Liikunnanvihaajasta treeni-intoilijaksi

Kasa erilaisia herkkuja karkkipäivänä, pullaa kahvilatreffeillä, koko viikko pilalla yhden repsahduksen takia ja mieletön määrä tietoista ajattelua siitä, mitä ei saa syödä. Ulkona sataa vettä, joten ei tarvitse mennä lenkille, mutta ei huvita lähteä salillekaan - ei kai se yksi kerta nyt kuitenkaan haittaa, ensiviikolla sitten taas skarppataan!

Vielä keväällä terveelliset elämäntavat etenivät juurikin tämän kaavan mukaan; viikko tai kaksi saattoi mennä hyvin, mutta sitten tuli repsahdus esimerkiksi karkkipussin muodossa ja se sitten muka pilasikin koko viikon ruokailut. Eli suomeksi sanottuna herkuttelin sitten muinakin päivinä. Sama koski myös sitä, jos kiireen tai laiskuuden vuoksi treenejä jäi välistä - ensiviikolla sitten lupaan treenata kahta kauheammin.

paita Vero Moda / farkkuliivi Kypros / nahkahousut Vero Moda / saapikkaat Sokos

Kesän, ja etenkin syksyn aikana, opin mielettömän määrän uusia juttuja treenin ja ruuan maailmasta. Jos mietitään ruokapuolta, olen ymmärtänyt, ettei se yksi pulla tai suklaapatukka ihan oikeasti näy missään. Sen sijaan jos koen epäonnistuvani syötyäni pari keksiä ja päätän laittaa se takia koko viikon läskiksi, epäonnistun ihan oikeasti kiinteytymisessä - en silloinkaan ihmisenä vaan meneillään olevassa projektissani. Ja mikä parasta; keksit, karkit ja sipsit maistuvat niin paljon paremmalta, kun niitä saa harvemmin ja silloin, kun niitä ihan oikeasti tekee mieli.

Nyt voin rehellisesti sanoa, että olen myös luopunut ajatuksesta, että joitain ruoka-aineita ei saisi syödä. Kaikkeahan saa syödä, kun syö järkevästi. Tämän ajattelutavan ansiosta myös mielitekoja on paljon vähemmän, kun kaikki on sallittua, mutta oman itsekurin varassa on se, mitä suuhunsa sitten laittaa. Kun on koko päivän syönyt hyvin ja illalla alkaa tehdä mieli jotain herkkua, pyrin miettimään, että tässä on pari tuntia nukkumaanmenoon, että pystyn kyllä välttämään kiusauksen - ja niin pystyn, kun otan sukkapuikot käteen ja alan keskittyä johonkin ihan muuhun.

Olen myös oppinut syömään kolmen tunnin välein. Aiemmin osasin siirtää nälkää, jos tiesin, etten juuri sillä hetkellä pääse syömään, mutta nyt olen yrittänyt suunnitella syömiset aina sen mukaan, ettei ruokailuvälit venyisi ainakaan yli neljään tuntiin. Tämä on todella iso apu herkkuhimon hallinnassa ja yleisessä jaksamisessa - toki tuntuu siltä, että koko ajan saa olla syömässä!

Isoin asia, mistä olen tällä hetkellä iloinen, on treeni! Olen jotenkin saanut siinä ihan uuden vaihteen päälle; salille lähteminen tuntuu mukavalta, lenkkeily on ihan huippua ja treenien jälkeen on hyvä olo. Aiemmin olen ajatellut treenaamistakin nimenomaan pakollisena liikuntana, mutta nyt siitä on tullut ihan oikea ja mieluisa harrastus.

Totta kai tulokset motivoivat mielettömästi jatkamaan treenausta. Kun salilla saa lisätä painoja kerta toisensa jälkeen, tulee olo, että tässähän alkaa kehittyä. Lisäksi olen huomannut, että aiemmin olen treenannutkin ihan liian pienillä painoilla sen takia, että olen pelännyt suurilla painoilla treenaamisen olevan vaarallista. Nyt kun tekniikat ovat muun muassa pt-opastuksen, treenikaverien neuvojen ja erilaisten ohjevideoiden myötä kunnossa, olen turvallisin mielin laittanut muutamia kiloja lisää ja todennut, että vain kunnon painoilla lihaksetkin voi kehittyä.

Suuresti liikuntaan rakastumisessa on auttaneet ihmiset ympärillä. Kun huomaan, miten innoissaan ystävät ja perheenjäsenet ovat treenaamisesta, innostun siitä itsekin. Lisäksi on mahtavaa omata samassa tilanteessa oleva kaveri, jonka kanssa vaihtaa vinkkejä ja kokemuksia - siitä saa paljon voimaa itsellekin! Ystäviini kuuluu myös monia innokkaita liikkujia, joiden kanssa voi lähteä lenkille eikä pahitteeksi ole samassa ruokapöydässä syövä tsempparikaan, joka houkuttelee liikkumaan silloinkin, kun on ihan mato-olo.

Alan totisesti uskoa siihen, että ympärillä olevien ihmisten arvostuksenkohteet ja asenteet vaikuttavat omaankin käyttäytymiseen. Ympärilläni olevat ihmsiet suhtautuvat treenaamiseen ja syömiseen kunnianhimoisesti mutta terveellä järjellä, jolloin heidän kanssaan on helppo viettää aikaa ja jopa treenata yhdessä.

Tänään käytiin ihanan ystäväni Sannin kanssa kuvailemassa ja kiitos postauksen kuvista kuuluu hänelle! Nyt alan valmistautua illan treeniin ja sen jälkeen menen hyvillä mielin juhlistamaan toisen ystäväni nimipäivää Subwayhin - ja viikkoni ei muuten siitä 15 sentistä mene pilalle ;)

Millaisia ajatuksia pohdintani herättävät? Miten sinä olet löytänyt tai menettenyt kipinäsi terveellisiin elämäntapohin?