SOCIAL MEDIA

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Talviset asukuvat ja viimeaikojen kuulumiset

Kotimme on toiminut viimeisen puolitoista viikkoa miniterveyskeskuksena, sillä on Mikon kanssa sairasteltu vuorotellen - ja kaiken kukkuraksi vielä samaankin aikaan, mikä olikin mukavaa, kun kaapit olivat tyhjät ja jotain ruokaakin olisi tarvinnut syödä. Onneksi on pelastavia sukulaisia! Nyt kuitenkin kuumeilut ja mahataudit on toivottavasti molempien osalta selätetty ja päästään taas pikkuhiljaa kiinni normaaliin arkeen.

emmaot
Takki Vero Moda / Huivi Siskolta / Farkut Vero Moda / Kengät Kookenkä / Lasit Lindex
Sairasteluviikoille osui kuitenkin tervettäkin aikaa ja ehdittiin piipahtamaan Ylöjärvellä miun perheen luona. Samalla kävin sijaistamassa yhden päivän vanhassa alakoulussani pikkuruisten ykkösluokkalaisten opettajan ollessa poissa. Oli mukava päästä taas pitkäksi viikonlopuksi kotikotiin näkemään rakkaita ihmisiä ja viettämään yhteistä aikaa :)

emmaot

Viikonloppuna Mikko tulikin kuumeeseen ja ajonakki sunnutailta siirtyi kokonaan miulle. Täytyy sanoa, että arvostan yhä enemmän autokuskeja, jotka jaksavat ajaa tuollaisia matkoja päivittäin - oli tämä tyttö aika kaikkensa ajanut kotiin päästyä! Mutta toisaalta oli myös hienoa huomata, että kyllä reilu 400 kilometriäkin menee hyvin, kun muistaa pitää taukoja välillä ja tankata mahalaukkua abseilla!

Maanantaina sairastuin mahatautiin eikä kouluun menemisestä tullut luonnollisestikaan yhtään mitään. Tuskanhiki alkoi kihota otsalle, kun tiesin, että kursseissa on 80 prosentin läsnäolopakko ja nyt alkoi mennä jo poissaolotunnit reilusti yli. Iski paniikki, etten saakaan kandiani ulos tänä keväänä ja se jää roikkumaan yhden kurssin vuoksi. Olin laatinut jo isot varasuunnitelmat opintopisteiden varalle, kunnes parin päivän jälkeen sain järjesteltyä opettajan kanssa itselleni korvaustehtävät ja nyt näyttää siltä, että kaikki kurssit tulee suoritettua ajallaan ja saan sen tutkinnon! :)

Emma Vormisto

Ehdin kuitenkin parissa päivässä kirota yliopiston järjestelmän jo alimpaan maanrakoon, nimittäin ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun harkkaryhmissä ollaan kuumeessa, kamalassa flunssassa tai muussa taudissa vain siksi, että läsnäolopakko on niin tiukka. Eihän 80 prosenttia kuulosta pahalta, mutta jos meillä on seitsemän kahden tunnin kokoontumiskertaa, se tarkoittaa, että yhden kerran saa olla poissa. Mitäs, kun kokoontumiskerrat osuvat peräkkäisille maanantai ja tiistaipäiville kuten minullakin tällä viikolla? Siellä kaikki kynnelle kykenevät sitten istuvat kipeinä liikuntasalin reunalla vain ollakseen läsnä. Toki on meillä korvaaviin tehtäviin mahdollisuuksia, mutta nekin ovat kurssikohtaisia eikä niilläkään enää ihmeitä tehdä, jos poissaoloja on liikaa. Puolensa ja puolensa, kontaktiopetus ei toimi ilman läsnäoloa, mutta olen onnellinen, että omalla kohdallani opettaja ymmärsi tilanteen ja sain kaiken järjestettyä!

Emma Vormisto
Paita H&M / Kello Leijona / Korut Argento925, Nomination

Tästä tuli tällainen kuulumispostaus nyt, mutta ajattelin vähän päivitellä, missä mennään ja miksi blogissa on vietetty hiljaiseloa!

Mitäs teille kuuluu? :)
torstai 27. elokuuta 2015

Olen ylpeä itsestäni ja myönnän sen

Olen ylpeä itsestäni - ja sen myöntäminen on tärkeää, kunhan ylpeys ei nouse päähän. Eihän suomalainen tietenkään osaa huudella puolitutuille olevansa ylpeä karistamiensa kilojen määrästä, antamastaan työpanoksesta tai suorittamistaan opinnoista, mutta edes itselleen se pitäisi pystyä sanomaan. Ja mielellään vielä niille läheisillekin ihmisille, jotta joku muukin voisi iloita kanssasi!



Sanoin viime lauantaina katsoessani peiliin ennen kauppaan lähtöä, että "vitsit, mie oon kyllä ylpee itestäni". Maanantaista saakka olin unohtanut herkut ja kuluttanut mutusteluun varatun ajan liikuntaan. Niin hassua kuin se olikin, Malttamaton-Emma palkittiin ja lauantaiaamuna epäsäännöllisestä ruokailurytmistä, höttöhiilareista ja herkuista luopuminen oli aiheuttanut turvotuksen laskemisen ja vaatteet näyttivät oikeastaan aikas kivoilta päällä!


Sanojen lausuminen ääneen tuntui yhtä aikaa täysin oikealta ja toisaalta kehujen kalastelulta, sillä pyörähtelin tietenkin samantien Mikon edessä "katsokatso" ilmeellä. Mutta mitä sitten? Täytyyhän minun iloita kehityksestä, koska se kannustaa jatkamaan valitulla tiellä. Eikä se nyt varsinaisesti huonolta tuntunut, kun toinenkin myönsi huomaavansa eron!


Ylpeys saattaa kuitenkin muodostua myös kompastuskiveksi. En ihmettelisi yhtään, vaikka lauantain jälkeen olisi tullut fiilis, että "näinkö helppoa se kiinteytyminen onkin, viikon jälkeen näkyy jo tuloksia, taidanpa vähän löysätä ja popsia pari pussia karkkia". Näin on käynyt useammin kuin kerran. Tällä kertaa olin kuitenkin päättänyt pysyä suunnitelmassani, ja vaikka tiesin, ettei seuraavana lauantaina välttämättä huomattavissa olisi yhtä paljon kehitystä, kuukauden päästä tilanne voisi jo olla erilainen.


Jos välillä ei myöntäisi olevansa ylpeä itsestään, olisiko lopulta mihinkään tyytyväinen? Toivoisin, että jokainen pienin askelin harjoittelee olemaan ylpeä omista saavutuksistaan. Se kohottaa melkoisesti itsetuntoa ja tsemppaa suurempien tavoitteiden saavuttamisessa. Itse harrastan myös toisten puolesta ylpeänä olemista ja muistan myös sanoa sen toisille. Haastan jokaisen lukijan sanomaan viikossa ainakin yhteensä kolme kertaa "Olen ylpeä sinusta" ja "Olen ylpeä itsestäni".

Onko itsestään ylpeänä oleminen ylpeilyä ja itserakasta? Osaatko myöntää, että olet onnistunut jossakin?

P.S. Olen ylpeä, että mahduin tuohon ihanaan kukkamekkoon ystäväni häihin menessä! :)






lauantai 18. heinäkuuta 2015

Viikonloppu - tervetuloa!

Kaupunki täynnä turisteja, aurinko paistaa, leit liehuu tuulessa ja Ilosaarirokki starttaa pian! Tänään on siis syytä juhlaan (aidon joensuulaisenhan tunnistaa siitä, että Ilosaarirokkia ei kertakaikkiaan voi ohittaa ;)) ja mikä onkaan parempaa kuin pitää hauskaa kaveriporukalla lämpimässä kesäsäässä.


Paita Seppälä / Housut MyDoris / Kengät Skobunkten
 Pitkästä aikaa oli myös niin kiva keli, että päästiin nappaamaan muutama asukuva! Tykkään noista nahkahousuista ihan mielettömästi ja aamulla oli vielä riittävän viileä keli niiden käyttämiseenkin. Lisäksi oon havainnut, että miun vaatekaapista löytyy tällä hetkellä vaan mustia farkkuja ja legginssejä, joten oli ihanaa vaihtelua saada laittaa välillä musta yläosa ja vaaleat housut. Pitäisi varmaan lähteä housuostoksille, mutta farkkujen shoppailu on yksiä niistä harvoista ostostelutehtävistä, joista en tykkää laisinkaan..



Pysähdyin just miettimään, että nyt on jo heinäkuun puoliväli - tuntuu, että koko kesä on ihan suorastaan hurahtanut kesää odotellessa. Toki siihen on mahtunut jo paljon kaikenlaista; häät, polttarit, yllätysretki, töitä, mökkeilyä.. Viime viikonloppuna yllätettiin rakas ystäväni aamulla yhdeksältä töistä ja lähdettiin juhlimaan polttareita. Ne olivatkin elämäni ensimmäiset polttarit, mutta sen kokemuksen perusteella voi todeta, että oikein onnistuneet ja mukavat pirskeet olivat :)



Nyt on kuitenkin aika siirtyä koneelta ulkoilmaan nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kuuntelemaan musiikkia ja tapaamaan ystäviä. Iloista viikonloppua jokaiselle, nauttikaa kesästä ja lämmöstä! :)



maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: luukku 22; lämpimien vaatteiden vallankumous



Asukuvia ei olekaan blogissa näkynyt vähään aikaan, mutta nyt luukusta numero 22 paljastuu yhden talvipäivän asu :) Kuvauskohteena on pääasiassa valkoinen villatakki, jonka olen saanut monen monta joulua sitten lahjaksi :)


Neule on ihanan lämpöinen, kun kovat talvipakkaset paukkuvat ulkona. Olen mielestäni näyttänyt aina kamalan pulskalta tässä neuleessa, mutta jotenkin olen silti aina tykännyt siitä. Enää en välitä niin kauheasti siitä, näytänkö kokoa 38 vai 36 olevalta, joten neule on ollut tiheään tahtiin käytössä!
 

Lisäksi muistan erittäin hyvin, kuinka tämä neule lämmitti Mikon valassa pari vuotta sitten; varpaat meinasivat jäätyä jääpaloiksi, sormet tutisivat ja oli ihan tajuttoman kylmä, mutta neule lämmitti! Nyt neuleen lisäksi lämmittää myös muistot tuosta ihanasta päivästä :)


lauantai 6. joulukuuta 2014

Luukku 6: Linnan juhlien parhaat puvut

Itsenäisyyspäivän kunniaksi etsiskelin linnanjuhlien kauneimpia pukuja vuosien varrelta. Tässä on omat viisi suosikkiani! Saa nähdä, tuleeko tänään vielä upeampia yksilöitä :)

saraseeeni.blogspot.com

Jenni Haukion sininen kukallinen ja pitsinen mekko on kerrassaan aivan ihana! Ei yhtään yliampuva, vaan kaunis ja isänmaallisen värinen puku. Kyseisen puvun voisin itsekin pukea päälleni enemmän kuin mielelläni :)

kesaheinanelamaa.blogspot.com

Tuuli Petäjä-Sírenin merenasininen mekkoa koristava "kukkanauha" kruunaa kauniin kokonaisuuden. Halkio on ehkä mielestäni hieman mauton Linnan juhliin, mutta muuten asukokonaisuus on todella ihastuttava.

Yle

Seuraava puku on enemmän kuin kaunis! Liukuvärjäys on persoonallinen elementti puvussa, ja vastaavanlaista pukua en ole kyllä monesti nähnyt. Lisäksi helmassa olevat kimaltavat paljetit ja kerroksittainen helma ovat niiin nätit!

Iltalehti

Anna Abreun keltainen mekko on ihanan pirtsakka talven keskelle, Kaunis pitsireunus kruunaa kokonaisuuden valkean, koristeellisen olkaimen kanssa.

satusofia.blogspot.com

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, kirkkaan punainen klassinen iltapuku. Yksinkertainen, mutta samalla niin valloittava mekko. Röyhelö-yksityiskohta vielä kruunaa kokonaisuuden!

Mikäs on teidän suosikkinne? Ja aiotteko katsoa tänään itsenäisyyspäivän vastaanoton?