Huhhuh, viime viikko on mennyt sellasessa hujauksessa, että kohta voisi tulla jo se aika, kun voi huokaista ja todeta kaiken pakollisen olevan tehty! Viikon sisällä olen muuttanut tavarani Joensuuhun, tehnyt epäonnisen kampaajareissun, hoidellut paperiasioita, käynyt autokoulun loppuun ja vieläpä rynnännyt Ideaparkkiin kiertelemään kauppoja, vaikka olin vakaasti luvannut, etten aio ostaa yhden yhtä vaatetta pitkiin pitkiin aikoihin, koska "mulla on niitä nyt ihan riittävästi kaapissa" :D
Jos aloittaisin tuosta vihaosiosta: torstain pitäisi olla toivoa täynnä sananlaskujen mukaan, mutta tiedä sitten minne se toivo katosi, kun istahdin parturin tuoliin.. Olin niin innoissani, koska oli mun viimeinen työpäivä ja tiesin, ettei mun tarvitsisi nyppiä rikkaruohoja mielettömän pitkään aikaan. Mun sormet oli aivan muussina ja lihakset jumissa kyykkimisestä ja hyvin juurtuneiden ruohojen kiskomisesta, mutta tiesin, että mähän pääsisin kampaajalle rentotumaan iltapäivällä. Ja katinkontit!
Mun vakkariparturi oli lomalla ja mun hiukset ei millään olisi kestäneet odottaa enää kahta viikkoa (näin jälkeenpäin kun ajattelen, olisi kannattanut vaan sinnitellä..), joten päätin varata ajan läheisessä kauppakeskuksessa sijaitsevaan parturointiliikkeeseen. Liikkeessä työskentelee nuoria parturi-kampaajia, joten oletin niiden ymmärtävän mun toiveet. Näytin kampaajalle kuvan siitä, millaiset mun huikset on olleet ja kerroin haluavani samanlaiset nytkin. En sitten tiedä, onko se kampaaja optikkokäynnin tarpeessa vai mitä tapahtui, mutta tässä tulos:
Do you like my new hairstyle? Yep, me neither.
Oon aina ihmetellyt, miten ihmiset jaksavat valittaa siitä, että kampaaja on leikannut hiukset väärin, joko jättänyt liian pitkiksi tai klipsonut aivan liikaa. Eihän hiukset nyt voi olla mikään elämän ja kuoleman kysymys, mutta nyt mun maailma on avartunut. Ei kyllä olleet kyyneleet kaukana, kun parturi oli ruohonleikkuriotteellaan tuhonnut mun hiukset. Tunsin, ja oikeastaan tunnen edelleen, itseni kaljuksi. Hiukset on klipsottu ihan lyhkäsiksi pätkiksi, toinen sivulla ollut "hiippa" on kadonnut kokonaan, vaikka painotin haluavani pitää sen siinä, mutta tämä "vähän lyhensi sitä".. -.- Lisäksi en tykkää etuhiuksistakaan, eihän niissä ole mitään ryhtiä saati sitten mallia. En kyllä voi lämmöllä suositella kyseistä liikettä kenellekään.

Tässäpä vielä sivuprofiilia, josta näette, miten järkyttävän lyhyt takaosa ja sivu tässä mallissa on. Ainoa positiivinen asia koko katastrofissa on se, että säästän seuraavat kuukaudet parturikuluissa. Näitä nimittäin ei tarvitse (eikä voikaan) leikata moneen kuukauteen.. Olen eläessäni käynyt nyt kolmella kampaajalla, ensimmäinen näistä on se mun ykkönen, joka ei ole mokaillut! Toinen unohti leikata mun hiuksia ja ne kesti nättinä kaksi viikkoa, mutta sekin olisi ollut parempi kuin tämä kolmas, joka riisti kaiken. Kun joskus Joensuussa sitten menen kampaajalle, menen todellakin henkilölle, joka on nähnyt, millaset hiukset mulla on, enää en ota riskiä, koska se ei näemmä kannata!!

Kampaajakatastrofin jälkeen koitti kuitenkin viikonloppu ja pääsin muuttamaan mun tavarani Joensuuhun! :) Nyt mulla on aivan ihanan kodikas yksiö valmiina odottamassa mua, kunnes sen aika tulee. Koko viikonloppu siihen sitten menikin; kämppä puunattiin katosta lattiaan, jokainen kaappi, komero, seinä ja kaakeli kuurattiin, huonekaluja koottiin pahvilaatikosta pöydäksi ja tuoleiksi, lipastoksi ja sohvaksi sekä kaikki tavarat löysivät oman paikkansa kaapeista ja komerosta. Onneksi en joutunut tekemään tätä suursiivousta ja -sisustusta yksin, sillä mulla oli neljän rakkaan ihmisen lisäkädet ja -aivot mukana :)
Maanantaina koitti kuitenkin paluu arkeen ja paluu ajotaitojen arvosteluun, nimittäin menin suorittamaan vihdosta viimein autokoulun syventävää vaihetta ja tänään kiikutin ajokorttitodistuksen poliisiasemalle, jotta sieltä sitten se virallinen kortti tipahtaisi joku päivä postiluukusta lattialle. Olihan se helpompaa ajella kuin aiemmin autokoulussa, koska nyt alla oli ihka oma auto, eikä autokoulun supermoderni kaara, joka toimi ihan erilailla kun meikäläisen Volvo. Niin ja oma autoni on tosiaan automaattivaihteinen, joten senkin puoleen autokoulun manuaalivaihteisto olisi voinut tuottaa ylimääräisiä hikikarpaloita muutenkin kuumaan päivään.. :D
Sitten siihen materialismirakkauteen:
Spirit Bianna kiilatennarit löysivät tiensä mun jalkaan tänään Ideaparkista! Warehousesta en ole muistaakseni montaakaan vaatekappaletta tai asustetta lötänyt, mutta kengät löytyi jo toisen kerran. Katselin Aleksissa vähän vastaavanlaisia kenkiä, mutta mustina ja niissä oli jonkinlainen karvareunus nilkankohdalla (se ei ihan iskenyt), mutta hintalappu olikin muutamaa senttiä vaille kolminumeroinen, joten hyllyyn jäi ilman harmitteluja. Muissa kenkäkaupoissa olikin tarjolla varvastossuja ja sandaaleita, ehkä olen vähän liian aikaisessa syyskenkien kanssa? :D Warehousessa oli nämä koossa 37, mutta ihan vähän tuntuivat pieniltä ja hintalappuun vilkaistessani ajattelin, että en osta vähän väärän kokoisia korkealla hinnalla, MUTTA. Kierretyäni hyllyn ja palatessani samalle kohdalle bongasin kokoa isommat kengät ja vieläpä huomasin punaisen hintalapun, jonka mukaan kengät tulivat puoleen hintaan!

Pohdin myös hetken sitä, kuinka käytännöllinen väri tuo sininen on kengissä. Käskin siskonikin testata kyseisiä kenkiä, jotta voin vertailla niitä eri väristen vaatteiden kanssa :D Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vaatekaapistani löytyy runsaasti sinisiä, violetteja ja mustiakin vaatteita, joiden kanssa kengät
henkilökohtaisen tyyliassistenttini mukaan sopivat.
Mitäs tykkäätte kengistä? :) Oliko sininen riskivalinta?
- Emma -