150 kertaa liikuntaa & 2 muuta lupausta vuodelle 2019

Vuosi sitten en asettanut mitään lupauksia vuodelle 2018, sillä tiesin tekemistä olevan ilman lupauksiakin ihan riittävästi. Ja niin sitä olikin; valmistuminen luokanopettajaksi vanhan työn ohella ja uuden työn aloittaminen noin alkajaisiksi. Lisäksi vuoteen mahtui ilon ja onnen hetkiä, itkua ja surua sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Tämä vuosi jää varmasti muistoihin monella tavalla.

Olen seurannut koko vuoden Päivänsäteen Menninkäinen -blogissa pyörinyttä sadan treenin vuosihaastetta. Tästä inspiroituneena päätin asettaa itsellenikin liikuntatavoitteen ensi vuodelle ja katsoa, onnistunko toteuttamaan sen! Tavoitteenani on siis harrastaa liikuntaa vähintään 150 kertaa vuoden aikana. Määrä kuulostaa äkkiseltään paljolta, mutta käytännössä se tarkoittaa alle kolmea liikuntasuoritusta viikossa.

Liikuntasuorituksiksi lasketaan kaikki salitreenit, ryhmäliikunnat, vesijuoksut, lenkit, pyöräilyt ja muut vastaavat. Mikäli kyse on lenkistä, pyöräilystä tai muusta liikunnasta, jonka keston voi helposti itse määrittää, tulee sen olla kestoltaan vähintään 45 minuuttia, jotta se lasketaan mukaan suorituksiin (muutenhan lenkkeilisin lyhyitä 20 minuutin pyrähdyksiä, vaikka pystyisin parempaankin!). Tulette kuulemaan projektin etenemisestä kuukausittain koostepostauksen muodossa ja Instagramissa voitte helposti seurata myös tämän projektin edistymistä! Instasta minut löytää nimimerkillä @emmavormisto.

Toinen lupaukseni tulevalle vuodelle on harjoitella kierrättämistä. Myönnetään, tiedän kyllä, miten noin suurin piirtein tulisi kierrättää, mutta uskottelen vain itselleni sen olevan

a) liian työlästä, koska jokaisen roskan kohdalla pitäisi miettiä, minne se kuuluu

b) turhaa, koska ei yksi ihminen tätä maailmaa pelasta sillä aikaa, kun jättimaat saastuttavat palloamme

c) vaikeaa, koska siihen kuluu aikaa ja roskia pitäisi kuljettaa kierrätyspisteisiin

d) tai tilaavievää, koska nykyisessä kodissa on hyvin pieni roskiskaappi.

Kun muutamme uuteen kotiin, on käytännössä ulko-ovemme edessä kierrätysastiat ja puuttuvat keräysastiat löytyvät tien toiselta puolelta, joten nyt taitaa tekosyyt olla vähissä. Lisäksi olen miettinyt, että eihän se kokeileminen sinällään mitään maksa ja aina voidaan lakata kierrättämästä, jos se ei tunnu yhtään omalta jutulta. Sanottakoon nyt selvennykseksi, että kierrätämme kyllä nytkin pahvit, paperit ja pullot, mutta parannettavaa olisi!

Kolmas tavoitteeni on tavoitella rohkeasti omia unelmiani. Unelmiahan minulta löytyy monenlaisia ja niitä keksii helposti aina lisää, kun edelliset tulevat täytetyiksi. Tämänhetkiset unelmat liittyvät lähinnä omaan kotiin, rakkaisiin ihmisiin ja työhön. Aion myös muistaa stressittömyyden ja rentoutumisen jalon taidon, jonka olen hiljalleen alkanut löytää! 

Kaiken kaikkiaan haluan nauttia tulevasta vuodesta ja siitä, mitä se tuo mukanaan! Aion asennoitua asioihin positiivisella mielellä ja nähdä asioissa niiden hyvät puolet. Vaikka koulu itsessään onkin jo loppunut, haluan silti oppia uusia asioita ja kehittyä muun muassa työssäni. Haluan panostaa myös harrastuksiini, joille ei ole jäänyt aikaa viime vuosien kiireiden keskellä - tuleva vuosi olkoonkin siis hyvän mielen, onnellisuuden ja oppimisen vuosi!

Millaisia tavoitteita teillä on tulevalle vuodelle? Miltä minun tavoitteet kuulostavat ja miten arvelette minun suoriutuvan niistä?

Takuuvarma uutuusherkku uudenvuoden juhlapöytään

Perinteisesti uudenvuoden herkkuna on pidetty perunasalaattia ja nakkeja, jotka kyllä vuodesta toiseen maistuvat yhtä hyviltä - tai no ainakin ne nakit, sillä en koskaan ole perustanut perinteisestä perunasalaatista. Nyt tällekin nirsolle on löytynyt kuitenkin perunasalaatti, jota voisi syödä mielin määrin ja sen kaveriksi kelpaavat nakkien lisäksi useat muutkin lisukkeet. Alkuperäinen ohje ei sellaisenaan miellyttänyt minua, joten tehtiin siitä kokonaan oma versio. Kreikkalaisen perunasalaatin lisukkeeksi sopivat esimerkiksi lihapullat, kanapihvit tai perinteiset nakit.

Kreikkalaiseen perunasalaattiin tarvitset (pääruokana salaattia riittää tällä ohjeella noin kuudelle, lisukkeena monien muiden ruokien lomassa toki useammalle):

1 kurkku
250g (rasiallinen) kirsikkatomaatteja
2 suippopaprikaa
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
1,2kg yleisperunaa
2 purkkia öljymarinadissa olevia fetajuustoja (esim. K-Menu tai Xtra)
ripaus maustepippuria
suolaa
mietoa chilijauhetta

Valmistus:

1) Pese ja lohko perunat pieniksi kuutioiksi. Sivele ne salaattijuustojen öljyllä ja ripottele päälle chilijauhe sekä suola. Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

2) Pese ja pilko kasvikset ja laita ne kulhoon odottamaan.

3) Valuta fetajuustot ja ota talteen 0,5dl öljystä. Purista valkosipulit puristimella pieneksi ja sekoita öljyyn. Lisää seokseen maustepippuri ja sekoita tasaiseksi.

4) Lado suureen vuokaan vuorotellen vihanneksia ja perunoita ja kaada lopuksi niiden päälle öljymarinadi ja möyhennä vähän lusikalla, jotta valkosipuli valuu kasvisten ja perunoiden sekaan tasaisesti.

5) Kaada päälle fetajuustot ja tarjoile heti sopivan lisukkeen kanssa.

Aikaa valmistukseen kuluu noin kolme varttia, mutta perunasalaatti on kyllä kaiken sen ajan arvoinen. Jos salaattia jää yli, se sopii kivasti nautittavaksi esimerkiksi seuraavana päivänä lisukkeena pääruualle, sillä sitä voi lämmittää mikrossa tai nauttia sellaisenaan jääkaappikylmänä.

Mitä herkkuja sinun uudenvuoden juhlapöydästä löytyy - ajattelitko kokeilla jotain uutta vai pitäytyä perinteisissä ruuissa? :)

Ostettiin oma koti!

Perjantaina oli jännittävääkin jännittävämpi päivä, sillä siihen kiteytyi kaksi viikkoa kestänyt odotus, jonka ansiosta olin useampana aamuna noussut kukonlaulun aikaan ja ollut jännittyneempi kuin pikkulapsi jouluaattona. Edessä oli nimittäin oman kodin osto!

Olen haaveillut jo useamman vuoden omasta kodista, sillä vuokralla asuminen tuntuu toisinaan aina hieman rahan haaskaukselta ja toisaalta olisi kiva, että kodista saisi tehdä omannäköisen. Olemme haaveilleet myös lisäneliöistä, sillä tämänhetkinen vuokrakotimme on hyvin pieni (joskin silti kotoisa) kerrostalokaksio. Pikku hiljaa syksyllä aloimme oikeasti katsella asuntoja ja pohtia, millaista kotia olimme oikeastaan hakemassa.

Tärkeimpiä kriteerejä kodillemme oli muutamia. Halusimme ehdottomasti, että asunnossamme on sauna, sillä sitä käytetään ainakin viisi kertaa viikossa. Lisäksi minä toivoin keittiötä, jossa olisi paljon laskutilaa, sillä on huomattavasti mukavampi kokata, kun kaikki vempeleet kahvinkeittimestä maustekoriin eivät ole edessä. Lisäksi halusimme jonkun muun kuin omakotitalon ja etäisyyttä keskustaan sai olla kolmisen kilometriä, jotta ei tarvitsisi ostaa toista autoa. Tärkein kriteeri tietenkin oli kodin hyväkuntoisuus ja että sisäilma on raikas - toki homekotia varmasti kukaan ei tieten tahtoen osta.

Kävimme katsomassa useampaakin kotia ja etenkin ensimmäiseen näyttöön meneminen jännitti suuresti. Kuvissa asunto näytti todella hienolta ja avaralta, joten odotukset mahdollista tulevaa kotia kohtaan olivat suuret. Paikanpäällä kuitenkin selvisi, että laajakulmaobjektiivilla saa kodin kuin kodin näyttämään suurelta eikä asunto lopulta kaarevine vessanseinineen ja ahtaine tiloineen vastannutkaan enää unelmakodin määritelmään. Monessa muussakin kohteessa totuus oli hyvin toisenlainen kuin kuvat antoivat ymmärtää ja pintaremonttia olisi päässyt tekemään lähes kaikissa asunnoissa, vaikka kuvien perusteella kaikki pinnat näyttivät siisteiltä.

Viimeisimpään näyttöön menimme eräänä perjantai-iltana ennen pikkujoulujani. Kuvien perusteella asunto vaikutti todella kivalta, mutta hyvin varauksella lähdimme asuntoa katsomaan, sillä kuvat olivat valehdelleet aiemmillakin kerroilla. Kun astuimme ovesta sisään ja kiersimme alakertaa, tunsin, että tämä tuntuu kodilta. Yritin kalastella miehenkin mielipidettä, mutta halusi jakaa sen vasta autossa - onneksi olimme kuitenkin molemmat yhtä innostuneita asunnosta ja pääsimme katsomaan sitä uudelleen jo saman viikon sunnuntaina, jolloin päätimme myös tehdä kaupat asunnosta.

Kovasti halusimme kaupat ennen joulua, vaikka aikataulu vaikuttikin hieman tiukalta ja siitä se odotus sitten alkoikin. Ensin odotimme pankin vastausta aikatauluun, sitten kosteusmittauksen tuloksia ja lopulta itse kauppapäivää, joka järjestyikin juuri ennen joulua! Voi sitä ilon ja onnen tunnetta, kun nimet oli kirjoitettu kauppakirjoihin ja yhdestä suuresta yhteisestä haaveesta oli tullut totta!

Tammikuun lopussa muutamme siis ikiomaan kotiin, kaksikerroksiseen kolmioon. Toivelistamme mukaisesti asunto sijaitsee kävelymatkan päässä keskustasta ja sieltä löytyy oma remontoitu sauna. Keittiön laskutila oli ehkä se, mistä jouduin vähän tinkimään, mutta koska kaikki muu oli kohdallaan ja koti tuntui kodilta, ei se laskutila tuntunut niin merkittävältä asialta. Lisäksi ratkaisimme ongelman jo pari viikkoa sitten kaavailemalla keittiöön lisäpöytää, josta saa hyvää kokkaustilaa ja toisaalta ruokapöydän keittiöön silloin, kun syödään vain kahdestaan.

Tämä on kyllä paras joululahja, jonka voimme itsellemme hankkia! Joulun jälkeen voidaankin jatkaa kaappien siivousta ja ylimääräisten tavaroiden karsimista (kyllä, aloitimme projektin jo silloin, kun tiesimme kauppojen toteutuvan, jotta olisi helpompi sitten muuttaa, kun tietäisi, että kaikki kaapeissa ja laatikoissa oleva materiaali pakataan mukaan uuteen kotiin). Ensi vuosi alkaakin siis iloisissa merkeissä oman kodin parissa!

Uskon, että oman kodin myötä myös blogissani tulee enemmän näkymään sisustamiseen liittyvät teemat. Kiinnostaako teitä kuulla enemmänkin koti- ja sisustusjutuista? :)

Rauhallista joulua teille kaikille! Nauttikaa, syökää mahat pullolleen jouluherkkuja ja rentoutukaa! <3

Viikonloppuloma Holiday Club Saimaalla

Aika vierii vinhaa vauhtia ja Holiday Club Saimaan vierailustakin alkaa olla jo useampi viikko. Sähköpostiin pari kuukautta sitten kilahtanut tarjous houkutteli meidät varaamaan pientä luksusta arjen keskelle ja nappasimme Saimaan kylpylästä huoneen viikonlopuksi. Matkaa Joensuusta Lappeenrantaan kertyi reilun kahden ja puolen tunnin verran, mutta kannatti matkustaa, sillä viikonloppu oli todellakin rentouttava ja ihana.

Kun Joensuusta lähtee kylpylään, täytyy oikeastaan suunnata joko Vuokattiin tai Saimaalle, sillä lähempänä ei juurikaan ole laadukkaita kylpylöitä. Poislukien tietenkin Kolin Relax Spa, joka on todella tasokas kylpylä, mutta joka ei palvele niinkään mikäli mielii uida ja polskia altaissa. Vuokatissa olemme käyneet parikin kertaa aiemmin, mutta Saimaa oli minulle uusi tuttavuus. Koska Vuokattiin olemme olleet todella tyytyväisiä, odotukset Saimaan suhteenkin olivat korkealla.

Hotellihuoneemme sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa ja oli kooltaan aikamoisen iso. Noin kolmenkymmenen neliön huoneessa mahtui mukavasti majoittumaan ja erityisen kivaa oli, että huoneessa oli erikseen kylpyhuone ja erillinen wc. Hotellihuoneissa, joissa on yksi iso kylpyhuone vessoineen, usein harmittaa, kun käy suihkussa ja lattia jää märäksi, jolloin sukat kastuvat joka kerta, kun tilaan menee. Toki minä luulin ensin, että huoneessamme ei ole laisinkaan suihkua, koska se ei ollut wc:n kanssa samassa tilassa ja olin jo valmis marssimaan vastaanottoon, että emme halua suihkutonta huonetta.. Miten niin hätäinen matkailija?

Kiitosta saavat myös hyvä valaistus kylpyhuoneessa, iso ja pehmeä sänky sekä iso vaatekaappi, jossa oli tallelokero ja paljon säilytystilaa. Emme toki viikonlopun reissulla juurikaan tuota säilytystilaa tarvinneet, mutta mikäli majoittuisi pidempään, olisi se ehdoton plussa.

Lomamme aikana ehdimme käydä myös hotellin kuntosalilla ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt noin tasokasta hotellin salia. Vapaita painoja löytyi pitkä rivi, lämmittelylaitteita oli useita ja Technogymin laadukkaita laitteita löytyi kyllä treenin kuin treenin tekemiseen. Olimmehan kuitenkin asennoituneet niin, että thedään se treeni, mihin löytyy laitteet, mutta ovella saikin todeta, että voi tehdä minkä treenin vain!

Ja täytyyhän sitä kylpylässä tietenkin polskia! Kävimme peräti kolme kertaa lillumassa lämpimissä altaissa ja laskemassa vesiliukumäkiä. Tykkäsin paljon kylpyläosastosta, koska se oli suuri, mutta yksi allas kattoi käytännössä koko kylpyläosaston, minkä vuoksi ei tarvinnut koko ajan nousta vedestä ja vaihtaa allasta. Samoin iso plussa siitä, että kylpyläosaston ilma oli lämmin ja vesikin oli lämmintä - mikään ei ole kurjempaa kuin haalea vesi tai kylmä huoneilma kylpylässä. Ainoa, mitä olisin kaivannut, oli oikeasti kuuma poreallas, mutta eihän sitä kaikkea sentään voi saada.

Lomaamme kuului buffet-aamiainen, joka oli todella herkullinen ja valittavaa löytyikin laidasta laitaan. Itse tykkään niistä perinteisistä jutuista aamupalalla; piirakat, nakit, munakokkeli ja sämpylät täytteineen. Kiva yllätys oli myös, että kahvin ja teen rinnalla oli mahdollista napata aamupalalle Tazza-kaakaota, se jos mikä on todellista herkkua. Päivällispuolen hoidimme lauantaina Classic Pizza -ravintolassa, jollaisessa olimme käyneet myös Katinkullan kylpylässä. Pizzat ovat jättimäisiä ja todella maukkaita, joten ei sitä toista kertaa tarvinnut kyllä samana päivänä syödä. Jos naposteltavaa tai välipalaa kaipasi, R-kioski palveli vastaanoton yhteydessä ympäri vuorokauden ja Black Weekend -kampanjan aikana sieltä saikin ihan kohtuuhintaisia tuotteita.

Kokonaisuudessaan lomamme oli oikein onnistunut ja rentouttava. Oli mukava ihan vain olla ilman, että tekee oikeastaan yhtään mitään. Olisihan ollut mahdollisuuksia esimerkiksi keilaukseenkin, mutta toisaalta oli ihana kylpemisen päälle vain kellahtaa sängylle, laittaa Syke pyörimään Yle Areenasta ja mussutella sipsejä sitä katsoessa. Perfect.

Oletko käynyt Saimaan kylpylässä? Mikä on oma suosikkilomakohteesi Suomessa? :)

Luo omat Voittavat tavat

Sain jo jonkin aikaa sitten postissa Voittavat tavat -kirjan, joka lupaa, että sen avulla pystyn saavuttamaan omat tavoitteeni ja luomaan omat voittavat tapani. Samaan aikaan, kun sain kirjan hyppysiini, olin päättänyt yliopisto-opintoni ja käynnissä oli ensimmäiset kuukaudet eskariopena. Olo oli yhtä aikaa stressaantunut ja helpottunut, sillä opinnot olivat takana, mutta uudessa työssä oli vielä vaikka mitä opittavaa (ja tulee olemaan varmaan eläkkeelle saakka!).

Voittavat tavat -kirjassa minun piti asettaa itselleni tavoite, jota kohti halusin lähteä kulkemaan. Sen lisäksi piti pohtia, millaisin keinoin voisin saavuttaa tavoitteeni, millaisia toimenpiteitä ja välitavoitteita minun pitäisi itselleni asettaa ja ylipäätään miksi haluan saavuttaa juuri niitä toivomiani asioita. Kirja herätteli oikeasti pohtimaan asioita ja miettimään, miksi jonkin asian tavoittelu tuntuu niin tärkeältä. Herättävää oli se, että asiat piti perustella itselleen ja jakaa ne pienempiin osiin, jotta konkreettisesti näkisin, mitä minun tulee tehdä ja millaisista asioista iloita, kun saavutan ne esimerkiksi välitavoitteen muodossa.

Kirja jäi kolmen viikon aktiivisen käytön vuoksi hetkeksi syrjään, sillä palasin vanhoihin huonoihin tapoihini ja unohdin sen, mitä kirjassa nimenomaan opetettiin; ottamaan aikaa itselleen, omille ajatuksilleen ja tavoitteilleen. Nyt olen palaillut kirjan pariin ja aion sen parissa pysytelläkin, koska sen lisäksi, että se motivoi kulkemaan kohti omia päämääriä, se myös on oma hauska juttuni, jonka pariin saan syventyä aina aamuisin ja iltaisin. Lisäksi jokaiselle päivälle löytyy ajatelma tai mietelause, josta saa uutta perspektiiviä päivään.

Asetin itselleni monia välitavoitteita, mutta suurimmaksi päätavoitteekseni nousi olla hyvinvoiva, stressitön ja iloinen oma itseni. Varsinkin stressittömyyden kanssa jouduin aluksi painimaan todella kovasti, kun palautuminen opiskelukuormituksesta piti jotenkin saada toimimaan. Nyt stressittömyys on kaikonnut ja olen voinut alkaa keskittyä tarkemmin muuhun hyvinvointiin. Hyvä tästä tulee, mie tiiän sen!

Tällä hetkellä päässä pyörii myös paljon kivoja ajatuksia tulevaisuudesta, sillä asuntokuume on puraissut meitä ihan todella. Haaveilemme omasta kodista, joka olisi juuri meille passeli. Mikään kiire oman kodin löytämisen kanssa ei ole, mutta ihana se on suunnitella ja haaveilla tulevasta! (Näistä haaveista kirjoittelen piakkoin ihan oman postauksensa.) Voittavat tavat -kirja on siitäkin kiva, että sinne jää konkreettisia muistoja päivistä ja tapahtumista, ikään kuin päiväkirjaksi. Sinne voi sitten näitä haaveitakin kirjailla ja myöhemmin palata muistelemaan niitä :)

Oletteko kuullet Voittavat tavat -kirjasta ja millaisia ajatuksia se teissä herättää? Millaisia ovat sinun voittavat tapasi, joilla pyrit kohti unelmiasi? :)

*Postaus toteutettu yhteistyössä Voittavat tavat kanssa.