Liikunta - pakkopullasta hauskanpidoksi

Suosikki eläimeni on ehdottomasti kissa; ihana karvapallero, joka kehrää, leikkii ja on seurallinen. Ja kissat ovat oikeastaan aika onnekkaita eläimiä, sillä mitä pulskempia ne ovat, sitä söpömpänä ihmiset niitä usein pitävät. Miten helppoa olisikaan olla siis tuo nelitassuinen miukuja!

En ole se kaikista urheilullisin ihminen, joka rankan koulupäivän jälkeen rentoutuu juoksulenkillä tai kuntosalilla. Jos pää tuntuu poksahtavan koulutehtävistä tai työkiireistä, heittäydyn mielummin sohvalle murun syliin ja katson jonkin ohjelman pätkän, joka saa aivot hetkeksi nollaantumaan. Todennäköisesti jos lähtisin tekemään jonkinlaista urheilusuoritusta, alkaisi ärsyttämään vain enemmän!

 

 

En inhoa urheilua, siinä ei ole mitään vikaa ja se on mukavaa silloin, kun on oikea fiilis. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lenkille pitäisi lähteä, jollei yhtään huvita. Ymmärrän, että esseet on pakko kirjoittaa, vaikka ei kiinnostaisi, mutta miksi vapaa-ajalle pitäisi ottaa pakotteita? Niin, kunnosta pitää huolehtia, jotta pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.

Viime kuukausina on päähäni pälkähtänyt ajatus kunnon kohottamisesta ja lihasten kasvattamisesta. Motivaatio-ongelma tosin kulki alussa mukana todella tiiviisti ja pyysinkin Mikkoa ehdottamaan tiheään tahtiin lenkille lähtöä tai lihaskunnon tekemistä, koska enhän nyt joka kerta voisi kieltäytyä tai alkaisin tuntemaan itseni laiskaksi. Tarvitsen tsempparin, joka tietää, etten ole maraton-juoksija, eikä odota minulta myöskään sellaisia saavutuksia.

Kaipaan kehuja parantuneista suorituksista, vaikkei se välttämättä saisi ollakaan niin. Lenkillä tarvitsen sitä, että joku sanoo, että "nyt juostaan tuonne kaupungin toisessa päässä olevaan tiehaaraan ja sitten voidaan kävellä taas hetki", koska jos olen yksin lenkillä, luovutan aivan liian helposti, jos alkaa tuntua, ettei juoksu enää olekaan niin hauskaa. Jos tavoitteessa onnistuu, voi olla ylpeä ja toisaalta on myös kiva kuulla vaikkapa pelkästään sana "hyvä", joka kohottaa jo kummasti intoa yrittää juosta seuraavakin siivu kaupunkia!

Toisilla on motivaatiovaatteita, toiset ottavat kuvia lähtötilanteesta ja kehittymisen myötä lisää kuvia. Minullakin on motivaatiohousuja odottamassa kaapissa, mutta niistä ei varsinaisesti ole ollut hirveästi hyötyä.. En ole niinkään pullukka, olen lähinnä epälihaksikas :D Tarkoitus ei siis ole karistella kiloja, jolloin hitusen liian pienistä housuista ei ole motivaattoriksi, mutta kyllähän varmasti housut alkavat päällä näyttämään paremmalta, jos kroppaa saa vähän kiinteytettyä!

Mutta vihdoin olen innostunut liikunnasta! Palaisin halusta lähteä yliopiston kuntosalille reenailemaan ystäväni kanssa tai harjoittaa lihaksia kotona toisen kanssa. Lenkille lähden mielelläni, siinä tulee monet jutut juteltua samalla kun jalat talsivat kilometrejä eteenpäin. Ehkäpä innostukseen vaaditaan se, ettei kuntoilla tarvitse yksin. Tuntuu, että on kamalan tylsää tehdä asioita yksin ja motivaatio loppuu nopeasti kesken. Jos tekee toisen ihmisen kanssa, jaksaa paremmin ja ähkiminen tuntuu mieluisammalta, kun samalla voi höpötellä mukavista asioista :)

Toisaalta en missään nimessä haluaisi treenata kaverin kanssa, joka on huomattavasti parempi kuntoisempi ja olettaa minulta kovempia suorituksia kuin mihin pystyn. Myöskin joistain lehdistä löytämäni lihaskunto tai juoksuohjeet ovat välillä surullisia kokeiluja, kun ne on suunniteltu parempi kuntoisille ihmisille, vaikka otsikko suuntaisi artikkelin alottelijoille. Löysin kuitenkin Fitin 6-7/2014 -lehdestä oikein hyvän reisitreeniohjeen, jota sitten kokeilin. Olin valtavan ylpeä, kun pystyin tekemään treenin ja se kuitenkin tuntui lihaksissa. Ei heti alkuun tullut sitä pettymyksen tunnetta, että "olen niin huono, etten pysty edes tähän, mihin artikkelin mukaan pitäisi".

Ihailen ihmisiä, jotka synnynnäisesti tykkäävät liikunnasta tai ovat oppineet jossain kohtaa elämäänsä tykkäämään siitä ihan vain liikunnan ilosta. Ei sen takia, että pitäisi olla paras jossakin lajissa, voittaa palkintoja tai näyttää fitness-mallilta. Tuntuu, että minäkin opin pikkuhiljaa tykkäämään liikunnasta vain liikunnan itsensä vuoksi, kun vaihdan asenteen pakkopullamaisuudesta hauskanpitoon. Tulosten  näkeminen kannustaa aina jatkamaan ja uskon säännöllisestä liikunnasta tulevan vielä elämäntapa aikojen saatossa :)

Onko teillä motivaatio-ongelmia ja kuinka selviätte niistä? Antakaa omat vinkkinne, niistä on varmasti apua! :)

-Emma-

Kesämuistoja

Monen monta ihanaa kesämuistoa on tullut ikuistettua menneinä kuukausina ja nyt haluankin nämä hyvänmielen kuvat jakaa myös teidän kanssanne muutamalla sanalla kesästäni kertoen :)

1. Ensimmäiset kuvailureissut (tämä kuva oli mielestäni jo melko kesäinen tuolloin..) ilman toppatakkia!

2. Syytä juhlaan oli kerran jos toisenkin, nämä kielot peräisin Mikon veljen valmistujaisista :)

3. Kasvion kerääminen. Kuvailemalla 80 kasvia, vältti kasvilajituntemustentin, joten en empinyt hetkeäkään ottaa kameraa käteen! Tämä kuva kuvailtu ihanan siskoni kanssa kotopuolessa :)

4. I-H-A-N-A-A   G-R-I-L-L-I-R-U-O-K-A-A!! Kotopuolessa taidettiin grillata joka ilta, kun olin siellä viikon lomalla ja joka ikisellä kerralla, kun perheeni oli täällä käymässä asuntovaunulla. Niin ja tietysti käydessämme kylässä mökkimaisemissa Mikon sukulaisilla! :) Kotonakin pöytägrillillä tehtiin muutaman kerran vartaita ja kerran intouduttiin myös makkarat iskemään levyille, mutta ne eivät ihan päihittäneet oikean grillimakkaran makua :D

5. Vohveleita ja lättyjäkin tuli mussutettua tänä kesänä melkoisen monta! On ne vain ihan käsittämättömän hyvää herkkua! <3

6. Tivoli Sariola rantautui Linnunlahdelle ja sinnehän oli sitten päästävä! Maailmanpyörään pyörimään ja jonkinlaiseen kieputtimeen, joka sai kyllä tämän tytön tuntemaan itsensä vanhaksi! Viime vuonna tuli paha olo Linnanmäellä liian pyörivässä laitteessa ja nyt täällä, voi ei..

7. Uisteltuakin tuli tänä kesänä ja saaliikseni jäi (minun mielestä tietenkin tosi iso) hauki, joka päätyi kuitenkin lokkien ruuaksi, ei se kuitenkaan niin iso ollut, että siitä ruuaksi olisi riittänyt!

8. Ihania auringonlaskuja järvimaisemissa Juuassa. Ei näistä voi kuin lumoutua :)

9. Vaikka kovasti pelkäänkin punkkeja, ampiaisia, käärmeitä ja muita otuksia, lähdimme kauniina kesäpäivänä talsimaan Korkeavaaran huipulle. Tarkoitus oli nähäd kauniita maisemia, kuvailla kasveja ja paistaa nuotiolla makkaraa. Mukava reissu, ei voi muuta sanoa! Eikä yhtäkään punkkia, Luojan kiitos!

10. Elämäni ensimmäiset itse pakastetut mansikatkin odottavat popsijaansa pakastimessa! Hieno tunnehan se on talven pakkasilla kaivaa maukkaat ja makeat mansikat esiin :) Vaikka kerralla meneekin vähän enemmän rahaa marjoihin, on niistä iloa pitkäksi aikaa!

11. Eräänä iltana lähdimme lenkille kohti Penttilää, kunnes pääsimme sillalle asti, joka oli nousemassa ylös jokilaivan vuoksi. Lenkki jäi tekemättä, kun askeleemme suuntasivatkin kotiin laittautumaan ja ostamaan lippuja jokilaivaristeilylle :) Ihan uusia maisemia Joensuusta, veden päällä lillutellen ja auringosta nauttien! Se oli vähän kuin esimakua seuraavana viikonloppuna koittavalle Tallinnan risteilylle, josta kuvat valitettavasti ovat toisella koneella!

12. Synttäreitäni pääsin viettämään uudessa kodissa samalla kun juhlimme pienesti tupaantulijaisia. Kakkuidean olin bongannut jo keskikesällä K-Marketin mainoksesta, mutta tietenkin kakkutarpeiden etsintähetkellä ei löytynyt yhtäkään mansikkaa suklaapallojen kaveriksi, joten kakusta tuli sitten pelkkä pallokakku, mutta namskis!

13. Ja kesän kaiken kauneuden kruunaa auringonlaskut, joita ikkunastammekin on päässyt ihailemaan kerran jos toisenkin! Kesä on ihanaa aikaa!

Pystyttekös te samaistumaan minun kesämuistoihini? :)

-Emma-

Ikeaa ja shoppailua

Ihanaa, kun kaikkien blogeista löytyy kokoelma postauksia kesän ajalta. Kauniita kuvia, suloisia muistoja ja iloa sekä riemua tuntuu olevan ilmassa! Itsellänikin on suunnitelmissa kesäpostauksen tekeminen heti, kun aika riittää kaikkien kuvien selaamiseen ja kelpo yksilöiden valikoimiseen :)

Tämä viikko on hurahtanut koulussa, biologian maastokurssin merkeissä. Olemme rämpineet metsässä vihaisten ampiaisten ja äkäisten punkkien seassa, kuunnelleet pälpätystä kasveista ja maalajeista ja tutkineet mitä ällöttävämpiä selkärangattomia otuksia. En ole kaikkia haukotuksiani tämän intensiivikurssin aikana pystynyt edes peittämään, niin tylsää siellä on ollut. Mikko totesikin, että miulla taitaa vain olla asennevamma koko biologiaa kohtaan.. Mutta niin varmaan onkin, en ole koskaan siitä aineesta pitänyt, enkä tule varmaan koskaan pitämäänkään. Kun inhokkiaineeseen lisätään vielä se, että olemme tuhlanneet kurssilla aikaa ties mihin turhuuksiin (kuten kierretty ympäri kampuksen pihaa ja tunnistettu piharatamoa ja nurmikkoa pikkulasten tapaan..), riemu on todellakin ylimmillään, kun kurssi huomenna vihdoinkin loppuu!

Takki / Only Paita / MyDoris Huivi / äidiltä saatu Laukku / Viro Legginssit / MyDoris Toppi / MyDoris

Asu on viime lauantailta, kun lähdimme pyörähtämään Kuopiossa. Tarkoituksena oli käydä Ikeassa ostamassa muutama puuttuva huonekalu, jonka jälkeen piti shoppailla Matkuksessa ja illalla mennä elokuviin käyttämään ilmainen leffalippu. Ikeasta löytyi etsimämme kenkäteline, jonka ansiosta naulakkomme näyttää vihdosta viimein siistiltä, kun kengät eivät vain loju isona kasana toistensa päällä! Lisäksi saimme kokovartalopeilin, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan, minkä vuoksi seinään ei tarvinnut tehdä reikiä.

Matkuksestakin löytyi vaikka mitä kivaa, mutta valitettavasti ostoksia ei ole vielä kuvattuna. Ehkäpä uusia vaatteita alkaa pian vilahdella asukuvissa ;) Ja koko Matkuksen kierroksen kruunasi, että tajusin New Yorkerin olevan aivan mielettömän edullinen ja kivannäköisiä vaatteita myyvä liike! Varmasti jollakulla on sanansa sanottavana hintalaatusuhteesta, mutta toistaiseksi kaikki aiemmin sieltä ostamani vaatteet ovat edullisuudestaa huolimatta kestäneet todella hyvin! Siitä tuli kyllä ehdottomasti suosikkikauppani!

Sitten oli tarkoitus suunnata näkemään yhtä ihanaa ystävääni, joka on juuri muuttanut Kuopioon :) Kahvin ja pullan merkeissä tulikin rupateltua pitkän aikaa, mutta elokuvaelämys jäi kyllä kokematta. Menimme vähän alle kaksi tuntia ennen elokuvan alkua ostamaan kaksi lippua ja kassalla myyjä totesi, että näytökseen ei ollut enää vierekkäisiä paikkoja. Ilmeemme oli varmasti näkemisen arvoisia, koska emme todellakaan tienneet elokuvan olevan niin uusi ja suosittu! Vaikka elokuva jäi näkemättä, pääsimme kuitenkin ajoissa kotiin viettämään mukavaa lauantai-iltaa, joten menetys ei ollut suuri :)

Tämän viimeisen asian kanssa olen auttamattomasti myöhässä, mutta tällä hetkellä Soptify soittaa Cheekin Flexaa -biisiä ja tuli mieleen stadionin keikka, jonne suuntasimme melkein kaksi viikkoa sitten siskoni ja ystäväni kanssa. Täytyy sanoa, että konsertti oli aivan mahtava, ei sitä osaa oikein edes kuvailla, miltä tuntuu, kun tuhannet ihmiset heiluttavat sytkäreitä ja puhelimiaan ilmassa laulaen Cheekin mukana biisejä. Samoin monet laulut aukenivat siellä stadionilla aivan uudella tavalla ja kävin kaikki tunneskaalat itkusta iloon läpi reilun parin tunnin aikana, aivan huikeeta!

Mitäs tykkäätte asusta? Ja oliko joku muu mukana Olympia stadionilla? :)

-Emma-