Ainahan se on mielessä - loma!

Lomalomalomaloma - en varmaan ikinä kyllästy siihen ihanaan tunteeseen, minkä tuo sana aiheuttaa! Omaan kesälomaan on vielä kuukauden päivät, mutta ollaan ehditty jo suunnitella pientä kivaa tekemistä vapaapäiville. Miusta lomalla on tärkeää tehdä edes jotain erilaista kuin yleensä, koska muutenhan sitä tulee oltua kotona ja aherrettua niitä rästiin jääneitä hommia. Sen erikoisen ei tarvitse välttämättä maksaa mitään, oleellista on kuitenkin siirtyä kotoa jonnekin muualle hetkeksi lomailemaan.

Kaivelin arkistojen kätköistä vanhoja lomakuvia ja täytyy sanoa, että reissufiilis nousi kyllä aika korkealle ihaillessa kuvia niin Espanjan auringon alta kuin Suomen länsirannikoltakin. Samalla päädyin miettimään, että lomailussa tärkeintä on...

...yhdessäolo rakkaiden ihmisten kanssa

... kiireen ja stressin unohtaminen

... maisemanvaihdos, vaikka se ei olisi vain naapurikaupunkiin

...valokuvausmahdollisuudet paikoissa, jonne ei tule muuten lähdettyä

...auringosta nauttiminen (osoittautuu Suomessa välillä haastavaksi)

...aurinkorasvan tuoksu

...hitaat aamut, jolloin ei tarvitse nousta sängystä, kun kello soi, vaan voi loikoilla vaikka puoleen päivään

...hotellilomalla jonkun muun valmiiksi tekemä aamiainen

...syöminen kertakäyttöastioista

...uiminen, saunominen ja grillaaminen

...karavaanarimatkailu (ehkä mekin isona ostetaan oma vaunu!)

...risteily kauniissa kesäsäässä

...mökkeily ja luonnon keskellä syöminen

...herkuttelu

...uusiin paikkoihin tutustuminen ja extemporeretket kuten kaupunkijunalla ajeleminen

...ravintolassa syöminen

...rentoutuminen

...tieto siitä, että ei ole pakko tehdä mitään, mutta voi tehdä mitä vain

...tunne, että on lomalla!

Mikä teidän mielestänne lomassa on parasta? :)

Koli - maisemarakkautta

Harrastukset ja omat suosikkipuuhat jäävät monesti kiireisen arjen keskellä vähemmälle huomiolle ja niitä tehdään "sitten kun keritään". Rentoutumalla omien harrastusten parissa voi kuitenkin kerätä paljon virtaa arkiseen aherrukseen sekä viettää ikimuistoisia hetkiä - esimerkiksi Kolin huipulla valokuvaten.

Viime tiistaina Mikolla ja minulla oli yhteinen vapaapäivä ja olimme jo paljon aiemmin päättäneet, että silloin menemme Kolille kävelemään ja valokuvailemaan. Säätiedotuksen mukaan piti olla aivan ihana aurinkoinen sääkin, mutta mitä tapahtui noin kymmenen kilometriä ennen luonnonpuistoa; tuulilasinpyyhkijät huiskivat hurjaa kyytiä ja omat suupieleni kääntyivät alaspäin, sillä eihän tämä mukava päivä voinut tyssätä heti alkuunsa. Sade kuitenkin loppui ennen Kolin jyrkkiä rinteitä ja toivoa täynnä lähdimme kapuamaan kohti Ukko-Kolin näköalapaikkaa. Ja ei, vettä ei satanut koko patikointimme aikana!

Olen käynyt näköalapaikalla kerran aiemminkin, mutta tälläkin kerralla mielettömän kauniit maisemat saivat miut hämmästelemään sitä, miten kauniita paikkoja on Suomessakin. Vaikka välillä haaveilenkin rantalomasta palmujen alla, tuollaisen maiseman nähdessäni muistan, ettei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Näköalapaikalla kuvailun jälkeen jatkoimme taivaltamista vielä monta kilometriä eteenpäin kauniita kallioita, järvinäköaloja ja jyrkkiä pudotuksia ihastellen.

Paita Karhu / Housut Icaniwill (House of brandonilta saatu) / Kengät Adidas / Sykemittari Karhu

Pääsin myös reissulla testaamaan ihka ensimmäistä sykemittariani, jonka hankin pari viikkoa sitten. Päädyin ostamaan Karhun edullisen mutta hyväksi kehutun mittarin, sillä en halunnut satsata kalliiseen Polariin, ellei sille lopulta tulisikaan käyttöä. Ainakin vielä alkuinnostus on säilynyt ja tykkään mittarin avulla seurailla lenkillä kulunutta aikaa, kaloreita ja sykettä - syke pääsikin tuolla reissulla kohoamaan paikoin melko korkeaksi, sillä jyrkkien seinämien ja portaiden kipuaminen tuntui välillä todelliselta supertreeniltä!

Muistikortti täynnä kauniita kuvia, jalat hapoilla kaikesta kiipeämisestä ja kävelystä sekä mahat kurnien suuntasimme ruokapaikan kautta takaisin Joensuuhun. Ajattelimme ensin käydä katsastamassa Grill it -ravintolan tarjonnan, sillä kyseinen ravintola sijaitsi Kolin hotellin yhteydessä, mutta nähtyämme, millaisissa vaatteissa ihmiset ruokailemaan menivät, luovuimme ideasta ja suuntasimme Kolin portille. Vaikka Americana-palautusruokani olikin todella terveellinen valinta, en muista, milloin pizza olisi maistunut niin hyvälle - raikas ulkoilma, hikilenkki ja kauniit maisemat olivat tehneet tehtävänsä ja ruoka oli niin hyvää <3

Miten te tykkäätte viettää vapaa-aikanne? Ja onko joku käynyt joskus Kolilla tai muussa luonnonpuistossa, jota voisi suositella, kameran kanssa? :)

Viimeisen kuukauden aikana minut on tehnyt onnelliseksi...

Aurinkoiset kesäpäivät, jotka on saanut viettää ihanien ihmisten kanssa tehden juuri niitä itselle tärkeitä juttuja

Antti Tuiskun Peto show rakkaan siskoni kanssa; shoppailua, rentoutumista, kovaa laulamista ja ihanaa yhteistä aikaa <3

Työvuorovaihdokset, joiden ansiosta pääsin vappuna näkemään kavereita ja ajamaan korttelirallia - joka oli tosin aivan kamalaa, kun humalaisia poukkoili tielle joka suunnasta ilman itsesuojeluvaistoa..

Pidennetty viikonloppu vanhempien kanssa auringosta nauttien, höpötellen, pyöräillen ja grillaillen <3

• Kaikki valmiiksi tulleet koulutyöt veivät ylimääräisen stressin mukanaan lähetä-nappulaa painaessa.

Tieto siitä, että kohta voin hakea kandidaatin tutkintoa, koska kaikki siihen vaadittavat opinnot on suoritettu!

Rullaluistelukauden avaus helteisessä säässä juuri putsatuilla asfalteilla - urheilua parhaimmillaan!

Tieto siitä, että tästä lähtien vapaapäivät tarkoittavat oikeasti vapaapäiviä; saan siivoilla kauan sotkussa olleet laatikot ja kaapit, kokeilla uusia reseptejä ja nähdä kavereita ilman kiirettä ja painetta yhtään mistään!

Leijonien pelien seuraaminen, uusi pelipaita ja kisastudiot niin perheen, Mikon kuin kaverinkin kanssa - aina yhtä jännittävää!

Minigolffia ja biljardia Mikon synttäreiden kunniaksi - kotimatkalla satoikin jo räntää, mutta kerettiin nauttia kesästä minigolffiradalla jo tuolloin!

Kaikki ihanat kesävaatteet, jotka mahtuivatkin päälleni, vaikka luulin lihoneeni niistä kaikista talven aikana ulos!

Valokuvailu ihanassa aurinkoisessa säässä koulumatkoilla - kaikki tilaisuudet on käytetty hyväksi, kun aikataulu on ollut tiukka!

Tällä hetkellä päällimmäisenä tunteena on onnellisuus siitä, ettei tarvitse enää puurtaa koulun ja töiden kanssa yhtä aikaa, vaan saa keskittyä lomailuun ja töihin. Lisäksi olen saanut viettää paljon aikaa miulle tärkeiden ihmisten kanssa - se saa aina hyvälle mielelle :)

Millaiset asiat teidät on tehnyt viime aikoina onnelliseksi?

Akateemisesti koulutettu on kuitenkin AKATEEMISESTI koulutettu

Akateeminen koulutus herättää minussa lähinnä kiukkua ja ärsyyntymisen tunteita, vaikka tuleehan minustakin akateemisesti koulutettu henkilö - luokanopettaja. Kirjoitin Heilin blogiin postauksen, joka kiteyttää kaiken ärsytyksen aiheesta (ainakin melkein..) ja haluaisinkin tietää, löytyykö lukijoista yhtäkään kohtalotoveria. Sama teksti siis tulee tässä :)

Kansankynttiläopiskelija tuskin tietää mitään todellisesta opettajan arjesta, sillä työhönhän liittyy niin paljon sellaista, mitä ei opinnoissa edes muisteta mainita. Opettajan työ on myös maailman arvokkain työ, josta pitäisi saada maailman parasta palkkaa - ilman opettajiahan me kaikki olisimme luku- ja kirjoitustaidottomia sekä vailla päämäärää elämällemme.

Totta kai luokanopettajaopiskelijana ajattelen, että opettajan työ on yksi tärkeimpiä maailmassa ja ilman opettajia maailma ei pyörisi - opettajiahan on ollut aina, jotta ammatteja on pystytty siirtämään ihmiseltä toiselle. Onko muut ammatit sitten vähemmän arvokkaita? Pärjäisimmekö ilman järjestystä ylläpitäviä poliiseja? Entä ilman rekkakuskeja, jotka kuljettavat ruokaa lähimarkettiin ja vievät jätteemme kaatopaikalle sekä huolehtivat, että kotimme lämpiävät paukkupakkasillakin? Pärjäisimmekö ilman siistijöitä, jotka huolehtivat, ettei meidän tarvitse kävellä santakasoissa työpaikkojemme käytävillä? Entäpä ilman insinöörejä, jotka tietävät, miten kodista rakennetaan kestävä ja hyvä paikka asua? Tai ilman lastenhoitajia, joille mukulat voi viedä työpäivien ajaksi hoitoon?

Yliopisto-opiskelijana minun tulisi arvostaa eniten juuri akateemista koulutusta, osallistua mielenosoituksiin akateemisten alojen leikkauksia vastaan ja huolehtia muutenkin siitä, että kaikki lähipiirissäni ymmärtäisivät kääntyä yliopiston puoleen - arvokkaimman, akateemisen, koulutuksen puoleen. Lisäksi minun täytyisi valita puolisoni ja ystävänikin vain akateemisesta väestöstä - ihan oikeasti. Onhan luokanopettajakoulutus juuri yliopistokoulutus, joten suureen ääneen on hienoa sanoa, että "minä olenkin akateemisesti koulutettu".

Tärkeää on tehdä ero toisenasteen ja korkeakoulutuksen lisäksi myös siihen, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä on suuri ero. Toisesta laitoksesta valmistuu maistereita ja tohtoreita, toisesta sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja. Luokanopettajakin on kasvatustieteiden maisteri., joka terminä kuulostaakin paljon tärkeämmältä kuin ope. Titteleilläkin saadaan jo tehtyä eroa koulutusten välille, mutta täytyy nokkimisjärjestystä vahvistaa jotenkin muutenkin.

Sykettä-palvelu tarjoaa liikuntahetkiä esimerkiksi kuntosaleilla tiettyinä kellonaikoina tietyille "ihmisryhmille". Yhdellä vuorolla päivässä esimerkiksi salilla saa treenata yliopiston henkilökunta ja toisella vuorolla ammattikorkeakoulun henkilökunta sekä ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijat. Kolmas vuoro on tarkoitettu molempien oppilaitosten henkilökunnalle. Jako on sama joka päivä; yliopiston henkilökunta ei siis voi treenata opiskelijoiden kanssa, mutta ammattikorkeakoulun henkilökunta voi - jännittävää.

Yliopisto kaikessa suuruudessaan ja mahtavuudessaan on tainnut jämähtää kivikaudelle. Miksi korostamme akateemista koulutusta parempana kuin muita koulutuksia? Miksi yliopiston henkilökunnalle pitää olla omat salivuorot, mutta ammattikorkeakoulun henkilökunta joutaa treenaamaan opiskelijoidenkin kanssa? Miksi lukion jälkeen korostetaan yliopistoa erinomaisena vaihtoehtona jatko-opiskelupaikaksi? Miksi yliopisto on niin ihana paikka opiskella?

Inhoan sydämeni pohjasta sanaparia 'akateemisesti koulutettu'. Vaikka luokanopettajia koulutettaisiin epävirallisessa oppilaitoksessa kuten työväenopistolla, mie opiskelisin opeksi, koska se on miun juttu! En ylipäätään käsitä, miksi opettajia koulutetaan yliopistossa - paikassa jossa 300 ihmistä istuu massaluennolla ja luennoitsija höpöttää asiansa kuunteli kukaan häntä tai ei. Paikassa, jossa yhden asian selvittämiseen menee päiväkausia ja paikassa, jossa nokkimisjärjestys on niin selkeästi havaittavissa.

Luokanopettajien koulutus tarvitsisi vielä enemmän mahdollisuuksia käytännön opiskeluun, jollaista esimerkiksi ammattikorkeakoulussa voitaisiin antaa. Luokanopettaja ei tarvitse tietoa kasvatustieteen filosofishistoriallisesta perustasta, vaan tuohonkin kurssiin uhratun energian olisi voinut käyttää käytännön työhön valmistautumiseen. Olisiko tässä uudistuksen paikka? Ainiin, mutta luokanopettajakoulutushan on aina ollut yliopistotasoinen, akateeminen koulutus.

Minun unelmani ovat sinun pakkopulla-listallasi

Kaikkien unelma on matkustaa eripuolille maapalloa, nähdä erilaisia kulttuureita, käytänteitä ja paikkoja. Jokainen meistä haluaa nauttia elämästä jo nuorena ja toteuttaa unelmiaan mahdollisimman laajalti heti pakollisten opintojen päätyttyä. Lueskelin hetki sitten erästä blogia, jossa bloggaaja ihmetteli, miksi kaikilla on nykyään niin kiire tehdä kaikkea, miksei muisteta nauttia elämästä ja tavoitella omia haaveita.

Kirjoittaja kyseli, miksi on niin tärkeää valmistua alle 25-vuotiaana maisteriksi, mennä naimisiin ennen 30-vuotis synttäreitä, saada lapsia sen jälkeen, löytää vakituinen työpaikka ja ottaa se monen kymmenen vuoden mittainen taakka; asuntolaina. Hän muistutti, että elämästä pitäisi nauttia toteuttamalla unelmia eli esimerkiksi matkustelemalla, bloggaamalla ja viettämällä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa - hänen sanojaan lainatakseni, meidän ei pitäisi kiirehtiä saavuttamaan kaikkea mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, koska sitten emme toteuta unelmiamme.

Hämmästyin melkoisesti luettuani koko postauksen loppuun, sillä hänhän juuri sanoi unelmien toteuttamispostauksessaan, että minun ei tulisi kiirehtiä toteuttamaan omiani. Haluan minäkin matkustella ulkomailla ja Suomessa, rentoutua Espanjan auringon alla, napata kuvia Tanskan hiekkadyyneistä, rentoutua Kolin Relax Spassa laskettelupäivän jälkeen ja nauttia olostani. Nämä haaveet ovat kuitenkin minulla siellä "sitten kun siltä tuntuu sekä on riittävästi rahaa ja aikaa" listalla eivätkä vaadi toteuttamista juuri nyt.

Suuri haaveeni abiturienttikeväänä oli päästä opiskelemaan luokanopettajaksi saman vuoden syksynä. Tiesin, että sen haaveen eteen saisin tehdä tosissani töitä (ja lukemisen vuoksi jätinkin yhden aurinkoloman väliin, vaikka silloin tuntuikin kurjalta), mutta pänttääminen kannatti ja tänä keväänä valmistun kasvatustieteiden kandidaatiksi. Matkaa luokanopettajaksi on vielä, mutta nyt voisin kai sanoa eläväni unelmaani, sillä abivuonna saatu opiskelupaikka mahdollistaa lopulta valmistumisen opeksi. Ja kyllä, toivon valmistuvani ennen kuin täytän 25 vuotta.

Unelmoin myös omasta kodista ja siitä ihanasta asuntolainasta. Jos minulla olisi vakituinen työpaikka, intoilisin varmaan jo kovasti lainan ottamisesta ja ikioman kodin ostamisesta, sillä oma on aina oma - ja jos se on itse omalla työllä ansaittu, ei voi olla kuin tyytyväinen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että meillä on tälläkin hetkellä ihana koti, vaikkei se ihan virallisesti meidän olekaan. Kyllä kelpaa katsella saunan ikkunasta, kun aurinko laskee joen taakse ja värjää taivaan kaikkiin eri punaisen sävyihin.

Koska olen myös toivoton romantikko, en haluaisi odottaa hääpäivää kolmekymppiseksi saakka. En ole kuitenkaan mikään hätiköijä, joten ei minulla mitään kiirettäkään ole naimisiin - ja kavereiden häävalmisteluja seuratessa on tullut hyvin selväksi, että häihin säästäminen pitää aloittaa monta vuotta etukäteen. Unelmani on kuitenkin päästä jonain päivänä naimisiin tuon ihanan miehen kanssa, joka asuu meillä <3

Haaveilen myös matkustamisesta; kuinka ihanaa onkaan päästä rentoutumaan viikonlopuksi laivalle, laskettelurinteeseen tai kylpylään. Opiskelu ja työnteko ei ole kuitenkaan vienyt minulta mahdollisuutta matkustella - tietenkään ei ole aikaa lähteä kiertämään Australiaa, mutta miulle lyhyemmätkin matkat on ihanaa rentoutumista arjen keskellä ja samalla unelmien toteuttamista. Ei matkustelun tarvitse aina tarkoittaa reissuja kaukomaille, vaikka niin helposti ensin ajatellaankin. Säästän kuitenkin ahkerasti pakastusrasiaan pelikonevoittoja, jotta niillä sitten joskus matkustetaan vähän pidemmällekin ;) Ja matkustaa haluan kyllä ehdottomasti ennen kuin saan lapsia, sillä haluan kokeilla myös sitä aikuisten lomamatkailua! Ei lasten saaminenkaan tarkoita sitä, ettei enää ikinä voisi matkustaa minnekään, mutta lapsukaisten suhteen odotan mielelläni vielä monen monta vuotta - haluan nauttia tästä hetkestä ilman lisävelvotteita (ja olla kotona tietenkin huomion keskipisteenä!).

Kaikista suurin haaveeni on kuitenkin saada elää minulle rakkaiden ihmisten kanssa onnellisena yhdessä. Unelmoin siitä, että saamme kaikki elää terveinä ja nauttia elämästämme juuri sillä tavalla kuin se meistä itsestä tuntuu hyvältä. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi - ja samaa toivon kaikille läheisilleni. Vaikka asunkin mielettömän kaukana monista minulle korvaamattoman tärkeistä ja rakkaista ihmisistä, haluan heidän joka päivä muistavan, että he ovat minulle kultaakin kalliimpia - tässä tehtävässä auttavat puhelimet, kirjepaperit, blogi, Facebook ja kyläilyreissut puolin ja toisin.

Mistä sinä unelmoit? :)

Ja olethan jo osallistunut hyvinvointilahjapakkauksen arvontaan TÄÄLLÄ!

Arvosta itseäsi

Fyysinen ja psyykkinen terveys mielletään usein hyvinvoinnin täsmällisimmiksi mittareiksi. Moni ammattilainen, harrastelija, bloggaaja ja kanssaeläjä jakaa mielellään vinkkinsä tikimmän kropan saamiseksi ja terveellisten hifistely-ruokien valmistamiseksi. Ajatellaan, että kunhan lautaselta löytyy vain luomuruokaa ja rautaa nousee salilla enemmän kuin kanssatreenaajalla, meillä menee hyvin ja voimme hyvin niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta jalkaprässissä työnnettyjen painojen määrä on suhteellisen mitätön asia. On myös yhdentekevää, jos töissä lounastauolla syöt runsaasti proteiinia ja kasviksia sisältäviä annoksia, mikäli kotona tilanne on täysin toinen. Tuntuu, että tänä päivänä kukaan ei enää kehtaa mennä töihin sen ihan tavallisen jauhelihakastikkeen ja spaghetin kanssa, koska helposti saa merkitseviä katseita, jotka kertovat, että "katso nyt minun ruokaani, se sisältää vain parhaita raaka-aineita ja ateriaa täydentämässä minulla on vielä lisäravinteitakin pussillinen". Jep, töihin pitäisi siis tehdä hifistely-eväät.

Lisää kuvateksti

Terveellinen ja monipuolinen ruoka on totta kai merkittävä osa ihmisen hyvinvointia. Se, onko superdieettien kuiva kana ja jauheliha päivästä toiseen kovin monipuolista, on jokaisen oma asia - onhan kuitenkin hienoa sanoa noudattavansa FitFarmin ruokavaliota, jonka maamme kuuluisin valmentaja on laatinut. Myös prässipainojen kasvava määrä kertoo siitä, että salilla on tehty muutakin kuin otettu saliselfieitä. Saliselfieitähän kannattaa myös tasaisin väliajoin lisäillä, jotta kaikki tietävät sinun urheilevan hikihatussa. Liikunta on siis myöskin hyvästä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Monella juuri tämä ruoka- ja liikuntapuoli on kunnossa ja se halutaan tuoda näyttävästi esiin. Saatetaan jopa hieman ylpistyä omista tuloksista ja ruokailutottumuksista - siinä samalla lytäten maanrakoon kaikki meidät, jotka vannomme ihan tavallisen ruuan nimeen. Pitäisihän meidänkin ymmärtää, että leipä lihottaa ja kalapuikkoja ei saa syödä koskaan. Omaa itsetuntoa on helppo pönkittää näillä saavutuksilla, sillä onhan lihaksikas kroppa ja terveellinen ruokavalio monen suomalaisen ihailun kohde. Onko kuitenkaan psyykkinen puoli kunnossa, jos ulkoisesti kaikki on hyvin?

Vähintäänkin yhtä tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia on sisäinen hyvinvointi, jota ei voikaan kasvattaa salilla tai parsakaalilla. Psyykkinen hyvinvointi lähtee siitä, että on sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään sellaisena kuin on. Jokaisessa meissä on niitä kohtia, joita haluamme kovasti muuttaa, mutta pääasiassa tulisi tiedostaa, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Kun oppii hyväksymään pienet virheet itsessään, nauramaan mokilleen ja tiedostamaan omat vahvuudet ja heikkoudet, ollaan jo pitkällä hyvän itsetunnon luomisen kanssa.

Rakkaussuhteet, ystävyyssuhteet, sosiaaliset tilanteet ja arkipäiväisetkin kohtaamiset vaativat onnistumisensa kannalta hyvää ja tervettä itsetuntoa. Epäilen, että ellei ihminen välitä ja rakasta ensin itseään, hänen on hankala tehdä sitä myöskään muille ihmisille, mikä luonnollisesti heijastuu kaikkeen kanssakäymiseen. On tärkeä muistaa, että katsoo minua peilistä minkänäköinen ihminen tahansa, syvällä sisimmässäni olen minä - minä, jota kunnioitan ja arvostan.

Totta kai peilikuvamme heijastelee myös sisäiseen hyvinvointiin, sillä fyysisen puolen retuperälle jättäminen aiheuttaa väsymystä, laiskuutta ja sairauksia. Yhtälailla psyykkisen puolen unohtaminen aiheuttaa pelkkää suorittamista, tyytymättömyyttä itseen ja muihin sekä pahoinvointia - pahimmassa tapauksessa yhtä vakavia sairauksia kuin fyysisen puolenkin laiminlyöminen.

Lisää kuvateksti

Omalla hyvinvointiblogillani haluan tuoda esiin ajattelua, että jokainen on täydellinen juuri omana itsenään. Tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa haluaisin ihmisten useammin pysähtyvän miettimään omia luonteenpiirteitään ja henkisiä vahvuuksiaan ulkoisten sijaan. Jokainen on kaunis, jokaisen tulee arvostaa itseään ja olla ylpeä itsestään. Siinä on tavotetta meille jokaiselle.

Onko teidän mielestänne fyysinen ja psyykkinen terveys yhtä tärkeitä? Mihin haluaisit kiinnittää omalla kohdallasi enemmän huomiota?

Ja vielä ehdit osallistumaan hyvinvointipakkauksen arvontaan (klikkaa!)! :)

Rakastamani asiat vuodessa 2015..

Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu! Selailin vanhoja postauksia muistellen samalla kuluvaa vuotta ja muun muassa tammi- ja kesäkuun postauksista löytyi juttuja, joita luulin tehneeni syksyllä! Onkohan minusta tulossa vanha vai miten ihmeessä aika menee tällaista vauhtia? Joka tapauksessa, vuosi 2015 piti sisällään vaikka mitä ihania asioita, joista kaikkia en varmasti saa mahdutettua tähän postaukseen, mutta sydämessäni kaikki muistot säilyvät aina.

1. Aloin maistella "terveysherkkuja" kuten ruispohjaista pizzaa ja banaanilettuja. Kiinnostukseni näihin kesti jopa kuukauden kaksi, mutta sitten totesin ihan tavallisen kotiruuan huomattavasti herkullisemmaksi vaihtoehdoksi.

2. Kirjoitin ensimmäisen aukeaman kokoisen lehtijutun paikallislehteemme Karjalan Heiliin. Parasta oli, että tämä ensimmäisellä aukeamalla julkaistu juttu oli vieläpä aiheeltaan miun itse bongaama!

3. Ymmärsin, mitä tarkoittaa, kun on aivan liikaa tekemistä. Keväällä omaa aikaa ei juuri ollutkaan töiden ja koulun lomassa ja se opetti miulle, että sellaista ei parane tapahtua enää uudelleen.

4. Innostuin teemaviikoista, jolloin viikon jokaisena päivänä syödään jotain sellaista ruokaa, mitä ei ole ennen syöty. Teemaviikoilta löytyi kyllä hyviä ruokia ihan arkiseen käyttöön jatkossakin.

5. Aloin myydä vanhoja vaatteita nettikirppiksillä, joissa kauppa tuntui käyvän hyvin. En ollut koskaan ajatellutkaan nettikirppiksiä myyntipaikkana, mutta olen tosi onnellinen, että löysin ne, sillä nyt varasto on paljon tyhjempi kuin ennen. Parasta on, etten itse kuitenkaan osta mitään nettikirppareilta lukuisista eri syistä, joten en haali samalla mitalla tavaraa myytyjen tilalle!

6. Kävin kolmen ystäväni häissä kuulemassa, kun se sanoivat "tahdon". Yksissä häissä toimin jopa valokuvaajana, mikä antoi ihan uutta perspektiiviä juhlaan - halusinhan saada kaikesta tärkeästä mahdollisimman hyviä otoksia hääparille muistoksi.

7. Työskentelin koko kesän suurin piirtein samojen aikataulujen mukaan avomieheni kanssa ja ymmärsin, miten ihanaa onkaan mennä aamulla kukonlaulun aikaan töihin ja päästä kotiin silloin, kun lomalaiset vasta heräilevät. Ihan kuin olisi ollut joka päivä lomalla!

8. Vietin pitkän kesäloman minulle rakkaiden ihmisten kanssa tehden juuri niitä asioita, joista nautimme! <3

9. Opin olemaan ylpeä saavutuksistani ja myöntämään sen. Tosin, vaikka olinkin hyvin ylpeä esimerkiksi sokerikoukusta pääsemisestä, repsahdin siihen takaisin loppuvuodesta. Opin kuitenkin, että ei se haittaa ja aina voi yrittää uudelleen.

10. Sain ensimmäiset blogiyhteistyöpyynnöt, mikä oli miulle ihan hirmuinen kunnia ja ilon aihe. Vaikka se vaatikin vierailua verotoimistossa ja lakipykälien selaamista, olen onnellinen, että lähdin mukaan näihin tarjouksiin.

11. Pääsin pitkästä aikaa Antti Tuiskun konserttiin ja hotellilomalle. Ihanaa rentoutumista arjen kiireiden keskellä tuollainen viikonloppumatkailu!

12. Innostuin salilla käymisestä ihan tosissani. Muutaman kuukauden treenailun jälkeen hommasin oman saliohjelman, josta oon enemmän kuin iloinen vieläkin.

13. Uudistin pariinkin otteeseen blogini ulkoasua ja vihdoin miusta tuntuu, että se on sopivan "aikuismainen", mutta samalla miun näköinen.

14. Pääsin ensimmäistä kertaa opettajaksi harjoittelun merkeissä. Sain arvokasta kokemusta ja roimasti lisää itsevarmuutta noiden viikkojen aikana.

15. Kävin ensimmäistä kertaa "patikoimassa" Kolvananuurolla. Raskaasta maastosta huolimatta kauniit maisemat, jylhät kalliot ja solisevat purot saivat minut ihastumaan paikkaan täysin <3

16. Vietin ihania viikonloppuja ja minilomia kotikotona rakkaiden ihmisten kanssa; kiireetöntä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja vatsalihakset kipeinä nauramista <3

Millaisia juttuja teidän vuoteenne mahtui? Muistatteko joitain vanhoja postauksiani tältä vuodelta?

Joulutunnelmointia

Pahimmasta ruokaähkystä aletaan olla selvitty (niin, uudet piirakat paistuvat jo uunissa..) ja pieni happihyppelykin tehty kinkunsulattajaisiksi. Olikin ihana päästä ulkoilemaan, kun viimeisen viikon olen ollut kauppareissua ja lääkärikäyntiä lukuunottamatta sisällä potemassa flunssaa. Ei taida tauti vielä ihan olla selätetty, kun rauhallinenkin tepastelu tuntui melkoisen uuvuttavalta, mutta ainakin parempaan päin ollaan menossa.

Jouluna tarkoitus oli kuvata mahdollisimman paljon, mutta kamera unohtui jossain kohtaa, kun keskityin vain nauttimaan joulusta - sehän se on kuitenkin pääasia.

Aatonaattoiltana taktikoitiin ja keitettiin iso kattilallinen riisipuuroa, jotta aaamulla voidaan vain mennä syömään "valmiiseen pöytään". Tämä oli viisas valinta, koska aamulla maha kurnikin jo sen verran, että ennen puuroa olisi ollut pakko veistellä vähän kinkkua välipalaksi, jos puuro ei olisi ollut jo valmiina. En muistanut yhtään, että miun joulupuurolautanen ja joulumuki ovat Joensuussa, joten suruissani lämmittelin ensin puuron tavallisella lautasella, kunnes muistin, että onhan minulla ne jouluastiat ja heti alkoi puuro maistumaan jouluisammalta!

Aatoksi saatiin kuin saatiinkin ihana lumipeite maahan ja siitäkös vasta joulumieli lähtikin nousuun. Käytiin viemässä hautausmaalle kynttilät ja sen jälkeen keskityinkin ikuistamaan tuota lumipeitettä muistikortille. Lumikuvat jaan vasta vähän myöhemmin, kun saan eroteltua jyvät akanoista.

Jouluruokaa suunniteltiin tekevämme vain ihan vähän, mutta kuten arvata saattaa, ruokaa olisi ollut vähän isommallekin porukalle. Viisaina vielä valitsin kaapista isommat juhlalautaset, jotta mahtuu enemmän ruokaa kerralla. Noh, toisella kierroksella tyydyinkin maistelemaan vain juustoja ja kinkkua, vaikka maha oli jo aivan ääriään myöten täynnä. Onneksi meillä on tänään vielä paljon herkkuja jäljellä (rääppiäisistä ei siis vielä tietoakaan ennen uutta vuotta..), niin saadaan fiilistellä joulua vielä monta päivää!

Kaiken syömisen jälkeen soittelin kotikotiin videopuhelun, mikä olikin oiva tapa nähdä rakas perheeni <3 Joulufiilis nousi puhelun myötä vielä entisestään ja innostus olikin hyvä kanavoida lahjojen aukaisemiseen! Olin ollut ilmeisesti tosi kiltti, sillä paketeista paljastui ihania lahjoja, jotka ovat todellakin mieluisia :) Jännittävintä oli, miten monet lahjanantajat olivat pistäneet merkille vuoden mittaan puheestani lahjatoiveita, joita en edes muistanut esittää joululahjatoiveita kyseltäessä. Tuli ihan samanlainen olo kuin pienenä saatuani kauan haluamani Barbien avoauton; miten lahjanantaja tiesi, että mie haluun just tän?

Ilta vietettiin rennoissa merkeissä Mikon vanhempien ja veljen luona pelaillen, herkutellen, höpötellen ja vähän lisää lahjoja availlen. Joulupäivänä ihana ystäväiseni kävi miehensä kanssa kyläilemässä ja iltapäivä vietettiinkin Mikon mummolassa jouluherkuista nauttien.

Joulu on kyllä ihanaa aikaa, kun saa tehdä mitä vain ja milloin vain. Nukkumaan voi mennä vaikka kuinka myöhään ja aamulla torkkua hyvinkin puoli yhteentoista. Syödä saa hyvällä omalla tunnolla ihan mitä vain, milloin vain ja kuinka paljon vaan - ja kukaan ei välitä siitä, vaikka suklaat valuvat suoraan vyötärölle, sillä nythän on joulu! Rakastan tätä juhlaa <3

Hyvinkö teidän joulunne on sujunut? Löytyykö teidän joulustanne samoja juttuja kuin miun? :)