Yksikin hyvä tekosyy treenistä lintsaukselle

Treenaamiselle ei ole aikaa joka päivä, vai onko sittenkin? Lueskelin uusinta Sportti-lehteä ja pinkki ostikko huutaa lukijalleen, että "Kiire on vain tekosyy". Pohdin aihetta tarkemmin ja totesin, että kyllä aikaa pikkuiselle treenille löytyy melkeimpä joka päivä. Kuitenkin itselläni on ainakin niitä päiviä, kun yksinkertaisesti ei ole aikaa lähteä lenkille tai jumppailla olkkarin lattialla.

Sportin mukaan yleisimpiä tekosyitä ovat muun muassa pitkät työmatkat, ylityöt, arkirytmi, lasten hoito, kotityöt ja saamattomuus. Itselleni suurimpia tekosyitä ovat olleet kiire koulun ja töiden kanssa, kotitöiden tekeminen ja yksinkertaisesti saamattomuus.

Eilinen päivä sopii hyvin esimerkiksi päivästä, jolloin treenin sovittaminen kalenteriin tuntui vaikeammalta kuin suklaakeksin vastustaminen järjettömän herkkumieliteon vallassa.

7.00 Herätys, aamutoimet ja tavarat kasaan ennen kouluun lähtöä.

7.30 Kahden kilometrin koulumatka reippaasti kävellen

8.15 Luistelun harjoitusdemo jäähallissa (luistelua 45 minuuttia ennen kuin jalat alkoivat kärsiä rakoista)

10.15 Musiikin tunti, pelkkää istumista

11.45 Pikainen lounas koulun ruokalassa ystävän kanssa

12.15 Autolla työhaastatteluun, etteivät aikataulut petä

13.00 Työhaastattelu

13.30 Autolla työpaikalle, jotta ehdin ajoissa

14.00 Kevyttä postityötä

18.00 Autolla töistä suoraan kampaajalle

19.30 Autolla kauppaan

21.00 Iltapalaa

Kyllähän eiliseenkin lopulta mahtui liikuntaa koulumatkan ja luistelun merkeissä, mutta yhtä hyvin luistelun paikalla olisi saattanut olla vaikkapa espanjan tunti, jossa olisin vain istunut. Ilman autoa en olisi ehtinyt työhaastatteluun saati töihin, joten hyötyliikunnan yhdistäminen kyseisiin matkoihin oli mahdotonta. Onko tämäkin taas tekosyy? Olisiko se ollut kuitenkin jotenkin mahdollista?

Totuus on kuitenkin, että joka päivä ei käydä kampaajalla tai kaupassa koulu- ja työpäivän jälkeen, joten aikaa kyllä jää liikkumiselle muina päivinä. Eilinen olikin itselläni juuri kiireen vuoksi lepopäivä, joten se ei tavallaan mennyt laisinkaan hukkaan.

Aiemmin ajattelin, että jos olen ensin aamulla koulussa ja menen sieltä suoraan töihin, olen kuuden jälkeen jo niin rättipoikkiväsynyt, etten enää yksinkertaisesti jaksa lähteä lenkille tai reenailla reisilihaksia olkkarin matolla. Kokeilin pari kertaa treenailua pitkän päivän päälle, eikä se ollut laisinkaan liian rankkaa. 

Ajatus siitä, että "on ollut kyllä todella rankka ja pitkä päivä" tai "hirveä kiire kaiken kanssa, nyt ei ole kyllä aikaa hukattavaksi jumppaamiseen" antaa tavallaan luvan lintsata treenistä. Nyt olen jo töissä ajatellut, että kotiin päästyäni teen hyvän treenin ja arvatkaapas mitä, olen myös tehnyt sen enkä vain voivotellut, että on ollut muutenkin niin voimia vievä päivä!

Olen myös oivaltanut sen lauseen, joka yläkoulussa ja lukiossa luki jokaisen liikunnanopettajan paidassa "Asenne ratkaisee. Aina." Toivon, että tämä oivallus seuraa minua jatkossakin ja positiivinen asenne liikuntaan pysyy yllä, kun se vihdoin ja viimein on löytynyt.

Onko muita saman asian kanssa painiskelevia? Mikä itsellesi on pahin tekosyy jättää jumppa välistä?

Viime vuoden kohokohtia 2/2

Seuraava osa vuoden 2014 muistoista on koottu tähän postaukseen! :) Tätä ehdittiinkin jo kysellä ja odottaa, joten toivottavasti tykkäätte :)

Heinä- ja elokuu menivät pitkälti postia kantaessa rapusta toiseen, mutta viikonloppuihin mahtui sitten yhtä jos toista, joka sai työasiat unohtumaan! Heinäkuussa lähdimme lenkille ja pääsimme vain läheiselle sillalle asti, kun jokilaiva lipui ohitsemme. Saman tien käänsimme nokkamme kohti kotia vaihtamaan vaatteita ja lähdimme odottamaan seuraavaa jokilaivaristeilyä! Aurinko paistoi lämpimästi, oli niin kaunista ja rauhallista, että oli oikein nautinnollinen arki-ilta.

Jokilaivaristely oli kuitenkin vasta esimakua tulevasta; heinäkuun lopulla lähdimme risteilylle Tallinnaan! Voi, en edes muistanut, koska olin viimeksi käynyt laivalla ja oli todella ihana matka; hyvää ruokaa, shoppailua, tanssimista, kauniita maisemia, matkustamista, valokuvailua.. Matkakuume iskee taas..

Elokuun ensimmäisenä päivänä muutimme myös uuteen kotiin<3 Lämpöasteita oli reilut +30 ja tavarat rahdattiin talkoovoimin toiselle puolelle jokea. Kuulemma niin kuumalla ei toista kertaa meitä muuteta.. :D Olihan se aika järkyttävää, mutta uusi koti korvasi kaiken rehkimisen :) Lisäksi pääsin juhlistamaan synttäreitäni uudessa kodissamme, kun vietimme tupareita ja synttäreitäni pienellä kaveriporukalla :)

Elokuussa suuntasimme myös siskoni ja ystäväni kanssa Olympia Stadionille katsomaan, kuinka Cheek veti jättimäisen stadionin täyteen ihmisiä. Tunnelma oli aivan mieletön; itkua, naurua, kiljumista, tunnelmointia; ja "ympärillä mun parhaita ystävii". Ikimuistoinen kokemus!!

Daim-jätski! Sitä sain ainoastan kerran tänä kesänä, sillä löysin kojun vasta elokuun lopulla, mutta voi sitä onnen tunnetta kun rankan työpäivän jälkeen löytyy maailman parasta jätksiä lähikiskalta! <3

Syyskuussa alkoi koulu, joten johan alkoi taas olla vapaa-aikaa! On se koulussa istuminen huomattavasti kevyempää ja toisinaan helpompaakin kuin olla töissä (tosin, työt ei tule kotiin, koulu tulee..). Syyskuun ruskassa intouduin kuvailemaan kerran jos toisenkin ja kierreltiinkin kaikkia Joensuun kauniita maisemapaikkoja kuvaamassa :)

Osallistuin myös ensimmäistä kertaa bloggaajien iltaan, joka järjestettiin Bepop Streetissä Sokoksen toimesta, Olin Jennin avecina ja ilta oli todella mukava! Sen koommin aikataulut eivät olekaan oikein menneet yksiin tapahtumien suhteen, mutta ihan varmasti vielä menee! :)

Lokakuussa kävimme Tampereella ja samalla piipahdimme Pyynikin näkötornissa älyttömän hyvillä munkeilla sekä katselemassa maisemia. Sää oli ihanan aurinkoinen ja koko Tampere näkyi kauniisti alapuolellamme, Ihania maisemia ja rakkaimmat ihmiset ympärillä! <3

Marras-joulukuu tuntui olevan vielä enemmän täynnä postia kuin kesän kuukaudet, mutta onneksi kaikelle muullekin jäi aikaa! Isänpäivää vietin perheeni luona Ylöjärvellä ja yhtenä iltana intouduimme katselemaan vanhoja lapsuusvideoita, joita isi oli kuvannut, kun olimme pieniä. Oli siinä naurua kerrakseen! 

Kouluakin oli vielä melko tiiviisti marraskuussa ja hyvä osoitus luokanopettajakoulutuksen käytännönläheisyydestä ovat kuvassa näkyvät Pörri ja Aapo-Elmeri, jotka teimme käsityön tunnilla!

Paljon herkkuja ja kokkailuakin mahtui joulukuuhun, sillä pitihän sitä varautua tuleviin juhliin. Siivouspäivää jätimme pullataikinan kohoamaan siksi aikaa, kun haimme lähipitseeriasta syötävää ja tultuamme kotiin taikina oli jo melkein pöydälle valunut.. Ainakin tuli monen monta pullaa!

Pikkujouluja ja joulukortteja tuli nähtyä monen monta. Ihania rentoja hetkiä ja joulun odotusta! :)

Joulun vietimme Ylöjärvellä tunnelmallisesti ja rauhallisesti. Ihana olla kaikkien rakkaiden kanssa jouluna ilman kiirettä minnekään, mahat pullollaan ruokaa! Lisäksi jouluna tuli harrastettua kuvausta uudella objektiivilla kerran jos toisenkin! :)

Nyt vuosi on takana ja uusi edessä, joten aion tehdä tästä vuodesta vähintään yhtä ikimuistoisen kuin edellinenkin oli :)

Löytyykö teiltä samoja muistoja; oliko kukaan Stadionilla, risteilyllä tai kenties lumoutuneena lempparijätskistään? :)

Viime vuoden kohokohtia 1/2

Niin paljon tapahtumia, niin paljon hienoja hetkiä, ihania muistoja ja unohtumattomia ihmisiä. Kaikki vuoden 2014 muistot eivät samaan postaukseen mahtuneet, mutta tässä tulee ensimmäinen osa tammikuusta heinäkuuhun! :)

Tammikuu vierähti nopeasti koulun ja töiden parissa, mutta samaan aikaan tapahtui suuria muutoksia. Mikko muutti virallisesti helmikuun alussa meidän yhteiseen kotiin, mutta koko tammikuu saatiin jo harjoitella yhteiseloa. Hienoltahan se tuntui, kun inttileskeyden jälkeen toista näki päivittäin eikä tarvinnut asua yksin, se ei todellakaan ole minua varten (juu, ensimmäiset kaksi päivää se oli ihan kivaa, mutta sitten ei enää ollutkaan..).

Helmikuussa vietimme myös ensimmäistä vuosipäivää kynttilöiden ja takkatulen loisteessa keskellä hankia. Tammi- ja helmikuu olivat siis hyvin rakkauden täytteisiä kuukausia!

Maalis-huhtikuussa tapahtuiki yhtä jos toista. Irtisanomiset riepottelivat postia ja olin jo varma, että jään sieltä työttömäksi. Yritin hakea töitä joka puolelta, mutta mistään ei paikkaa vain auennut. Onnekseni kuitenkin sain jatkaa postilla vielä määräaikaisuuksiani.

Juhlimme pääsiäisen tienoilla isäni 50-vuotispäiviä ja pääsin näkemään kaikkia rakkaita ihmisiä Ylöjärveltä. On aina niin ihana päästä kotikotiin! <3 Samoin juhlistimme Mikon 21-vuotispäivää!

Laatuaikaa vietin myös siskoni ja ystävämme Reetan kanssa, kun tytöt hurauttivat VR:n vaunuissa Joensuuhun! Shoppailua, ruokaa, juoruilua, höntsäilyä, ihan parasta! <3

Lisäksi sain Mikon puhuttua Ikeaan kanssani, sillä sisustuskärpänen pääsi keväänkynnyksellä puraisemaan minua kovastikin ja samantien oli päästävä Kuopioon katselemaan tarjontaa! Hulluja summia ei matkalla mennyt, mutta matkusteluhan siinä oli pääroolissa :)

Näihin ruusuisiin kuviin päästiin vasta kovan työn ja tuskan jälkeen! Istuin toukokuussa elämäni ensimmäistä kertaa yleishallinto-oikeuden preppaustilaisuudessa itseäni monta kymmentä vuotta vanhempien ihmsiten kanssa miettien, mitä oikein teen siellä. Tentti ei ole tänä päivänäkään mennyt läpi, mutta kyllä se vielä joskus menee ;)

Toukokuussa juhlistimme myös ihanan ystäväni Taijan synttäreitä kesäisessä säässä ja mukavassa seurassa! Ihanaa, kun ihmiset vielä pitävät synttäreitä, eikä vain piilodu omiin koloihinsa, kun juhlapäivä koittaa!

Kesäkuussa olin myös Ylöjärvellä käymässä ja bongasin Tori.fi:stä itselleni ihanat Jeffrey Campbell-tyyliset kengät, jotka olivat käytössä koko kesän moneen otteeseen! :)

Juhannuksen vietimme kauniissa Kolin maisemissa syöden, pelaillen, saunoen, uiden (hyyyi, -10 asteinen vesi kutsui, koska en halunnut olla ainoa putuhousu, joka ei heitä talviturkkiaan..) ja rentoutuen :) Kameraan tallentui tuolla reissulla monta ihanaa auringonlasku kuvaa!

Kesäkuu huipentui vielä Tivoli käyntiin; maailmanpyörä ja jokin hurjaa kyytiä pyörivä vempele vei meidät lapsuuden muistoihin. Totesin kuitenkin tulleeni vanhaksi, sillä vauhdikkaamman härvelin jälkeen olisin voinut etsiä jonkinlaisen pahoinvointipussin..

Miltäs vaikuttaa, tykkäättekö lukea vuosikatsauksia? :) Vastasiko tämä odotuksianne?

P.S. Seuraava osa tulossa pian! :)