Oma koti: tältä meidän olohuoneessa näyttää

Aurinko, oma koti ja sisustaminen - voiko enää koukuttavampaa komboa olla!? Tuntuu, että katselen koko ajan ympärilleni miettien, millaisia kivoja pieniä juttuja voisimme kotiimme hankkia, että se näyttäisi yhä kotoisammalta ja meidännäköiseltämme. Samaan aikaan en voi lakata ihastelemasta jo saavutettua, sillä olen joka päivä niin onnellinen ja ylpeä kodistamme - se on kuin meille tehty ja tuntuu niin hyvältä olla kotona.

En ole vielä yksittäisiä Instagramin puolella vilahtaneita kuvia lukuun ottamatta julkaissut kuvia kodistamme. Muistan, miten ensimmäisen kotini kohdalla en halunnut julkaista koskaan kuvia sieltä, koska tuntui hassulta jakaa oma kotinsa muiden kanssa. Nyttemmin olen tullut siihen tulokseen, että muiden sisustuskuvista saa niin paljon inspiraatiota ja kivoja ideoita omaan kotiin, että miksen julkaisisi! Lisäksi kuvat eivät kuitenkaan sellaisenaan välitä tunnelmaa kodistamme, joten en koe menettäväni siinä "kodintuntua".

Olohuoneemme on yksi isoin suosikkimme kodissamme. Olemme sisustaneet sen melko neutraaleilla väreillä; harmaalla, valkoisella ja ripauksella mustaa. Arvelimme, että käyttämällä neutraaleja värejä, voimme tekstiileillä muokata värimaailmaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Löysinkin kaapista jo vihreät kukkakuvioiset tyynynpäälliset, jotka laitoin heti sohvatyynyihin. Olen katsellut kaupoissa myös, jos löytyisi kokonaan vihreät päälliset kukkakuvioisten kaveriksi, mutta vielä niitä oikeita ei ole tullut vastaan. Vihreä loisi kivaa kevään ja kesän tuntua!

Rakastan olohuoneessamme olevaa valkoista tiilikuvioista tehosteseinää, joka antaa olohuoneelle raikkaan ilmeen. Äitini keksi loistavan idean antaa siskoni entiset verhot meille testattavaksi, josko kaislakuvio sopisi yläkerran laattakuvioisen lattian kanssa tai olohuoneen tiiliseinän kaveriksi. Kun asetimme verhot olohuoneessa paikoilleen, tajusin heti, että ne sopivat sinne aivan loistavasti! Olimme Mikon kanssa molemmat onnellisia äitimme löydöksestä, sillä tuntuu olevan äärettömän hankala löytää kivannäköisiä kappaverhoja, jotka vieläpä mätsäisivät sisustukseen. Lisäksi laitoimme ohuen Ikeasta hankitun sivuverhon ulko-oven eteen luomaan tunnelmaa ja etenkin auringonpaisteella se on näyttänyt todella kauniilta.

Koska alakerrassa on mosaiikkiparkettilattia, tuntui maton etsintä haasteelliselta. Olin koko ajan ajatellut, että sen pitää olla yksivärinen, jotta se ei muodosta sirkusmaista vaikutelmaa lattian kanssa. No, me tarjoushaukat kävimme noin viidennensadannen kerran Sotkassa katselemassa niitä näitä ja olohuoneen matto osui silmiimme heti oviaukossa - miten emme olleet aiemmilla kerroilla huomanneet sitä?! Sotkasta luvattiin palautusmahdollisuus vuorokauden sisällä, mikäli matto ei sopisikaan meille ja tämän lupauksen turvin ostimme maton ja ei tarvinnut onneksi palauttamista miettiä. Matolle jäi alennusten jälkeen hintaa vain 69€ ja kyse on kuitenkin 160x240cm kokoisesta matosta, joten olimme hyvin mielissämme tästä löydöstä. Matto on ihanan pehmeä ja kerran meninkin vallan matolle katsomaan televisiota, kun se oli niin houkuttelevan pehmoinen.

Koska edellisessä kodissamme ei ollut erillistä olohuonetta, ei olohuoneessamme ollut oikeastaan muuta kuin sohva ja televisio. Uuden kodin myötä halusimme jonkinlaisen kauniin senkin olohuoneeseen, jonne voisimme säilöä esimerkiksi lautapelit ja valokuva-albumit. Mikko mieltyi aivan täysin Huvila-senkkiimme ja minulle sen hankkiminen sopi paremmin kuin hyvin - se näyttää todella kivalta olkkarin seinustalla ja sinne mahtuu mielettömästi tavaraa! Ja tarjouksestahan se tämäkin lipasto bongattiin - samoin kuin tv-taso ja puiset koritkin! Senkin yläpuolelle on tarkoitus ripustaa sydämenmuotoinen taulu, johon mahtuu useampia kuvia eli saan kaikki rakkaat ihmiset samaan tauluun, jahka taulu pääsee Joensuuhun saakka <3

Puiset korit ovat löytö Carslonilta, jossa niitä oli sopivasti vain kolme jäljellä! Pienimmän korin jätin suosiolla kauppaan, mutta suurin kori näytti heti lankakorilta ja keskikokoinen lehtikorilta. Tykkään siitä, miten luonnonmateriaalit yhdistyvät toisiinsa olkkarissa - puunvärinen lattia, lautakorit, tiiliseinä (no ei kovin luonnonmateriaali, mutta kuitenkin) sekä kaislaverhot. Haaveilemmekin jostain luontoaiheisesta taulusta olohuoneen seinään. Olen selannut monia nettikauppoja ja heidän julistevalikoimiaan ja ainakin valikoimat ovat aika suuret! Onneksi julisteet ei ole hinnalla pilattu, joten niitä voi vaihdella sitten, jos kyllästyy edelliseen - vielä kun osaisi valita sen ensimmäisen julisteen.

Tällä hetkellä sohvan vieressä lisätuoleina ovat ruokailuryhmämme kaksi ylimääräistä tuolia, sillä emme ole kokeneet vielä tarpeelliseksi hommata siihen mitään nojatuolia tai vastaavaa ja toisekseen ylimääräisille tuoleille ei ole oikein hyviä sijoituspaikkoja kodissamme. Joku miettii varmasti, miksi ostimme kuuden hengen pöydän, jos emme käytä sitä kokonaisena, mutta voitteko uskoa; oli halvempi ostaa samanlainen kuuden istuttava pöytä kuin neljän istuttava, koska tarjoushinnoittelussa oli mennyt jotakin pieleen. No, onhan se kiva, jos tulee vieraita, niin kaikki mahtuvat saman pöydän ympärille.

Sisustusjutut veivät näköjään mennessään ja tekstiä tuli odottamattoman paljon, mutta hienoa, mikäli pääsit tänne saakka! Mitä tykkäätte olohuoneesta? :) Mitkä on teidän lempparijuttuja omissa olohuoneissanne ja mikä tekee teidän kodista kodin?

Uusi ilme makuuhuoneeseen pienillä muutoksilla

Muutama viikko sitten minuun iski todellinen KonMari-vaihde ja päätin järjestää kaapit, laatikot ja hyllyt uuteen uskoon. Tuntui niin vapauttavalta huomata, että kaapeissa on sittenkin tilaa ja kaikkien pöytäpintojen ei tarvitse olla täynnä tavaraa. Siivous- ja järjestysinnostuksen siivittämänä sain myös kipinän uudistaa hieman sisustusta. Kotimme on vain 39 neliön kokoinen, joten mittaviin sisustusmuutoksiin meillä ei ole mitään mahdollisuuksia, mutta päätin kokeilla, mihin kaikkeen pelkät tekstiilit pystyvät - ja nehän pystyivät ihmeisiin!

Aiemmassa sisustuksessa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta aloin kaivata hieman vaihtelua ja neutraaleja värejä. Makuuhuoneessamme oli aiemmin siniset verhot ja värikäs päiväpeitto sekä sinertävä matto. Sinistä löytyi myös olohuoneen ja keittiön puolelta tekstiilien muodossa, joten päätin, että nyt sininen saisi jäädä tehosteväriksi tarvittaessa, mutta haluaisin löytää jotkin uudet sävyt kotiimme.

Valkoistahan kodissamme on aivan älyttömästi - ehkä joskus jopa tuntuu, että vähän liikaakin. Seinät ovat valkoiset ja "tehosteseinä" on valkoinen himmeillä harmailla kuvioilla. Ovet, ovenkarmit, kaapit ja katto ovat valkoisia. Valkoisuudesta johtuen en halunnut, että ainakaan kaikki uudet sisustustekstiilit olisivat valkoisia, koska muuten vahva sairaalafiilis alkaisi hiipiä esiin. Päädyttiin Mikon kanssa lopulta siihen, että jotkin harmaat sisustustekstiilit voisivat olla sopivan neutraaleja, mutta kumminkin toisivat mukavasti väriä (jos harmaasta nyt niin voi sanoa.. :D) kotiimme.

Lähdimme ihanan ystäväni Tiian kanssa viettämään ostospäivää Kuopioon ja samalla olin päättänyt tsekata Ikean tarjonnan kodintekstiilien osalta. Aikaa vierähtikin reissussa kokonaiset 12 tuntia ja mukaan tarttui uudet verhot. Mikko kävi myös hakemassa Citymarketin Hemtex-osastolta harmaan päiväpeitteen, jonka arveltiin sopivan verhoihin. Myöhemmin viikolla käytiin vielä Prismassa katselemassa mattotarjontaa ja löydettiinkin sopiva makkarin lattiaa koristamaan.

Ikean mattotarjonta oli aika suppeaa, mihin olin hieman pettynyt. Kaikki tuntui olevan yltiökoristeellisia tai sitten niitä ihanan pehmoisia pörrömattoja, joita meille ei vain voi ostaa, jos mielii joskus istua tietokonetuolilla tai sulkea makkarin oven - pienen kodin ongelmia. Useat Ikean matoista olivat myös todella kovan oloisia ja epäilin, ettei niiden päällä olisi kovin mukava astella. Tarkoitus oli siis löytää makuuhuoneen lisäksi matot myös olkkariin ja keittiöön, jotka ovat samassa tilassa keskenään. Tämä jäi kuitenkin haaveeksi, mutta ehkä matot vielä myöhemmin löytyvät ihan täältä Joensuusta.

Makuuhuoneen tekstiilit osoittautuivat kuitenkin todella mahtavaksi yhdistelmäksi ja hymy nouseekin aina huulille, kun astun sisään makkariin. Harmaat verhot ovat pimennysverhot, joiden on tarkoituksena pitää talvella myös kylmää ulkopuolella, kun isot ikkunat valskaavat melko paljonkin kylmää talvisin. Pelkät harmaat olisi kuitenkin näyttäneet ehkä vähän tylsiltä ja keksittiinkin, että niihin voisi yhdistää toiset verhot ikään kuin hotellityyliin. Onneksi Tiia oli mukana, sillä työmaa oli aikamoinen, kun yritettiin pohtia, mitkä verhot sopisivat yhteen - ja Mikon kännykkä piippasi ahkerasti, kun lähettelin kuvia erilaisista verhoista..

Pienillä muutoksilla saatiin mielestäni aika iso muutos aikaiseksi! Myöskin ikkunalaudat järjestin uudelleen ja sijoittelin valokuvat samanlaisiin kehyksiin yhdelle ikkunalaudalle. Toivon myös, että nämä tekstiilit ovat pitkäikäisiä ja saadaan nauttia niistä vielä monen monta vuotta. Ne myös ovat niin neutraaleja, että käyvät varmasti joskus ikiomaankin kotiimme johonkin huoneeseen.

Mitä tykkäätte uudistuksista? Miten itse uudistatte kotinne ilmettä ja onko teillä joitain suosikki sisustuskauppoja? :)

Näin myyt säkkikaupalla vaatteita nettikirppareilla

Vanhojen vaatteiden ja tavaroiden myyminen nettikirpputoreilla on helppoa, kun taktiikka on hallussa. Innostuin nettikirppareilla myymisestä pari vuotta sitten ja tähän päivään mennessä olen myynyt viisi tai kuusi Ikean säkillistä vanhaa tavaraa Facebook-kirppareilla. Miten sitten saada rahat tuotteesta helposti ja välttää miljoonat av, yv, mittaa se ja kuvaa tuolta sekä kysyn mieheltä -lausahdukset? Nämä ohjeet on laadittu erityisesti vaatteiden myyntiin, mutta samat pääperiaatteet pätevät myös esimerkiksi huonekalujen kauppaamiseen.

Tärkeintä on, että tuote on oikeasti myyntikuntoinen. Myyntikuntoisella en tarkoita, että tuotteen pitäisi olla uudenveroinen, mutta reiälliset paidat, tahraiset housut ja nukkaantuneet neuleet eivät kuulu myyntiin vaan roskiin tai siivousräteiksi. Kun myy vain hyväkuntoisia tuotteita, maine pysyy hyvänä ja useampi haluaa ostaa tuotteita - joskus sama henkilö ostaa minulta juuri siksi uudelleen tuotteen, kun on ollut niin tyytyväinen edellisiin kauppoihin. Myöskään "annetaan" ilmoituksiin ei kannata ryhtyä, ellei tuote oikeasti ole myyntikuntoinen ja haluaisit vain hyvää hyvyyttäsi luopua siitä. Kukaan ei hae edes ilmaiseksi nukkaista villapaitaa tai tuolia, josta puuttuu yksi jalka. Meillä kaikilla on niitä turhakkeita omasta takaa.

Netissä myydään valokuvien avulla, joten on tärkeää, että tuote on kuvattu hyvässä valossa ja mahdollisimman edustavasti. Jos vaate on sinulle vähän liian pieni tai suuri, älä kuvaa sitä päällä, koska vaate ei ole silloin mitenkään päin edukseen. Parempi vaihtoehto on kertoa suoraan, ettei kuvaa vaatetta päällä, sillä se ei ole sopivaa kokoa - tällöin välttyy myös niiltä ylimääräsiltä kommenteilta lisäkuvista. Tietenkin joku haluaa aina lisäkuvia, mutta niiden napsimisen kanssa kannattaa olla tiukkana; kannattaako uhrata 15 minuuttia 2 euron tuotteen kuvaamiseen, jotta se ehkä menisi kaupaksi?

Vaikkei uskoisi, mahdollisimman tarkkojen tietojen antaminen luo vaikutelman, että olet myymässä kunnollisia tuotteita. Kun ilmoituksessa on selkeästi mainittu tuotteen kunto, hinta, koko ja tiedot mahdollisista postituskuluista, ostajan on miellyttävämpi tutustua tuotteisiisi eikä aikaa mene hukkaan lisäkysymysten esittämisessä. Mahdollisista puutteista tuotteen laadussa tulee ilmoittaa heti myyntitekstissä ja täydentää tietoa esimerkiksi kuvalla. Lähtökohtaisesti en suosittele kuitenkaan myymään tuotteita, joissa on erityistä huomautettavaa. Olen törmännyt kuitenkin esimerkiksi ilmoituksiin kalliista merkkihuppareista, joiden hupun kiristysnauha purkaa - ei vaikuta käyttöön, joten sen voi myydä, mutta on kohteliasta ilmoittaa asiasta.

Myyntiteksteissä oleellista on myös mainita, mikäli koko ei vastaa tuotteen lapussa olevaa kokoa. Monesti ostajat haluavat mittoja kainalosta kainaloon ja olkapäästä helmaan varmistaakseen, että tuote on sopiva. Mittailu on oikeastaan aika rasittavaa ja turhauttavaa, sillä yleensä nämä kyselijät eivät osta tuotetta. Myynti-ilmoituksessa voi ilmoittaa, että tuotteita saa tulla sovittamaan, jolloin säästyy ylimääräiseltä vaivalta. Toki, jos kyse on kalliimmasta tuotteesta, mittaamisen avulla voi saada sen myytyä, jolloin kannattaa miettiä, olisiko siitä kuitenkaan niin suurta vaivaa.

Av, yv, jono, kysyn mieheltä -ostajia riittää kirppareilla. Alussa olin turhankin kiltti ja odottelin, että mahdolliset ostajat saavat kysyttyä koko suvultaan, sopiiko myymäni paita heille, mutta sittemmin olen viisastunut. Ilmoitan myynti-ilmoituksessani suosivani nopeita ja sujuvia kauppoja, jolloin annan selkeän viestin, etten varaile tuotteita pitkäksi aikaa. Olen joutunut monta kertaa pettymään, kun "varma ostaja" ei koskaan tullutkaan hakemaan tuotetta ja jonottaja oli hankkinut vastaavan jo toisaalta. Kirppareilla pyörii yllättävän monta hupiostostelijaa, mutta silmä harjaantuu kymmenien kauppojen jälkeen ja nykyisin on jo suhteellisen helppoa arvioida, tuleeko kyselijä koskaan ostamaan tuotetta.

Kasat kiinnostavat ihmisiä. Useimmille kirppareille saa nykyään lisätä keskustelun, jonka alla myy omia tuotteitaan. Ostajat kiinnostuvat helposti kuvista, joissa on paljon tavaraa ja tämän seurauksena selaavat myös kommentteja läpi löytääkseen mahdollisesti aloituskuvassa silmiin osuneen tuotteen lisäksi jotain muutakin itselleen sopivaa. Sama ostaja saattaa olla kiinnostunut useammastakin tuotteesta, kun näkee ne kaikki helposti yhdellä kertaa. Kalliimmat tuotteet myyn jokaisen omassa ilmoituksessaan, mutta esimerkiksi vaatteiden kohdalla suosin sitä, että kuvaan kaikki vaatteet ensin esimerkiksi sohvalla ryhmänä ja sitten yksittäin kommentteihin, joissa on myös tuotteiden tiedot - ja hyvin on toiminut ainakin tähän saakka! 

Kinkkisin ongelma yleensä on hinniottelu; miten saada tuotteesta muutama euro, mutta saada se kuitenkin myytyä? Kannattaa seurata kirppareiden hintatasoa ja miettiä, mitä vastaavasta tuotteesta itse maksaisi; tavallisesta t-paidasta ei voi pyytää paljon euroa kahta enempää ja kynttiläkippoja on kaikilla, joten ne eivät tee kauppaansa etenkään kovalla hinnalla. Kuitenkaan liian alas ei kannata hintoja vetää, koska silloin ostajaa saattaa alkaa arveluttaa, onko tuote oikeasti hyväkuntoinen, kun hinta on niiin halpa. Esimerkkinä itse myin toppahousuja 5 eurolla, mutta nostaessani hinnan 8 euroon, ne menivätkin heti kaupaksi. Pieni korotus, mutta kannatti kaikella tapaa.

Monet yrittävät kikkailla myös pakettimyynnillä saadakseen rahaa myös niistä vaatteista, jotka yksinään eivät tee kauppaansa. Olen kokeillut sitä itsekin; samankokoisia vaatteita laitetaan yhteen säkkiin ja säkille annetaan könttäsumma, joka on edullinen. Tässä täytyisi kuitenkin muistaa, että vaatteiden tulee olla samankokoisia keskenään - aika harva tarvitsee 98 senttisiä housuja, koon 38 kenkiä, miesten L-kokoista villapaitaa ja teinien S-kokoista napapaitaa. Tällaiset paketit luonnollisesti eivät tee kauppaansa (tai sitten käy ainakin mieletön tuuri, jos joku sen ostaa!), vaan järkevämpää on miettiä, että paketissa on samankokoisia ja -tyylisiä vaatteita. Pakettiin on helppo ujuttaa niitä "muodista poismenneitäkin vaatteita", mutta hyvä on muistaa taas se myyntikunto; vaikka saisi monta tuotetta kerralla, kukaan ei halua rikkinäisiä tai virttyneitä vaatteita.

Vaivatonta nettikirppareilla myyminen ei missään nimessä ole, mutta kyllä se tuottaa tulosta, kun jaksaa vain sinnikkäästi jatkaa. Hinnoittelun kanssa on oltava järkevä samoin kuin tuotteiden huolellisen kuvaamisen. Tärkeintä on myydä hyvää ja laadukasta tavaraa, jolla oikeasti on jälleenmyyntiarvoa. Rikkinäiset ja ikivanhat tuotteet, joita et enää itsekään ostaisi, joutavat kierrätykseen (vain hyväkuntoiset!) tai autotalliin pesuräteiksi - näin pidät myös oman myyjän maineesi hyvänä ja tuotteesi menevät jatkossakin paremmin kaupaksi. Suosittelen myös laittamaan kirppismyynneistä saadut rahat tiettyyn purkkiin, sillä jos parin euron kolikot laittaa lompakkoon, ne häviävät seuraavalla kauppareissulla. Purkissa ne pysyvät tallessa ja näet, paljonko olet onnistunut myymään vanhaa tavaraa - ja säästöillähän voi tehdä vaikka pienen lomamatkan!

Millaisia kirpparimyyjiä olette? Oletteko törmänneet kummallisiin myynti-ilmoituksiin tai tuotteisiin, joita ette hakisi edes ilmaiseksi?

Mutta kun olen saanut tämän lahjaksi..

Konmari on vallannut asuntomme sen jälkeen, kun kotiutin kyseisen kirjan kaupasta. Ahmin siivouksen elämänmullistavan taian vain parilta istumalta ja kirjan lukemisen jälkeen olin täynnä siivousenergiaa. En ehkä ollut täysin Marie Kondon kohdejoukkoa, sillä osaan kyllä pitää kotini päällisin puolin järjestyksessä, mutta aika ajoin ahdistun siitä, miten paljon meillä on tavaraa vain 39 neliön asunnossamme. Aiemmin olen kuvitellut sen johtuvan vähäisistä säilytystiloista, mutta siivouspäivien jälkeen olen huomannut, että meille on jäänyt kaappeihin ihan tyhjääkin tilaa.

Ajattelen monia asioita aina kovin monimutkaisesti enkä tee poikkeusta myöskään tavaroiden ja vaatteiden kohdalla; olen saanut tämän koriste-esineen lahjaksi kaveriltani; mitä, jos hän huomaa, ettei sitä ole esillä, kun tulee joskus käymään? Tämän neuleen sain siskoltani, se on ihan nukkainen ja viisi vuotta vanha, mutta enhän voi heittää sitä pois, koska se on lahja. Mitäs jos tarvitsen näitä kaikkia kodinkoneiden käyttöohjeita joskus?

Totuus on, etten ole koskaan kaivanut yhtäkään käyttöohjetta esiin sen jälkeen, kun olen laittanut sen käyttöohjeille omistamaani laatikkoon. Todennäköisesti kaverini ei edes muista antaneensa minulle jotain koriste-esinettä ja emmehän muutenkaan pidä kaikkia esineitä näytillä yhtä aikaa. Siskoni taas on sitä mieltä, että mitään ei tarvitse säästää vain siksi, että on saanut sen joltakulta. Silti jaksan aina miettiä näitä asioita. Konmarin luettuani kuitenkin voimaannuin sen verran, että aloin käydä kaappeja ja laatikoita läpi ajatuksella "tuottaako tämä tavara minulle iloa".

Kaikki tavarat eivät voi tietenkään tuottaa iloa ja silti ne pitää säästää; neljäkymmentä nelisivuista lappua graduaineistoa ei varsinaisesti tee minua onnelliseksi, mutta ne on pakko säästää kuten esimerkiksi vakuutusasiakirjatkin. Sen sijaan en ymmärrä, miksi olen säästänyt vuoden 2013 palkkalaskelmia ja verotuspäätöksiä, ison kasan johtoja, joihin kuuluvia laitteita ei ole enää olemassakaan sekä CD-levyjä, joita en ole kuunnellut alakoulun jälkeen. Niimpä ostimme rullan jätesäkkejä ja aloimme yksissä tuumin siivota kotia. Ja aika monta kauppakassillista turhaa roinaa on kannettu roskikseen, vaatekeräykseen ja kierrätykseen.

Otin järjen käteen tuotteiden karsimisessa ja heitin pois kaiken sellaisen, minkä olemassaoloa en edes muistanut ja joilla ei ollut minulle mitään käyttö- tai tunnearvoa. Esimerkiksi lehtien välistä keräillyt rasvanäytteet saivat kyytiä (tiesittekö, että osa niistä säilyy käyttökelpoisena vain kaksi viikkoa!), vuosia sitten avatut kynsilakat ja meikkiputelit hävisivät ja löysimpä jopa rikkinäisiä villasukkia, tavallisia sukkia, sukkahousuja, paitoja ja housuja, jotka olin päättänyt pitää ilmeisesti huonompina vaatteina, jos tarvii vaikka joskus remppailla jotain. Mielenkiintoista vain, että olenko ajatellut remppailla sukkahousuissa..?

Miltä sitten tuntui heittää tavaraa pois? Helpottavalta, todella helpottavalta. Ajattelin ensin, että raaskinko luopua kuitenkaan tavaroista ja tulenko kaipaamaan niitä. Tällä hetkellä en edes muista, mitä kaikkea turhaa olen heittänyt pois, ja hyvä niin. Nyt pystytään avaamaan kaappien ovet ja jopa kertasilmäyksellä katsomaan, mitä kaikkea siellä on. Aiemmin makuuhuoneen kaapin ovet eivät menneet edes kiinni, kun tavaraa tursusi joka paikasta eikä sieltä mitenkään voinut saada haluamaansa tiputtamatta kaikkea muuta. Ja sittenhän oli ihan sama heittää tavarat takaisin kaappiin, kun ei niillä kumminkaan ollut mitään omaa paikkaa.

Loppujen lopuksi en ole kuitenkaan heittänyt älyttömiä määriä tavaraa pois (ja kun sanon pois, tarkoitan nyt kaikkia vaatekeräyksiä, kirppiksiä, kierrätysastioita ja sekajätepönttöjä, en suinkaan ole heittänyt kaikkea roskakoriin), mutta sen verran olen onnistunut vähentämään, että kaapit on ollut helppo järjestää siisteiksi ja niiden sisällön käyttäminen on helpottunut merkittävästi. Tavarat myös löytävät helpommin omalle paikalleen, kun niillä selkeästi on oma paikka. Jotenkin on myös paljon mukavampi olla, kun tuntuu hieman väljemmältä kaikkialla. Samaan aikaan olen myös onnistunut säästämään niitä esineitä ja vaatteita, jotka tekevät minut oikeasti onnelliseksi ja joita mielelläni katselen kodissamme sekä ylläni. Helpottavaa, rentouttavaa ja iloa tuottavaa, voiko siivoaminen paljon muuta olla?

Tiedän tälläkin hetkellä, että vielä löytyy siivottavaa ja turhaa tavaraa, jota olen säästänyt vain ajattelemattomuuttani, mutta hyvällä mallilla kuitenkin ollaan. Kaikki kaapit ja laatikot on nyt käyty ensimmäisen kerran läpi, mutta joidenkin kaappien kohdalla olen ollut vielä ihan unessa karsimisen suhteen, joten niihin palaan vielä tulevina lomapäivinä. Siivoaminen on oikeastaan todella rentouttavaa ja hyvää ajanvietettä, kunhan sitä ei tarvitse tehdä työpäivän päälle! Ja kuten Mikko juuri ovesta sisään tullessaan osuvasti totesi "hyvä tästä vielä tulee"!

Löytyykö muita, joihin siivous- ja sisustuskärpänen on iskenyt? Kiinnostaisiko teitä kuulla enemmänkin siitä, miten ikuinen hamstraaja onnistuu vähentämään tavaraa ja luopumaan ylimääräisestä?