perjantai 14. marraskuuta 2014

Oo siellä jossain mun, koska rakastan sinua



Kuullessani ensimmäisen kerran Elastisen version Oo siellä jossain mun -biisistä, ajattelin sovituksen nostavan monella tunteet pintaan. Kuuntelin Spotifyn Top-listaa pari päivää sitten ja tämä kyseinen kappale alkoi soida, jonka seurauksena kylmät väreet vain virtasivat pitkin kroppaa! Aivan mielettömän ihana ja tunteikas kappale, ja vaikkei sanoitus kaikilta osin sovikaan kohdalleni, moni lause tuo mieleen rakkaat ihmiset eri puolilla Suomea.

Tuntuu, että viimeisen kolmen vuoden aikana minulla on ollut aina ikävä jotakuta. Asuessani perheeni kanssa Ylöjärvellä, olin tottunut siihen, että kaikki sukulaiset ja ystävät asuivat lähellä ja heitä pystyi näkemään niin usein kuin vain halusi. Pääsin käymään mummulassa alta viidessä minuutissa eikä mummin luoksekaan tarvinnut huruuttaa kuin puolisen tuntia. Iltaisin sain istua perheeni kanssa sohvalla Salkkareita tuijotellen ja viettää aikaa heidän kanssaan.


Samaan aikaan, kun nautin siitä, että sain viettää aikaa perheen kanssa, ikävöin Mikkoa, joka oli 400 kilometrin päässä. Tietenkin tekstiviestit, puhelut, Facebook ja muut yhteydenpito välineet on jo 2010-luvulla keksitty, mutta on se silti erilaista, kun ei näe toista. Junan kyytiin hyppäsin joskus jopa siten, että ehdimme nähdä alle vuorokauden, mutta silti 12 tunnin matkustaminen junassa tuntui sen kaiken arvoiselta, ei epäilystäkään.

Kuitenkin lopulta muutin Joensuuhun ja nyt tilanne on toisin päin; saan elää arkeani Mikon kanssa ja nauttia hänen seurastaan, mutta perheeseeni ja muihin sukulaisiin pystyn pitämään yhetyttä ainoastaan puhelimen, netin ja kirjeiden avulla. Hankalinta on se, että olen todella tunteellinen ihminen ja läheinen rakkaitteni kanssa, joten haluaisin nähdä heitä kaikkia huomattavasti useammin. Matka ei enää tunnu pitkältä Ylöjärven ja Joensuun välillä, koska matkustamisen palkintona on aina rakkaiden ihmisten näkeminen, riippumatta siitä, kummassa päässä junasta hyppää pois. Silti, lähteminen on aina ihan yhtä rankkaa ja ripsiväriä ei kauheasti kannata ripsiin laittaa, kun on menossa asemalle.


Olen myös sosiaalinen ihminen, enkä välitä sen koommin yksin olemisesta. Inttiaikana kuitenkin vietin viikot ja toisinaan viikonloputkin itsekseni Joensuussa, sillä uudesta kaupungista en tuntenut lähes ketään. Täytyy sanoa, että olen istunut muutamanakin iltana sohvan käsinojalla ja miettinyt, että kaikki tärkeät ihmiset ovat sillä hetkellä aivan älyttömän kaukana ja että minulla on ihan mieletön ikävä heitä kaikkia. Toisinaan ei auttanut edes suklaa -lääkkeistä kaikkein parhain, ei jäätelö, komediat, ei mikään!

Yliopiston alettua tutustuin kuitenkin moniin uusiin ihmisiin ja töiden kautta sain myös lisää kavereita. Missään kohtaa ei siis ole kaduttanut, että olen muuttanut Joensuuhun, sillä olen päässyt opiskelemaan unelmieni alaa kauniiseen kaupunkiin, saanut töitä, uusia ystäviä, itsenäistynyt ja kasvanut ihmisenä hirmuisesti (mikäli siskoni lukee tätä, hän varmasti huomauttaa, että minusta on tullut tiukka-täti :D). Edelleen ystävät ympäri Suomea ovat minulle läheisiä ja monen kanssa olemme todenneet, että vaikkemme ehtisi soittelemaan edes joka kuukausi, pystymme aina jatkamaan siitä, mihin olemme viimeksi jääneet.


"Alusta asti me tiedettiin / mihin ruvettiin / sä ootat / mä ootan / niin me luvattiin",

 ja täytyy sanoa, että näkeminen ja yhdessä vietetty aika tuntuu aivan korvaamattomalta, kun sitä on odottanut päiviä, viikkoja -jopa kuukausia. 

"Ehtiään tehä se mitä yhes suunniteltiin / vaik siihen voi mennä vuosii / viel tsiigataan Turun linnas kun laivat lipuu ruotsiin"

Opiskeluaika on kuitenkin todella lyhyt elämän pitkässä juoksussa, ja sen jälkeen on vapaa muuttamaan ja asettumaan ihan minne vain. Ja huolimatta siitä, että asun esimerkiksi perheeni kanssa eri kaupungeissa, ei tarkoita, ettemmekö voisi viettää aikaa yhdessä. Eikä se poista sitä tosiasiaa, että rakastan heitä aivan älyttömästi ja toivon, että kilometrit vain häviäisivät Joensuun ja Ylöjärven välistä, jotta voisin olla kaikkien rakkaiden lähellä yhtä aikaa <3

Löytyykö kohtalotovereita? Millaisia kokemuksia teillä on ikävästä?


20 kommenttia:

  1. aivan ihana postaus, niin täynnä tunnetta ja rakkautta ♥ sä osaat kyllä aina nähdä kaikissa asioissa valoisat puolet! vaikka ikävä ei aina niin kivalta tunnukaan, niin onhan se näkeminen aina ihan mahtavaa pitkän ajan jälkeen :) oot ihana ♥ ps. ens viikolla voitais viimein mennä sinne kaakaolle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa, että se välitty! :) <3 Itse olet ihana! <3 ja todellakin mennään, miulla on joka päivä tiistaita lukuunottamatta vaan muutama hassu tunti ja keskiviikko ja perjantai ihan vapaita kokonaan ;)

      Poista
    2. jejee! :)) lähen pe kuhmoon, mutta muuten kyllä sopii monessakin välissä! :)

      Poista
    3. Hienoo! Laitellaan viestiä :)

      Poista
  2. Ihania kuvia!

    Mä pystyn samaistumaan noihin tunteisiin niin hyvin! Löysin kyllä nopeesti uusia kavereita uudelta paikkakunnalta, mutta perheen luo on satoja kilometrejä. Nähdään ehkä lomilla, jos aina silloinkaan. Viikonlopuksi ei satojen kilometrien päähän kannata lähteä. Mä en edes ikävöi ihmisiä niin paljon ku sä, mutta silti noi fiilikset on tuttuja mullekin :D Ja kuten Jenni sano, tästä postauksesta välitty ihanasti se rakkaus, mitä tunnet sun läheisiä kohtaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentistasi! :) ja kyllä, matkustaminen on kuitenkin rankkaa ja onhan se aika kallistakin mennä monen sadan kilometrin päähän (itekin metsästänyt tarjouslippuja bussiin, jollon pääsin lopulta 9 eurolla kotikotona käymään :D), mutta ikävästä selviää kyllä :)

      Poista
  3. hyvä postaus! ikävä on oikeasti inhottava asia, mutta toisaalta tekee hyvää vaikkapa parisuhteelle joskus ikävöidä toista♥ oma poikaystäväni lähtee joulun jälkeen kolmeksi viikoksi ulkomaille, ja uskon että ikävä saattaa jossain vaiheessa olla melkoinen, ollaanhan jo totuttu näkemään päivittäin :/ mutta toisaalta sitten miulla jää aikaa enemmän myös omille jutuille, joten eiköhän se kolme viikkoa hurahda nopeasti ohi :)
    siullakin on tosi kivan oloinen blogi, täältä saat myös uuden lukijan!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että ikävä auttaa ymmärtämään, miten paljon toinen ihminen merkitsee itselle! :) voimia lomaviikkojen ajalle! Mutta tosiaan, ehdit tekemään kaikkia omia juttuja, joita muuten ei välttämättä tule tehtyä niin paljon (esimerkiksi katsoa ihania hömppäohjelmia kuten gossip girliä :D) :) ja mukavaa, että jäät seurailemaan, tervetuloa! :)

      Poista
  4. Ihana postaus! <3 Mun oli kyllä niin helpoo kans samaistua tähän. Oon muuttanut nyt syksyllä opiskelupaikan perässä Ikaalisista Seinäjoelle ja välillä tulee ihan älytön ikävä perhettä ja kavereita. Ei sitä perheen kanssa vietettyä aikaa osannut silloin kotona asuessa arvostaa niin paljon kuin nyt kotoa pois muuttaneena.

    http://sonjatuuliak.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) ♡ kyllä yhteistä aikaa arvostaa ihan älyttömästi niin itse kuin perhekin :) voimia sinullekin sinne uuteen elämään, onneksi matkustaminen on kuitenkin tehty helpoksi tässä maassa! :)

      Poista
  5. Taitaapa Emma olla hieman läheisriippuvainen… ;-)
    No, monesti se iän karttuessa hellittää, ei tosin kaikilla.

    Sama tuo on parisuhteessa, kun tarpeeksi monta vuotta katselee yhden ja saman ihmisen kasvoja lähes jatkuvasti lähietäisyydellä, niin sepä tuntuu mitä hienoimmalle lomalle jos tuo toinen osapuoli häipyy vaikkapa työmatkalle muutamaksi viikoksi. ;-)

    C'est la vie – sanoisi ranskalainen – ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisriippuvainen, aika hyvä sana, ja siitä olen kyllä ylpeä! :) Minulle läheiset ovat tärkeämpää kuin mikään, asuisin vaikka sillan alla, kunhan läheisilläni olisi kaikki hyvin! :)

      Ja en usko, että itselläni välittäminen ainakaan tulee vähenemään koskaan ketään kohtaan, sillä vuosien varrella se on vain lisääntynyt :) Keskityn itselleni tärkeisiin ihmisiin täysillä ja näytän tunteeni heille ja sitä arvostaa niin rakkaani kuin minä itsekin. Tätä siis minun kohdallani tarkoittaa C'est la vie :)

      Poista
    2. Ja onneksi meitä rakkaista välittäviä on runsaasti (kuten tähänkin postaukseen moni on osannt samaistua), koska rakkaus ja välittäminen ovat elämän kantavia voimia :)

      Poista
    3. Moikka JaSa! Oon täs pidemmän aikaa jo seuraillu sun aktiivista kommentointia Emman blogiin ja mulla on herännyt ajatus, että saattaisitkohan itse olla jonkin sortin riippuvainen? Esim. riippuvainen jauhamaan paskaa jokaiseen Emman tekemiseen silleen piilokettuilevasti. Myönnä tai kiellä, sen on kaikki huomannu. Harmi ettet voi ikinä mun epäasiallissävytteiseen palautteeseen susta, koska sun sekopäisiä kommentteja ei enää julkasta täällä blogissa! Kivoja päiviä vaan sullekin :*

      Poista
    4. Emma ei aina taida kovinkaan tarkkaan lukea, mitä joku hänen blogiinsa kommentoiva tahtoo sanoa.

      Siis, tuossa kirjoituksessani EI arvioitu läheisistä välittämistä, vaan eikös postauksen aiheena ollut ikävöinti???

      Siis, kyllä itse ainakin voin välittää ja olla valmis auttamaan jotakin läheistäni ilman, että minulla alvariinsa olisi ko. tyyppiä jotenkin ikävä.

      Se, että useimmat blogiisi kirjoittavat tyypit ovat varsin samaa mieltä lähes mistä tahansa asiasta kanssasi, johtunee vain siitä, että he ovat iältään, sukupuoleltaan ja elämäntilanteeltaan varsin samaa sarjaa kanssasi, niin ihmekös tuo jos mielipiteetkin ovat samansuuntaisia.

      Mikäli sinulla on tämä blogi vielä vaikkapa kymmenen vuoden päästä, niin herätetäänpä tämä keskustelu sitten uudestaan henkiin. ;-)

      Poista
    5. Itse olen kyllä sitä mieltä, että Emma lukee hyvin tarkkaan saamansa kommentit, ja vastaa niihin erittäin ystävällisesti ja kauniisti - kenties paljon ystävällisemmin kuin olisi aihetta. Mahdolliset väärinymmärryksethän voivat toki johtua myös siitä, ettei blogiin kommentoinut henkilö ole muotoillut ajatuksiaan selvästi, tai kommentit ja asiat ovat selkeässä ristiriidassa keskenään.

      Taito on myös se, että osaa muotoilla asiansa ns. ystävälliseen muotoon, samalla piilokettuillen. En vain ymmärrä, kuinka joku jaksaa sellaiseen käyttää aikaansa. Emma on aivan ihana ja upea tyttö, joka ei ole minkään sorttista piiloilkeilyä ansainnut sitten millään tavalla. Joten eiköhän kaikki keskitytä nyt ihan vaan positiivisen ilmapiirin luomiseen eikä tuoteta kenellekään pahaa mieltä!

      Poista
    6. Elli ja Jenni; sananne osuu täydellisesti tämän postauksen ideaan: toisista välittämiseen huolimatta siitä ollaanko kaukana vai lähellä toisistaan :) ootte ihania tyttöjä! ♥

      Poista
  6. Täältä löytyy myös yks kohtalontoveri! Oon kans elänyt vuoden inttileskeyden ja pari vuotta kaukosuhdetta, pahimmillaan oli kans toi 400 km välimatkaa :/ Asuin itekki yhen vuoden Joensuussa ja siel alotin opiskeleen luokanopeks :) Eli pystyn viel paremmin sun tilanteeseen samaistuun, kun aikalailla sama tilanne meil on ollut ihan opiskeluist lähtien :) Kyllä se kaukosuhde ja viikonloppumatkustaminen oli raskasta aikaa, mut toisen näkeminen oli kaiken sen arvosta!

    Ihana toi sun kirjottama teksti <3 Niin aitoo kerrontaa :)


    http://catrih.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)