perjantai 30. toukokuuta 2014

Minne sitä kotoaan lähtisi?


Koti, reilun 36:n neliön kokoinen yksiö saunalla, lasitetulla parvekkeella, keittiöllä, vaatehuoneella ja alkovilla. Punaiset kaapinovet keittiössä ja eteisessä, jotka pomppasivat välittömästi silmille, kun ensimmäisen kerran näin asunnon. Tuolloin mielessä kävi, miksi ihmeessä joku aiempi vuokralaisista oli maalannut ne kirkkaan punaisiksi. Kylpyhuoneeseen olemme tunkeneet pyykkikoneen, minkä ansiosta yli 100 kiloinen ihminen pääsee meillä tuskin vessanpöntölle, koska koneen ja seinän väliin jää niin pieni kulkuväylä. Ja tietenkin muovimatto 70-luvun tyyliin! Rakastan tätä kotia kaikkine pienine yksityiskohtineen ja muistoineen, joita tänne liittyy kaikkialle :)


Viime aikoina on alkanut kuitenkin kyllästyttää se, että kaikki paikat ovat pullollaan tavaraa. Yksi vaatehuone ei yksinkertaisesti riitä kahden ihmisen maalliselle omaisuudelle ja kenkiä, rullaluistimia, kalastustarvikkeita ja muita vastaavia onkin alettu jo sulloa parvekkeen senkkeihin säilytykseen. Olisihan se hienoa, jos tavaroille olisi kunnolla tilaa ja näyttäisi komerotkin siistimmiltä.

Ollaan sivusilmällä etsiskelty kaksiota, koska niitä vaikuttaa nyt olevan tarjolla, kun valmistuneet ovat muuttaneet pois ja uudet opiskelijat eivät ole vielä saaneet tietoa opiskelupaikoistaan. Löydettiinkin yksi loppukesästä valmistuva vuokralle tarjottava kerrostaloasunto noin kilometrin päässä keskustasta. Laitettiin sitten viestiä vuokranantajalle, ja ajattelin, että asunnolle on varmaan ollut jo kymmeniä kysyjiä. Saatiin kuitenkin takaisin päin vastaus, että oltaisiin parhaiden hakijoiden joukosta, kun hän parin viikon päästä päättää vuokralaisen!


Nyt ongelma sitten tietenkin on, että oon ihan hirmuisen innoissani, jos päästäisiin muuttamaan ihan uuteen asuntoon, kauniiden maisemien ääreen, ja päästäisiin taas sisustamaan asuntoa ihan uuden näköiseksi! Toisaalta oon ihan hirmu surullisin ja haikein mielin, jos muutetaan tästä söpöstä opiskelijapoksista pois! Rakastan kaikkia pikku yksityiskohtia tässä asunnossa, sitä, että pitää pitää huoli, ettei liho liikaa, jotta pääsee liikkumaan kylpyhuoneessa, että voi shoppailla tauluja parvekkeen rosoisten seinien peitoksi ja uskokaa tai älkää, tykkään jopa niistä punaisista kaapinovista!

Tähän asuntoon liittyy paljon ihania muistoja, ja eihän kukaan tietenkään niitä viekään pois, vaikka muutettaisiin, mutta tuntuu se silti haikealta. Ehkä vain kiinnyn vähän liikaa paikkoihin; kun "anoppila" siirtyi kaksi sataa metriä, olin huomattavasti surullisempi heidän muutostaan kuin esimerkiksi poikaystäväni, joka oli sentään asunut kyseisessä talossa 20 vuotta! :D


Eihän sitä vielä tiedä, saadaanko koko asuntoa, mutta jos niin käy, olen kyllä sellaisen tunnemylläkän ympäröimänä! Pakko tästäkin on joskus muuttaa, koska en nyt koko loppuelämääni ajatellut elää vuokra-asunnossa, ja parin vuoden päästä koittava lisäkerrosten rakentaminen on sellainen juttu, etten halua asua kyllä silloin sen hetkisessä ylimässä kerroksessa.. :D

Antakaa hyviä vinkkejä, miten tämä ristiriitaisuus pään sisällä selvitetään!! :)

-Emma-

10 kommenttia:

  1. Varsin tuttua tällainen haikeus kun ajattelee muuttoa :D Muutin itse juuri pois asunnosta jossa olen asunut melkein kaksi vuotta ihanien ihmisten kanssa ja aivan kauhean tyhjältä tuntui nähdä se asunto tyhjänä ja luovuttaa avaimet :/

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Tai hyvähän se on, että muillakin on haikeutta, mutta en uskalla vielä edes ajatella asuntoa tyhjänä!!

    VastaaPoista
  3. Itsekin uutta asuntoa metsästelen ja tuntuu tosi haikealta miettiä nykyisestä asunnosta poismuuttamista. On niin tottunut pitämään tätä paikkaa omana pienenä turvapaikkana piilossa kaikelta pahalta, että kestää varmaan pieni hetki saada uuteen asuntoon samaa fiilistä.

    Tsemppiä kuitenkin teille, uusiin taloihin saa helpommin tuotua oman kodin tunnetta heti alusta asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sullekin! Ensinnäkin onhan se asunnon löytäminen aina haastavaa ja just se on sitten se ongelma, että kuinkas nopeasti se uusi asunto alkaa tuntua kodilta, kutsuinhan nykyistäkin aina alussa "kämpäksi", mutta sitten siitä tuli "koti" :) kyllä se muuttokuume jo vähän alkaa nousta!! :)

      Poista
  4. oo vau, en tiennytkään että ootte löytäneet tuollaisen asuntoehdokkaan! voin kyllä kuvitella tuon mielen myllerryksen, mullakin oli nimittäin aivan samanlaista asunnostani lähtiessä.. tosi kova ikävä tulee sitä paikkaa, ja kyyneleet kyllä valui kun lähdin ajamaan pois :( mutta kaipa sitä täytyy uskoa että parempaa on luvassa! ja kyllä teilläkin tuo asuntojuttu menee niin kuin on tarkoitettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, löydettiin se ihan vasta äskettäin! Voi, ihan varmasti tulee kauhee ikävä kotia, koska kyllä siihen on kerinny jo kiintymään! Ps. Mikäli saadaan se asunto, tästä vapautuis yksi keskusta-asunto ;)

      Poista
  5. Sun blogisi pääsi mukaan mun postaukseen: http://incompletesanna.blogspot.fi/2014/05/linkatut-blogit.html ;-)

    VastaaPoista
  6. Tosi kaunis toi sisustustarra ja ihana teksti muutenkin :)

    http://justsayinghianne.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin teksti on aivan ihana! Ei mikään kulunut lausahdus, mutta juuri sopivan söpö :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)