lauantai 10. tammikuuta 2015

Yksikin hyvä tekosyy treenistä lintsaukselle

Treenaamiselle ei ole aikaa joka päivä, vai onko sittenkin? Lueskelin uusinta Sportti-lehteä ja pinkki ostikko huutaa lukijalleen, että "Kiire on vain tekosyy". Pohdin aihetta tarkemmin ja totesin, että kyllä aikaa pikkuiselle treenille löytyy melkeimpä joka päivä. Kuitenkin itselläni on ainakin niitä päiviä, kun yksinkertaisesti ei ole aikaa lähteä lenkille tai jumppailla olkkarin lattialla.

Sportin mukaan yleisimpiä tekosyitä ovat muun muassa pitkät työmatkat, ylityöt, arkirytmi, lasten hoito, kotityöt ja saamattomuus. Itselleni suurimpia tekosyitä ovat olleet kiire koulun ja töiden kanssa, kotitöiden tekeminen ja yksinkertaisesti saamattomuus.


Eilinen päivä sopii hyvin esimerkiksi päivästä, jolloin treenin sovittaminen kalenteriin tuntui vaikeammalta kuin suklaakeksin vastustaminen järjettömän herkkumieliteon vallassa.

7.00 Herätys, aamutoimet ja tavarat kasaan ennen kouluun lähtöä.
7.30 Kahden kilometrin koulumatka reippaasti kävellen
8.15 Luistelun harjoitusdemo jäähallissa (luistelua 45 minuuttia ennen kuin jalat alkoivat kärsiä rakoista)
10.15 Musiikin tunti, pelkkää istumista
11.45 Pikainen lounas koulun ruokalassa ystävän kanssa
12.15 Autolla työhaastatteluun, etteivät aikataulut petä
13.00 Työhaastattelu
13.30 Autolla työpaikalle, jotta ehdin ajoissa
14.00 Kevyttä postityötä
18.00 Autolla töistä suoraan kampaajalle
19.30 Autolla kauppaan
21.00 Iltapalaa


Kyllähän eiliseenkin lopulta mahtui liikuntaa koulumatkan ja luistelun merkeissä, mutta yhtä hyvin luistelun paikalla olisi saattanut olla vaikkapa espanjan tunti, jossa olisin vain istunut. Ilman autoa en olisi ehtinyt työhaastatteluun saati töihin, joten hyötyliikunnan yhdistäminen kyseisiin matkoihin oli mahdotonta. Onko tämäkin taas tekosyy? Olisiko se ollut kuitenkin jotenkin mahdollista?

Totuus on kuitenkin, että joka päivä ei käydä kampaajalla tai kaupassa koulu- ja työpäivän jälkeen, joten aikaa kyllä jää liikkumiselle muina päivinä. Eilinen olikin itselläni juuri kiireen vuoksi lepopäivä, joten se ei tavallaan mennyt laisinkaan hukkaan.


Aiemmin ajattelin, että jos olen ensin aamulla koulussa ja menen sieltä suoraan töihin, olen kuuden jälkeen jo niin rättipoikkiväsynyt, etten enää yksinkertaisesti jaksa lähteä lenkille tai reenailla reisilihaksia olkkarin matolla. Kokeilin pari kertaa treenailua pitkän päivän päälle, eikä se ollut laisinkaan liian rankkaa. 

Ajatus siitä, että "on ollut kyllä todella rankka ja pitkä päivä" tai "hirveä kiire kaiken kanssa, nyt ei ole kyllä aikaa hukattavaksi jumppaamiseen" antaa tavallaan luvan lintsata treenistä. Nyt olen jo töissä ajatellut, että kotiin päästyäni teen hyvän treenin ja arvatkaapas mitä, olen myös tehnyt sen enkä vain voivotellut, että on ollut muutenkin niin voimia vievä päivä!


Olen myös oivaltanut sen lauseen, joka yläkoulussa ja lukiossa luki jokaisen liikunnanopettajan paidassa "Asenne ratkaisee. Aina." Toivon, että tämä oivallus seuraa minua jatkossakin ja positiivinen asenne liikuntaan pysyy yllä, kun se vihdoin ja viimein on löytynyt.

Onko muita saman asian kanssa painiskelevia? Mikä itsellesi on pahin tekosyy jättää jumppa välistä?



6 kommenttia:

  1. Mä ymmärrän tuon kiireen kyllä, mutta mulla ainakin käy usein niin, että olen tosi väsynyt ja ei yhtään kiinnosta lähteä salille. Jos sinne kuitenkin raahautuu, on olo mitä parhain sen jälkeen ja riittää energiaa vielä esim. kotitöiden tekoon. Liikunta kuluttaa energiaa, mutta myös piristää mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole kyllä samaa mieltä! :) Eilen itselläni oli juuri sellainen päivä, että ei olisi huvittanut tippakaan liikahtaa suuntaan eikä toiseen, mutta kun sohvalta vain reippaasti nousi ja alkoi treenaamaan, oli voittaja-fiilis, kun oli valmis! :)

      Poista
  2. Lenkki mulla jää välistä tosi helposti, siihen ei vaadita kuin pikku pakkanen, yksi sadepisara, raskas päivä tai planeettojen väärä kulma, mutta jumpan tai salin jätän väliin tosi harvoin vaikka niihinkin kulkisin kävellen... :D Samallahan siinä tulee se lenkkikin tehtyä, mutte jotenkin se lenkkarien kiskominen varta vasten jalkaan ihan vaan että pääsen juoksemaan ei enää jotenkin sykähdytä.
    Mutta ainakin mä saan hurjasti energiaa liikunnasta, seuraava päiväkin tuntuu yleensä menevän jotenkin erikoisen kepeästi. Hassua kyllä, eniten mulle antaa energiaa noi juoksulenkit, mutta jotenkin ne skippaan useammin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aika jännä, että skippaat juoksun, jos se kuitenkin on se kantava voima :D toisaalta, jos sitä olisi pakko tehdä aina ja silloinkin, kun ei huvita, se ei ehkä antaisi positiivista energiaa enää samalla tavalla!

      Itsekään en kyllä jumppia skippaile, ja meillä onkin uusi järjestelmä yliopistolla, joka ei ilmottautumisen jälkeen paljon salli välistä jättämistä! Aika hyvä keksintö kyllä :)

      Poista
  3. pahin tekosyy jättää välistä on se,etten koe tarvitsevani treeniä just sillon... tiiän et on outo syy mut joskus on semmonen fiilis ettei mun just sillon tarvii treenata jos on muuten treenaillu hyvin. Eli koitan löysäillä silloin kun en halua mennä salille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta! :D "treenasin eilen ja toissapäivänä ja sitä ennen jajajajaja tosi hyvin, nyt ei tarvii"!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)