sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Minun unelmani ovat sinun pakkopulla-listallasi

Kaikkien unelma on matkustaa eripuolille maapalloa, nähdä erilaisia kulttuureita, käytänteitä ja paikkoja. Jokainen meistä haluaa nauttia elämästä jo nuorena ja toteuttaa unelmiaan mahdollisimman laajalti heti pakollisten opintojen päätyttyä. Lueskelin hetki sitten erästä blogia, jossa bloggaaja ihmetteli, miksi kaikilla on nykyään niin kiire tehdä kaikkea, miksei muisteta nauttia elämästä ja tavoitella omia haaveita.

Kirjoittaja kyseli, miksi on niin tärkeää valmistua alle 25-vuotiaana maisteriksi, mennä naimisiin ennen 30-vuotis synttäreitä, saada lapsia sen jälkeen, löytää vakituinen työpaikka ja ottaa se monen kymmenen vuoden mittainen taakka; asuntolaina. Hän muistutti, että elämästä pitäisi nauttia toteuttamalla unelmia eli esimerkiksi matkustelemalla, bloggaamalla ja viettämällä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa - hänen sanojaan lainatakseni, meidän ei pitäisi kiirehtiä saavuttamaan kaikkea mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, koska sitten emme toteuta unelmiamme.

talvi
talvi
Hämmästyin melkoisesti luettuani koko postauksen loppuun, sillä hänhän juuri sanoi unelmien toteuttamispostauksessaan, että minun ei tulisi kiirehtiä toteuttamaan omiani. Haluan minäkin matkustella ulkomailla ja Suomessa, rentoutua Espanjan auringon alla, napata kuvia Tanskan hiekkadyyneistä, rentoutua Kolin Relax Spassa laskettelupäivän jälkeen ja nauttia olostani. Nämä haaveet ovat kuitenkin minulla siellä "sitten kun siltä tuntuu sekä on riittävästi rahaa ja aikaa" listalla eivätkä vaadi toteuttamista juuri nyt.

talvimaisema
Suuri haaveeni abiturienttikeväänä oli päästä opiskelemaan luokanopettajaksi saman vuoden syksynä. Tiesin, että sen haaveen eteen saisin tehdä tosissani töitä (ja lukemisen vuoksi jätinkin yhden aurinkoloman väliin, vaikka silloin tuntuikin kurjalta), mutta pänttääminen kannatti ja tänä keväänä valmistun kasvatustieteiden kandidaatiksi. Matkaa luokanopettajaksi on vielä, mutta nyt voisin kai sanoa eläväni unelmaani, sillä abivuonna saatu opiskelupaikka mahdollistaa lopulta valmistumisen opeksi. Ja kyllä, toivon valmistuvani ennen kuin täytän 25 vuotta.

Unelmoin myös omasta kodista ja siitä ihanasta asuntolainasta. Jos minulla olisi vakituinen työpaikka, intoilisin varmaan jo kovasti lainan ottamisesta ja ikioman kodin ostamisesta, sillä oma on aina oma - ja jos se on itse omalla työllä ansaittu, ei voi olla kuin tyytyväinen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että meillä on tälläkin hetkellä ihana koti, vaikkei se ihan virallisesti meidän olekaan. Kyllä kelpaa katsella saunan ikkunasta, kun aurinko laskee joen taakse ja värjää taivaan kaikkiin eri punaisen sävyihin.

talvimaisema silta
talvimaisema
Koska olen myös toivoton romantikko, en haluaisi odottaa hääpäivää kolmekymppiseksi saakka. En ole kuitenkaan mikään hätiköijä, joten ei minulla mitään kiirettäkään ole naimisiin - ja kavereiden häävalmisteluja seuratessa on tullut hyvin selväksi, että häihin säästäminen pitää aloittaa monta vuotta etukäteen. Unelmani on kuitenkin päästä jonain päivänä naimisiin tuon ihanan miehen kanssa, joka asuu meillä <3

Haaveilen myös matkustamisesta; kuinka ihanaa onkaan päästä rentoutumaan viikonlopuksi laivalle, laskettelurinteeseen tai kylpylään. Opiskelu ja työnteko ei ole kuitenkaan vienyt minulta mahdollisuutta matkustella - tietenkään ei ole aikaa lähteä kiertämään Australiaa, mutta miulle lyhyemmätkin matkat on ihanaa rentoutumista arjen keskellä ja samalla unelmien toteuttamista. Ei matkustelun tarvitse aina tarkoittaa reissuja kaukomaille, vaikka niin helposti ensin ajatellaankin. Säästän kuitenkin ahkerasti pakastusrasiaan pelikonevoittoja, jotta niillä sitten joskus matkustetaan vähän pidemmällekin ;) Ja matkustaa haluan kyllä ehdottomasti ennen kuin saan lapsia, sillä haluan kokeilla myös sitä aikuisten lomamatkailua! Ei lasten saaminenkaan tarkoita sitä, ettei enää ikinä voisi matkustaa minnekään, mutta lapsukaisten suhteen odotan mielelläni vielä monen monta vuotta - haluan nauttia tästä hetkestä ilman lisävelvotteita (ja olla kotona tietenkin huomion keskipisteenä!).

Joensuu
Kaikista suurin haaveeni on kuitenkin saada elää minulle rakkaiden ihmisten kanssa onnellisena yhdessä. Unelmoin siitä, että saamme kaikki elää terveinä ja nauttia elämästämme juuri sillä tavalla kuin se meistä itsestä tuntuu hyvältä. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi - ja samaa toivon kaikille läheisilleni. Vaikka asunkin mielettömän kaukana monista minulle korvaamattoman tärkeistä ja rakkaista ihmisistä, haluan heidän joka päivä muistavan, että he ovat minulle kultaakin kalliimpia - tässä tehtävässä auttavat puhelimet, kirjepaperit, blogi, Facebook ja kyläilyreissut puolin ja toisin.

Mistä sinä unelmoit? :)

Ja olethan jo osallistunut hyvinvointilahjapakkauksen arvontaan TÄÄLLÄ!

21 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja kauniit kuvat! Ja unelmoin samoista asioista, kuin sinä, mutta minulle koulutus ei ole niin iso asia, haaveenani onkin ottaa lukion jälkeen välivuosi ja käydä au-pairina sen aikaa ja sitten vasta murehtia koulusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Miusta on hienoa, että jokaisella on omat unelmat, joiden eteen tehdä töitä ja lopulta saavuttaa ne :)

      Poista
  2. Ihana asiateksti jälleen kerran, mainitsin jo tuolla oman blogin puolella, että kaikki tekstisi ovat aina hyviä! :) Mä olen kyllä huomannut vähän molempia puolia omassakin lähipiirissä, joko on ihan perhanan kiire ja vuoteen pitäisi saada mahdutettua häät, talo, vähintään kaksi muksua ja viisisataa lomamatkaa, kun taas toiset ottavat ehkä vähän liiankin rennosti... :D Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä hullua kiirettä suorittaa perusasioita just NYT ja saman hengenvetoon, tuntuu sitlä, että ihmiset olettaa ihan oikeasti maksavansa sen asuntolainan joskus kokonaan pois siinä samassa talossa, pakko opiskella vähintään maisteriksi 12-vuotiaana, lapsia on ihan välttämätöntä tehdä heti ettei olla vahingossakaan viiskymppisiä muksujen lähtiessä omiin pesiin ja onhan sitä tietenkin pakko olla menossa joka päivä johonkin, puhumattakaan kiireestä mennä naimisiin, ihan kuin sillä olisi merkitystä allekirjoittaako sen lapun nyt vai viiden vuoden päästä. En tiedä johtuuko se nykykulttuurin suorituspaineista ja ylpeydenaiheista, mutta aika huolestuttavaa se kyllä on. Välillä tuntuu siltä, että ihmiset hyppäävät vähän liiankin kovaa junan kyytiin ja tekevät elämänsä suurimmat virheet vaan koska on pakko tehdä asia X juuri _nyt_. Mä olen oppinut tekemään asioita ajan kanssa, mihinkään ei ole kiire. Toisaalta mä olen siitä vähän erilainen tyyppi, ettei perheen perustaminen tai akateeminen tutkinto kiinnosta pätkääkään, naimisiinmenokin oli nimet paperiin, ai kauhea :D Toisaalta jokaisella on omat unelmansa, eri ihmisillä täysin vastakohtaiset :) Jengin pitäisi kyllä unelmoida enemmän ja suorittaa vähemmän, koska se unelmointihan on se paras osuus koko hommassa! Mä tuppaan aina sanoa, että kaikelle on aikansa ja paikkansa tässä universumissa, eikä mitään ole syytä hoputtaa, kyllä asiat tulevat sieltä jos ovat tullakseen ja joku suurempi voima laittaa kyllä takapakkia jos mennään liian nopeasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sofia <3 Kiitos ihanasta ja ajatuksia herättävästä kommentistani, siun mielipiteitä on aina ilo lukea, kun ne on niin hyvin perusteltuja :)

      Ei miusta akateemisen uran tai perheen perustamisen tai vastaavien kuulukaan olla kaikkien unelmalistoilla (miekään en välitä tuosta akateeminen sanasta, opiskelisin opettajaks, vaikka meitä koulutettaisiin päiväkerhossa :Dä ja on hyvä, että kaikille on omia tavotteita ja unelmia :)

      Miustakaan unelmien kanssa ei kannattaisi kiirehtiä, vaan toteuttaa niitä silloin, kun hyvältä tuntuu :)

      Poista
  3. Onpa hienot kuvat taas tässä postauksessa! :) Hyvin kirjoitettu myös, ihana lukea että sulla on opiskeluhommat noin hyvin reilassa ja tiedät mitä haluat tulevaisuudelta! Nyt alkuvuodesta kun monista blogeista on lukenut tällaisia unelmat/tavoitteet -postauksia, tajusin etten ole itse oikein edes miettinyt näitä tai varsinkaan kirjannut mihinkään ylös. Näiden asioiden listaaminen tosiaan voisi olla hyväksi mullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Suosittelen kyllä ehdottomasti miettimään omia unelmia ja haaveita, voi olla, että joku unelma on unohtunutkin jonnekin, jos niitä ei ole aikoihin miettinyt! Ja toisaalta saattaa huomata unelmoivansa jostain ihan uudesta, kun alkaa oikein ajattelemaan :)

      Poista
  4. Voivoi. Taas kyllä tykkäsin kovasti sun postauksesta. :) Kiva aina kuulla mitä haaveita ja suunnitelmia tulevaisuudelle kelläkin on. Itse en niinkään välitä matkustelusta ja " maailman näkemisestä " . Olen vain aina halunnut lapsia ja tulla äidiksi. Se onkin haaveeni number one, vaikka ennen sitä onkin tehtävä pieniä asioita, että lapselle on hyvä syntyä tähän maailmaan ja tähän perheeseen.

    Ja oon kyllä sun kanssa samoilla linjoilla, että se oma koti olisi vaan niin oma, että se olisi ehdottomasti yksi unelmien täyttymys, vaikkakin sitten sen asuntolainan siivettämänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että siulla on tuollaisia haaveita tulevaisuudelle :) Jotenkin kun sanoit haluavasi äidiksi, ajattelin heti, että no äitiys kyllä sopisi siulle tosi hyvin - jotenkin siun blogista ja kommenteista on välittynyt sellanen fiilis :)

      Poista
  5. Mahtava teksti! Ja kauniita pakkaskuvia.

    Mulle tuli vaan mieleen tosta häähommasta, että monet on naureskellu mulle jälkeenpäin, kun olen kertonut, että mulla oli hääpäivä päätetty jo ennen kuin oli mitään miestä! Hih, onneksi löysin tuon ukkelin hyvissä ajoin ennen "the päivää"! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :)

      Ai oli päätetty? :D No onneksi olit osannut mitoittaa sen sillain, että ehdit löytää miehen! :D

      Poista
  6. Hieno kirjoitus! Välillä tuntuu, että on olemassa yhdenlainen bucket list, jota kaikkien kuuluisi tavoitella - juurikin niine maailmanympärysmatkoineen ja vastaavineen. Ja samaan aikaan pitäisi kuitenkin tavoitella omia unelmia, joten mitä jos ne eivät löydykään siltä stereotyyppiseltä veivilistalta? Minä unelmoin, että jonain päivänä elättäisin itseni käsityöläisenä. Kaukomatkat eivät ole pakollisia.

    Ihanaa, että olet jo päässyt toteuttamaan suuria haaveita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Voi että, ihanaa, että uskallat haaveilla rohkeasti omista jutuista, etkö mukaudu vaan valtaosan haaveisiin :) Tsemppiä siulle unelmien saavuttamisessa! :)

      Poista
  7. Niin asia postaus! Herättää ajatuksia :) miulla on aika samat unelmat kuin sulla, vaikka tosiaan en enää koulussa ole joten se valmistumisen unelma on jo takana päin :) mulla on vain paha tapa saada kaikki heti ja nyt :D ensiks tässä pitäis tuhlata rahat autokoulun loppuun käymiseen ennen kun voi haaveilla yhtään mistään muusta (sekin autokoulu kun syö niin pirusti lompakkoa - kerralla). Mutta jospa pian! Vaikka tosiaan eihän meillä kiire ole ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Eihän sekään huono asia ole, jos haaveita toteuttaa nopeammassa tahdissa, pääasia, että nauttii niiden saavuttamisesta :) Ja totta turiset, autokoulu syö kovin paljon rahaa, tällä uudella mallilla vielä enemmän kuin sillon, kun itse sen kävin!

      Poista
  8. Tämä postaus oli jollain tavalla pysäyttävä. Ajatuksesi sopivat täydellisesti 19-vuotiaseen itseeni. Silloin ajattelin, että on jotenkin kiire ja kaikki tänne heti nyt. Nyt olen 25-vuotias ja yliopisto-opinnot etenevät rauhakseltaan, sillä viihdyn hyvin päivätyössäni. Nuorena halusin naimisiin kun olen 25 ja sitten heti lapset ja asuntolainakin olisi jo täytynyt olla kauan aikaa sitten.

    Nyt haaveilen seuraavasta matkasta ja vaikka olen löytänyt sen "elämäni miehen", jonka kanssa on tullut jaettua arkea jo useampi vuosi, huomaan ajattelevani, että nyt on aika hyvä ihan näin kaksin. Omistusasunto tuntuu kaukaiselta, sillä en ole päättänyt missä haluan lopulta asua ja vuokra-asumisen helppous viehättää.

    Niin se vaan kummasti ajattelumaailma muuttuu ja vaikkei elämässä olekaan mitään sen kummempaa, en haluaisi muuttaa mitään ja tuntuu kuin eläisin unelmaani. Mutta joo, yleistykset on aika pelottavia ja vaikkei kaikilla ajatusmaailma kokisikaan näin radikaalia muutosta, on ihmisiä varmasti monenlaisia. Pääasia, että jokainen tekee sitä omaa juttuaan, joka tekee onnelliseksi.

    Tähän aiheeseen voisi olla kiinnostavaa tarttua omassakin blogissa. Katsotaan, jos saisin aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja mieleenpainuvasta kommentista! :) On hienoa, että pystyt miettimään itseäsi unelmoijana nuorempana ja nyt tällä hetkellä, se on varmasti antoisaa myös sinulle - ja innolla lukisin blogistasi enemmänkin ajatuksia aiheeseen liittyen :)

      Poista
  9. Tosi hyvä postaus, taas kerran ♥ Tosiaan,paljon ajatellaan kaikkien unelmoivan täysin samoista asioita. Ennen haaveiltiin siitä punaisesta tuvasta ja perunapellosta, nykyään haaveillaan pitkästä nuoruudesta ja maailmanympärimatkailusta. Ajat ovat muuttuneet, mutta varmasti aikoinaan oli niitä, jotka haaveilivat täysin päinvastaisesti ja niin myös nykyään! Mun mielestä kaikilla saa olla omat unelmat ja sun unelmat kuulostaa täysin sun näköisiltä :)

    Jos kiinnostaa kurkata mun unelmiin liittyvä postaus niin tässä olisi linkki:
    http://anenblogi.blogspot.fi/2015/09/dream-as-you-live-forever.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Hyvä havainto tuo, että unelmoinnin kohteet on yleiselläkin tasolla muuttuneet vuosikymmenten saatossa! Varmasti silloinkin oli massasta poikkeajia - olisi oikeastaan aika mielenkiintoista tietää, mistä he haaveilivat, jos punainen tupa ei ollut ykköstoive!

      Kiitos linkistä, miepä käyn kurkkaamassa siun postauksen! :)

      Poista
  10. Hyvä postaus! :) Mulla itsellä ainakin on kova kiire elää, mulla meni vuosia elämästäni masennukseen ja ahdistukseen enkä nauttinut juuri mistään elämästä. Kun vihdoin sain sen elämänhalun elämääni, oon vaan halunnut elää ja tehdä kaikkea mitä en sillon voinut esimerkiksi matkustaa. Mulla suurin unelmani on valmistua sairaanhoitajaksi ja tehdä töitä mahdollisimman erilaisissa paikoissa. Haluan myös joskus naimisiin ja matkustella paljon. Eli samat unelmat kun sullakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihanaa, että olet pystynyt kuitenkin nyt muutaman vaikeamman vuoden jälkeen nauttimaan elämästä ja toteuttamaan unelmiasi! :) Tavallaanhan nyt on ihan lupa vähän kiirehtiäkin siulla, jos on pari vuotta mennyt sen kummemmin haaveilematta!

      Poista
  11. Huh, en ole kommentoinut aikoihin, mutta tähän oli pakko tarttua! Nykyään on valtava trendi kirjoittaa nimenomaan unelmista, mediassa ja psykologiassa puhutaan hidastamisesta, oman ajan ottamisesta ja painotetaan rentoutumista (samalla kun vaaditaan kuitenkin yhä lujempaa suorittamista). Kaikkialla törmää nimenomaan ajatukseen siitä, että vain hitailla aamuilla, ikuisilla sunnuntapäivillä, kulttuurimatkakohteilla ja vaaleasta sisustuksesta kuvia ottamalla voi saavuttaa unelmansa - että kaikkien unelma on edetä nautiskellen erilaisista kahveista ja "jonkun intohimon toteuttamisesta". JA!! Ei siinä olekaan mitään pahaa - ne OVAT monen unelmia. On myös totta, että omaa elämäänsä kannattaa elää, hidastaa niin että näkee ympärilleen ja kykenee tarkastelemaan omia valintojaan ja tekemisiään.

    MUTTA.

    Siltikään kaikki ihmiset eivät haaveile samoista asioista. Mä tunnistan itseni todella kovasti tuosta opintokohdasta. Mun suurin haave oli päästä abikevään jälkeisenä syksynä opiskelemaan paikkaan X - ja mä pääsin. Mä haluan myös valmistua nopeasti, koska elämässä on niin paljon kaikkea, mitä mä haluan tehdä opintojeni avulla opintojen jälkeen. Mä haluan valmistua alle 25-vuotiaana, koska mä haluan opiskella ja oppia vielä niin paljon lisää. Mun iso unelma on aina ollut opiskelu, mä oon elänyt siitä ja se on mun suuri intohimo :-DD Oon ihan valtavan onnellinen, että voin lukea opinnoissani artikkeleita ja tutkimuksia, käydä mielenkiintoisilla kursseilla ja opiskella kirjoista kiinnostavia juttuja. Mä todella koen, että tää on mun unelmaani, just nyt. Monen korvaan se kuulostaa hallituksen onnistuneelta aivopesulta ja "putkessa suorittamiselta". Ja silloin mä aina mietin, et minkä takia vaan yhdenlaiset unelmat on sallittuja. Miksi vaan välivuodet aurinkorannoilla, fitness-elämäntapa ja Berliinin-matkat on "oikeita" unelmia? Samaan aikaan kun kritisoidaan sitä, miten ihmiset tekevät liikaa asioita joita eivät tahtoisi sen sijaan että etsisivät intohimojaan, unohdetaan nimenomaan tän sun postauksen nerokas otsikko: sun pakkopullasi on mun onneni.

    Enkä nyt siis sano, ettei mulla olisi muita unelmia. Mäkin haluan tehdä, nähdä ja kokea kaikenlaista, mutta mun elämä ei lopukaan valmistumiseen. Mulla on koko loppuikä aikaa tehdä kaikkea kivaa! Just nyt mä haaveilen opintojen tekemisestä, sit kun ne on tehty, kehitän jotain uutta jolla täyttää elämäni. Joskus just noita blogipostauksia lukiessa, mediaa seuratessa tai kavereita kuunnellessa tulee pieni epävarmuus siitä, et teenkö mä kaiken ihan väärin, mun olisi pitänyt viettää välivuosi ja "etsiä itseäni", mun pitäis suorittaa opintopisteitä vaan jjust sen verran kuin Kela vaatii ja mun pitäis nauttia kahvini jossain päin USA:a jotta osaisin nähdä elämäni ja unelmani "OIKEASSA" valossa. Mut sit mä yritän aina takoa itselleni, että mun valinnat on mun valintoja ja mulla on oikeus olla onnellinen kun saan opiskella - ja elää muutenkin sellaista "tasaista ja varmaa" elämää, ilman että on mitään hurjaa spontaniutta tai jatkuvia elämyksiä.


    oHO tulipas pitkä kommentti SORI!!! mutta aihe vaan kuumensi vähän levyä :--D puhuit postauksessasi paljon muustakin, mut jotenkin oon ite niin usein siinä tilanteessa et joudun selittelemään miks haluun_tehdä kaiken "yleisten normien" mukaisesti (naimisiin en kyl halua, heh), et oli pakko takertua siihen. Ihanaa huomata, että meitä on näköjään sit kuitenkin muitakin! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)