että oikea eturengas on aivan tyhjä. Mahtavaa, mitäs minä sille osaan tehdä. Soitan samantien isin päivystävään kriisipuhelimeen ja saan ohjeeksi, etten ainakaan saa ajaa autolla enää ja että rengas pitää vaihtaa. Kartoitamme vaihtoehtoja, kenelle voisin soittaa ja alan soitella Joensuussa asuvia miespuolisia tuttuja läpi. Kukaan vain ei ole puhelimen päässä.

10.15 Olen tonkinut auton takaluukun, yrittänyt irroittaa vararengasta takakontista sekä soittanut noin viisi kertaa vielä Mikollekin, josko hän pystyisi vastaamaan koulussa. Enhän edes muistanut, moneltako Mikko pääsee koulusta, joten aloin jo pohtia, pitääkö soittaa rengashuoltoon vai istua nököttää auton luona montakin tuntia. Ohi ajaa paljon autoja ja yritän ottaa heihin kontaktia, että tarvitsen apua, mutta näköjään olisi pitänyt viuhtoa kuin tuulimylly, että joku olisi tajunnut minun tarvitsevan apua.

10.30 Paikalle ajaa matkailuauto, jonka kuljettaja olisi tullut kysymään minulta reittiä kierrätyskeskukseen. Hän kuitenkin huomaa ahdinkoni ja tarjoutuu vaihtamaan renkaan. Otan avun kiitollisena vastaan ja yhdessä etsimme tarvittavat tavarat, höpöttelemme ja pian rengas onkin jo paikallaan!

10.45 Lupaan vastapalveluksena ajaa miehen edellä kierrätyskeskukselle samalla, kun menen hakemaan Mikon kyytiin, jotta voimme viedä renkaan paikattavaksi. Onneksi Mikon koulupäivä olikin näin lyhyt.

11.05 Olemme TT-renkaan pihassa ja saamme paikkausajan kolmeksi, jotta minä ehdin ensin päästä autolla töihin. En varsinaisesti ole mikään bussiliikenteen ystävä etenkään kiireisinä päivinä..

11.15 Päätän käydä pankissa tallettamassa mukanani olevat rahat, sillä se oli alunperin ollut tarkoitus, miksi ylipäätään lähdin liikkeelle. Pankissa ei onneksi ole jonoa, edelläni on vain kolme ihmistä.

11.20 Graduyhteistyökumppanini soittaa minulle, koska tietenkin olin sopinut ajan 11 ja 12 väliin, kun mitään erityistä ei pitänyt olla sillä aikaa. Sovimme, että hän soittaa minulle tunnin päästä uudelleen, vaikka tiedänkin silloin olevani koulussa.

11.35 Olemme kotona, haukkaamme vähän välipalaa ja nappaamme mukaan tarvittavat tavarat seuraaviin menoihin. Kynä ja kalenteri kouluun, ruoka ja avaimet töihin ja sitten vain menoksi.

12.00 Mikko jättää minut koululle ja kävelen aulaan odottelemaan tunnin alkua. Aulassa juttelen parin kaverin kanssa ja pian tunti jo alkaakin.

12.15 Ehdimme luokkaan ja kuulen ensimmäiset lauseet ennen kuin gradun tiimoilta soitellaan. Puhelussa hurahtaakin 25 minuuttia, mutta saamme asioita hieman järkeistettyä. Pieniä pohdinnan aiheita keskustelu antaa, mutta päätän murhetia niitä vasta myöhemmin.

12.45 Palaan luokkaan ja alamme parini kanssa kirjata jaksosuunnitelmaamme paperille. Tehtävä on helppo, sillä työ oli suunniteltu jo aiemmin ja nyt se piti vain kirjoittaa ylös sekä lyhyesti esitellä muulle luokalle.

13.45 Koulupäivä loppuu ja lähden kävelemään kohti parkkipaikkaa. Tapaan matkalla kaksi työkaveriani, joiden kanssa vaihdan pari sanaa opinnoista ja työkuvioista. Olipas kiva tavata tuttuja ja unohtaa hetkeksi pieni ärsytys, joka vallitsi gradun, koulun ja rikkoutuneen renkaan vuoksi.

13.55 Mikko odottaa minua parkkiksella ja lähdemme ajamaan kohti työpaikkaani. Ajamme vähän pidemmän kautta, jotta ehdimme höpötellä ja "kuluttaa ylimääräistä aikaa" ennen työvuoroa. Höpöttelyn tuloksena miulla on iloinen fiilis ja lähden hyvillä mielin töihin. Annan Mikolle pusun ja huikkaan vielä mennessäni, että "nyt aion syödä hyvin ja lopettaa murhetimisen, kaikkihan on ihan hyvin".

14.20 Kävelen taukohuoneeseen ja totean, että ruoka unohtui auton takapenkille eikä minulla ole näin ollen eväitä. Vaikka juuri päätin olla murhetimatta, alan nauraa päivän kommelluksille itsekseni. Onneksi olen töissä ruokakaupassa, joten eikun ostoksille.

14.30 Istun jälleen taukohuoneessa edessäni leipomosta ostettu suolainen piiras sekä karkkipatukka. Tiesin jo ostaessani, että olisin voinut varmasti valita jotain muutakin, mutta kai sitä joskus voi herkutella - ja vaikken olekaan koira, olin kyllä ansainnut herkkuni..

14.45 Työvuoro alkaa ja kävelen infopisteelle, jossa vietän seuraavat kolme tuntia ennen taukoa. Asiakkaita riittää, mutta onneksi meitä työntekijöitä on sopivasti.

17.45 Lähden 15 minuutin tauolleni. Katson nopeasti yläkerrassa, onko kukaan kaivannut minua, sillä puhelimeni ei toimi taukotilassa. Ei uusia viestejä, joten eikun syömään eväitä.

18.00 Palaan neuvontaan ja jatkan asiakkaiden palvelua.

19.45 Työvuoro loppuu ja Mikko on tullut hakemaan miut töistä. Rengas on korjattu ja korjaus kustansi vain 10 euroa! Siitä oli lopulta ollut jokin venttiilin tappi rikki ja korjaus oli nopea tehdä. Kiitän Mikkoa siitä, ettemme vieneet autoa minnekään Vianorille, kuten ensin ehdotin - taidettiin päästä hieman edullisemmin.

19.55 Soitan iskälle ja kerron päivän kuulumiset ja kyselen, miten heidän päivänsä on sujunut. Höpöttelemme hetken ja toivottelemme hyvät yöt.

20.05 Kävelemme Niinivaaran Pizzapojille ja tilaamme herkulliset pizzat. Totean, että tänään ei ole ruokapuoli mennyt ehkä ihan nappiin, mutta ei kai sen ihan joka päivä tarvitsekaan, joskus voi myös herkutella.

21.00 Pääsemme kotiin ja menemme suihkuun, jotta voimme alkaa katsella tallennukseen menneitä Salkkareita.

21.30 Loikoilemme sohvalla väsyneinä, päivästä huvittuneina ja onnellisina siitä, että kaikki on nyt hallinnassa. Minä iloitsen myös siitä, että rehtorit, joille laitoin gradustani sähköpostia, sanoivat olevansa innostuneita lähtemään mukaan projektiini. Katselemme Salkkarit loppuun ja toteamme, että taitaa olla aika mennä nukkumaan.

22.00 Pesemme hampaat, tarkistelemme, että ulko-ovet on kiinni ja levyt pois päältä (koska en voi nukkua, jos tätä rutiinia ei tehdä :D), höpöttelemme vielä hetken, annamme hyvänyönpusut ja käperrymme nukkumaan toistemme viereen. Unta ei tarvitse kahta minuuttia kauempaa odotella.

Sellainen oli minun perjantaipäiväni, mitä tykkäsitte MyDay-postauksesta? :) Onko muille sattunut mitään kommelluksia viikonlopun aikana?

Näin tyhjä kalenteri täytetään

Olen tänä syksynä saanut nauttia hieman rennommasta otteesta koulun suhteen, sillä lukujärjestykseeni on eksynyt yllättävän vähän kursseja, joilla pitäisi olla fyysisesti paikalla. Reippaana tietenkin ajattelin jo alkusyksystä, että nyt onkin hyvää aikaa suorittaa kirjatenttejä sekä muita itsenäisesti tehtäviä kursseja, mutta..

Viime lukuvuosi oli varmasti yksi rankimpia koko kouluaikanani, kun palautettavaa tuntui olevan mielinmäärin, koulussa piti istua monta tuntia päivässä, oli opetusharjoittelua ja siihen päälle vielä töitä. Jokin pieni ääni yrittää muistuttaa minua siitä, että sellaista se opiskelu on ja minä pärjäsin ihan hyvin, vaikka olikin mieletön hässäkkä.

Kun syksyllä sitten ei ollutkaan pakollista koulua, päätin ottaa rennommin - olinhan sen ansainnut. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä kevyt syksy on tullut enemmän kuin tarpeeseen, sillä nyt olen ehtinyt tehdä ihan mukaviakin asioita sen sijaan, että juoksisin koko ajan pää kolmantena jalkana kodin, koulun ja työpaikan väliä. Minulla on ihan oikeasti ollut aikaa nähdä ystäviäni, käydä useamman kerran viikossa salilla, lenkkeillä, neuloa, lukea, valokuvailla ja ihan vain olla.

Viime viikkoina olen kuitenkin potenut saamattomuuden tunnetta, sillä tuntuu, etten saa aikaiseksi mitään - enhän ole tehnyt asioita samalla tahdilla kuin esimerkiksi keväällä. Kalenterin sivut kyllä täyttyvät koulu- ja työpäivistä sekä kavereiden tapaamisesta, mutta silti aika tuntuu vain sujahtavan kauheaa vauhtia, enkä ole tehnyt oikeastaan mitään.

Olenhan minä tehnyt, en vain sellaisia asioita, joita viime lukuvuonna tahkosin kauhealla vauhdilla. Työt ovat ajoittuneet jonkin verran viikonloppuihin, joilloin viikolla on jäänyt enemmän aikaa muulle tekemiselle. Tavallaan viikonlopun vapaa-aika on siirtynyt arki-illoille ja tämä saattaa olla osasyy siihen, miksi tuntuu, etten ole tehnyt mitään - enhän ennenkään viikonloppuisin kuluttanut aikaani koulutehtäviin tai työntekoon.

Mitä sitten olen tehnyt viimeaikoina?

- Kokannut ruokia, joita ei kiireessä tule koskaan tehtyä, kun pitää vain äkkiä saada syötävää.

- Nähnyt perhettäni sekä ystäviäni ilman kiirettä ja tiukkaa aikataulua siitä, milloin pitää olla menossa minnekin.

- Viettänyt ihanat pari päivää rakkaan siskoni kanssa shoppaillen, kasvo- ja jalkahoitoja tehden, herkutellen, höpötellen ja nauraen sydämemme kyllyydestä <3 Myös kuvissa näkyvät ihanat kynnet ovat Ellin käsialaa!

- Nauttinut liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä fiiliksestä. Kun saa treenata tai lenkkeillä rauhassa, tekemisessä on ihan erilainen tunnelma kuin että olisi tunti aikaa ja siinä ajassa pitäisi selvitä salille ja takaisin.

- Leiponut pitkästä aikaa pullaa ja sämpylöitä. Vanilijahyrristä tuli niin järkyttävän näköisiä, etteivät ne päätyneet blogiin, mutta sämpylät onnistuivat sekä maultaan että ulkonäöltään.

- Siivonnut kauan sotkussa olleet kaapit ja heittänyt paljon turhaa paperia ja vanhentuneita juttuja sen myötä pois.

- Tehnyt omia suosikkijuttuja; neulonut monen monta sukkaa, katsellut suosikkisarjoja, kuunnellut hyvää musiikkia, lukenut kirjoja ja miettinyt pieniä muutoksia sisustukseen.

- Käynyt tunnollisesti koulussa kahtena päivänä viikossa - jopa niillä luennoilla, joilla en opi yhtään mitään. Eilen alkoi myös viennankarjalan kurssi, joten uusi kielikin on opeteltavana!

- Käynyt töissä ja oppinut paljon uusia juttuja työnkuvaani liittyen.

- Rentoutunut Imatran kylpylässä päiväkäynnillä ja kierrellyt kauppoja shoppailun merkeissä pariinkin otteeseen.

- Viettänyt aikaa Mikon kanssa, koska hänenkään lukujärjestys ei ole kovin täysi. Ollaan käyty salilla, ajelemassa ja lenkillä, paistettu lettuja iltamyöhällä, höpötelty jouluvalojen loisteessa, nukuttu aamuisin pitkään ja nautittu vapaa-ajasta <3

- Ollut yhden lukukauden stressaamatta koulujutuista luottaen siihen, että kaikki järjestyy. Ja tähän mennessä on hyvin järjestynytkin!

Lopulta olen tehnyt paljon kaikkea, mutta ehkä juuri se, että jatkuva stressi ei ole niskassa, kertoo siitä, että olen tehnyt oikeita asioita. Tiedän myös, että opinnot etenevät ihan hyvässä aikataulussa, vaikka en koko ajan niitä miettisikään. Välillä täytyy ottaa aikaa itselleen ja läheisilleen, ja kolme vuotta kun on tehnyt oikein uutterasti töitä, voi kai yhden syksyn ottaa rennommin. Näin minulle ainakin on kerrottu!

Miten teidän syksynnne? Oletteko olleet ahkeria vai löytyykö muita, jotka ovat vähäksi aikaa löysentäneet otetta tiukasta arjesta?

Liikuntakuulumiset ja Liikunnainen

Kello on 5.42 aamulla ja makaan sängyssä peiton alla päivitellen blogia. Viikko on mennyt ihan hurjaa vauhtia ja aikalailla jokainen päivä on ollut täynnä aamusta iltaan, mutta tämän aamuvuoron jälkeen koittaa hetki rentoutumista Mikon serkun häiden muodossa - ja kun nyt Helsinkiin asti päästään, meinattiin kuluttaa kyllä sunnuntaipäivä Helsinkiä kierrellen.

Ravintovalmennuksesta ja liikunnasta en olekaan vähään aikaan kertonut kuulumisia. Ruokapuolella moni asia on korjaantunut, mistä olen erityisen iloinen; Pepsi Max -pullo kestää meillä ainakin puolet pidempään, ruokailuvälit eivät veny enää kuin korkeintaan neljään tuntiin ja lautaselta löytyy huomattavasti enemmän ruokaa kuin ennen. Paino on tippunut ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä, mutta tällä hetkellä tunnen ärsytystä siitä, että hyvät tulokset ovat hieman lässähtäneet, kun lomalla ja kipeänä tuli herkuteltua ja painoa on tullut takaisin. Tiedän kuitenkin, että paino ei ole kovinkaan hyvä mittari monessakaan asiassa, joten koitan iloita siitä, että muut asiat ovat muuttuneet.

Sairaana ja lomalla ei tullut myöskään käytyä kovin ahkerasti lenkillä, minkä olen tosin korjannut taas näin arkeen palattuani. Päivittäiset 45 minuutin reippaat kävelylenkit ovat mahtuneet työpäivien väliin ja pääsin myös pitkästä aikaa käymään salilla, kun sen ovet maanantaina avautuivat! Tämän seurauksena olenkin joutunut kehittelemään yhden jos toisenkin kikkakolmosen kyykistelyn ja pikakävelyn välttämiseksi - kahden kuukauden tauon jälkeen todellakin tuntuu lihaksissa..

Näin syksyn tullen tuntuu, että joka puolelta tulvii liikkumismahdollisuuksia. Ainakin Joensuussa liikunnasta innostunut voi treenailla vaikka missä ja mainonnan mukaan lähiviikkoina vieläpä lähes maksutta. Aukeaa uusia kuntosaleja, on synttäriviikkoja liikuntapaikoissa ja ilmaisia kokeilukertoja mainostaa yksi jos toinenkin keskus. Itsekin ajattelin käydä kokeilemassa Fustraa ensi viikolla, kun Foreverilla on avoimet ovet - tutustuin lajiin töiden merkeissä teoriatasolla ja kokeilukerta jäi houkuttamaan niin paljon, että ilmoittauduin mukaan. Syksyksi suunnitelmissa on toinenkin liikunnallinen projekti, mutta siitä lisää, kun tiedän tarkemmin, joten pysykää kuulolla ;)

Yhden tapahtuman, johon alunperin meinasin itsekin osallistua, haluaisin vielä joensuulaisille nostaa tiedoksi; liikunnainen 3. syyskuuta! Naisille suunnattu hyvinvointi- ja liikuntatapahtuma, jossa pääsee lenkkeilemään yksin tai yhdessä ympäri Joensuuta kävellen, sauvakävellen tai juosten. Lisäksi lenkkeilijöille on tarjolla tapahtumassa muun muassa jumppia ja keittolounas. Varmasti tapahtuman myötä löytyisi itsellenikin uusia lenkkireittejä, mutta ehkä ensi vuonna - tänä vuonna kun tapahtuma menee päällekkäin matkalaukun pakkaamisen kanssa viikon reissua varten. Siitäkin lisää myöhemmin ;)

Mitä teidän liikuntapuolelle kuuluu? :)

Juhannustunnelmia 2016

Keskikesän juhla vietettiin lämpimissä tunnelmissa veden äärellä. Perjantaiaamuna miulla oli vielä kassavuoro, mutta sekin kutistui vain kahteen tuntiin, joten päästiin hyvissä ajoin viettämään juhannusta Mikon sukulaisten kanssa. Mökkijuhannuksesta on kaiketi muodostunut jo jonkinlainen perinne, sillä viimeiset neljä juhannusta ollaan vietetty hyvässä seurassa rentoutuen ja luonnon kauneudesta nauttien :)

Tänä juhannuksena pohdin sitä, miten rentouttavaa onkaan välillä olla ilman peiliä - ilman stressiä siitä, onko hiukset ihan lytyssä tai näyttävätkö kasvot epätasaiselta ilman meikkiä. Aamuisin harjasin hiukset ja pesin naaman, mutta peiliin en katsahtanut kertaakaan tuon kolmen päivän aikana, mikä oli oikeastaan aika hassua. Ehkä minäkin olen alkanut ymmärtää mökkeilyn sisimmän olemuksen - siellä on tarkoitus rentoutua eikä näyttää samalla tavalla huolitellulta kuin töissä tai kaupungilla.

Juhannus vietettiin pitkälti samoin kuin edellisinäkin vuosina; uistellen, saunoen, uiden, hyvää ruokaa nauttien, korttia ja mölkkyä pelaten sekä toistemme jutuille nauraen. Tällainen perinteikkyys sopii hyvin miulle, sillä jostain syystä olen tykännyt vaalia perinteitä (ihan joulukuusen koristelusta lähtien.. :D). Lisäksi on hauska pelata korttia isolla porukalla ja päästä kalastelemaan, koska ei tuollaisia juttuja tule kuitenkaan tehtyä kahdestaan kotona. Uistelusta innostuin jo ensimmäisenä kesänä ja tänä juhannuksena innokkuuteni palkittiinkin, sillä kiskoin elämäni ensimmäisen kuhan ylös järvestä - ja olihan se kaikista isoinkin saamani kala.

Tosikalastajat voivat naureskella miun suurelle saaliilleni, mutta Mikon ukin mukaan silmäni alkoivat oikein loistaa, kun tajusin kelaavani kuhaa. Kalahan nappasi nimenomaan Mikon ukin uistimeen, mutta kelauspuoli jäi miulle, sillä jonkun täytyi ohjata venettä - eli puoliksi miun kala, puoliksi Mikon ukin ;) Pienenä en kyllä uskonut, että voisin innostua kalojen huijaamisesta.. :D

Ravintovalmennuksen neuvot kyllä pääsivät hieman unohtumaan juhannuksen aikana, sillä Pepsi Maxi kuului ruualle jos toisellekin ja karkitkin maistuivat juhlan kunniaksi. Onneksi kuitenkin olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että juhannus on vain kerran vuodessa ja ruotuun voi palata jälleen maanantaina. Ja tuleehan tavallistakin ruokaa syötyä paljon enemmän, kun ruokailuun käyttää aikaa, ja kaiken lisäksi ruoka maistuu ihan erilaiselta, kun on ulkoillut koko päivän ja laittanutkin ruuan ulkona.

Molempina iltoina sai nauttia kauniista auringonlaskuista - ja toisena iltana jopa auringonnoususta. Harmittaa, että unohdin toisen objektiivin kotiin, joten tikanpoikanen, aamuyön usva veden pinnalla ja pari muuta juttua jäi kuvaamatta, kun perusobjektiivi ei riittänyt. Toisaalta eipä tullut katseltua koko juhannusta vain linssin läpi :)

Miten teidän juhannuksenne sujui? Löytyykö samoja juttuja kuin miun juhannuksesta? :)

Viimeisen kuukauden aikana minut on tehnyt onnelliseksi...

Aurinkoiset kesäpäivät, jotka on saanut viettää ihanien ihmisten kanssa tehden juuri niitä itselle tärkeitä juttuja

Antti Tuiskun Peto show rakkaan siskoni kanssa; shoppailua, rentoutumista, kovaa laulamista ja ihanaa yhteistä aikaa <3

Työvuorovaihdokset, joiden ansiosta pääsin vappuna näkemään kavereita ja ajamaan korttelirallia - joka oli tosin aivan kamalaa, kun humalaisia poukkoili tielle joka suunnasta ilman itsesuojeluvaistoa..

Pidennetty viikonloppu vanhempien kanssa auringosta nauttien, höpötellen, pyöräillen ja grillaillen <3

• Kaikki valmiiksi tulleet koulutyöt veivät ylimääräisen stressin mukanaan lähetä-nappulaa painaessa.

Tieto siitä, että kohta voin hakea kandidaatin tutkintoa, koska kaikki siihen vaadittavat opinnot on suoritettu!

Rullaluistelukauden avaus helteisessä säässä juuri putsatuilla asfalteilla - urheilua parhaimmillaan!

Tieto siitä, että tästä lähtien vapaapäivät tarkoittavat oikeasti vapaapäiviä; saan siivoilla kauan sotkussa olleet laatikot ja kaapit, kokeilla uusia reseptejä ja nähdä kavereita ilman kiirettä ja painetta yhtään mistään!

Leijonien pelien seuraaminen, uusi pelipaita ja kisastudiot niin perheen, Mikon kuin kaverinkin kanssa - aina yhtä jännittävää!

Minigolffia ja biljardia Mikon synttäreiden kunniaksi - kotimatkalla satoikin jo räntää, mutta kerettiin nauttia kesästä minigolffiradalla jo tuolloin!

Kaikki ihanat kesävaatteet, jotka mahtuivatkin päälleni, vaikka luulin lihoneeni niistä kaikista talven aikana ulos!

Valokuvailu ihanassa aurinkoisessa säässä koulumatkoilla - kaikki tilaisuudet on käytetty hyväksi, kun aikataulu on ollut tiukka!

Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on onnellisuus siitä, ettei tarvitse enää puurtaa koulun ja töiden kanssa yhtä aikaa, vaan saa keskittyä lomailuun ja töihin. Lisäksi olen saanut viettää paljon aikaa miulle tärkeiden ihmisten kanssa - se saa aina hyvälle mielelle :)

Millaiset asiat teidät on tehnyt viime aikoina onnelliseksi?

Talviset asukuvat ja viimeaikojen kuulumiset

Kotimme on toiminut viimeisen puolitoista viikkoa miniterveyskeskuksena, sillä on Mikon kanssa sairasteltu vuorotellen - ja kaiken kukkuraksi vielä samaankin aikaan, mikä olikin mukavaa, kun kaapit olivat tyhjät ja jotain ruokaakin olisi tarvinnut syödä. Onneksi on pelastavia sukulaisia! Nyt kuitenkin kuumeilut ja mahataudit on toivottavasti molempien osalta selätetty ja päästään taas pikkuhiljaa kiinni normaaliin arkeen.

Takki Vero Moda / Huivi Siskolta / Farkut Vero Moda / Kengät Kookenkä / Lasit Lindex

Sairasteluviikoille osui kuitenkin tervettäkin aikaa ja ehdittiin piipahtamaan Ylöjärvellä miun perheen luona. Samalla kävin sijaistamassa yhden päivän vanhassa alakoulussani pikkuruisten ykkösluokkalaisten opettajan ollessa poissa. Oli mukava päästä taas pitkäksi viikonlopuksi kotikotiin näkemään rakkaita ihmisiä ja viettämään yhteistä aikaa :)

Viikonloppuna Mikko tulikin kuumeeseen ja ajonakki sunnutailta siirtyi kokonaan miulle. Täytyy sanoa, että arvostan yhä enemmän autokuskeja, jotka jaksavat ajaa tuollaisia matkoja päivittäin - oli tämä tyttö aika kaikkensa ajanut kotiin päästyä! Mutta toisaalta oli myös hienoa huomata, että kyllä reilu 400 kilometriäkin menee hyvin, kun muistaa pitää taukoja välillä ja tankata mahalaukkua abseilla!

Maanantaina sairastuin mahatautiin eikä kouluun menemisestä tullut luonnollisestikaan yhtään mitään. Tuskanhiki alkoi kihota otsalle, kun tiesin, että kursseissa on 80 prosentin läsnäolopakko ja nyt alkoi mennä jo poissaolotunnit reilusti yli. Iski paniikki, etten saakaan kandiani ulos tänä keväänä ja se jää roikkumaan yhden kurssin vuoksi. Olin laatinut jo isot varasuunnitelmat opintopisteiden varalle, kunnes parin päivän jälkeen sain järjesteltyä opettajan kanssa itselleni korvaustehtävät ja nyt näyttää siltä, että kaikki kurssit tulee suoritettua ajallaan ja saan sen tutkinnon! :)

Ehdin kuitenkin parissa päivässä kirota yliopiston järjestelmän jo alimpaan maanrakoon, nimittäin ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun harkkaryhmissä ollaan kuumeessa, kamalassa flunssassa tai muussa taudissa vain siksi, että läsnäolopakko on niin tiukka. Eihän 80 prosenttia kuulosta pahalta, mutta jos meillä on seitsemän kahden tunnin kokoontumiskertaa, se tarkoittaa, että yhden kerran saa olla poissa. Mitäs, kun kokoontumiskerrat osuvat peräkkäisille maanantai ja tiistaipäiville kuten minullakin tällä viikolla? Siellä kaikki kynnelle kykenevät sitten istuvat kipeinä liikuntasalin reunalla vain ollakseen läsnä. Toki on meillä korvaaviin tehtäviin mahdollisuuksia, mutta nekin ovat kurssikohtaisia eikä niilläkään enää ihmeitä tehdä, jos poissaoloja on liikaa. Puolensa ja puolensa, kontaktiopetus ei toimi ilman läsnäoloa, mutta olen onnellinen, että omalla kohdallani opettaja ymmärsi tilanteen ja sain kaiken järjestettyä!

Paita H&M / Kello Leijona / Korut Argento925, Nomination

Tästä tuli tällainen kuulumispostaus nyt, mutta ajattelin vähän päivitellä, missä mennään ja miksi blogissa on vietetty hiljaiseloa!

Mitäs teille kuuluu? :)