tiistai 23. elokuuta 2016

Onhan sillä nyt väliä, onko XS vai L

Ihminen lihoo ja ihminen laihtuu. Suosikkifarkut pysyvät kuitenkin samankokoisina vuodesta toiseen. Kesän kynnyksellä farkut istuvat täydellisesti ja niillä voi jopa kyykätä, mutta joulukuussa jenkkakahvat paistavat metrien päähän. Silti niitä on pakko käyttää, koska itselleen on vaikea myöntää, että nyt täytyisi ostaa numeroa isommat housut.

Vila
Vila
Omassa vaatekaapissani on tavoitevaatteita, sopivia vaatteita ja pikkuisen väljäksi käyneitä vaatteita. Suurimman osan vääränkokoisista vaatteista olen myynyt nettikirppareilla, mutta ne suosikkivaatteet ovat jääneet kaappiin odottelemaan "parempia aikoja". Uusien vaatteiden hankinnassa koitan tosin olla tarkkana; ihan periaatteesta en osta M-kokoa suurempaa vaatetta, vaikka kuinka olisi pientä mitoitusta, koska minähän en aio lihoa enää kiloakaan vaan pikemminkin laihtua. En silti ostaisi liian pientä vaatetta vain siksi, että se nipinnapin mahtuu päälle.


Ihmiselle tuntuu olevan hirmuisen tärkeää mahtua aina siihen kaupan pienimpään vaatteeseen, koska sehän todistaa, että ostaja on hoikka, kaunis ja hyvinvoiva. Mitä sitten jos housut puristavat niin, että lantiolle muodostuu pahat painaumat jo muutamassa minuutissa, tärkeintähän on, että ne mahtuvat päälle. Ja onhan 38-kokoisen mukava laittaa kokoa 34 olevat farkut ja crop-toppi päälleen, kun ne kerran mahtuvat!

häät
mekko
Olin sunnuntaina shoppailemassa ja pitkästä aikaa vaivauduin sovittamaan housuja. Löysinkin Vero Modasta aivan ihanat "nahka"pintaiset farkut, joista päätin kokeilla M-kokoa ja ottaa varuiksi mukaan myös S-koon, vaikka arvelin, etteivät ässät mahdu. Lopulta lähdin kaupasta mukanani nuo ihanat housut koossa XS. Järkytys oli aika suurenmoinen, kun vedin housut jalkaan ja ne tuntuivat hyviltä - tarkistin venyvyysasian myös myyjältä ja hän käski ottaa niin kireät kuin vain päälle menevät, sillä housut venyvät käytössä. Mutta hei, kokoa XS, täytyisihän sitä vähän mainostaa!

Stadiumilta löysin pitkään hakemani caprimittaiset treenihousut. Yleensä treenihousuissa koot S ja 38 ovat olleet hyviä, joten rohkeana tyttönä marssin sovituskoppiin 36- ja 38-kokoisten housujen kanssa. Olihan ne tosi kivat polvihousut. Nimenomaan menivät polviin ja siihen jäivät. Kiiruhdin takaisin myymälän puolelle ja hain koon 40 housut, jotka istuivat juuri hyvin jalkaan; riittävän napakat, mutta eivät mitkään makkarankuoret. Ja niin menin kassalle ja laitoin koon 40 housut 34-kokoisten farkkujeni kanssa samaan pussiin ja hymyilin tyytyväisenä onnistuneista löydöistä.

juhlamekko
Ostosten jälkeen aloin pohtia, mitä väliä sillä oikeastaan on, mikä numero tai kirjain kokolapussa lukee. Vaatteiden koothan vaihtelevat aivan älyttömästi jopa samojen vaatekappaleiden välillä, joten mitä merkitystä kokolapulla oikeastaan on? Jokainen varmasti itse tietää, minkä kokoinen on ja minkä kokoisia vaatteita rekeistä kannattaa etsiä, mutta miksi on niin vaikeaa ostaa L-koon paita M-kokoisen sijasta, jos se näyttää päällä paremmalta? Eivät vaatekoot määrittele meitä ihmisinä eivätkä kerro, olemmeko pieniä, keskikokoisia vai suuria kansalaisia. Ne kertovat lopulta hyvin vähän.

Hämmentävintä kuitenkin on, mikseivät toiset halua ostaa sopivia vaatteita, jotka tuntuvat mukavilta päällä. Joka päivä näkee ihmisiä, jotka ovat todennäköisesti joskus olleet kokoa XS, mutta kiloja onkin kertynyt niistä ajoista reippaasti ja silti päällä on ne samat XS-kokoiset shortsit ja napapaita. Eikö olisi mukavampaa ostaa sopivankokoiset vaatteet, jotka tuntuvat ja näyttävät hyviltä päällä? En väitä, etteikö napapaitoja voisi käyttää muut kuin langanlaihat ihmiset, mutta eikö kannattaisi ostaa omaa kokoa oleva paita? Tiedän useita ihmisiä, joille lyhyet, navan paljastavat paidat sopivat todella hyvin, koska he ovat ostaneet paidan omassa koossaan, eivät pienimmässä mahdollisessa vain iloitakseen sen mahtuvan päälle. Mahtuu minullekin siskoni crop topit, näyttävät vain vähän hassuilta.

vaatekoko

Sama ilmiö on tosin olemassa myös toisin päin. Ihminen on saattanut olla joskus kokoa XXL, mutta painonpudotuksen myötä onkin laihtunut jopa S-kokoiseksi. Mieli ei välttämättä ehdi pysyä mukana kaikissa muutoksissa ja oman vaatekoon löytäminen saattaa olla haasteellista - ajatellaan, että enhän minä nyt voi olla tuota kokoa ja ostetaan siksi enintään yhden koon pienempiä vaatteita kuin aiemmin. Näissä tilanteissa varmasti auttaa, että on joku shoppailukaveri mukana, sillä toiset näkevät usein helpommin, onko vaate istuva vai ei - saattaa tulla ihan positiivisia yllätyksiä sovituskopissa!

Ostaessani ja käyttäessäni vaatetta tiedän, minkä kokoinen se on. Tiedän joka kerta vetäessäni uudet XS-farkkuni jalkaani, että ne ovat oikeasti kokoa XS ja ne mahtuvat jalkaani. Tämä tosiseikka ei kuitenkaan pienennä minua kokoa kahta pienemmäksi. Tiedän myös, etteivät koon 40 housut myöskään suurenna minua niihin sopivaksi. Molempien kokolapuissa vain sattuu lukemaan nuo koot, mutta todellisuudessa molemmat ovat minulle sopivia - ei sopivia S-M -kokoiselle, ei sopivia normaalikokoiselle eikä sopivia 38-kokoiselle vaan sopivia minulle.

kokolappu

kesähäät
Kuka sitten tietää, mitä kokolapussa lukee? Kun liikumme kaupungilla, töissä ja koulussa, kukaan ei tule kysymään, mitä kokoa paitani on ja vastaako se yleistä mitoitusta. Jos paita näyttää kivalta eli on sopivaa kokoa kantajalleen ja näyttää muutenkin hänen tyyliinsä sopivalta, ihmiset saattavat kehua vaatetta ja kysyä, mistä se on ostettu. Ei missä koossa se on ostettu. Näin aikuisena olen oppinut arvostamaan sitä, että vaate tuntuu ja näyttää päällä mukavalta, vaikkei se olisikaan se kaikista pienin koko. Mitä oikeastaan teen vaatteilla, jotka haluan heti tilaisuuden tullen vaihtaa kollareihin ja t-paitaan tai jotka päällä saan vetää koko ajan vatsaa sisään ja piilotella jenkkakahvoja?

Millaisia ajatuksia vaatekoot teissä herättävät? Oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin tai eläneet ne joskus itse?

16 kommenttia:

  1. Mä oon kanssa ennen ollut sellainen, että koolla on väliä. Siis juuri sillä mitä hintalapussa lukee! :D Mutta kun se ei juuri aina kerro kaikkea, välillä menee M koko, välillä XL.. :D Yleensä kyllä L tai 40, mutta se riippu niin paljon vaatteesta :) Ja tosiaan eihän kukaan tiedä minkä kokoinen paita sulla ja ihan sama oikeestaan se! Kunhan näyttää ja tuntuu hyvältä itsessään. Todella hyvä postaus ja muuten ihana tuo sun mekko, näytät tosi kauniilta! >3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on todella hyvä pointti, että täytyy tuntea olonsa mukavaksi ja kokea itsensä kauniiksi vaatteissaan. Ja useimmitenhän tuo olonsa mukavaksi kokeminen tapahtuu helpommin sopivan kokoisissa vaatteissa :D

      Poista
  2. oon niin samaa mieltä sun kanssa! mulle on aivan sama minkä kokoinen vaate on, kunhan se näyttää hyvältä. välillä ostan tarkoituksella kokoa tai kahta isomman vaatteen, jos haluan sen näyttävän hieman rennommalta. aina riippuen tarkoituksesta! siitä syystä mun kaapista löytyykin vaatteita välillä XS-L. ja hei, tosi kauniita kuvia sinusta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja juurikin tuo käyttötarkoitus vaikuttaa tosi paljon siihen, minkäkokoisen vaatteen ostaa! Ihan kärjistettynä esimerkkinä en ikinä ostaisi XS-kokoisia yövaatteita, vaikka t-paidan saattaisin reilulla mitotuksella ostaakin, koska ei iltaisin voi loikoilla sohvalla kiristävissä vaatteissa!

      Poista
  3. Erittäin hyvä kirjoitus näin stylistin näkökulmasta ! Toivoisin niin paljon, että joka ikinen ihminen lukisi tämän ja ymmärtäisi miksi se on oikeasti tärkeää hakea se myyjä paikalle ohjeistamaan ja neuvomaan, vaikka se oma kokolappu hävettäisi.

    Itse omistan niin XS-kokoa kuin yhtälailla myös XL-vaatteita, sillä 180 cm pitkänä koot heittelevät todella paljon ja ovat todellakin kauppakohtaisia.

    http://janitakristina.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Mukava kuulla ammattilaisen kommenttia asiaan! Enkä kyllä jaksa ymmärtää, miksi omaa kokoaan pitää hävetä; jokainen on sellainen kuin on enkä minä ainakaan ajattele, jos joku testaa isokokoista vaatetta, että voi kauhea, miten se voi käyttää tuon kokoisia vaatteita - toivon myös, ettei kukaan arvostele sillä tavalla minua!

      Poista
  4. Kanarialle muuttaessa oli "kauhea shokki", kun meni 38 kokoisena ostamaan vaatteita ja yhtäkkiä huomasit kiikuttavasi kassalle kääpiölandia-mitoitetut farkut kokoa 42... :P
    Oli siitä paikallisittain suurikokoisuudesta hyötyäkin; suosikkikenkäkaupassani oli nelossa alkavat koot aina alepöydässä! :D
    Kun sitä tarkkaan ajattelee, niin eihän sillä lapun kokonumerolla ole paljoakaan merkitystä. Mullakin on niiden 42 farkkujen kaverina kaapissa toiset, kokoa 36 olevat housut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis nämä siun huomiot Kanarialta on aina ihan parhaita! :D Tuntuu todellakin, että aina ulkomailla saa tuntea itsensä jättiläiseksi, kun joutuu ostamaan paljon suurempia kokoja kuin normaalisti! Mutta kieltämättä nuo alepöydän hyödyt tulee sitten konkreettisemmin esiin! :D Onkohan kengissä sama juttu?

      Poista
    2. Mulla on näköjään kirotusvirekin tossa kommentissa... *nelosella alkavat*
      Kenkien koko pitää mun mielestä aika hyvin kutinsa. Korkeintaan numerolla eroaa malli / valmistusmaa toisesta.

      Poista
  5. Pohdintaasi vaatteiden kokolapuista oli kiva lukea.

    Huomaan, että mulle on tärkeää se minkä kokoinen vaate on. Kyllä se tuntuu kivalta pukeutua XS-S kokoisiin vaatteisiin ja imartelihan se kun esim. Lindexistä pienimpääkin kokoa olevat housut olivat armotta liian isot.;)

    Tosin vaatteiden kokolappu on vaan numero, mutta tuntuisi se pahalta jos yhtäkkiä tajuaisi, että joutuu ostamaan aikaisemman 34-36 sijasta vaikkapa koon 38 vaatteita.

    Mutta koko on vaan koko ja se voi vaihdella eri vaatemerkkien ja vaatteiden välillä suurestikin. Esim. mun sisko on tosi pienikokoinen (painaa alle 50kg reilusti) ja sillä on esim. yksi L- koon takki, joka näyttää upealta sen päällä.

    Että tämmöistä pohdintaa.

    Leppoisaa syksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :) Mutta tottahan se on, että helposti omaa kroppaa mieltää kokolappujen mukaan, vaikkei mitenkään päin pitäisi. Ihan kuin yhden XS-kokoisen vaatteen sopiminen tekisi minusta langanlaihan tai yhden XL-kokoisen vaatteen mätsääminen päälle toisi minulle lisää rotevuutta.

      Poista
  6. Ehkä se on vaan päähänpinttymä, että jos ne kaupan pienimmät vaatteet mahtuu päälle, niin asialle (kropalle) ei muka tarvitsisi tehdä mitään ja siksi ei myöskään osteta niitä paremmin istuvan kokoisia vaikka näyttäisivätkin paremmilta! Tietenkään niin ei kannata toimia, kuten sanoit. Totuus on kuitenkin, että vaikka kuinka mahtuisi 34 kokoon, niin kroppa ei välttämättä ole samallalailla tikissä kuin esim jollain 38 kokoisella. Peili - ei vaatekoko tai vaaka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi puhut niin asiaa Sara! Peilin lisäksi korostan vielä enemmän sitä omaa tunnetta ja kokemusta kropasta; vaatekoko ei ole mittari millekään kauneudelle tai tikiydelle, se on numero siitä, minkä kokoinen vaate on suhteessa samanlaisten vaatteiden muihin kokoihin.

      Poista
  7. Mä pohdein vähän samoja asioita kesän alussa, sillä itse jouduin silloin myöntymään siihen, että kokolappuja ei tulisi katsoa vaan sovituskopissa peiliä :D Tuo oli todella hyvä pointti, että kukaan muu kuin itse ei tiedä, mikä päällä olevan vaatteen koko lapun mukaan on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, jotenkin sitä aina vaan haluaisi mahtua niihin kaikista pikkuruisimpiin vaatteisiin, mutta mitä iloa niistäkin on, jos ne näyttävät lähinnä makkarankuorelta päällä :D

      Poista
  8. Toi on kyllä niin totta! Itse olen vasta hiljattain oppinut ostamaan M-koon vaatteita, koska ne nyt vaan istuvat paremmin, sillä s-kokoiset paidat esimerkiksi ottavat kiinni hartioista. En ymmärrä miksi se kokolappu on niin tärkeässä asemassa, sillä jos vaate on väärän kokoinen, se jää helposti vaan pyörimään vaatekaappiin, kun sitä ei ole kiva pitää..

    Ihan loistava postaus! Tätä ei aina tule edes ajatelleeksi! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)