perjantai 23. toukokuuta 2014

Raakileena lähtenyt, painettuna palannut

Kuinka moni bloggaaja haaveileekaan siitä, että hänen kirjoituksensa oikeasti luetaan ja ne herättävät keskustelua? Kuinka hienolta tuntuisi postata, jos tietäisi, että monen monta ihmistä odottaa uuden kirjoituksen ilmestymistä, ja kirjoittamalla pääsee herättämään keskustelua tai jakamaan asioita lukijoiden kanssa? Tuskin monikaan bloggaaja ainakaan harmittelisi, jos näin pääsisi käymään.


Olen aina ollut kova kirjoittamaan, ja pienestä pitäen olen väkästänyt omia lehtiä, koulussa innokkaana kirjoittanut koululehtiin, tekaissut muutaman puheen ja myöhemmin siirtynyt kirjoittelemaan koulun ulkopuolellekin.

Muistan todella elävästi sen, kun kirjoitin ensimmäisen kolumnini Curlyyn, joka on "lehti nuorilta nuorille". Kuulin kyseisestä lehdestä ollessani tukioppilaspäivässä Pirkkalassa ja paikalla oli Curlyn silloinen päätoimittaja, johon otin tilaisuuden jälkeen yhteyttä ja ilmoitin halukkuuteni kirjoittaa tuohon ilmaisjakelulehteen, jonka levikki lieni noihin aikoihin noin 20 000 kappaletta.


En kertonut kenellekään ennen kuin oli pakko, että tulisin kirjoittamaan lehteen kolumnin. Pakkotilanne tuli tietenkin silloin, kun tarvitsin vanhempien luvan, että kuvani ja tekstini sai julkaista lehdessä. Jalat tutisi kuin huouvat tornit, kun kysyin lupaa äidiltä ja isiltä kolumnini julkaisemaan. Eihän heillä tietenkään mitään asiaa vastaan ollut, päin vastoin, he kannustivat minua kirjoittamaan!

Aloin kirjoitella Curlyyn ihan vakituisesti ja neljä kertaa vuodessa tekstini päätyivät noiden 10 000-25 000 ihmisen luettavaksi. Curlyyn kirjoittaminen pysyi harrastuksenani monta vuotta, enkä vieläkään ole sulkenut sitä pois vapaa-ajanviettovaihtoehdoista.


Lukion ensimmäisellä olin mukana kotikylälläni toimivan päiväkodin järjestämässä puuhapäivässä ja kuulin toiveen, että olisi ollut hyvä, jos tapahtuasta olisi saatu juttu paikallislehteen. Toimittajaa oli siinä kohtaa enää mahdotonta saada paikalle, joten päätin kokeilla kepillä jäätä ja kirjoitin tapahtumasta itse raportin, jonka lähetin paikallislehteen. Sieltä tulikin nopeasti vastaus, jossa päätoimittaja kehui juttuani ja toivoi minun kirjoittavan joskus toistekin. Juttu julkaistiin seuraavassa numerossa ja voi miten odotinkaan sitä, huomaako kukaan kirjoitustani siellä!

Hain työelämääntutustumispäivään paikallislehteemme lukion toisella ja pääsnkin päiväksi pällistelemään, miten lehteä ihan oikeasti tehdään monen ihmisen voimin. Päivän aikana sain kirjoittaa koko sivun jutun ja vieläpä kuvata sen. Voi sitä onnen tunnetta, kun teksti oli lehdessä ja huomasin, että ihmiset olivat myös lukeneet sen.


Kirjoittelin vielä muutaman artikkelin ennen kuin minulle lukion kolmannen vuoden syksyllä tarjottiin avustaja/freelancerin paikkaa lehdestä. Tehtäviini kuului joka viikkoisen kolumnin kirjoittaminen upouuden koulutuskeskuksen tapahtumista, jossa myös itse opiskelin. Hauskinta oli huomata, että todella moni seurasi kolumniani ja antoi niistä palautetta ihan kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä. Palaute on aina kehittävää ja ilman sitä on täysin mahdotonta kehittyä kirjoittajana.

Pestini paikallislehdessä loppui kuitenkin koulun loppumiseen ja seuraavana syksynä muutinkin Joensuuhun. En jäänyt silti neuvottomaksi, vaan marssin paikallisen ilmaisjakelulehden toimitukseen tarjoamaan itseäni avustajaksi tai freelanceriksi. Ensimmäiseen puoleen vuoteen toimituksesta ei kuulunutkaan mitään, mutta poikaystäväni keksi minulle kirjoitusaiheen, jota kauppasin sitten lehteen. Aihe muuttui vielä matkan varrella jonkin verran, mutta kyseisen jutun seurauksena olenkin saanut kirjoitella ihan mukavasti lehteen.


Kaiken kokemani jälkeen sanon, että tyrkyttäkää itseänne ja tekstejänne päätoimittajille, koskaan ei tiedä, milloin tekstinne tekee vaikutuksen! Jos lähettää sähköpostia, että "Haluaisin kirjoittaa lehteenne, olen ihan hyvä laittamaan sanoja peräkkäin ja kamerakin pysyttelee kädessä", on hieman hankala erottua joukosta. Ainakin luulisin niin, koska kokeiltu on! Sen sijaan, jos suurin piirtein lähetät valmiin tekstin tai ainakin todella hyvin suunnitellun juttuidean, uskon, että siihen saatetaan tarttua helpommin :)

Ja kun kerran saa jalan jonkin oven väliin, se ovi saattaa pysyäkin avoinna. Vanhoja tekstejä kannattaa säilyttää itsellään, jotta niitä voi tarvittaessa uusia työpaikkoja etsiessä lähettää eteen päin ja näin todistaa, että olen kirjoittanut aiemminkin. Korvat ja silmät kannattaa pitää auki sopivien juttuideoiden varalta ja niihin kannataa tarttua aina kuin mahdollista. Tähänkin taitoon kehittyy pikku hiljaa, nimittäin vasta nyt olen alkanut ymmärtää tarkkailun merkityksen toimittajan työssä!

Ja tämä on ainoastaan minun tarinani. Tarinoita ja polkuja saada tekstinsä pois pöytälaatikoista löytyy varmasti yhtä monta kuin kirjoittajaakin, joten rohkeasti vaan yrittämään! :)

Millaisia ajatuksia tai kysymyksiä herätti teissä kirjoittajissa? :)

-Emma-

16 kommenttia:

  1. Ihana teksti, aina kannattaa nähdä vaivaa haluamansa eteen :) Bloggaaminen nykyään tuntuu kuitenkin olevan harrastus, vaikka oikeastaan kirjoittamisesta ei välitäkkään, vaan jokin muu asia siinä viehättää. Itse olen kanssa aina tykännyt kirjoitella, mutten liiemmin ole rohkaistunut minnekkään juttuja lähettelemään ennen kuin vasta blogin myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se on totta, että kirjoittaminen tai valokuvaaminen ei ole kaikilla aina se ykkösjuttu bloggaamisessa, mutta itselleni se on ainakin sitä :) Suosittelen kyllä kokeilemaan juttujen lähettämistä blogin ulkopuolellekin, mikäli siihen on yhtään innostusta, aina voi tärpätä! :) Tsemppiä!

      Poista
  2. Ootko siis Pirkkalasta kotoisin? :) Jos kyllä, niin kerro onko hyvä idea muuttaa sinne asumaan :D? (periaatteessa siis koko loppuelämäksi siis)
    Voi että, olen aina haaveillut, että saisin kirjoittaa lehteen ja sun kirjoitukses herätti ne haaveet taas kunnolla henkiin. Oon aina osannut kirjoittaa tosi hyvin ja mun kirjoitustaitoja on kehuttu aina. Joskus lapsena tein oman lehden pikkuveljen kanssa, koulussa oon pitänyt puheita ja opiskelun ohella on tullut kuultua sata kertaa, kuinka mun juttuja on aina niin kiva lukea.
    Blogissani mun kirjoitustaidot ei välttämättä aina oikein näy, koska se on mulle ajanviete ja harrastus. Varsinkin nyt, kun on aloittanut videoiden teon, on kirjoittaminen jäänyt vähemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon Ylöjärveltä kotoisin, siitä ajaa Pirkkalaan sellasen 15-20 minuuttia, että ajokortin myötä on tullut kruisailtua sieläkin kierros jos toinen :) Mutta Pirkanmaahan on asuinalueena tosi hyvä valinta, töitä riittää, koulutusmahdollisuuksia on vaikka miten paljon ja tulevaisuutta ajatellen, lapsiperheiden suosima alue! Pirkkala itsessään on viehättävää aluetta, jossa on ne välttämättömät palvelut, mutta lisänä löytyy urheilukenttiä, ravintoloita, kauppakeskus ja lenkkeilymaastoja :) Ja asuntoja niin kerrostaloista kuin omakotitaloistakin. Omissa silmissäni kaupungilla on ihan hyvä maine, en ole kuullut mitään erityisen negatiivista. Eli en näkisi syytä, miksei sinne voisi muuttaa. Välimatkatkin Tampereellle, Ideaparkkiin, Nokialle ja Ylöjärvellekin ovat hyvät ja moottoritielle pääsee nopeasti, mikäli mielii vaikkapa Turkuun tai Helsinkiin :) Ja mikäli siellä on jotain muutakin muuttamisen arvoista, esimerkiksi tärkeä ihminen, en aikailisi!

      Ja tuo on kyllä totta, että blogin kautta ei aina psyty antamaan esiin kaikkia kirjoitustaitojaan, koska blogiin kirjoitetaan kuitenkin niin eri tavalla! Mutta pidä ne haaveet hengissä ja koita viedä niitä eteen päin! :) Ja Pirkanmaaltakin löytyisi varmasti jokin väylä levittää tekstejäsi!

      Poista
  3. tää oli tosi hieno postaus, ja tästä on varmasti paljon apua muille kirjoittamisesta pitäville, tai niille jotka haluaisivat saada juttujaan lehtiin :) en oo tiennytkään, että sä oot kirjoitellut noin paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! :) Hih, onhan sitä vuosien saatossa tullut kokeiltua kaikenlaista! :) Ja oon kyllä ilonen, että oon saanu mahdollisen noin moneen kokemukseen :))

      Poista
  4. Täytyy kyllä olla täysin samaa mieltä tuosta alusta! :D Minusta on erittäin mukavaa jos kirjoittamani postaus aiheuttaa jonkinlaista keskustelua ja myös vastaväitteitä, joihin on kiva sitten yritellä vastata ja perustella oma kantansa! :D Itsekin olen kirjoitellut paljon siitä asti kun opin kirjoittamaan mutta pääsääntöisesti tarinoita ja runoja. Olen kyllä harkinnut että johonkin lehteen olisi hauska kirjoitella myös sen pienen rahapalkkion toivossa, ihanaa että sinä olet nuin hyvin päässyt kirjoittelemaan ja kokeilemaan tätä lehdistömaailmaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ja vastaväitteisiin vastaaminen todistaa, miten paljon asiaan on perehtynyt ja osaako oikeasti perustella kantansa, se on kirjoittamisessa aina tärkää! :)
      Oi, olisi hienoa osata kirjoittaa runoja, mutta en syntynyt Runebergiksi.. :D mutta voithan aloittaa esimerkiksi siten, että lähetät tekstejäsi johonkin lehteen, vaikket heti saisi rahaa, voi siitä poikia lisäkeikkaa :) esimerkiksi juuri tuo Curly voisi olla runoillesikin hyvä paikka!! :) ja sitä arvostetaan varmasti, että kirjoittaa ilman palkkiotakin, koska silloinhan näkee, että sinulla on palo siihen hommaan :)

      Poista
  5. Sä kyllä kirjoitat tosi hyvin ainakin blogin perusteella :) Mun mielestä sama ajatustapa pätee monen muunkin unelman toteuttamisessa, jos haluaa jotain tarpeeksi, kannattaa tehdä töitä sen eteen, eikä luovuttaa heti jos saa ensimmäisen kieltävän vastauksen tai jos ensimmäinen yritys epäonnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Riikka! :) Ja oot kyllä oikeassa, että sama pätee kaikkiin unelmiin :) ja sehän on juuri tärkeintä, ettei luovuta, vaan on valmis taistelemaan. Siinä se tahto ja haave punnitaan, kuinka paljon on valmis tekemään asioiden eteen!

      Poista
  6. ihania kuvia ja ihana postaus! sinun tekstiä on kiva lukea ja lueskelin myös aikaisempia postauksiasi, tykkään:)

    http://oonaaino.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Sulla on tosi hienoja kuvia! Tykkään! Muokkaustyylisi sopii blogisi ulkonäköön, eli kaikki sopivat yhteen :) JA SUN TUKKA ON IHANA! Ja olet muutenkin älyttömän tyttömäisen söpö kuvissasi! :)

    http://from-e-to-a.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos piristävästä kommentistasi! :)

      Poista
  8. Ihana kirjoitus! <3 Mä olen aina rakastanut kirjoittamista, mutta bloggaamisen myötä siitä on tullut minulle enemmän kuin "s kivaa ajanvietettä silloin kun on tylsää". Kun olin kahdeksanvuotias, minua ja pikkusiskoani haastateltiin sirkuksesta lehteen. Vuosi siitä eteenpäin kirjoitin sirkuksesta pienen jutun paikallislehteemme. Vuonna 2012 (kymmenen vuotiaana) osallistuin samaisen lehden Kirjoita oma lehti juttu -kilpailuun, jossa sijoituin jaetulle kakkosijalle ja sain 100 euroa. Voittaja oli 9 luokkalainen ja minun kanssa jaetulle kakkos-sijalle sijoittunut lukion ekalla, samoin kaikki kunniamaininnan saaneet olivat ylä-koulussa tai lukiossa. Muutama päivä sitten minun sivun pituinen juttuni JVG:n vierailusta torilla julkaistiin lehdessä. Kiitos paikallislehtemme, minulla on vihdoin toiveammatti, toimittaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten en ole huomannut tätä kommenttia! Mutta aivan ihana tarina ja uskon sen olevan vasta alussa! :) kilpailu on varmasti kovaa toimittajien alalla, mutta kun tahtoa löytyy, en usko minkään olevan mahdotonta :) onnea matkaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)