Olen käsittämättömän kaunis

On helppo keksiä asioita, joissa emme ole itseemme tyytyväisiä. Ei ole vaikeaa sanoa, että minulla on kamalat vatsamakkarat, vinot hampaat ja hamppuinen tukka. Voimme sanoa nämä asiat nauraen, itseironisesti ja vioista vitsaillen, mutta keskustelukumppani ei saa kuitenkaan olla samaa mieltä - keskustelukumppanin täytyy muistaa sanoa, että "no höpsistä, et ole ruma", sillä jos vastaus olisi, että "ei se haittaa, että hampaasi on vinot", voitte vain kuvitella lopputuloksen.

Miksi sitten automaattisesti etsimme vikoja itsestämme? En ole monenkaan ihmisen suusta kuullut kehuja itseä kohtaan, vaikka vikoja tuntuu löytyvän kaikilta mielinmäärin. Tutuimpien ja läheisimpien ihmisten kanssa totta kai uskalletaan sanoa, mistä ollaan ylpeitä ja mistä tykätään itsessä, mutta jo pelkästään kaverille omien hyvien puolien korostaminen saattaa olla mahdoton temppu. Toki pilke silmäkulmassa moni osaa kehuakin itseään, mutta huumori äänessä saa kehut kuulostamaan lähinnä siltä, ettei puhuja itsekään usko sanojaan.

Katselin pari päivää sitten Hurjat rakkauskilot -ohjelmaa ja siinä psykologi kysyi painonpudottajalta, mihin tämä on tyytyväinen itsessään. Nainen ei osannut vastata mitään, sillä hän ei kuulemma tykännyt mistään itsessään. Ohjelmassa pyrittiin löytämään nimenomaan niitä ulkoisia asioita, joihin ihminen on tyytyväinen. Tämä pysäytti myös minut miettimään, missä oikeastaan pidän itsessäni ja sanonko sitä koskaan ääneen.

Hieman arkaillen päätin kirjoittaa aiheesta postauksen, sillä eihän se ole soveliasta kehua itseään julkisesti. Minähän olen ihan tavallinen nuori nainen vain. Kävimme kuitenkin ihanaisen Sannin kanssa ottamassa asukuvia maanantaina ja katsellessani niitä, tajusin, että miksen voisi sanoa, mistä itsessäni pidän. Tänään treenatessa tikultani pärähti soimaan Walks like Rihanna -biisi, joka on vuosia muistuttanut minua siitä, että kaikki ovat hyviä jossain ja jokaisen pitää ihailla itsessään jotain.

 

Jos syvennytään ulkokuoreen ensiksi, sillä senhän tekin minusta blogin kautta ensimmäisenä näette. Rakastan miun silmiä ja hymyä, olen rakastanut vuosikausia. Sanotaan, että silmät ovat sielun peili ja toivon todella, että omalla kohdallani on näin. Tykkään myös paljon siitä, että hymyillessäni hymyilen myös silmillä ja silloin tunnen olevani kaunis - kun muistan tämän, saa ottaa monta asukuvaa eikä pieleen mene korkeintaan kuin käsien asento! Miusta hymy ylipäätään on kaunein asia, mitä ihminen voi ylleen laittaa. Hammashymyyni en ole vielä erityisen rakastunut, mutta pikkuhiljaa olen alkanut sitäkin harjoitella.

Tykkään myös hiuksistani, vaikka ne eivät olekaan pitkät ja hulmuavat (mutta uskokaa vain, kyllä nekin tuulella sekaisin menee!). Lyhyet hiukset sopivat miulle todella passelisti enkä kaipaa pitkiä hiuksia, joista luovuin ilomielin kymmenen vuotta sitten. Olen kuitenkin aika tarkka siitä, millaiset hiukseni ovat, joten kampaajaa ei vaihdetakaan lennosta eikä hiuksia värjätä shokkiväreillä - onneksi minulla on luottokampaajani Marika <3 Jos vielä kaksi ulkoista ominaisuutta lisään listalleni, ne ovat kapeat ranteet ja sormet. Vitsailen aina, että vaikken muuten olisikaan pieni, on miun ranteet ja sormet ainakin pikkuruiset! Miusta ne on ihanan sirot ja parasta on, että kaikkia koruja pitää aina lyhentää, koska käsi on niin pikkuinen - en tiedä miksi, mutta se on huippua! Ja tiedättekö, olenhan minä oikeasti kaunis!

Luonteesta voinee olla yhtä montaa mieltä kuin ulkonäöstäkin. Usein kuitenkin on helpompi puhua siitä, missä on hyvä tai millaisia piirteitä arvostaa itsessään kuin millaisista ulkonäöllisistä seikoista itsessään pitää. Parasta miussa on, että rakastan koko sydämestäni niitä ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä. Haluan huolehtia heistä, pitää yhteyttä, tehdä kivoja juttuja yhdessä ja vain viettää aikaa hyvässä seurassa. Näytän ja kerron rakkailleni, että rakastan heitä ja he ovat minulle tärkeitä <3 (ja kyllä, kotikotonakaan en mene nukkumaan antamatta iltapusua perheelleni!)

Olen hyvin empaattinen ja melko herkkä. Osaan asettua toisen asemaan ja myötäelää siinä hetkessä ja tunteessa, missä toinen on. Purskahdan helposti itkuun, jos tapahtuu jotain todella surullista, koskettavaa tai mielettömän iloista. Voin itkeä vain siksi, että toinen on niin surullinen tai onnellinen. Tykkään kuitenkin tästä piirteestä, sillä ainakin uskallan näyttää tunteeni ja toivottavasti myös lohduttaa ja olla toisen tukena. Lisäksi osaan toimia tilanteiden edellyttämällä tavalla; olen ehkä todellinen kansankynttilä toisinaan, mutta tarpeen tullen irtoaa kyllä mauttomiakin juttuja eikä tunnelmaa keventävät humoristiset lausahduksetkaan tuota ongelmia.

paita Vero Moda / farkut Vero Moda / kengät Impuls / korut Leijona, Argento 925, Nomination

Nyt olen kehunut postauksen verran itseäni ja miltä tuntuu? Jännittää julkaista, sillä pohdin, millaisia kommentteja teksti tuo tullessaan, mutta rehellisesti sanottuna olen ylpeä itsestäni. Olen ylpeä siitä, millainen olen ja rakastan itseäni tällaisena. Ulkoisia seikkoja muokkailen "tarpeeni mukaan", mutta tällä hetkellä tunnen, että olen nätti niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Mikä sinun ulkonäössäsi ja luonteessasi on parasta? Saako itseään kehua?

+