Liikuntakuulumiset ja Liikunnainen

Kello on 5.42 aamulla ja makaan sängyssä peiton alla päivitellen blogia. Viikko on mennyt ihan hurjaa vauhtia ja aikalailla jokainen päivä on ollut täynnä aamusta iltaan, mutta tämän aamuvuoron jälkeen koittaa hetki rentoutumista Mikon serkun häiden muodossa - ja kun nyt Helsinkiin asti päästään, meinattiin kuluttaa kyllä sunnuntaipäivä Helsinkiä kierrellen.

Ravintovalmennuksesta ja liikunnasta en olekaan vähään aikaan kertonut kuulumisia. Ruokapuolella moni asia on korjaantunut, mistä olen erityisen iloinen; Pepsi Max -pullo kestää meillä ainakin puolet pidempään, ruokailuvälit eivät veny enää kuin korkeintaan neljään tuntiin ja lautaselta löytyy huomattavasti enemmän ruokaa kuin ennen. Paino on tippunut ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä, mutta tällä hetkellä tunnen ärsytystä siitä, että hyvät tulokset ovat hieman lässähtäneet, kun lomalla ja kipeänä tuli herkuteltua ja painoa on tullut takaisin. Tiedän kuitenkin, että paino ei ole kovinkaan hyvä mittari monessakaan asiassa, joten koitan iloita siitä, että muut asiat ovat muuttuneet.

Sairaana ja lomalla ei tullut myöskään käytyä kovin ahkerasti lenkillä, minkä olen tosin korjannut taas näin arkeen palattuani. Päivittäiset 45 minuutin reippaat kävelylenkit ovat mahtuneet työpäivien väliin ja pääsin myös pitkästä aikaa käymään salilla, kun sen ovet maanantaina avautuivat! Tämän seurauksena olenkin joutunut kehittelemään yhden jos toisenkin kikkakolmosen kyykistelyn ja pikakävelyn välttämiseksi - kahden kuukauden tauon jälkeen todellakin tuntuu lihaksissa..

Näin syksyn tullen tuntuu, että joka puolelta tulvii liikkumismahdollisuuksia. Ainakin Joensuussa liikunnasta innostunut voi treenailla vaikka missä ja mainonnan mukaan lähiviikkoina vieläpä lähes maksutta. Aukeaa uusia kuntosaleja, on synttäriviikkoja liikuntapaikoissa ja ilmaisia kokeilukertoja mainostaa yksi jos toinenkin keskus. Itsekin ajattelin käydä kokeilemassa Fustraa ensi viikolla, kun Foreverilla on avoimet ovet - tutustuin lajiin töiden merkeissä teoriatasolla ja kokeilukerta jäi houkuttamaan niin paljon, että ilmoittauduin mukaan. Syksyksi suunnitelmissa on toinenkin liikunnallinen projekti, mutta siitä lisää, kun tiedän tarkemmin, joten pysykää kuulolla ;)

Yhden tapahtuman, johon alunperin meinasin itsekin osallistua, haluaisin vielä joensuulaisille nostaa tiedoksi; liikunnainen 3. syyskuuta! Naisille suunnattu hyvinvointi- ja liikuntatapahtuma, jossa pääsee lenkkeilemään yksin tai yhdessä ympäri Joensuuta kävellen, sauvakävellen tai juosten. Lisäksi lenkkeilijöille on tarjolla tapahtumassa muun muassa jumppia ja keittolounas. Varmasti tapahtuman myötä löytyisi itsellenikin uusia lenkkireittejä, mutta ehkä ensi vuonna - tänä vuonna kun tapahtuma menee päällekkäin matkalaukun pakkaamisen kanssa viikon reissua varten. Siitäkin lisää myöhemmin ;)

Mitä teidän liikuntapuolelle kuuluu? :)

Kesälomatunnelmia

Kesäloma alkaa olla lomailtuna ja voin sanoa, että tämä loma on todellakin tullut tarpeeseen. Uurastuksen jälkeen oli ihana heittää vaihde vapaalle ja rentoutua oikein kunnolla hyvässä seurassa. Vaikka tunnollisena työntekijänä sairastuinkin päivää ennen kesäloman alkua ja säät eivät oikein suosineet ulkoilua lomapäivien aikana, korvasi rakkaat ihmiset ympärillä kaiken tuon.

Maanantaiaamuna olin tervehtynyt kurkkukivusta ja flunssasta jo niin hyvin, että hyppäsimme aamuseiskan junaan ja lähdimme kohti Turkua. Matka tuntui oudoksestaan kyllä todella pitkältä, mutta ainakin tuli luettua ne tenttikirjat, joista aiemmin mainitsin.. Turkuun päästyämme lähdimme kiertelemään kaupungille ja siellä vierähti tunti jos toinenkin aivan hujauksessa. Suuntasimme vielä Dennikseen syömään ennen laivan lähtöä. Minä en tietenkään maistanut tuosta ihanasta pizzasta yhtään mitään, sillä nokka oli niin tukossa, mutta paikkahan oli aivan ihana ja kuulopuheiden mukaan myös lautasellani ollut pizza oli oikein maukasta!

Päätimme kävellä satamaan, sillä aikaa laivan lähtöön oli reilusti eikä meillä ollut juurikaan matkatavaroita kannettavana. Kävelyssä on myös se hyvä puoli, että näkee paljon ihania vanhoja taloja, pieniä kujia ja erilaisia maisemia kuin kotopuolessa kävellessä - ja saa vähän liikuntaa, sillä odotettavissa oli, että laivan notkuva seisovapöytä saattaisi risteilyn aikana tarjota murua rinnan alle..

Risteily sujui leppoisissa merkeissä shoppaillen, syöden, musiikista nauttien ja ihan vain rentoutuen. Seuraavan päivän aamupalalla jopa huomasin maistavani aamiaisen maut ja tästä innostuneena ähkin mahani täyteen kaikkia ihania herkkuja! Hyttimme hintaan kuului erikoisaamiainen, jota en voi kuin kehua. Aamupalalla ensimmäisenä tarjottiin kuohuviiniä, kahvit ja teet tultiin kaatamaan valmiiksi mukeihin ja muutenkin tunnelma oli ihanan hemmoteltu. Luksusta!

Illalla laivamme saapui takaisin satamaan ja reippaina nuorina päätimme laittaa tassua toisen eteen ja kävellä hotellillemme keskustan toiselle laidalle. Jossain vaiheessa valinta alkoi melkein kaduttaa, sillä matkaa kertyikin kolme ja puoli kilometriä ja paluumatkalla kannettavaa olikin jo enemmän, kun laivalta löytyi vaikka mitä kivaa kotiin tuotavaa.. Pääsimme kuitenkin perille ja pienten harhailujen jälkeen pääsimme hotellillemme, joka sijaitsi aivan torin laidalla.

Sokos Hotel City Börs valikoitui hotelliksemme sijaintinsa ja suht' edullisen hintansa vuoksi. Hotellihuone olikin oikein kiva, mutta pikku hiljaa huoneesta paljastui kaikenlaista uutta pientä rempallaan olevaa seikkaa, joita lopulta oli niin paljon, että alkoi jo huvittaa kaiken keskeneräisyys. Hotellihuoneemme oli ensinnäkin järkyttävän kylmä, sillä viilennys oli täysillä ja patterit ilmeisesti epäkunnossa, sillä huone ei lämminnyt vielä yölläkään. Vessan kattoon oli tehty ilmeisesti remonttia ja paneelit olivat jääneet repsottamaan sieltä ja täältä. Suihkun seinissä oli mustia pilkkuja (toivottavasti ei hometta, kuten Wiskarin laulussa), roskakorin aukaisumekanismi ei toiminut ja pölyt oli unohtunut pyyhkiä. Pikkuvikoja, mutta yllättävän paljon samassa huoneessa! Kuitenkin kiitosta ansaitsevat isot ja muhkeat tyynyt sekä siisti yleisilme huoneessa :) Aamupalalla oli tungosta ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hotelliaamupalalla piti etsiä istumapaikkaa, mutta ruoka oli kyllä maukasta :)

Keskiviikkona saavuimme takaisin Joensuuhun, jossa vanhempani meitä jo odottivatkin! Äiti ja isi tulivat lomailemaan loppuviikoksi Joensuuhun ja saimme viettää paljon aikaa yhdessä <3 Suurin osa ajasta taisi kulua meille kaikille rakkaaseen harrastukseen - höpöttelemiseen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kävimme myös shoppailemassa kaupungilla, syömässä sekä Iskelmä Kesä -festareilla Sirkkalan puistossa. Iskelmä Kesää olikin jo odotettu, sillä Jari Sillanpää, Juha Tapio ja Neljänsuora eivät ihan joka kerta osu samaan paikkaan keikkailemaan, joten ihana ilta oli taattu. Tapahtumassa oli muitakin tuttuja ja vietimme oikein naurun- ja musiikintäyteisen illan.

Tämä päivä onkin kulunut tenttikirjojen parissa, Blondi tuli taloon -sarjaa katsoessa ja rentoutuessa. Huomenna olisi tarkoitus taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja vaihtaa herkut lenkkeilyyn - jotenkin ihana ajatus jo päästä liikkumaan yli viikon tauon jälkeen! 

Millaisia suunnitelmia teillä on tulevalle viikolle? Löytyykö muita, jotka ovat herkutelleet lomalla ja kaipaavat jo arjen rutiineja? :)

Muuttaminen on tunteiden vuoristorataa

Muuttoautot huristavat varmasti koko elo-syyskuun ajan ympäri Suomea kuljettaen uusien opiskelijoiden tavaroita uudelle paikkakunnalle ja mahdollisesti ihka ensimmäiseen omaan kotiin. Toiset muuttavat yksin kaupunkiin, josta eivät tunne ketään, toiset jakavat uuden kotinsa puolisonsa kanssa ja kolmannet riemuitsevat, kun opiskelupaikkakunnalla on jo vanhoja tuttuja vuosien takaa. Omaan kotiin muuttaminen on kuitenkin kaikille yhtä jännittävää, kutkuttavaa, ihanaa ja kamalaa muutti sitten yksin tai yhdessä.

Ensimmäiseen omaan kotiin muuttamiseen liittyy odotuksen ja innostuksen tunteita, kun saa kierrellä Ikeassa ja miettiä, millaiset kalusteet uuteen kotiin sopisivat ja millaiseksi oman kodin voisi sisustaa. Uudelle paikkakunnalle muuttaminen tuo mukanaan myös odotuksia siitä, millaisia ihmisiä kaupungissa tapaa, millaiset harrastusmahdollisuudet sieltä löytyy ja millaista itsekseen asuminen tulee olemaan. Tämä on usein se osuus, jota suunnittelee ja miettii mielellään.

Kun muutin Joensuuhun, muutin isoon yksiöön ihan keskustan laidalle. Ennen lähin pikkukauppa oli noin seitsemän kilometrin päässä ja yhtäkkiä Citymarket oli takapihalla. Bussilla pääsi minne vain ja lähes milloin vain - ei siis vain koulupäivisin aamulla ja illalla. Jo pelkästään tähän tottuminen oli jännittävää! Lisäksi oman kodin sai sisustaa mieleisekseen (tosin, järjestystä ei voinut oikein vaihtaa, vaikka pienenä kovasti uhosin vaihtavani järjestystä vaikka joka päivä, kun muutan omaan kotiin :D), jääkaapin täyttää omilla suosikkiruuillaan ja katsoa telkkaria yömyöhään. Kuulostaa ihanalta, mutta tarkemmin kun miettii, mitä näistä en voinut tehdä kotikotona? Ajaa bussilla 20 minuutin välein ja kävellä kauppaan.

Uuden kodin viehätys säilyi helposti kuukaudenkin, mutta kun Salkkarit alkoivat telkkarista, konkretisoitui se, miten yksin oikeastaan olinkaan. Tunsin Joensuusta yhden vanhan työkaverin ja Mikon lähipiiriä, mutta kukaan heistä ei luonnollisestikaan istunut kanssani iltaisin kotonani. En tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta tunsin kyllä valtavaa koti-ikävää. Kenen kanssa kommentoin hassuja juonenkäänteitä, kenen kanssa syön iltapalan ja kenelle huudan hyvää yötä ennen nukkumaanmenoa? Mikon kanssa viikonloppuisin, mutta viikossa oli viisi muutakin päivää.

Monelle juuri muuttoa edeltävät viikot ovat täynnä intoa ja jännitystä uuden elämänvaiheen alkamisesta, mutta itselleni ainakin muuttopäivää edeltävät päivät olivat aika sekamelskaa tunteiden osalta. Kaikki sukulaiseni asuvat Tampereen seudulla ja melkein kaikki kaverinikin asuvat siellä. Kaikki muistivat kertoa, miten kova ikävä heillä tulee minua ja miten on kurjaa, että muutan niin kauas - kun toinen kertoo tämän itku kurkussa, tulee olo, että olen itsekäs, kun muutan niin kauas ja aiheutan muille sillä ikävää. Ei kukaan varmaan noin ajatellut, mutta mietin asiaa useamman kerran itsekseni.

Ei muuttaminen ollut vaikeaa kuitenkaan vain minulle, joka yhtäkkiä asuinkin yli 400 kilometrin päässä lähes kaikista rakkaistani. Tunsin ikävää ja kaipuuta takaisin kotiin tuttujen ihmisten pariin tekemään niitä tuikitavallisia asioita. Samaan aikaan ystäväni, perheeni ja sukulaiseni kaipasivat minua takaisin kotiin ja heille oli varmasti yhtä kamalaa asua yhtäkkiä niin kaukana minusta. Ja minä ymmärsin sen. Halusin ennen muuttoa viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden ihmisteni kanssa, koska tiesin, että yhteistä aikaa ei olisi niin paljon, kun asun kauempana.

Kotiuduin kuitenkin nopeasti Joensuuhun ja sain uusia ystäviä sen lisäksi, että pidin yhteyttä vanhoihin. Opin ottamaan vastuuta vielä enemmän omista tekemisistäni, huomasin pärjääväni itsekseni ja tykkääväni uudesta kotikaupungistani. Minulla on edelleen ikävä kaikkia rakkaita kotopuolessa, mutta kokemuksen myötä tiedän, että pääsen aina halutessani käymään heidän luonaan ja he täällä. Olen onnellinen, että välimatkasta huolimatta tärkeimmät ihmiset ovat pysyneet lähelläni <3

Mitä oikeastaan haluan postauksella sanoa, on, että muistakaa muuttajat ja kotijoukot, että muuttaminen ei ole vaikeaa ainoastaan sinulle, vaan myös toiselle. Muuttajalla tulee valtava ikävä kotiin ja kotijoukoilla tulee valtava ikävä muuttajaa. Sama pätee ystäviin ja sukulaisiin. Tärkeintä on kuitenkin pysyä yhdessä ja tukea toinen toisiaan - niin minun lähipiirini on ainakin tehnyt <3

Millaisia kokemuksia teillä on muutosta? Oletteko muuttamassa tänä syksynä?