Minun oli pakko poistaa itseni useammasta "hyvinvointi"
Facebook-ryhmästä, sillä ne aiheuttivat rasittavuudellaan,
ehdottomuudellaan ja ei-perustu-mihinkään -olemuksellaan minulle pään
pudisteluhetkiä päivittäin. Usean ryhmän tarkoituksena oli tukea ja
tsempata terveellisiin elämäntapoihin etenkin ruuan saralla, kannustaa
laihdutus- ja kiinteytysprojekteissa eteen päin ja tarjota hyviä
vinkkejä matkalle. Ei ehkä mennyt ihan juuri niin.
Ihmiset olivat minun tavoin alottaneet erilaisia dieettejä
omatoimisesti tai ohjattuna vuoden alussa - suurin osa oli
omatoimidieettaajia. En pidä huonona asiana, että lähtee omatoimisesti
siivoamaan ruokavaliotaan ja liikkumaan enemmän, mutta minäkään en lähde
suunnittelemaan lentokoneita, kun en ole aiheeseen perehtynyt yhtä
lehtiartikkelia enempää. Siksi nämä ryhmät varmaan on perustettukin;
jotta voisi kysyä neuvoja ilman kalliita ravintoneuvojia, mutta idea ei
ehkä toimi, ellei ole lähtenyt hommaan avoimin mielin mukaan. Eilen luin
Piia Pajusen postaukseen Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte ja
ymmärsin, etten voi olla enempää samaa mieltä. Samaan aikaan kypsyin
näihin hyvinvointiryhmiin ja klikkasin itseni lähes kaikista pois.
Jos ihminen syö päivittäin 1050 kaloria ja ihmettelee, miksei
kiinteytymistä tapahdu, syy on siinä, ettei elimistön perustoiminnotkaan
aikuisella tule suoritetuksi tuollaisella energiamäärällä, vaikka hän
makaisi koko päivän sängyssä. Kun tuhannen kalorin päivätahtia jatketaan
viikkoja, elimistö on säästöliekillä ja kyllä, mitään ei todellakaan
tapahdu ennen kuin kroppa alkaa taas saada ruokaa. Ja tätä asiaa
ihmetellään päivittäin monessa ryhmässä, mutta vika ei saa koskaan
löytyä alhaisesta kalorimäärästä, sillä miinuskaloreilla laihtuu väkisin.
Terveellisten ruokavinkkien jakaminen on toinen suosikkini ryhmissä.
Jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on tervellistä; toiselle se
tarkoittaa kevyt makkaraa ja perunamuusia, toiselle kanapihvejä ja
kasviksia. Kiintoisaa ei ehkä ole niinkään se, mitä ihmiset syövät, vaan
miten he terveellisyyden perustelevat. Toisten perustelut perustuvat
tutkimustuloksiin, omiin kokemuksiin ja ruokavalio-oppaisiin, toisten näin olen kuullut-puheisiin, makuasioihin ja uskomuksiin. Mutta ryhmissä pääasia on, että minun tekemä ruoka on kyllä terveellistä, muiden ruuasta voidaan olla montaa mieltä.
Olen lukenut ravinnosta todella paljon ja voin sanoa, ettei yksikään
dieetti kyllä kaatuisi siihen, ettei minulla olisi tietoa - ennemmin
siihen, ettei minulla olisi riittävästi tahdonvoimaa noudattaa ohjeita.
Olen kiinnostunut ravintoasioista ja olen yrittänyt lukea monipuolisesti
alan kirjallisuutta, minkä vuoksi koen, että olen löytänyt sellaisia
tärkeitä asioita ruokaan liittyen, joita haluan noudattaa omassa
ruokavaliossani. En väitä, että omat ajatukseni olisivat sen oikeampia
kuin toisten, mutta ainakin osaan perustella, miksi käytän leivän päällä
Floraa enkä voita. Samaa ei voi sanoa puolistakaan ryhmien jäsenistä; kookosöljy
on terveellisin öljy maailmassa ja piste. (P.S. Tästä en ole yhtään
samaa mieltä, sillä kookosöljyn koostumuksesta 90% on tyydyttynyttä
rasvaa.)
Usein ryhmissä takerrutaan myös siihen, että joku on lorauttanut
kanakastikkeeseensa kermaa tai käyttänyt merisuolaa ruususuolan sijasta -
ne ovat kuitenkin niin merkittäviä asioita, että niillä ratkaistaan se,
karisevatko kilot vai eivät. Niin, onko yksittäisestä ruoka-aineesta
ihmiselle haittaa tai hyötyä? Onko kurkku terveellistä? Kurkun painosta
97% on vettä, mutta silti sitä mainostetaan terveellisenä ja tärkeitä
vitamiineja sisältävänä raaka-aineena. Onko punaviini terveellistä?
Siinä sanotaan olevan terveellisiä antioksidantteja, mutta siinä on
kuitenkin alkoholia, joka on ihmiselle haitallista. Mikä siis oikeastaan
on terveellistä ja mikä ei? Minä uskon, että kukaan saa erityisiä
terveysvaikutuksia punaviinilasillisista tai kurkkuviipaleista, mutta
niitä voi varmasti nauttia osana hyvää ja monipuolista ruokavaliota -
yksittäinen ruoka-aine ei varmasti ole vain terveellinen tai vain
epäterveellinen. (Alkoholista nyt tietenkin voi olla montaa mieltä,
enkä itse usko sen terveysvaikutuksiin, mutta en tuomitse, kun en ole
aiheeseen riittävästi perehtynyt eikä omakohtaista kokemusta ole.)
Kokonaisuudessaan ryhmien suurin arsytyksen aiheuttaja oli varmasti
juuri se, että monellakaan ei ollut tietoa, millaisin keinoin
kannattaisi lähteä painoa pudottamaan, mutta myöskään neuvoja ei otettu
vastaan, sillä suomalainen pärjää kyllä ihan itse. En ole itse
kovin innokas kommentoimaan keskusteluja, mutta luettuani neuvojien
kommentteihin tulleita äkäisiä vastineita, totesin, että eipä minun
tarvitsekaan - klikkaan itseni ulos ryhmästä. Ja toisaalta ryhmäläisten
erilaiset lähtötilanteet aiheuttavat pulmia, sillä toiselle saattaa olla
jo suuri saavutus, että saa makkaran vaihdettua jauhelihaan, kun toinen
miettii, olisiko pellavansiemenrouhe vai salaattisiemensekoitus
parempaa päivällisellä. Onneksi kuitenkin viivyin ryhmissä edes pienen
hetken, sillä ainakin nämä vahvistavat sitä tunnetta, että jonain
päivänä kun oma ruokailuni on hyvässä balanssissa ja kaipaan
luokanopettajan pitkille kesälomille tehtävää, voisin sivutyönä hankkia
jonkinlaista koulustusta ravintopuolelta. Ken tietää, aika näyttää :)
Jos jaksoit tänne asti, niin kerro, oletko törmännyt näihin ihaniin
Facebook-ryhmiin ja millaiset asiat pistää niissä silmään? Millaiset
käsitykset ylipäätään tuntuvat sinusta hassuilta ja millaisia ruokailuun
liittyviä valintoja teet itse päivittäin? :)
Hyvinvointi/Treeniryhmissä en taida pahemmin ollakaan, mutta nuo esimerkit kuulosti niin paljon joiltakin äitiryhmien tappeluilta :D. Tuntuu, että oli aihe mikä tahansa, niin negatiiviset mustavalkoiset ihmiset saa tappelun aikaan aiheesta kuin aiheesta :D :(
VastaaPoista