Voiko verkkovalmennus olla henkilökohtainen?

Kaupallinen yhteistyö Laadukas elämä by Mia.

Moni miettii, voiko verkkovalmennus olla yhtä henkilökohtainen ja toimiva kuin niin sanottu "live-valmennus" eli jossa valmentaja tavataan aina kasvotusten. Kuten aiemmin kirjoittelinkin, sain kunnian testata Laadukas elämä by Mia -valmennusta kuukauden ajan ja nyt kuukausi alkaa ollakin takana.

Alkukartoituksen jälkeen päätettiin, mikä on tärkein asia, johon juuri minun kannattaisi keskittyä. Mialta tuli viikoittain tehtäviä aiheeseeni liittyen ja minulla oli aina noin viisi päivää aikaa vastata tehtäviin. Kysymykset olivat sähköisellä kyselylomakkeella, johon oli helppo vastata esimerkiksi kännykälläkin. Kun olin vastannut tehtäviin, oli Mian vuoro vastata minulle; mitä hän ajattelee mietteistäni ja tavoistani. Lisäksi hän neuvoi, miten pienillä muutoksilla voin saada aikaan suuria muutoksia.

Mikä valmennuksesta tekee sitten henkilökohtaisen? Mia räätälöi minulle tehtäviä esimerkiksi siksi, että minulla oli jo valmiiksi aika hyvä tietämys esimerkiksi ravinnosta. Koska teoria oli kunnossa, keskityimme enemmän ajatuksiin, tunteisiin ja käytännön sovelluksiin. Olisi tuntunutkin turhalta kerrata ravinnon kulmakiviä, kun niitä on niin monesti jo pohtinut. Lisäksi Mia halusi tietää, mitkä ovat asioita, joissa voisin pääkoppaani ja tappjani työstää ja suunnitteli pohdintatehtävät sen mukaan. Lisäksi jokaisesta tehtävästä saatu henkilökohtainen palaute teki valmennuksesta erityisen. Siellä se valmentaja oikeasti istui lukemassa ajatuksiani ja kirjoittamassa miulle sähköpostia niiden pohjalta! Ja jos minusta ei hetkeen kuulunut, hän kyseli, miten sujuu ja voisiko olla avuksi - aika hyvä palvelu siis!


Mialla oli myös tuoreita ajatuksia ja huomasi, että hän oikeasti on perehtynyt liikuntaan, uneen ja ravitsemukseen. Vinkit eivät olleet niitä jo sataan kertaan kuultuja, vaan hänen ajatuksensa herättivät myös asiakkaan ajattelemaan asioita monelta kantilta. Ei mennyt kyllä kulunut kuukausi hukkaan, niin sydämellistä ja aitoa palvelua Mia tarjosi.

Vaikka valmennussivustolla olikin paljon yleistä, kaikille tarkoitettua tietoa, oli henkilökohtainen valmennus silti jokaiselle itselleen räätälöity. Tämä onkin seikka, jolla Mia erottuu massasta. Suosittelen Mian valmennusta ehdottomasti sellaisille henkilöille, jotka kaipaavat yksilöllistä ohjausta ja ovat valmiita rehellisesti kertomaan tavoistaan ja ajatuksistaan - näin valmennuksesta saa eniten irti!



Uskotko, että nettivalmennus voi olla yhtä tehokasta kuin face to face -valmennus? Oletko kokeillut jompaakumpaa tai kenties molempia? :)

Kevennyspäiväkirjat: Mistä niitä kiloja taas on tullut?

Kevennyspäiväkirjat on uusi postaussarja, jota pääset seuraamaan minun ja Camillan blogeissa, mutta myös Kevennyspäiväkirjat-blogissa. Me tytöt päätettiin, että nyt on aika alkaa karistaa taas mystisesti vyötärölle hiipineitä kiloja, löytää lisäenergiaa arkeen sekä  nauttia liikunnasta. Asetettiin projektillemme myös aivan konkreettiset numerotavoitteet tukemaan matkaamme - itseäni motivoi ainakin ihan valtavasti vaa'an lukemat, joten eikun hommiin!

Sairastellessani olen katsonut kymmeniä jaksoja erilaisia treeniohjelmia; pääasiassa Jutta ja 10 suurta unelmaa sekä Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjat ovat pyörineet läppärillä ja televisiossamme. Minusta on ihana nähdä, miten ihmiset onnistuvat saavuttamaan tavoitteitaan ja samalla se motivoi myös asettamaan omalle toiminnalle suuntaviivoja. Sairastelun aikana olen ehtinyt ainakin kerätä valtavan määrän motivaatiota syksyn treeneihin sekä suunnitella, millaisella ruokailupolitiikalla lähden kohti tavoitteitani.

Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelmassa juontaja aina kysyy, paljonko laihduttaja on lihonut esimerkiksi viime vuosien tai parisuhteen aikana. Aloin miettiä, että Joensuuhun muuttaessani painoin kymmenen kiloa vähemmän kuin nyt! Toki paino on vuosien aikana vaihdellut suuntaan ja toiseen useammankin kilon. Ja ei, lihominen ei ole parisuhteen syytä, ihan olen itse herkut suuhuni laittanut - myös silloin, kun toinen osapuoli on sanonut tarjoamilleni suklaarusinoille ei kiitos. Kaksi kiloa vuodessa ei ole älytön määrä, mutta se on kuitenkin sen verran, että tällä hetkellä olen painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen!! Toki vain reilun kilon verran, mutta kuitenkin se herättää pohtimaan, että jotain on tehtävä.

Tällä kertaa se jotain ei ole tiukka valmennus, jossa halutaan maksimaalliset tulokset minismaallisessa ajassa. Ei. Tällä kertaa se on aiemmassa postauksessani kertomaa fiksua syömistä, normaalia kotiruokaa, säännöllistä liikuntaa ja herkkuhetket sallivaa painonpudotusta. Tällä kertaa tarkoitus ei ole myöskään hikoilla vain salin puolella ajatuksena, että vain jalkaprässiä tekemällä voi laihduttaa fiksusti. Haluan, että viikossani on monipuolista liikuntaa, jota voi tehdä myös fiiliksen mukaan; ei siis neljää salitreeniä viikossa, jos ei tee mieli, vaan esimerkiksi kaksi kävelylenkkiä, ryhmäliikuntatunti ja yksi salikerta. Pääasia, että on liikuntaa!

Ruokavalio on kuitenkin se, mikä eniten vaikuttaa tuloksiin. Arpaonni suosi minua pari viikkoa sitten ja sain ilmaisen pt-kerran läheiselle salille. Kävimme pt:n kanssa läpi saliohjelmaa, mutta keskustelimme myös paljon ravinnosta ja sen merkityksestä treenatessa. Ammattilaisen mielipide oli helpottava; jos viikon syö nätisti, voi hyvillä mielin pitää vaikkapa lauantaina herkkupäivän, jolloin tulee enemmän kaloreita. Hänen mukaansa tällainen toiminta buustaa aineenvaihduntaa sen sijaan, että se lihottaisi. Tieto oli aika helpottava, sillä aiemmat laihdutuskuurinihan ovat perustuneet nimenomaan herkuttomuuteen. Olen jo nyt huomannut, että koska tiedän yhtenä päivänä viikossa voivani pitää perinteisen karkkipäivän, ei minun tee edes juurikaan mieli herkkuja.

Kolmas aiemmasta poikkeava seikka on aikataulu. Pisin diettini on kestänyt 10 viikkoa ja olen kyseisessä ajassa pudottanut parhaimmillaan 6 kiloa eli yli 0,5 kiloa viikossa. Nyt olemme Camillan kanssa asettaneet pudotuksillemme tavoitteeksi helmikuun ensimmäisen päivän, jolloin keventäjäsiskoni lähtee nauttimaan tuloksistaan Kanarialle. Aikaa on siis peräti viisi kuukautta ja karistettavaa 8 kiloa! Määrä kuulostaa yllättävän suurelta, mutta ensimmäiset pari kiloa ovat vain nestettä ja pudotuksen jälkeenkään en ole vielä niin hoikka kuin olin Joensuuhun muuttaessa, mutta se ei ole tarkoituskaan - olen pudotuksen jälkeen painoindeksin mukaan noin normaalipainon keskikohdassa ja uskon, että vaikutukset jaksamiseen ja terveyteen ovat mittavat tuolla pudotuksella. Tiesittekö muuten, että ihmiset, jotka syövät, nukkuvat ja liikkuvat huonosti, sairastelevat muita enemmän ihan perusflunssiakin!

Muutosta lähdetään siis tekemään maltilla, järjellä ja hyvällä mielellä! Parasta on, että miulla on samassa jamassa oleva tsemppisisko puhelimen päässä ja saamme tukea toisistamme plus voimme jakaa hyvät treenivinkit! Tänään olen jo aloitellut projektia ruokavalion puolelta, sillä sairaslomani jatkuu vielä huomisen enkä senkään jälkeen voi heti rynnätä treenaamaan, ettei tule mitään jälkitauteja. Ruokavalion merkitys on kuitenkin 80% tuloksista, joten siitä on hyvä aloittaa. Ainiin ja suunnitellahan voi aina; edessä siintää uusi harrastus tanssin parissa ja saattaa olla, että salin vaihtaminenkin tulee ajankohtaiseksi - tästä on hyvä jatkaa!

Onko ketään muuta purrut kevennyskärpänen näin syksyn lähestyessä? Millaista liikuntaa tykkäätte harrastaa? :)

Sallitut ja kielletyt ruuat

Milloin kanasta ja riisistä tuli sallittua ja perinteisestä makaroonilaatikosta kiellettyä? Koska jauheliha muuttui hyväksi ja kalapuikot pahaksi? Erilaiset ruokavaliot ovat olleet pinnalla jo useamman vuoden, mutta yhteistä monelle ruokavaliolle ovat sallitut ja kielletyt ruuat. Olen itse ollut mukana FitFarmin valmennuksissa ja kokeillut sallitut-kielletyt -yhdistelmää saaden mieluisia tuloksia. Loppuelämää ajatellen kiellettyjen ja sallittujen ruokien määrittely ei kuitenkaan tunnu omalta, mutta pääseekö ajattelutavasta eroon?

Kävin läpi aikanaan yhden FitFarmin Superdietin ja kolme Bikini Challenge -valmennusta, joissa kaikissa oli tarkkaan määritelty se, mitä sai syödä ja mitä ei. Tietenkin sen piti olla tarkkaan määriteltyä, jotta valmennuksista sai irti sen, mitä niiden luvattiin antavan. Bikini Challenge -kuplassani minusta ajatus sallituista ja kielletyistä ruuista tuntui täysin normaalilta ja ymmärrettävältä, sillä eihän tuloksia tulisi, jos söisin jauhelihakastiketta, johon olen lisännyt kolme ruokalusikallista jauhoja kastikkeen sakeuttamiseksi. Vai tulisiko?

Päätimme Mikon kanssa valmennusten jälkeen siirtyä syömään ihan tavallista kotiruokaa. Noh, kesä meni miten meni ja kotiruuan lisäksi tuli kyllä syötyä jäätelö jos toinenkin samoin kuin muita kesäherkkuja. Kun oli aika palata ruotuun, piti taas miettiä uudelleen, miten tästä eteen päin toimisin; tarkka puhdas ruokavalio ilman kastikkeita vai tavallista kotiruokaa? Takaraivoon ehti juurtua valmennusten aikana melko hyvin ajatus kielletyistä ja sallituista ruuista eikä esimerkiksi makaroonilaatikkoon lisättävä Koskenlaskijajuusto kuulunut sallittuihin. Oliko makaroonilaatikkoni nyt siis epäterveellistä, lihottavaa ruokaa?

Mitä me ihmiset tähän saakka olemme syöneet? Siis ennen kuin syömisestä tuli niin vaikeaa. No sitä tavallista kotiruokaa! Päätin lähteä kotiruokalinjalle, sillä miksi minun pitäisi syödä kuin fitnessurheilija, jos en ole fitnessurheilija? Eikö tavallinen treenaaja voi syödä ihan tavallista ruokaa? Ensimmäinen askeleeni oli yrittää luopua siitä ajatuksesta, että kaikki se, mitä ei ole erikseen ruokavalioiden ohjeissa sallittu, ei ole kiellettyä. Kalapuikkoja saa syödä, jauhelihakastikkeeseen voi laittaa jauhoja eikä hernekeiton sisältämä sokeri oikeasti kaada maailmaa. 

Toinen askeleeni oli syödä kouluruokaa. En ole syönyt kouluruokaa oikeastaan omana kouluaikanani lainkaan, sillä nirsona ihmisenä minulle ei maistuneet vetistyneet perunat, keinotekoisen makuiset lihakastikkeet tai hailakat riisit. Työni myötä koen helpommaksi syödä lasten kanssa samaa ruokaa ja olen opetellut syömään myös niitä ei-niin-mieluisia makuja. Ja hyvin on sujunut. Edelleenkin huomaan ajattelevani esimerkiksi kouluruuan kohdalla, miten hiilihydraattipainotteista ruoka on. Sen jälkeen yritän muistuttaa itselleni, että lapset tarvitsevat proteiinia vähemmän kuin aikuiset ja ruoka on kuitenkin pääasiassa suunnattu lapsille, mutta että kyllä sillä aikuinenkin jaksaa - ja sitten eikun pinaattivelliä ääntä kohden. 

Aamupala- ja välipalamallit ovat aika hyvin juurtuneet valmennuksista omaan ruokavalioon ja koen, että ne ovat sellaisia, joita pystyn ja haluan noudattaa jatkossakin. Proteiinipitoinen jugurtti ja juotava proteiinipirtelö kuuluvat aikalailla jokaiseen välipalaani, mutta enää en kammoksu ottaa hedelmää proteiininlähteen kaveriksi; hedelmissä on sokeria, mutta on niitä nyt sata kertaa helpompi kuljettaa laukussa kuin pakastemansikoita. Aamupaloista kerroinkin tarkemmin tässä postauksessa ja aikalailla samalla kaavalla olen mennyt jo vuoden!

Onko se kotiruoka sitten lihottanut? Ei ole ainakaan minua. Kun jätin herkkujen syömisen vähemmälle ja söin tasaisin väliajoin, paino lähti laskuun ihan samalla tavalla kuin silloin, kun ajattelin kastikkeettoman, kermattoman, maidottoman, juustottoman ja ties minkä olevan ainoa tie laihdutukseen. On ollut aika helpottavaa, kun on voinut tehdä lasagnettea tai kalapuikkoja ja maitokastiketta ajattelematta, että tässä on kyllä sitä ja sitä kiellettyä eli epäterveellistä ainesosaa. En usko, että mikään raaka-aine itsessään on epäterveellistä, kyse on varmasti ennemmin määrästä ja siitä, kuinka usein raaka-ainetta käyttää.

Kun kielletty-sallittu -listan on kerran saanut päähänsä, siitä eroon pääseminen ei ole helppoa. Muistan kyllä tarkalleen, paljonko tuotteessa pitäisi olla proteiinia, jotta se olisi optimaalinen proteiininlähde sekä mikä määrä pähkinöitä korvaa tietyn määrän öljyä. Elämä vaan on aika matemaattista ja yksipuolista niin. Toki katson esimerkiksi proteiininlähteiden kohdalla, onko niissä oikeesti proteiinia, koska sillä on merkitystä kylläisyydentunteen kanssa - uusimmassa proteiinijugurttilöydöksessäni on kuitenkin vain 14g proteiinia purkkia kohden, vaikka noin 20 grammaa olisi hyvä määrä. Maha tulee kuitenkin täyteen ja seuraavalla aterialla voi sitten syödä vaikka vähän enemmän lihaa, joten ei kaada maailmaa - ei siis ole kiellettyä.

Yritän tietoisesti olla analysoimatta liikaa ruokien terveellisyyttä ja epäterveellisyyttä, sillä kuten aiemmin totesin, tähänkin saakka ihmiset ovat eläneet tavallisella kotiruualla. Pikku hiljaa ajatukset alkavat kääntyä siihen suuntaan, ettei ole hyviä ja pahoja raaka-aineita, mutta se on vaatinut paljon aikaa. Hyvähän se on tiedostaa, mitä ruoka sisältää ja osata lukea ravintosisältöjä, mutta kielletty-sallittu -komboon en enää halua lähteä. Aiemmin ajattelin, että ammattilaisten laatimat ohjeet ovat niitä ainoita oikeita, mutta nykyään ajattelen jo hieman toisin. Esimerkiksi pelkkä omena välipalana ei toimi minulle, sillä jään nälkäiseksi, mutta jollakulla toisella se voi toimia - ihmiset on erilaisia ja siksi meillä on laaja kirjo erilaisia ruokiakin.

Onko kukaan muu ajautunut sallitut-kielletyt -kierteeseen ja miten olette siitä selvinneet? Onko teillä olemassa tarkka ajatus siitä, mikä on hyvää ravintoa ja mikä ei niinkään?

FitFarm, personal trainer vai Treeniohjelma.org? Näin löydät sinulle sopivan valmennuksen!

Olen kokeillut pudottaa painoa ja kiinteytyä monin eri konstein vuosien varrella. On ollut lehdestä napattua ruokavaliota, live personal traineria, Treeniohjelma.orgia ja viimeisimpänä FitFarm. Minulta onkin kysytty kokemuksia liittyen erilaisiin valmennuksiin ja tässä postauksessa vastaan toiveisiin; mitkä valmennukset toimivat sekä mitkä ovat niiden plussat ja miinukset.

Lehden ruokavalio + treeniohjelma (Ilona & Hyväolo)

Leikkasin kerran Iltasanomien liitelehdestä itselleni talteen ruokavalion, joka oli suunniteltu kolmelle viikolle. Kaloreita oli noin 1500-1700kcal päivässä ja liikunnasta taisi olla ohjeistuksena pari lenkkiä ja salitreeniä viikkoon. Liikunnan tarkempaan ohjeistukseen ei oltu panostettu sen enempää, vaan se jäi jokaisen oman selvittelyn varaan. Ruokavalio sen sijaan oli monipuolinen eikä erityisen tiukka; sai syödä jopa hedelmäsalaattia vaniljakastikkeella ja puolikkaan pakastepizzan perjantaiherkkuna.

Plussat ja miinukset:

+ Sopii elämäntapamuutosta aloittelevalle, sillä ei ole paljoa kieltoja ja herkkujakin sallitaan kohtuudella.

+ Saa syödä monipuolista kotiruokaa kuten jauhelihapihvejä tai lohta ja koko perhe voi syödä samaa (en muuten ymmärrä sitä, miksi koko perhe ei voisi dietillä syödä samaa ruokaa).

- Ruokavalio sisälsi kirjoitusvirheitä, jotka nostavat kalorimäärää reilusti. Esimerkiksi vaniljakastiketta sai syödä desin (ainakin omaan korvaan kuulostaa älyttömältä määrältä) sekä päivällisellä 100 lohta. Kalliiksi kyllä käy tuolla menolla!

- Korvaavuustaulukkoa ei ole, joten ruokavaliota on noudatettava orjallisesti silloinkin, kun kanapihvit olisi tarjouksessa, mutta ruokavaliossa lukee lihapullat.

- Sama ruokavalio kaikille tilanteesta riippumatta; osalle 1500kcal päivässä on aivan liian vähän.

- Ruokavalio koostui aika yleisistä (osin laaduttomistakin) ruuista. Pakastepizzan kaloreihin olisi saanut syödä esimerkiksi aika ison satsin pastaa ja jauhelihaa.

Treeniohjelma.org

Treeniohjelma.org oli ensimmäinen maksullinen valmennukseni, johon lähdin mukaan. Sivusto on täysin luotettava ja valmentajaan saa yhteyden esimerkiksi sähköpostilla. Sivustolla on useita erilaisia ja erimittaisia saliohjelmia niin miehille kuin naisille aloittelijasta konkarille. Liikepankista löytyy suoritustekniikat liikkeille ja foorumilla voi pyytää apua, jos jokin arveluttaa. Ohjelmissa on huomioitu monipuolinen kehitys ja treenien syklitys, mikä on tärkeää, sillä osa ohjelmista on suunniteltu jopa vuoden mittaiseksi.

Ruokavaliokin Treeniohjelma.orgista löytyy sekä Excel, jonka avulla voi suunnitella myös itse itselleen ruokavalion haluamilleen makroille. Lisäksi tarjolla on mentaalipuolen valmennusta, jonka merkitystä ei pidä väheksyä elämäntapamuutoksessa. Hintaa valmennuksella on 4,95e/kk tai vuosimaksulla  50 euroa, jolloin ohjelmat ovat käytössäsi koko vuoden. Hankin aikanaan ikijäsenyyden, kun se oli kampanjassa. Ihanaa, että ohjelmat ovat tallessa tulevaisuutta varten, sillä ohjelmia löytyy niin moneen elämäntilanteeseen ja tavoitteeseen.

Plussat ja miinukset

+ Monipuoliset treeniohjelmat, joista on helppo löytää omiin tavoitteisiin sopivat ohjeet.

+ Valmentajan läsnäolo foorumilla sekä tarkat tekniikkavideot treeniliikkeiden suorittamiseen.

+ Hyvää materiaalia mentaalipuolen vahvistamiseen.

- Ruokavalioista puuttuu korvaavuusvaihtoehdot eli täytyy osata itse soveltaa, jos haluaa vaihdella ruoka-aineita. Perusrunko on kuitenkin järkevä ja tavotteita tukeva.

Oikea "live" personal trainer

Kokemusta live personal trainereista on useammastakin paikasta. Aikanaan ensimmäinen pt-kokemukseni tuli nyt jo toimintansa lopettaneelta naisille suunnatulta kuntosalilta - ja kokemus ei todellakaan ollut miellyttävä. Olin mukana ryhmävalmennuksessa ja vaikka treenikaverit olivat mukavia, pt:n puutteelliset pedagogiset ja sosiaaliset taidot saivat kivaksi tarkoitetun harrastuksen tuntumaan painajaiselta. Jäi kammo kyllä sitä ammattikuntaa kohtaan.

Siirryttyäni treenaamaan Forever Joensuulle, päädyin ottamaan pt-kertoja tekniikoiden löytämiseen ja tavotteiden saavuttamiseen salin personal trainerilta. Tämä personal trainer muutti käsitykseni ammattikunnasta, sillä hän on todella ammattitaitoinen, pedagogisesti ja sosiaalisilta taidoiltaan lahjakas, empaattinen ja kannustava. Hänen valmennuksessaan oli ilo treenata ja sainkin myönteisiä kokemuksia salitreenistä ja löysin liikunnan ilon aivan todella. Tämän jälkeen olen käynyt kerran myös salin toisella personal trainerilla, eikä kyllä valittamista hänestäkään!

Plussat ja miinukset

+ Helppo opetella tekniikoita, kun toinen on vieressä korjaamassa ja opastamassa.

+ Henkilökohtainen ruokavalio ja treeniohjelma, joka on suunniteltu juuri omien tavotteiden saavuttamiseen.

+ "Positiivinen paine" pysyä ruodussa, kun pt:n kohtaa livenä aika ajoin.

- Aika kallista lystiä, jos ei ole käytössä esimerkiksi Smartum-seteleitä.

- Olet kuitenkin itse vastuussa tekemisestäsi eikä pt:n lisäksi ole välttämättä muuta tukiverkkoa.

- Hyvän pt:n löytäminen ei ole helppoa ja kun hyvän löytää, hänelle ei välttämättä saa aikoja silloin kun niitä haluaisi (etenkin suosittujen personal trainereiden kanssa tämä ongelma korostuu).

FitFarm

Olen aloittanut FitFarmin matkassa Superdietillä marraskuussa 2016. Bikini Challengelle lähdin elokuussa 2017 ja nyt olen ollut mukana Bikini Challengella jo puoli vuotta enkä ole edelleenkään hyppäämässä kyydistä pois. Lisäksi olen mukana Fitbelfie & Core -valmennuksessa, josta kerron myöhemmin omassa postauksessaan.

Bikini Challenge on ehdottomasti enemmän minua varten, sillä Superdiettiin verrattuna BC:n tavoitteet ja ohjeet ovat enemmän omiin tavoitteisiini sopivia. Lisäksi ryhmän tuki on ainutlaatuista BC:llä ja vaikka valmennuksen tavoitteet täytyykin saavuttaa itse, on vertaistuesta mieletön apu. Yhteinen Facebook-ryhmä on hyvä alusta jakaa vinkkejä, tunteita ja ajatuksia ja mikä parasta valmentaja on mukana myös Facebookissa. Lisäksi valmennussivuilla on monia erilaisia treeniohjelmia, ruokavaliot, liikepankki, foorumi kysymyksille ja tiedot valmennuksen päivityksistä. Myös mentaalivalmennus kuuluu pakettiin ja sitä on tarjolla esimerkiksi erilaisten haasteiden muodossa ja Superdietillä oli ihan rentoutusharjoituksiakin.

Bikini Challengella on hintaa 99 euroa ja sen kesto on 10 viikkoa. Superdietti kustantaa 59€/12 viikkoa ja FitBelfie & Corelle tuli hintaa 39€/6 viikkoa (ei sisällä tarkkaa ruokavaliota).

Plussat ja miinukset (lähinnä Bikini Challenge, josta enemmän kokemusta)

+ Tuloksia tulee taatusti, kun toimii ohjeen mukaan ja mikäli kehitys ei etene, valmentaja räätälöi (veloituksetta) ohjelmaa sinulle sopivammaksi foorumilla.

+ Aktiivinen Facebook-ryhmä, jossa on muita samassa tilanteessa olevia ja joiden kanssa voi hehkuttaa niitä "vyötäröltä lähtenyt 4cm" juttuja ilman, että tuntee itsensä vähän pöhköksi.

+ Valmentajan aktiivinen läsnäolo sekä foorumilla että Facebookissa livevideoiden ja kommenttien muodossa.

+ Monipuolinen ruokavalio korvaavuustaulukoineen sekä useita erilaisia saliohjelmia ja kotitreenejä, joista oman treeniviikon saa koostettua. Saliohjelma myös päivittyy valmennuksen aikana.

+ Mahdollisuus yhteistreeneihin, valmentajan kanssa treenaamiseen tai soitteluun (lisämaksusta) ja siten valmennuksen vieminen henkilökohtaisemmalle tasolle.

+ Jatkuva valmennus eli jos jatkaa seuraavaan valmennukseen, saa treeni- ja ruokaohjeet myös valmennusten väliselle ajalle sekä aktiivisen ryhmän ja valmentajan tuen.

- Bikini Challenge alkaa kolme neljä kertaa vuodessa, joten ensimmäistä aloituskertaa voi joutua odottamaan kuukausiakin, mutta kun kelkkaan pääsee, ei malta lopettaa.

- Rentoutusharjoituksia kaipaisin myös Bikini Challengelle, sillä ne olivat ihan parhaita Superdietillä. Puolessa tunnissa ehtii hyvin rauhoittua ja sitten taas jaksaa energisenä jatkaa päivää.

Kuten ehkä plussien määrästä voitte päätellä, FitFarm on vienyt sydämeni laadukkailla, monipuolisilla ja uudistuvilla valmennuksillaan, jotka tukevat omia tavotteitani. Ohjeita on helppo noudattaa, kun ruokavaliosta ja treeniohjelmasta löytyy vaihtelevuutta ja valmentajalta saa kaikki tarvittavat vinkit homman kunnialla suorittamiseen. Huonona vaihtoehtona en missään nimessä pidä myöskään Treeniohjelma.orgia, mikäli kokee, ettei tarvitse ryhmän tukea valmennuksessaan.

P.S. Perjantaina hyödynnän personal trainer palveluita ja pääsen treenaamaan koutsini Satu Kalmin kanssa selkää - josko vihdoin alkaisi selkäliikkeetkin tuntua jossakin!

Mitä valmennuksia, ruokavalioita tai treeniohjelmia olette kokeilleet? Mikä on vakuuttanut teidät parhaiten?