tiistai 6. helmikuuta 2018

Onnellisuuspäiväkirjalla parempi itsetunto

Itsensä hyväksyminen ja myönteisen minäkuvan luominen on varmasti yhden jos toisenkin naisen tavoitelistalla. Miten oppia katsomaan peiliin ilman, että sieltä kurkistaa nainen, jossa on vinksallaan jenkkakahvat, nenän mustapäät ja ikilättänät hiukset? Kuinka oppia arvostamaan itseään ja olemaan ylpeä siitä, kuka on?

Haastattelin toimittajan töitteni puolesta vähän aika sitten hyvinvointialan ammattilaisia liittyen pysyviin elämäntapamuutoksiin. Erään ravintovalmentajan kanssa puhuimme reilusti yli tunnin ja haastattelun jälkeen liihottelin onnessani kotiin, sillä nainen oli sanonut paljon viisaita sanoja. Kaikista mieleenpainuvimmat kommentit olivat, että joka päivä pitäisi muistaa sanoa itselleen "hyvä minä" ja aina kun toimii jonkin elämäntapamuutosta edistävän asian puolesta, muistaa iloita ja olla ylpeä siitä. Lopuksi hän vielä vinkkasi, että kokeile kirjoittaa joka ilta ylös esimerkiksi kolme asiaa, joista olet iloinen juuri sinä päivänä.

Jäin pohtimaan ideaa ja kuinka ollakaan, lipaston laatikosta löytyi ystävältäni lahjaksi saatu kaunis vihko, josta tuli minun onnellisuuspäiväkirjani. Sen sivut on tarkoitus täyttää onnellisilla, iloisilla ja positiivisilla asioilla, joita jokaiseen päivään mahtuu. Positiivisten asioiden löytäminen ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa, sillä minusta on kivempi ajatella asioita niiden valoisien puolien kautta. Ja valehtelematta lähes kaikista asioista löytyy myös ne hyvät puolet.

Millaisia asioita olen vihkoon sitten ehtinyt kirjata?
- Olen iloinen, etten elä tällaista kiire-elämää enää, on hyvin väsyttävää.
- Enää 15 kirjatenttiä muiden kurssien lisäksi ja sitten olen valmis ope.
- Menin salille, vaikka ei olisi huvittanut ja uuvuttikin töiden jälkeen.
- Olen onnellinen, että miulla on maailman ihanin rakas vierellä, jonka syliin käpertyä <3

Ensimmäisten päivien onnellisuuden aiheet olivat hyvin konkreettisia ja tavallaan yksityiskohtaisiakin. Pienten ja arkisten asioiden hyvien puolien kirjaaminen on kuitenkin tuonut paljon lisää hyvää mieltä ja onnellisuuspäiväkirjaa on ihana selata. 


Tällä hetkellä olen oivaltanut myös isompia asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi! Aloitin Bikini Challenge -valmennuksen jälleen tammikuun 15. päivä ja valmennusta on nyt takana reilut kolme viikkoa. Kaikki on sujunut todella hyvin, ruuanlaitto ja liikunta tulee takaraivosta eikä kaikkea tarvitse tarkistaa koko ajan ohjeesta tai ohjevideoista. Alotin valmennuksen myös hieman erilaisesta mentaalisesta lähtökohdasta kuin viimeksi; olin innoissani valmennuksesta, koska herkuttelun, salittomuuden ja ateriarytmittömyyden jälkeen oli ihana päästä takaisin ruotuun.

En myöskään katsonut itseäni peilistä sillä silmällä, että olen ruma ja minun täytyy siksi alkaa polttaa rasvaa. Ei, katsoin peilistä itseäni ajatellen, että olen hyvä näin, mutta haluan silti kehittää itseäni treenaamalla ja syömällä paremmin. En ajatellut, että minusta tulisi sen parempi ihminen, kun hävitän makkaroita mahasta, vaan ajattelin nimenomaan vain ulkonäön muuttuvan siihen suuntaan, mihin halusin sitä viedä. Viimeksi halusin nimenomaan äkkiä kaikki makkarat pois vyötäröltä ja tuijottelin itseäni jatkuvasti peilistä toivoen, että ne olisivat jo kadonneet - tunsin oloni epävarmaksi kroppani kanssa.

Kumpi on tuottanut paremmin tulosta? No tämä positiivisempi ote! En ole juurikaan vilkuillut peiliin (okei okei, onhan se peili vessan oven edessä, että näen kyllä itseni siitä joka kerta veskireissulla, mutta en ole tuijotellut peiliä :D) tai odottanut pikamuutoksia. Viimeksi ensimmäiseen viiteen viikkoon ei tapahtunut oikein mitään ja uskon sen johtuneen hieman pieleen menneestä ryhmävalinnastani sekä siitä, että stressasin koko ajan siitä, tapahtuuko muutoksia. Nyt jo kolmessa viikossa on nesteet lähteneet, paino kääntynyt laskuun ja olo on koko ajan paljon positiivisempi ja enemmän sellainen normaali - ei kai se nyt ihan normaalia ole, että edeltävällä kerralla mietin vain joka päivä tuloksia?

Omalla asenteella on paljon vaikutusta siihen, millaisena jokapäiväinen elämä näyttäytyy ja kuinka mieluisalta se tuntuu. Miusta tuo positiivisuuspäiväkirja on aivan ihana idea ja aion jatkaa sitä ehdottomasti, sillä mikä olisi parempaa kuin vihko täynnä hyvää mieltä! Tämän päivän ilonaiheita ovat esimerkiksi se, että sain hoidettua monta rästiin jäänyttä pikkujuttua, ymmärsin olla menemättä treenaamaan, kun nenä vielä vähän vuoti ja se, että syötiin maukkaat pihvit ja lohkoperunat päivälliseksi, jonka jälkeen sain pikkuiselta kummitytöltäni ääniviestin, jossa hän pyysi minua kylään! <3

Mikä tekee teidät tänään iloisiksi? Oletteko kokeilleet koskaan positiivisuuspäiväkirjaa tai muuten vain etsiä jokaisesta päivästä jotain myönteistä? :)

4 kommenttia:

  1. Mulle on monet sanoneet, että "sä olet äklön yltiöpositiivinen". Mutta kuitenkin sellaisella hyvällä sävyllä. :)
    Jos joku saa mut huonolle tuulelle, en mä jaksa kauan sitä märehtiä. Yks työkaveri halusi tehdä yhdelle luokalle källin ja pyysi mua olemaan totinen ja vähän äkäinen sille luokalle. Eihän siitä mitään tullu. En mä edes osaa esittää huonotuulista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihanaa, että on positiivinen! Ota siis moitteet vain kohteliaisuutena :D Ja voi ei, källi meni ehkä sitten hieman pieleen, mutta ehkä parempi niin!

      Poista
  2. Positiivisuuspäiväkirjan pitäminen oikesti auttaa! <3 Ehkä täytyisi itsekin taas kaivaa sellainen esiin ja alkaa kirjoittaa ylös niitä positiivisia juttuja, että jaksaisi arjessakin taas paremmin :) Lisäksi positiivisuuden ja kiitollisuuden tunteet oikeasti vaikuttavat siihen omaan isetuntoon, ja osaakin ehkä helpommin jättää omaan arvoonsa sellaiset ihmiset, jotka vievät sitä siulta pois <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta joka sana! Jos kaivat sen kirjan, niin kuulen mielelläni, millasia ajatuksia herää :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)