Lomalla Tanskassa: Blåvandshuk, Ribe, Ringkøping ja Rømø

Kesän Tanskan matkasta on kulunut jo jonkin aikaa ja olen ehtinyt esitellä Kööpenhaminan nähtävyydet sekä hotellimme ja liikkumistavat lomamme aikana. Puoli lomaa vietimme kuitenkin "oikeassa Tanskassa" eli Jyllannissa. Sukulaisteni ansiosta saimme todella paljon tietoa Tanskasta ja pääsimme vierailemaan aina länsirannikolla saakka. Seuraavaksi esittelyssä ovatkin siis Ringkøbing, Ribe, Rømø sekä Blåvandshuk.

Ensimmäisenä iltanamme tutustuimme Herningiin kävellen ja kaupunki näytti kyllä niin tanskalaiselta kuin jokin voi näyttää. Punaisia tiilitaloja oli kaikkialla, suoria katuja, hyvin vähän metsiköitä ja kaikki jotenkin todella järjestelmällistä ja siistiä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunista. Tanskan vähäisiä metsiä kompensoi varmastikin aukeat alueet, joilla muun muassa asusteli lampaita. Kävimme katsomassa ympäristötaideteosta, joka oli samassa aitauksessa kuin joukko lampaita. Lampaat tosin eivät olleet kiinnostuneet meistä, mutta ei Suomessa kyllä kävellä lammasaitaukseen ihastelemaan kivistä tehtyjä sydämiä!

Lauantaina olimme päättäneet lähteä tutustumaan länsirannikkoon. Tanska näytti parastaan ja iltapäivään saakka satoi kaatamalla vettä. Lomamme kaikkina muina päivinä oli todella lämmin ja aurinko paistoi, mutta nyt pääsimme useamman kerran vesisuihkun kohteiksi, kun lähdimme ihastelemaan maisemia - noh, kesä kuivaa minkä kastelee! Täydessä vesisateessa kävimme kuitenkin katselemassa hiekkadyynejä ja myrskyävää merta. Ensimmäinen varsinainen pysäkkimme reissullamme oli Ringkøbing, jossa piipahdimme ihastelemassa kaupunkia ja sen rakennuksia. Sade pääsi kuitenkin taas yllättämään ja hipsimme nopeasti takaisin autoon ja jatkoimme matkaa kohti Tanskan läntisintä pistettä Blåvandshukia. Reittimme kulki Søndervikin ja Vhide Sanden kautta ja matkalla näimme todella kauniita maisemia.

Blåvandshukissa ihailimme huomattavasti tyynempää merta kuin ensimmäisellä pysähdyspaikallamme ja paikalla oli myös vanha majakka. Emme lähteneet kipuamaan majakan huipulle, näytti sen verran korkealta. Tarkoituksena oli mennä kävelemään vielä hiekkarannallekin, mutta jälleen sadekuuro tuli päälle ja koimme parhaaksi jatkaa matkaa, kun olimme edes hitusen kuivia vielä. Matkalla näimme suomalaiselle suhteellisen eksoottisen näyn, nimittäin vuoroveden. En ole koskaan oikein ajatellut, missä vuorovesi-ilmiöön voisi törmätä, mutta kävellessämme merenpohjassa, joka normaalisti olisi veden peitossa, asia konkretisoitui kyllä hyvin selkeästi. Emme viettäneet rannalla varmaan puoltatuntia kauempaa, mutta sinä aikana vesi oli jo lähtenyt selkeästi nousemaan. Turisteille suurin vaara onkin siinä, että autot ajetaan liian pitkälle merelle ja kun vesi alkaa sitten nousta takaisin, auto lilluu keskellä merta ja pahimmillaan ihmiset myös. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuon ilmiön näkeminen oli todella vaikuttavaa ja jäi kyllä kirkkaasti mieleen - ehkä se, kun siitä on aina puhuttu, mutta sitä ei Suomessa oikein voi havaita.

Johan se nälkäkin alkoi pian vaivata, kun pitkä päivä oli jo huruuteltu ympäri Tanskaa. Käväistyämme Lakolkissa olevalla merenrannalla keräämässä simpukoita ihastelemassa merta, suuntasimme Rømø-nimiselle saarelle syömään - mitäs muutakaan kuin kalaa, kun Tanskassa oltiin! Havneby-ravintola oli oikein viihtyisä ja henkilökunta todella ystävällistä. Valitsin itselleni lohipastan, vaikka se olikin ehkä hieman tuttu ja turvallinen valinta. Mikon lautaselta löytyi punakampelaa ja sitä maistellessa mietin, että se olisi voinut olla oikein hyvä vaihtoehto - minä kun vain olen vähän varovainen kokeilemaan uutta.. Jälkiruuaksi valitsin ihanaa suklaakakkua, joka saa vieläkin veden kielelle. Hauskinta oli, että ruokailumme Rømøssä kustansi vähemmän jälkiruokineen päivineen kuin pelkkä pääruoka Nyhavnissa, mutta laatu oli ehdottomasti yhtä hyvää!

Illaksi ajoimme Tanskan vanhimpaan kaupunkiin Ribeen. Ribe oli oikein suloinen ja pieni kaupunki kauniine kujineen ja taloineen. Kaupungissa kulkee myös yövartija, nightwatch, jonka tarkoituksena on ammoisina aikoina ollut vahtia, että kaupungissa on kaikki hyvin ja että siellä on turvallista. Nykyisin kaupungin asukkaat ja vierailijat pääsevät mukaan kierrokselle kuulemaan kertomuksia Riben kaupungista sekä kuuntelemaan yövartijan laulamia lauluja. Hienointa oli, että opastus oli sekä tanskaksi että englanniksi, jolloin myös turistit pystyivät seuraamaan kierrosta vaivatta. Meillä oli onneksi vielä tulkki omasta takaa, joka kertoi meille suomeksi sitten sellaisia asioita, joita englanninkielisessä selostuksessa ei ollut tullut esiin.

Nightwatch-kierros oli kyllä ehdottomasti yksi hienoimpia hetkiä Tanskassa. Viilenevä ja hämärtyvä kesäilta, tarinoita kaukaa historiasta, pieniä kujia, vanhoja taloja ja hyvää seuraa. Jälleen kerran ymmärsin, mitä hyggeily oikeastaan on. Kierroksen jälkeen lähdimme takaisin sisämaahan, minkäs muun kuin sateen saattelemana. Päivä oli ollut täynnä hienoja kokemuksia ja olimme kyllä todella onnellisia, että saimme näinkin lyhyen lomamme aikana nähdä niin erilaisia paikkoja Tanskassa. Onneksi jotain jäi vielä ensi kertaankin, sillä aivan varmasti menemme vielä uudelleen Tanskaan!

Oletteko käyneet jossakin näistä paikoista? Millaiset asiat teille jää lomasta parhaiten mieleen? :)