Retkikohdesuositus: Kalliojärven kierros

Etenkin syksyisin on ihana pakata eväät reppuun, kaivaa goretexit varastosta, napata kamera mukaan ja suunnata luontoon retkeilemään. Yksi Joensuun parhaita puolia on se, että retkeilykohteita on lähialueella todella paljon ja luontoon voi lähteä rentoutumaan ihan päiväseltäänkin. Myös pidemmille luontoretkille löytyy paikkoja, mutta me olemme (lue minä olen) suosineet näitä päiväkohteita, koska allekirjoittanut ei ole toistaiseksi uskaltautunut telttaan nukkumaan keskelle metsikköä..

Viimeisin reissumme suuntautui Kalliojärvelle, jonne on Joensuusta vain puolen tunnin ajomatka. Kuvauksien mukaan maasto olisi keskivaikeaa kuljettavaa, joten varustauduimme kunnollisilla vettä pitävillä kengillä ja mukavilla ulkoiluvaatteilla. Lopulta maasto osoittautui kuitenkin melko helppokulkuiseksi muutamia jyrähköjä nousuja lukuun ottamatta, mutta goretexit tulivat kyllä tarpeeseen, sillä paikoin maasto oli aika mutaista ja märkää sekä kanervikon ja heinikon seassa kulkiessa olisi kyllä sukat kastuneet.

Kalliojärven kierros on 3,5 kilometriä pitkä ja lenkki kiertää Kalliojärven ympäri. Järvi näkyy monista kohdin reittiä, mutta koko matkaa ei pääse kulkemaan kauniissa järvimaisemissa. Järven ympäri kiertää leveämpiä ja kapeampia polkuja ja osa matkasta kuljetaan pitkospuita pitkin. Muutamaa jyrkempää nousua huomioimatta maasto on melko tasaista ja sopii hyvin varmasti perheen pienimpienkin kanssa käveltäväksi - ainakin vastarannalla raikasi noin 10-vuotiaiden poikien huudahdukset, kun pidimme taukoa nuotiopaikalla.

Kierros kannattaa kiertää vastapäivään, sillä nuotiopaikka sijaitsee näin melko loppupuolella reittiä. Tietenkin jos makkarannälkä on jo lähtiessä, niin miksei voisi ensin koukata nuotiolle ja sitten sulatella loppukierroksella. Nuotipaikka oli todella kauniilla paikalla; järvi näkyi alapuolella ja ruska oli värjännyt kaikki lehtipuut keltaisiksi. Evästää sai suoraan nuotiolla tai läheisellä pöytäryhmällä. Puita löytyi varastosta ja varaston vieressä olikin kyltti, jonka mukaan paikalla toimi itsepalvelu ja poltettavaa sai hakea kyltin osoittamasta suunnasta.

Satuimme paikalle päivänä, jolloin syysaurinko antoi parastaan, joten paikalla oli runsaasti muitakin retkeilijöitä. Mikäli luonnonrauhaa mielii kuunnella, kannattaa reitille suunnata hieman synkempänä päivänä tai johonkin muuhun ajankohtaan kuin yhdentoista ja iltapäiväkolmen välissä. Etenkin koiria oli paljon liikkeellä ja haukku kuului säännöllisesti rikkoen lumoavan hiljaisuuden. Ja mitä enemmän eri-ikäistä retkeilijää, sen enemmän tietenkin melua, mutta jos täyttä hiljaisuutta retkeltään haluaa, kannattaa varmaan suunnata korpimetsään yleisten kohteiden sijaan. Minulle riitti jo se, että sai kävellä metsän keskellä ja toisinaan nauttia vain siitä, että tuuli humisi ja muuten ei kuulunut mitään.

Jos siis retkeilyjalkaa polttaa, suosittelen esimerkiksi tulevana viikonloppuna hyppäämään autoon ja hurauttamaan Kalliojärvelle. Olen huomannut, että retkeilykohteissa usein parkkipaikat ovat todella kehnot eikä Kalliojärvikään sinällään tee poikkeusta, mutta jos ei mene ruuhkaisimpaan aikaan, on auto helppo saada ihan virallisillekin parkkipaikoille. Itse jätimme tienvarteen, koska tie oli kuitenkin todella leveä ja ohi olisi mahtunut vaikka rekka.

Mikä on teidän suosikkiretkikohteenne? Miten sinä rentoudut arjen keskellä? :)

Koli - maisemarakkautta

Harrastukset ja omat suosikkipuuhat jäävät monesti kiireisen arjen keskellä vähemmälle huomiolle ja niitä tehdään "sitten kun keritään". Rentoutumalla omien harrastusten parissa voi kuitenkin kerätä paljon virtaa arkiseen aherrukseen sekä viettää ikimuistoisia hetkiä - esimerkiksi Kolin huipulla valokuvaten.

Viime tiistaina Mikolla ja minulla oli yhteinen vapaapäivä ja olimme jo paljon aiemmin päättäneet, että silloin menemme Kolille kävelemään ja valokuvailemaan. Säätiedotuksen mukaan piti olla aivan ihana aurinkoinen sääkin, mutta mitä tapahtui noin kymmenen kilometriä ennen luonnonpuistoa; tuulilasinpyyhkijät huiskivat hurjaa kyytiä ja omat suupieleni kääntyivät alaspäin, sillä eihän tämä mukava päivä voinut tyssätä heti alkuunsa. Sade kuitenkin loppui ennen Kolin jyrkkiä rinteitä ja toivoa täynnä lähdimme kapuamaan kohti Ukko-Kolin näköalapaikkaa. Ja ei, vettä ei satanut koko patikointimme aikana!

Olen käynyt näköalapaikalla kerran aiemminkin, mutta tälläkin kerralla mielettömän kauniit maisemat saivat miut hämmästelemään sitä, miten kauniita paikkoja on Suomessakin. Vaikka välillä haaveilenkin rantalomasta palmujen alla, tuollaisen maiseman nähdessäni muistan, ettei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Näköalapaikalla kuvailun jälkeen jatkoimme taivaltamista vielä monta kilometriä eteenpäin kauniita kallioita, järvinäköaloja ja jyrkkiä pudotuksia ihastellen.

Paita Karhu / Housut Icaniwill (House of brandonilta saatu) / Kengät Adidas / Sykemittari Karhu

Pääsin myös reissulla testaamaan ihka ensimmäistä sykemittariani, jonka hankin pari viikkoa sitten. Päädyin ostamaan Karhun edullisen mutta hyväksi kehutun mittarin, sillä en halunnut satsata kalliiseen Polariin, ellei sille lopulta tulisikaan käyttöä. Ainakin vielä alkuinnostus on säilynyt ja tykkään mittarin avulla seurailla lenkillä kulunutta aikaa, kaloreita ja sykettä - syke pääsikin tuolla reissulla kohoamaan paikoin melko korkeaksi, sillä jyrkkien seinämien ja portaiden kipuaminen tuntui välillä todelliselta supertreeniltä!

Muistikortti täynnä kauniita kuvia, jalat hapoilla kaikesta kiipeämisestä ja kävelystä sekä mahat kurnien suuntasimme ruokapaikan kautta takaisin Joensuuhun. Ajattelimme ensin käydä katsastamassa Grill it -ravintolan tarjonnan, sillä kyseinen ravintola sijaitsi Kolin hotellin yhteydessä, mutta nähtyämme, millaisissa vaatteissa ihmiset ruokailemaan menivät, luovuimme ideasta ja suuntasimme Kolin portille. Vaikka Americana-palautusruokani olikin todella terveellinen valinta, en muista, milloin pizza olisi maistunut niin hyvälle - raikas ulkoilma, hikilenkki ja kauniit maisemat olivat tehneet tehtävänsä ja ruoka oli niin hyvää <3

Miten te tykkäätte viettää vapaa-aikanne? Ja onko joku käynyt joskus Kolilla tai muussa luonnonpuistossa, jota voisi suositella, kameran kanssa? :)

Ällöttävä proteiini, mielenkiintoinen rekrytointitapahtuma ja ihanat harrastukset

Oppitunteja, toimittajakeikkaa, postin hommia, salilla käyntiä, työhaastattelua, avustajapalaveria ja ties mitä on mahtunut miun viikkoon ja se on myös syy, miksi miulla ei ole yhtenäkään iltana ollut aikaa tulla päivittelemään blogia. Tiistaista asti olen yrittänyt löytää sopivaa rakoa, mutta nyt vasta  pääsin postauksen pariin.

Kuluva viikko on ollut melkoista juoksemista paikasta toiseen, mutta en valita, sillä olen iloinen kaikista työmahdollisuuksista ja siitä, että minulla on vapaa-ajalla harrastuksia, joiden parissa on mukava viettää aikaa. Torstaisin käymme ihanan Jennin kanssa valokuvauskurssilla harjaannuttamassa kamerankäyttötaitojamme ja se onkin yksi viikon odotetuimmista jutuista, sillä olen jo pitkään halunnut oppia hyödyntämään järkkärini erilaisia toimintoja paremmin - kansalaisopiston järjestämä kurssi on siihen tarkoitukseen oikein hyvä ja olen oppinut lyhyessä ajassa monia asioita kamerastani ja kuvaamisesta. Toivotaan, että kurssin edetessä taitojen karttuminen näkyy myös blogin puolelle ilmestyvissä kuvissa!

Harrastukseksi laskettakoon myös eilinen laskettelureissu Maarianvaaralle. Ei ehditty viime vuonna käydä laisinkaan laskettelemassa ja viikolla sain idean, että viikonloppuna on kyllä mentävä laskemaan, kun luvattiin niin hyvää keliä. Niimpä pakkauduimme Mikon kanssa toppavaatteisiin ja huristelimme rinteisiin. Oli ihana päästä laskemaan pitkästä aikaa - vaikka taidot olivatkin aluksi hieman ruosteessa ja huimapäisyys oli mystisesti kadonnut jonnekin, päädyin laskemaan lähes kaikkia rinteitä ja hyvin pysyin pystyssä. Tykkäsin Maarianvaarasta siinäkin mielessä, että siellä on melko loivat rinteet ja rimakauhun iskiessä pääsi laskemaan helppoja lasten mäkiä ennen suurempiin rinteisiin siirtymistä! Ainoa miinuspuoli oli se, että keskukseen piti ostaa Snow Card -hissilippu ja koko korttia ei tarvittu hissiin menemiseen.. Keskuksessa siis piti maksaa 6 euroa pelkästä kortista, jolla ei ole mitään tekemistä heidän hissijärjestelmiensä kanssa - haiskahti hieman rahastukselta!

Proteiinijauheiden kritisoija maistoi tällä viikolla ensimmäistä kertaa proteiinivanukasta ja -lättyjä. Ostin Fast:n jauheita Prismasta ja päätin kokeilla, ovatko ne nyt oikeasti niin hyviä kuin sanotaan. Ja YÖK, en varmasti osta uudelleen. Vanukas maistui kyllä ihan mukavan suklaiselle ja hyvälle, mutta samalla niin keinotekoiselle. Mietin koko ajan sitä juodessani, että mitähän kaikkea tähänkin on tungettu (makeutusainetta, makeutusainetta ja makeutusainetta..). Lätyt olivatkin vielä aivan toinen juttu; maistoin palan toffeen ja banaanin makuista lättyä ja siihen se sitten jäikin. Eihän kukaan voi syödä niin makeaa lättyä (ja mie laitoin vielä extrapaljon maitoa..). Sekin maistui keinotekoiselle ja sadalle eri makeutusaineelle. Ei tullut minusta proteiinijauheiden ystävää, mikä lieneekin vain ihan hyvä - liika proteiinihan vain varastoituu kehoon ja monipuolisella ruokavaliolla saan kyllä ihan riittävästi proteiinia vaikka liikkuisin kuinka paljon.

Kävin viikolla myös rekrytointitapahtumassa, joka kesti peräti kaksi tuntia! Hain erääseen tavarataloon kassamyyjäksi ja tavallisen "työnantaja kysyy ja työnhakija vastaa" haastattelun sijaan pääsimmekin näyttämään taitojamme myymälän puolella. Alkuesittelyn jälkeen lähdimme siis myymälään pakkaamaan ihmisten ostoksia sekä järjestämään hyllyjä siistimpään kuntoon. Olin ihan innoissani siitä, että tuollaisessa haastattelussa pääsee oikeasti näyttämään, mihin kykenee ja millainen asiakaspalvelija olen - aika hankala sitä on haastattelijalle vakuuttaa kylmänhiki otsalla pelkässä kymmenen minuutin haastattelutilanteessa.

Myymälänäyttöjen jälkeen meistä valittiin vielä muutamia haastatteluun ja onnekseni pääsinkin haastateltavaksi. Keskustelu tuntui paljon rennommalta, kun oli saanut jutella jo hieman small talkia myymälän puolella ja tiesi hieman, millaisia haastattelijat ovat. Pitkän ja piinaavan iltapäivän jälkeen puhelimeni soi ja minulle ilmoitettiin, että minut otettaisiin mieluusti töihin. Niimpä sain määräaikaisen osa-aikaisen kassamyyjän paikan, jota olin niin kovasti toivonut! Olen vieläkin ihan täpinöissäni tästä ja odotan työn alkua innolla - ihan huippujuttu! :)

Olen myös tällä viikolla ehtinyt nähdä useampaakin ystävääni kahvittelun ja lenkkeilyn merkeissä, mikä on oikein luksusta, sillä joskus vaan tuntuu, että koulu- ja työjutut vie niin paljon aikaa, ettei kavereita ehdi nähdä niin paljon kuin haluaisi. Olen kuitenkin iloinen, että ympärilläni on ihania ystäviä, joiden kanssa saan viettää mukavia hetkiä aina, kun kalentereista löytyy yhteistä aikaa :)

Miulla on paljon postausaiheita valmiina, joten toivotaan, että ensi viikolla ehdin päivittelemään hieman useammin! :)

Mitä teidän viikkoonne kuuluu? :)

Vaivattomat kotitreenit

Tykkäisin välillä treenailla kotona, mutta olen suhteellisen huono keksimään itse tehokkaita ja monipuolisia treenejä. Iltaisin ei huvita seitsemän aikaan lähteä ryhmäjumppailemaan yliopistolle, kun haluaisin siinä kohtaa jo lämpimän suihkun jälkeen käpertyä viltin alle sohvalle Salkkareita katselemaan. Päivisin meidän korkeakoululiikuntayhdistys ei järjestä ryhmäliikuntaa muutamaa hassua tuntia lukuunottamatta ja minulla olisi juurikin hyvin aamuisin ja päivisin aikaa treenailla.

Treenaakotona.com tarjoaa ratkaisun ongelmaani, sillä sieltä löytyy personal trainereiden tekemiä kotitreenejä. Viikoittain palveluun tulee kolme uutta treeniä ja vanhoja treenejä pystyy selaamaan arkistosta helposti. Treenien kesto on noin 20-30 minuuttia, joten ne sopii kiireisellekin liikkujalle ja halutessaan jaksaa tehdä kyllä useammankin ohjelman, jos innostusta piisaa. Lisäksi treenit ovat monipuolisia ja ohjelmia löytyy moneen makuun; jaloille, pepulle, keskivartalolle ja käsille - kaikille näille painoilla ja ilman. Välineet ovat helposti saatavilla ihan perusmarketeistakin; kahvakuula, jumppamatto, käsipainot ja kuminauha.

Sain yhteistyön merkeissä mahdollisuuden tutustua palveluun ilmaisversiota perusteellisemmin ja haluan jakaa teillekin kokemukseni palvelusta. Olen tehnyt tällä viikolla kaksi treeniä, joista kerron postauksen edetessä hieman lisää, mutta treenien valinnanvara yllätti minut todella; vaikka palvelu lienee aika uusi, löytyi sieltä jo pari sivullista erilaisia ohjelmia. Kolme personal traineria ohjaa jumppia selkeällä äänellä samalla näyttäen kaikki liikkeet monelta suunnalta. Liikkeet ovat yksinkertaisia ja helppoja suorittaa - välillä jopa niin kevyitä, että ohjaaja kertoo, miten niistä voi muokata oman kunnon mukaan tehokkaampia - joten jumpat sopivat monen tasoisille liikkujille.

Ilman rekisteröitymistä käyttöönsä saa kolme (tällä hetkellä neljä) treeniä, joiden avulla pääsee tutustumaan palveluun. Sikaa ei tarvitse ostaa säkissä, sillä ilmaistreenien lisäksi reksiteröitymisen jälkeen tilauksen voi viikon sisällä vielä perua, jos jumpat eivät miellytäkään. Itse kokeilin CORE-keskivartalotreeniä ja lihaskunto & syke -jumppaa, joissa molemmissa oli sama ohjaaja. Pienenä miinuspuolena molemmissa jumpissa oli ohjaajan ähiseminen ja puhiseminen; vaikken olekaan mikään himojumppaaja, en minäkään ollut hengästynyt vielä kolmen minuutin jälkeen.. Ähinä ja puhina tekivät treenauksesta hieman epämiellyttävää ja mieluummin olisin laittanut kaiuttimet kiinni. Täytyy kuitenkin testata muidenkin ohjaajien jumppia, josko niissä puuskutettaisiin hieman vähemmän - CORE ja syke olivat siis saman ohjaajan vetämiä.

Impossible is nothing - tajusin vasta vähän aikaa sitten, että juomapullossa on aika tsemppaava teksti!

Lihaskunto & Syke koostui lämmittelystä sekä 45 minuutin välein vaihtuvasta lihaskunto- ja sykkeen nostatusosiosta. Vähän sekunnit oliva häilyviä, joskus pompittiin viisi sekuntia kauemmin ja joskus vähemmän. Variaatioita liikkeisiin löytyi, jotta niissä ei tarvinnut hyppiä tai sitten sai pomppia sydämensä kyllyydestä. Hiki tuli ja lihakset lämpeni, joten ei huono treeni ollenkaan, voin suositella!

CORE-keskivartalotreeni kohdistui selkään ja vatsalihaksiin, mutta hikoilun sijaan tämä soveltui sopivasti lauantain palauttelutreeniksi. Kahdenkymmenen minuutin aikana tehtiin erilaisia vatsa- ja selkälihasliikkeitä, mutta aika paljon aikaa kului myös venyttelyyn, palautteluun ja "keinumiseen", jotta selkä ei kipeytyisi. Tämä toimi hyvin kyllä kevyempänä treeninä, vaikka luulinkin otsikon perusteella, että tiedossa olisi kovaa vatsalihasrääkkiä. Suosittelen tätä myös palautteluun ja rennompaan kuntoiluun.

Tulen varmasti käyttämään näitä treenejä jatkossakin osana viikottaisia liikkumisiani, sillä on niin mukavaa, että treenin voi tehdä mihin aikaan vain - ja silti joku ohjaa sen eikä tarvitse itse keksiä! Luvassa on myös teille lukijoille pientä arvontaa Treenaakotona.comin kanssa toteutettuna tuolla helmikuun puolella aikas kivoilla palkinnoilla, joten pysykää kuulolla! ;)

Salimimmin level up - 12kk

Laitteesta laitteeseen pörräämisen sijaan nykyisin salilla täytyy keskittyä vain treenaamaan ja lukemaan lunttilapusta, montako toistoa mitäkin sarjaa pitikään tehdä. Aiemmin laadittiin ihanan ystäväni kanssa miulle saliohjelma, mutta koska kroppa tottuu, ohjelmaa pitää muistaa aina vaihtaa välillä. Tähän ongelmaan löysinkin ratkaisun treeniohjelma.org:sta, jossa on tarjolla kuukausi- tai vastaavasti vuosimaksua vastaan monia erilaisia ja eripituisia treeniohjelmia erilaisille liikkujille.

Koska minulla ei ole salitaustaa vielä kuin puolisen vuotta (ja lukioajoilta ihan muutamia hassuja kertoja), en osaa myöskään suunnitella itselleni kovin toimivaa treeniohjelmaa. Totta kai, kyykkyjä, prässiä ja penkkiä voi tunkea joka ohjelmaan, mutta se ei vielä pitkälle vie. Haluan kuitenkin treenata monipuolisesti eri lihaksia ja haluan myös, että sarjapainot ja toistot ovat oikeanlaisia, jotta hikoilemisesta on jotain hyötyäkin - ja vaikka onnistuisinkin suunnittelemaan yhden ohjelman, miten kävisikään sitten, kun tulisi muutaman kuukauden päästä aika vaihtaa treeniohjelmaa.

Treeniohjelma.org tarjoaa erilaisia treeniohjelmia naisille ja miehille, enemmän salitaustaa omaaville, sekä sohvalta bikinikuntoon haluaville. Itse en omista PayPal-tiliä enkä luottokorttia, joten päädyin maksamaan koko summan kerralla, sillä se oli mahdollista verkkopankkitunnusten avulla. Kuukausimaksu ohjelmille on 4,95 euroa ja maksua vastaan saa itselleen valita joko aloittelijan tai harjaantuneen treenaajan ohjelmat. Ohjelmia löytyy sivustolta tällä hetkellä kymmenen erilaista. Koko vuoden jäsenyys maksoi 50 euroa, mikä tuli edullisemmaksi kuin kerran kuussa maksaessa - ja mikä parasta, tuolla kertasummalla sai kaikki ohjelmat näkyviin itselleen saman tien. Ja tietenkin ohjelmiin annettiin tyytyväisyystakuu eli ellei 14 päivän aikana tykästy niihin, rahat palautetaan asiakkaalle.

Takin ostosta ei muistoja / Housut Vero Moda / Paita GinaTricot / Kengät KooKenkä / Huivi äitiltä / Laukku Marc O'Polo

Valitsin itselleni Salimimmin level up -ohjelman, joka kestää 12 kuukautta. Kahdentoista kuukauden aikana on kiinteytys- ja muotokausia, joiden mukaan ohjelma vaihtuu viisi kertaa. Kuten kausien nimistä voi päätellä, tarkoitus on polttaa hieman ylimääräistä rasvaa, kiinteytyä, saada lihakset kasvamaan ja erottumaan. Tällä hetkellä meneillään on kiinteytysjakso, joka on tuntunut ainakin ensimmäisen viikon perusteella mukavalta ja riittävän rasittavalta. Aiemmasta treenauksesta poiketen olen tiputtanut painoja ja lisännyt toistojen määrää ohjeiden mukaan ja pikkuhiljaa alkaa löytyä sopivat painot tähänkin ohjelmaan - ja uutuuden viehätystä riittää vielä uusien liikkeiden kanssa.

Tietysti myös ruokavaliolla on suuri merkitys treenin onnistumisen kannalta ja siihen olenkin koittanut panostaa jälleen. Muutamien "bulkkaus-viikkojen" jälkeen olikin haastavaa palata terveelliseen ruokavalioon, mutta ensimmäisen kolmen päivän jälkeen alkoi taas sokerihampaan kolotuskin heikentyä - ja miten hyvältä lauantaina maistuikaan joulutortut ja glögi, kun koko viikon oli ollut ilman ylimääräistä sokeria. Pidän siis joka viikko karkkipäivän, koska totaalikieltäytyminen ei toimi kohdallani laisinkaan, mutta sen sijaan, että popsisin joka päivä herkkuja, keskitän ne pääasiassa yhdelle päivälle, jolloin mahaan ei mahdu niin paljon karkkia, suklaata ja pullapitkoja!

Treeniohjelmien kylkiäisinä voi lukea myös Keventäjän käsikirjan, josta tulenkin teille kirjoittelemaan, jahka saan opuksen luettua. Kirjan tarkoituksena on avata ruokavalion merkitystä treenaamisessa ja vaikka olenkin aiheesta lukenut melko paljon, on kirjan sivuilta löytynyt myös ihan uutta asiaa, mutta siitä lisää myöhemmin!

Tykkäättekö treenata salilla? Millaisesta liikunnasta tykkäätte ja kuinka paljon sitä harrastatte? :)

Superdieetin tuloksia vol. 1

En ole vielä paljoa höpötellytkään kuntokuurini tuloksista, joten on korkea aika jakaa tuntemuksiani superdieetistä myös teille. Ulkoisesti en juurikaan huomaa muutosta, mutta asioita on muuttunut pääni sisällä ja rautaa nousee huomattavan paljon enemmän kuin aiemmin! Lisäksi olo on virkeämpi, energisempi ja iloinen :)

 

Vaikka itse en huomaa ulkoisessa olemuksessani muutoksia, on todella kannustavaa, että muutama muu ihminen on huomannut jonkinlaista kiinteytymistä tai lihasten kasvua. Totta kai kehitykselle tulee sokeaksi, kun joka päivä katsoo itseään peilistä - ja ei, minua ei kyllä motivoi ne ennen ja jälkeen -kuvat, koska miusta näytän ihan samalta niissä huolimatta hikitreeneistä ja sauvakävelyistä. Ehkäpä niissäkin vielä jossain kohtaa huomaa eron, mutta kaikki ajan kanssa :)

Tärkeintä on kuitenkin, että olen huomannut kehitystä edes jollain saralla. Säännöllinen ruokailurytmi pitää minut hyvällä tuulella, pirteänä ja auttaa herkkuhimon hallinnassa. Ensimmäiseen kahteen viikkoon miun ei oikeastaan edes tehnyt mieli namuja, mutta tällä viikolla stressi, kiire ja jatkuva meneminen on aiheuttanut sen, että aterioita on jäänyt välistä sillä seurauksella, että iltapalalautaselta löytyi torstai-iltana nakkeja ja ranskanperunoita.. Mutta niin sen kuuluu ollakin, en minä halua nipottaa ruuasta vaan nauttia siitä!

Tiedän, ettei tunne- ja palkintosyöminen ole hyvästä, mutta silloin kun sen tiedostaa, se on miusta ihan okei. Tiesin ranskiksia popsiessani, että olin ostanut ne palkinnoksi rankasta viikosta selviytymiselle, mutta viikko oli oikeasti rankka ja miusta pikku palkinto kaikesta pakertamisesta ei ole huono juttu! Enhän tee sitä kuitenkaan joka viikko. Ja niin, nyt olen käymässä kotikotona ja olen hyvillä mielin rouskutellut sipsejä ja ostanut pussillisen irtokarkkeja - toisinaan syö herkkuja enemmän, mutta toisinaan myös treenaa enemmän, joten kohtuus kaikessa niin hyvä tulee.

 

 Salilla käyntiin olen tykästynyt ihan todella. Meidän sali on ihanan pikkuinen ja siellä vallitsee treenaamisen ilmapiiri - ihmiset hikoilevat laitteissa eivätkä napsi selfieitä käsipainot käsissään. Lisäksi sieltä löytyy mukavia ihmisiä, jotka opastavat kinkkisissä tilanteissa (kuten silloin, kun selkälihaslaitteessa on ollut kolme metrinen treenaaja eikä tälläinen pätkä pysty siinä mitään tekemään ennen kuin sitä jotenkin raa'alla voimalla saadaan uudelleen mitoitettua..) ja juttelevat mukavia :)

Muistan, kuinka ensimmäisillä kerroilla en saanut salilla 37 kiloista kyykkäämiskelkkaa edes liikkumaan ja viime kerralla sillä meni kunnon sarjat niin että heilahti! Tai kuinka sarjojen tekeminen penkissä tuntui maailman kaukaisimmalta asialta ja edellisenä käsipäivänä sain iskeä tankoon jo 10 kiloa lisäpainoa! Voi sitä riemun tunnetta, kun huomaa kehittyneensä, vaikka tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut. Aluksi en edes kirjannut käyttämiäni painoja ylös, mutta onneksi aloin sitä myöhemmin harrastamaan, sillä on hieno nähdä kehitys ihan lukuina paperillakin - suosittelen lämmöllä muillekin, vaikka aluksi tuntuisikin hassulta kirjoittaa niitä minipainomääriä ylös.

Olen myös onnellinen, etten ostanut Jutan Superdieettiä, sillä miusta tuntuu, että tällainen omatahtisuus ja kohtuullisuus sopii miulle paljon paremmin kuin grammalleen mitatut ruoka-annokset. Tällaisella tavalla pystyn elämään joka päivä, mutta ei kukaan pysty elämään Superdieetin ruokavalioilla koko elämäänsä - ja miksi pitäisikään, sillä ruuasta, liikunnasta ja elämästä kuuluu nauttia. Ja tähän loppuun vielä, tiedättekö mikä on ehkä kaikista parasta; se, että oikeasti lähden innoissani salille ja lenkille, kun ennen se oli enemmän sellaista "no jos on pakko" tyylistä. Salistakin on tullut harrastus, jonka parissa viihdyn useaan otteeseen viikon mittaan! :)

Onko muita, jotka ovat huomanneet kehitystä sisäisesti, vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisikin samalta? Oletteko itse enemmän tarkan gramman syöjiä vai kohtuumussuttajia?

 

Näin 500 kaloria kuluu vain jalkoja heiluttelemalla!

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä pääsin sujauttamaan jalkani rullaluistimiin ja viilettämään ympäri kaupunkia nauttien auringosta, lämmöstä ja uusista luistimistani! Rullaluistelun kultakausi taisi olla 90-luvulla, mutta uusi aalto näyttäisi tulevan jo ensi kesänä - ja hyvä niin.

Olen mieltänyt rullaluistelun suhteellisen trendikkääksi lajiksi jo pienenä, joten olikin hassua, miten yhtäkkiä kukaan ei osannut rullailla eikä omistanut omia luistimia. Ensimmäiset luistimeni taisin saada jo alaluokilla, josta lähtien olen viihtynyt niiden päällä vaihetelevalla menestyksellä. Suurin ongelma on aina olleet lättäjalkani, jotka ovat kärsineet luistimessa kuin luistimessa, ja urheilun päätteeksi jalkapöytien sisäsyrjiä ovat koristaneet isot rakot.

Eksyimme Mikon kanssa Sportian loppuunmyyntiin ja katsellessani treenipaitoja ja pipoja Mikko oli löytänyt rullaluistinten poistomyyntipisteen - ja kuinka ollakaan, sinnehän minäkin riensin penkomaan ja sovittelemaan luistimia. Pettyneenä silmäilin laatikoiden kokomerkintöjä, sillä joko luistimet olivat auttamattoman pieniä tai aivan liian isoja. Koko 38 on loppu normaalisti jo kenkäkaupoissakin, joten miten olisinkaan voinut löytää loppuunmyynnistä sen kokoiset luistimet?

Muistelin kuitenkin, etteivät yhdetkään aiemmista luistimistani olleet olleet samankokoiset kuin sen hetkinen kenkäkokoni, joten päätin sovittaa 39:n luistinta, joka istui jalkaan täydellisesti! Luistin ei olisi voinut olla sopivamman kokoinen, ja kaiken lisäksi tuntui kuin jalassa olisi ollut aamutöppönen luistimen sijaan. Koska luistimet olivat -50% tarjouksessa ja ne tuntuivat mielettömän hyviltä, marssin luistimet kainalossa kassalle.

Tänä keväänä olen nähnyt jo todella monta rullaluistelijaa - samoin kuin rullalautailijaa - ja pohdin, onko tämä 90-luvun trendilaji tekemässä come backin. Omassa kaveripiirissäni vain muutama harrastaa rullaluistelua, mutta tiedän useammankin, jonka mielestä olisi hieno päästä kokeilemaan, millaista meno on pyörien päällä.

Ongelma kuitenkin piilee siinä, ettei monellakaan ole varaa tai halua investoida suuria rahasummia omiin luistimiin, jollei laji vaikka tunnukaan yhtään omalta. Laskettelua tai hiihtoa voi kokeilla huoletta vuokravälineillä ja joko todeta lajin omakseen tai inhokikseen. Rullaluistinten vuokrausilmoituksia sen sijaan en ole nähnyt yhtäkään. Selailtuani hieman nettiä, löysin joitain paikkoja - kuten Suomen Latu -, jotka vuokraavat tai ovat ainakin vuokranneet joskus luistimia. Kuitenkin melko niukkaa on tarjonta.

Luistimia löytyy monenlaisia; erilaisilla kiinnityksillä, kiristyksillä, renkailla ja vaikka millä, joten jokaiselle löytyy varmasti ainakin lopulta! sopivan kokoiset menopelit. Minullakin meni siihen useampi vuosi, mutta sitä iloa ja onnea, joka minut tänään valtasi, on hankala kuvailla! Monta kilometriä jalkoja heilutellen eikä yhtäkään rakkoa!

Parhaisiin ominaisuuksiin rullaluistelussa lukeutuu se, että sitä saa tehdä ulkona. Raitis ilma, ihanat rantaraitit ja lämmin keli houkuttelee yhden jos toisenkin asfaltille. Ehkä parasta tälläiselle perusliikkujalle on se, että rullailu ei tunnu urheilulta lainkaan! Lenkillä pystyy keskittymään kaikkeen ympärillä olevaan ja nauttimaan vauhdin hurmasta, joten kuntoilu tapahtuu siinä sivussa - ja samalla voi kulua useampi sata kaloria ihan huomaamatta.

Oletteko kokeilleet rullaluistelua ja millaista se oli? :)

Kiva, kun tuijotat

Yritin lähes neljä tuntia sitten tulla postailemaan, mutta netti ei suostunut yhteistyöhön, joten päädyinkin siivoamaan koko talon katosta lattiaan! Eli ei menneet hukkaan nekään tunnit, vaikka tosin suunnitelmani oli tälle päivälle saada fennistiikan tehtäväpakettia eteenpäin, kun koulua oli vain kaksi tuntia, niin vielä olisi jaksanut panostaakin. Nyt en enää ole asiasta ihan varma, mutta mikäli vielä on hyvää aikaa postauksen kirjoittelun jälkeen, voin harkita asiaa :D

Kirjoittelin viime postauksessa liikunnasta ja motivaatiosta. Torstaina sitten mielestäni tarpeeksi tervehtyneenä läksin yliopiston kuntosalille. En ollut käynyt salilla lukion jälkeen, koska en ole halunnut uhrata useita kymmeniä euroja hikisiin saleihin, kun samoja treenejä pystyy tekemään kotonakin muutaman euron hankinnoilla. Nyt kuitenkin käväisin salilla, joka oli hyvin pieni, mutta kaikki tarvittavat laitteet löytyi.

Muistelin siskoni sanoneen, että salilla on epämiellyttävää käydä, koska kaikki ihmiset vain tuijottelevat toisiaan sen sijaan, että keskittyisivät omaan suoritukseensa. Ajattelin, että kai miehet nyt voivatkin siskoani tuijotella, kun hän on niin hyvässä kunnossa ja hirmuisen kauniskin siihen päälle, mutta en sitten asiaa sen koommin kommentoinut. Eilen salilla ymmärsin todellakin, mistä Elli puhui!  Aivan järkyttävää! Kaikki tosiaankin vain keskittyivät toisten treenauksen tuijottamiseen ja oma treeni oli lähinnä käsien heiluttelua. YÖK. Tunnelma oli erittäin ahdistava ja koitinkin läksiä niin nopeasti tilasta pois kuin vain kehtasin vaikuttamatta hölmöltä.

Totesin salilla, että kotona pystyy tekemään samat treenit hyvinkin helposti. Kotoa löytyy käsipainot, jotka ovat vielä säädettävää mallia, minkä ansiosta treenin kuormittavuuttakin pystyy säätelemään kätevästi. Lisäksi ostin jokin aika sitten kuminauhan, jonka avulla pystyy treenaamaan niin jalkoja, käsiä, selkää ja vatsalihaksiakin. Ja omalla painolla harjoitteluhan olisi kaikista turvallisinta ja ihan riittävää perustreenaajalle. Päätinkin siis olla menemättä ihmisten tuijoteltavaksi ja pitää treenit säännöllisesti kotona, jossa musiikinkin saa valita itse ;)

Ja parasta siinä, ettei aina tarvitse kököttää samassa paikassa on, että maisemat vaihtuu vaikka joka kerta! Katselin juuri kuinka pari naista treenasi joen rannassa kivenmurikat painoinaan, taatusti oli tiiliseiniä kivemmat näkymät! Nämä kuvat ei ihan lenkkireissulta ole, mutta käytiin pari viikkoo sitten kauniina aurinkoisena päivänä kuvailemassa Mulossa ja Utransaaressa ja ihania kuviahan sieltä tuli! :)

Mitä mieltä kotitreenauksesta, onko yhtä hyvä vaihtoehto kuin sali?

-Emma-