Olen viimeisen kahden viikon aikana nähnyt enemmän ystäviäni ja perhettäni kuin varmaan kahteen edeltävään kuukauteen yhteensä. Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut mahdollisuuden nähdä ystäviä töiden jälkeen ja toisaalta viettää rentoja koti-iltoja sohvalla huolimatta mistään. Ihanaa, kun vihdoinkin on aikaa heille, jotka kuitenkin ovat niitä elämään suurta iloa tuovia ja jokaisessa tilanteessa tukevia henkilöitä.
Juuri tänään kävin ystäväni luona glögillä (kyllä, marraskuun 8. päivä on oikein hyvä aika aloittaa glögikausi!) ja hän arveli minun ehdottaneen tapaamista vahingossa, sillä olemme kuitenkin menossa lauantaina elokuviin yhdessä. Kerroin kyllä muistaneeni lauantaisenkin tapaamisen, mutta että mielelläni näkisin vaikka kahdestikin samalla viikolla, kun ei olla moneen aikaan ehditty nähdä useasti, aina vain kauheiden järjestelyjen ja aikataulutusten jälkeen. Se pysäytti miettimään, miten mukavaa onkaan nyt, kun on aikaa myös läheisille ihmisille ja aikaa voi viettää yhdessä ilman ylimääräistä kiirettä ja stressin tunnetta!
Monesti oletamme, että ystävät, perhe ja puoliso pysyvät rinnallamme, vaikkemme joka päivä tai viikko näkisikään tai kuulisikaan toisistamme. Perheen tai puolison kanssa en ole kyllä koskaan testannut viikon vuorovaikutushiljaisuutta, mutta ystävien kanssa valitettavasti sitäkin useammin. Siellä he kuitenkin vielä ovat, vaikka välillä itseäni on suunnattomasti harmittanut, että olen ahnehtinut niin paljon kouluhommia ja töitä, ettei ole oikein jäänyt vapaa-aikaa, jonka viettää ystäviä nähden. Toisaalta Mikkokin on saanut kokea sen, että olen fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa, sillä joskus työkuviot ja esseiden palautuspäivät ovat vieneet kaiken huomioni.
Samaan aikaan, kun elämässä on kiire ja huiske, oppii tunnistamaan todelliset ystävät. Vielä lukioikäisenä minulla oli jättimäinen kaveripiiri, jossa oltiin kavereita mahdollisimman monen kanssa, mutta ei todellisia sydänystäviä kovinkaan monen kanssa. Siinä kohtaa, kun tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, tulee mieleen, kannattaisiko panostaa kuitenkin se vähäinen aika niihin oikeisiin ystäviin eikä kaikkiin hyvänpäiväntuttuihin. Tällä hetkellä tuntuu, että elämässäni on ihmisiä, joista oikeasti välitän, jotka välittävät minusta ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat - enää en koe edes tarvetta haalia järkyttävää määrää ihmisiä ympärilleni, joihin pitäisi koko ajan pitää yhteyttä, mutta joille ei kuitenkaan voisi kertoa niitä kaikista tärkeimmille ihmisille kerrottavia asioita.
Aluksi olin niin innoissani ystävien näkemisestä, että huomasin, ettei minulla ollut yhtään sen enempää "vapaa-aikaa" vain löhöilyyn ja rentoiluun kuin ennenkään, mutta tuo rentoilun sijaan tehtävä "tekeminen" eli kavereiden näkeminen oli huomattavasti mukavampaa kuin tenttiin lukeminen. Näin joka päivä eri ihmistä ja ihmettelin monta kertaa, miksi ei olla nähty useammin - no, ei tarvinnut kuin peiliin katsoa ja todeta, että ehkä on ollut vähän liikaa kaikkea muuta.
Päätin ottaa myös aikaa itselleni, koska pitäähän sitä myös itsensä kanssa viettää aikaa. Jäin kotiin lukemaan kirjaa, vaikka Mikko lähti kuntosalille. Aloin miettiä tarkemmin arkeani ja siihen liittyviä toiveita Voittavat tavat -kirjan avulla, johon törmäsin ensi kertaa Vilman blogin kautta ja josta tulen kertomaan teille lähiaikoina enemmänkin. Aloin ymmärtää, että on ihan ok, ettei joka päivä tee töiden jälkeen yhtään mitään. Mentiin yhtenäkin iltana Mikon kanssa viiden aikaan saunaan, kun olin tullut töistä ja syönyt ja sen jälkeen maattiin sohvalla katsomassa televisiota ilman mitään tunnontuskia - ihan vaan, koska välillä on hyvä olla tekemättä mitään. Ja se tuntuu todella hyvältä!
Tämä postaus lienee osin kiitos teille ihanille ihmisille, jotka olette pysyneet rinnallani, vaikka välillä onkin menty pää kolmantena jalkana, ja toisaalta tämä on muistutus siitä, miten tärkeää ystävyyssuhteisiin panostaminen on meille ihan jokaiselle. Kukaan ei ole itsestäänselvyys, ystävyys ja kumppanuus vaatii läsnäoloa. Nämäkin kuvat on otettu ihanan perheeni järjestämissä kihlajaisissa, joista en ole ehtinyt edes postausta kirjoitella! Juhlat olivat kuitenkin aivan ihanat ja tunnelma mitä parhain, kun sai olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä <3
