Fuksivuonna viinaan menevämmät vanhemmat opiskelijat painottivat, että "Älkää nyt ottako paineita mistään töiden tekemisestä. Opiskeluaika on ainutlaatuista ja siitä kannattaa nauttia". Samaiset ihmiset myös muistuttivat, että opiskelemme siksi, että meillä on seuraavat viisikymmentä vuotta aikaa tehdä töitä. Toisaalta, opintotukihan tulee tilille joka kuukausi ja opintolainaakin saa nostettua ihan kiitettävästi vuoden aikana - miksi siis vaivaamaan itseään.
Olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien enkä etenkään yliopiston alettua halunnut muuttaa suunnitelmaa. Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, omaan asuntoon ja rahaa kului erilailla, kun maksettavana oli vuokra, ruuat, laskut ja muut mukavuudet. Lisäksi aikaa töiden tekemiselle tuntui riittävän yliopistossa - ja niinhän sitä riittääkin. Ihmettelinkin kovasti, miten nämä vanhemmat opiskelijat kuluttavat kaiken sen vapaa-ajan, mitä heille opiskelujen jälkeen jäi.
Minulla on ollut aina hyvin joustavat esimiehet ja heidän kanssaan on ollut helppo neuvotella työajoista - yleensä tärkeintä on ollut, että työt tulee tehtyä. Sumplimalla työaikoja sopivammiksi ja vaihtamalla joitakin harjoitusryhmiä, olen onnistunut työskentelemään noin 15-20 tuntia arkipäivinä koulun lisäksi. Parhaimpina viikkoina puhutaan jo yli 30 tunnista.
Kyllä, kitinää olen saanut myös kuulla. Eniten hämmästyttäviä lausahduksia ovat varmaankin olleet, että "Pitäisi vähän miettiä, onko työnteko vai opiskelu tärkeämpää" ja "Mikset käy ikinä opiskelijabileissä?". En ole töissäkäymällä laiminlyönyt opintojani laisinkaan; kaikki kurssit olen suorittanut hyvin, jopa kiitettävin arvosanoin. Tämä ehkä liittyykin seuraavaan seikkaan; työpäivän jälkeen en lähde enää ryyppäämään ja "pitämään hauskaa".
Samat ihmiset, jotka valittavat siitä, etten istu jokaisella luennolla - mitä en tekisi muutenkaan, sillä opin kirjoittamalla ja tekemällä, en kuuntelemalla - lintsaavat aamutunteja maatessaan kotona krapulassa. Mikon opettaja olikin osuvasti tokaissut vastaavassa tilanteessa, että "Siinä kohtaa, kun juhliminen haittaa opiskelua, alkaa olla jotain pielessä". Minä juhlin silloin, kun on aihetta juhlaan - harvemmin sitä löytyy keskiviikkoiltana ennen torstaiaamun kello kuuden herätystä.
Toinen taho, joka ei tykkää siitä, että opiskelijat tekevät töitä on Kela. Kela rajoittaa työntekoa asettamalla rajoja, joiden vuoksi työnteon kannattavuutta pitää arvioida aina uudelleen. Itse kuitenkin pidän tärkeänä, että tekee töitä, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus. Antaahan se työnantajallekin paremman kuvan, kun ei soita lokakuussa pomolle ja sano, että "sori, nyt en voi tulla jouluksi töihin tai menetän tuet". Tietenkin Kelan olisi hölmöä maksaa tukea, mikäli opiskelija tienaisi yli tuhat euroa kuukaudessa, mutta mikäli opinnot etenevät ja energiaa ja viitseliäisyyttä on tehdä töitä, ei siinä pitäisi olla ongelmaa.
Tietenkään läheskään kaikki ei-töissäkäyvät eivät kuluta vapaa-aikaansa pullo kainalossa tai muuten vain lusmuile, mutta tämä esimerkki kuvasti omaa hämmennystäni fuksivuoden alussa. Haluaisinkin tällä postauksella kertoa opintojaan aloitteleville, että aikaa koulupäivän jälkeen kyllä jää myös työnteolle - riippuen tietysti alasta. Itseään ei pidä ajaa loppuun, vaan aikaa täytyy myös jäädä rentoutumiselle, mutta eipä siitä taskurahan täytteestä ole haittaakaan, jos jonain viikonloppuna haluaa pulahtaa kylpylän lämpimiin altaisiin lepuuttamaan aivojaan ja lihaksiaan!
Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää?
