DIY - Fustraa omalla parvekkeella

Vuosittain noin miljoona suomalaista kärsii jonkinlaisista niska-hartia-selkä -seudun kiputiloista, joten lienee luonnollista, että vaivoihin on koetettu löytää toimiva hoitomuoto. Omassa työssäni nökötän kassakoneen ääressä monta tuntia päivässä eikä selän jumiutumiseen juurikaan vaikuta se, istunko vai seisonko koneen ääressä - selkä jumiutuu kumminkin jossain vaiheessa. Pari viikkoa sitten pääsin tekemään paikallislehteen artikkelia fustrasta ja haastattelun tiimellyksessä selvisi, että lajia pääsisi kokeilemaan tällä viikolla veloituksetta, kun kuntokeskuksella vietettiin synttäriviikkoa.

Yleensä olen aika arka kokeilemaan mitään uusia juttuja - etenkään yksin. Kammottavammaksi tilanteen teki vielä se, että etukäteen tiesin fustrassa tarvittavan kehonhallintaa, jota minulta löytyy lähinnä nimeksi. Jossain rohkeuspuuskassani kuitenkin ilmoittauduin kokeilukerralle ja voin sanoa, ettei kaduta enää yhtään! Vaikka kokeilukerta olikin vain puolentunnin mittainen, sai siinä hyvän käsityksen siitä, mitä laji oikeastaan pitää sisällään - eikä sitä kehonhallintaa tarvittukaan pääsyvaatimuksena, sitähän sinne mennään harjoittelemaan!

Ryhdikkäässä asennossa keppi osuu päähän, hartioihin ja takapuoleen.

Fustran avulla siis venytetään eri lihaksia ja pyritään vahvistamaan kehon heikkoja kohtia. Harjoittelu tapahtuu kehonpainolla eikä välineitä juurikaan tarvita. Ammattilaisen tehtävänä on ohjata asiakasta korjaamaan virheliikkeitä, jotta kroppaa opitaan käyttämään anatomisesti oikein. Kokeilutunnilla ohjaajalla olikin työtä, kun ensikertalaisia oli salin täydeltä ja korjattavaa löytyi jokaiselta, mutta sehän se on tarkoituskin; korjata, jotta voi kehittyä. Ja asiakkaana olin kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että ammattitaitoinen ohjaaja osasi korjata virheliikkeet, sillä monesti aluksi ihan lällyltä tuntunut liike vaihtuikin yhtäkkiä todelliseksi treeniksi, kun joku pieni asia muutettiin.

Tunnilla teimme muutamiakin erilaisia liikkeitä, joita aion kyllä tehdä kotonakin kehonhuollon yhteydessä, sillä ai että sitä ryhdikkyyden tunnetta, kun selkä tuntuu taas hyvältä ja jumiutumattomalta. Oikeastihan fustraa harrastetaan juuri ammattilaisen opastuksessa, sillä itse ei huomaa kaikkia virheliikkeitä, joita tulee tehtyä ihan osaamattomuuttaan. Fustraa voi harrastaa ryhmässä ja yksin, mutta opiskelijabudjetilla en ainakaan toistaiseksi lähde lajin pariin muuta kuin kotiharjoitteluna näillä muutamalla oppimallani liikkeellä, jotka aion esitellä teillekin, jotta pääsette kokeilemaan!

Kotitreenissäni fustrassa tarvittavat välineet ovat mallia do it yourself. Sählymailan sijasta katuharja tai pitkä keppi toimisi yhtä hyvin harjoitusvälineenä. Lisäksi jalkojen väliin on asetettava palikka, jonka avulla jalkaterät pysyvät suorassa. Palikan tulee olla riittävän leveä, jotta jalat pysyvät lantionlevyisessä asennossa. Itse kokeilin ensin laatikon tilalle jumppamattoa ja putkirullaa, mutta molemmat olivat auttamatta liian pieniä. Laatikko oli hieman painava joihinkin liikkeisiin, joten kannattaa miettiä, löytyisikö jokin kevyempi väline omasta kodista.

1. Ylivienti

Yliviennissä kepistä otetaan leveä, tiukka puristusote ja keppi viedään lantion eteen kädet suorina. Hitaasti keppiä lähdetään nostamaan pään yli aina niin pitkälle kuin oma liikkuvuus antaa periksi. Tärkeää on, että kädet pysyvät suorina koko viennin ajan eivätkä koukistu esimerkiksi niskan takana. Myöskään hartioita ei saa nostaa korviin ja lapa-alue on pidettävä tiukkana suorituksen aikana. Venytys tuntuu rinnassa ja olkapäissä, mutta myös lavoissa, jotka pidetään mahdollisimman tiukkana.

2. Sivutaivutus

Sivutaivutuksessa seistään ryhti suorana (kts. postauksen ensimmäinen kuva) ja lähdetään pikkuhiljaa taivuttamaan ylävartaloa oikealle tai vasemmalle puolelle. Tärkeää on pysyä koko ajan suorana ja kuvitella seisovansa kahden seinän välissä eli lantio ei saa notkahtaa tai ylävartalo kallistua eteen eikä taakse. Venytys tuntuu kyljissä.

3. Leveä kyykky

Asetu leveään haara-asentoon ja pidä hyvä ryhti. Aseta jalat 45 asteen kulmaan ja lähde kyykkäämään selkä suorana. Tavalliseen kyykkyyn verrattuna huomioi, että leveässä kyykyssä on ensiarvoisen tärkeää pitää selkä koko ajan suorana eikä kallistua eteenpäin. Omassa tekniikassani on paljon hiomista, joten en suosittele suoraa mallia ottamaan kuvistani, mutta suuntaa ne antavat. Huolehdi myös, etteivät polvet ylitä varpaiden linjaa. Tässä venytystä saavat takareidet sekä lantio.

3. Pystypunnerrus

Tämä liike on ehdoton suosikkini, sillä tuntui, että tämä antoi kaikista parhaimman venytyksen juuri niille alueille, jotka kassalla jumiintuvat. Liikkeessä asetutaan maahan samaan tapaan kuin tehtäisiin erimerkiksi lantionnostoja. Palikka asetetaan polvien väliin ja kädet laitetaan maata vasten 90 asteen kulmaan. Alaselkä painetaan lattiaan, samoin olkapäät, lavat ja käsivarret. Kun kaikki mainitut ovat tiukasti maata vasten, lähdetään työntämään keppiä maata pitkin niin pitkälle kuin liikkuvuus antaa periksi, ja sitten palautetaan keppi päänpäälle. Venytystä tuntuu erityisesti selässä, mutta myös hartioissa ja rinnassa.

Etenkin pystypunnerruksessa korostui se, miten tärkeää keskivartalo on pitää tiukkana. Aluksi liike tuntui ihan helpolta, mutta pian huomasinkin, että keskivartalon pito oli kehnolla tolalla ja olkapäätkään eivät pysyneet maassa.

Jo pienillä liikkeillä saa parannettua liikkuvuutta ja ryhdikkyyden tunnetta, puhumattakaan jumien aukeamisesta. Suosittelen lämmöllä kaikkia kokeilemaan lajia, jos vain tilaisuus tarjoutuu. Tämä ei muuten myöskään ole mikään maksettu mainos, vaan halusin jakaa kanssanne hyvän liikuntakokemuksen, josta koen olevan hyötyä myös muille :)¨

Löytyykö muita fustraa kokeilleita? Mikä poistaa sinun selkä-, hartia- ja niskakivut?

Onhan sillä nyt väliä, onko XS vai L

Ihminen lihoo ja ihminen laihtuu. Suosikkifarkut pysyvät kuitenkin samankokoisina vuodesta toiseen. Kesän kynnyksellä farkut istuvat täydellisesti ja niillä voi jopa kyykätä, mutta joulukuussa jenkkakahvat paistavat metrien päähän. Silti niitä on pakko käyttää, koska itselleen on vaikea myöntää, että nyt täytyisi ostaa numeroa isommat housut.

Omassa vaatekaapissani on tavoitevaatteita, sopivia vaatteita ja pikkuisen väljäksi käyneitä vaatteita. Suurimman osan vääränkokoisista vaatteista olen myynyt nettikirppareilla, mutta ne suosikkivaatteet ovat jääneet kaappiin odottelemaan "parempia aikoja". Uusien vaatteiden hankinnassa koitan tosin olla tarkkana; ihan periaatteesta en osta M-kokoa suurempaa vaatetta, vaikka kuinka olisi pientä mitoitusta, koska minähän en aio lihoa enää kiloakaan vaan pikemminkin laihtua. En silti ostaisi liian pientä vaatetta vain siksi, että se nipinnapin mahtuu päälle.

Ihmiselle tuntuu olevan hirmuisen tärkeää mahtua aina siihen kaupan pienimpään vaatteeseen, koska sehän todistaa, että ostaja on hoikka, kaunis ja hyvinvoiva. Mitä sitten jos housut puristavat niin, että lantiolle muodostuu pahat painaumat jo muutamassa minuutissa, tärkeintähän on, että ne mahtuvat päälle. Ja onhan 38-kokoisen mukava laittaa kokoa 34 olevat farkut ja crop-toppi päälleen, kun ne kerran mahtuvat!

Olin sunnuntaina shoppailemassa ja pitkästä aikaa vaivauduin sovittamaan housuja. Löysinkin Vero Modasta aivan ihanat "nahka"pintaiset farkut, joista päätin kokeilla M-kokoa ja ottaa varuiksi mukaan myös S-koon, vaikka arvelin, etteivät ässät mahdu. Lopulta lähdin kaupasta mukanani nuo ihanat housut koossa XS. Järkytys oli aika suurenmoinen, kun vedin housut jalkaan ja ne tuntuivat hyviltä - tarkistin venyvyysasian myös myyjältä ja hän käski ottaa niin kireät kuin vain päälle menevät, sillä housut venyvät käytössä. Mutta hei, kokoa XS, täytyisihän sitä vähän mainostaa!

Stadiumilta löysin pitkään hakemani caprimittaiset treenihousut. Yleensä treenihousuissa koot S ja 38 ovat olleet hyviä, joten rohkeana tyttönä marssin sovituskoppiin 36- ja 38-kokoisten housujen kanssa. Olihan ne tosi kivat polvihousut. Nimenomaan menivät polviin ja siihen jäivät. Kiiruhdin takaisin myymälän puolelle ja hain koon 40 housut, jotka istuivat juuri hyvin jalkaan; riittävän napakat, mutta eivät mitkään makkarankuoret. Ja niin menin kassalle ja laitoin koon 40 housut 34-kokoisten farkkujeni kanssa samaan pussiin ja hymyilin tyytyväisenä onnistuneista löydöistä.

Ostosten jälkeen aloin pohtia, mitä väliä sillä oikeastaan on, mikä numero tai kirjain kokolapussa lukee. Vaatteiden koothan vaihtelevat aivan älyttömästi jopa samojen vaatekappaleiden välillä, joten mitä merkitystä kokolapulla oikeastaan on? Jokainen varmasti itse tietää, minkä kokoinen on ja minkä kokoisia vaatteita rekeistä kannattaa etsiä, mutta miksi on niin vaikeaa ostaa L-koon paita M-kokoisen sijasta, jos se näyttää päällä paremmalta? Eivät vaatekoot määrittele meitä ihmisinä eivätkä kerro, olemmeko pieniä, keskikokoisia vai suuria kansalaisia. Ne kertovat lopulta hyvin vähän.

Hämmentävintä kuitenkin on, mikseivät toiset halua ostaa sopivia vaatteita, jotka tuntuvat mukavilta päällä. Joka päivä näkee ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti joskus olleet kokoa XS, mutta kiloja onkin kertynyt niistä ajoista reippaasti ja silti päällä on ne samat XS-kokoiset shortsit ja napapaita. Eikö olisi mukavampaa ostaa sopivankokoiset vaatteet, jotka tuntuvat ja näyttävät hyviltä päällä? En väitä, etteikö napapaitoja voisi käyttää muut kuin langanlaihat ihmiset, mutta eikö kannattaisi ostaa omaa kokoa oleva paita? Tiedän useita ihmisiä, joille lyhyet, navan paljastavat paidat sopivat todella hyvin, koska he ovat ostaneet paidan omassa koossaan, eivät pienimmässä mahdollisessa vain iloitakseen sen mahtuvan päälle. Mahtuu minullekin siskoni crop topit, näyttävät vain vähän hassuilta.

Sama ilmiö on tosin olemassa myös toisin päin. Ihminen on saattanut olla joskus kokoa XXL, mutta painonpudotuksen myötä onkin laihtunut jopa S-kokoiseksi. Mieli ei välttämättä ehdi pysyä mukana kaikissa muutoksissa ja oman vaatekoon löytäminen saattaa olla haasteellista - ajatellaan, että enhän minä nyt voi olla tuota kokoa ja ostetaan siksi enintään yhden koon pienempiä vaatteita kuin aiemmin. Näissä tilanteissa varmasti auttaa, että on joku shoppailukaveri mukana, sillä toiset näkevät usein helpommin, onko vaate istuva vai ei - saattaa tulla ihan positiivisia yllätyksiä sovituskopissa!

Ostaessani ja käyttäessäni vaatetta tiedän, minkä kokoinen se on. Tiedän joka kerta vetäessäni uudet XS-farkkuni jalkaani, että ne ovat oikeasti kokoa XS ja ne mahtuvat jalkaani. Tämä tosiseikka ei kuitenkaan pienennä minua kokoa kahta pienemmäksi. Tiedän myös, etteivät koon 40 housut myöskään suurenna minua niihin sopivaksi. Molempien kokolapuissa vain sattuu lukemaan nuo koot, mutta todellisuudessa molemmat ovat minulle sopivia - ei sopivia S-M -kokoiselle, ei sopivia normaalikokoiselle eikä sopivia 38-kokoiselle vaan sopivia minulle.

Kuka sitten tietää, mitä kokolapussa lukee? Kun liikumme kaupungilla, töissä ja koulussa, kukaan ei tule kysymään, mitä kokoa paitani on ja vastaako se yleistä mitoitusta. Jos paita näyttää kivalta eli on sopivaa kokoa kantajalleen ja näyttää muutenkin hänen tyyliinsä sopivalta, ihmiset saattavat kehua vaatetta ja kysyä, mistä se on ostettu. Ei missä koossa se on ostettu. Näin aikuisena olen oppinut arvostamaan sitä, että vaate tuntuu ja näyttää päällä mukavalta, vaikkei se olisikaan se kaikista pienin koko. Mitä oikeastaan teen vaatteilla, jotka haluan heti tilaisuuden tullen vaihtaa kollareihin ja t-paitaan tai jotka päällä saan vetää koko ajan vatsaa sisään ja piilotella jenkkakahvoja?

Millaisia ajatuksia vaatekoot teissä herättävät? Oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin tai eläneet ne joskus itse?

Liikuntakuulumiset ja Liikunnainen

Kello on 5.42 aamulla ja makaan sängyssä peiton alla päivitellen blogia. Viikko on mennyt ihan hurjaa vauhtia ja aikalailla jokainen päivä on ollut täynnä aamusta iltaan, mutta tämän aamuvuoron jälkeen koittaa hetki rentoutumista Mikon serkun häiden muodossa - ja kun nyt Helsinkiin asti päästään, meinattiin kuluttaa kyllä sunnuntaipäivä Helsinkiä kierrellen.

Ravintovalmennuksesta ja liikunnasta en olekaan vähään aikaan kertonut kuulumisia. Ruokapuolella moni asia on korjaantunut, mistä olen erityisen iloinen; Pepsi Max -pullo kestää meillä ainakin puolet pidempään, ruokailuvälit eivät veny enää kuin korkeintaan neljään tuntiin ja lautaselta löytyy huomattavasti enemmän ruokaa kuin ennen. Paino on tippunut ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä, mutta tällä hetkellä tunnen ärsytystä siitä, että hyvät tulokset ovat hieman lässähtäneet, kun lomalla ja kipeänä tuli herkuteltua ja painoa on tullut takaisin. Tiedän kuitenkin, että paino ei ole kovinkaan hyvä mittari monessakaan asiassa, joten koitan iloita siitä, että muut asiat ovat muuttuneet.

Sairaana ja lomalla ei tullut myöskään käytyä kovin ahkerasti lenkillä, minkä olen tosin korjannut taas näin arkeen palattuani. Päivittäiset 45 minuutin reippaat kävelylenkit ovat mahtuneet työpäivien väliin ja pääsin myös pitkästä aikaa käymään salilla, kun sen ovet maanantaina avautuivat! Tämän seurauksena olenkin joutunut kehittelemään yhden jos toisenkin kikkakolmosen kyykistelyn ja pikakävelyn välttämiseksi - kahden kuukauden tauon jälkeen todellakin tuntuu lihaksissa..

Näin syksyn tullen tuntuu, että joka puolelta tulvii liikkumismahdollisuuksia. Ainakin Joensuussa liikunnasta innostunut voi treenailla vaikka missä ja mainonnan mukaan lähiviikkoina vieläpä lähes maksutta. Aukeaa uusia kuntosaleja, on synttäriviikkoja liikuntapaikoissa ja ilmaisia kokeilukertoja mainostaa yksi jos toinenkin keskus. Itsekin ajattelin käydä kokeilemassa Fustraa ensi viikolla, kun Foreverilla on avoimet ovet - tutustuin lajiin töiden merkeissä teoriatasolla ja kokeilukerta jäi houkuttamaan niin paljon, että ilmoittauduin mukaan. Syksyksi suunnitelmissa on toinenkin liikunnallinen projekti, mutta siitä lisää, kun tiedän tarkemmin, joten pysykää kuulolla ;)

Yhden tapahtuman, johon alunperin meinasin itsekin osallistua, haluaisin vielä joensuulaisille nostaa tiedoksi; liikunnainen 3. syyskuuta! Naisille suunnattu hyvinvointi- ja liikuntatapahtuma, jossa pääsee lenkkeilemään yksin tai yhdessä ympäri Joensuuta kävellen, sauvakävellen tai juosten. Lisäksi lenkkeilijöille on tarjolla tapahtumassa muun muassa jumppia ja keittolounas. Varmasti tapahtuman myötä löytyisi itsellenikin uusia lenkkireittejä, mutta ehkä ensi vuonna - tänä vuonna kun tapahtuma menee päällekkäin matkalaukun pakkaamisen kanssa viikon reissua varten. Siitäkin lisää myöhemmin ;)

Mitä teidän liikuntapuolelle kuuluu? :)