lauantai 2. heinäkuuta 2016

Miksi kannattaa lopettaa blogi

Viimeisen parin viikon aikana lukulistalleni on pompannut useampikin ilmoitus siitä, että bloggaaja haluaa lopettaa blogiuransa, koska se ei tunnu enää omalta jutulta, ja bloggaaminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin mielihyvää. Tämä sai minut miettimään omaa suhdettani bloggaamiseen ja sitä, elänkö minäkin elämääni linssin läpi näiden bloginsa lopettavien ihmisten tavoin.

Olen kirjoittanut bloggaamisesta aiemminkin, mutta kerrataan vähän. Perustin blogin vuonna 2013, koska halusin löytää väylän, jonka kautta pystyisin jakamaan kuulumisiani Suomen toiselta puolelta vanhoille kavereilleni Ylöjärvelle. Samalla halusin löytää kanavan, jonka avulla pystyisin jakamaan ottamiani valokuvia ilman, että niiden jakaminen vaikuttaisi spämmäämiseltä. Lisäksi olen aina tykännyt kirjottaa, joten blogin perustaminen tuntui kaikista parhaimmalta vaihtoehdolta - enkä kyllä ole sitä koskaan katunut.

aamupala
Pikku hiljaa halusin löytää blogilleni jonkin syvemmän tarkoituksen kuin vain päivän asujen esittelyn ja kuulumishöpinät, sillä halusin blogilleni lukijoita myös muualta kuin tuttavapiiristäni. En myöskään itse jaksa seurata blogeja, joissa kerta toisensa jälkeen kerrotaan vain siitä, kuinka on käyty ulkona syömässä kavereiden kanssa ja mitä kaikkea on puuhattu koirien kanssa - näitä asioitahan puhutaan kavereiden kanssa, ei tuntemattomien.

Keskustelin blogini suunnasta siskoni kanssa ja hän ehdotti, että painottaisin blogiani ruuan ja liikunnan puoleen. Pidin ajatusta ensin hieman hassuna, sillä enhän minä ole mikään fitnessbeibe, joka voi jakaa treenivinkkejä tai neuvoa, mistä löytää parhaimmat palautusjuomat. Keskustelun edetessä totesimme, että hyvinvointi voisi olla hyvä suuntaus blogilleni, koska silloin pystyisin painottamaan myös niitä itselleni tärkeitä juttuja, jotka unohdetaan helposti tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa; sisäistä hyvinvointia, elämäniloa, positiivisuutta, liikunnan hyötyjä, hyvän ruuan merkitystä ja itsensä rakastamista.

Postaukset alkoivat toinen toisensa jälkeen painottua hyvinvointiin ja samalla uskaltauduin jakamaan myös henkilökohtaisempia mielipiteitä käsillä olevista aiheista. Jaoin mielipiteitä muun muassa makeanhimosta, nirsoudestaparisuhdemietteistä ja ylpeydestä omia saavutuksia kohtaan. Huomasin, että rehellisellä ja avoimella asenteella saa myös kanssabloggaajat miettimään näitä aiheita ja jakamaan mielipiteitään. Olen saanut käydä monta kivaa keskustelua postausten pohjalta ja ilokseni olen saanut myös huomata, että toisten blogeista on löytynyt saman tyylisiä postauksia, joihin olen voinut ottaa kantaa.

ruusut

Bloggaajan on lähes välttämätöntä omistaa kamera, sillä en tiedä montaakaan blogia, joka selviää ilman kuvia. Kuvat kuitenkin houkuttelevat ihmisiä lukemaan myös tekstiä. Moni ajattelee, että bloggaaja kantaa kameraa mukana kaikkialla ja kaikesta täytyy saada kuva - mielletään, että bloggaamista pitää ajatella koko ajan. Ei meilläkään ole harvinaista, että kiellän syömästä ruoka-annosta ennen kuin saan otettua siitä kuvan blogia varten, mutta on myös niitä hetkiä, jolloin jätän koko kameran kaappiin, sillä en halua, että koko elämäni ikuistuu blogiin. Haluan, että jotkut asiat ovat ihan vain minun ja kanssaeläjien keskuudessa - että voimme nauttia hetkistä yhdessä.

Totta kai bloggaaminen on usein mielessä, sillä onhan se minun rakas harrastukseni. Samalla tavalla minua harmittaa, etten ehdi päivittämään blogia kuin jotakuta toista saattaa harmittaa, ettei ehtinyt kuntosalille. En kuitenkaan halua ottaa bloggaamisesta stressiä, sillä muutenhan se muuttuisi työksi (ja siksi toisekseen hyvinvointiin painottuvan lifestyleblogin ei parane jaella stressaamisvinkkejä ;)) ja into postailusta katoaisi. Haluan panostaa postauksiin kunnolla enkä julkaista uutta vain siksi, että kolme päivää on jo kulunut edellisestä - laatu ennen määrää. Tästä syystä ymmärränkin, että joku saattaa stressaantua liikaakin bloggaamiseen ja päätyä lopettamaan postailun - ja se on oikea ratkaisu silloin, kun bloggaaminen haittaa hyvinvointia.

lohisipsit
Sitten vielä se kuuma peruna eli lukijat. Moni sanoo, ettei kirjoita blogia lukijoidensa vaan itsensä vuoksi. Tämä on järkevä ajatus ja kuulostaakin hyvin jalolta. Toimittajataustani ansiosta kuitenkin tiedän, että teksteillä ei ole tässä maailmassa kauheasti merkitystä, jos niitä ei lue kukaan. En halua olla mikään populistibloggaaja, joka postaa juuri niistä asioista, joista ihmiset haluavat lukea. Haluan kirjoittaa minulle tärkeistä asioista ja toivon, että löydän blogilleni samanhenkisiä lukijoita kuin olen itse - laatu tässäkin ennen määrää. Blogiini on eksynyt moniakin bloggaajia, jotka ovat jääneet seuraamaan kirjoituksiani ja tätä kautta olen löytänyt myös itselleni uutta luettavaa samanhenkisiltä ihmisiltä.

Jos vielä mietitään lukijoiden kannalta blogiani, voin arvailla, että esimerkiksi muotiblogi tai matkustusblogi saattaisi kerätä enemmän lukijoita, sillä kaikkihan ovat kiinnostuneita muodista ja matkailusta. Itse en kuitenkaan ole erityisen kiinnostunut uusimmista vaatetrendeistä, joten en halua tällaisiin teemoihin keskittyä. Olen kiinnostunut joka päivä läsnäolevasta hyvinvoinnista ja elämänilosta, joten postausten paino on myös näissä teemoissa - ja tiedättekö, hyvinvointiin kuuluu myös uudet kengät silloin tällöin ja lomamatka jonnekin kivaan kohteeseen ;)

Millaisia ajatuksia bloggaaminen herättää teissä? Elättekö elämää välillä linssin läpi vai muistatteko nauttia jokaisesta hetkestä? :)

4 kommenttia:

  1. Jälleen tosi hyvä postaus sulta! :) Mulle blogi on todella tärkeä harrastus enkä pystyis lopettamaan sitä <3 En ota enää juuri paineita blogista ja bloggailen, koska se on kivaa enkä siks, että on pakko. Nyt oon enemmän jättänyt kameraa kotiin kun ottanut mukaan sitä mihinkään ja ihan hyvä niin. Kaikkea ei pidä jakaa blogiin tai muualle enkä kyllä jaksaisikaan :D Näin on just hyvä! Kyllähän blogi vie paljon aikaa, mutta en mä tiedä mitä muutakaan sillon tekisin jos en bloggailisi ;) Ja tämä oli just hyvin sanottu sulta :"En kuitenkaan halua ottaa bloggaamisesta stressiä, sillä muutenhan se muuttuisi työksi (ja siksi toisekseen hyvinvointiin painottuvan lifestyleblogin ei parane jaella stressaamisvinkkejä ;)) ja into postailusta katoaisi." Niin totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyviä ajatuksia siulla bloggaamisesta :) Ja olen ihan samaa mieltä, että koko elämä ei kuulu blogiin, mutta sinne kuuluu siitä niin hyviä kuin vähän huonompiakin juttuja :) Ja ihan sama juttu miulla, en tiedä, mitä tekisin kaikella sillä ajalla, jollen bloggailisi :D

      Poista
  2. Sulla on kyllä aina todella ajatuksia herättäviä postauksia ja huomaa sun innon kirjoittamiseen :) Mä itse olen kanssa aloittanut blogiurani kuulumisten kirjaamisena vanhoille ystäville ja pikkuhiljaa muuttanut sitä nykyiseen suuntaansa. Mä en yleisesti stressaa bloggaamista, vaikka se onkin aivan liikaa ajatuksissa välillä :D Niin kauan kuin bloggaaminen on mielekästä eikä turhan stressaavaa on sitä mukava jatkaa (kuten sanoit, saa harrastustakin välillä stressata harrastuksesta huolimatta). Itse en ole niin tarkasti määrittänyt blogin aihetta, mutta pyrin sen pitämään hyväntuulisena ja positiivisena lifestylena, vaikkei kaikki elämässä olisikaan niin ihanaa. Mä olen aina ollut huono rajaamaan asioita ja mielenkiinnonkohteetkin vaihtelee päivittäin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Ane <3 Miusta tuo positiivisuus välittyy tosi hyvin siun blogista, mutta kuten itse sanoit, myös niitä epämukavampiakin juttuja voi tuoda blogissa esiin - säröisyys ja persoonallisuushan kiinnostaa kaikkia rehellisyyden ohella :) Ihanaa, että siulla on blogi, jonka uusia postauksia voin odottaa aina innolla :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)