tiistai 23. toukokuuta 2017

Tavoitteena huolehtia itsestä

Uusi vuosi ja uudet lupaukset. Kirjoittelin aiemmin siitä, miten viime vuotisille uuden vuoden lupauksille kävi, mutta en luvannut postauksessa mitään tulevalle vuodelle. Olen ollut joulupäivästä saakka flunssassa ja tänään tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että tänään ei tarvitse ottaa Buranaa jaksaakseen ihan vain olla ja elää. Pahimmat flunssaoireet on voitettu jo pari päivää sitten, mutta huonovointisuus ja heikko olo jatkuivat eiliseen saakka. Koska flunssa on pitänyt minut tehokkaasti sohva-sänky-jääkaappi -akselilla, minulla on ollut paljon aikaa miettiä, mitä tulevalta vuodelta oikeastaan haluan.

Olen miettinyt tulevaa lähinnä tavotteiden näkökulmasta - en niin, että lupaisin tehdä sitä, tätä ja tuota, vaan millaisilla toimilla pystyisin edistämään asioita, joita pidän itselleni tärkeänä. Toki olen asettanut itselleni lupauksen treenaamisen suhteen, sillä Superdieetti, josta kerroin aiemmassa postauksessa, on suoritettava vähintäänkin loppuun, mutta se saa jäädä ainoaksi viralliseksi lupaukseksi. Pitkien to-do -listojen sijaan haluan keskittyä tänä vuonna hyvinvointiin; elämään, jossa on sopivassa suhteessa kaikkea.


Pari edellistä vuotta on kulunut melkoisessa huiskeessa. Olen tehnyt töitä - paljon töitä. Päätyöni on kuitenkin opiskelu ja sitä riittääkin pääaineessa ja neljässä sivuaineessa ihan kiitettävästi. Kun joskus valmistun yliopistosta, miulla on melkein kahden yliopistotutkinnon verran opintopisteitä, joiden saavuttamiseksi minun täytyy palauttaa vielä monenmonta esseetä, tenttiä kymmeniä kirjoja ja käydä useita kursseja. Läsnäolopakollista koulua on kuitenkin esimerkiksi viimeisen vuoden aikana ollut vähän, minkä ansiosta olen ahkerasti juossut työmaalla hankkimassa rahaa vapaa-ajan viettoon, pakollisiin menoihin ja asuntosäästötilille. Oli ennemmin sääntö kuin poikkeus, että huristin koulusta suoraan töihin ja töistä suoraan kouluun ja illalla pohdin, että voi ei, vielä pitäisi jaksaa mennä salille.

Paikasta toiseen juokseminen on kuluttavaa enkä rehellisesti sanottuna halua elää enää sellaista elämää. Aiemmin laskin sen varaan, että minulla on aina viikonloppuisin vapaata, joten voin viikolla huhkia hiki hatussa. Kaupan alalla töitä kuitenkin on viikonloppuisinkin ja minun olisi viimeistään siinä kohtaa pitänyt tajuta, etten voi tunkea sekä arkipäiviä että viikonloppuja täyteen töitä ja koulua - joskus pitäisi huilatakin. Mutta jos joku pyysi töihin ja kalenterissa oli tyhjää juuri siinä kohdalla, minähän menin, sillä tykkään työstäni ja saahan siitä palkkaa. Sitten ei vaan jäänyt sitä huiluuaikaa, mitä olisi kiireen keskellä tarvittu.


Nyt kun olen ollut kipeänä, olen luonnollisesti ollut kotona ja käynyt töissä pahimpien oireiden parannuttua tekemässä omat vuoroni. Minulla on kuitenkin ollut vapaapäiviä, jolloin ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään koulun tai töiden suhteen. Olen voinut ihan vapaasti päivittää blogia, siivota kaappeja, neuloa sukkia ja katsella televisiota ilman huonoa omaatuntoa siitä, että olisi jotain oikeaakin tekemistä. Enkä ole olon parannuttuakaan tyrkyttänyt itseäni esimerkiksi selvittelemään joulukortteja Postille, vaan hyväksynyt sen tosiasian, että nyt on vapaata. Ja tiedättekö mitä, kaikki tämä tuntuu ihan mielettömän hyvältä.

Tänä vuonna aion pitää siellä kalenterissa tyhjääkin. Työnteosta en aio luopua missään nimessä, sillä se on mukavaa ja taloudellisesti hyvin tärkeää - mutta en aio haalia itselleni viittä työpäivää jokaiselle viikolle. Opinnoissa ei parane lepsuilla, sillä kuten mainitsin, suoritettavaa on vielä paljon. Aion kuitenkin ajoittaa opintoja tasaisemmin enkä niin, että kaikki tentit ja esseepalautukset osuvat samalle viikolle. Ja tärkein, aion nauttia vapaapäivistä hyvillä mielin ja pitää ne oikeasti vapaina; jos kalenterissa ei ole mainintaa koulusta tai työstä, nukun aamulla pitkään, käyn vesijuoksemassa, laitan hyvää ruokaa ja rentoudun Mikon kanssa vaikka lautapelejä pelaten. Nautin elämästä ja ansaituista vapaista.


Asukuvat otti Jenni jo paljon ennen joulua!
neule Madonna / farkut Vero Moda / saapikkaat, takki & hanskat Sokos / huivi Kyprokselta / laukku Guess
Haluan, että minulla on aikaa olla Mikon, perheeni ja ystävieni kanssa. Haluan löytää vapaa-aikaa asioille, jotka ovat minulle tärkeitä ja jotka auttavat minua jaksamaan arjessa; liikunta, käsityöt, bloggaaminen, matkailu ja rentoutuminen ylipäänsä antavat voimavaroja tulevaan. En halua stressata tulevasta ja aikatauluttaa elämääni valmiiksi monen viikon ajalle, vaan elää hetkessä ja nauttia siitä.

Kivoja asioita voi suunnitella pitkienkin aikojen päähän, mutta niistäkin aiheutuu vain stressiä, jos alkaa liikaa suunnittelemaan. Vuosi 2017 olkoon positiivinen ja täynnä elämänmyönteisyyttä!
Löytyykö muita, jotka ovat eläneet hieman liian kiireistä elämää ja yrittävät priorisoida tekemisiään uudestaan? Ja ylipäätään, millaisia lupauksia teitte vuodelle 2017? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)