SOCIAL MEDIA

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

"En saa poikaystävää, koska en jaksa tehdä riittävästi punnerruksia"

Tassu pystyyn, kuka muistaa sen ihanan tunteen, kun aamulla heräsit ja muistit, että tänään koulussa on kuntotesti! Vastalihaksien rutistelua, flamingo-seisontaa, venytyksiä, hyppyjä ja paljon muuta mukavaa oli tiedossa - tietenkin siksi, että saisimme tuijotella arvosanataulukoita miettien, että "luulin, että minulla meni hyvin".

Eilen koimme opiskelukavereideni kanssa suuren järkytyksen liikunnan demolla, kun opettajamme esitteli meille uuteen opetussuunnitelmaan sisältyvän Move!-ohjelman. Moven on tarkoitus kartoittaa 5. ja 8. luokkalaisten fyysisen toimintakyvyn tasoa kuntotestinomaisella testauksella. Testin tulos ei kuitenkaan vaikuta liikunnan arvosanaan, vaan sen on tarkoitus antaa niin oppilaalle kuin huoltajallekin tietoa lapsen fyysisestä toimintakyvystä ja siitä, miten sitä voisi kehittää.


Ideana ihan hyvä, mutta.. Montako etunojapunnerrusta jaksoit tehdä 11-vuotiaana? Kai nyt ainakin parikymmentä? Minä en varmaankaan edes tiennyt noin pienenä tyttönä, mitä punnerrukset ovat saati kuinka niitä oikeaoppisesti tehtäisiin. Nyt kuitenkin saadakseen hyvän arvosanan testistä, 11-vuotiaan tytön pitäisi punnertaa yli 26 kertaa minuutissa. Suruhymiön (eli huonoimman arvosanan) saa, mikäli tekee alle 15 punnerrusta minuutissa.

Pahinta ei ehkä ole liikkeiden määrät, vaan sanallinena arvio, jonka suorituksista saa. Kategorioita on siis kolme; iloinen, neutraali ja surullinen hymiö. Kun oma hymiö löytyy tehtyjen toistojen mukaan, voi sanallisen palautteen lukea hymiön vierestä. Punnerrusten iloisen hymiön vieressä ylistetään lapsen taitoja ja neuvotaan, miten niitä voi edelleen kehittää. Palaute loppuu lauseeseen:

"Ja onhan atleettinen body silmää hivelevä kapine potentiaaliselle tyttö- tai poikaystävällekin..."



Mitä miettii viisi punnerrusta tehnyt 11-vuotias, murrosikään tuleva nuori neiti, kun hän kuulee monta kymmentä punnerrusta tehneen kaverinsa palautteen? "Hmm, en pystynyt tekemään tarpeeksi punnerruksia, kroppani on ruma enkä saa koskaan poikaystävää." Seuraava suunta on treenaaminen (toki, treenaushan ei mene hukkaan, kun sitä tekee järkevissä määrin), itsetunto-ongelmat ja monet muut harmit.

Seurustelukumppanin kalastelu -kommentti ei suinkaan ole ainoa laatuaan. Kommentteja löytyy myös keskivartalon lihaksistoon ja käsittelytaitoihin liittyen. Kommenteissa on myös kannustavia kohtia, mutta nämä valitettavasti jäävät ilkeältä kuulostavien kommenttien varjoon.

"Vai haluatko oikeasti näyttää jonain päivänä Notre Damen kellonsoittajalta?"

"Jopa tietokoneen tai pelikonsolin käyttö tehostuvat, kun räpylöittesi motoriikka paranee."


Ymmärrän kannustamisen liikuntaan ja terveelliseen elämään, mutta ymmärrän myös niitä herkässä iässä olevia lapsia, joilla on vaikeuksia muutenkin median ja ympäristön luomien ulkonäköpaineiden keskellä. Itse en opettajana haluaisi toteuttaa testiä yhdellekään oppilaalle, se on lannistava kaikille muille paitsi huippu-urheilijoille.

Millaisia tunteita tämä teissä herättää?





7 kommenttia :

  1. Tuollaiset kommentit on kyllä tosi huonoja! D: Ei rohkaise vaan lannistaa juuri herkässä iässä olevia nuoria :/ Ja vähintään 15 punnerrusta ?! Minä en ole koskaan päässyt yli kymmenen punnerruksen D: Toki muistan kuinka paljon nuo kuntotestit minua aikanaan raivostutti koska ne vaikutti arvosanaan mutta niissä ei huomioitu oppilaiden heikkouksia yms...ei kaikkia voi arvostella saman kaavan mukaan jos verrattavissa on esimerkiksi yleisurheilija ja selkäkivuista ja jäykistä nivelistä kärsivä nuori. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen kuinka KOVASTI oppilas panostaa suorituksiin ja yrittää parantaa niitä eikä mitata niin ankarasti jonkin taulukon mukaan arvosanoja :/

    VastaaPoista
  2. Olipas hyvä kirjoitus ja kannanotto Emma! Aihe koskettaa itseänikin melkoisesti, sillä yläasteen kuntotestien ajattelu aiheuttaa vieläkin lähinnä puistatusta. Olin aina se lihavin ja huonokuntoisin lapsi ja jo tuolloin tuntui, että testeihin sisältyi vertailuasema. Silloin tuo vertailu oli kuitenkin vain fyysisen suorituskyvyn heikkoutta. Jos mukaan olisi saanut kommentin Notre Damen-kellonsoittajamaisuudesta tai käsityksen, että kaikki liikunnallisesti lahjakkaammat ovat vastakkaisen sukupuolen mielestä viehättävämpiä, olisin varmasti tuntenut itseni täysin epäonnistuneeksi luuseriksi.

    Jaoin kirjoituksesi eteenpäin facebookissa sosiaalitieteilijöiden ryhmään, jossa se herätti paljon ihmetystä ja täytyy itsekkin sanoa etten voi muuta kuin ihmetellä Move!-ohjelmaa. Jos nuoria ja lapsia on tarkoitus motivoida liikkumaan, tapahtuuko se nykyään näin ulkonäkökeskeisesti? Mielestäni on hämmentävää, kuinka pinnallisessa maailmassa elämämme ja vielä hämmentävämpää ja osaltaan surullisempaa on, jos tämä ulkonäkökeskeisyys tietoisesti ulotetaan yläasteikäisille ja nuoremmille opetussuunnitelman kautta. 5. ja 8. luokkalainen on vielä itsetunnoltaan ja kehonkuvaltaan keskeneräinen ja jos tuolloin hänelle syötetään ajatus kehon tärkeydestä parisuhteen onnistumiseksi ja sosiaalisen, psyykkisen ja fyysisen terveyden kulmakiveksi, voi seuraukset olla kohtalokkaita.
    Nykyinen fitness-ilmiö, kuntosaliharjoittelun muodikkuus ja ruokavaliotietoisuus leviävät varmasti tarpeeksi tehokkaasti lapsiin ja nuoriin median kautta, mikä lisää paineita atleettisesta kehosta normina, joka jokaisen tulisi saavuttaa. En todellakaan toivo, että myös opettajat ja uudet opetusvälineistöt tukevat tällaisten paineiden syntymistä. Itse ainakin kuvittelisin, että yläasteikäisen motoriikan kehitys kaipaa monipuolista ja iloa tuottavaa liikuntaa ja yhdessä tekemistä. Liikunnan pitäisi olla nuorelle pakopaikka paineista ja rentouttavaa yhdessä tekemistä. Move!-n kaltaiset ohjelmat taas nähdäkseni tekevät liikunnasta suoritettavaa "pakkopullaa", johon kohdistuu hirveästi paineita ja odotuksia. Fyysiset ja motoriset ominaisuudet vaikuttavat aivan hirveästi erilaisten nuorten liikuntasuorituksiin, eikä kaikilta voida vaatia samaa suorituskykyä tällaisella mallilla. Missä on ymmärrys erilaisuutta ja erilaisia lahjakkuuksia kohtaan?
    Kommentti "atleettisesta bodysta kapineena" on myös kyseenalainen siihen liittyvän kehon välineellistävän merkityksen takia. Nykyäänkö seurustelu tarkoittaa toisen kehon arvostamista henkisten ominaisuuksien yläpuolelle? Tällaistäkö kuvaa opetushallituksesta halutaan lapsille suoltaa?
    Mielestäni on hienoa, että tulevina opettajina huomasitte epäkohdat ohjelmassa, toivottavasti sitä voidaan vielä soveltaa ja muuttaa, koska nykyisellään se on mielestäni epäonnistunut ja vain ruokkii nuorten ulkonäköpaineita sekä siitä aiheutuvaa stressiä.
    -Anniriikka

    VastaaPoista
  3. siis kamalaa mitä kommentteja! tuonko pitäisi parantaa nuoren itsetuntoa, jos sattuu olemaan vaikka vähän ylipainoa? toki ymmärrän että tuolla pyritään saamaan lapsia ja nuoria liikkumaan enemmän, mutta motiivit ovat vähän huonot.. "joo, enpäs voikkaan seurustella kun on muutama lisäkilo vyötäröllä!" huhhuh :D itse olin aina heikoin lenkki punnerrusten tekemisessä ja olen varmaan edelleen :D hyvä teksti taas siulta!

    VastaaPoista
  4. Siis mitä ihmettä!
    Itseäni hämmästytti jo omana yläasteaikanani olleet kuntotestit, joista sain lähes poikkeuksetta korkeintaan seiskan. Ihmeellistä sinänsä, kun liikuin lähes päivittäin todella paljon ja koin olevani hyvä kuntoinen.. Ystävieni tuloksista puhumattakaan. Miltä 8-luokkalaisesta tuntuu saada kuntotestistä juuri ja juuri hyväksytty!?
    Mutta tuo sinun kuvailema " kuntotesti " on kyllä jotain vielä järkyttävämpää. Nuo kommentit? Siis mitä ihmettä!? Halutaanko murrosiän kynnyksellä kamppailevia nuori ja lapsia oikein tarkotuksella houkutella syömishäiriökierteisiin? Huhhuh.
    Ja 26 punnerrusta!? Itselläni maksimi on 15. Mitähän ihmettä taas. Toivottavasti kumotaan tuo idea!

    Ps. Loistava kirjoitus!

    VastaaPoista
  5. Siis onko nuo lainaukset oikeasti "palautetta" jota lapsille annetaan testin jälkeen? Aivan järkyttävää! Ei 11- tai edes 14-vuotiaskaan osaa käsitellä tuollaisia asioita "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" -tyylillä, en minä ainakaan tuon ikäisenä olisi osannut.
    Ihan hirveää, että tuon ikäisille jo markkinoidaan ulkonäkökeskeisyyttä noin vahvasti ja annetaan ymmärtää, että se on tärkein asia. Toivon tosiaan että tuo Move! -ohjelma ei tuollaisenaan mene opetussuunnitelmaan, ainakaan noiden palautteiden osalta.

    VastaaPoista
  6. tää on niin hyvä kirjoitus, täyttä asiaa! raivostuttaa ihan älyttömästi tuo koko testi, oon ihan sanaton. en kyllä itsekään tiennyt tuossa iässä miten punnerruksia tehdään, ja nyt niitä pitäisi tehdä älyttömät määrät jotta tuleva seurustelukumppani olisi ulkonäköön tyytyväinen... argh!! kukahan fiksu tuonkin on keksinyt. voihan se jostakin oppilaasta tuntua hauskalta, mutta entäs se oppilas, joka ei vahvimmasta päästä ole? eipä tarvitse kauaa ihmetellä, mistä kohta nuorten itsetunto-ongelmat syntyvät.

    VastaaPoista
  7. Korjaus: Move!-ohjelmasta on poistettu mainitsemani lausahdukset.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)