SOCIAL MEDIA

lauantai 31. maaliskuuta 2018

FitFarmin Bikini Challenge - 10 viikon tulokset

FitFarmin Bikini Challenge -valmennus päättyi virallisesti viime sunnuntaina, mutta itselläni viimeinen valmennusviikko oli jo lepoviikko, sillä viikko olisi ollut töiden, koulun ja pienen lomareissun takia niin kiireinen, etten olisi ehtinyt treenaamaan. Nyt ollaan hieman löysemmällä Balance-jaksolla ennen huhtikuun puolessavälissä starttaavaa uutta Bikini Challengea. Mitä edellinen valmennus sitten antoi ja millaisia tuloksia tuli?

Poikkeuksena edeltävään BC:hen, paino lähti tippumaan heti alussa, kun ruokavalio ja treenit saatiin kohdilleen. Vaihdoin tällä kertaa rankimman diettiryhmän isompikaloriseen diettiryhmään ja se sopi keholleni kuin unelma. Painoa karisi ensimmäisten 7 viikon aikana jopa viisi kiloa! Vaikka valmennuksessa opetetaankin, ettei vaakalukema kerro kaikkea, toimii se ainakin itselläni hyvänä motivaattorina ja kehityksen seurantamenetelmänä. Vaa'an kaverina miulla oli mittanauha sekä ennen-jälkeen -kuvat, joissa kaikissa huomaan kyllä eroa. Erityisesti kyytiä saivat vyötärön rasvat, sillä vyötäröltä katosi jopa 9,5cm ja oma ongelmakohtani - lantionseutu - kutistui 4cm. Olen tyytyväinen näin numeerisiin muutoksiin, sillä kun kilot lähtevät oikeista paikoista, ulkomuoto muuttuu selkeästi.









Mitä sitten tapahtui kahdeksannella viikolla, kun rasvaa oli tiristelty 5 kiloa pois? Pitkän pohdinnan ja mietinnän päätteeksi siirryin ylläpitoryhmään eli dietti sai väistyä ja tilalle tulivat jättilautaselliset ruokaa. Ylläpitoon siirtyminen on jokaisella joskus edessä, sillä aina ei voi dietata, koska kroppa ei kestä sitä ja jossain kohtaa dietti lakkaa etenemästä. Omalla kohdallani ei ollut ongelmaa siitä, etteikö dietti olisi varmasti vielä edennyt, mutta samaan aikaan alkava FitBelfie & Core -valmennus houkutteli ja lihastahan ei tiettävästi voi kasvattaa miinuskaloreilla. Siispä hyppy tuntemattomaan oli edessä ja täytyy myöntää, että aika jännittävältä se tuntui ja mietin monta kertaa, oliko päätös oikea.

Parasta valmennuksessa kuitenkin on, että valmentajamme Satu Kalmi on tavoitettavissa foorumilla ja hän osaa arvioida, onko esimerkiksi ylläpitoryhmään siirtyminen ajankohtaista. Satu ja BC:ssä mukana oleva ystäväni kannustivat molemmat siirtymään lihaksenkasvatusryhmään, joten lopulta uskalsin sinne siirtyä. Toisin kuin ajattelin, isot ruokamäärät eivät lähteneetkään nostamaan painoa tai turvottamaan, vaan parin päivän jälkeen ruoka alkoi uppoamaan ilman sen kummempaa miettimistä! Lisäksi treeneihin tuli todella paljon lisää tehoja, joten päätös ei todellakaan ollut huono. Ehdin noudattaa BC:n puolella kaksi viikkoa uutta ruokavaliota eikä sentit muuttuneet loppumittaukseen käytännössä ollenkaan - kyllä puhdasta ruokaa vaan saa syödä ison määrän lihomatta!


Myös ajatustasolla menin tässä valmennuksessa hurjan paljon eteen päin. En enää oikeastaan preppaillut ruokia valmiiksi, sillä tykkään enemmän "tuoreesta" ruuasta kuin littaantuneesta pastasta eväskipossa. Silti ruuanlaittoon ei kulunut sen enempää aikaa. Koska korvaavuudet alkoivat olla hallussa, oli myös helppoa soveltaa erilaisempia ruokia kuten uunikanaa tacokastikkeella tai lohta pinaattipedillä. Monipuolisuus ja arjen luksusruuat tuovat vaihtelua ja muistuttavat, ettei tämä ruokavalion noudattaminen vaikeaa ole. Ymmärsin mentaalipuolen jutuista myös sen, ettei tämän projektin kanssa ole kiire; muutosta ei tarvitse tapahtua joka päivä eikä tuloksista kannata stressata. Tämä oivallus auttoi myös päätöksessäni siirtyä ylläpitoruokavalioon.

Mahtavaa valmennuksessa oli myös se, että saatiin aikataulut sopimaan yksiin Sadun kanssa ja pääsin treenaamaan hänen opastuksellaan Helsingin Mayorsilla! Ihan vain treenin takia Helsinkiin ei tule lähdettyä, mutta koska olin menossa rakkaan siskoni kanssa Sunrise Avenuen keikalle (siitä lisää myöhemmin!), olin jo muutenkin menossa isolle kirkolle. Treenissä käytiin läpi selkäliikkeitä, sillä jostain syystä se ei vain uppoa; selkäpäivän jälkeen hauikset on treenattu hyvin, mutta selässä ei tunnu mitää. Jankattiin liikkeitä pitkään ja arvostan sitä, että Satu teetätti liikkeitä niin kauan, että ne menivät perille ja sain onnistuneita toistoja. Nämä opit vieläpä jäivät päähän, sillä seuraavana selkäpäivänä liikkeet oikeasti tuntuivat selässä!! Voi sitä onnen ja ilon tunnetta, kun tuntuma on vihdoin kohdelihaksessa - ennen tätä pt-ohjausta inhosin selkäpäiviä, koska ne tuntuivat niin turhilta.

Nyt on siis meneillään Balance-jakso, jonka aikana olen päättänyt olla vähän rennommin (jep, tänään aiotaan napostella ystäväni kanssa juustoja ja lipitellä viiniä). Parin viikon päästä alkaa jälleen intensiivijakso, joka kestää jälleen 10 viikkoa. Tuntuu, että saattaisin jo pärjätä omillani, mutta koska minulla oli kilpailun kautta saamani ilmainen valmennus käyttämättä, niin totta kai käytän sen, sillä kyllä ryhmästä saa voimaa, uudet treeniohjelmat houkuttelevat ja valmentajan tuki on todella tärkeää! Ylläpitoruokavaliolla aion jatkaa ainakin syyskuuhun asti, sillä lihakset kasvavat hitaasti ja ne tarvitsevat ruokaa kasvaakseen. Ja eihän sitä tiedä, miten paljon kroppa muokkaantuu pelkällä kovalla treenillä ja sillä, että lihakset alkaa kasvaa - ties vaikka ei tarvitsisikaan dietata tai ainakin jos tarvii, lopputulos on varmasti hyvin erilainen, kun rasvan alta löytyy lihasta!

Miltä kuulostaa muutokset? Oletko harkinnut joskus lähteväsi mukaan Bikini Challengelle, mutta joku asia mietityttää?
tiistai 20. maaliskuuta 2018

FitFarm, personal trainer vai Treeniohjelma.org? Näin löydät sinulle sopivan valmennuksen!

Olen kokeillut pudottaa painoa ja kiinteytyä monin eri konstein vuosien varrella. On ollut lehdestä napattua ruokavaliota, live personal traineria, Treeniohjelma.orgia ja viimeisimpänä FitFarm. Minulta onkin kysytty kokemuksia liittyen erilaisiin valmennuksiin ja tässä postauksessa vastaan toiveisiin; mitkä valmennukset toimivat sekä mitkä ovat niiden plussat ja miinukset.

Lehden ruokavalio + treeniohjelma (Ilona & Hyväolo)

Leikkasin kerran Iltasanomien liitelehdestä itselleni talteen ruokavalion, joka oli suunniteltu kolmelle viikolle. Kaloreita oli noin 1500-1700kcal päivässä ja liikunnasta taisi olla ohjeistuksena pari lenkkiä ja salitreeniä viikkoon. Liikunnan tarkempaan ohjeistukseen ei oltu panostettu sen enempää, vaan se jäi jokaisen oman selvittelyn varaan. Ruokavalio sen sijaan oli monipuolinen eikä erityisen tiukka; sai syödä jopa hedelmäsalaattia vaniljakastikkeella ja puolikkaan pakastepizzan perjantaiherkkuna.

Plussat ja miinukset:

+ Sopii elämäntapamuutosta aloittelevalle, sillä ei ole paljoa kieltoja ja herkkujakin sallitaan kohtuudella.

+ Saa syödä monipuolista kotiruokaa kuten jauhelihapihvejä tai lohta ja koko perhe voi syödä samaa (en muuten ymmärrä sitä, miksi koko perhe ei voisi dietillä syödä samaa ruokaa).

- Ruokavalio sisälsi kirjoitusvirheitä, jotka nostavat kalorimäärää reilusti. Esimerkiksi vaniljakastiketta sai syödä desin (ainakin omaan korvaan kuulostaa älyttömältä määrältä) sekä päivällisellä 100 lohta. Kalliiksi kyllä käy tuolla menolla!

- Korvaavuustaulukkoa ei ole, joten ruokavaliota on noudatettava orjallisesti silloinkin, kun kanapihvit olisi tarjouksessa, mutta ruokavaliossa lukee lihapullat.

- Sama ruokavalio kaikille tilanteesta riippumatta; osalle 1500kcal päivässä on aivan liian vähän.

- Ruokavalio koostui aika yleisistä (osin laaduttomistakin) ruuista. Pakastepizzan kaloreihin olisi saanut syödä esimerkiksi aika ison satsin pastaa ja jauhelihaa.




Treeniohjelma.org

Treeniohjelma.org oli ensimmäinen maksullinen valmennukseni, johon lähdin mukaan. Sivusto on täysin luotettava ja valmentajaan saa yhteyden esimerkiksi sähköpostilla. Sivustolla on useita erilaisia ja erimittaisia saliohjelmia niin miehille kuin naisille aloittelijasta konkarille. Liikepankista löytyy suoritustekniikat liikkeille ja foorumilla voi pyytää apua, jos jokin arveluttaa. Ohjelmissa on huomioitu monipuolinen kehitys ja treenien syklitys, mikä on tärkeää, sillä osa ohjelmista on suunniteltu jopa vuoden mittaiseksi.

Ruokavaliokin Treeniohjelma.orgista löytyy sekä Excel, jonka avulla voi suunnitella myös itse itselleen ruokavalion haluamilleen makroille. Lisäksi tarjolla on mentaalipuolen valmennusta, jonka merkitystä ei pidä väheksyä elämäntapamuutoksessa. Hintaa valmennuksella on 4,95e/kk tai vuosimaksulla  50 euroa, jolloin ohjelmat ovat käytössäsi koko vuoden. Hankin aikanaan ikijäsenyyden, kun se oli kampanjassa. Ihanaa, että ohjelmat ovat tallessa tulevaisuutta varten, sillä ohjelmia löytyy niin moneen elämäntilanteeseen ja tavoitteeseen.

Plussat ja miinukset

+ Monipuoliset treeniohjelmat, joista on helppo löytää omiin tavoitteisiin sopivat ohjeet.

+ Valmentajan läsnäolo foorumilla sekä tarkat tekniikkavideot treeniliikkeiden suorittamiseen.

+ Hyvää materiaalia mentaalipuolen vahvistamiseen.

- Ruokavalioista puuttuu korvaavuusvaihtoehdot eli täytyy osata itse soveltaa, jos haluaa vaihdella ruoka-aineita. Perusrunko on kuitenkin järkevä ja tavotteita tukeva.

Oikea "live" personal trainer

Kokemusta live personal trainereista on useammastakin paikasta. Aikanaan ensimmäinen pt-kokemukseni tuli nyt jo toimintansa lopettaneelta naisille suunnatulta kuntosalilta - ja kokemus ei todellakaan ollut miellyttävä. Olin mukana ryhmävalmennuksessa ja vaikka treenikaverit olivat mukavia, pt:n puutteelliset pedagogiset ja sosiaaliset taidot saivat kivaksi tarkoitetun harrastuksen tuntumaan painajaiselta. Jäi kammo kyllä sitä ammattikuntaa kohtaan.

Siirryttyäni treenaamaan Forever Joensuulle, päädyin ottamaan pt-kertoja tekniikoiden löytämiseen ja tavotteiden saavuttamiseen salin personal trainerilta. Tämä personal trainer muutti käsitykseni ammattikunnasta, sillä hän on todella ammattitaitoinen, pedagogisesti ja sosiaalisilta taidoiltaan lahjakas, empaattinen ja kannustava. Hänen valmennuksessaan oli ilo treenata ja sainkin myönteisiä kokemuksia salitreenistä ja löysin liikunnan ilon aivan todella. Tämän jälkeen olen käynyt kerran myös salin toisella personal trainerilla, eikä kyllä valittamista hänestäkään!

Plussat ja miinukset

+ Helppo opetella tekniikoita, kun toinen on vieressä korjaamassa ja opastamassa.

+ Henkilökohtainen ruokavalio ja treeniohjelma, joka on suunniteltu juuri omien tavotteiden saavuttamiseen.

+ "Positiivinen paine" pysyä ruodussa, kun pt:n kohtaa livenä aika ajoin.

- Aika kallista lystiä, jos ei ole käytössä esimerkiksi Smartum-seteleitä.

- Olet kuitenkin itse vastuussa tekemisestäsi eikä pt:n lisäksi ole välttämättä muuta tukiverkkoa.

- Hyvän pt:n löytäminen ei ole helppoa ja kun hyvän löytää, hänelle ei välttämättä saa aikoja silloin kun niitä haluaisi (etenkin suosittujen personal trainereiden kanssa tämä ongelma korostuu).

FitFarm

Olen aloittanut FitFarmin matkassa Superdietillä marraskuussa 2016. Bikini Challengelle lähdin elokuussa 2017 ja nyt olen ollut mukana Bikini Challengella jo puoli vuotta enkä ole edelleenkään hyppäämässä kyydistä pois. Lisäksi olen mukana Fitbelfie & Core -valmennuksessa, josta kerron myöhemmin omassa postauksessaan.

Bikini Challenge on ehdottomasti enemmän minua varten, sillä Superdiettiin verrattuna BC:n tavoitteet ja ohjeet ovat enemmän omiin tavoitteisiini sopivia. Lisäksi ryhmän tuki on ainutlaatuista BC:llä ja vaikka valmennuksen tavoitteet täytyykin saavuttaa itse, on vertaistuesta mieletön apu. Yhteinen Facebook-ryhmä on hyvä alusta jakaa vinkkejä, tunteita ja ajatuksia ja mikä parasta valmentaja on mukana myös Facebookissa. Lisäksi valmennussivuilla on monia erilaisia treeniohjelmia, ruokavaliot, liikepankki, foorumi kysymyksille ja tiedot valmennuksen päivityksistä. Myös mentaalivalmennus kuuluu pakettiin ja sitä on tarjolla esimerkiksi erilaisten haasteiden muodossa ja Superdietillä oli ihan rentoutusharjoituksiakin.

Bikini Challengella on hintaa 99 euroa ja sen kesto on 10 viikkoa. Superdietti kustantaa 59€/12 viikkoa ja FitBelfie & Corelle tuli hintaa 39€/6 viikkoa (ei sisällä tarkkaa ruokavaliota).

Plussat ja miinukset (lähinnä Bikini Challenge, josta enemmän kokemusta)

+ Tuloksia tulee taatusti, kun toimii ohjeen mukaan ja mikäli kehitys ei etene, valmentaja räätälöi (veloituksetta) ohjelmaa sinulle sopivammaksi foorumilla.

+ Aktiivinen Facebook-ryhmä, jossa on muita samassa tilanteessa olevia ja joiden kanssa voi hehkuttaa niitä "vyötäröltä lähtenyt 4cm" juttuja ilman, että tuntee itsensä vähän pöhköksi.

+ Valmentajan aktiivinen läsnäolo sekä foorumilla että Facebookissa livevideoiden ja kommenttien muodossa.

+ Monipuolinen ruokavalio korvaavuustaulukoineen sekä useita erilaisia saliohjelmia ja kotitreenejä, joista oman treeniviikon saa koostettua. Saliohjelma myös päivittyy valmennuksen aikana.

+ Mahdollisuus yhteistreeneihin, valmentajan kanssa treenaamiseen tai soitteluun (lisämaksusta) ja siten valmennuksen vieminen henkilökohtaisemmalle tasolle.

+ Jatkuva valmennus eli jos jatkaa seuraavaan valmennukseen, saa treeni- ja ruokaohjeet myös valmennusten väliselle ajalle sekä aktiivisen ryhmän ja valmentajan tuen.

- Bikini Challenge alkaa kolme neljä kertaa vuodessa, joten ensimmäistä aloituskertaa voi joutua odottamaan kuukausiakin, mutta kun kelkkaan pääsee, ei malta lopettaa.

- Rentoutusharjoituksia kaipaisin myös Bikini Challengelle, sillä ne olivat ihan parhaita Superdietillä. Puolessa tunnissa ehtii hyvin rauhoittua ja sitten taas jaksaa energisenä jatkaa päivää.

Kuten ehkä plussien määrästä voitte päätellä, FitFarm on vienyt sydämeni laadukkailla, monipuolisilla ja uudistuvilla valmennuksillaan, jotka tukevat omia tavotteitani. Ohjeita on helppo noudattaa, kun ruokavaliosta ja treeniohjelmasta löytyy vaihtelevuutta ja valmentajalta saa kaikki tarvittavat vinkit homman kunnialla suorittamiseen. Huonona vaihtoehtona en missään nimessä pidä myöskään Treeniohjelma.orgia, mikäli kokee, ettei tarvitse ryhmän tukea valmennuksessaan.

P.S. Perjantaina hyödynnän personal trainer palveluita ja pääsen treenaamaan koutsini Satu Kalmin kanssa selkää - josko vihdoin alkaisi selkäliikkeetkin tuntua jossakin!

Mitä valmennuksia, ruokavalioita tai treeniohjelmia olette kokeilleet? Mikä on vakuuttanut teidät parhaiten?
torstai 15. maaliskuuta 2018

Hankkiudu eroon kuluttavista ystävyyssuhteista

Alakoulu opettaa meidät siihen, että pitää olla kaikkien kaveri. Nuoruudessa lause muuttuu muotoon "kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen". Harva kuitenkaan muistaa aikuisuuden kynnyksellä kertoa, että missään ystävyyssuhteessa ei tarvitse roikkua eikä kenenkään kaveri ole pakko olla, vaikka joskus olisi ollutkin. Kuulostaa julmalta, mutta kuluttavat ystävyyssuhteet tekevät hallaa omalle hyvinvoinnillesi.

Muistaako kaveri sinua silloin, kun tarvitsee kyydin jonnekin? Vai silloin, kun on saanut palkankorotuksen ja haluaa kertoa, miten paljon parempaa palkkaa hän sinuun verrattuna nykyään saakaan? Vai kenties silloin kun hän haluaa lörpötellä omia kuulumisiaan edes kysymättä, miten sinulla menee? Kuulostaa käsittämättömältä toiminnalta henkilöltä, joka kutsuu itseään ystäväksesi, mutta valitettavasti tämä on harmillisen yleistä tänä päivänä. Ja silti vuodesta toiseen roikumme tällaisissa ystävyyssuhteissa, joissa tunnemme itsemme vain taksikuskiksi tai astetta huonommaksi ihmiseksi kuin tuo "ystävämme".

Hyvä ystävyys perustuu molemminpuoliseen tunteeseen ystävyydestä. Eihän parisuhteessakaan voi olla, jos toinen ei pidä toisesta tai jos toinen toistuvasti kohtelee huonosti. Ystävyydessä tärkeää on arvostaa toista sellaisena kuin toinen on. Joskus hyvät ystävyyssuhteet alkavat aivan yllättäen, kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa on rentoa ja mukavaa olla. Itse olen huomannut viime vuosien aikana, että kaipaan rinnalleni samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voin keskustella mistä vain ja joiden seurassa tunnen itseni arvokkaaksi. Näitä ihmisiä onkin löytynyt aivan yllättäen esimerkiksi lusittaessa yhdessä lauantain iltavuoroa sekä jopa blogin kautta. Kyllä sen tuntee, kun sen oikean kohtaa!

On ihanaa, kun on ystävinä ihmisiä, joiden kanssa on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, samanlaisia ajatuksia maailmasta ja samanlainen arvomaailma. Tietenkään ystävän ei tarvitse olla täysi kopio itsestä, sehän olisi tylsää. Näin vanhemmiten olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä, ettei minun tarvitse näytellä mitään ja voin rehellisesti pitää oman mielipiteeni pelkäämättä, että se tuomitaan vääräksi. Oikea ystävä ei myöskään korosta omaa paremmuuttaan, arvostele muita ystäviäsi tai yritä muuttaa sinua haluamaansa suuntaan. Oikea ystävä on mukana arjessa ja juhlassa, hänen kanssaan nauretaan ja joskus jopa itketään. Yhtä kaikki, todellsta ystävää tulee ikävä, jos hänestä ei kuule vähään aikaan ja hänen kanssaan esimerkiksi kahvittelu onnistuu kaikista muista menoista huolimatta - kun pitää jotain tärkeänä, sille löytää aikaa.


Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, olen myös ymmärtänyt, ettei turhaan kannata haalia ympärilleen kauheaa määrää hyvänpäiväntuttuja. Mieluummin viisi sydänystävää kuin neljäkymmentä morjestuttua. Olet varmasti itsekin kokenut joskus sen, kun kysyt kuulumisia kaveriltasi ja saat tismalleen samat kertomukset kuin olet lukenut jo aiemmin hänen Facebook-seinältään tai blogistaan. Tulee todella erityinen olo - hän kertoo minulle sen, mitä kertoo koko muullekin maailmalle. Toisaalta olet saattanut olla ystävä jonkun kanssa esimerkiksi lapsuudessa ja ystävyys on kuihtunut kasaan jo aikoja sitten, mutta silti vielä joskus nähdään ja jutellaan - niistä arkipäiväisistä asioista, joista voisit jutella naapurinkin kanssa. 

Eihän kuihtuneissa, yksipuolisissa tai kuluttavissa ystävyyssuhteissa olemisessa sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei niistä ole mitään erityistä hyötyäkään. Meillä jokaisella on vuorokaudessamme 24 tuntia ja itse ainakin haluan käyttää sen niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa minun on hyvä olla. On ikään kuin ajanhukkaa lähteä kahvittelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa nähdään vain tavan vuoksi kerran pari vuodessa. Enkä tarkoita, että kaikki kuihtuneet ystävyyssuhteet pitäisi laittaa heti katkolle, mutta kannattaa miettiä, miten paljon niihin panostaa. On mukava välillä vaihtaa kuulumisia heidänkin kanssaan, jotka eivät enää ole niin läheisiä, mutta ei välttämättä kannata stressata siitä, ettei ehdi nähdä, soitella tai viestitellä enää edes joka viikko. Ihmiset muuttuvat ja ihmissuhteet muuttuvat.


Joensuuhun muuttaessani en kokenut omakseni opiskelijabileitä ja minua moneen kertaan peloteltiinkin, että jäät ilman ystäviä, kun et lähde joka tiistai ja keskiviikko ryyppäämään. En koe jääneeni mistään paitsi; miksi olisin mennyt haalimaan viinipullo kourassa ympärilleni ihmisiä, jotka tuskin olisivat kuitenkaan pidemmän päälle olleet yhtään tyylisiäni. Sen sijaan löysin ystäviä töiden parista, koulusta sekä blogimaailmasta - ystäviä, jotka ovat oikeasti sellaisia, joiden kanssa haluaa viettää aikaa aina vain. Hyvät ystävät ovat yksi elämän parhaita asioita ja kun rinnalleen löytää tosi ystävän, hänestä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni. Sen sijaan aikaa ei kannata hukata ihmsiiin, jotka ottavat enemmän kuin antavat. 

Millaisia tuntemuksia kuihtuneet ystävyyssuhteet herättävät? Milloin on aika siirtyä eteen päin vai onko parempi pysyä kuitenkin kaverina? :)
tiistai 13. maaliskuuta 2018

Rakenna kroppa, josta voit olla ylpeä

Hiukset hapsottaa, ryhti on kasassa, kasvot ovat väsyneet, hampaita ei ole hoidettu aikoihin.. Katsooko peilistä ihminen, jossa olisi niin sanotusti vähän laittoa? Huomasin vasta nyt maaliskuun puolessa välissä, että olen määrätietoisesti laittanut itseäni kuntoon hyvin kokonaisvaltaisesti tämän alkuvuoden aikana. En ole pelkästään ollut siis dietillä, vaan olen panostanut myös ihonhoitoon, hampaiden hoitoon, hiusten kasvatukseen, energisyyteen ja muihin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiini vaikuttaviin asioihin. Mitä kaikkea olen sitten laittanut kuntoon ja miksi? No siksi, että minulla olisi sellainen kroppa, josta voin todellakin olla ylpeä!







Jalkojen asentovirhe - ryhti - yleinen olemus

Lokakuussa minulla meni molempien jalkapöytien nivelsiteet, kun olin leikkimässä Hoplopissa rakkaan kummityttöni kanssa. Päivä sattui olemaan tismalleen sama kuin se päivä, jolloin minun piti saada maksusitoumus tukipohjallisiin. Onni onnettomuudessa päädyin viiden lääkärikäynnin kautta todella ammattitaitoiselle jalkoihin erikoistuneelle fysioterapeutille, joka totesi, että tukipohjalliset olisivat olleet ehdottoman huono ratkaisu, sillä päkiälinjani asentovirhe voitaisiin korjata treenillä.

Sain ohjeet jalkojen jumppaamiseen ja lihasten aktivointiin. Lisäksi panostin uusiin laadukkaisiin työkenkiin ja fysioterapeutti teki ohjaavat pohjalliset kävely- ja työkenkiini. Olen saanut jumppaohjeita nuorenakin, koska kärsin silloin puuttuvasta holvikaaresta - no arvatkaa vain jaksoinko koskaan tehdä niitä.. Nyt päätin, että minähän panostan näiden liikkeiden tekemiseen, sillä jalkojen asennolla tulee olemaan vaikutusta siihen, että säästyn penikka-, polvi- ja lonkkakivuilta - mikä tietenkin on ihan kiva juttu, koska olen vasta 23, joten lonkat saisi olla vielä pitkään kunnossa..

Fysioterapeutin vastaanotolla selvisi myös, miksi minusta peppuni ja selkäni on aina näyttänyt niin kummallisilta; jalkojen asennolla ja keskivartalon pidolla on näppinsä pelissä. Sain kehotuksen keskivartaloharjotteisiin sekä valmiita harjoituksia jaloille ja ryhdin parantamiseen. Niiden avulla alan saada ala- ja keskikroppaa kuntoon ja näin myös ryhti paranee - ja mikä parasta, se peppu ei ala puolesta selästä vaan siitä, mistä sen kuuluukin! Ja tiedättekö, viimeksi tänään tein jalkaharjoitukset, vaikka nuorempana ne oli niin pakkopullaa.


Treeni ja ruokavalio


Lopetin viikko sitten dietin ja siirryin lihaksenkasvatusryhmään muokkaamaan kehonkoostumustani lihasten avulla, sillä koin, että viiden kilon pudotus on jo näyttävä alku projektilleni. Samalla lähdin mukaan Fitbelfie & Core -valmennukseen, joka on myöskin Satu Kalmin käsialaa. Tämän valmennuksen tarkoituksena on saada muotoa peppuun ja vahvistaa keskivartalon lihaksia. Koska myös fysioterapeutti oli sanonut, että keskivartalon vahvistaminen auttaisi merkittävästi myös ryhdin ja jalkojen asentovirheen korjaamisen kanssa, koin, että nyt tai ei koskaan minun kannattaa ottaa tuon valmennuksen vinkit talteen. Ja en ole kyllä hetkeäkään katunut, todella hyviä täsmäohjeita, joiden avulla saan varmasti voimaa sekä keskivartaloon että pyöreyttä takalistoon.

Ruokavalion avulla olen taas pystynyt vaikuttamaan energiatasoihini ja säännölliset ruokailuajat sekä terveellinen ruoka ovatkin pitäneet minut vireessä. Toki mielessä alkaa jo siintää kohtuuden opettelu eli se, että Balance-jaksolla voin ottaa lauantaina vaikka sen karkkipussin, jos tekee mieli, mutta se herkuttelu ei saa jatkua enää sunnuntaihin. Nyt olen kuitenkin ollut täysin ehdoton herkuista kieltäytymisen suhteen, joten pikkuhiljaa täytyy alkaa valmistautua siihen "nomaaliin elämään", jossa voi joskus vähän syödä ohikin ruokavaliosta. Mutta ihan selkeästi jotain on päänkin sisällä muuttunut, kun mielessä ei siinnä vain se ajatus, että "valmennuksen jälkeen saan syödä sitä, tätä ja tuota, enkä mene salille viikkoon". Olen huomannut, että tämän 9 viikon aikana omaksutut tavat tuntuu hyviltä ja käyttökelpoisilta tulevaisuudessakin.

Ihonhoito

Käteni ovat viimeisen puolitoista vuotta voineet todella huonosti. Iho on ollut niin kuiva, että käsiä ei ole voinut laittaa edes nyrkkiin, sillä se sattuu liikaa. Samoin jokainen pienikin tökkäsy jonkin esineen reunalla aiheuttaa avohaavan rystysiin. Kuiva iho myös kutiaa ja ennen kaikkea näyttää aivan kauhealta. Ja kyllä, olen kokeillut jos jonkinlaista rasvaa, käynyt lääkäreillä ja ihotautilääkäreillä tuloksetta.

Viime viikolla päädyin luottotyöterveyslääkärilleni ja hän määräsi antibioottivoiteen käsiin, sillä ne olivat jo niin huonossa jamassa, että olivat päässeet tulehtumaan. Olen käyttänyt voidetta viikon ja muutos on ihan mieletön. Edelleenkään kädet eivät ole täysin terveet, mutta niissä on tapahtunut todella iso muutos parempaan suuntaan - alan jopa toivoa, että krooninen kuivuus olisi nyt selätetty tällä voiteella eikä se palaisi enää, kun lopetan voiteen käytön.

Hampaiden hoitaminen

En varsinaisesti ole mikään suuri hammaslääkärikäyntien ystävä ja olenkin siirtynyt käymään vallan yksityisellä puolella, sillä siellä tiedän, millainen ihminen minua on vastassa. Joensuun Hammaskeskukselle lämpimimmät suositukset, jos on vähän hammaslääkärikammoa ja haluaa kivutonta, nopeaa ja iloisella asiakaspalvelulla toteutettua hoitoa. Siellä vierailin taas eilen, koska oli aika poistaa hammaskiveä. Hauskintahan on, että hammaskiven poisto ei ole koskaan sattunut tai ollut muutenkaan kurjaa, mutta silti sitä aikaa ei vain tule koskaan varattua.

Yliopiston suuhygienistille oli turha edes yrittää, sillä siellä ei ole ikinä aikoja. Julkisen puolen ajat menivät heinäkuulle. Hammaskeskuksella hammaskiven poisto kustansi 58 euroa, julkisella se kustantaa noin 40 euroa. Jonotusaika Hammaskeskukselle alle kaksi viikkoa ja julkiselle yli neljä kuukautta - helppo valita, kumpaan menee! Ja mikä ihana raikas tunne suussa onkaan, kun hampaat ovat puhtaat ja tiedän, että olen panostanut niiden ja samalla itseni hyvinvointiin - hampaiden hoidolla ja hoitamattomuudella kun on vaikutusta ihan sydämeen saakka.


Hiukset ja vaatteet

Kuten pidempään blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet, on hiukset kasvaneet tässä vuoden verran ihan vapaasti. En edes tarkalleen tiedä, miten pitkät hiukset haluan, mutta haluaisin niiden ainakin ylettävät pompulalle, koska salilla on kamalaa, jos hiukset roikkuvat naamalla. Joka tapauksessa uudet hiukset ovat ajaneet minut opettelemaan letittämistä sekä erilaisia tapoja laittaa hiukset. Yllättävän paljon on vaikutusta yleisilmeeseen on jo pelkällä hiusten suoristamisella ja siistimisellä.

Vaatteiden kanssa olen pyrkinyt myös etsimään itselleni laadukasta päälle puettavaa. En ole siirtynyt kalliisiin merkkivaatteisiin, mutta olen opetellut panostamaan yksittäisiin vaatekappaleisiin, jos tiedän niiden olevan ajattomia ja kestäviä. Edelleen shoppailen silti NewYorkerista niitä ihania halpisvaatteita, mutta muuten olen yrittänyt panostaa määrän sijasta laatuun. Ja onhan silläkin yleisilmeeseen mieletön vaikutus, onko päällä siistit housut ja istuva paita kuin vanhat kulahtaneet nahkahousut ja vähän sinnepäin osuva paita. Aina en todellakaan jaksa panostaa hiuksiin ja pukeutumiseen, silloin mennään ihan vain rentoiluvaatteilla, mutta olen oppinut pukeutumaan toisinaan myös aikuismaisemmin ja siistimmin.

Harvinaisen pinnalliselta kuulostava postaus, mutta sellaista se elämä välillä on! Millaisiin asioihin te kiinnitätte ulkoisessa olemuksessanne huomiota ja mitä olette tehneet näiden asioiden eteen? :)
keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Stressittömyyden salaisuus

"Kun miulla on niin kauhee kiire", "Miulla on niin hirvee stressi", "Siis ihan kamalaa, kun miun elämä on näin rankkaa!". Kuulostaako tutulta? Jokaisen lähipiiristä löytyy varmasti se henkilö, jolla on tunnetusti paljon rankempaa kuin kaikilla muilla, jatkuva stressi ja miljoona asiaa, joita pitäisi tehdä, mutta ei vain ehdi. Lopulta meillä kaikilla ihmisillä on pitkälti ihan samat asiat hoidettavana, mutta se miten ja millä asenteella ne hoitaa, vaihtelee paljon ihmisten välillä.

Ihmiset stressaavat eri asioista ja erilaisella voimakkuudella - osa stressaa jopa ihan turhista asioista ja toisaalta stressaantuneena tuntuu, että ihan arkipäiväisetkin asiat kuten imurointi, tuntuu lisästressiltä. Stressi on kuitenkin pitkälti ihan itseaiheutettua eli oma vika. Tämän sain kokea kantapään kautta puolitoista vuotta sitten, kun valutin perunakattilasta vettä ja yksi peruna luiskahti tiskialtaaseen. Aloin itkeä vuolaasti ja heittäydyin sohvalle parkumaan. Tiputin kalenterin lattialle ja nyyhkytin, että elämäni on ihan liian kiireistä ja miulla on kamala stressi. Mikko poimi kalenterin ja avasi sen, kysyi, mitä minun pitää tehdä ja ehdotti, että järjestetään kalenteri yhdessä. Niin hyvältä kuin se tuntuikin, ymmärsin, että minun oli ihan itse muutettava käytöstäni, ei siihen pystyisi kukaan muu eikä stressi todellakaan ole kenenkään muun vika.



On oma valinta opiskella, käydä töissä, työskennellä useammassa paikassa, hankkia lapsia, ottaa asuntolaina ja aikatauluttaa elämään menoja. Tietenkin tästä on nyt rajattava ulos paine, joka aiheutuu esimerkiksi sairauksista, työpaikan menetyksestä, avioeroista ja muista oikeasti vakavista asioista. Mutta stressi joka aiheutuu siitä, että on valinnut lastenhankinnan ja opiskelun yhtä aikaa, on jokaisen oma valinta. Samoin kolmen työn tekeminen samanaikaisesti - ja talonrakennus ja muut päätettävissä olevat asiat.

Ihmisellä on luontainen taipumus ajatella kaikista asioista ensiksi sitä pahinta vaihtoehtoa, sillä niin ihminen on selviytynyt historiansa aikana. On täytynyt miettiä esimerkiksi mitä tapahtuu, jos lähtee metsästämään ruokaa eikä saa sitä - miten siitä selvitään. Tänä päivänä kaikesta ei kuitenkaan tarvitsisi ajatella niin negatiivisesti vaan pitäisi ennemmin ajatella niitä positiivisia puolia. Jos kaikista asioista ajattelisi positiivisemmin, näkisi stressin aiheuttajatkin hieman eri tavalla ja stressi saattaisi olla selätetty jo sillä. Mutta kun se tuntuu olevan niin kamalan vaikeaa.


Mitä sitten itse tein, kun stressi kaatui niskaan? Pistin asiat tärkeysjärjestykseen ja karsin ensitöikseni muutaman kurssin kalenteristani pois. En ottanut töihin lisävuoroja, vaan tein ne, jotka minulle oli annettu. Jätin kalenteriin tyhjää ja karsin turhista menoista; miksi mennä johonkin höpönlöpö-tilaisuuteen moneksi tunniksi vain koska sain sinne kutsun? Myös kavereiden näkemiseen on hyvä jättää aikaa, mutta siinäkin kannattaa pitää järki; miksi edes sopia tapaamista, jos aikaa nähdä on 45 minuuttia? Vain lisää stressiä ja ihan turha tapaaminen, jossa vallitsee vain kiireen tunne.

Päästäkseen stressistä eroon, jokaisen täytyy siis itse miettiä, mistä asioista haluaa pitää kiinni, mitkä ovat vähemmän tärkeitä asioita ja mitkä toisaalta pakollisia asioita hoidettavaksi. Sitten vain laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen ja pysytään päätöksen takana. Se, että joku ei ehdi nähdä ystäviä, liikkua tai laittaa ruokaa ei ole stressin ja kiireen syy, vaan ihmisen oma valinta - sille, mille haluaa löytää aikaa, löytyy kyllä aikaa. Itse esimerkiksi halusin löytää aikaa opinnoille, työnteolle, parisuhteelle, kavereille ja liikunnalle. Tämä tarkoitti automaattisesti sitä, että aikaa ei jäänyt askartelulle, matkustelulle, blogille tai esimerkiksi kirjojen lukemiselle, mutta nämä olivat omia valintojani - hyviä sellaisia sillä hetkellä!

Toivon, että saan elää rakkaideni kanssa pitkän ja terveen elämän, jonka aikana ehdin aivan varmasti tehdä töitä, ostaa kodin, toivoa lapsia ja tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Tekeekö minut sitten onnelliseksi se, että minulla on kamala kiire ja stressaan vaan elämäni enkä nauti siitä ollenkaan? Vai kenties se, että valmistun vuoden myöhemmin kuin kurssitoverini tai ostan asunnon vasta kun saan oman alan työpaikan, mutta ehdin siinä samalla matkustella, harrastaa ja viettää aikaa tärkeiden ihmisteni kanssa? Ehdottomasti jälkimmäinen.


Ihmisillä on vain kamala kiire tehdä sitä, tätä ja tuota. Pitäisi olla ensimmäinen joka valmistuu, ensimmäinen, joka ostaa oman kodin tai saa lapsen. Arkena pitää käydä kolmessa työssä, koulussa ja harrastaa siinä sivussa kolmeatoista eri lajia, koska on trendikästä, että on kiire. Ja sitten stressataan sitä, kun on niin kamala kiire, kun elämässä on tällaiset olosuhteet. Ei yhtään käsitetä sitä, että kiire on itse aiheutettua ja siitä voi kyllä luopua, jos se tuntuu huonolta. Mutta kun on niin hienoa sanoa, että minulla on niin paljon kaikkea tekemistä, että pää hajoaa - halutaan vaikuttaa tärkeiltä, koska vain tärkeillä ihmisillähän on kiire, kun kaikki haluavat osan itsestä.

Ehdoton ykkösvinkkini stressin lievittämiseen on siis priorisoida; mieti, mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja anna niille aikaa. Mieti, mitkä asiat kuormittavat sinua ja lisäävät stressiä; onko se esimerkiksi yksipuoliset ystävyyssuhteet tai kenties työpaikka, jossa et viihdy? Karsi näitä asioita, koska jos ne eivät tee sinua onnelliseksi, ne ovat omiaan lisäämään stressiä. Pian huomaat, että karsimalla negatiivisia asioita elämästäsi, jää enemmän aikaa niille asioille, joista oikeasti pidät. Samalla elämänlaatu muuttuu myönteisemmäksi ja tunnet olosi paljon paremmaksi, kun koko maailma ei tunnu kaatuvan niskaan.

Kakkosvinkkinä tulee positiivinen ajattelu. Älä ajattele to do -listoja negatiivisuuden kautta; nämä asiat minun täytyy tehdä ennen tiettyä päivää. Ajattele ne pikemminkin muistilistoiksi asioista, joita tulet tulevaisuudessa hoitamaan. Jos et alunperin ajattele, että tekemistä on kamalasti ja tulet varmasti hukkumaan työmäärään, huomaat pian, ettei tehtävää edes ollut niin paljoa - tai ainakin tehtävien suorittaminen kävi huomattavasti joutuisammin kuin jos olisit jo valmiiksi murehtinut mahdollista epäonnistumista.

Mitkä ovat sinun vinkit stressin lievitykseen? Mikä sinua stressaa ja kuinka selviät stressistä?

Ps. Jos olet kokenut saaneesi blogistani energiaa, inspiraatiota ja vinkkejä hyvinvointiin, käyhän äänestämässä blogiani Inspiration Blog Awardsissa Vuoden energisin -kategoriaan <3 Äänestykseen pääset klikkaamalla tästä.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kaikki, mitä olet halunnut tietää Cheat daysta

Cheat day eli tankkauspäivä kuuluu oleellisena osana diettaamiseen. Cheat dayna on tarkoitus täydentää hiilarivarastoja, jotka dietillä aika ajoin huutavat tyhjyyttään eli lihakset ovat ikään kuin tyhjät. Samalla suuren hiilarimäärän syöminen kiihdyttää aineenvaihduntaa ja dietti lähtee taas etenemään, jos se on hetken junnannut paikallaan.

Tankkauspäiviä voi toteuttaa erilaisilla tavoilla riippuen tavoitteesta. Tankkausta voidaan toteuttaa pitämällä viikossa päivä, jolloin saatu ravinto on kulutuksen tasolla, tankkaamalla pari päivää peräkkäin enemmän hiilareita tai pitämällä minunkin pitämäni mättöpäivä. Mättöpäiviä ei voi kuitenkaan pitää niin usein kuin muita tankkauksia, sillä jos joka viikko söisi yhden päivän miten sattuu, energiavaje ei jäisi viikkotasolla riittävän suureksi. Yhtenä päivänä ei siis ole tarkoitus tuhota kaikkea tehtyä työtä, vaan buustata aineenvaihduntaa ja saada lisää energiaa diettaamiseen.

Oma cheat dayni oli valmennuksen viikolla 5 eli kokolailla puolivälissä. En ollut ennen viettänyt cheat dayta, sillä edellisellä Bikini Challengella meillä oli cheat meal eli vapaa ateria kokonaisen päivän sijasta. Ajatus siitä, että koko päivän saisi mätätä ruokaa mielinmäärin, tuntui ihanalta ja päivää oikein odotti vesi kielellä! Ja toteutinkin tankkauksen huolella; croisantteja, riisipiirakoita, irtokarkkeja, Amarillon Big burger, kaurakeksejä ja Gifflareita. Söin niin, että maha oli illalla ihan piukeana eikä sinne mahtunut enää murustakaan. Mutta olihan se olokin tietenkin sen mukainen.. Joka tapauksessa tankkaus teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin - samalla se teki aineenvaihdunnalle hyvää ja oli tavallaan pieni palkinto tehdystä työstä.

Mitä järkeä ensin olla herkkulakossa ja sitten syödä kauheasti yhtenä päivänä? kysyi yksi jos toinenkin. No onhan siinä paljonkin! Jos haluaa muokata kehoa tehokkaasti, täytyy osata luopua epäterveellisistä kahvipullista, lauantaikarkeista ja perjantaisidukoista. Osalla alkaa tekemään pidemmän herkuttomuuden jälkeen esimerkiksi mieli syödä jotain sokerista ja kun saa pitää yhden herkkupäivän tai aterian, saa tuon kolottavan karkkihampaan paikattua. Yhtenä päivänä mättäämällä ei voi kuitenkaan tuhota kaikkea tehtyä työtä, sillä hiilihydraatit kertyvät ensiksi lihaksiin ja maksaan. Tutkimuksen mukaan vähähiilarisella ruokavaliolla olleiden koehenkilöiden syötyä kolme päivää hiilareita, niistä ei kertynyt lainkaan rasvaa kehoon. Vasta kun maksan ja lihasten hiilarivarastot ovat täynnä, hiilari alkaa kertyä rasvaksi. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että täytyy tyhjentää varastot ennen kuin alkaa tankata - eikä se tapahdu ihan muutamassa päivässä.*

Fyysisten vaikutusten lisäksi cheat dayssa kyse on myös mentaalisista vaikutuksista. Omana cheat daynani söin viisi ateriaa ja kaikilla jotain epäterveellistä. Olo oli illalla myös sen mukainen, kun olisi ollut ruokakrapula. Alkoholia en tietenkään juonut (ihan kun joisin juuri muulloinkaan :D), sillä se keskeyttää välittömästi rasvanpolton ja voi vaikuttaa aineenvaihduntaan vielä todella pitkään juomisen jälkeen. Ruokakrapulassa tulikin heti mieleen, että miten ihanaa onkaan palata taas tarkkaan ruokavalioon seuraavana päivänä.

Kroppa tottuu nopeasti terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan, jolloin epäterveellisen ruuan vaikutukset huomaa nopeasti. Toki myös epäterveelliseen oloon tottuu ja pöhöttynyt olo tuntuu ihan normaalilta - kokeiltu on. Nyt kun on kokeiltu tätä säännöllistä ruokarytmiä ja puhtaan ruuan syömistä, tuntuu niin paljon paremmalta. Ensimmäisellä BC:lläni pelkkä cheat meal aiheutti food baby -efektin eli näytin siltä kuin olisin ollut viimeisilläni raskaana, kun maha pullotti piukeana. Nyt cheat day ei aiheuttanut onneksi samaa ilmiötä, mutta ei sen lauantain jälkeen tehnyt herkkujakaan mieli - ja minä jos kuka rakastan herkkuja!

Oletteko törmänneet cheat day- tai cheat meal -ilmauksiin? Millaisia ajatuksia herkkupäivän pitäminen herättää teissä? Olisiko parempi syödä aina kun tekee mieli vai keskittää jollekin tietylle päivälle?

*Tutkimustietoa ja faktaa tietoihin otettu Timo Haikaraisen Lihaskasvu ja rasvanpoltto -kirjasta.