keskiviikko 30. syyskuuta 2015

"Tätä voi vielä joskus tarvita, laitetaan se varastoon"

Roskapussin vieminen on maailman paras kotityö. Pussillinen kaikkea turhaa päätyy pönttöön ja lopulta kaatopaikalle - pääsiäismunalelut, maitotölkit, säilykepurkit ja pikkuruiset kynänpätkät eivät jää nurkkiin pyörimään, vaan päätyvät niille kuuluvaan paikkaan.

farkut Vero Moda / toppi MyDoris / neule MyDoris (Vila) / kengät Kookenkä / kello  saatu Defshopilta
Olen aina ollut pikkuruinen hamsteri, joka varastoi ihan kaiken vain siltä varalta, että "tätä voi joskus tarvita". Sen seurauksena laatikot, kaapit ja varasto ovat pullottaneet täynnä jos jonkinlaisia aarteita. Tämä ongelma ei koske vain skräppäykseen liittyviä askartelumateriaaleja ja tärkeännäköisiä paperilappuja, vaan myös vaatteita.



Olen säästänyt pussi tolkulla vanhoja, ehdottomasti pieneksi käyneitä, vaatteita siltä varalta, että ehkä minä vielä laihdun joku päivä samankokoiseksi kuin 13-vuotiaana ja mahdun näihin kivoihin housuihin ja paitoihin. Nyt tiedän, että minusta tuskin tulee koskaan niin pikkuruista kuin silloin olin, koska enää en edes halua olla langanlaiha - minähän koitan kovasti etsiä lihaksiani!

Muistan myös vuosien takaa tilanteita, jolloin olen ostanut vaatteita, jotka eivät sillä hetkellä ole näyttäneet täydellisiltä, mutta olen pohtinut, että saatanhan alkaa tykätä niistä myöhemmin. En kuitenkaan keksi kamalasti käyttöä kokoa liian pienille farkuille tai päällä lörpättävälle Hennesin paidalle, jonka ostin, koska se maksoi vain muutaman euron - ja sitähän pystyisi tuunaamaan.



Ja ei, en ole tuunaaja. Olen elämässäni yhden farkkutakin tuunannut itselleni farkkuliiviksi, ja vaikka siitä tulikin mielettömän hieno, ei minun mielikuvitus ja innokkuus riitä vaatteiden uudelleensuunnitteluun. Lisäksi on onni, etten ole koskaan uhrannut suuria summia rahaa vaatteisiin, vaan heräteostokset ovat päätyneet kaappiini juurikin siitä syystä, että ne on voinut ostaa kolikoilla.

neule saatu Defshopilta / farkut Carlings / lippis saatu Defshopilta / kaulahuivi Blend / kengät Prisma / nahkatakki Jack and Jones


Viimeisen vuoden aikana olen alkanut miettiä omaa ostosteluani ja huomannut, että ostan vaatteita vain tarpeeseen - ja siitä olen ylpeä! Lisäksi olen hankkiutunut eroon lukuisista vanhoista vaatekappaleista suurkirppiksillä ja nettikirppareilla satsaten nämä rahat säästämme-lomaa-varten -purkkiin tai ostanut niillä jonkin vaatteen, jonka oikeasti tarvitsen. Pienistä vaatteista luopuminen tuntuu hyvältä ja järkevältä, ja samalla huomaa, mitä vaatekappaleita tarvitsee tai ei ainakaan tarvitse lisää! Täältä voitte lukea, kuinka innostuin nettikirppiksistä!


Valkoinen kelloni on saatu blogin kautta Defshopilta samoin kuin Mikon neule ja lippis. (Onnekseni sain houkuteltua Mikonkin kuvattavaksi ja oli ihanan vaihtelevaa olla välillä kameran takana!) Valitessani tuotteita mietin myös sitä, mitä oikeasti tarvitsen, ja olen superiloinen, että löysin itselleni kellon, jota voin huoletta käyttää töissä. Kuminen ranneke ja kellon muu rakenne soveltuvat hyvin posteljoonille eikä koko ajan tarvitse olla pelkäämässä, että se kastuu tai menee rikki.

Onkohan minusta tulossa käytännöllinen shoppailija? Toivottavasti, sillä ei tämä ainakaan huonolta tunnu! :)


Löytyykö muita hamstereita tai tapansa "parantaneita" shoppailijoita?





12 kommenttia:

  1. Itsellä tulee kanssa hamstrattua kaikkea turhaa ja kaapit pursuaa yli äyriäidensä, mutta on vaikea luopua koskaan mistään :/

    Teillä on ihanan mätsäävät asut päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakin oli ennen tosi vaikeaa luopua ja helposti ajattelin, että "käytin tätä siellä ja siellä ja se oli tosi merkityksellinen juttu" ja siksi en voi heittää sitä pois. Ihan kuin vaatteiden ja muun tavaran pois heittäminen veisi muistot mukanaan! Nyt olen oppinut, että ei tärkeät tapahtumat vaatteisiin kiteydy - vaikka välillä vanhoja vaatteita löytäessä onkin hauska muistella, että "hei, täähän oli miulla sillon siellä päällä, ompas siitä aikaa" :D

      Ja kiitos, oli oikeestaan aika hauska sattuma, että huomasin vasta kuvaushetkellä, että meillä on ihan samoja sävyjä yllämme :D

      Poista
  2. Mä olin ihan samanlainen! Edellisessä muutossa heitettiin neljä jätesäkillistä turhaa roinaa pois — kaikki nämä "ehkä vielä joskus"-roinani. Nykyään ostan vaatetta ja käyttötavaraa paljon harkitummin :) Kyllä kukkaro ja kaappi kiittää! Kauniit asut teillä molemmilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että löytyy muitakin himohamstraajia! Miulla on vieläkin edellisen muuton jäljiltä pusseissa "korjaa, ehosta ja keksi joku paikka" tavaraa, jotka kyllä ahdistavat enemmän tai vähemmän :D Mitään tärkeää en tietenkään laita pois ja pyrin kierrättämään vaatteetkin mahdollisimman suurelta osin, mutta kuten sanoit, uusien harkittujen hankintojen jälkeen kukkaro ja kaapit kyllä kiittävät! :)

      Ja kiitos, itekin oon tykästynyt nyt tuollasiin beigen ja harmaan sävyihin :)

      Poista
  3. Miksihän näissä postauksissasi on monasti hirvittävä määrä sinua itseäsi esittäviä valokuvia?

    Jos blogin pitäjä haluaa lukijoilleen näyttää, minkä näköinen tyyppi niitä juttuja kirjoittelee, niin luulisi siihen riittävän yhdenkin kuvan.

    Ilmeisesti kuitenkin rakastat itseäsi esittävien valokuvien katselua, eli taidatpa olla hieman narsismiin taipuvainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lifestyleblogeissa on usein asukuvia ja asuja on hankala esitellä, ellei vaatteet ole päällä.. Eli tarkoituksena ei ole antaa sanoille kasvoja, vaan lifestyleblogien tapaan esitellä myös vaatteita :D

      Kanssasi olen jo aiemminkin keskustellut siitä, ettei blogini ole sinun makuusi, koska kirjoitan tyhjänpäiväisistä hömpötyksistä, joita kukaan ei lue - kuten lukisi esimerkiksi politiikka- ja yhteiskuntablogeja. Tämä on kuitenkin minun blogini ja minun sisältöni ja olen siitä ylpeä, joten jätän tuollaiset narsismikommentit omaan arvoonsa - niitä ei tarvitse myöskään blogiini lähettää, olen kuullut mielipiteesi minusta jo monesti, kiitos vain :)

      Poista
    2. Taidatpa sinä olla varsin tyytymätön itseesi Jasa, kun selvästi haet jotain tyydytystä mollaamalla ja arvostelemalla muita. Heittäisin myös villin diagnoosin susta kuten sä Emmasta! Taidat olla hieman sadisti henkisellä tasolla, kun jaksat palata tänne pahottamaan toisen mielen? Kehottaisin viisaampana lopettaan ton ajoissa.

      Poista
    3. Komppaan Emmaa ja Elliä!

      Aika paljon kertoo kyllä ihmisestä, jos kehtaa tulla nimimerkin takaa vihjailemaan toiselle narsismista. Varsinkin, kun Emma on aivan ihana ihminen ja niin kaukana narsistista kun vaan voi olla! Lisäksi, aivan naurettavaa sanoa tuollaista lifestyleblogin pitäjälle, kun asukuvat kuuluvat olennaisena osana blogin sisältöön. Mitenhän niitä asuja esittelisi, heittäisi vaatteet lattialle kasaan?! Jep, olisi varmasti kaunista katsottavaa.

      Jasan kommentit menee nyt erittäin mauttomiksi ja loukkaaviksi, enkä ymmärrä millainen ihminen haluaa tällä tavalla toisen mielen pahoittaa. Mutta meitä on moneen junaan, ja kyllä elämä opettaa.

      Rauhaa ja rakkautta vaan Jasallekin!

      Poista
    4. Kiitos Elli ja Jenni! Ootte ihania! ♡

      Poista
  4. Tuo "sadepisaroita niitynkukkasilla" – Jenni on kyllä jotenkin söpö, kun hän parikymppisen mahtavalla elämänkokemuksellaan ennustaa, kuinka ”elämä opettaa” ja toivoo rauhaa ja rakkautta kaikille. ;-)

    Mutta joo, emmä sun kanssa viitsi tätä juttua jatkaa…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni on ihana ihminen ja omaa erittäin paljon elämänkokemusta, sehän ei riipu iästä :)

      Ja hienoa, kerrankin olemme samaa mieltä jostain, nimittäin siitä, ettei juttua kannata jatkaa. Toivon, että löydät itsellesi sopivaa luettavaa jostain muualta :)

      Poista
    2. :---DDD Kyllähän sitä nuorehkosta iästäänkin huolimatta voi todeta asian, joka nyt vaan sattuu olemaan totta. Niinhän se on kaikissa asioissa, että elämä ja kokemukset opettaa. Ei ole mitään ennustusta ;)

      Hienoa, että viimein päästiin kaikkia miellyttävään lopputulokseen! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)