SOCIAL MEDIA

lauantai 13. syyskuuta 2014

Liikunta - pakkopullasta hauskanpidoksi

Suosikki eläimeni on ehdottomasti kissa; ihana karvapallero, joka kehrää, leikkii ja on seurallinen. Ja kissat ovat oikeastaan aika onnekkaita eläimiä, sillä mitä pulskempia ne ovat, sitä söpömpänä ihmiset niitä usein pitävät. Miten helppoa olisikaan olla siis tuo nelitassuinen miukuja!

En ole se kaikista urheilullisin ihminen, joka rankan koulupäivän jälkeen rentoutuu juoksulenkillä tai kuntosalilla. Jos pää tuntuu poksahtavan koulutehtävistä tai työkiireistä, heittäydyn mielummin sohvalle murun syliin ja katson jonkin ohjelman pätkän, joka saa aivot hetkeksi nollaantumaan. Todennäköisesti jos lähtisin tekemään jonkinlaista urheilusuoritusta, alkaisi ärsyttämään vain enemmän!
 
 
En inhoa urheilua, siinä ei ole mitään vikaa ja se on mukavaa silloin, kun on oikea fiilis. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lenkille pitäisi lähteä, jollei yhtään huvita. Ymmärrän, että esseet on pakko kirjoittaa, vaikka ei kiinnostaisi, mutta miksi vapaa-ajalle pitäisi ottaa pakotteita? Niin, kunnosta pitää huolehtia, jotta pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.

Viime kuukausina on päähäni pälkähtänyt ajatus kunnon kohottamisesta ja lihasten kasvattamisesta. Motivaatio-ongelma tosin kulki alussa mukana todella tiiviisti ja pyysinkin Mikkoa ehdottamaan tiheään tahtiin lenkille lähtöä tai lihaskunnon tekemistä, koska enhän nyt joka kerta voisi kieltäytyä tai alkaisin tuntemaan itseni laiskaksi. Tarvitsen tsempparin, joka tietää, etten ole maraton-juoksija, eikä odota minulta myöskään sellaisia saavutuksia.

Kaipaan kehuja parantuneista suorituksista, vaikkei se välttämättä saisi ollakaan niin. Lenkillä tarvitsen sitä, että joku sanoo, että "nyt juostaan tuonne kaupungin toisessa päässä olevaan tiehaaraan ja sitten voidaan kävellä taas hetki", koska jos olen yksin lenkillä, luovutan aivan liian helposti, jos alkaa tuntua, ettei juoksu enää olekaan niin hauskaa. Jos tavoitteessa onnistuu, voi olla ylpeä ja toisaalta on myös kiva kuulla vaikkapa pelkästään sana "hyvä", joka kohottaa jo kummasti intoa yrittää juosta seuraavakin siivu kaupunkia!


Toisilla on motivaatiovaatteita, toiset ottavat kuvia lähtötilanteesta ja kehittymisen myötä lisää kuvia. Minullakin on motivaatiohousuja odottamassa kaapissa, mutta niistä ei varsinaisesti ole ollut hirveästi hyötyä.. En ole niinkään pullukka, olen lähinnä epälihaksikas :D Tarkoitus ei siis ole karistella kiloja, jolloin hitusen liian pienistä housuista ei ole motivaattoriksi, mutta kyllähän varmasti housut alkavat päällä näyttämään paremmalta, jos kroppaa saa vähän kiinteytettyä!

Mutta vihdoin olen innostunut liikunnasta! Palaisin halusta lähteä yliopiston kuntosalille reenailemaan ystäväni kanssa tai harjoittaa lihaksia kotona toisen kanssa. Lenkille lähden mielelläni, siinä tulee monet jutut juteltua samalla kun jalat talsivat kilometrejä eteenpäin. Ehkäpä innostukseen vaaditaan se, ettei kuntoilla tarvitse yksin. Tuntuu, että on kamalan tylsää tehdä asioita yksin ja motivaatio loppuu nopeasti kesken. Jos tekee toisen ihmisen kanssa, jaksaa paremmin ja ähkiminen tuntuu mieluisammalta, kun samalla voi höpötellä mukavista asioista :)


Toisaalta en missään nimessä haluaisi treenata kaverin kanssa, joka on huomattavasti parempi kuntoisempi ja olettaa minulta kovempia suorituksia kuin mihin pystyn. Myöskin joistain lehdistä löytämäni lihaskunto tai juoksuohjeet ovat välillä surullisia kokeiluja, kun ne on suunniteltu parempi kuntoisille ihmisille, vaikka otsikko suuntaisi artikkelin alottelijoille. Löysin kuitenkin Fitin 6-7/2014 -lehdestä oikein hyvän reisitreeniohjeen, jota sitten kokeilin. Olin valtavan ylpeä, kun pystyin tekemään treenin ja se kuitenkin tuntui lihaksissa. Ei heti alkuun tullut sitä pettymyksen tunnetta, että "olen niin huono, etten pysty edes tähän, mihin artikkelin mukaan pitäisi".

Ihailen ihmisiä, jotka synnynnäisesti tykkäävät liikunnasta tai ovat oppineet jossain kohtaa elämäänsä tykkäämään siitä ihan vain liikunnan ilosta. Ei sen takia, että pitäisi olla paras jossakin lajissa, voittaa palkintoja tai näyttää fitness-mallilta. Tuntuu, että minäkin opin pikkuhiljaa tykkäämään liikunnasta vain liikunnan itsensä vuoksi, kun vaihdan asenteen pakkopullamaisuudesta hauskanpitoon. Tulosten  näkeminen kannustaa aina jatkamaan ja uskon säännöllisestä liikunnasta tulevan vielä elämäntapa aikojen saatossa :)

Onko teillä motivaatio-ongelmia ja kuinka selviätte niistä? Antakaa omat vinkkinne, niistä on varmasti apua! :)

-Emma-


10 kommenttia :

  1. heh, täällä kans pahoja motivaatio-ongelmia, en oo kesänä liikkunut yhtään mutta syönyt oon senkin edestä! ja hei pitää kyllä tosiaan lähteä joensuussa lenkkeilemäänkin kun nyt ollaan joen samalla puolella! :))

    VastaaPoista
  2. Sun blogi vaikuttaa tosi kivalta!

    Tässä vielä mun blogi, adawilhelmiina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Itse olen jo monen vuoden ajan yrittänyt treenata kunnolla mutta nyt tuntuu se motivaatio tulleen jostain! :D Itse pääsin treenauksen makuun kun aloitettiin poikaystävän kanssa "kimppatreenaus" eli molemmat tekee omat treeninsä ja rehellisesti pitää tunnustaa jos jää välistä laiskuuden takia niin sitten saa toisen laittaa vaikka siivoamaan oman kämpän tai tiskaamaan yms ( tämähän toimisi myös jonkun kaverin kanssa?:D ) itsekin joskus tuskastellut että olisi hauskaa jonkun "samantasoisen" liikkujan kanssa treenata niin ei tuntuisi ihan tyhmältä kun alkaa melkein puuskuttumaan liukuportaissa XD

    Ja kyllä, olen itsekin lähinnä epälihaksikas mutta toivon muuttavani asiaa syksyn aikana :P

    P.S Tsemppiä treenaukseen! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kuulostaa hauskalta tuo taktiikka! Meidän kämppä varmaan kiiltäis miun treenamisen ansiosta.. :D

      Poista
  4. Apua! Toi sun tukkas on ihan täydellinen <3 Just tommonen Pixie-harido mitä itselleni aina kaavailen, mutten uskalla leikata :) Superihana ja sopii sulle täydellisesti!

    ❤: Lotta / My Happybubble

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Mutta hiuksissa on se hyvä puoli, että niihin tottuu nopeesti ja siks toisekseen ne kasvaa aina takaisin! :) Suosittelen kokeilemaan!

      Poista
  5. Mun paras motivaatiovinkki on ehkä just toi, että sopii yhteistreenin kaverin kanssa :) Silloin on pakko lähteä eikä voi perua niin helposti, kun toinenkin on tulossa! Toinen on tietty hyvä musiikki, joko kotona ennen treeniä kuunnellen tai sitten napit korvilla salilla. Se tsemppaa aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä! :) Niitä tosiaan tarvitaan, kun motivaatiopuutos iskee!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)