Vinkit luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin osa 2: soveltuvuuskokeet

Ainakin osalle tieto pääsystä luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeisiin on jo tullut. Onnittelut kaikille soveltuvuuskokeisiin matkaaville ja lohdutukset ensi vuonna uudestaan yrittäville; kyllä kaikkien ponnistelu varmasti palkitaan, kun vaan jaksaa yrittää :)

Muistan, kuinka aamupalapöydässä avasin listan soveltuvuuskokeisiin pääsevien nimistä ja purskahdin itkuun ja aloin tärisemään. Juoksin hiuksiaan föönaavan äitini luo ja hyppäsin hänen syliinsä kertoen, että pääsisin seuraavaan vaiheeseen. En unohda tuota hetkeä ikinä - olin niin onnesta sekaisin, koska en todellakaan olettanut saavani VAKAVAsta riittävästi pisteitä!

Valmistautuminen soveltuvuuskokeisiin tuotti tietenkin päänvaivaa, sillä en osannut edes kuvitella niitä tilanteita, joihin koepäivänä joutuisin. Aiemmin kirjoittamiani vinkkejä soveltuvuuskokeeseen löytyy linkin takaa, joten aionkin tässä postauksessa keskittyä niihin teemoihin, joihin minun mielestäni kannattaa tutustua ennen soveltuvuuskokeita. Aiheet liittyvät luokanopettajakoulutuksessa tällä hetkellä pinnalla oleviin aiheisiin. Tietoa näihin teemoihin löytyy varmasti esimerkiksi Opettaja- ja Kasvatus-lehdistä, internetistä, kandeista ja graduista (voi hakea esimerkiksi Google scholarin avulla) ja tietenkin ympäröivästä maailmasta.

Uusi opetussunnitelma astuu voimaan ensi elokuussa, joten sen keskeisiin teemoihin on hyvä tutustua; ilmiöpohjainen opetus, konstruktivistinen oppimiskäsitys, oppilaslähtöinen työskentely, oppiainerajat ylittävä opetus ja opettajan rooli ohjaajana opettajan sijaan ovat herättäneet ainakin omalla vuosikurssillani keskustelua. Suosittelisin miettimään esimerkiksi, miten itse suhtaudut siihen, että toimisitkin ohjaajana opettajan sijaan ja opettaisitkin uusia aiheita mahdollisesti jopa ilman oppikirjaa.

Erityisoppilaat ja yleisen sekä erityisen tuen tarve puhuttavat aina; miten jokaista oppilasta voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla ja millaisia keinoja voitaisiin käyttää apuna. Miten luokassa voidaan eriyttää ylös- ja alaspäin eli miten voidaan taata, että jokainen oppilas pystyisi opiskelemaan lähikehityksenvyöhykkeellä; tehtävät eivät saisi olla liian helppoja, mutta eivät liian vaikeitakaan. Esiin nousee kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten tällainen toteutetaan 26 oppilaan luokassa ja mitä mahdollisia hyötyjä ja haittoja eriyttämisestä on?

Digitalisaatio ja tieto- ja viestintäteknologian käyttö yleistyvät huimaa vauhtia. Tullaanko jatkossa käyttämään laisinkaan oppikirjoja vai voidaanko kaikki tieto saada esimerkiksi henkilökohtaisesta tabletista? Millaisia hyviä ja huonoja puolia tieto- ja viestintäteknologian käyttämiseen liittyy ja millaista olisi niiden tehokas käyttö? Tästä aiheesta olen nähnyt kirjoittelua esimerkiksi Opettaja-lehdessä ja varmasti netistä löytyy paljon lisäinfoa.

Mediassa jyllää tasaisin väliajoin uutisia siitä, miten lasten ja nuorten fyysinen ja psyykkinenkin kunto ovat huonolla tolalla; sosiaaliset kontaktit ovat vain somessa ja liikunta on unohdettu kokonaan. Tämä ei ole ainakaan omassa opiskelijapiirissäni ollut kuumimpana perunana, mutta itseäni se ainakin huolettaa. Fyysisen ja psyykkisen kunnon yhdistäminen koulussakin tapahtuvaan tablettien, tietokoneiden ja kännyköiden käyttöön tuntuu hurjalta.

Kysymyksiin ei varmasti ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, mutta uskon, että omalla perehtyneisyydellä päivän polttaviin puheenaiheisiin voi osoittaa myös kiinnostustaan alaa kohtaan. Haastattelijoilla on varmasti omat näkymyksensä esimerkiksi siitä, onko tieto- ja viestintäteknologian lisääntyvä määrä hyödyksi vai haitaksi oppilaille ja itse en välttämättä olisi uskaltanut laukoa haastattelutilanteessa kovin kärkkäitä mielipiteitä. Opintojen edetessä olen kuitenkin oppinut, että tärkeää on osata perustella omat väitteensä, enkä usko, että ketään hylätään vain siksi, että sattuu olemaan jostain aiheesta eri mieltä haastattelijan kanssa.

Monia on kiinnostanut myös se, mitä kannattaisi kysyä siinä kohtaa, kun haastattelijat kysyvät "Olisiko sinulla vielä jotain lisättävää tai kysyttävää?". Tähänkään tuskin on mitään oikeaa vastausta, mutta työhaastatteluissa on ainakin kehotettu aina kysymään jotakin, joten miksi ei myös soveltuvuuskokeissa. En muista, mitä itse kysyin, mutta se saattoi olla esimerkiksi "Millainen on sinun/teidän mielestänne hyvä opettaja", "Millaisia asioita arvostatte hakijassa" tai "Miksi opettajan ammatti on tärkeä?".

Uskon, että rehellisyydellä, reippaudella ja omalla persoonallaan pääsee soveltuvuuskokeissakin pitkälle. Tilanteessa ei kannata lähteä huijaamaan itseään tai haastattelijoita, sillä roolin ylläpitäminen saattaa olla hankalaa - ja mihin edes mitään roolia tarvitaan, jokaisen oma persoona ja olemus riittää! :) Lisäksi huomaan, että niin heterogeeninen ryhmä kuin luokanopettajat ovatkin, on meissä kaikissa jotain samaa. En osaa sanoa mitä, mutta jotain, joten ei kannata lähteä leikkimään ketään muuta kuin oikeasti on.

Toivotan kaikille paljon onnea tuleviin kokeisiin! Valmistautukaa siihen, että vastassa voi olla useampi haastattelija ja kysymykset voivat olla kimurantteja, mutta tilanteesta voi silti tehdä heti alusta pitäen mukavan! :) Kättely, katse silmiin ja selkeä puhe antavat varmasti ainakin hyvän ensivaikutelman :)

Laitan tähän loppuun vielä muutaman kysymyksen, jotka on kysytty soveltuvuuskokeiden yksilöhaastattelussa joko itseltäni tai kavereiltani:

Miksi sinusta tulisi hyvä luokanopettaja?

Mitä haasteita näet koulumaailmassa?

Mitä harrastat ja miten harrastuksistasi olisi hyötyä tulevassa ammatissa?

Miten globaalistuva maailma vaikuttaa opettajana toimimiseen?

Kuinka monta kertaa olet valmis yrittämään koulutukseen pääsemistä?

Oletko työskennellyt lasten parissa?

Onko vanhempasi tai joku lähisukulaisesi opettaja?

Miten suhtautuisit koulukiusaamiseen?

Miksi haet juuri meidän yliopistoomme? Miksi et hae johonkin muuhun?

Olisitko valmis muuttamaan, jos saisit opiskelupaikan täältä?

Mikä sinua motivoi?

Millainen on hyvä opettaja? Millainen on huono opettaja, miksi?

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Jos heräsi kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni joko kommenttiosiossa tai sähköpostitse :)

Vinkit luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin osa 1: VAKAVA

Olen viime viikkoina saanut useammankin yhteydenoton blogini lukijoilta sekä omilta tuttaviltani liittyen luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin. Korkeakoulujen yhteishaku on tältä keväältä takana päin ja tällä hetkellä moni istuu varmasti nenä kiinni kirjassa pohtien, millaiset pääsykokeet lopulta tulevat olemaan. Itselläni tilanne oli edessä kolme vuotta sitten ja haluankin jakaa vinkkini pääsykokeisiin osallistujille hyvissä ajoin ennen kokeiden koittamista.

Neule H&M / Paita MyDoris / Farkut Vero Moda / Kengät Nike / Korut ja kello Leijona, Argento 925, Nomination

Koostan lyhyen postaussarjan liittyen luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin sekä itse opiskeluun tällä alalla. Tässä ensimmäisessä postauksessa annan vinkkini VAKAVA-kokeeseen; miten itse valmistauduin kokeeseen, millainen koe lopulta oli ja millaisia keinoja käytin kokeessa, kun eteen tuli mustia aukkoja. Seuraavassa osassa vuorossa ovat soveltuvuuskokeet, joista minulla on kokemusta Joensuusta - toki yleisen tason vinkit pätevät muihinkin yliopistoihin. Tässä tarkoituksena on antaa myös tärppejä siihen, mitkä aiheet koulutuksessa ovat tällä hetkellä kuumia perunoita - näillä tiedoilla voit tehdä vaikutuksen soveltuvuuskokeessa. Kolmannessa osassa tarkoitus on jakaa kokemuksia luokanopettajakoulutuksesta, sen sisällöstä, vaativuudesta ja palkitsevuudesta. Toivottavasti tästä on iloa luokanopettajaksi hakeville - laittakaa kysymyksiä, kommentteja ja kertokaa, miten matkanne etenee! :)

VAKAVA-aineistossa on kuulemani mukaan tänä vuonna melko synkkiä aiheita, joita voi olla osin raskaskin lukea. Itse olen ainakin helposti ahdistuvaa sorttia, joten synkät aiheet eivät ehkä olisi niitä lukulistani ykkösiä. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että nämä synkätkin asiat ovat valitettavasti osa elämää ja niihin täytyy vain suhtautua oikealla tavalla - lue päntätäksesi, älä lukeaksesi itsellesi surullista mieltä.

VAKAVA-koe ei mielestäni mittaa ollenkaan soveltuvuutta luokanopettajaksi. VAKAVAssa täytyy muistaa pikkutarkkoja asioita ja vielä mielettömän paljon. Luokanopettajakoulutuksessa pikkutarkkojen asioiden muistaminen on melko toissijaista suurempien kokonaisuuksien ymmärtämisen rinnalla. Kuitenkin VAKAVAlla pyritään varmasti mittaamaan halukkuutta ja tahtoa päästä opiskelemaan luokanopettajaksi, sillä hakijoita on niin paljon, että jollainhan se massa täytyy ensin seuloa. Älä kuitenkaan ala lukemisen keskellä epäillä, onko sinusta sittenkään tälle alalle, sillä pääsykoemateriaali ei kerro todellisesta koulutuksessa opiskelemisesta yhtään mitään - tai no sen, että jokaisen täytyy tehdä kandidaatintyö ja pro gradu, mutta siinä se sitten onkin.

Monia on kiinnostanut, montako kertaa materiaalin kävin läpi. Ensimmäisellä kerralla, kun sain kirjan eteeni, luin sen kokonaan läpi tarkoituksenani hahmottaa, millaisesta aineistosta on kyse. Toisella lukukerralla keskityin jokaiseen artikkeliin yksityiskohtaisesti ja tein tarkat muistiinpanot kirjan kaikista artikkeleista. Muistiinpanoja tuli paljon, mutta koska opin kirjoittamalla, koen tämän olleen kaiken sen vaivan arvoista. Kolmannella kerralla luin koko kirjan uudelleen läpi ja samalla kiinnitin huomiota, olinko kirjoittanut kaiken tarpeellisen muistiinpanoihini. Neljännellä kerralla pänttäsin vielä muistiinpanojani ja näin koin olevani valmis koepaperin eteen.

Itse kokeessa olin melko jännittynyt, sillä oltiinhan siinä näyttämässä, että minusta oikeasti olisi tähän hommaan. Kokeessa oli paljon erilaisia kysymyksiä, mutta kaikki olivat monivalintoja. Kysymykset pisteytettiin joko niin, että oikeasta vastauksesta sai pisteen/pisteitä ja väärästä tai vastaamatta jättämisestä sai miinuspisteitä. Toinen vaihtoehto oli, että oikeasta vastauksesta sai pisteen, väärästä miinuspisteen, mutta vastaamattajättämisestä ei mennyt pisteitä. Näissä kannattaa taktikoida; aina kannattaa arvata, kun siitä ei sakoteta, mutta jos sakotetaan, kannattaa punnita tarkkaan, mitä tekee. Itselleni esimerkiksi aineistossa ollut aivotutkimus-artikkeli oli ihan ydinfysiikkaa, joten en tainnut lopulta vastata ollenkaan näihin neuroneihin ja muihin liittyviin kysymyksiin - ei miinuspisteitä, mutta ei lisäpisteitäkään.

Kokeessa aiemmin käyneet tietävät, mitä on odotettavissa, mutta ensikertalaiset varmasti pohtivat, miten tarkkoja kysymykset lopulta voivat olla. Kokeessa saatettiin kysyä esimerkiksi, mikä seuraavista tuloksista kuvaa kirjassa olleen tutkimus X:n tuloksia. Ehkä kaikista pikkutarkin juttu oli, että piti tutkia koepaperissa olevia diagrammeja ja verrata niitä kirjan artikkelissa olleisiin diagrammeihin. Itselleni kysymys kuitenkin oli helppo, sillä kuviot jäävät helposti mieleen, mutta haluan muisuttaa, että tutkikaa kuviot tarkasti ja lukekaa niiden selitykset vielä tarkemmin; näin mieleen jää sekä kuvallinen että sanallinen muistijälki.

Kuten muissakin kokeissa, vastaa aina ensin niihin kysymyksiin, joista olet täysin varma. Koska VAKAVAssa aikaa on vastata kaksi tuntia, kannattaa helpot kysymykset tehdä ensin, jotta ainakin niistä tulee pisteitä. Vaikeampien kanssa painitaan sitten vasta lopuksi, kun kalastellaan enää lisäpojoja. Ja huolellisuus on kaiken a ja o. Lue vastausvaihtoehdot tarkasti, sillä niiden ero saattaa olla hiuksen hieno; "suurin osa vastanneista" vs. "suuri osa vastanneista". Tarkista myös lopuksi vähintäänkin niiden satavarmojen kysymysten vastaukset, jos aikaa jää, tarkista myös epävarmat.

Millaisia ajatuksia VAKAVA-koe teissä herättää? Onko muilla kasvatustieteitä opiskelevilla vielä lisävinkkejä pääsykokeen ensimmäiseen vaiheeseen? :)

Ihanat ja raikkaat syysaamut!

Ihanaa, kuinka lehdet alkaa kellastumaan ja illat pimenemään! Aamuisin päälleen saa valita muhkean kaulahuivin ja ihanan uuden syystakin (johon tulette törmäämään blogissani varmasti vielä asukuvien muodossa!) sekä pörröiset lapaset. Aamut tuoksuu raikkaille ja koska harjoittelu norssilla on lähtenyt käyntiin, tulee ihan lapsuus mieleen, kun läksin reppu selässä kohti koulua.

Harjoittelun alkaminen onkin syy, miksi blogin puolella on ollut pientä hiljaiseloa. Meillä on hirmuisesti suunniteltavaa, kun To Do -listalta löytyy jaksosuunnitelmia, tuntisuunnitelmia, seurantatehtäviä ja erilaisia tapaamisia. Näiden lisäksi tietenkin innokkaana halusin mennä tekemään kirjatentin, mikä osoittautui melko stressaavaksi ja huonoksi ideaksi. Kuitenkin jännityksellä odotan, josko tentti meni kuitenkin läpi - ei se niin vaikea lopulta ollutkaan!

Olen kyllä luonteeltani sellainen, että haluan tehdä kaiken pakollisen mahdollisimman nopeasti alta pois, jotta voin nauttia enemmän vapaa-ajasta, eikä tekemättömät työt kummittele koko ajan takaraivossa. Tästä syystä jaksosuunnitelmat ovatkin jo valmiina, ensimmäiset tunnit pidetty samoin kuin tuntisuunnitelmat lähetetty. Huomenna vuorossa olisi tekstiilikäsityön opettamista ja saa nähdä, miten itselle niin automatisoitunut taito kuin neulominen menee oppilaille perille.

Tuntien jälkeen suuntaammekin kohti Ylöjärveä nauttimaan perheviikonlopusta. Pikkusiskoni muutti poikaystävänsä kanssa omaan asuntoon, jota emme ole vielä nähneet ja ikävästäni päätellen en ole nähnyt muitakaan perheenjäseniäni lähiviikkoina. Ihan täydellinen paussi siis tähän kiireeseen ja hässäkkään <3

Bloggaajanakin minulle on tapahtumassa kaikkea jännittävää, josta kuulette varmasti pian! Päällimmäisenä mielessä lienee ensi viikolla vietettävä bloggaajien ilta, jota odotan jo ihan malttamattomana :) Muista jutuista lisää, kun ne hieman varmistuvat.

Mitä teille kuuluu? Joko te nautitte ihanista syyspäivistä? :)

Anonyyminä saa sanoa mitä vain

"Ne kuvasi sua eilen kuiskien

ja ne laittoi sen pätkän kiertämään

Anonyymit ja nimimerkit sua taas

nöyryyttää"

Omana kouluaikanani kiusaaminen rajoittui lähinnä porukan ulkopuolelle jättämiseen, supatteluun ja vihjaileviin, mutta ilkeisiin kommentteihin. Uusi sukupolvi on kuitenkin nokkelampaa porukkaa ja kiusaaminen on saanut kymmeniä ja taas kymmeniä uusia muotoja, joista valitettavasti ei ole tietoa luokanopettajilla, vanhemmilla kuin ei meillä tulevilla luokanopettajillakaan. Aihe tuntuu tällä hetkellä hyvin ajankohtaiselta, sillä koulut ovat alkaneet pari viikkoa sitten ja itse pääsen ensi viikon jälkeen perusharjoitteluun alakouluun.

Kiusaamisenhan täytyy tapahtua mielellään aikuisten silmiltä piilossa ja uhri on saatava uskomaan, että kantelua ei katsota hyvällä, vaan siitä saa palkkioksi entistä kurjempia koulupäivä. Anonyymien kiusaajien mahdollisuudet ovat laajentuneet erilaisten pikaviestimien, blogien ja muun sosiaalisen median ansiosta - ja näistä opet ja vanhemmat ovat usein ihan pihalla.

"Tiedän et se hajottaa,
sydämesi musertaa
Joku laumasielu haukkuu sua taas
Tiedän et se hajottaa,
tiedän et se satuttaa,
kun ne huutelee ja kiusaa sua taas
Mut koita vielä hetki jaksaa"


En ole itse joutunut milloinkaan koulukiusaamisen uhriksi enkä ole kiusaamista myöskään itse harrastanut. Tuhansien muiden tavoin olen kuitenkin todistanut kiusaamistilanteita ja tuntenut oloni hyvin epämukavaksi. Näin vanhemmalla iälläkin uudessa porukassa kiusoittelun ja kiusaamisen erottaminen on tehnyt tiukkaa, josta hyvänä esimerkkinä toimii tilanne, jossa työkaverilleni lauottiin kaikenlaisia kurjia lausahduksia. Hetken kuunneltuani keskustelua totesin, että "te ootte ilkeitä", minkä jälkeen kaikki repesivät nauramaan ja työkaverinikin sanoi, että "kyllä he saavat ihan samalla mitalla takaisin". Mutta mistäs minä sen olisin uutena kesätyöläisenä tiennyt.. Mutta parempi näin!

"Ne netissä pyörii sua pilkaten
ja ne julkaisee feikkijuttujaan
Anonyymit ja nimimerkit mitä vaan
tehdä saa"

Blogin puolella olen kuitenkin törmännyt ilkeisiin kommentteihin, jotka on toisinaan naamioitu hyvinkin "ystävällisiksi". Voin vain kuvitella 12-vuotiaan nuoren tytön lukemassa blogiinsa tulleita kommentteja, jos joukossa on yksikin samanlainen kommentti kuin omissani on ollut. Omalla kohdalla olen ratkaissut ongelman kommenttien valvonnalla sekä pakollisella tunnistautumisella kommentoitaessa. Kuitenkaan kommenttien valvonta ei juurikaan auta, koska ilkeät kommentit tulee kuitenkin luettua - vahingossa tai tarkoituksella.

Kommentithan usein on niiltä tutuilta ihmisiltä, joilla on jotain hampaankolossa. Nimimerkit saattavat olla etunimi-sukunimi -yhdistelmiä, salanimiä tai pelkkiä anonyymi-profiileja. Oma blogini tuntui olevan oikein tulilinjalla viime syksynä saman henkilön taholta, joka valitettavasti paljasti itsensä jokaisella nimimerkillä itsekseen - tuttuhan hän varmaankin oli.

Alun järkytyksen ja huvittuneisuuden jälkeen aloimme ystäväni kanssa jakaa näitä kommentteja - yhteinen ärsytys, nauru ja päivittely saivat kommentit jäämään omaan arvoonsa. Mutta mitä tekisi tässä kohtaa nuori, epävarma ja surullinen lapsi? Tuskin ainakaan osaisi ottaa asioita näin kevyesti, koska tiedän, että ilkeät kommentit satuttaa, vaikka ne kuinka ottaisi huumorilla - mutta sehän kiusaajien tarkoitus onkin. Nuoria ei voi kieltää myöskään bloggaamasta, jotta heille ei tulisi ongelmia, koska monille bloggaaminen on tärkeä harrastus ja kaiken lisäksi se on kirjallisesti ja visuaalisesti hyvin kehittävää toimintaa. Kiusaaminen pitäisi saada kitkettyä pois myös netistä, mutta en usko niin käyvän kovinkaan nopeasti - valitettavasti.

Olen aiemminkin kirjoitellut ylenpalttisen tietotekniikan käyttämisestä opetuksessa ja tulevana opettajana haluaisinkin tuoda esiin myös niitä negatiivisia puolia teknologian ja rajattoman internetin käytöstä. Innostuin tästä aiheesta jopa niin paljon, että olen ehkä vihdoin keksinyt, mistä teen kandini!

Millaisia ajatuksia teillä on anonyymistä nettikiusaamisesta? Onko teidän blogiinne tullut ikävää kommenttia, jonka tarkoitus on vain loukata ja miten olette asiaan suhtautuneet?

Miten valmistaudun luokanopettajien soveltuvuuskokeeseen?

Mitä luokanopettajilta halutaan ja vaaditaan? Pitääkö pukeutua jakkupukuun ja puhua kirjakieltä? Mitä tehdä, jos haastattelutilanteessa ei osaa vastata johonkin kysymykseen? Soveltuvuuskoekutsut ovat tulleet hakijoille, ja useampikin on kysellyt minulta, miten soveltuvuuskokeisiin voisi valmistautua ja mitä niissä voidaan kysyä.

Luokanopettajilla - käsittääkseni myös esimerkiksi erityisopettajilla ja matematiikka-luokanopettajilla - soveltuvuuskoe koostuu ryhmätehtävästä ja yksilöhaastattelusta. Ensimmäinen vinkkini on, että ole ajoissa paikalla, oikean luokan edessä. Vaatetuksella ei ole väliä; älä pue bleiseriä, jollet käytä sitä muutenkan. Valitse mukavat ja siistit vaatteet, joissa tunnet itsesi itsevarmaksi. Itselläni päällä oli sininen neule ja siistit farkut sekä iso sininen kaulakoru :)

Miten erotun joukosta?

Ryhmätehtävä

Omassa ryhmätilanteessani läsnä oli viisi ihmistä minun lisäkseni ja tehtävänämme oli erilaisia piirroskuvia ja yksittäisiä sanoja järjestelemällä laatia lista, jossa on tärkeitä seikkoja, joita tulee huomioida oppilaan opiskelujen tukemisessa. Kuten varmasti moni jo arvaa, arvioinnin kohteena eivät olleet muodostuneet ajatukset vaan käyttäytyminen ryhmätilanteessa.

#1 Ryhmätilanteessa ei kannata olla päällepäsmäri, mutta ei myöskään vetäytyä syrjään

Henkilö, joka ei ota muiden mielipiteitä huomioon, ei pärjää myöskään opettajan ammatissa tulevaisuudessa; miksi siis valita toiset lyttäävä ihminen koulutukseen? Opettajan ammatissa tarvitaan kuitenkin sosiaalisiataitoja niin oppilaiden, kollegoiden kuin vanhempienkin kanssa, joten tuo taitosin kuitenkin esille. Muut huomioonottava, puheenvuoroja käyttävä ja muille antava herättää varmasti arvioitsijoiden kiinnostuksen. Älä puhu päälle!

#2 Osallistu ryhmän toimintaan

Vaikka tiedätkin, että tehtävän lopputuloksella tuskin on juurikaan vaikutusta valituksi tulemiseen, keskity kuitenkin koko ajan ryhmän toimintaan. Esitä omia ajatuksiasi ja kuuntele muita.

#3 Rohkaise muita

Jos huomaat, että joku ryhmäläinen on ujompaa sorttia tai vetäytyy muusta syystä syrjään, kysy hänen mielipidettään ja kannusta häntä jakamaan ajatuksiaan. Aikoinaan opinto-ohjaajani myös neuvoi, että mikäli keskustelu lähtee täysin harhailemaan käsillä olevasta tehtävästä, ohjaa se korrektisti (kuten "Mutta niin, palaisimmeko tähän käsillä olevaan aiheeseen, ajattelin, että..") takaisin tehtävään. Nämä piirteet osoittavat kiinnostusta tehtävää ja muita ihmisiä kohtaan.

Muista, että olet ainutlaatuinen yksilö. Ole haastattelussa oma ihana itsesi!

Yksilöhaastattelu

Yksilöhaastattelu on se paikka, jossa sinulla on tilaa ja aikaa kertoa kaikki, mitä olet ikinä tahtonut arvioitsijoiden sinusta tietävän. Yksilöhaastattelussa arvioitsijat myös olettavat kuulevansa sinusta kaiken sen, minkä vuoksi heidän pitäisi valita sinut koulutukseen.

#4 Puhu asiallisesti

Sanomattakin lienee selvää, että kukaan ei kiroile tai puhu asiattomuuksia haastattelussa. Kirjakieltä ei tarvitse kenenkään puhua, mutta suosittelisin käyttämään selkeää yleiskieltä. Tämä siksi, että luokanopettajilta vaaditaan, että he osaavat puhua hyvää suomea. Jos tiedustelet haastattelijoilta, että "etsä bonjaa, mitä mä bamlaan sulle", voi olla, että ainakaan Rovaniemellä ja Joensuussa ei pysytä enää kärryillä. Lisäksi voisi olla kohteliasta tavattaessa ainakin teititellä haastattelijoita - tosin itse en teititellyt, sillä haastattelijat olivat kovin nuoria, eikä teitittely suju minulta moitteettomasti.

#5 Vastaa kysymyksiin rehellisesti

Älä lähde jaarittelemaan pitkästä kokemuksestasi lasten ja nuorten parissa, jos se rajoittuu muutamaan lapsenvahtikeikkaan teini-iässä. Liioittelu ei auta eteenpäin, mutta asenne näkyy kauas. Vaikkei sinulla olisi kokemusta lapsista ja nuorista työn merkeissä, voit kertoa, miksi haluat työskennellä juuri heidän kanssaan tai miksi sinulla ei ole kokemusta alalta (esimerkiksi pienellä paikkakunnalla ei ollut mahdollisuuksia nuorisotoimintaan). Haluaisin myös muistuttaa, että ellet tiedä, mitä johonkin kysymykseen voisi vastata, myönnä se rehellisesti. Ei kannata lähteä arvailemaan, koska viisas osaa myöntää, että ei tiedä jotakin - kaikkea ei myöskään tarvitse tietää.

#6 Esitä vastakysymyksiä

Keskustelun lomassa voi esittää kysymyksiä myös haastattelijoille. Tavallisesti he haastattelun lopussa viimeistään kysyvät, että mietityttääkö sinua joku, mihin haluaisit vastauksen. Pidä jokin kysymys hihassasi tätä hetkeä varten. Minulta ei kysytty tuota kysymystä haastattelun lopussa, mutta tiedustelin, saisinko kysyä heiltä jotakin ja he näyttivät ilahtuneilta oma-aloitteisuudestani. Kysyminen usein välittää myös kiinnostusta. Kysymyksen ei tarvitse olla mikään erityisen hieno, vaan voit kysyä jotain ihan yksinkertaistakin. Esimerkiksi "Mitä te arvostatte luokanopettajahakijassa?"tai "Millaista arkipäivän opiskelu on tässä yliopistossa?".

Myös mahdollisia kysymyksiä yksilöhaastattelutilanteessa on tiedusteltu minulta. Itse vieritin monta hikipisaraa valmistautuessani haastatteluun ja selatessani sen sata ja yksi nettisivua ja keskustelupalstaa läpi etsien mahdollisia kysymyksiä.

Kooten voin todeta, että yksilöhaastattelussa voidaan kysyä lähes mitä vain. Kysymykset vaihtelevat todella paljon haastattelijoista riippuen - joka on samalla myös hieman epäreilua, sillä haastattelusta muovaantuu helposti joko keskustelunomainen tapahtuma tai tenttaaminen riippuen kysymyksistä ja niiden haasteellisuudesta. Itselleni kysymyksiä esitettiin melko helposta päästä ja useimpaan kysymykseen pystyin vastaamaan ihan vain mielipiteitteni pohjalta. Mieti kuitenkin rauhassa ennen kuin vastaat, niin kiire ei ole, ettetkö ehtisi meittiä sanojasi - mutta älä mieti liikaa, ettei pää hajoa!

Kysymyksiä, joita minulta kysyttiin ja joita on kysytty tuttaviltani:

Miksi sinusta tulisi hyvä luokanopettaja?

Mitä haasteita näet koulumaailmassa?

Mitä harrastat ja miten harrastuksistasi olisi hyötyä tulevassa ammatissa?

Miten globaalistuva maailma vaikuttaa opettajana toimimiseen?

Kuinka monta kertaa olet valmis yrittämään koulutukseen pääsemistä?

Oletko työskennellyt lasten parissa?

Onko vanhempasi tai joku lähisukulaisesi opettaja?

Miten suhtautuisit koulukiusaamiseen?

Miksi haet juuri meidän yliopistoomme? Miksi et hae johonkin muuhun?

Olisitko valmis muuttamaan, jos saisit opiskelupaikan täältä?

Mikä sinua motivoi?

Millainen on hyvä opettaja? Millainen on huono opettaja, miksi?

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Kysymyksiin ei varmasti ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, mutta niiden avulla saa varmasti käsityksen siitä, millainen haastateltava on ihmisenä ja mahdollisena opettajana. Neljäs kysymys nostaa varmasti monella karvat pystyyn, mutta jotkut haastattelijat esittävät näitä haastavampiakin kysymyksiä. Muista kuitenkin, että aina voi myöntää, ettei osaa vastata. Suurimmalla osalla tuttavistani on kuitenkin olleet rennot haastattelijat - minultakaan ei kysytty käytännössä mitään vaikeaa. Vaikeus oli lähinnä siinä, että osasi perustella vastauksensa.

Ennen haastattelua kannattaa myös selvittää mahdollisimman paljon tietoa yliopistosta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista esimerkiksi sivuaineiksi. Lisäksi omasta mahdollisesta koulutusalasta kannattaa kalastella tietoja esimerkiksi ihmisten blogeista, yliopistojen sivuilta ja keskustelupalstoilta. Luokanopettajakoulutuksesta olen kirjoittanut aiemminkin; vanhoista postauksista voit lukea opiskelusta ja sen sisällöstä, ensimmäisestä viikosta yliopistossa ja motivoitumisesta pääsykokeisiin ja luokanopettajakoulutukseen :)

Tärkeää on, että tiedät, miksi juuri sinä haluat luokanopettajaksi, mitä olet valmis tekemään sen eteen ja kuinka kauan. Luokanopettajakoulutukseen ei päästä ensimmäisellä kerralla useinkaan sisään - tosin omalla vuosikurssillani on todella monia ensikertalaisia, joten sekään ei ole poikkeus. Keskimäärin koulutukseen päästään kuulemma kolmannella kerralla, joten ei huolta, jollei heti tärppää. Ja hei, varasijoiltakin voi päästä sisään! Itse pääsin varasijalta 8 sisään yliopistoon, mutta vielä sijalta 16:kin on napattu taitavia ihmisiä mukaan.

Muista olla oma itsesi soveltuvuuskokeessa, sillä se on sinun paras valttikorttisi! Tsemppiä jokaiselle pääsykokeeseen! :)

Ja hei, jos joku on tulossa Joensuuhun pääsykokeeseen, niin laittakaa ihmeessä viestiä blogiin tai sähköpostiin, mikäli tahdotte lisää vinkkejä, tukea tai vaikka opasteet yliopistolle! :)

Sivuluisulla kohti Joensuuta

Vihdoinkin taas blogin parissa! Viime viikot ovat kuluneet vauhdilla, kun on ollut yhtä jos toista kouluhommaa. Vapaapäivät ovat kuluneet asioiden hoitamisessa ja kodin järjestämisessä (yllättäen kaikki menee sotkuun, kun on koulussa 10 tuntia päivässä..), joten aikaa istahtaa alas ei ole kyllä kamalasti ollut. Mutta vihdoin olen täällä ja pakolliset koulujutut on hoidettu sekä mikä parasta, meillä on nyt toimiva, kiinteä netti! Ei enää pätkivää ja erittäin hidasta nettitikkua, vaan hypernopea nettikaapelia pitkin kiitävä yhteys!

Pari viikkoa sitten käytiin Mikon kanssa Ylöjärvellä viettämässä viikonloppua perheeni luona. Ylöjärvellä oli vielä mukavan syksyinen sää ja kirkkaana lauantaipäivänä lähdettiinkin käymään Pyynikin näkötornissa, jotta saadaan maistattaa paljasjalkaisella pohjoiskarjalalaisella Suomen parhaat munkkikahvit! Namnam, oli kyllä ihania! :)

Paluumatka Joensuuhun oli jotain aivan muuta kuin rentouttava bussimatka. Jyväskylässä vaihdoimme bussia ja kuljettajalla ei ollutkaan listaa nettilipun ostaneista, joten tsädää, kerrankin oli hyötyä siitä, että tulostan kaiken. Kuitilla pääsimme bussiin, mutta maksamistamme paikkavarauksista ei kyllä ollut mitään tietoa. Varkaudesta lähdettäessä alkoi satamaan lunta ja bussissa oli tietenkin kesärenkaat alla. Liusuimme sivuluisussa moneen otteeseen kuljettajan puhuessa kännykkään kyseisellä tiellä hirvivaara-alueella. Eipä hirvet muuten olisi niin paljon pelottaneet, mutta menomatkalla näimme bussin ikkunasta uljaan jättiläisen seisoskelevan tienvieressä.

Mutta ettei ihan valittamiseksi menisi, kerrottakoon, että kiireet helpottavat hetkeksi :) Eilen kävin laulukokeessa ensimmäisen kerran yläkoulun jälkeen ja ensimmäistä kertaa sain myös kunnollista ja perusteltua palautetta laulustani! Olen joutunut monesti ihmisten seuraan, jotka kovasti luulevat osaavansa laulaa paremmin kuin muut ja yrittävät lytätä muut, joten en ollut lainkaan varma omista taidoistani! Tuloksena oli kuitenkin, että laulan teknisesti oikein, kauniisti, rytmisesti ja musikaalisesti. Opettaja myös ehdotti kuoroon liittymistä, joten kyllä hymyilytti tätä tyttöä :)

Lisäksi kvantitatiivisen tutkimuksen tentti on ohi (yökyökyök, en ymmärrä, miksi opettajankoulutus ei voi olla ammattikorkeakoulussa) ja opetustuokio teknisessä työssä sekä palautekeskustelu englannin kurssista käytynä. Kaiken kruunasi se, että viikonloppuna ihanat Elli ja Reetta kävivät kylässä ja vietimme mukavan viikonlopun höpöttelyn, Mikael Gabrielin ja leivonnan merkeissä <3

Jos vain suinkin kerkiän huomenissa, luvassa olisi viime aikaisia ostoksia :)

Joko teillä syyskiireet hellittää?

Ikeaa ja shoppailua

Ihanaa, kun kaikkien blogeista löytyy kokoelma postauksia kesän ajalta. Kauniita kuvia, suloisia muistoja ja iloa sekä riemua tuntuu olevan ilmassa! Itsellänikin on suunnitelmissa kesäpostauksen tekeminen heti, kun aika riittää kaikkien kuvien selaamiseen ja kelpo yksilöiden valikoimiseen :)

Tämä viikko on hurahtanut koulussa, biologian maastokurssin merkeissä. Olemme rämpineet metsässä vihaisten ampiaisten ja äkäisten punkkien seassa, kuunnelleet pälpätystä kasveista ja maalajeista ja tutkineet mitä ällöttävämpiä selkärangattomia otuksia. En ole kaikkia haukotuksiani tämän intensiivikurssin aikana pystynyt edes peittämään, niin tylsää siellä on ollut. Mikko totesikin, että miulla taitaa vain olla asennevamma koko biologiaa kohtaan.. Mutta niin varmaan onkin, en ole koskaan siitä aineesta pitänyt, enkä tule varmaan koskaan pitämäänkään. Kun inhokkiaineeseen lisätään vielä se, että olemme tuhlanneet kurssilla aikaa ties mihin turhuuksiin (kuten kierretty ympäri kampuksen pihaa ja tunnistettu piharatamoa ja nurmikkoa pikkulasten tapaan..), riemu on todellakin ylimmillään, kun kurssi huomenna vihdoinkin loppuu!

Takki / Only Paita / MyDoris Huivi / äidiltä saatu Laukku / Viro Legginssit / MyDoris Toppi / MyDoris

Asu on viime lauantailta, kun lähdimme pyörähtämään Kuopiossa. Tarkoituksena oli käydä Ikeassa ostamassa muutama puuttuva huonekalu, jonka jälkeen piti shoppailla Matkuksessa ja illalla mennä elokuviin käyttämään ilmainen leffalippu. Ikeasta löytyi etsimämme kenkäteline, jonka ansiosta naulakkomme näyttää vihdosta viimein siistiltä, kun kengät eivät vain loju isona kasana toistensa päällä! Lisäksi saimme kokovartalopeilin, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan, minkä vuoksi seinään ei tarvinnut tehdä reikiä.

Matkuksestakin löytyi vaikka mitä kivaa, mutta valitettavasti ostoksia ei ole vielä kuvattuna. Ehkäpä uusia vaatteita alkaa pian vilahdella asukuvissa ;) Ja koko Matkuksen kierroksen kruunasi, että tajusin New Yorkerin olevan aivan mielettömän edullinen ja kivannäköisiä vaatteita myyvä liike! Varmasti jollakulla on sanansa sanottavana hintalaatusuhteesta, mutta toistaiseksi kaikki aiemmin sieltä ostamani vaatteet ovat edullisuudestaa huolimatta kestäneet todella hyvin! Siitä tuli kyllä ehdottomasti suosikkikauppani!

Sitten oli tarkoitus suunnata näkemään yhtä ihanaa ystävääni, joka on juuri muuttanut Kuopioon :) Kahvin ja pullan merkeissä tulikin rupateltua pitkän aikaa, mutta elokuvaelämys jäi kyllä kokematta. Menimme vähän alle kaksi tuntia ennen elokuvan alkua ostamaan kaksi lippua ja kassalla myyjä totesi, että näytökseen ei ollut enää vierekkäisiä paikkoja. Ilmeemme oli varmasti näkemisen arvoisia, koska emme todellakaan tienneet elokuvan olevan niin uusi ja suosittu! Vaikka elokuva jäi näkemättä, pääsimme kuitenkin ajoissa kotiin viettämään mukavaa lauantai-iltaa, joten menetys ei ollut suuri :)

Tämän viimeisen asian kanssa olen auttamattomasti myöhässä, mutta tällä hetkellä Soptify soittaa Cheekin Flexaa -biisiä ja tuli mieleen stadionin keikka, jonne suuntasimme melkein kaksi viikkoa sitten siskoni ja ystäväni kanssa. Täytyy sanoa, että konsertti oli aivan mahtava, ei sitä osaa oikein edes kuvailla, miltä tuntuu, kun tuhannet ihmiset heiluttavat sytkäreitä ja puhelimiaan ilmassa laulaen Cheekin mukana biisejä. Samoin monet laulut aukenivat siellä stadionilla aivan uudella tavalla ja kävin kaikki tunneskaalat itkusta iloon läpi reilun parin tunnin aikana, aivan huikeeta!

Mitäs tykkäätte asusta? Ja oliko joku muu mukana Olympia stadionilla? :)

-Emma-

Kurssit leikkien läpi - luokanopettajakoulutus

Viime viikolla tuli tieto siitä, ketkä onnelliset pääsevät luokanopettajakoulutuksen seuraavaan vaiheeseen eli soveltuvuuskokeisiin. Itselläni tuo jännittävä tilanne oli edessä viime vuonna samoihin aikoihin, kun kuulin pääseväni Joensuuhun soveltuvuuskokeisiin. Äitini kanssa matkattiin Tampereelta Joensuuhun jo edellisenä päivänä kiertelemään kaupunkia ja nauttimaan toistemme seurasta. Seuraavana päivänä koittikin sitten melkoinen jännitys, kun astelin yliopistolle aikeinani puhua itseni kouluun sisälle.

Soveltuvuuskokeestani voit lukea lisää täältä ja kysyä voi, jos joki jää mietityttämään, kerron mielelläni! :) Haluan nyt kuitenkin kertoa ensimmäisestä vuodestani luokanopettajaopiskelijana ja toivon, että siitä on hyötyä teille, jotka koulutukseen haette, haaveilette hakevanne tai olette etäisesti kiinnostuneita alasta :) Alkuun vielä sanon, että Joensuuta voin lämmöllä suositella opiskelukaupungiksi. Asunnon saanti voi toki olla hieman hankalaa (mutta Joensuun Ellin kautta löytyy aina ainakin soluasunto), mutta muuten kaupunki on kaunis, selkeä ja täältä löytyy kaikki tarvittavat palvelut läheltä :)

Olin 6-vuotiaasta saakka haaveillut pääseväni luokanopettajakoulutukseen, mutta hölmöintä oli, etten vielä opiskelujen alkaessakaan tiennyt, millaista opiskelu ensinnäkin yliopistossa ja toisekseen luokanopettajakoulutuksessa olisi. Kukaan ei yksinkertaisesti ollut kertonut minulle asiasta! Yliopisto-opiskelu on varmasti hyvin erilaista eri aloilla, mutta luokanopettajakoulutus lienee yksi niistä hauskimmista.

Opiskelumme koostuu luennoista ja harjoitusryhmistä. Luennot ovat melko luennoitsijakeskeisiä tilaisuuksia, joissa opiskelijat istuvat hiljaa tuoleillaan ja tekevät muistiinpanoja tai vain kuunnellen luennoitsijaa. Itse tosin skippailen aika paljon luentoja, koska en opi kuuntelemalla yhtään mitään, ainoastaan lukemalla ja tekemällä omia muistiinpanoja. Kuitenkin on kursseja, joiden tenttiin tulee kysymyksiä luennoista, niin silloin olisi tietysti ollut hyvä olla paikalla. Mutta kuten sanottu, viimeisimmästä luentotentistä sain parini kanssa 4/5, vaikka molemmat olimme yhdellä luennolla. Netistä löytyvillä materiaaleilla pärjää ihan riittävän pitkälle, jos jaksaa itse vain opiskella :)

Harkkaryhmät ovatkin sitten paljon opiskelijalähtöisempiä ja pakollisia oppimistilanteita. Harkkoja on kursseista riippuen noin kolme viikossa ja ne kestävät 2-3 tuntia kerrallaan. Harkkaryhmissä keskitytään tarkemmin siihen, miten asioita voidaan oppilaille opettaa ja harjoitellaan opettamistaitoja ihan käytännössä. Esimerkiksi matematiikan harkassa "opiskellaan luvut 1-20", mutta todellisuudessa pienissä ryhmissä tehdään opetushetket ja opetetaan asia muille opiskelijoille, jotka puolestaan leikkivät pikkulapsia. Kuvassa näkyvät maalit ovat peräisin kuvataiteen harjoituksesta, jossa keskityimme opiskelemaan sitä, miten saisimme mahdollisimman monipuolisesti opetettua oppilaille kuvataidetta. Kurssin aikana teimme itse kyseisiä töitä ja portfoliossa sitten mietimme, mitä niistä jäi käteen.

Kyllä, opiskelu myös väsyttää! Välillä on todella paljon kursseja, tehtäviä, pakollisia paikallaoloja ja tenttejä sekä portfolioita ja oppimistehtäviä, mutta toisinaan on ihan leppoista. Esimerkiksi minun maaliskuuni oli aivan kamala; koulua joka päivä monen monta tuntia ja paljon tenttejä ja muita tehtäviä. Sen sijaan toukokuussa koulua oli sitten vissiin yhteensä 14 tuntia ja yksi tentti, opiskelujen määrä vaihtelee siis todella paljon.

Tentteihin lukeminen olikin aluksi tosi jännittävää ja vaikeaa, kun ei oikein tiennyt, mitä siellä saatettaisiin kysyä ja miten tarkasti pitäisi lukea. Monialaisten kokeisiin (eli kokeisiin, jotka koskevat koulussa opetettavia aineita, kuten aiemmin mainitsemani matematiikka ja kuvataide) on ehkä helpompaa lukea kuin muihin tentteihin. Harkkaryhmistä saa niin paljon antia myös kokeeseen, että lukeminen on melko pieni osa tenttiin valmistautumista, vaikka toki lukeakin pitää muutama tunti. Eri asia on sitten, kun luetaan esimerkiksi tutkimusta koskeviin tentteihin, joihin voi olla kaksi tai kolme kirjaa ja pitää yrittää keksiä, mitkä ovat niitä pääasioita kirjoissa. Luennoilla käyminen kyllä auttaa tämän asian hahmottamiseen, ja tenteissä ei kysytä pikkutarkkaa tietoa, vaan suuria linjoja ja pääajatuksia.

Itse olen hyvinkin jaksanut tehdä töitä postilla ja freelancerina koulun ohella, koska yleensä illat ovat vapaita tai sitten iltaisin on vain luentoja, joille en kuitenkaan mene. En tosin asennoidukaan opiskeluun siten, että se on elämäni tärkein asia. Opiskelu on tärkeää, mutta aikaa pitää olla myös rakkaille ihmisille, työlle ja vapaa-ajalle. Silti minulla on lähes nelosen keskiarvo ja en todellakaan käytä opiskeluun niin paljon aikaa kuin ohjeissa sanotaan!

Moni ihmettelee, miten koulun ohella jaksaa käydä töissä (tai Joensuussa lähinnä myös sitä, miten pääsee töihin..), kun on koulua ja kaikkia muita tehtäviä. Toki jos vapaa-aikaa haluaa paljon itselleen, harrastaa jotain ihan tosissaan tai muuten haluaa viettää aikansa vaikka paikallisessa kapakassa huurteisia nautiskellen, voi olla, ettei jaksakaan. Minun harrastukseni kuitenkin ovat sellaisia, että niitä voi tehdä silloin, kun on aikaa ja innostusta enkä välitä istua iltaisin kapakoissa.

Mutta totta kai osa yliopistoelämää ovat jos jonkinmoiset bileet. Itse en ole kovinkaan moneen vaivautunut lähtemään, sillä juhlin mieluummin silloin, kun itselleni sopii ja se ei useinkaan ole keskiviikkoilta.. Mutta tosiaan, jos jotkin bileet jää käymättä keskiviikkona viikolla 46, ei kannata huolia, sillä viikon 47 maanantaina on varmasti jo seuraavat.. Enkä koe mitenkään jääneeni ulkopuoliseksi, vaikken kaikissa kissanristiäisissä ravaakaan. Periaatteessa siten olen saanut enemmänkin ystäviä esimerkiksi töiden kautta :)

Mikä jäi mietityttämään, mitä unohdin kertoa? Kysy rohkeasti pois vaan, vastaan kyllä mielelläni :)

-Emma-

Yliopistoelämää

Ihanaa, VIIKONLOPPU! En muista, koska olisin ollut näin innoissani viikonlopusta ainoastaan sen takia, että ei kertakaikkiaan tarvitse stressata mistään :D Ensimmäinen viikko yliopistossa on ollut niin täynnä tekemistä, että kyllä siinä on alkanut heikompaa hirvittämään!

Maanantaina oli oikeastaan rankin päivä, nimittäin uutta informaatiota, uusia ihmisiä ja uusia käytäntöjä tuli yhdeksästä alkaen tiuhaan tahtiin. Kuunneltiin tervetuliasipuheita, nähtiin yliopiston henkilökuntaa, tutustuttiin muihin lokoihin (luokanopettajaopiskelijoihin), opeteltiin ruokalassa toimimista ja saatiin tietoa edessä olevasta viikosta. Ja eipä uudet asiat vielä siihen loppuneet, nimittäin illalla kokoonnuimme kaikki tunnin parin hengähdystauon jälkeen takaisin koululle istumaan iltaa, jossa oli tarkoitus tehdä tuttavuutta muiden kanssa :) Ilta olikin ihan hyödyllinen tutustumisen kannalta, mutta voin sanoa, ettei viiteen olisi kerinnyt laskea illalla, kun vihdoinkin pääsin lämpimän peiton alle nukkumaan.

Ja tästä kuvasta voitte nähdä, millaista se yliopistoelämä onkaan ja kuinka tyylikkäästi siellä pukeudutaan.. Onneksi ei ihan joka päivä kuitenkaan tarvitse olla The fat ninjas, vain kaupunkisuunnistuksen kunniaksi. Oma kamerani ei sattunut kyseiselle reissulle mukaan ollenkaan, joten kaikki ninjakuvat ovat Jennin kamerasta :)

Kaupunkisuunnistuksessa oli siis tarkoituksena, että jokainen ryhmä pukeutuu omalla tavallaan ja sitten kierrellään yhdessä rasteja, joilla tehdään erilaisia tehtäviä. Kiersimme pari ylimääräistäkin rastia, koska homma luonasi meidän ryhmältä hyvin. Tuutorit olivat päättäneet ryhmät, joka olikin hyvä juttu, sillä sitten pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin paljon paremmin kuin että kaikki olisivat vain keskenään!

Kaupunkisuunnistuksen loppuhuipentuma olikin sitten baari-ilta Ilonassa. En ollut koskaan käynyt kyseisessä paikassa (en yleisestikään ole käynyt kovin monessa baarissa!), mutta hyvältähän se vaikutti :) Sain jopa ilmaisen limpparin baarimikolta täysin lirkuttelematta tai flirttailematta, kyllä Ilonan pisteet nousi :D

Mutta tosiaan, ei vielä tässä vaiheessa osaa sanoa yhtään, millaista se oikea opiskelu tulee olemaan, nimittäin tämä viikko on ollut vain täynnä kaikenmaailman infoja. Ja oi miten ihanaa olikaan, kun keskiviikkona jo kerkesin tiskaamaan kaikki tiskit ja muutenkin hitusen järjestelemään kämppää, kun koulussa juoksemisen ansiosta mun kotini muistutti hävityksen kauhistusta..

Nyt kuitenkin on se kauan odotettu viikonloppu edessä ja saa ajatella ihan kaikkee muuta kuin koulua! Tosin, oon saanut uusia kavereita muista lokoista, joten heidän kanssaan on kyllä ollut kiva viettää päiviä ja iltoja! :) Moni tuntuu olevan todella avoin ja kiinnostunut tutustumaan mahdollisimman moniin ihmisiin, joten tutustuminen on sen vuoksi paljon helpompaa! :)

Tänään mun oli tarkoitus vähän siivoilla kämppää ja sitten viettää "lötkötyspäivää", mutta aamulla herättyäni yhdentoista maissa, aloin hoidella kouluasioita, siivota kotiani, laittaa ruokaa, käymään kaupassa ja niin edelleen, kunnes huomasinkin, että kello oli jo seitsemän ja mä olin juuri saanut kaiken suunnittelemani tehtyä.. :D Että sellanen lötkötyspäivä! Poliiseja ehdin yhden jakson katsella mahan vajuttamisen yhteydessä, mutta muuten kyllä sai koko ajan olla tekemässä. Nyt kuitenkin iloinen fiilis, kun koti on siisti ja kaappi täynnä ruokaa :)

Tässäpä vielä kuva, jonka äitini linkkasi Facebook-seinälleni tämän päivän kunniaksi. Laatu näyttää olevan hieman heikko, mutta ajatus välittyy! :D

Miten te lievitätte stressiänne, kun on kauheasti tekemistä koko ajan?

-Emma-