Kuntosalille lähteminen kuulostaa moneen korvaan todelliselta möröltä. Miten sinne muka uskaltaisi lähteä, kun kaikki kuitenkin naureskelevat, kun en osaa käyttää laitteita ja kaikki muut ovat varmasti kovemmassa tikissä kuin minä. Entä, jos en saa jotain laitetta toimimaan, tai jos kyykätessä en pääsekään ylös, kun voima loppuu jaloista? Ja ei kai kukaan käy kuntosalilla yksin, täytyisi joku kaverikin löytää, että salin ovesta voisi astella sisään.
Muistan ensimmäisen kertani kuntosalilla (okei, olin käynyt lukioaikana kuukauden tutustumassa paikalliseen minisaliin, mutta tästä ei juurikaan ole muistikuvia kymmenen vuoden jälkeen) todella hyvin. Muistan ehdottaneeni kuntosaliharrastuksen aloittamista miehelleni, sillä enhän nyt yksin olisi mitenkään uskaltanut mennä salille, ja toisaalta ajattelin salin voivan olla molemmille mieluinen yhteinen harrastus. Mies ei ensiksi oikein innostunut aiheesta, koska oli treenaillut kotona (ilmaiseksi) aina ennenkin, mutta korkeakouluopiskelijoille tarkoitetun salin 30 euron vuosimaksu sai meidät kokeilemaan lajia. Hauskinta, että lopultahan se oli Mikko, joka salista oli enemmän innoissaan!
Pelkkä salin ovesta sisäänastuminen tuntui jännittävältä. Minne pitäisi suunnata löytääkseen aerobiset laitteet ja pitäisikö näyttää vain coolilta ja vaikuttaa siltä kuin olisin aina käynyt salilla? Hämmennyksekseni sali olikin todella pieni. Paikalla oli kaksi ihmistä lisäksemme ja aerobiset laitteet näkyivät kyllä heti ovelta samoin kuin kaikki muutkin laitteet. Helpottavaa, ei ainakaan tarvitse etsiä kaikkea pallo hukassa. Lisäksi laitteiden kyljessä oli melko selkeät käyttöohjeet sekä esitetty se, missä liikkeen kuuluisi tuntua - se helpotti paljon liikkeiden oikein tekemistä.
Lämmittelyn jälkeen siirryimme treenaamaan ja yritin valita laitteita, joita olin silloin 15-vuotiaana kokeillut ja joita uskoin osaavani ohjeiden avulla säätää. Jalkaprässi ja reidenojennuslaite tulivat ensimmäiseksi kokeiluun ja paljon käytin myös käsipainoja. Onneksi olimme kaksin ja pystyi vähän kuiskuttelemaan, että "tiedätkö, miten tämä toimii?". Ja hyvä puoli oli myös salin pienuus, koska tilaa ei oltu täytetty mitä erikoisimmilla laitteilla, vaan mahdollisimman perinteisillä laitteilla.
Viimeisenä meninkin kokeilemaan vatsalihaslaitetta, jossa olin nähnyt yhden henkilön treenaavan aiemmin. Menin laitteeseen, mutta minulla ei ollut harmainta aavistusta, miten vempeleen olisi tarkoitus toimia. Naurattaa vieläkin, kun muistelen, miten mietin mielessäni paniikin rajamailla, että "eikö tämä nyt vain voi toimia ja miksen keksi, miten tällä kuuluisi treenata, kohta kaikki katsovat, mitä oikein säädän". Sitten ystävällinen mieshenkilö tulikin kysymään, tarvitsisinko kenties apua säätöjen kanssa ja otin avun ilolla vastaan. Samaan aikaan mietin, näytinkö oikeasti niin lumiukolta laitteen kanssa, että hän näki sen salin toiselle puolelle vai halusiko hän vain varmistaa, etten riko itseäni.
Näin vuosia salilla käyneenä ensikertalaisia näkee paljon ja kaikki ovat lähteneet siitä samasta pisteestä kuin minäkin aikoinani. Mietin joskus, kun näen ihmisen, joka silminnähden pohtii, miten saa laitteen toimimaan ja voi kun vastaus vain tipahtaisi jostain, että kehtaisinko mennä tarjoamaan apuani. Toisaalta tuntuu tungettelevalta mennä opastamaan, kun ei itsekään ole ammattilainen, mutta toisaalta muistan, miten kivalta tuntui, kun joku ensimmäisillä kerroillani neuvoi minua laitteiden säädössä! Tämän tunteen vallassa olenkin muutamia opastanut laitteiden kanssa eikä ainakaan vielä kukaan ole ottanut nokkiinsa.
Olen myös huomannut, että aina uudelle salille mennessä on aloitettava salihommat ikään kuin alusta. Kaikki laitteet toimivat erilailla ja jokaiselta salilta tuntuu löytyvän niitä laitteita, joita en ole koskaan aikaisemmin nähnytkään. Nyt olen kuitenkin viisaampi kuin ensimmäisillä salikerroillani; avaan suuni ja kysyn naapuritreenaajalta, että "hei osaatko sie käyttää tätä, kun mie en tajua, miten tätä kuuluisi säätää". Aina olen apua saanut eikä kukaan ole pistänyt pahakseen neuvojen kysymistä - päin vastoin, sillä on monen kasvoille noussut hymy, kun olen pitänyt heitä niin kokeneina treenaajina, että olen uskonut heidän osaavan auttaa minua.
Entäs se painajainen, että kaikki muut ovat kovakuntoisempia ja pahimmillaan lataat laitteisiin liian paljon painoja etkä pääsekään esimerkiksi Smithissä enää pystyasentoon kyykkyä tehdessä? En ole käynyt vielä yhdelläkään salilla, jossa olisi ovella ollut painorajoitus tai muu ulkonäkövaatimus - ja olen käynyt monella salilla ;) Saleilla on kaikenlaisia, -kokoisia, -ikäisiä ja -näköisiä treenaajia ja kaikki mahtuvat hyvin joukkoon. Itse en ainakaan jouda treenin lomassa katselemaan, miltä muut näyttävät enkä ole huomannut, että ketään minunkaan tekemiseni kiinnostaisivat.
Mitä tulee tuohon tilanteeseen, että laitteeseen olisi ladannut liikaa painoja ja tarvitsisi kaverin apua; ensikertalaiset harvoin laittavat liikaa painoja, yleensä liian vähän. Kuulin esimerkiksi ihmisen yleensä pystyvän aloittaessaan tekemään jalkaprässiä painoilla, jotka vastaavat henkilön omaa painoa - noh, minä aloitin 42 kilolla ja jatkoin sillä pitkään, kunnes rohkenin hieman lisätä painoja ja huomasin, että painavammallakin jaksaa. Toisaalta salitaipaletta aloitteleva voi palkata esimerkiksi pt:n neuvomaan näissä asioissa tai napata kokeneemman salitreenaajan treenikaveriksi. Esimerkiksi Kuntokeskus Energyllä pt-kerta ja saliohjelma kuuluvat toistaiseksi voimassaolevaan sopimukseen, mikä on miusta tosi kiva juttu, koska sillä pääsee hyvin alkuun!
Summasummarum; kaikki me on aloitettu salitaipaleemme jostain! Minuakin on jännittänyt ensimmäisellä kerralla mennä salille, mutta kun kiinnostus siihen touhuun syttyi, oli innostus suurempaa kuin jännitys. Miusta kuitenkaan salilla ei kannata käydä sen takia, että kaikki muutkin käyvät, sillä itse olen kuullut niin naurettavia kommentteja esimerkiksi siitä, että vihdoin minäkin olen innostunut salille - ihan kuin salitreenaaminen olisi ainoa oikea tapa liikkua. Kaikkien ei tarvitse käydä salilla, ei todellakaan. Miksi tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä tai mikä ei kiinnosta? Mutta jos se touhu yhtään kiinnostaa ja sitä haluaisi kokeilla, niin suosittelen rohkeasti vain kokeilemaan - sitten ainakin tietää, onko se itseään varten! :)
Muistatko vielä ensimmäisen salikertasi? Mikä sinua jännitti/jännittää eniten salille menemisessä?
