150 kertaa liikuntaa & 2 muuta lupausta vuodelle 2019

Vuosi sitten en asettanut mitään lupauksia vuodelle 2018, sillä tiesin tekemistä olevan ilman lupauksiakin ihan riittävästi. Ja niin sitä olikin; valmistuminen luokanopettajaksi vanhan työn ohella ja uuden työn aloittaminen noin alkajaisiksi. Lisäksi vuoteen mahtui ilon ja onnen hetkiä, itkua ja surua sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Tämä vuosi jää varmasti muistoihin monella tavalla.

Olen seurannut koko vuoden Päivänsäteen Menninkäinen -blogissa pyörinyttä sadan treenin vuosihaastetta. Tästä inspiroituneena päätin asettaa itsellenikin liikuntatavoitteen ensi vuodelle ja katsoa, onnistunko toteuttamaan sen! Tavoitteenani on siis harrastaa liikuntaa vähintään 150 kertaa vuoden aikana. Määrä kuulostaa äkkiseltään paljolta, mutta käytännössä se tarkoittaa alle kolmea liikuntasuoritusta viikossa.

Liikuntasuorituksiksi lasketaan kaikki salitreenit, ryhmäliikunnat, vesijuoksut, lenkit, pyöräilyt ja muut vastaavat. Mikäli kyse on lenkistä, pyöräilystä tai muusta liikunnasta, jonka keston voi helposti itse määrittää, tulee sen olla kestoltaan vähintään 45 minuuttia, jotta se lasketaan mukaan suorituksiin (muutenhan lenkkeilisin lyhyitä 20 minuutin pyrähdyksiä, vaikka pystyisin parempaankin!). Tulette kuulemaan projektin etenemisestä kuukausittain koostepostauksen muodossa ja Instagramissa voitte helposti seurata myös tämän projektin edistymistä! Instasta minut löytää nimimerkillä @emmavormisto.

Toinen lupaukseni tulevalle vuodelle on harjoitella kierrättämistä. Myönnetään, tiedän kyllä, miten noin suurin piirtein tulisi kierrättää, mutta uskottelen vain itselleni sen olevan

a) liian työlästä, koska jokaisen roskan kohdalla pitäisi miettiä, minne se kuuluu

b) turhaa, koska ei yksi ihminen tätä maailmaa pelasta sillä aikaa, kun jättimaat saastuttavat palloamme

c) vaikeaa, koska siihen kuluu aikaa ja roskia pitäisi kuljettaa kierrätyspisteisiin

d) tai tilaavievää, koska nykyisessä kodissa on hyvin pieni roskiskaappi.

Kun muutamme uuteen kotiin, on käytännössä ulko-ovemme edessä kierrätysastiat ja puuttuvat keräysastiat löytyvät tien toiselta puolelta, joten nyt taitaa tekosyyt olla vähissä. Lisäksi olen miettinyt, että eihän se kokeileminen sinällään mitään maksa ja aina voidaan lakata kierrättämästä, jos se ei tunnu yhtään omalta jutulta. Sanottakoon nyt selvennykseksi, että kierrätämme kyllä nytkin pahvit, paperit ja pullot, mutta parannettavaa olisi!

Kolmas tavoitteeni on tavoitella rohkeasti omia unelmiani. Unelmiahan minulta löytyy monenlaisia ja niitä keksii helposti aina lisää, kun edelliset tulevat täytetyiksi. Tämänhetkiset unelmat liittyvät lähinnä omaan kotiin, rakkaisiin ihmisiin ja työhön. Aion myös muistaa stressittömyyden ja rentoutumisen jalon taidon, jonka olen hiljalleen alkanut löytää! 

Kaiken kaikkiaan haluan nauttia tulevasta vuodesta ja siitä, mitä se tuo mukanaan! Aion asennoitua asioihin positiivisella mielellä ja nähdä asioissa niiden hyvät puolet. Vaikka koulu itsessään onkin jo loppunut, haluan silti oppia uusia asioita ja kehittyä muun muassa työssäni. Haluan panostaa myös harrastuksiini, joille ei ole jäänyt aikaa viime vuosien kiireiden keskellä - tuleva vuosi olkoonkin siis hyvän mielen, onnellisuuden ja oppimisen vuosi!

Millaisia tavoitteita teillä on tulevalle vuodelle? Miltä minun tavoitteet kuulostavat ja miten arvelette minun suoriutuvan niistä?

Elämäntapamuutos: tavoitteet

Tavoitteet ovat yksi kantava voima, jonka ansiosta elämäntaparemontit onnistuvat. Jollei tavoittele mitään, todennäköisesti ei ponnistelekaan niin kovasti. En halua asettaa itselleni liian suuria tavoitteita, sillä nautin tavoitteiden saavuttamisesta ja mikäli niiden saavuttamiseen menee liian kauan, saattaa innostus niitä kohtaan loppua. Välitavoitteet tietenkin helpottavat tätä tuskaa, mutta koetan asettaa tämänhetkiset tavoitteet siten, että niiden saavuttaminen on mahdollista ilman kymmeniä välietappeja.

#1 - Liikunnan ilon löytäminen ja säilyttäminen

Kiireisen elämän keskellä haluaisin, että liikunta ei tuntuisi pakkopullalta, jota on pakko harrastaa, jotta seuraavanakin aamuna mahtuu kävelemään ovesta ulos. Toivon, että liikunta tuntuisi harrastukselta, jonka parissa voi rentoutua ja iloita tekemisestä.

#2 - Energinen ja iloinen fiilis

Upeaa olisi, että liikunta antaisi lisäpuhtia arkeen ja juhlaan. Kun lenkillelähtö olisi hollilla, olisi hienoa ajatella, että "lähden lenkille, jotta vähän piristyn" eikä niinkään "olen niin poikki ja vielä pitäisi jaksaa lähteä lenkille". Ja monestihan urheilun jälkeen tulee todella energinen olo, joten toivon, että se tunne kantaa minua eteenpäin ja auttaa #1-kohdan toteutumisessa.

#3 - Litteämpi vatsa, kapeampi vyötärö ja kiinteämmät reidet

Tiedän, että vatsani on ollut joskus litteämpi ja reiteni eivät ole puskeneet toisiaan mikroshortseissa. Tiedän siis, että minun on täysin mahdollista saada ne takaisin, jos vain tahdon! Nämä ovat ehdottomat ongelmakohtani, joihin haluan panostaa liikunnalla ja ruokavaliolla.

#4 - Selkä- ja käsilihakset esiin

Selkää ja käsiä en pidä niinkään ongelmakohtina, koska kiinnitän enemmän huomiotani vatsaan ja jalkoihin. Olisi kuitenkin kiva, jos saisin vähän papua habaan ja selkälihaksia treenattua, jolloin myös ryhti paranisi.

#5 - Sokerista vieroittumisen

Tykkään  Rakastan sokeria kaikissa sen olomuodoissa! Suklaa, salmiakki, jäätelö, pullat, limpsat ja muut ihanat sokeriherkut vievät kieleni mennessään - joskus liian usein. Haluaisin oppia nauttimaan sokeria hillitysti eikä niin, että kun on tarjolla makeita herkkuja, lappaan niitä suuhuni sokerittomienkin päivien edestä! Ehkäpä pari kertaa viikossa on ihan riittävästi.

Ennen kaikkea haluan oppia syömään ja liikkumaan siten, että voin nauttia liikunnasta ja ruuasta hyvillä mielin. En halua minkäänlaisia kuntokuureja tai vastaavia, vaan haluan muutoksen, joka kantaa pidemmällekin. Mitä väliä, jos joskus syö herkkuja muulloinkin kuin herkkupäivinä? Ei maailma kaadu siihen, jos lepopäiviä kertyykin samalle viikolle kolme. Tärkeintä on, että liikkuu ja syö monipuolisesti sekä terveellisesti - ennen kaikkea nauttii elämästään!

Itse haluan nauttia elämästä - ja ruoka on osa elämää. En noudata tarkkoja ruokavalioita tai treeniohjelmia. Olen oppinut siskoltani, että treenatakin voi ihan ilman ohjelmia; tekee sitä, mikä tuntuu parhaalta ja huvittaa sillä hetkellä. Voin kertoa, että tuolla vinkillä treenaamisesta on tullut hurjan paljon miellyttävämpää! Esimerkiksi lihaskuntoa tehdessäni etsin aina jonkin valmiin ohjelman, jossa kerrottiin montako kertaa mitäkin liikettä tehtiin. Kun kokeilin treenata ihan vain fiilispohjalta, yllätyin, miten mukavaa kyykkäämisestä ja vatsalihasten tekemisestä tuli. Suosittelen kokeilemaan!

Onko teillä hyviä vinkkejä tavoitteideni saavuttamiseen; esimerkiksi sokerista vieroittumiseen? :)

Elämäntapamuutos: tästä se lähtee!

Naperojumppaa, lastentanssia, yleisurheilua, koripalloa, zumbaa, lattareita, kuntosalia, penkkiurheilua, lenkkeilyä, rullaluistelua.. Vuosien varrella on tullut kokeiltua yhtä ja toista urheilulajia, joihin kiinnostus on säilynyt kuukausista vuosiin. Myös kiinnostus koko urheilemista kohtaan on vaihdellut eri aikoina totaalisesta tylsistymisestä suureen innostukseen.

Aiemmassa postauksessa kyselin, olisiko treenipostauksille tilausta ja sainkin positiivista palautetta, jonka siivittämänä päätin ryhtyä postailemaan aiheesta enemmänkin. Heti alkuun täytyy todeta, että Elli on ollut minulle suuri apu ja turva tässä blogin uuden suunnan hakemisessa. Ihailen siskoani koko sydämestäni; hän todistaa, että tahtomalla jotakin tekee todellakin toiveistaan totta. Hänestä näkee innostuksen treenausta kohtaan, hän omaa mielettömän itsekurin ja terveen suhtautumisen treenaamiseen ja syömiseen - ei voi kuin ihailla <3

Jotta treenipostauksia olisi mielekkäämpää seurata, valotan teille hieman taustaani liikkujana ja ruokailijana. Kuten alussa totesin, kiinnostus liikuntaan on vaihdellut suuresti eri aikakausina. Alakoulun puolella tykkäsin paljon liikunnasta; harrastin yleisurheilua kesän tai kaksi, pelasin hetken koripalloa ja lenkkeilin kaverini kanssa. Välitunnit kulutin leikkimällä pistettä, maanvalloitusta tai keinumasaa, joissa kaikissa sai mukavasti liikuntaa. Koin myös olevani ihan hyvä liikunnassa, mikä varmasti osaltaan vaikutti sen miellyttävyyteen.

takki Vero Moda / paita Vero Moda / housut Vero Moda / kengät Inspire / laukku tuliainen Espanjasta / huivi siskon kaapilta

Yläkoulussa huomasinkin, että "kaikki muut" olivat parempia urheilijoita ja oma kiinnostukseni hieman lopahti liikuntaa kohtaan. Koululiikunnasta en enää kummemmin perustanut, mutta vapaa-ajalla rullaluistelin satunnaisesti ja lenkkeilin lähes päivittäin, koska se oli minun ja ystäväni tapa viettää aikaa yhdessä; eihän juoruilu ja jalkojen liikuttaminen ole urheilua?

Lukiossa pari kurssia liikuntaa oli käytävä, joten ne käytiin. Vapaa-ajalla kävin tanssimassa lattareita kaverini kanssa, zumbasin siskoni kanssa ja satunnaisesti urheilin omatoimisesti. Sama meno jatkui oikeastaan yliopistossa, jossa liikuntatunneilla ei enää niinkään tarvinnut urheilla, vaan pääpaino oli taitojen opettamisen oppimisessa. Kuitenkin lenkkeily, lihaskunto ja pyörällä liikkuminen astuivat mukaan, mutta helposti sivuutin urheilun sillä verukkeella, että työt ja opiskelut veivät hirmuisesti aikaa ja energiaa - ja niinhän ne vievätkin.

Kun asuin kotona, söin terveellistä kotiruokaa päivittäin. Aamupalassa ei ole ollut koskaan kehumista, sillä yhden tai maksimissaan kahden paahtoleivän ahtaminen suuhun on vienyt helposti parikymmentä minuuttia. Koululounas koostui pääasiassa yhdestä näkkileivästä ja vesilaseista, joiden lisäksi mutustin iltapäivällä välipalapatukan. En yksinkertaisesti tykännyt kouluruuasta - ei sillä, että tänäkään päivänä erityisesti siitä pitäisin. Kotona söin kuitenkin herkullisen päivällisen ja illalla tukevan iltapalan. Herkkuja söin virallisesti paristi viikossa - salaa napsin namuja silloin tällöin.

Muutettuani omilleni, söin edelleen terveellistä kotiruokaa ja herkkuja silloin tällöin. Jossain kohtaa kuitenkin aloin ostaa useammin valmishamppareita iltapalaksi ja keksejä sekä karkkeja eksyi herkkukaappiin useammanin kerran viikossa. Salaattia olin vähän laiska väsäämään ja yhdessä vaiheessa tuntuu, että ruokana oli turhan usein ranskalaisia tai iltapalaksi nakkeja. Kun nämä epäterveellisyydet muutaman kerran viikossa yhdistetään siihen, että töiden ja koulun lisäksi liikunnalle ei riittänyt aikaa, alkoivat vanhat housut pikkuhiljaa tehdä jenkkakahvoja lantiolle.

Rakastan tuota tuliaisiksi saamaani laukkua, se on tosi näpsäkän kokoinen ja tosi kauniin näköinen! :)

Viime kuukausien aikana olen lähtenyt pikkuhiljaa remontoimaan ruokavaliotani, joka on nykyisin huomattavasti erilaisempi kuin esimerkiksi kouluaikoinani.

- Aamupalalla syön edelleen varmasti liian vähän, mutta parannusta on kuitenkin tapahtunut, sillä lautaselta saattaa löytyä kaurapuuroa tai ruisleipää paahtoleivän sijasta. Lisäksi viime viikkoina olen yrittänyt saada leivän päälle myös kurkkua tai salaattia, jotta ruokaan tulee hieman väriä.

- Lounaaksi olen pyrkinyt syömään edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa tai tonnikalalla höystettyä salaattia - ja ylipäätään tekemään salaattia niin paljon, että sitä riittää monelle aterialle, ettei koko ajan tarvitse olla pilppomassa kasviksia!

- Välipalaa en syö edes joka päivä, mutta olen pyrkinyt siihen, että se olisi esimerkiksi hedelmä tai leipä - välipalapatukoihin en ole koskenut enää vuoteen, koska huomasin sen piilosokerin määrän, mikä niissä piilee.

- Päivällisellä on lämmintä ruokaa ja salaattia. Terveellistä kotiruokaa; ei mitään hifistelyitä ja ruoka-aineiden laskemisia, vaan ihan tavallista ruokaa.

- Iltapalalla syön sitten varmasti ravintosuosituksia enemmän, mutta inhoan sitä, jos yöllä alkaa maha kurista! Leipää, puuroa, smoothien, hedelmän - joskus lauantaisin se valmishamppari.

Tällä hetkellä ruokailutottumukseni ovat ainakin omasta näkökulmastani parantuneet, mutta tietenkin petrattavaa on vielä. Liikunnastakin olen innostunut viime aikoina enemmän, joten siinäkin ollaan menossa parempaan suuntaan. En kuitenkaan halua ottaa tästä elämäntaparemontista minkäänlaista stressiä, koska sitten koko touhu muuttuu liian vakavaksi ja pakonomaiseksi, että siitä menee se ilo, mitä projektillani tavoittelen.

Seuraavissa postauksissa tarkoitus on kertoa teille hieman tavoitteistani, jakaa muutaman päivän ruokailut ja kertoa hieman treenailustani.

Löytyykö kohtalotovereita tai elämäntaparemontin onnistuneesti tehneitä lukijoita?