8 vuoden opinnot viidessä vuodessa - mitä teen nyt tällä kaikella vapaa-ajalla?

Jättäydyin reilu kuukausi sitten määrittelemättömälle bloggaustauolle, sillä koin ykkösasiakseni saattaa opinnot valmiiksi. Tuntui, etten jaksaisi istua enää yhtään tietokoneella kirjoittamassa esseitä tai muistiinpanoja tenttikirjoista, mutta pakkohan se oli. Se aika, kun en istunut tietokoneella, meni töissä ja nukkuessa - edes salille en ehtinyt, ryhmäliikunnoissa sentään pari kertaa käväisin. Mutta missä nyt mennään?

Olen allekirjoituksia vaille valmis KASVATUSTIETEIDEN MAISTERI! Sain eilen tietää, että viimeiset palauttamani esseet (jotka tuntuivat lähinnä pienoistutkimuksilta, kun sivujen loppusumma oli yli 40..) menivät täysillä pisteillä läpi ja se tarkoittaa, että voin alkaa hakea tutkintoa itselleni. Totta kai yhteyshenkilö on tämän viikon lomalla, mutta heti ensi viikolla pääsen jättämään hakemukseni tutkinnosta ja odottelemaan maisterin papereita saapuviksi!

Olo tuntuu nyt niin kevyeltä ja helpottuneelta, vihdoin tuo järjetön urakka on takana päin! Aikaa opintojen suorittamiseen meni 5 vuotta ja 1,5 kuukautta, vaikka suoritin yhteensä kahdeksan vuoden opinnot. Täytyy sanoa, että aika haipakkaa on välillä menty ja on tuntunut, että onkohan tässä vähän liikaa kaikkea, mutta nyt en voi olla kuin ylpeä itsestäni - mie tein sen, mistä haaveilin!

Mitä aion nyt sitten tulevaisuudessa tehdä, kun vapaa-aikaa jää huomattavasti enemmän eikä töiden jälkeen tarvitse harmitella, että voi kun voisi tehdä jotain kivaa eikä tarvitsisi tehdä koulujuttuja? Aion ehdottomasti...

...huolehtia enemmän meidän yhteisestä kodista; siivota, pyykätä ja huolehtia, että kotiin on kiva tulla. Olen ollut niin laiska emäntä kodin suhteen, että nyt voisi olla isännän aika huilata ja minun vähän ottaa takaisin laiskottelujani kotitöiden saralla.

...liikkua paljon enemmän! Erilaiset ryhmäliikunnat ovat tuntuneet todella mukavalta liikunnalta ja niiden parissa aion ehdottomasti jatkaa nyt, kun aikaa on enemmän. Lisäksi haluan käydä vesijuoksemassa, kuntosalilla ja lenkillä merkittävästi useammin.

...kokata muutakin kuin 15 minuutin helppoja arkiruokia. Lautaseltani on löytynyt aika monta kertaa jauhelihakastiketta ja spaghettia sekä tonnikalaa ja nuudelia. Nyt kuitenkin on aikaa panostaa myös hieman enemmän aikaa vaativiin ruokiin kuten makaroonilaatikkoon, lihapulliin tai vaikka lasagneen. Aion myös kokeilla uusia reseptejä, jos niistä löytyisi hyviä makunautintoja arkeen.

...puuhastella omia mielipuuhia kuten neuloa villasukkia ja lukea vihdoin Antti Tapani -kirja, jonka avaamista olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Lupasin itselleni, että aloitan lukemisen vasta, kun opinnot ovat purkissa, sillä en voisi lukea yhtä aikaa vapaa-ajan kirjaa ja koulukirjoja, aivan liikaa luettavaa.

...käydä valokuvailemassa aina sopivan tilanteen tullen. Kamera on päässyt viime aikoina aivan liian harvoin ulkoilemaan, joten lisääntyvä vapaa-aika varmasti tuo myös mahdollisuuksia sen käyttöön.

...nähdä enemmän kavereita. Nyt kun ei tarvitse miettiä, mikä tentti seuraavalla viikolla odottaa, voi nähdä ystäviäkin paljon useammin! Ihanan vapauttavaa päästä vaihtamaan kuulumisia useammin ja kunnolla muutenkin kuin viesteillä.

...viettää paljon enemmän yhteistä aikaa Mikon kanssa. Haluan antaa yhteistä aikaa, jolloin ei ole kiire minnekään ja voi tehdä sellaisia juttuja, joille ei ole kaiken kiireen ja stressin keskellä jäänyt aikaa; pelata lautapelejä, ulkoilla, kokata yhdessä, käydä elokuvissa ja ihan vain olla ja höpötellä toisen seurasta nauttien.

...stressata (paljon!) vähemmän. Tiedän, millaista on, kun on sata rautaa tulessa ja tekemistä olisi niin paljon, ettei kellotaulun tuplaaminenkaan auttaisi kaikkien asioiden selvittämiseen. Muistan sen tunteen todella hyvin ja toistaiseksi uskon, etten paljon pahempaa stressiä saa aikaiseksi. Eli muistan, että vaikka joskus olisi paljon asioita mielessä, olen murehtimatta ja stressaamatta, koska tiedän selviäväni niistä. Uskoin jo kauan sitten, että kun tästä opinto-työkombosta selviän, selviän aika monesta muustakin jutusta.

Moni juttu tuntuu todella arkiselta, mutta miulle ne on isoja juttuja. Haluan elää vähemmän stressitöntä normaalia arkea ja olla oma pirteä itseni rakkaideni kanssa sekä harrastaa itselleni tärkeitä juttuja. Huh, tästä se lähtee; työelämän ensimmäinen päivä ilman opiskelijastatusta!

Mitä teille kuuluu? Millaisia asioita on teidän lähitulevaisuutenne to do -listalla? :)

Voiko kaikki hyvä tapahtua kerralla?

Tällä hetkellä voin sanoa olevani äärettömän onnellinen, hämmentynyt ja kaikinpuolin tyytyväinen elämääni. Olen pohtinut viime viikot, voiko kaikki hyvä oikeasti tapahtua yhtä aikaa ja olen tullut siihen päätelmään, että se todellakin on mahdollista! Nämä muutokset elämässäni ovatkin syitä siihen, miksi blogi on elellyt hetken hiljaiseloa, mutta nyt on aika kuuluttaa teillekin onnellisuuteni aiheet!

Kaksi viikkoa sitten, keskellä helteisen paahtavaa keskiviikkoa, Mikko pyysi minua vaimokseen! En ollut mitenkään osannut aavistaa kosintaa - etenkään en osannut ajatella, että se tapahtuisi silloin, kun olen vähän vähemmän edustavan näköinen seitsemän tunnin työpäivän jäljiltä hiukset sekaisin ja hiki otsalla helteestä. Mutta jälkeen päin ajateltuna se oli juuri niin täydellinen ajoitus - Mikko rakastaa minua juuri minuna itsenäni kuten minäkin häntä, viis siitä, onko ulkokuosi tiptop! Ja kyllähän monet naurahtelivatkin, että jos minun olisi käsketty meikata ja laittaa mekko päälle, olisin todennäköisesti arvannut jotain erityistä tapahtuvaksi! Nyt kaikki tuli täytenä yllätyksenä - ihan parasta! <3

Kuvat: Tuuli

Kosinnan aiheuttama kestohymy ei ole tainnut vieläkään kadota kasvoiltani kuten ei myöskään pari päivää kosimisen jälkeen, jolloin astelin elämäni ensimmäiseen oman alan työhaastatteluun. Kyseessä oli eskariopettajan paikka, joka alkaisi elokuun alussa ja päättyisi toukokuun lopussa. Olin jo mielettömän onnellinen, että minut oli pyydetty haastatteluun, sillä yliopistokaupungissa ei ole ihan kiveen kirjoitettu, että jokainen hakemuksen laittanut pääsee haastatteluun - enkä ollut minäkään ikinä ennen päässyt. Ajattelin, että kävi miten kävi, ainakin saan kokemusta siitä, mitä haastatteluissa kysytään ja pystyn tulevaisuudessa hyödyntämään tätä tietoa - tietenkin tein parhaani paikan saamiseksi, mutta samaan aikaan mietin, että varmasti löytyy joku kokeneempi tai jo valmistunut hakija, joka lopulta saa paikan.

Viime perjantaina puhelimeni vihdoin soi (epäilin sen olevan jo rikki, sillä odotin kahta soittoa, eikä kumpaakaan ollut kuulunut, vaikka miten olin tuijottanut luuria!). Soittaja oli sama nainen, joka haastatteli minua ja hän halusi tietää, miten haastattelu oli omasta mielestäni mennyt. Totesin sen menneen mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että se oli ensimmäinen oman alan työpaikkahaastatteluni ja vaikka olin unohtanut kertoakin paljon asioita, jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis haastattelun jälkeen. Haastattelija oli samaa mieltä, että hyvin oli mennyt, mutta odottelin hänen vain lausuvan lohduttelevasti sanat "hyvin meni meistäkin, mutta nyt emme valitettavasti valinneet sinua". VAAN TOISIN KÄVI! Luurista kuuluikin lause "haluaisimme sinut meille töihin"!

Onnenkyyneleet alkoivat valua silmistäni ja koko tilanne tuntui niin epätodelliselta! Nainen kyllä vakuutteli, että tämä on ihan totta ja alkoi kertoa toimintaohjeita tulevaa varten. Kirjoitin ilosta vapisevin käsin yhteystietoja ja osotteita ylös, kunnes puhelun jälkeen kiljuin riemusta ja hypin  onnellisena tasajalkaa keittiön lattialla! Minusta tulee ihka oikea eskariope!! Eilen kävin tutustumassa esimieheeni ja talon tapoihin ja jäi todella hyvä tunne siitä, että maanantaina alkaa aivan uudenlaiset työt, jotka on kuin miulle tehty - ja mikä parasta, ympärilläni häärää kuusi muutakin eskariopea, joiden kanssa voidaan tehdä yhteistyötä!

Näiden onnellisten tapahtumien lisäksi yliopistolla on uudistunut opetussuunnitelma ja näyttää siltä, että suuren osan jäljellä olevista kursseistani pystyy tenttimään sähköisessä tentissä eli itse haluamanani ajankohtana! Tähän asti olen elänyt siinä uskossa, että vain tietyt päivät sopivat tenttimiseen, mutta nyt vaihtoehtoja tuli rutkasti lisää ja valmistuminen voi olla lähempänä kuin uskonkaan! Mutta tämä asia tarkentunee maanantaina, kun yliopistohenkilökuntaa palailee lomilta ja he voivat vahvistaa, voiko miulla oikeasti käydä näin hyvä tuuri vielä opintojenkin kanssa!

Tässä siis suurimmat syyt miun blogihiljaisuuteen; isoja juttuja, onnellisia juttuja <3 Mitä teidän elämäänne kuuluu ja tuntuuko teistäkin joskus siltä, että kaikki hyvä vaan tapahtuu yhtä aikaa?

Viimeisen kuukauden aikana minut on tehnyt onnelliseksi...

Aurinkoiset kesäpäivät, jotka on saanut viettää ihanien ihmisten kanssa tehden juuri niitä itselle tärkeitä juttuja

Antti Tuiskun Peto show rakkaan siskoni kanssa; shoppailua, rentoutumista, kovaa laulamista ja ihanaa yhteistä aikaa <3

Työvuorovaihdokset, joiden ansiosta pääsin vappuna näkemään kavereita ja ajamaan korttelirallia - joka oli tosin aivan kamalaa, kun humalaisia poukkoili tielle joka suunnasta ilman itsesuojeluvaistoa..

Pidennetty viikonloppu vanhempien kanssa auringosta nauttien, höpötellen, pyöräillen ja grillaillen <3

• Kaikki valmiiksi tulleet koulutyöt veivät ylimääräisen stressin mukanaan lähetä-nappulaa painaessa.

Tieto siitä, että kohta voin hakea kandidaatin tutkintoa, koska kaikki siihen vaadittavat opinnot on suoritettu!

Rullaluistelukauden avaus helteisessä säässä juuri putsatuilla asfalteilla - urheilua parhaimmillaan!

Tieto siitä, että tästä lähtien vapaapäivät tarkoittavat oikeasti vapaapäiviä; saan siivoilla kauan sotkussa olleet laatikot ja kaapit, kokeilla uusia reseptejä ja nähdä kavereita ilman kiirettä ja painetta yhtään mistään!

Leijonien pelien seuraaminen, uusi pelipaita ja kisastudiot niin perheen, Mikon kuin kaverinkin kanssa - aina yhtä jännittävää!

Minigolffia ja biljardia Mikon synttäreiden kunniaksi - kotimatkalla satoikin jo räntää, mutta kerettiin nauttia kesästä minigolffiradalla jo tuolloin!

Kaikki ihanat kesävaatteet, jotka mahtuivatkin päälleni, vaikka luulin lihoneeni niistä kaikista talven aikana ulos!

Valokuvailu ihanassa aurinkoisessa säässä koulumatkoilla - kaikki tilaisuudet on käytetty hyväksi, kun aikataulu on ollut tiukka!

Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on onnellisuus siitä, ettei tarvitse enää puurtaa koulun ja töiden kanssa yhtä aikaa, vaan saa keskittyä lomailuun ja töihin. Lisäksi olen saanut viettää paljon aikaa miulle tärkeiden ihmisten kanssa - se saa aina hyvälle mielelle :)

Millaiset asiat teidät on tehnyt viime aikoina onnelliseksi?

Joulussa parasta on..

Rakastan joulua ja joulunaikaa; kaikkialla soi joululaulut ja tunnelmalliset valot loistavat yhdessä jos toisessakin ikkunassa. Meidän kodissa on kuusta lukuunottamatta kaikki joulukoristeet olleet jo marraskuun virallisesta pikkujoulusta lähtien, mutta kaiken muun kiireen keskellä en ole ehtinyt blogin puolella kirjoitella joulusta mitään. Nyt asia kuitenkin korjaantuu ja varmasti ennen joulua palailen tunnelmiin valokuvien ja ajatusten tiimoilta.

Mikä joulussa sitten on niin ihanaa?

Joulunaikaan ei tarvitse käyttää tavallisia valoja ollenkaan, sillä jouluvalot ja erilaiset kynttilät loistavat ihanan tunnelmallista valoaan kaikkialle.

Joulukalenterin luukkujen avaaminen muistuttaa joka päivä siitä, että joulu on koko ajan vain lähempänä.

Ennen joulua saa miettiä jokaisella rakkaalle sopivia lahjoja ja kierrellä etsimässä niitä kaupoista, joissa soi iloiset joululaulut.

Lahjojen paketoimisen lisäksi joulukorttien askartelu on rentouttavaa puuhaa. Kortteja askarrellessa mietin aina kenelle sopii minkäkinlainen kortti ja millaisella tekstillä varustettuna. Miusta kortti on vähän niinkuin antaisi etukäteisjoululahjan - ja onhan kortteja ihan mielettömän kiva saadakin, sillä niistä alkaa joulunodotus oikein kunnolla.

Joulu tuoksuu jouluruuille, kuuselle, lahjapaperille ja joulukukkasille. Tuoksu viimeistään virittää siihen tunnelmaan, että joulu on tullut.

Jouluna saa nauttia rakkaiden ihmisten seurasta ilman, että on pakko tehdä yhtään mitään muuta kuin vain olla.

Joulusauna lämpiää jo päivällä. Tämä on pienestä saakka ollut jotenkin erityistä, sillä olen kotikotona tottunut saunomaan joka päivä, mutta saunominen päivällä on jotain ainutlaatuista ja todella tunnelmallista.

Lapsena joulupukin kepin kilinä oli parasta, mitä jouluna saattoi kuulla. Nykyisin odotan enemmän jännityksellä sitä, mitä muut pitävät antamistani lahjoista - tietenkin on ihanaa myös saada lahjoja, mutta jotenkin sitä toivoo, että itse olisi onnistunut myös antamaan rakkailleen mieluisia lahjoja.

Jouluherkkujen suunnittelu on ihanaa puuhaa; mitä kaikkea sitä syödäänkään - ja miten kaikki ruuat saadaan mahdutettua jääkaappiin ja pakastimeen. Suunnitteluvaiheessa voi jo melkein maistaa kaikki ihanat jouluiset yhdistelmät, vaikka aineksetkin ovat vielä kaupassa.

Myös jouluaattoaamuna keitetty riisipuuro maistuu aina yhtä hyvälle. Olen todella innoissani, kun olen oppinut keittämään riisipuuroa höyrykattilassa, jossa se valmistuu vaivattomasti vahtimatta. Ennen joulua ajattelinkin teille jakaa tämän vinkkini riisipuuron keittämiseen, jotta tekin voitte nauttia huolettomasta aattoaamusta lehteä lukien ja kuusta koristellen riisipuuron tekeytyessä ihan itsestään.

Joulun ihanuus koostuu niin monista eri tekijöistä, että kaikkia on mahdotonta lähteä erottelemaan. Kokonaisuudessaan jouluna vallitseva tunnelma on se, mikä saa minut rakastamaan tätä juhlaa todella paljon. Ehkä kaikki se rakkauden, välittämisen ja rakkaiden ihmisten huomioiminen, mikä jouluun liittyy, on se asia, mistä mie tykkään kaikista eniten <3

Mikä on teidän mielestä parasta joulussa? Mikä on se ehdoton juttu, josta tiedätte, että joulu on jo ihan lähellä? :)

Ötökkäpakoja ja rakkautta

Pikkutyttöinä (ja oikeastaan vielä vähän vanhempinakin..) kipitettiin Ellin kanssa vuorotellen toistemme huoneen oville iltaisin ja pyydettiin majapaikkaa seuraavaksi yöksi.

"Nukutko? Voinko mä tulla nukkuun sun lattialle, mun huoneessa on ötökkä."

"Joo, tuu vaan. Tossa on päiväpeitto, voit nukkua sen päällä."

Ötökkä oli teljetty toiseen huoneeseen ja ovi oli suljettu, jotta se ei pääsisi hiipimään sieltä muualle kotiin. Aamulla äiti ja isi löysi jomman kumman nukkumasta lattialla ja tiesivät heti, että hämähäkki, hyttynen tai banaanikärpänen oli mentävä hävittämään toisesta huoneesta. Parasta oli kuitenkin se, että tiimityöllä ja ymmärryksellä olimme pelastaneet kerta toisensa jälkeen toistemme yöunet.

Muutama viikko sitten käytiin Mikon kanssa ensimmäistä kertaa Ellillä ja Nikellä kylässä - heidän ekassa yhteisessä kodissaan. Oli ihana nähdä, miten kauniiksi koti on sisustettu ja miten onnellisilta he näyttivät asuessaan yhdessä. Ja vaikka meitä molempia siskoja vaivaa aika ajoin koti-ikävä, tarvitsemme vain puhelimen tai kulkupelin ja kohta ollaankin taas kaikki samassa paikassa.

On äärettömän arvokasta, että ympärillä on rakastavia ja rakastettavia ihmisiä. Surukseni tiedän ihmisiä, joiden perhesuhteet ovat viilentyneet muualle muuton myötä, mutta meillä ne on kyllä (jos mahdollista) entistäkin tiiviimmät. En voi kuvitellakaan, etten joka ilta soittaisi vanhemmilleni ja laittelisi viestejä Ellille. Ja joka kerta odotan kaikkien rakkaiden näkemistä ihan älyttömän paljon!

Lisäksi olen mielettömän onnellinen siitä, että ollaan Ellin kanssa löydetty rinnallemme ihanat miehet. Vaikka pienenä on kiusoiteltu toisiamme kilpaa toistemme ihastuksista ja yritetty salata ne toiselta, nyt voimme jakaa iloiset hehkutukset toisemme kanssa. Tuntuu, että me neljä ollaan tunnettu vaikka kuinka ja kauan, ja että me ollaan hyvä tiimi. Meillä on hauskaa ja mukavaa yhdessä, se on pääasia.

Kuvat on napattu juurikin tuolta yökyläreissulta, kun sain mahdollisuuden kuvailla tätä söpöilevää pariskuntaa oikein ajan kanssa. Olen onnellinen, että minulla on perhe ympärilläni ja niin monta muuta rakasta ja tärkeää ihmisitä!

P.S. Kyllä, lähettelemme vieläkin toisillemme watsappeja, jos olemme yksin kotona ja jokin ötökkä hyökkää kotiimme - sisko osaa aina puolustaa ja jakaa tuskan. Ja tämä ei päde pelkästään ötököihin, sisko on aina samalla puolella ja pitää toisesta huolta.