Yliopistoelämää

Ihanaa, VIIKONLOPPU! En muista, koska olisin ollut näin innoissani viikonlopusta ainoastaan sen takia, että ei kertakaikkiaan tarvitse stressata mistään :D Ensimmäinen viikko yliopistossa on ollut niin täynnä tekemistä, että kyllä siinä on alkanut heikompaa hirvittämään!

Maanantaina oli oikeastaan rankin päivä, nimittäin uutta informaatiota, uusia ihmisiä ja uusia käytäntöjä tuli yhdeksästä alkaen tiuhaan tahtiin. Kuunneltiin tervetuliasipuheita, nähtiin yliopiston henkilökuntaa, tutustuttiin muihin lokoihin (luokanopettajaopiskelijoihin), opeteltiin ruokalassa toimimista ja saatiin tietoa edessä olevasta viikosta. Ja eipä uudet asiat vielä siihen loppuneet, nimittäin illalla kokoonnuimme kaikki tunnin parin hengähdystauon jälkeen takaisin koululle istumaan iltaa, jossa oli tarkoitus tehdä tuttavuutta muiden kanssa :) Ilta olikin ihan hyödyllinen tutustumisen kannalta, mutta voin sanoa, ettei viiteen olisi kerinnyt laskea illalla, kun vihdoinkin pääsin lämpimän peiton alle nukkumaan.

Ja tästä kuvasta voitte nähdä, millaista se yliopistoelämä onkaan ja kuinka tyylikkäästi siellä pukeudutaan.. Onneksi ei ihan joka päivä kuitenkaan tarvitse olla The fat ninjas, vain kaupunkisuunnistuksen kunniaksi. Oma kamerani ei sattunut kyseiselle reissulle mukaan ollenkaan, joten kaikki ninjakuvat ovat Jennin kamerasta :)

Kaupunkisuunnistuksessa oli siis tarkoituksena, että jokainen ryhmä pukeutuu omalla tavallaan ja sitten kierrellään yhdessä rasteja, joilla tehdään erilaisia tehtäviä. Kiersimme pari ylimääräistäkin rastia, koska homma luonasi meidän ryhmältä hyvin. Tuutorit olivat päättäneet ryhmät, joka olikin hyvä juttu, sillä sitten pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin paljon paremmin kuin että kaikki olisivat vain keskenään!

Kaupunkisuunnistuksen loppuhuipentuma olikin sitten baari-ilta Ilonassa. En ollut koskaan käynyt kyseisessä paikassa (en yleisestikään ole käynyt kovin monessa baarissa!), mutta hyvältähän se vaikutti :) Sain jopa ilmaisen limpparin baarimikolta täysin lirkuttelematta tai flirttailematta, kyllä Ilonan pisteet nousi :D

Mutta tosiaan, ei vielä tässä vaiheessa osaa sanoa yhtään, millaista se oikea opiskelu tulee olemaan, nimittäin tämä viikko on ollut vain täynnä kaikenmaailman infoja. Ja oi miten ihanaa olikaan, kun keskiviikkona jo kerkesin tiskaamaan kaikki tiskit ja muutenkin hitusen järjestelemään kämppää, kun koulussa juoksemisen ansiosta mun kotini muistutti hävityksen kauhistusta..

Nyt kuitenkin on se kauan odotettu viikonloppu edessä ja saa ajatella ihan kaikkee muuta kuin koulua! Tosin, oon saanut uusia kavereita muista lokoista, joten heidän kanssaan on kyllä ollut kiva viettää päiviä ja iltoja! :) Moni tuntuu olevan todella avoin ja kiinnostunut tutustumaan mahdollisimman moniin ihmisiin, joten tutustuminen on sen vuoksi paljon helpompaa! :)

Tänään mun oli tarkoitus vähän siivoilla kämppää ja sitten viettää "lötkötyspäivää", mutta aamulla herättyäni yhdentoista maissa, aloin hoidella kouluasioita, siivota kotiani, laittaa ruokaa, käymään kaupassa ja niin edelleen, kunnes huomasinkin, että kello oli jo seitsemän ja mä olin juuri saanut kaiken suunnittelemani tehtyä.. :D Että sellanen lötkötyspäivä! Poliiseja ehdin yhden jakson katsella mahan vajuttamisen yhteydessä, mutta muuten kyllä sai koko ajan olla tekemässä. Nyt kuitenkin iloinen fiilis, kun koti on siisti ja kaappi täynnä ruokaa :)

Tässäpä vielä kuva, jonka äitini linkkasi Facebook-seinälleni tämän päivän kunniaksi. Laatu näyttää olevan hieman heikko, mutta ajatus välittyy! :D

Miten te lievitätte stressiänne, kun on kauheasti tekemistä koko ajan?

-Emma-

Lomafiilistelyä!

Lomapäiviä on jäljellä enää kolme! Sitten menen jälleen ykköselle, tosin ekaluokkalaisen sijaan musta tulee fuksi! Kuulostaa melko hassulta, oon aina kuvitellut, että tuollaisia nimityksiä käytetään lähinnä amerikkalaisissa nuorisosarjoissa eikä Suomessa :D Tosin, vaikuttaa yliopistossa olevan muitakin outoja nimityksiä amanuenssista dekaaniin, joten sen lisäksi, että pitäisi yrittää muistaa uusien tuttavuuksien nimet, oppia talon tavoille ja opiskella, pitää myös opetella erilaisia titteleitä..

Auringonpaisteen huoukuttelemana lähdin ulkoilemaan tarkoituksenani kävellä kaupungilla ja käydä lopuksi kaupassa. Kävelyretki kuitenkin venyi sen verran, että kerkesin jo käydä kahdessakin kaupassa tarjousten perässä sekä hakea kameran mukaan: sitähän ei voi tietää, kuinka paljon näitä ihanan aurinkoisia päiviä vielä riittää tänä kesänä! :)

Pääsin tänään myös todistamaan sen englannin opettajien suosikkilauseen -englannilla pärjää kaikkialla- vääräksi. En olekaan pitkään aikaan tuntenut itseäni yhtä tyhmäksi kuin seistessäni jalkakäytävällä velivenäläisen pysäyttäessä mut. Mieshän puhui siis venäjää. Ei ymmärtänyt sanaakaan, kun koitin sönkätä englantia ja lopuksi totesin vain selkeästi "suomi", mutta mies vaan hölpötti kovasti omaa tarinaansa. Lopulta hän kaivoi laukustaan linja-autoesitteen ja -aikataulun, jonka perusteella ajattelin hänen sitten haluavan moisen kyytiin :D Huidoin käsilläni sitten kohti keskustaa ja mies lähti kävelemään, ei varmaankaan kovin tyytyväisenä mun kielitaitoon.. :D

Tavallaan alan jo vähän odottaa koulun alkamista, vaikka musta onkin ihana nukkua pitkään ja tehdä päivät pitkät mitä itseä sattuu huvittamaan! Silti on kiva päästä opiskelemaan juuri sitä, mitä olen toivonut aina opiskelevani :) Sitä ennen aion kuitenkin nauttia tästä stressivapaasta viikonlopusta ihanien ihmisten kanssa ja kerätä täten energiaa tulevia koulupäiviä varten :)

Huomenna olisi luvassa Joen Yöhön tutustuminen ennen kuin Elli ja Reetta tulevat valloittamaan kotini :) Joen Yö on kuulemani mukaan Taiteidenyöhön verrattavissa oleva tapahtuma, mutta koska en jälkimmäisessäkään ole koskaan ollut, en vielä tiedä, mitä odottaa! Huomennahan se selviää! :)

-Emma-

Kuulumisia :)

Viikko on mennyt sellaisessa hujauksessa, että oikein ihmettelen, mihin olen kaiken ajan kuluttanut! Torstain supersiivouspäivän jälkeen olikin ihana ryhtyä viikonlopun viettoon, johon kuului niin uusia kuin vanhojakin tuttuja, hyvää ruokaa, ajelua, lenkkeilyä ja mukavaa yhdessä oloa! :) Ja toiminpa sunnuntai-iltana ihan kaupunkioppaanakin tällä huisalla kokemuksellani Joensuusta, kun kaverini Ylöjärveltä poikkesi ohi ajellessaan keskustan Cumulus-hotellissa. :) Onneksi ei ollut ylikultturelli kaveri, joten ihan riitti kierrätys keskustan ympäristössä!

Sunnuntaina mulle iski myös ensimmäistä kertaa hirmunen ikävä! Tuli kertakaikkisen tyhjä olo, kun istahdin hiljaisessa kämpässäni yksin sohvalle: kaikki tärkeet ihmiset tuntu olevan järkyttävän kaukana musta. Ja mikä oudointa, edes suklaa ei pelastanut, ja se oli ihka ensimmäinen kerta, kun Fazerin sininen ei saa hymyilemään edes hitusen!

Aamulla kaikki näytti kuitenkin valoisammalta, eihän ikävän kanssa eläminen ole lainkaan mahdotonta :) Onhan tähän maailmaan keksitty niin puhelut, tekstarit, facebookit ja skypet, jotta yhteydenpito on vaivatonta ja helppoa :) Lisäksi illalla katselin kesätauolta palannutta Uutta Päivää ja niinkuin moni varmasti tietää, sitä on kuvattu Tampereella ja Ylöjärvellä, joten oli kiva nähdä tuttuja maisemia :) Tuttujen maisemien kunniaksi postauksen kuvatkin ovat Tampereen ja Ylöjärven suunnalta.

Lähes jokainen, jolle soitan tai jonka kanssa tsättäilen kysyy, etteikö mulla ole täällä tylsää. Ehei, mulle ei ole kertaakaan kerinnyt tulla tylsyyshetkeä, aina olen keksinyt jotain tekemistä! Ja en tarkoita tekemisellä sitä, että olisin aina istahtanut koneelle dataamaan :D Tykkään tästä kaupungista ja kiertelemällä alan jo pikkuhiljaa hahmottaa, mistä pääsee minnekin ja kauanko kestää mennä paikasta A paikkaan B.

Toinen juttu, mihin kiinnitetään huomiota vanhojen tuttujen kanssa on, onko mun puhetapa muuttunut. Ainakaan vielä en myönnä puhuvani siusta ja miusta, mutta kyllä iltasin minuu väsyttää sen sijaan, että mua väsyttäis.. Ainakin toisinaan! Eikä se murre pääse millään tarttumaan viikolla, kun pääasiassa en juttele kenekään "paikallisen" kanssa puhumalla puhumalla. Viikonloppuna alko kyllä ajatuksen tasolla joitain sanoja jäädä mieleen, kun itse olin ainut, joka tamperelaisittain höpötti :D Tosin, viikonloppuna kylään tuleva siskoni on erittäin kiitollinen siitä, että koulu ei ole alkanut ja puhun sille kotoisasti. Kuulin nimittäin, että hän ei todellakaan kestä, kun alan puhua samalla tavalla kuin muut joensuulaiset :D

Eilisestä vielä sen verran, että päätin kerrankin panostaa kynsiini! Yhteen aikaan lakkasin niitä harva se ilta ja äitini huomauttikin jo, että onko niitä pakko koko ajan värjätä, että ne alkaa kärsiä moisesta :D Ja kyllä ne varmaan vähän kärsikin, koska kynnet tuntu liuskottuvan koko ajan ja sen seurauksena myös katkeilevan. Nyt pidin pitkän tauon kesän aikana ja se teki todellakin hyvää :) Täytyy sanoa, että lakkaukset näyttävät paljon kivemmilta sormissani kuin tuossa kuvassa.. :D

Nyt voikin alkaa pikku hiljaa odotella, että siskoni saapuu kaverinsa kanssa perjantaina tänne viikonloppua viettämään! :)

-Emma-