lauantai 8. lokakuuta 2016

Saamaton nahjus

Väitetään, että tehokkuutta, ripeyttä ja omatoimisuutta korostetaan nykymaailmassa liikaa; kaikkien pitäisi juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, tehdä montaa työtä, hoitaa kotia ja siinä sivussa olla vielä loistavia puolisoita, vanhempia tai lapsia. Ilmeisesti tämän ilmiön vastaliikkeeksi on syntynyt saamattomien nahjusten -yhdistys, jossa pyritään elämään kuin hidastetussa filmissä - ainakin sellaisiin olen törmännyt aivan liian usein.

asukuva
Seison S-marketin kassajonossa ostoskärrit täynnä ruokaa ja pohdin, miten jono liikkuukin niin hitaasti. Edessä oleva rouva on laittanut ostoskärrit hihnan viereen ja seisoo itse kärrien toisella puolella. Sieltä hän sitten kurottelee ostoksiaan ja koittaa saada ne heitetyksi hihnalle - välillä osuu ja välillä ei. Eihän sitä onneksi kätevämmin voisi tehdä. Mutta kassaneitiä hitaus ei haittaa, nimittäin hän tekee työtä yhdellä kädellä ja työtätekevänkin käden rakennekynsiä täytyy koko ajan varoa. Ilme on tympeä eikä iloisesta ja reippaasta asiakaspalveluasenteesta ole tietoakaan - kun hän nyt vaan pääsisi kotiin huilaamaan eikä tarvitsisi istua siinä kassalla.

Pääsen vihdoin pakkaamaan tavaroita sillä aikaa, kun kassaneiti lyö niitä kassaan. Edelläni oleva rouva miettii edelleen, miten sijoittaisi ostoksensa kolmeen kassiin. Lappaan omat ostokseni tuttuun tapaan kassiin; painavat alle ja kevyet sekä särkyvät päälle. Rouva laittaa tavaraa pussiin, ottaa pois, haluaakin lisämuovipusseja ja pakkaa jälleen. Menen maksamaan, nappaan viimeiset tuotteet kassiin ja lähden autolle. Toivottavasti rouvakin selviää sieltä tunnin sisällä omalle autolleen.

Only

Koulussa pitäisi päättää, miten ja milloin tehdään ryhmätyötä. Osa haluaa ehdottomasti, että kokoonnutaan teekupposten ääreen meluisaan kahvilaan tekemään työtä, koska niin se on paljon leppoisampaa. Eli lipitellään teet, höpötellään kuulumiset ja tiiraillaan ympärillä olevia ihmisiä samalla, kun kaikki selailevat Facebookia. Puolentoistatunnin jälkeen tajutaan, että tehtävää ei ole edes aloitettu ja kolmasosalla porukasta on jo kiire jonnekin - haluan päästä helpoimmalla -ryhmäläinen jakaa jokaiselle osa-alueet aiheesta ja hän voi olla se, joka kokoaa kaiken ja kirjoittaa johdannon.

asukuva

Kotona jatkan omaa isompaa kirjallista koulujuttuani, joka on tarkoitus tehdä itsenäisesti. Olen kyllä halukas tekemään yhteistyötä muiden kanssa, kunhan se hyödyttää molempia osapuolia eikä niin, että minä etsin tietoa ja jaan sen sitten toisten kanssa. Facebook kuitenkin plinkuttaa vähän väliä merkiksi, että taas joku kaipaisi apua ja minun pitäisi alkaa neuvomaan - kun minä en ole tämän kurssin vetäjä, vaan ihan vain kanssaopiskelija. Totean, että pääsen helpommalla, kun sanon suoraan ja rehellisesti en ole vielä siinä vaiheessa tai en halua jakaa tekstiäni, koska se on minulle henkilökohtainen ja se on sitä paitsi keskeneräinen.

Vain näiden muutaman esimerkin avulla saa varmasti sellaisen käsityksen, että minulla olisi kiire jonnekin ja haluaisin tehdä kaiken vain nopeasti. Toisinaan tämä pitääkin paikkansa; miksi hukata aikaa teen lipittelyyn koulutehtävien merkeissä, kun kaikki voivat kirjoittaa työhön oman osuutensa kotikoneelta silloin, kun itselle parhaiten sopii. Kaverihetket on sitä paitsi huomattavasti mukavampi hoitaa ilman koulutehtäviä.

farkkutakki
Se, että haluan hoitaa pakolliset ja ei-niin-hauskat-jutut ripeästi alta pois, kielii siitä, että haluan käyttää aikani merkityksellisempiin juttuihin kuten kavereiden ja perheen kanssa olemiseen, liikkumiseen ja harrastusten parissa toimimiseen. Olen niin onnellinen esimerkiksi siitä, että sivuaineryhmässäni saa itse valita, kenen kanssa tekee parityöt; kun OneDrive, tasapuolinen työskentely ja kouluhommista erilliset kaverihetket ovat molemmille itsestäänselvyys. tuntuu, että tehtävä on oikeastaan jo tehty, vaikka se olisi vasta aloitettu.

En tarkoita, että kaikkien pitäisi toimia tietyllä tavalla tai pyrkiä olemaan mahdollisimman tehokkaita, mutta ainakin itse laiskistun sitä enemmän, mitä vähemmän ja hitaammin teen asioita. Nämä ovat todella pieniä asioita, mutta kun niitäkin sattuu toisinaan saman päivän aikana monen monta, alkaa nauru olla jo herkässä, kun huomaa, että taas joku homma etenee käsittämättömän hitaasti. Kun vähän viitsii vaivautua. asiat sujuvat joutuisammin ja ainakin omasta mielestäni mukavammin - kun antaa asioille aikaa juuri niiden vaatiman määrän, jää enemmän aikaa kaikelle muulle.

Löytyykö yhtäkään kohtalotoveria? Mihin olette kyllästyneet ihmisissä tai ihan itsessänne?

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta! Toi kauppakassin pakkausjärjestys on niin osuva esimerkki! Sinäkin varmaan latelet ne jo hihnalle siinä "oikeassa" järjestyksessä?

    Mulle sanotaan monesti töissä, että kuinka sä ehdit aina istua täällä tauoilla, kun mulla kaikki tauotkin menee töihin? Kaikkea ehtii, jos on järjestelmällinen ja osaa multi-taskata ja on siten tehokas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, maidot, lihat ja muut ensin ja LOPUKSI salaatit sun muut hajoavat, koska eihän sitä kassia saa muuten ikinä pakattua :D Ja voin uskoa, että herätät hämmennystä tauoillasi :D Mutta opettajilla onkin se taito, että osaa suunnitella ja toimia tehokkaasti ;)

      Poista
    2. ...ei kaikilla opettajillakaan... :P

      Poista
  2. Osittain löysin samoja piirteitä ja osittain en :) Hyvä teksti aiheesta, joka varmasti jokaisen arkipäivässä näkyy joko omalta osalta tai kanssaeläjien osalta. Mä itse kiirehdin useita asioita arjessa ja pyrin olemaan tehokas, mutta paljon on myös asioita, joita teen kuin hidastetussa elokuvassa :D Mulle esimerkiksi koulutehtävissä välillä kanssa ärsyttää, jos ryhmässä on lusmuilijoita, mutta pienet rennommat hetket ja ryhmäytyminen on hyväksi, jolloin myös toimiminen kyseisessä ryhmässä toimii sujuvammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä, että itsekin joitain asioita tulee tehtyä aivan liian hitaasti :D Ja ttota sekin, että ryhmäytyminen auttaa toimimaan ryhmissä. Meillä usein vaan työt on niin lyhyitä, että olisi helpompaa, jos kaikki vaan pikaseen hoitaisi homman ja päästäisiin opinnoissa etiäpäin!

      Poista
  3. Tunnistin kyllä itseni, ja lohduttavaa etten ole ainoa joka on samoja asioita pohtinut! Lepopäivät ja -hetketkin tuntuvat niin paljon rentouttavammilta kun olen ymmärtänyt luopua siitä "kirjoitan vaikka lauseen esseetä tänään"-tyyppisestä tekemisestä. Toisaalta on hassua, että valitsen aina mieluummin reilusti aikaisemman bussin kuin sen, jolla juuri ja juuri ehtii luennolle/tapaamiseen/jonnekin, koska haluan hoitaa siirtymät ilman hoppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ja nämä "prosessikirjoittaja" ovat niitä, jotka muistavat joka päivä kertoa, miten rankkaa on ja miten joka päivä pitää tehdä koulujuttuja.. Ja mie myöskään en halua kiirehtiä siirtymissä, koska on kiva olla ajoissa paikalla :D

      Poista
  4. Itse kuulun juurikin tuohon malttamattomaan porukkaan, joka haluaa kaiken tapahtuvan mahdollisimman järkevästi ja tehokkaasti! Onneksi oon kuitenkin oppinut ettei kaikkeen voi vaikuttaa ja jotkut asiat pitää vaan hyväksyä sellaisena kuin ne on :) Mutta kyllä silti välillä tuskastuttaa muiden epäloogiset toimintatavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totisesti kaikkeen ei voi vaikuttaa ja on vaan opittama toimimaan hitaammin :D Mutta niihin mihin voi, vaikutan kyllä mieluusti!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)