Itse suunniteltu - itselle täydellinen kalenteri

Postaus toteutettu yhteistyössä Personal Plannerin kanssa.

Yksi alkuvuoden parhaista jutuista on ehdottomasti kalenterin etsintä! Vanha kalenteri alkaa olla täynnä merkintöjä ja muistoja kuluneesta vuodesta ja on aika suunnata katse kohti tulevaa vuotta ja uusia kokemuksia. Viime vuonna sain testiin Personal plannerin kalenterin, jonka saa suunnitella aivan omannäköisekseen. Pidin kalenterista todella paljon ja olinkin innoissani, kun sain Personal plannerilta uuden kalenterin vuodelle 2019.

Ensiksi valitsin kalenteriin kannen, jonka sai valita valmiista kuvista tai omista kuvista. Päädyin tällä kertaa omaan kuvaan, johon liittyy monia kauniita muistoja. Näin kalenteri onkin aina mukava kaivaa esiin, kun se tuo samalla hymyn huulille. Lisäksi sisäsivuille valittiin viikkonäkymä, värimaailma ja halutut lisäruudukot.

Ihana uudistus oli mielestäni aforismit jokaiselle viikolle! Positiiviset mietelauseet ja tsemppaukset tuovat kivan lisän arkeen ja uutta viikkoa aloitellessa on mukava katsoa, mikä onkaan tämän viikon aforismi. Mietelauseiden lisäksi viikkonäkymään pystyi valitsemaan esimerkiksi viikon to do -listan, viikon treenit tai tyhjiä viivoja muistiinpanoja varten.

Viime vuoden tapaan merkitsin tärkeimpien ihmisten syntymäpäivät kalenteriin, jotka oli helposti saatavilla, koska olin ensimmäisellä tilauskerralla rekisteröitynyt palveluun. Nyt ei tarvinnut kuin valita, kenen synttärit kalenteriin merkataan. Samoin otin jokaisen kuukauden alkuun kuukausinäkymän, mikä osoittautui kivaksi käytössä; yhdellä silmäyksellä näkee koko kuun suurimmat tapahtumat. Citymarket-aikoinani merkitsin myös työvuorot ja vapaapäivät tähän kuukausinäkymään, jolloin oli helppo tarkistaa, olisiko jokin tietty päivä vapaana ilman, että piti selata koko kalenteri läpi.

Mahtava lisä kalenteriin on mielestäni tilauksen mukana tulevat tarrat, joilla kalenteria pystyy piristämään! Olen haaveillut bullet journalin tekemisestä monesti, mutta aikani ei taida riittää niin hienon kalenteripäiväkirjan ylläpitämiseen. Personal plannerin mukana tulee kivoja tarroja, joilla kalenterin ilmettä pystyy piristämään. Lisäksi mukaan voi tilata esimerkiksi tusseja kalenterin koristelua varten. Tämä menee jo niin lähelle bullet journalin tekemistä, että on minulle täydellinen välimaaston vaihtoehto!

Itse olen tykästynyt A5-kokoiseen kalenteriin, koska se on helppo kuljettaa mukana ja siihen mahtuu kaikki tarvittava tieto. Kalenterin voi tilata toki myös suuremmassa tai pienemmässä koossa omien tarpeiden mukaisesti. Lisäksi viikkonäkymään saa vaikuttaa itse ja kellonaikojen ja viivojen tilalle voi valita esimerkiksi pisteitä, jotka mahdollistavat bullet journal -käytön entistä paremmin!

Suosittelen lämmöllä tutustumaan Personal plannerin kalenterivalikoimaan, sillä kokeiltuani tätä kalenteria, en käytä enää muita. Toki työ- ja treenijutuille on omat vihkonsa ja kalenterinsa, mutta tämä kalenteri on sellainen, mikä kulkee aina mukana ja josta viime kädessä tarkistan tärkeät asiat. Kun kalenterin saa suunnitella omiin tarpeisiin sopivaksi alusta loppuun, ei voi tulla kuin juuri itselle sopiva, persoonallinen kalenteri!

Oletteko tutustuneet Personal plannerin kalenteriin? Mikä on must have -juttu sinun kalenterissasi?

Muuttohommia ja illanviettoja

Muuttohommia, uuden lukukauden aloitusta, ystävien näkemistä ja vapaa-ajanviettoa on mahtunut kuluneeseen viikkooni. Blogin päivittäminen on pyörinyt monena päivänä mielessä, mutta tekemistä on ollut jotekin hirmuisesti. Vihdoinkin on aikaa istahtaa alas ja kertoa hieman viime päivien kuulumisia teille. Opiskeluaikojen jälkeen en enää ollenkaan kaipaa sitä tunnetta, että koko ajan on kiire ja tuntuu, että nyt juuri viime päivät ovat menneet aika huiskeessa - nyt on aika jo rentoutua!

Muuttohommat ovat edistyneet oikein mallikkaasti. Kävimme viikonloppuna jälleen huonekalukaupoilla (ja kysyinkin, saammeko jonkin klubikortin, kun käymme joka sunnuntai kiertelemässä ja kaartelemassa kaupoissa) tarkoituksenamme hieman katsastaa vaihtoehtoja rappusten alle tulevaan säilytysratkaisuun. Kierrettyämme muutaman myymälän, aloimme pohtia, tarvitsemmeko sinne heti säilytysratkaisun vai pärjäisimmekö kenties olohuoneen lipastolla. Lopulta etsinnässä olikin lipasto olohuoneeseen, sillä päätimme hankkia portaiden alle säilytysratkaisun sitten, kun näemme, mille pitää vielä löytää paikka.

Oikeastaan tykkään ihan hirmuisesti kierrellä huonekaluliikkeissä; niissä saa fiilistellä omaa tulevaa kotia ja miettiä, millaiset jutut tekisivät kodista meidän näköisen. Voin kierrellä niissä ihan vain katselemassakin ilman ostoaikeita, koska on kiva nähdä erilaisia vaihtoehtoja, joista voi sitten myöhemmin valita itselleen sopivan. Sunnuntaina kuitenkin löysimme ihanan lipaston olohuoneeseemme, ja mikä parasta, se oli vielä miehen ehdottama ja erityisesti hän piti siitä! Olen miettinyt, päällepäsmäröinkö minä liikaa toiveideni kanssa, mutta ilmeisesti meillä on vain hyvin samanlainen maku, sillä molemmat ihastuimme lipastoon!

Työt ovat sujuneet omalla painollaan ja olen taas päässyt kiinni eskarirytmiin. Tuntuu, että päässä on paljon kivoja jaksoideoita, joita lasten kanssa haluan päästä toteuttamaan! Silloin on oikeastaan aika kiva käydä töissä, kun itsellä on fiilis, että "tänään tehdään kivoja juttuja oppien samalla jotain uutta". Ainakin vahvasti tiedän, että opettaminen on miulle ihan oikea ammatti.

Ystäviäkin ollaan ehditty nähdä useampana päivänä. Ollaan vietetty pariskuntailtaa Jennin ja hänen miehensä kanssa sekä toisen ystäväni kanssa vietettiin rentouttava perjantai-ilta pizzaa valmistaen, saunoen ja höpötellen! Tuollaiset rennot illanvietot on kyllä niin parhautta ja saavat hymyn huulille vielä pitkäksi ajaksi. Pitäisi vain näin aikuisenakin useammin muistaa kyläillä ja kutsua ystäviä käymään - jotenkin sitä aina vain ajattelee, että kaikilla on varmaan omat menonsa ja että ihmiset haluaa jo rentoutua perjantai- ja lauantai-iltaisin eikä raahautua kyläilemään, vaikka nytkin kaikki olivat mielissään, että nähtiin!

Viikonlopun suunnitelmina on taltuttaa tämä kurja flunssa, joka yrittää iskeä kyntensä minuun. Toivon, että suuremmilta flunssailuilta säästyn, sillä ystäväni Tuuli olisi tulossa käymään lauantaina ja voi miten olen odottanut hänenkin näkemistään! Mikäli flunssa hellittää, voisin sunnuntaina tai alkuviikosta jälleen pakkailla muuttolaatikoihin lisää tavaraa, koska on mukavampi tehdä muuttoa pikku hiljaa kuin rysäyttää kaikki tavarat yhtenä päivänä laatikoihin!

Mitäs teille kuuluu? :)

Ihmissuhde vaatii läsnäoloa

Olen viimeisen kahden viikon aikana nähnyt enemmän ystäviäni ja perhettäni kuin varmaan kahteen edeltävään kuukauteen yhteensä. Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut mahdollisuuden nähdä ystäviä töiden jälkeen ja toisaalta viettää rentoja koti-iltoja sohvalla huolimatta mistään. Ihanaa, kun vihdoinkin on aikaa heille, jotka kuitenkin ovat niitä elämään suurta iloa tuovia ja jokaisessa tilanteessa tukevia henkilöitä.

Juuri tänään kävin ystäväni luona glögillä (kyllä, marraskuun 8. päivä on oikein hyvä aika aloittaa glögikausi!) ja hän arveli minun ehdottaneen tapaamista vahingossa, sillä olemme kuitenkin menossa lauantaina elokuviin yhdessä. Kerroin kyllä muistaneeni lauantaisenkin tapaamisen, mutta että mielelläni näkisin vaikka kahdestikin samalla viikolla, kun ei olla moneen aikaan ehditty nähdä useasti, aina vain kauheiden järjestelyjen ja aikataulutusten jälkeen. Se pysäytti miettimään, miten mukavaa onkaan nyt, kun on aikaa myös läheisille ihmisille ja aikaa voi viettää yhdessä ilman ylimääräistä kiirettä ja stressin tunnetta!

Monesti oletamme, että ystävät, perhe ja puoliso pysyvät rinnallamme, vaikkemme joka päivä tai viikko näkisikään tai kuulisikaan toisistamme. Perheen tai puolison kanssa en ole kyllä koskaan testannut viikon vuorovaikutushiljaisuutta, mutta ystävien kanssa valitettavasti sitäkin useammin. Siellä he kuitenkin vielä ovat, vaikka välillä itseäni on suunnattomasti harmittanut, että olen ahnehtinut niin paljon kouluhommia ja töitä, ettei ole oikein jäänyt vapaa-aikaa, jonka viettää ystäviä nähden. Toisaalta Mikkokin on saanut kokea sen, että olen fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa, sillä joskus työkuviot ja esseiden palautuspäivät ovat vieneet kaiken huomioni.

Samaan aikaan, kun elämässä on kiire ja huiske, oppii tunnistamaan todelliset ystävät. Vielä lukioikäisenä minulla oli jättimäinen kaveripiiri, jossa oltiin kavereita mahdollisimman monen kanssa, mutta ei todellisia sydänystäviä kovinkaan monen kanssa. Siinä kohtaa, kun tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, tulee mieleen, kannattaisiko panostaa kuitenkin se vähäinen aika niihin oikeisiin ystäviin eikä kaikkiin hyvänpäiväntuttuihin. Tällä hetkellä tuntuu, että elämässäni on ihmisiä, joista oikeasti välitän, jotka välittävät minusta ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat - enää en koe edes tarvetta haalia järkyttävää määrää ihmisiä ympärilleni, joihin pitäisi koko ajan pitää yhteyttä, mutta joille ei kuitenkaan voisi kertoa niitä kaikista tärkeimmille ihmisille kerrottavia asioita.

Aluksi olin niin innoissani ystävien näkemisestä, että huomasin, ettei minulla ollut yhtään sen enempää "vapaa-aikaa" vain löhöilyyn ja rentoiluun kuin ennenkään, mutta tuo rentoilun sijaan tehtävä "tekeminen" eli kavereiden näkeminen oli huomattavasti mukavampaa kuin tenttiin lukeminen. Näin joka päivä eri ihmistä ja ihmettelin monta kertaa, miksi ei olla nähty useammin - no, ei tarvinnut kuin peiliin katsoa ja todeta, että ehkä on ollut vähän liikaa kaikkea muuta.

Päätin ottaa myös aikaa itselleni, koska pitäähän sitä myös itsensä kanssa viettää aikaa. Jäin kotiin lukemaan kirjaa, vaikka Mikko lähti kuntosalille. Aloin miettiä tarkemmin arkeani ja siihen liittyviä toiveita Voittavat tavat -kirjan avulla, johon törmäsin ensi kertaa Vilman blogin kautta ja josta tulen kertomaan teille lähiaikoina enemmänkin. Aloin ymmärtää, että on ihan ok, ettei joka päivä tee töiden jälkeen yhtään mitään. Mentiin yhtenäkin iltana Mikon kanssa viiden aikaan saunaan, kun olin tullut töistä ja syönyt ja sen jälkeen maattiin sohvalla katsomassa televisiota ilman mitään tunnontuskia - ihan vaan, koska välillä on hyvä olla tekemättä mitään. Ja se tuntuu todella hyvältä!

Tämä postaus lienee osin kiitos teille ihanille ihmisille, jotka olette pysyneet rinnallani, vaikka välillä onkin menty pää kolmantena jalkana, ja toisaalta tämä on muistutus siitä, miten tärkeää ystävyyssuhteisiin panostaminen on meille ihan jokaiselle. Kukaan ei ole itsestäänselvyys, ystävyys ja kumppanuus vaatii läsnäoloa. Nämäkin kuvat on otettu ihanan perheeni järjestämissä kihlajaisissa, joista en ole ehtinyt edes postausta kirjoitella! Juhlat olivat kuitenkin aivan ihanat ja tunnelma mitä parhain, kun sai olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä <3

Millaisia ajatuksia postaus herättää teissä? Tunnistatteko itsenne arjen kiirehtijöiksi vai riittääkö teillä aikaa ystäville?