Elämäntapamuutos: tästä se lähtee!

Naperojumppaa, lastentanssia, yleisurheilua, koripalloa, zumbaa, lattareita, kuntosalia, penkkiurheilua, lenkkeilyä, rullaluistelua.. Vuosien varrella on tullut kokeiltua yhtä ja toista urheilulajia, joihin kiinnostus on säilynyt kuukausista vuosiin. Myös kiinnostus koko urheilemista kohtaan on vaihdellut eri aikoina totaalisesta tylsistymisestä suureen innostukseen.

Aiemmassa postauksessa kyselin, olisiko treenipostauksille tilausta ja sainkin positiivista palautetta, jonka siivittämänä päätin ryhtyä postailemaan aiheesta enemmänkin. Heti alkuun täytyy todeta, että Elli on ollut minulle suuri apu ja turva tässä blogin uuden suunnan hakemisessa. Ihailen siskoani koko sydämestäni; hän todistaa, että tahtomalla jotakin tekee todellakin toiveistaan totta. Hänestä näkee innostuksen treenausta kohtaan, hän omaa mielettömän itsekurin ja terveen suhtautumisen treenaamiseen ja syömiseen - ei voi kuin ihailla <3

Jotta treenipostauksia olisi mielekkäämpää seurata, valotan teille hieman taustaani liikkujana ja ruokailijana. Kuten alussa totesin, kiinnostus liikuntaan on vaihdellut suuresti eri aikakausina. Alakoulun puolella tykkäsin paljon liikunnasta; harrastin yleisurheilua kesän tai kaksi, pelasin hetken koripalloa ja lenkkeilin kaverini kanssa. Välitunnit kulutin leikkimällä pistettä, maanvalloitusta tai keinumasaa, joissa kaikissa sai mukavasti liikuntaa. Koin myös olevani ihan hyvä liikunnassa, mikä varmasti osaltaan vaikutti sen miellyttävyyteen.

takki Vero Moda / paita Vero Moda / housut Vero Moda / kengät Inspire / laukku tuliainen Espanjasta / huivi siskon kaapilta

Yläkoulussa huomasinkin, että "kaikki muut" olivat parempia urheilijoita ja oma kiinnostukseni hieman lopahti liikuntaa kohtaan. Koululiikunnasta en enää kummemmin perustanut, mutta vapaa-ajalla rullaluistelin satunnaisesti ja lenkkeilin lähes päivittäin, koska se oli minun ja ystäväni tapa viettää aikaa yhdessä; eihän juoruilu ja jalkojen liikuttaminen ole urheilua?

Lukiossa pari kurssia liikuntaa oli käytävä, joten ne käytiin. Vapaa-ajalla kävin tanssimassa lattareita kaverini kanssa, zumbasin siskoni kanssa ja satunnaisesti urheilin omatoimisesti. Sama meno jatkui oikeastaan yliopistossa, jossa liikuntatunneilla ei enää niinkään tarvinnut urheilla, vaan pääpaino oli taitojen opettamisen oppimisessa. Kuitenkin lenkkeily, lihaskunto ja pyörällä liikkuminen astuivat mukaan, mutta helposti sivuutin urheilun sillä verukkeella, että työt ja opiskelut veivät hirmuisesti aikaa ja energiaa - ja niinhän ne vievätkin.

Kun asuin kotona, söin terveellistä kotiruokaa päivittäin. Aamupalassa ei ole ollut koskaan kehumista, sillä yhden tai maksimissaan kahden paahtoleivän ahtaminen suuhun on vienyt helposti parikymmentä minuuttia. Koululounas koostui pääasiassa yhdestä näkkileivästä ja vesilaseista, joiden lisäksi mutustin iltapäivällä välipalapatukan. En yksinkertaisesti tykännyt kouluruuasta - ei sillä, että tänäkään päivänä erityisesti siitä pitäisin. Kotona söin kuitenkin herkullisen päivällisen ja illalla tukevan iltapalan. Herkkuja söin virallisesti paristi viikossa - salaa napsin namuja silloin tällöin.

Muutettuani omilleni, söin edelleen terveellistä kotiruokaa ja herkkuja silloin tällöin. Jossain kohtaa kuitenkin aloin ostaa useammin valmishamppareita iltapalaksi ja keksejä sekä karkkeja eksyi herkkukaappiin useammanin kerran viikossa. Salaattia olin vähän laiska väsäämään ja yhdessä vaiheessa tuntuu, että ruokana oli turhan usein ranskalaisia tai iltapalaksi nakkeja. Kun nämä epäterveellisyydet muutaman kerran viikossa yhdistetään siihen, että töiden ja koulun lisäksi liikunnalle ei riittänyt aikaa, alkoivat vanhat housut pikkuhiljaa tehdä jenkkakahvoja lantiolle.

Rakastan tuota tuliaisiksi saamaani laukkua, se on tosi näpsäkän kokoinen ja tosi kauniin näköinen! :)

Viime kuukausien aikana olen lähtenyt pikkuhiljaa remontoimaan ruokavaliotani, joka on nykyisin huomattavasti erilaisempi kuin esimerkiksi kouluaikoinani.

- Aamupalalla syön edelleen varmasti liian vähän, mutta parannusta on kuitenkin tapahtunut, sillä lautaselta saattaa löytyä kaurapuuroa tai ruisleipää paahtoleivän sijasta. Lisäksi viime viikkoina olen yrittänyt saada leivän päälle myös kurkkua tai salaattia, jotta ruokaan tulee hieman väriä.

- Lounaaksi olen pyrkinyt syömään edelliseltä päivältä jäänyttä ruokaa tai tonnikalalla höystettyä salaattia - ja ylipäätään tekemään salaattia niin paljon, että sitä riittää monelle aterialle, ettei koko ajan tarvitse olla pilppomassa kasviksia!

- Välipalaa en syö edes joka päivä, mutta olen pyrkinyt siihen, että se olisi esimerkiksi hedelmä tai leipä - välipalapatukoihin en ole koskenut enää vuoteen, koska huomasin sen piilosokerin määrän, mikä niissä piilee.

- Päivällisellä on lämmintä ruokaa ja salaattia. Terveellistä kotiruokaa; ei mitään hifistelyitä ja ruoka-aineiden laskemisia, vaan ihan tavallista ruokaa.

- Iltapalalla syön sitten varmasti ravintosuosituksia enemmän, mutta inhoan sitä, jos yöllä alkaa maha kurista! Leipää, puuroa, smoothien, hedelmän - joskus lauantaisin se valmishamppari.

Tällä hetkellä ruokailutottumukseni ovat ainakin omasta näkökulmastani parantuneet, mutta tietenkin petrattavaa on vielä. Liikunnastakin olen innostunut viime aikoina enemmän, joten siinäkin ollaan menossa parempaan suuntaan. En kuitenkaan halua ottaa tästä elämäntaparemontista minkäänlaista stressiä, koska sitten koko touhu muuttuu liian vakavaksi ja pakonomaiseksi, että siitä menee se ilo, mitä projektillani tavoittelen.

Seuraavissa postauksissa tarkoitus on kertoa teille hieman tavoitteistani, jakaa muutaman päivän ruokailut ja kertoa hieman treenailustani.

Löytyykö kohtalotovereita tai elämäntaparemontin onnistuneesti tehneitä lukijoita?

Lapset laihdutuskuurille - pienestä pitäen täytyy varoa läski-löllykkää

Lastenvaateliikkeet pursuavat trendikkäitä jegginssejä, leopardikuvioisia huiveja ja Kiss me -printeillä koristettuja napapaitoja. Lapset puetaan aikuismaisiin vaatteisiin ja nopeasti naperot luulevat, että heidän tulee käyttäytyä muutenkin kuin aikuisten.

Eilen olin Ellin kanssa juoksemassa portaita ja treenailemassa alakoulun hiekkakentän laidalla, kun takaamme talsi kaksi noin 8-9-vuotiasta poikaa, jotka tokaisivat hiljaa toisilleen, että "tytöt on tekemässä iltajumppaa", joka nosti tietysti hymyn kasvoillemme. Koska pojat istahtivat rappusille höpöttämään, kuuntelimme sivukorvalla heidän juttujaan, kunnes loimme toisiimme järkyttyneen katseen.

- Mun pitäis alkaa kans tekeen aamujumppaa, tokaisi toinen pojista.

- Ai miks?

- En tiiä, ehkä vaan pitäis.

- Aijaa.

- Mun pitäis alkaa laihduttaan!

- Minkä takia?

- No en tiiä, X:kin laihduttaa. Ja Y myös.

- Niin muuten Z:kin!

Laihduttamaanko? Nämä hädintuskin metrin mittaiset pojat, jotka saisivat varmasti varpaat suuhunsa ja onnistuisivat muitta mutkitta pomppimaan rappuja vähintään yhtä kauan kuin minä. Erityisen mielenkiintoista oli, että kyseessä oli nimenomaan pojat, sillä tyttöjen keskuudesta löytyy enemmän kuin riittävästi esimerkkejä siitä, että laihduttaminen aloitetaan yhä nuorempana.

Usein omassa ikäluokassa on aina hyvin pienikokoisia ihmisiä ja hieman rotevampia kavereita, jotka erottuvat ulkomuotonsa takia helposti "keskimittaisista ja sopusuhtaisita" (ketähän nämäkin ovat..) kavereista. Aina löytyy joku, joka kokee olevansa läski ja tarvitsevansa laihdutuskuuria, vaikka ylimääräisiä kiloja ei olisikaan. Helposti kaikki puhe tuntuu liittyvän omaan ulkomuotoon ja siihen, miten sitä voisi muokata mahdollisimman paljon haluamaansa suuntaan.

mekko MyDoris / bolero Seppälä / leggingsit Nelly / kengät Bull Boxer / korut ja kello Guess, Argento, Nomination, Leijona (asukuvia nappaamassa oli Elli, joka ilmoitti, että voi työllistää itseään bloggaajien asukuvia räpsimällä Tampereen alueella, joten jos tarvitset jonkun korvaamaan jalustan, niin ta kontakt!)

Mistä lapset omaksuvat kaiken tämän laihduttamiseen, dieetteihin ja ulkonäön muokkaamisen liittyvän tiedon? Ainakin meillä naisilla on usein pakkomielteitä siitä, millainen oman kropan tulisi olla ja helpostihan paino- ja treenikeskustelut kantautuvat lasten korviin vanhempien suusta. En missään nimessä syyllistä laihduttavia tai treenaavia vanhempia, koska on hyvä näyttää lapselle esimerkkiä terveellisistä elämäntavoista. Ja vanhemmat eivät kuitenkaan ole se suurin tietopankki, sillä kauppojen lehtihyllyt ovat pullollaan lehtiä, jotka takaavat sinulle unelmiesi kropan. Kuntosalien mainoksia kuulee radiosta ja näkee televisiosta. Televisiossa myös joka kolmas ohjelma käsittelee treenaamista, laihduttamista ja terveellistä ruokavaliota. Ei ihme, että lapset omaksuvat laihduttamisen normaaliksi osaksi elämää.

Mutta miksi 8-vuotiaan tai edes 13-vuotiaan pitäisi laihduttaa? Ymmärrän, että Suomessakin joka kymmenes lapsi on ylipainoinen, mikä on heidän terveydelleen haitallista. Miksi lapsi pitäisi kuitenkaan laittaa laihdutuskuurille? Eikö elämäntapojen muuttaminen ilman tuota negatiivissävytteistä sanaa olisi paljon mielekkäämpää ja itsetuntoa tukevampaa?

Lapsen käsitys laihduttamisesta saattaa liittyä hullunmoiseen urheiluun, painonpudotukseen ja minimaaliseen ruokailemiseen. Ruokailussa ei ajatella niinkään sitä, mitä syödään vaan miten paljon syödään, mikä johtaa automaattisesti hankaliin tilanteisiin. Tiedän tapauksia, jossa laihduttaja on korvannut ruuat muutamalla karkilla, koska silloin ei tarvitse syödä määrällisesti paljon. Ravintoarvollisesti ja kalorimäärällisesti syödäänkin jo aivan liikaa ja väärin. Lisäksi älytön kuntoilumäärä ja halu laihtua paljon ja nopeasti voi johtaa syömishäiriöihin sekä muihin psyykkisiin ja fyysisiin sairauksiin.

Toivon sydämeni pohjasta, että eilen tapaamani pojat eivät ryhdy laihdutuskuurille kuten eivät myöskään lukuisat tytöt, joiden nään vellovan siinä ajatuksessa, että heidän pitäisi muokata kroppaansa kelvatakseen ympärillä oleville ihmisille.

Ihmisen pitää kelvata vain ja ainoastaan itselleen. Tosin välillä rajan vetäminen sen välille, ovatko tavoitteet omia henkilökohtaisia toiveita vai ulkomaailman painostuksesta syntyneitä pyrkimyksiä, on hankalaa. Olen miettinyt blogiani viime aikoina hieman enemmän ja tullut siihen tulokseen, että jatkossa blogissani tullaan näkemään enemmän treeneihin ja ruokaan liittyviä postauksia. En ole superurheilija ja olen oikeastaan vasta viime aikoina innostunut enemmän liikkumaan. Haluan kuitenkin omalla esimerkilläni näyttää, että nauttiakseen liikunnasta ei tarvitse omistaa fitness-kroppaa, pitääkseen itseään kauniina ei tarvitse miettiä muiden ihmisten mieltymyksiä ja iänikuisten laihdutuskuurien sijaan tärkeää on pyrkiä sellaiseen ruokavalioon, jota pystyy noudattamaan vaikka koko ikänsä - ei vain muutamaa viikkoa.

Mitä ajatuksia teissä herättää lasten laihduttaminen? Ja mitä tykkäätte siitä, jos blogiini tulee lisämaustetta treenailusta? :)

Näin 500 kaloria kuluu vain jalkoja heiluttelemalla!

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä pääsin sujauttamaan jalkani rullaluistimiin ja viilettämään ympäri kaupunkia nauttien auringosta, lämmöstä ja uusista luistimistani! Rullaluistelun kultakausi taisi olla 90-luvulla, mutta uusi aalto näyttäisi tulevan jo ensi kesänä - ja hyvä niin.

Olen mieltänyt rullaluistelun suhteellisen trendikkääksi lajiksi jo pienenä, joten olikin hassua, miten yhtäkkiä kukaan ei osannut rullailla eikä omistanut omia luistimia. Ensimmäiset luistimeni taisin saada jo alaluokilla, josta lähtien olen viihtynyt niiden päällä vaihetelevalla menestyksellä. Suurin ongelma on aina olleet lättäjalkani, jotka ovat kärsineet luistimessa kuin luistimessa, ja urheilun päätteeksi jalkapöytien sisäsyrjiä ovat koristaneet isot rakot.

Eksyimme Mikon kanssa Sportian loppuunmyyntiin ja katsellessani treenipaitoja ja pipoja Mikko oli löytänyt rullaluistinten poistomyyntipisteen - ja kuinka ollakaan, sinnehän minäkin riensin penkomaan ja sovittelemaan luistimia. Pettyneenä silmäilin laatikoiden kokomerkintöjä, sillä joko luistimet olivat auttamattoman pieniä tai aivan liian isoja. Koko 38 on loppu normaalisti jo kenkäkaupoissakin, joten miten olisinkaan voinut löytää loppuunmyynnistä sen kokoiset luistimet?

Muistelin kuitenkin, etteivät yhdetkään aiemmista luistimistani olleet olleet samankokoiset kuin sen hetkinen kenkäkokoni, joten päätin sovittaa 39:n luistinta, joka istui jalkaan täydellisesti! Luistin ei olisi voinut olla sopivamman kokoinen, ja kaiken lisäksi tuntui kuin jalassa olisi ollut aamutöppönen luistimen sijaan. Koska luistimet olivat -50% tarjouksessa ja ne tuntuivat mielettömän hyviltä, marssin luistimet kainalossa kassalle.

Tänä keväänä olen nähnyt jo todella monta rullaluistelijaa - samoin kuin rullalautailijaa - ja pohdin, onko tämä 90-luvun trendilaji tekemässä come backin. Omassa kaveripiirissäni vain muutama harrastaa rullaluistelua, mutta tiedän useammankin, jonka mielestä olisi hieno päästä kokeilemaan, millaista meno on pyörien päällä.

Ongelma kuitenkin piilee siinä, ettei monellakaan ole varaa tai halua investoida suuria rahasummia omiin luistimiin, jollei laji vaikka tunnukaan yhtään omalta. Laskettelua tai hiihtoa voi kokeilla huoletta vuokravälineillä ja joko todeta lajin omakseen tai inhokikseen. Rullaluistinten vuokrausilmoituksia sen sijaan en ole nähnyt yhtäkään. Selailtuani hieman nettiä, löysin joitain paikkoja - kuten Suomen Latu -, jotka vuokraavat tai ovat ainakin vuokranneet joskus luistimia. Kuitenkin melko niukkaa on tarjonta.

Luistimia löytyy monenlaisia; erilaisilla kiinnityksillä, kiristyksillä, renkailla ja vaikka millä, joten jokaiselle löytyy varmasti ainakin lopulta! sopivan kokoiset menopelit. Minullakin meni siihen useampi vuosi, mutta sitä iloa ja onnea, joka minut tänään valtasi, on hankala kuvailla! Monta kilometriä jalkoja heilutellen eikä yhtäkään rakkoa!

Parhaisiin ominaisuuksiin rullaluistelussa lukeutuu se, että sitä saa tehdä ulkona. Raitis ilma, ihanat rantaraitit ja lämmin keli houkuttelee yhden jos toisenkin asfaltille. Ehkä parasta tälläiselle perusliikkujalle on se, että rullailu ei tunnu urheilulta lainkaan! Lenkillä pystyy keskittymään kaikkeen ympärillä olevaan ja nauttimaan vauhdin hurmasta, joten kuntoilu tapahtuu siinä sivussa - ja samalla voi kulua useampi sata kaloria ihan huomaamatta.

Oletteko kokeilleet rullaluistelua ja millaista se oli? :)