Kesäkunto alulle kuudessa viikossa

Ensi viikolla (tässä piti lukea maanantaina, mutta olen järkyttävässä flunssassa ja on mentävä voinnin mukaan) se starttaa. Täytyy sanoa, etten olisi vielä vuosi sitten uskonut, että lähtisin ikinä mukaan tällaiseen projektiin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen miettinyt asiaa kuitenkin paljon ja saanut hyvää palautetta vastaavista valmennuksista, joten marraskuussa ostin vihdoin sen itsellenikin. Nimittäin FitFarmin Superdieetti -verkkovalmennuksen. Kyllä, sen hömppävalmennuksen, jolla tulee nopeita, mutta ei pysyviä tuloksia.

Ehdin marraskuussa testata dieettiä kahden viikon ajan, kunnes huomasin, ettei minulla yksinkertaisesti riitä voimavarat sen loppuunviemiseen - koulu, työt ja joulukiireet valtasivat niin paljon alaa, ettei aikaa olisi ollut edes tavanomaiselle treenaamiselle. Kahden viikon aikana kuitenkin huomasin, että dieetti kyllä toimii, kunhan sitä noudattaa eikä sorru kylättelyreissuillakaan niihin pipareihin ja joulutorttuihin - mutta ne kuuluivat tähänkin jouluun, joten..

Ennen-kuvat on otettu marraskuussa, mutta koska ulkoisessa olemuksessa ei ole muutoksia tapahtunut, ne toimivat nyt tämän projektin aloituskuvina.

Valmennus kestää kuusi viikkoa ja jokaiselle viikolle on laadittu niin ruokailu- kuin treeniohjeetkin. Käsitykseni ruokapuolesta oli ennen tuttavilta kyselyä se, että dieetillä syödään kuivaa kanaa ja riisiä parsakaalilla höystettynä kuten Gustafsbergin televisio-ohjelmissa. Yllätys olikin suuri, kun ruokien valikoima oli niin laaja ja monipuolinen - myös mukana tulevat reseptit varmistavat sen, ettei samaa pöperöä todellakaan tarvitse syödä kyllästymiseen saakka.

Mitä sitten lähden dieetiltä hakemaan? Karistettuja kiloja tietenkin, sitä ei käy kieltäminen. Kävimme ystäväni kanssa InBody-kehonkoostumusmittauksessa syksyllä ja se herätteli minua ajattelemaan, että rasvaprosenttia täytyisi pienentää ja lihasmassaa olisi varaa lisätä. En ole todellakaan mikään katastrofitapaus, mutta miksi odottaa vielä niitä +30 kiloa ennen kuin aloittan kropan muokkaamisen. Yleinen virkeys ja energisyys (jota jo kahden viikon aikana tuli huomattavasti lisää) ovat myös tavoitelistani kärkipäässä - kun syö ja liikkuu, nukkuu paremmin ja näin ollen myös voi ja jaksaa paremmin arjessa :)

Tärkeintä ei ole tietty tavoitepaino, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ei kuitenkaan ole järkeä lähteä tällaiselle dieetille, jos tarkoituksena ei ihan oikeasti ole karistaa kiloja. Sanotaan, että noin 0,5-1 kilo rasvaa viikossa on sopiva painonpudotustahti eli kuudessa viikossa pudotusta tulisi 3-6 kiloa. Mitä normaalipainoisempi ihminen on, sitä lähempänä 0,5 kiloa pudotustahti yleensä on. 

Uskon, että näillä ohjeilla ainakin tuo 0,5 kiloa per viikko onnistuu, mutta ehkä tavoitteeni on silti ihan hitusen korkeammalla, vaikken olekaan kovin kookas - lähteehän ensin kuitenkin nesteitä, jolloin paino humpsahtaa kerralla alemmas. Jos kolme kiloa rasvaa lähtisi, olisin tyytyväinen, sillä silloin -0,5kg/viikko olisi toteutunut. Neljäs kilo voisi kuitenkin olla edes se ensimmäinen nestekilo, joka katoaisi. En kuitenkaan aio näännyttää itseäni, vaan toimia terveellä järjellä - joku tavoite on kuitenkin asetettava, jotta motivaatio pysyy yllä.

Sitten täytyy olla jokin tavoitekuva! Tähän kuvaan lisäisin pitkällä tähtäimellä vielä niitä lihaksia, mutta jos nyt ensi alkuun lähdetään tavoittelemaan tätä ulkonäköä takaisin!

Painonpudottaminen pelkästään ei motivoi, vaan haluan, että ulkoisessa olemuksessani tapahtuu näkyviä muutoksia ja löydän todellisen treeni-intoilijan itsestäni. Joulunajan herkuttelun jäljiltä on melkoisen pöhöttynyt olo, joten senttejä saisi karista vyötäröltä ihan reilusti. Samoin lantion alueelta saisi hävitä yksi jos toinenkin senttimetri ja selkään ilmestyneet makkaratkin saisivat vähintään pienentyä. Luulen, että muutoksen paras kuvaaja on mittanauha ja valokuvat eikä niinkään vaaka. Lopullinen tavoitteeni on lihaksikas vartalo, jossa on voimaa ja hyvä olla. Tämä on kuitenkin pitkäntähtäimen haave, joten sitä lähdetään tavoittelemaan pienin askelin.

Miltä vaikuttaa, kiinnostaisiko teitä kuulla aina esimerkiksi viikon välein, miten projekti etenee? :) Onko muita, jotka ovat päättäneet lähteä dieetille tai ovat olleet esimerkiksi FitFarmin valmennuksessa aiemmin? :)

Blogi muuttaa uuteen osoitteeseen

Huomenna se tapahtuu - tai oikeastaan alle neljän tunnin kuluttua! Uusi blogiportaali So-up avaa ovensa ensi yönä ja sen myötä blogini muuttaa uuteen osoitteeseen. So-up -portaalin taustavaikuttajana toimii Karjalainen, ja portaalista löytää yli kolmekymmentä ihanaa bloggaajaa, joihin kannattaa käydä tutustumassa.

Muuton myötä siis blogini osoite muuttuu ja pääset seurailemaan postauksiani jatkossa osoitteesta http://so-up.fi/emma-karoliina . Voit lisätä blogini kätevästi lukulistallesi myös Bloggerissa hallintapaneelissa, jolloin postaukseni päivittyvät entiseen tapaan uutissyötteeseesi :)

Toivon, että siirrytte mukanani uuteen osoitteeseen, sillä olen iloinen ihan teistä jokaisesta lukijasta, jakamistanne mielipiteistä, lähettämistänne kommenteista ja vuorovaikutuksesta kanssanne. Tätä Bloggerin puolella olevaa blogia en enää päivitä, mutta uudessa osoitteessa jatkan samalla elämänmyönteisellä asenteella kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kirjoitellen :)

Muistakaa myös, että blogiani voi seurata myös Facebook-sivujeni kautta osoitteessa  https://www.facebook.com/eemmaot ja Instagramista minut löytää nimimerkillä @emmavormisto

Maailman paras Isi

Katselen kotikotona huoneeni ikkunasta ulos, kun Isi laittaa jänisverkkoja pensaiden ympärille. Näyttää sujuvan kuin vanhalta tekijältä, vaikka tekijä ei olekaan vanha. Mutta tekijä kyllä; mikä ikinä meneekään rikki, Isi kyllä osaa korjata sen - tai ainakin keksiä hyvän patenttiratkaisun, jos tavarasta ei ihan uudenveroista enää saa. Aika monta Barbia, Bratzia, koulukirjaa, ulkolelua ja pikkutavaraa on käynyt Isin korjaamolla - Barbi on saanut jalkansa takaisin tuossa tuokiossa ja rutistunut koulukirja näyttänyt kontaktimuovauksen jälkeen uudelta (kontaktimuovaus kuuluu muuten isien tehtäviin vielä lukiossakin - kiitos, että olet säästänyt minut hermoromahduksilta ilmakuplien kanssa!).

Sanotaan, että isät ovat tyttäriensä ensirakkauksia. En muista, olenko joskus ilmoittanut meneväni Isin kanssa naimisiin, sillä olen saattanut tietenkin hyvän geeniperimäni ansiosta olla keskivertoa älykkäämpi ja ymmärtää, että Isi on jo naimisissa Äitin kanssa. Isi on kuitenkin ollut minulle aina - ja on edelleen - maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia ihmisiä <3 Isille voin puhua kaikesta, hän kuuntelee ja ymmärtää (tai ainakin leikkii ymmärtävänsä siinä kohtaa, kun aletaan puhua esimerkiksi blogimaailman ihmeellisyyksistä), antaa neuvoja ja pysyy rauhallisena myös silloin, kun minä äkkipikaisena suutun jostakin.

Isi on lempeä, auttavainen ja ihana <3 Isiltä ei myöskään puutu huumorintajua tai itseluottamusta, sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on naurettu jollekin ihan isin tyyliselle vitsille. Isi osaa myös nauraa itselleen, olla sopivan ylpeä omista saavutuksistaan ja huomioida toiset. Isin tyylisistä jutuista on tullut myös tuttu käsite yhdelle jos toiselle; kun radiosta pärähtää soimaan joku kunnon kasarihitti tai kummallistakin kummallisempi vanha iskelmä, kaikki tietävät jo toisiaan katsoessa, että tää on nyt Isin musaa, radioa kovemmalle.

Isi on yrittäjä ja sydämestään automies. Olen aina tykännyt istua Isin kuorma-auton kyydissä, katsella maisemia, höpötellä kaikesta ja piipahtaa lounastauolla Nesteellä höyrymakkaralla. Nyt kun asun Joensuussa, en oikein arkipäivisin ehdi kuorppurin kyytiin istumaan, mutta viime kesänä koitti sekin onnenpäivä, kun vuosien jälkeen pääsin Isin mukaan töihin. Eipä minusta töiden kannalta mitään apua ole, mutta suu käy kuin papupadalla, joten ehkä kuitenkin seurakoirana olen ihan pätevä!

Isi myös automiehenä huolehtii meidän kaikkien menopeleistä. Puhelinneuvonta toimii Tampereelta Joensuuhun vaivatta ja kotikotona ollessa renkaat, öljyt ja muut auton osat vaihtuvat kädenkäänteessä. Esimerkiksi viime talvena lähdin ajamaan autolla ja en päässyt puolta kilometriä eteenpäin, kun havahduin kamalaan meteliin. Soitto Isille, toimintaa ohjeiden mukaan ja that's it, autoa ei tarvinnutkaan työntää korjaamolle, koska "Isi korjaa".

Olen maailman onnellisin, että minulla on Isi, joka on aina tukena ja turvana, soittaa ja kysyy kuulumisia, halaa ja kertoo sekä näyttää rakastavansa minua. Isi pitää huolta ja antaa neuvoja - Isille on myös helppo markkinoida uusia juttuja, sillä pohdiskelevan luonteensa ansiosta minä ja siskoni saamme perspektiiviä villityksiimme ja tulemme ajatelleeksi asioita monelta kannalta. Isi on kannustava ja muistaa kertoa olevansa ylpeä lastensa tekemisistä ja saavutuksista - en voisi ikinä toivoa parempaa isää, sillä minulla on ollut aina ja tulee aina olemaan Maailman Paras Isi, jota rakastan koko sydämestäni! <3