Vaikeeta on löytää se, joka tuntuu oikeelta

Ystävien merkitys korostuu etenkin silloin, kun tapahtuu jotain todella iloista tai todella surullista - silloin tarvitaan sitä kuuntelevaa olkapäätä, joka sanoo juuri ne oikeat sanat. Tai sitten juuri ne ihan väärät, mutta on silti tukena. Lapsena moni sairastaa parasystäväsyndroomaa, yläkouluissa kikattelukaverin merkitys vain korostuu  ja jossain kohtaa liikutaankin jo jättimäisessä kaveriporukassa. Jossain kohtaa kuitenkin aina huomaa, ketkä ovat niitä todellisia ystäviä.

Minulle ystävä on ihminen, jolle voin kertoa kaikista omista asioistani - myös niistä täysin turhista "tiedätkö, miten paljon ärsytti, kun kaapissa ei vain ollut yhtäkään kivaa paitaa" jutuista. Ystävän kanssa voi viettää ihania hetkiä yhdessä, mutta ystävä ymmärtää, että yhteyttä voi pitää muillakin tavoilla kuin kasvokkain. Ystävä on kiinnostunut elämästäni ja kertoo myös omista asioistaan. Ystävän pitää voida olla erimieltä ja rehellinen ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta.

Ensimmäisenä ystäviä miettiessä monelle tulee mieleen ne ystävät, jotka eivät asu kanssamme saman katon alla, joiden kanssa kahvittelemme viikonloppuisin tai käymme lenkillä tiistai-iltana. En sairasta parasysräväsyndroomaa, sillä ympärilläni on niin hienoja ihmisiä, joista oikeastaan kuka vain voisi olla paras ystäväni. Jokainen on uniikki omana itsenään; yhden kanssa vaihdetaan treenivinkkejä, toisen kanssa jutellaan miesasiat ja kolmannen kanssa jaetaan syvälliset pohdinnat. Yhtä kaikki, jokainen ystävä on minulle äärimmäisen tärkeä ja paras juuri omana itsenään.

Entäpä sitten ne parhaat ystävät? He, jotka tietävät tismalleen, miten reagoin tietyissä tilanteissa, ketkä näkevät hyvät ja huonot päiväni, kuuntelevat kiukutteluni ja onnenhetkeni - äiti, isi, Elli ja Mikko, totta kai he ovat minun parhaimmat ystäväni. Heidän kanssaan voin olla juuri sellainen kuin olen ja he hyväksyvät minut omana itsenäni. He ovat nähneet minut hysteerisenä ja vihaisena, onnellisena ja yltiöiloisena, surullisena, itsevarmana, epävarmana, tennäisenä ja aitona - ja siitä huolimatta he sanovat joka päivä rakastavansa minua. Siitä minä tiedän, että he ovat parhaita ystäviäni <3

Ystävät voivat olla lähellä tai kaukana, tärkeintä on kuitenkin, että tietää olevansa toiselle tärkeä. Välillä kannattaa pysähtyä miettimään, milloin on viimeksi kysynyt toiselta, miten hänellä menee tai ehdottanut jotain yhteistä tekemistä. Jos mieleen ei nyt juuri heti muistu sitä viestiä, tarkista watsapista, onko siitä kulunut jo turhan kauan tai onko ystäväsi se, joka kyselee lähinnä sinun kuulumisiasi. Ystävyys vaatii kuitenkin molemminpuolista yhteydenpitoa, jotta se voisi toimia.

Aikanaan IRC-galleriassa pyöri haasteita, joissa pyydettiin kirjoittamaan ystävistä sellaisia asioita, joista he voisivat tunnistaa itsensä, mutta heidän nimeään ei saanut kirjoittaa kuvailujen yhteyteen. 

Tästä innostuneena päätin myös kiittää sinua, joka:

- soitat tai viestität minulle päivän kuulumisia joka ilta
- lähetät minulle keskiviikkona söpön kisukuvan, jossa lukee "ihanaa keskiviikkoa"

- piristät työpäivää ihanalla asenteellasi ja iloisuudellasi
- höpötät treeneistä innokkaasti ja olet kiinnostunut edistyksestä
- johdatat miut "nilkat paljaana" muotiin ja annat meikkivinkkejä
- jaat kanssani muistoja yli vuosikymmenen takaa
- ymmärrät hassut tapani ja jaksat vielä hymyillä, kun olen höpsö
- litkit pannullisen kahvia ja kerrot kuulumiset perinpohjaisesti, kun pitkästä aikaa nähdään
- jaat todella samanlaisen ajatusmaailman kanssani ja siun kanssa on helppo jutella kaikesta
- pysyt rinnallani, vaikka asut kaukana ja emme ehdi soitella kovin usein
- olet miulle kuin veli
- pidät huolta miusta
- ymmärrät, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää sekä arvostat positiivisuutta
- olet ihminen, jonka ystävä saan olla ja jolle saan olla ystävä <3

Haastan siut siis ystävänpäivän kunniaksi ottamaan yhteyttä ystävääsi ja kysymään hänen kuulumisiaan sekä kertomaan, mitä hän sinulle merkitsee!

Millainen on hyvä ystävä? Millaisia asioita arvostat ystävässäsi ja ystävyydessänne? :)