lauantai 27. kesäkuuta 2015

Uusi ruoka jokaiselle arkipäivälle

Vietettiin tällä "Joka päivä tehdään jotain ruokaa, mitä ei olla koskaan tehty" viikkoa, jonka seurauksena maanantaista perjantaihin päivällislautaset ja eväskipot täyttyivät uusista tuttavuuksista. Suosittelen kyllä lämmöllä kokeilemaan keittokirjojen selausta ja uusien reseptien kokeilua, sillä liian helposti kangistuu kaavoihin ja tekee aina niitä samoja ruokia.

Maanantaina pannulla valmistui jauhelihakääröt, jotka oli täytetty juusto- sekä paprikasuikaleilla. Kääröjen kanssa maistuivat kesäperunat ja pippurikastike. Valitettavasti maanantaina en vielä älynnyt kuvailla ruokia, joten kuvaa näistä enemmän ja vähemmän epämuodostuneista, mutta herkullisista kääröistä ei ole. Tarkoituksena oli kuitenkin tehdä jauhelihasta pitkulaisia "mattoja", joiden sisään täytteet laitettiin ja käärö kieritettiin kiinni. Kierittäminen ei vaan ollutkaan niin yksinkertaista ja pyöreiden pitkuloiden paistaminen tasaisesti joka puolelta oli sekin hieman haastavaa.. Hyviä niistä kuitenkin tuli, mikä lienee pääasia!


Pinaattikeittoa en ollut koskaan tehnyt itse, vaan olen aina sitä syödessäni ostanut keiton kaupan eineshyllyltä. Boikotoin kuitenkin valmisruokia (juujuu, valmishampparit maistuu aina silloin tällöin.. :D), joten pinaattikeittoa en ollut aikoihin edes syönyt. Nyt ostettiin pinaatit tuoreena ja lisättiin ne kiehautettuun maitoon plus lisäiltiin vähän mausteita ja valmista! Helppoa, suhteellisen nopeaa ja todella herkullista sekä raikasta. Tietenkin annokseen kuuluisi kaiken järjen mukaan kananmuna, jota en ole koskaan uskaltautunut soppaan sekoittamaan, mutta koska tarkoitus oli maistella uusia makuja, sotkin palan kananmunaakin mukaan. Taidan tästä edespäinkin syödä keittoni keittona, vaikka kananmuna jollain jännittävällä tavalla sopikin sinne, mutta samalla se jäähdytti keittoa.


Meksikolainen pata ei olisi varmasti maistunut minulle vielä muutama vuosi sitten, mutta pikkuhiljaa olen opetellut syömään paprikaakin ja todennut, että se onkin hyvää! Oon aina ollut vähän nirso ja melko ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta koska ikävuosia on jo kaksikymmentä, olen päättänyt, että opettelen syömään muutakin kuin kurkkua ja tomaattia!

Pata oli kuitenkin helppo valmistaa ja maistui seuraavina päivinäkin vielä hyvältä mikrolämmityksen jälkeen. Pata koostui kuullotetuista paprikoista, paistetustajauhelihasta, keitetyistä makaroneista, valkosipulista, chilimausteesta ja kirsikkatomaateista, Kaikki sekoitettiin keskenään ja eikun herkuttelemaan - chilimauste vieläpä kruunasi koko aterian potkuisuudellaan!


Karjalanpaistia sainkin laittamatta itse ruokaa ollenkaan - onhan se oikeestaan syntyperäisten (pohjois-)karjalaisten hommaa ;) Inhoan lihoissa löllyköitä, suussa lipeviltä tuntuvia rasvakohtia, joten huolimatta siitä, että viereisessä paketissa luki "Karjalanpaisti" ja ostamassamme rasiassa "Naudan palapaisti", ostimme jälkimmäistä, koska valkoisia reunuksia ei näkynyt missään. Mitä luksusta! Totta kai karjalanpaistiakin oli tullut syötyä aiemminkin, mutta omassa keittiössämme se ei ole koskaan ennen tätä valmistunut.

Mukana oli tietenkin porkkanat ja sipulit, joista jälkimmäiset skippasin, koska sitä makua on tullut maisteltua ennenkin. Porkkanoita piti kuitenkin popsia, jotta tulisi totuteltua uusiin makuihin. Tykkään porkkanoista kylläkin vielä enemmän raakoina kuin keitettyinä tai paistettuina, mutta ihan hyvää makuahan ne lihaan oli antaneet!


Perjantaina luvassa oli klassista opiskelijaruokaa; tonnikalakastiketta ja makaronia. Tonnikalat saivat seurakseen ruokakermaa, tomaattimurskaa, valkosipulia sekä tilliä ja kokonaisuudesta tuli oikein maukas. Kun kastikkeen sekoitti makaronien joukkoon, tuli ihan kouluruokien tomaattinen tonnikalapasta mieleen. Se olikin yksi niitä harvoja ruokia, jotka täyttivät tämän nirson tytön mahan peruskoulussa :D


Jälkiruuaksi kokeilin tehdä myös hieman terveellisempää marjapiirakkaa sillä seurauksella, että se oli aivan liian terveellisen makuista, Ilman sokeria ja voita tehty pohja koostui kananmunista, banaanista, kaurahiutaleista ja maidosta, jotka sekoitettiin blenderissä ja kaadettiin vuokaan. Paras osa piirakassa oli marjat, jotka tosin olisi maistuneet ilman pohjaakin. En siis suosittele tätä makeanhimon taltuttamiseen, koska makeannälkä lähinnä kasvoi tätä mutustaessa..

Oletteko te löytäneet hyviä reseptejä ihan sattumalta tai kokeilleet jotain uutta ruokaa lähiaikoina? :)



maanantai 22. kesäkuuta 2015

Helppo ja terveellinen makaronisalaatti

Juhannuksen jälkeen mahani on täynnä kaikkia mahdollisia grilliherkkuja ja päässä on ainoastaan ajatus siitä, että parin viikon päästä pitäisi mahtua juhlamekkoon, kun rakas ystäväni sanoo sulhasensa kanssa Tahdon. Kokeilin eilen mekkoa, joka onneksi vielä meni kiinni, mutta en usko, että parista ylimääräisestä lenkistä ja hieman kevyemmin syömisestä on ainakaan haittaa..

En kuitenkaan usko mihinkään nälkäkuureihin, sillä pyrin aina syömään tukevasti niin töissä kuin kotonakin. Toiset jaksavat kahdeksan tunnin työpäivän parilla leipäpalasella ja banaanilla, mutta minun on ihan pakko saada aina jotain täyttävää - ja hyvää, ei vain kuivaa leipää, jota mussutin viime kesänä aivan riittävästi. Toisinaan kuitenkaan edellisen päivän ruokaa ei riitä seuraavan päivän evääksi, joten olen kehitellyt ihanan makaronisalaatin, joka vie taatusti nälän mennessään!


Salaattiin tarvitset:
- kaksi omenaa (itse käytän Royal Galaa, koska ne on sopivan kiinteitä)
- pari kourallista kirsikkatomaatteja tai viinirypäleitä 
- purkillisen Bulgarian jugurttia
- noin 300g tummaa makaronia
- 200g kinkkukuutioita
- ruokalusikallisen rypsiöljyä


Ensin keitetään makaronit kypsiksi, jonka jälkeen ne huuhdotaan kylmällä vedellä ja kaadetaan salaattikippoon kera öljytilkan. Sen jälkeen mukaan lisätään kinkut, viinirypäleet ja omenat. Lopuksi mukaan sekoitetaan Bulgarian jugurtti ja koko salaatti sekoitellaan tasaiseksi.


Aikaa salaatin valmistamiseen kuluu noin 15 minuuttia, joten kiireessäkin tämä lounas on helppo valmistaa. Tietenkin kinkun tilalle voi kokeilla jotain terveellisempää, kuten kalkkunaleikettä, tonnikalaa tai vaikka sieniä, mutta itse olen ainakin todennut tämän kokonaisuuden oikein maistuvaksi ja täyttäväksi.

Aiotteko maistaa? Mikä on teidän luottovälipalanne, kun kaapissa ei ole oikein mitään kunnollista evästä?



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Nettikirppiksien ärsyttävät ja ihanat ihmiset

Kyselin viime kesänä teiltä lukijoilta vinkkejä erilaisten nettikirppareiden suhteen, koska en ollut erikoisemmin mitään netissä myynyt tai ostanut. Kuten jo tuossa kyselypostauksessani totesin, en halua kaappeihini yhtään enempää tavaraa, joten suurin syy erilaisille kirppareille liittymisessä oli, että saisin vanhaa tavaraa pois nurkista pyörimästä.


Ryhdyinkin tuumasta toimeen oikeastaan tänä talvena oikein kunnolla ja tuloksena on, että pari pussillista turhaa tavaraa on lähtenyt uusiin koteihin - ja pari kassillista on tietenkin löytynyt uutta myytävää. Mutta pääasia, että paljosta olen päässyt jo eroon sekä samalla ymmärtänyt, ettei vaatteisiin kannata muodostaa suuria tunnesiteitä. Mietin aina vaatteissa sitä, että "tää oli miulla sillon ja sillon päällä, raasisinkohan luopua tästä". Ihan niin kuin muistot menisivät vaatteiden mukana!


Olen käynyt myymässä tavaraa yhdellä suurkirppiksellä Joensuu Areenalla ja torikirppiksellä Joensuun torilla, mutta suurimman voiton olen tehnyt Facebookin nettikirppiksillä. Perinteisillä kirppareilla täytyy kuitenkin aina maksaa pöytävuokra ja esimerkiksi viime sunnuntaina vesisade haittasi myyntiä kovasti. Tietenkin postittamisessa ja noutojen sopimisessa on aina oma hommansa, mutta toisaalta tykkään hirmuisesti siitä puuhasta, joten se ei tunnu niin rasittavalta.

Erityisesti asuinalueiden perusteella muodostetuille kirppariryhmille kannattaa liittyä, koska silloin ostajien kanssa on helpompi sopia noudoista ja aikatauluista. Tietysti koko Suomen laajuisillakin kirppareilla menee tavaraa kaupaksi, mutta luulen, että ainakin Pohjois-Karjalan kirppiksillä ihmisiä vetää puoleensa se, ettei täällä ole kaikkia suurimpia kauppoja, jolloin nettikirppikseltä ostaminen on kätevää ja vaivatonta. Mieluummin Gina Tricotin paidan lähtee noutamaan keskustasta kuin Kuopiosta.


Kirppareille mahtuu mukaan valitettavasti niitä hankalia ja lievästi ärsyttäviäkin tapauksia. Olen törmännyt yllättävän moneen hankalaan asiakkaaseen ja välillä on meinannut pinna palaa lopullisesti. Ärsyttävimpiä ovat he, jotka varailevat turhaan. Käskevät kuvata päällä ja joka ikisestä kulmasta ja lopulta toteavat, että "ei miulla kyllä nyt oo rahaa ostaa tuota kolmen euron vaatetta". Hyvänä kakkosena tuleva he, jotka eivät siirtäisi takamustaan kotoaan minnekään sen vuoksi, että hakisivat jonkin tuotteen. Koen kuitenkin olevani suhteellisen jalo, kun tarjoan noutomahdollisuutta neljästä viidestä eri kaupunginosasta, mutta ilmeisesti kahden euron housuille pitäisi olla kotiinkuljetus..


Ja kaiken huipuksi ovat vielä he, jotka sanovat tulevansa noutamaan tuotteen tiettynä päivänä, mutta eivät lähempänä ajankohtaa enää vastaa Facebook-viesteihin. Mitä sitä toisaalta ilmoittamaan, kyllähän kotona päivystänyt sen viimeistään puolen tunnin jälkeen huomaa, ettei ostaja saapunutkaan.

Onneksi mukaan mahtuu myös ihania ja reippaita ostajia. Parhaimmillaan myynnissä ollut tuote on ollut minulla kirppiksellä viitisen minuuttia, jonka jälkeen ostaja ilmoitti hakevansa tuotteen - ja olikin pihassa alle kahdessakymmenessä minuutissa. Näistä kaupoista mie tykkään! Mutta yhtä kivasti on sujuneet monet sellaiset kaupat, joissa ostaja on asunut kauempana. Kun rahan laittaa heti maksuun, se näkyy tilillä monesti jo seuraavana päivänä ja parhaassa tapauksessa paketti menee postiin vielä samana iltana. Suosin nopeaa ja vaivatonta kaupantekoa!


Asukuvat liittyvät aiheeseen sen verran, että jalassani olevat Jeffrey Campbell -tyyliset korkkarit on ostettu nettikirppikseltä. Ne ovatkin ainoa ostokseni siltä saralta, sillä pyrin nykyisin ostamaan vain sellaisia vaatteita ja kenkiä, joita tiedän käyttäväni myös jatkossa. Siksi sovitan vaatteet kaupassa huolellisesti ja mietin, onko vaate oikeasti käytännöllinen vai sattuuko se vain sopimaan juuri muihin päällä oleviin vaatekappaleisiin.

Millaisia osto- ja myyntikokemuksia teillä on perinteisiltä ja nettikirppareilta? Onko teillä "inhokki-myyjä tai -ostaja tyyppejä?


torstai 11. kesäkuuta 2015

Juhlahumua valmistujaisissa

Kaiken kesätyöhössötyksen keskellä olen unohtanut julkaista rakkaan siskoni valmistujaiskuvat ja tunnelmat tuolta ihanalta viikonlopulta! Vieläkin kuvia katsellessa meinaa tulla tippa linssiin, kun muistan, miten ihana ja juhlallinen päivä oli tuo kesäinen perjanta, jolloin vastavalmistuneet saivat painaa lakin päähänsä.


Valmistujaisjuhla oli oikein juhlallinen ja arvokas tapahtuma. Seremonia kesti puolisentoista tuntia puheineen, stipendeineen, lakituksineen ja lauluineen. Kaikkialla oli koristeita, parhaimpiinsa pukeutuneita nuoria ja vanhempia sekä juhlahumua!


Musiikkiesitykset ovat jotenkin aina niin osuvia valmistujaisissa - ja niin oli tälläkin kerralla. Samuli Edelmanin Mahdollisuus-kappale nostatti vedet silmiin, kun muistin sen tunteen, kun itse sain lakin päähän ja tiesin, että nyt on ovet avoinna mihin suuntaan vain. Kaikki tuntuu mahdolliselta, jännittävältä ja ihanalta.


Valmistujaisjuhlaa vietettiin lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa. Meidän suvussa ei ole montaakaan sananikkaria, joten puheet ja lauluesitykset eivät yleensä kuulu partyihimme. Juhlakalu oli vieläpä sanonut, ettei halua lauluja ja puheita, mutta pikku hiljaa rupesi kuitenkin ehdottelemaan, että jonkinlainen laulu tai puhe olisi mukava. Innostuin täysillä etsimään laulujen sanoja, mutta valitettavasti rohkeus ei riittänyt lähteä kylmiltään laulamaan valmistuneelle ja vieraille.


Onneksi kuitenkin lähdimme viemään nuoria valmistuneita illanviettoon Tampereelle, jolloin uskalsin laulaa luikauttaa Tehosekoittimen Maailma on sun -kappaleen, joka kuvasi melko oivallisesti sitä tilannetta, jossa vastavalmistuneet ovat.

"Ne ei kylvä,
ei ne satoa korjaa,
mut niil on tarpeeks kaikkea.
Kiivetään kukkulalle,
sieltä näkee ohi kaupungin.
Silloin muistat, mistä tullut oot,
ja minne palaat takaisin.

Anna tuulen puhdistaa,
nostaa helmoja,
heittää hiukset sekaisin.
Kevätmyrskyn kastella,
mekko liimata kiinni vartaloosi
olet kaunis,
kaunis,
ja maailma on sun.

Joskus tuntuu, että ajan pyörteet,
kiskoo meidät mukanaan.
Avaa sylisi mulle,
niin maailma saa ohi virrata.
Sun aika kukkaan on puhjeta,
kohti taivasta kurkottaa.
Juuret viimein kylmän kiven murtaa,
jos ymmärtää odottaa.


Toivon, että jokainen valmistunut muistaa. että kaikki on mahdollista - jokainen voi valita oman polkunsa ja toteuttaa unelmiaan. Toivon, että jokainen valmistunut on ylpeä suorituksestaan ja vaalii ilolla niitä muistoja, joita tutkinnon suorittaminen ja juhlistaminen on tuonut mukanaan.

Vielä kerran haluan onnitella rakasta siskoani, joka sai painaa päähänsä merkonomilakin palkintona totisesta sisukkuudesta, pänttäämisestä ja työskentelystä! Onnea Elli! <3